Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin pilvisen ja tuulisen talviaamun läsnäolon. Kainuunkatu on jäisen liukas. Osittain pihakin. Mittarissa +2 astetta lämmintä. Voi olla, että pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Perinteisten aamutoimien jälkeen tänään ei taida olla mitään erityistä tekemistä. Kukaties Pikkupuolen vieraamme Laurin kuskaamista hiihtoladun päähän, mikäli hän käy päivällä hiihtelemässä. Kemissä on tänään hiihtotapahtumiakin. Katsotaan, mitä päivä tuo muuta tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Olen ollut mukana kemiläisessä kuntapolitiikassa vuodesta 2000 alkaen, vaikka sitä aikaisemmin olin päättänyt, että en koske politiikkaan, edes kuntapolitiikkaan pitkällä kepilläkään. Tietyt tapahtumat ujuttivat takaraivooni ajatuksen, että kyllä minua kuntapolitiikassa kuitenkin tarvitaan. Olen ollut siitä lähtien varavaltuutettuna ja lukuisten lautakuntien varsinaisena jäsenenä/varajäsenenä - tälläkin hetkellä ja lisäksi Kemin Energia ja Vesi Oy:n hallitusjäsenenä. Olen tällä hetkellä Takarivin Taavina kuntapoliittisen urani huipulla. Joudun/pääsen tämän tästä "vilttiketjusta" varajäsenen roolissa palokuntahengessä tosi toimeen. Muun muassa seuraavaan Kemin kaupunginvaltuuston kokoukseen maanantaina 26.02.2024 klo 18 alkaen... Olen odottanut vuodesta 2000 sitä hetkeä, että Kemin kuntataloudessa olisi jotain myönteisiä elementtejä esillä/esitettävä. Jotakuinkin turhaan. Takavuosina, silloin kun vielä kirjoittelin tekstejä paikallislehtiin, kirjoitin, että nyt on syytä kaikki uudet investoinnit pistää jähin ja hoitaa vain ja ainoastaan keskeneräiset työt päätökseen. Mutta ei... Aina kun tulee pelottavan hyvä tunne, että nyt on jotain valoa putken päässä, niin johan kolahtaa. Tulee takapakkia, jonkin valtiontalouden ketjureaktion vuoksi ja taas on tarvetta > talousarvion päivittämiseen ja talouden lisäsopeutukseen. Takavuosina kunnan johtavia talousvirkamiehiä saattoivat rivivaltuutetut pitää lähes "Jumalasta seuraavana". Toki kyllä heillä oli ammattitaitoa ja tietoa, mutta nykymaailma on mennyt niin monimutkaiseksi, että asioihin vaikuttavia tekijöitä on aivan liikaa. Liikaa ennalta arvaamattomia tekijöitä, joihin - tuntuu siltä - kenenkään taidot enää riitä. Takavuosina/-vuosikymmeninä toin usein julkisestikin esiin, että maksan mielelläni veroja, jos olen varma, että ne varmistavat tietyt peruspalvelut. Nyt jo pitkään eläkkeellä oltuani ajatukseni ovat hiukan muuttuneet. Mikään ei tunnu riittävän ja henkilökohtainen veroprosenttini on kohtuuttoman suuri. Katsotaan, miten asia etenee. Välillä tuntuu, että ylioptimistiset "vaalilupaustyyppiset" tekstit alkavat olla ilmassa...

Tuttu toteamus: Se on taas perjantai - kyllä...

