Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta aikaisin herätyn yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen kevätaamun läsnäolon. Mittarissa -3 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Puen työasun päälle kohtapuolin ja lähden pihan jääpintaa rikkomaan ja hiekottamaan. On paikka paikoin tosi liukasta. Katsotaan, miten muutoin tämä päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta joutessani laskeskelin niiden taulujen ja/tai taideteosten lukumäärän, jotka olen pistänyt tälle foorumille esiin tämän vuoden aikana - toistaiseksi. Niitä on yhteensä 33 teosta. Niistä on käytännössä kolme (3) myyty ja kaksi (2) lahjoitettu. Lisäksi yksi teos, joka ei ole ollut esillä, on alustavasti varattu. Seuraavassa akviteettipuuskassa menen Pikkupuolelle ja otan lisää taulukuvia. Kukaties myös kehystämättömistä valokuvista, akvarelleista, silkkipainotöistä, sekatekniikkatöistä ja yhdestä öljyvärityöstä. Toivon, että otatte rohkeasti yhteyttä myös ajatuksella, että taideteoksen voi ostaa myös lahjaksi, jos itsellä kukaties ovat seinät täynnä tauluja. Yhteydenotot mielellään Messengerin tai sähköpostin aki.pyykko44@gmail.com välityksellä.

Uusi viikko käynnistyi - kyllä...

Uusi viikko käynnistyi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen kevätaamun läsnäolon. Mittarissa -1 aste pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties pistän klapit päärakennuksen takkapesään. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan. Tällä viikolla ei ole kuin pari kalenterimerkintää. Hyvä niin...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta selvennän hiukan aloittamaani kuvataideaktiviteettia, koska arvelen jonkun lukijoistani sitä tykönään mietiskelevän. Olen tehnyt vuodesta 1994 alkaen kulttuuriin, pääasiassa kuvataiteeseen liittyvää yhteistyötä monien ammatti- ja harrastetaiteilijoiden kanssa. Työnimikkeenä on ollut Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- ... Haltuuni on joutunut/kertynyt jonkin verran kuvataidetta, jonka määrää tavoitteeni on tänä vuonna olennaisesti pienentää. Pääasiassa olen ostanut taulut/taideteokset, muutaman olen saanut lahjoituksena. Kaikki muun muassa Luoteis-Venäjältä vuosikymmenien aikana tuodut taulut on virallisesti tuotu Suomeen taidemyyntinäyttelyihin. Haluan painottaa, että en ole taidekauppias, vaan asia on minua eri syistä kiinnostanut. Minulla on täydet valtuudet myydä, vuokrata tai lahjoittaa em. teoksia. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että olen sen verran iso poika, että voin tehdä omille teoksille mitä haluan. Luonnollisesti toimilleni on vaimoni hyväksyntä. Olen siis tälle foorumille pistänyt muutamia kuvakoosteita selostuksineen. Luonnollisesti toivon, että minuun otetaan yhteyttä Messengerin tai sähköpostin aki.pyykko44@gmail.com kautta, jos jokin teoksista kiinnostaa. Sovitaan sitten jatkosta erikseen - kiitos. Totean, että asiaan on ollut jo vähin aitoa kiinnostusta. Hyvä niin.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin mukavantuntuisen kevätaamun läsnäolon. Mittarissa +4 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ole oikeastaan mitään erityistä tekemistä. Täytyy vilkaista eiliset lehdet hiukan tarkemmin vielä kertauksena. Katsotaan, miten tämä päivä etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin pilvisen kevätaamun läsnäolon. Mittarissa -1 aste pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme orientoitua kauppareissulle. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Viikko on taas lopuillaan. Hvvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen ja pilvisen kevätaamun läsnäolon. Mittarissa -1 aste pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties pistän klapit päärakennuksen takkapesään. Tänään ei taida olla mitään erityistä tekemistä. Vaimoni pistäytynee kaupoilla päivemmällä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan... Niin - viime yönä "vanhus" eli Yhdysvaltain prsesidentti Biden on pitänyt jämäkän puheen mediatietojen mukaan. Suomessa Keskustan kannatus on noususuunnassa. Mielenkiintoista. Pääministerimme jututtaa ay-pomoja. Ovatko suunnitellut lakot vielä vältettävissä - tuskin.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kirjoitin aamulla muun muassa seuraavaa: Aamukahvilla istuskellessamme päätimme, että lähdemme illalla Kemin taidemuseolle taidenäyttelyn avajaisiin klo 18. Kevään avaa kahden taiteilijapolven Mari ja Jussi Jäälinojan kuvataidenäyttely Tyttö ja kuolema. Kyllä - siellä kävimme ja juuri hetki sitten tulimme kotiin. Ihan mukava tapahtuma. Tapahtuman avasi museonjohtaja Tanja Kavasvuo, jonka jälkeen Mari jäälinoja piti näyttelyyn liittyvän johdatuksen, eräänlaisen historiikin. Erittäin tunteikasta tekstiä nimenomaan loppusanoissa. Oli myös tasokasta musisointia ja pikkunaposteltavaa. Näyttely on pakko mennä ajan kanssa katsomaan uudestaan. Pääsin Tanjalle kertomaan henkilökohtaista kuvataiteeseen liittyvää taulujen "hävittämistä" varastosta uusille seinille ihailtaviksi. Se työ on käynnistynyt... Katsotaan, miten asia loppujen lopuksi etenee. Ken elää, hän näkee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilivisen ja sumuisen kevätaamun läsnäolon. Mittarissa -5 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen on taas pakko todeta, että tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Aamukahvilla istuskellessamme päätimme, että lähdemme illalla Kemin taidemuseolle taidenäyttelyn avajaisiin klo 18. Kevään avaa kahden taiteilijapolven Mari ja Jussi Jäälinojan kuvataidenäyttely Tyttö ja kuolema. Katsotaan, miten muuten päivä etenee...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Tämän päivän erään puhelinkeskustelun jälkeen kävi mielessä 1980-luvun tapahtumia. Kävin siihen maailman aikaan aika usein pääkaupunkiseudulla opetus- ja insinööriasioissa. Tietotekniikka teki tuloaan myös ammattijärjestöihin. Muistan erään ammattijärjestön toiminnanjohtajan tuskailut hänen ajaessaan itseään sisään uuteen tekniikkaan ja sen aikaisiin - ei kovin tarkkoihin - näyttöruutuihin. Hän puhui usein käytössä olevan tietokoneen näyttöruudun "hyttysenpaskan" kokoisista merkinnöistä. Hän joutui käyttämään toimistotyössään jopa suurennuslasia. Niin - siihen maailman aikaan ei ollut käytössä kuvakkeita eikä juuri mitään muitakaan symboleita. Nykyisin on jos vaikka mitä. Mielestäni liiankin kanssa. Jos et ole koskaan käyttänyt = joutunut käyttämään jotain uutta symbolia niin on aivan mahdoton etukäteen tietää sen merkitystä. Totta - kerran käytettyään ja merkityksen selvitettyään, tietotekniikan salat aukeavat. Ainakin niin kauan kuin muistaa sen merkityksen... Tunnustan, että eilen käytin koko viikon kiroilukiintiöni tuskaillessani Facebookin kanssa. Vaihdoin salasanan useaan kertaan. Sittemmin selvisi, että olikin kyseessä globaaliongelma.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen kevätaamun läsnäolon. Mittarissa -2 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Voi olla, että päivällä käyn pistämässä Pikkupuolellekin tulet takkaan. Aamupäivällä on Teams-kokous, johon linkkiyhteys kohtapuolin ilmaantunee/toteutunee. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen ja kevytlumisateisen kevätaamun läsnäolon. Mittarissa 0 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen on pakko todeta, että tänäänkään ei taida olla mitään erityistä tekemistä. Niin - työasun päälle puettuni huomasin kohta olevani Fiskars-kirves kädessä puu- ja varastokatoksen luona vanhoja mäntypökäleitä pilkkomassa. Tontilla oli aikanaan äitini istuttamia mäntyjä - kuusi kaiken kaikkiaan - jotka intoutuivat kasvamaan liian suuriksi. Ne on jo vuosia sitten kaadettu, pätkitty, pilkottu klapeiksi ja poltettu takoissa. Muutamaa pökälettä lukuun ottamatta. Noin 50-60 cm pitkille, paksuille pökäleille on löytynyt pihakäyttöä. Yhden jyystin klapeiksi. Olihan se luja. Vein osan klapeista ahkiossa Pikkupuolelle kuivumaan. Siellä ne aikanaan, oikeastaan kohtapuolin takassa poltellaan... Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan. Niin - eilen tuli sähköpostiviesti Kemin taidemuseolta uuden taidenäyttelyn avajaisista torstaina 7.3. klo 18. Mari ja Jussi Jäälinojan kuvataidenäyttely Tyttö ja kuolema. Voi olla, että kyseiseen tilaisuuteen tulee lähdetyksi. Katsotaan sitten loppuviikosta.