Tuttu toteamus: Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin lauhan talviaamun läsnäolon. Mittarissa +2 astella lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään. Pikkupuolle käyn viemässä ahkiollisen puita, pääasiassa saaripuiden loppuja. Täytyy alkaa orientoitua polttopuiden hankintaan. Alustavia toimenpiteitä on jo toki tehtykin... Käväisen kohtapuolin kaupungilla. Samalla reissulla sisäsatamassa vilkaisemassa, onko latukone liikkeellä. Pikkupuolen nuorenmiehen - Laurin - varusteet ovat päärakennuksen autotallin nurkassa odottamassa käyttöä. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -1 aste pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Pistän työasun päälle ja lähden pihalle ajelemaan lumilingolla paikkoja puhtaaksi. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olin Insinööriliiton hallituksessa 1990-luvun puolenvälin tuntumassa. Puheenjohtajana oli Matti Viljanen. Matti oli myöhemmin myös Akavan puheenjohtaja. Insinööriliiton hallitus teki tutustumismatkan EU-Brysseliin niin kuin silloin oli kaikilla itseään kunnioittavilla järjestöillä tapana. Ihan asiallinen matka. Ryhmämme oli ruokailemassa - kohtalaisen arvokkaan/tasokkaan - tuntuisessa ravintolassa. Jälkiruokailun ja kahvittelun yhteydessä vaistomaisesti join kahvini tassilta eli aluslautaselta. Tarjoilijoitten ilmeet olivat näkemisen arvoiset, ei kahta sanaa. Tuntui siltä, että he eivät aikaisemmin olleet nähneet vastaavaa... Tekstikaappaus Helsingin Sanomista: Hyvinvointi| Juomat ”Vuosisatojen suomalaisrahvas” ehkä sen tiesi: Kahvi kannattaa sittenkin juoda aluslautaselta Kahvi kannattaa ryystää tassilta eli aluslautaselta, sanoo kahviasiantuntija – ja paremmalta se tosiaan maistuukin niin. Kahvikattaus vanhan kansan tyyliin: kahvi aluslautaselta ja sokeri huulien väliin. Kira Gronow HS MUISTATTEKO vanhan ajan tavan juoda kahvia, jossa kuuma kahvi kaadettiin tassille eli aluslautaselle – ja nautittiin vieläpä niin, että sokeripalaa pidettiin suussa. Se muoti olikin pitkään vallalla.

Olipa alkuiltapäivästä mielenkiintoinen reissu - kyllä...

Olipa alkuiltapäivästä mielenkiintoinen reissu - kyllä... Ajelin Haukkarista keskustaan ajatuksena käydä nostamassa hiukan käteistä. Ajatuksen tasolle jäi, sillä kassapalvelu toimii klo 12 saakka. Huomenna sitten aamupäivällä uudestaan. Ajelin Karjalahdelle ja tankkasin auton ABC-kylmäasemalla. Vieressä Biltema-tontilla iskettiin lisää paaluja maahan. Siirryin Prisman parkkipaikalle ajatuksena viedä pulloja ja tölkkejä kierrätyspisteeseen. Ajatuksen tasolle jäi. Vanhahko karvalakkipäinen mieshenkilö seisoi kärryn ja useiden pullo-tölkkipussien kanssa. Kaikki kolme palautuslinjaa tukossa. Mieshenkilö koputteli "näyttöruutua" ja kurkisteli hihna-aukosta sisään. Painoin kutsupainiketta toistamiseen. Ei löytynyt "padon purkajaa". Kävin asiasta sanomassakin. Jonkin ajan kuluttua nuori neitonen tuli paikalle. Hän sai yhden linjan auki/toimimaan. Edellä mainittu mieshenkilö onnistui tukkimaan sen melkein välittömästi. Näytti siltä, että hän työnteli tölkkejä sisään miten sattui ja osaa kone ei hyväksynyt. Mieshenkilö työnteli tölkkejä eteenpäin käsi melkein kainaloita myöten hihnan suunnassa. Kone näyttöruudulle tuli "herjauksia" ja hihna pysähtyi. En jäänyt asiaa seuraamaan, vaan siirryin rakennuksen toiseen päähän ja ostin perinteistä valkoista ja punaista. Takaisin tullessani keski-ikäinen mieshenkilö oli purkamassa sumaa. Näytti siltä, että hän ohjeisti kyseistä karvalakkipäistä vanhahkoa mieshenkilöä. En jäänyt asiaa seuraamaan, sillä silloinkaan ei ollut kuin yksi palautuslinja käytössä. Ajelin kaupungintalon parkkipaikalle ja nousin kaupungintalon 9. kerrokseen valtuustosaliin. Osallistuin elinkeinolautakunnan kokoukseen varajäsenen ominaisuudessa. Jotakuinkin puolet osallistujista oli etänä. Ihan hyvä ja asiallinen kokous. Eri asiakohdista ei juurikaan mitään syvällistä keskustelua päässyt syntymään. Ilmeisen hyvää virkamiesvalmistelua. Pois hissillä ajellessani ja takaseinän peiliin katsellessani kävi taas kerran mielessä, että tuo peili olisi syytä kyllä vaihtaa. Ainakin minä näytän siinä aina vaan rähjäisemmältä... Oli mukava ajella kotiin Haukkarin Kainuunkadulle lumisateessa. Ainakin huomenna tietää mitä tekee. Lunta tuntuu satavan sen verran paljon...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kevytlumisateisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -12 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Talvilomavieraamme - Timo ja Anna - Pikkupuolelta tekevät aamupäivällä lähtöä takaisin Helsinkiin. Ajokeli ei ainakaan alkumatkassa ole paras mahdollinen. Toivottavasti matka sujuu turvallisesti. Itse alan orientoitua varajäsenen roolissa Elinvoimalautakunnan kokoukseen Kemin kaupungintalolle. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

"Jo se helepon lykkäs. Melkein kaikki tärkeät päätökset tehty." minulle sanottiin...