Kristallisoituneita kuningasajatuksia - kyllä...

Kristallisoituneita kuningasajatuksia - kyllä... Niitä kyllä kaivataan. Tunnustan, että saattaa mennä useita päiviä, että en saa kirjoitetuksi mitään erityisen tärkeää - omasta mielestäni - vaan tuttua jokapäiväistä/arkista jorinaa. Yksi asia minua on pitkään mietityttänyt. Se on Kemin umpisurkea taloustilanne ja siihen liittyvänä, mistä ihmeestä jatkossa löytyisi tolkun päättäjiä, jotka vääntäisivät talouden kunnolla nousu-uralle. Väitetään, että johan se on tapahtunut. Oli niin tai näin, meillä on edelleen velkaa kohtuuttoman paljon. Tavallaan kirjoituksissani on ollut viime vuosina - eräänlaisena teemana - muistuttaa lukijoita lähestyvistä vaaleista. Kohta on EU-vaalit, mutta nuo ensi kevään eli vuoden 2025 kunta- ja aluevaalit koskettavat konkreettisesti meitä tämän talousalueen ihmisiä henkilökohtaisesti. Olen takavuosina, oikeastaan vuosikymmeninä ottanut henkilökohtaisesti yhteyttä kymmeniin - mielestäni potentiaalisiin - kuntavaaliehdokkaisiin lähinnä sähköpostin välityksellä. Kuluvan valtuustokauden aikana eli vuosina 2021-2025 ajattelin vähentää yhteydenottoja. Kuitenkaan en halua luopua asiassa kokonaan. Miksi? Siksi, että aina silloin tällöin tulee vahva tunne, että tämä henkilö on aivan ehdottomasti saatava mukaan ehdokaslistalle. Ne ovat niitä kristallisoituneita kuningasajatuksia.

Maaliskuun ensimmäinen täysi viikko alkoi - kyllä...

Maaliskuun ensimmäinen täysi viikko alkoi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen ja aurinkoisen kevätaamun läsnäolon. Mittarissa, suojaisessa auringonpaisteessa jo +10 astetta lämmintä - ennen auringon osuutta +1 aste. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei taida olla mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan... Niin - menin pihalle työasu päällä ja kohta huomasin tekeväni kesää. Näin siinä käy joka kevät. Päärakennuksen terassi on puhdas lumista ja jäästä. Saman tien "vapautin" keskellä pihaa olevan pihakeinun lumista. Käytin hetken aikaa hangessa olevaa kesäautoamme. Hyvin kävi.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja hiukan sumuisen oloisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa +1 aste lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen aamukahvitellessamme - eilisiä sanomalehtieä selaillessamme - mietimme tämän sunnuntaipäivän "ohjelmaa". Ei oikeastaan mitään erityistä. Kukaties käväisemme kaupoilla ja samalla reissulla viemme lehtiä, kotitalouslasia/-metallia ja muovia kierrätykseen. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan... Niin - käänsin uteliaisuuttani pöytäkalenteristani maaliskuun ensimmäisen täyden viikon esiin. Ei ole kuin yksi merkintä: Keskiviikkona Teams-kokous. Siis rauhallinen viikko odotettavissa...

Mielenkiintoista keskustelua Kemin Kevätmarkkinoilla tänään - kyllä...

Mielenkiintoista keskustelua Kemin Kevätmarkkinoilla tänään - kyllä... Käydessäni tänään päivällä markkinoilla eräs minulle entuudestaan hyvin tuttu naishenkilö kysyi:"Asetutko ehdokkaaksi seuraavissa kuntavaaleissa?" Totesin hänelle, että en ole vielä asiaa päättänyt. Taisinpa todeta, että käytännössä asia kiinnostaa, koska monia tärkeitä asioita tulee lähivuosina päätettäviksi Kemissäkin - niin kuin aina. Sama asia tuli esiin keskustellessani tutun kemiläisen kuntapäättäjän kanssa. Hän sanoi olleensa pitkään myös valtakunnantason päätöksentekoprosesseissa mukana ja pohtivansa, joko olisi aika luopua. Hän toi voimakkaasti esiin nuorten saamista mukaan muun muassa kuntapolitiikkaan. "Eivät ne ole eläkeläisten paikkoja." hän totesi. Ilmeisesti ilmeeni ja kehonkieleni paljasti minun näkemykseni asiasta, koska hän välittömäsi totesi:"Niin en minä toki sinua tarkoittanut." Mikäli oikein muistan, nuoruuden ihannointi oli vuoden 2017 kuntavaalien aikana erityisen voimakasta. Silloin ajattelin, että kylläpä tämä taitaa nyt riittää. Lähdin kuitenkin mukaan vielä vuoden 2021 kuntavaaleihinkin. Kyllä Keminkin päätöksentekoon tarvitaan eri ikäisiä ja erilaisia ihmisiä mukaan. Ei ehdokkaiden tarvitse olla "samasta puusta veistettyjä"... Pistänpä muistin virkistämiseksi Kemin tämän 2021-2025 valtuustokauden "voimatasapainon" kahden kuvan muodossa... Niin - valtuutettujen osalta on Keskustan, Perussuomalaisten ja Kokoomuksen osalta tapahtunut pieniä muutoksia/"siirtymiä". Onpa syntynyt uusi ryhmäkin: Vapauden liitto.

Mitä tänään tähän asti ...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin vesisateisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa +1 aste lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa eli haen puu- ja varastokatoksesta klapeja sisälle kuivumaan/lämpenemään. Alkavat olla klapit vähissä. Aamupäivällä alan orientoitua Kemin Kevätmarkkinoille lähtöön. Olen luvannut parituntisen olla joukon jatkeena Keskustan Kemin kuntayhdistyksen teltalla. Sadeasu on ehkä hätävarjelun liioittelua, mutta pienen sateenvarjon voi kyllä varalta ottaa mukaan. Vaimoni hoitelee kauppa-, yms. asioita päivällä. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan

"Oletko käyttänyt koskaan korua?" minulta taannoin kysyttiin...

"Oletko käyttänyt koskaan korua?" minulta taannoin kysyttiin... Vastasin:"Olen kerran." Kyllä. Olimme - minä ja vaimoni Tuula - kuvataideystävämme Anatoly Sergienkon 50-vuotispäivillä hiukan jälkijättöisesti Luoteis-Venäjällä, Barentsin meren rannalla Severomorskissa. Elettiin vuoden 1996 alkukesää. Minulla oli kaulassani iso Kalevala-koru niin sanottu Hannunvaakuna. Annoin Anatolylle vastaavan korun syntymäpäivälahjaksi. Mikäli oiekin muistan, juhlapuheessani mainitsin, että rohkeat miehet voivat tällaistakin korua pitää kaulassaan. Muistan Anatolyn ilmeen. Taisipa hän mainita, että nämä ovat naisten juttuja. Muistaakseni hän kohteliaisuuttaan kuitenkin ripusti korun muodon vuoksi kaulaansa. Oli niin tai näin, itsekään en ole sen jälkeen Hannunvaakunaa pitänyt kaulassani. Kyllä se tallessa toki on vieläkin. Ehkä sen vielä voi jossakin sopivassa tilaisuudessa kaulaansa ripustaa...