"Jo se helepon lykkäs. Melkein kaikki tärkeät päätökset tehty." minulle sanottiin taas kerran... Niin - keskustelumme liittyi Kemin kuntapolitikkaan. Nimenomaan kuluvan, loppusuoralla olevan valtuustokauden 2021-25 kuntapolitiikkaan. "Kyllä tuota - melkein kaikki - täytyy venyttää reippaasti." sanoin ja lisäsin:"Päätöksiä odottavat ainakin lopulliset ratkaisut kouluverkkokiinteistöistä, uimahallista ja nimenomaan uudesta jätevedenpuhdistamosta. Uusi jätevedenpuhdistamo on rakennettava vuoteen 2028 mennessä nykyisen viereen Peurasaareen." Keskustelukumppanini antoi ymmärtää, että lähestyviin kuntavaaleihin on helppo saada potentiaalisia ehdokkaita, kun on mediatietojen mukaan "niin hyvä meno päällä" - Kemissäkin. Kyllä häntä oli aivan pakko hiukan toppuutella. Paljon myönteistä toki on tapahtunut, mutta Kemin taloudellinen tilanne on vaikea. Kemi on kiistatta edelleen aivan liian velkainen kaupunki. Ei aivan umpisurkea, mutta ei paljon muutakaan. Mutta tästäkin selvitään, kun muuta vaihtoehtoa ei kerta kaikkiaan ole. Ken elää, hän näkee.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Juttelin eilen pitkästä aikaa erään katunaapurin kanssa valokuituasioista ja puiden kaatamisesta tontillamme. Totesimme, että muun muassa Kainuunkadun kiinteistöille on kaksi valokuituyritystä markkinoinut liittymiä. Hän oli tehnyt sopimuksen Valokuitunen-yrityksen kanssa ja me teimme sopimuksen Valoo-yrityksen kanssa. Yleisellä tasolla oli puhetta, että tässä vaiheessa sopimus kannattaa tehdä. Katsotaan, miten asiat etenevät lumien sulaessa. Sovimme alustavasti, että alkukesästä kaadamme muutaman puun tontilta. Hän on kaatanut ja pätkinyt meille puita aikaisemminkin. Polttopuulle on tarvetta. Minä kuskaan risut kesäautollamme Karjalahdelle Kemin Energia ja Vesi Oy:n energiapuukentälle. Kesää odotellessa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavantuntuisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -10 astetta pakkasta. Perinteisten aamtutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa eli haen klapeja puu- ja varastokatoksesta korillisen sisälle lämpenemään. Alan orientoitua päivällä ympäristölautakunnan kokoukseen Kemin kaupungintalon 2. kerroksen kokoushuoneeseen. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Käsin tiskaaminen on mahtava juttu, syntyy melkein aina uusia ajatuksia - kyllä...