Jäljellä olevan elämän pohdiskelua - kyllä...

Jäljellä olevan elämän pohdiskelua - kyllä... Näinkö vai kuulinko jossain pohdiskeltavan:"Mitä Sauli Niinistö aikoo jäljellä olevalla elämällään tehdä?" Viimeiset 12 vuotta ovat olleet lähes minuuttiaikataulun mukaista elämää. Arvelen hänellä ja hänen aviopuolisollaan olevan suunnitelmia vähintäänkin totutella tavalliseen perhe-elämään. Sauli Niinistö on 75-vuotias ja hänen elinajanodote - riippuu hiukan tietolähteestä - lienee tilastollisesti kymmenisen vuotta. Hyvällä huolenpidolla hän elänee huomattavasti pitempään - siinä ehtii touhuta yhtä ja toista. Niin - kyllähän tuo edellä oleva pistää vakavasti miettimään omaakin elämää - taas kerran. En millään halua uskoa/tunnustaa, että itse täytän seuraavan kerran 80 vuotta. Oma elinajanodote on tilastollisesti alle kymmenen vuotta. Järkevästi ajatellen, sen pitemmälle ei ainakaan minunkaan kannattaisi suunnitella mitään isoja, merkittäviä asioita. Järkevästi ajatellen - se ei vaan aina mene niin. Taaksepäin elämääni kelatessani, se olisi ollut varsin tylsää, jos olisin aina järkevästi ajatellut/toiminut. Toisaalta tunnepohjalta eräät toiminnot olisi kannattanut jättää tekemättä. Olisi säästynyt iso tukku riihikuivaa rahaa... Pakostakin tällaisen pohdiskelun jälkeen takaraivoon hiipii ajatus lähestyvistä kunta- ja aluevaaleista keväällä 2025. Moni lukijoista muistaa useat aikaisemmat kirjoitukseni kuntavaaleista. Minulle on ainakin kaksien edellisten kuntavaalien alla sanottu - välikäsien kautta:"Ei kai se Aki enää ole lähdössä ehdokkaaksi? Eikö se jo hänellekin riitä?" On myös muistutettu, että olen jo viimeisellä kvartaalilla ja että minun äänestäjäni ovat pääosin jo haudassa. Molemmat edellä mainitut ovat täyttä, raakaa faktaa mutta... Olen viime vuosina psyykannut itseäni ajatukseen/uskomukseen, että kyllä minua on loppujen lopuksi tarvittu - kuntapäätöksen teossakin. Katsotaan, riittääkö ajatus/uskomus jatkossa. Ken elää, hän näkee.

Perjantai ja uusi kuukausi - kyllä...

Perjantai ja uusi kuukausi - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen ja tuulisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa +1 aste lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työasun päälle ja lähden hiukan kakkosliittymää sekä takapihan kulkuväyliä enimmistä lumista lapioimaan. Enpä minä juurikaan kulkuväyliä tuunannut, mutta tyhjensin trailerin päällä olevan pulpettiveneen lumista. Eipä aikaakaan kun olin päärakennuksen terassilla "kesää tekemässä" > lumia poistamassa ja terassikalusteita siirtelemässä. Alkoi mennä jo stahanovilaisen urakkatouhun puolelle. Ymmärsin onneksi lopettaa. Niin - tänään sitten Suomen presidentti vaihtuu. Kyllä kovaan paikkaan Stubb tuli valituksi. Onnea ja menestystä. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...