Käsin tiskaaminen on mahtava juttu, syntyy melkein aina uusia ajatuksia - kyllä... Myös hetki sitten. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että täytän syksyllä 80 vuotta, mikäli olen silloin vielä vähintäänkin samassa iskussa kuin juuri tällä hetkellä. Olen myös kirjoittanut, että tänä vuonna antivoidun entisestään Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994 - asiassa, lähinnä haltuumme joutuneen kuvataiteen siirtämisessä - lähinnä varastosta - uusille seinille nähtäville. Sen työn olen aloittanut... Juuri hetki siten käsin tiskatessani kävi tosiaan mielessä, että yritän lähiaikoina hienovaraisesti/varovaisesti ajatuksissani profiloida Kemin kaupunginvaltuuston jäsenet. Sen tehtyäni tarjoan jokaiselle henkilökohtaisesti valitsemani taulun koekatseluun ja sitä kautta myydyksi, vuokratuksi tai lahjoitetuksi. Oikeastaan yhden profiloinnin olen jo tehnytkin. Tarjosin Anttilan Mikolle kuvataideystäväni Anatoly Sergienkon akryylityön Kosinta, joka oli severomorskilaistaiteilijoiden Anatolyn ja Ivan Voronin taidenäyttelyssä esillä Pohjolan Sanomien alakerrassa syksyllä 2006. Se oli heidän viimeinen taidenäyttely Kemissä. Sen jälkeen ajat ovat muuttuneet - valitettavasti. Oikeastaan jo ennen Mikkoa, olen kahdelle Kemin kaupunginvaltuuston nuorelle jäsenelle toimittanut sähköpostin välityksellä kuvia kuvataiteesta. Oletettavasti he asiaa vielä pohdiskelevat tykönään. Niin - tuo Mikkoon liittyvä tauluasia - ainakin mediatietojen perusteella - osui aika lailla kohdalleen. Hyvä niin. Tästä on hyvä jatkaa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aistin pilvisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -17 astetta pakkasta. Pikkupuolelta Timo oli saapunut keittiön pöydän ääreen ja vaimoni oli hakenut aamun lehden kadunvarren postilaatikosta. Vaimoni kävi pistämässä Pikkupuolelle tulet takkapesään ja minä lisäsin hiukan lattialämmitystä. Anna saapunee kohta aamupalalle. Alamme suunnitella Haaparannalle lähtöä. Kyllä - Haaparannalta tulimme - Anna, vaimoni Tuula ja minä - hetki sitten. Mukava reissu. Tällä kerralla perinteistä poiketen emme käyneet Systembolagetissa emmekä IKEAssa. Selvää säästöä. Toki muualta - lähinnä ICA MAXista - tuttuja ja turvallisia ostoksia. Uudet talvirenkaat auton alla toimivat hyvin, turvallisen tuntuiset. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsottuani aistin kauniin ja aurinkoisen talviaamun länäolon. Mittarissa -12 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Päivemmällä pistän työasun päälle ja käyn poistamassa lumet Pikkupuolen parvekkeelta. Voi olla, että fiilistelen myös lumilingon kanssa. Saamme tänään tänne Helsingin vieraita - Timo ja Anna - muutamaksi päiväksi talviloman viettoon. Voi olla, että se on samalla Timolle työreissukin. Tänään ei oikeastaan ole muuta erityistä tekemistä. Vieraita odotellessa. Käänsin uteliaisuuttani pöytäkalenterista uuden sivun esiin - tyhjää täynnä. Kukaties sinne jotain täytettä/merkintöjä tulee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavantuntuisen, lumisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -2 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden ajelemaan lumilingolla paikkoja puhtaiksi. Nyt lunta on sen verran, että lapio- ja lumikolajutut saa jäädä sivuun. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan... Niin - homma hoidettu. Lunta näyttää satavan lisää, ei aiheuta toimenpiteitä. Illansuussa lähdemme käväisemään Sataman Krouwissa, jossa yövieraallamme Veeralla on esitys.

Oletettua Venäjän Kremlin sanomaa - kyllä...

Oletettua Venäjän Kremlin sanomaa - kyllä... Voi vain kuvitella/arvailla, että Venäjän Kremlin käytävillä ja/tai salaisessa bunkkerissa raikuu tämänhetkisen vallanpitäjän pää punaisena huutamaa kiroilua:" Perkeleen, perkeleen, perkele, te saatanat tapoitte hänet liian aikaisin. Presidentinvaalit ovat vasta muutaman viikon päästä! Mitä jos kansa ryntää kaduille? Saatte saatanat maksaa siitä! Joudutte itse Siperiaan!" Ei ole helppoa vallankahvassa olevallakaan. Väärin ajoitettu kuolema... Niin - totta! On mielenkiintoista nähdä, tapahtuuko oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin kuoleman - yllättävän kuoleman/väärin ajoitetun kuoleman - vuoksi Venäjällä lähiviikkoina yhtään mitään.

Niin - se on taas perjantai - kyllä...

Niin - se on taas perjantai - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kevytlumisateisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -2 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takkapesään tulet. Vaimoni meni Pikkupuolelle takkaa ja yläkerran kaminaa lämmittämään. Päivemmällä pistän työasun päälle ja kolailen ainakin pääliittymän vähäisistä lumista puhtaaksi. Pikkupuolelle saamme tutun yövieraan eli Veeran, jonka esitystä menemme huomenna lauantaina kuuntelemaan Sataman Krouwiin klo 21. Samassa tilassa on Endline-nimisen ryhmän esiintyminen. Vaimoni kävi eilen ostamassa liput, joita on kuulemma vielä saatavissa. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tärkeää tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Suomen Keskusta r.p. on "valinkauhassa". Nykyisen puheenjohtajan tämänpäiväinen tiedotustilaisuus pisti uuteen asentoon Keskustan Jyväskylän edustajakokouksen. Jos minulta kysyttäisiin ja vaikka ei kysytäkään mielipidettä puheenjohtajavalinnasta, ilmoitan oman näkemykseni asiasta avoimesti ja läpinäkyvästi. Keskustalla on mielestäni tasan yksi varteenotettava vaihtoehto. Kyllä se on Kaikkosen Antti. En halua latistaa mahdollisten muiden ehdokkaiden intoa, mutta tässä Keskustan kannatustilanteessa olisi erinomainen tilanne, jos Antti tulisi valituksi - "huudetuksi" - yksimielisesti seuraavaksi puheenjohtajaksi. Tämä on nyt tällainen Takarivin Taavin näkemys Suomen Meri-Lapin Kemin Haukkarin Kainuunkadulta asiasta. Arvelen, että monet muutkin ovat samoilla linjoilla. Mielestäni ei kannata tuhlata henkistä energiaa turhanpäiväiseen vaalitaisteluun. Kaikkosen Antti pistää Keskustan kannatuksen nousuun. Tietysti edellyttäen, että hän suostuu ehdokkaaksi...

"Mitä sinäkin olet muka saanut aikaan?" minulta kauan sitten kysyi kuntapäätöksenteosta tietämätön rääväsuu - kyllä...

"Mitä sinäkin olet muka saanut aikaan?" minulta kauan sitten kysyi kuntapäätöksenteosta tietämätön rääväsuu - kyllä... En provosoitunut silloin enkä provosoituisi nytkään, jos joku typeryydessän kysyisi vastaavalla tavalla. Vastasin, että kuntapolitiikassa ei kukaan saa yksinään oikeastaan mitään erikoista aikaan. Kuntapolitiikka on yhteistyötä ja kompromisien hakemista. Selostin viimeksi eilen entiselle oppilaalleni Facebookin Messengerin kautta, että muun muassa lautakuntatyöskentelyssä jätetään pääsääntöisesti puoluejäsenkirjat niin sanotusti narikkaan ja pyritään tekemään hyviä päätöksiä kemiläisten/kuntalaisten parhaaksi. Näin itse olen kokenut roolini kemiläisessä kuntapolitiikassa. Toki myönnän, että olen ollut päättämässä - vuodesta 2000 lähtien - monista tärkeistä asioista monien muiden joukossa pääasiassa eri lautakunnissa ja valtuustossakin...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavantuntuisen, kevytlumisateisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -8 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työasun päälle ja lähden ajelemaan pääliittymää, kakkosliittymää ja takapihan kulkureittejä puhtaaksi vähäisistä lumista. Päivemmällä kukaties pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa. Käväisen Pikkupuolella tarkistamassa lämpötilatilanteen. Saamme huomenna tutun yövieraan eli Veeran sinne. Johan tuossa eläkeläiselle on ihan sopivasti puuhastelua. Katsotaan kuitenkin, mitä päivä tuo muuta tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta totean, että kyllä kannatti tämänkin päivä elää, vaikka sitä ei ole vielä loppuun kulutettu. Tarinalle taustaa: Teimme taannoin Valoo-kuituliittymäsopimuksen myyntineuvottelija Jere Perttusen kanssa. Päärakennukseen normaaliliittymä ja Pikkupuolella ulkoseinään varaus. Meihin otti alkuviikosta yhteyttä Maanrakennusliike Veljekset Toivasen henkilö, jonka kanssa sovimme, että he tulevat käymään meillä tänään iltapäivällä. Kuinka ollakaan tehokaksikko (Eveliina ja nuorimies) sanoi laittavan romppeet valmiiksi kesän kaivuuta varten päärakennukseen. Kyllä. Se on siinä valmiina odottamassa ensi kesää. Pikkupuolen varaus tehdään myöhemmin. Tehokasta ja asiallista työskentelyä sekä mukavaa jutustelua. En huomannut tohkeissani kysäistä em. nuoren miehen nimeä, mutta sekin selvinnee aikanaan. Kiinteistö arvo koheni silmissä. Kyllä nyt kelpaa, sano...