Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin pilvisen ja sadetihkuisen alkutalven aamun läsnäolon. Mittarissa +2 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Perjantai 13. lokakuuta 2023 - kevyttä raskaampaa iltapohdiskelua, muistelua - kyllä...

Perjantai 13. lokakuuta 2023 - kevyttä raskaampaa iltapohdiskelua, muistelua - kyllä... Tapaus Paavo Väyrynen kemiläisestä näkökulmasta. Hiukan kertausta: Olimme Keskustan Kemin kuntayhdistyksessä otettuja, kun meillekin monille tuttu Paavo Väyrynen halusi tulla taannoin kuntavaaliehdokkaaksi vuonna 2021. Paavon kuntavaalikampanjan pääteema oli Sauvotalon, entisen Kemin työväentalon pelastaminen ja uuskäyttö. Paavo valittiin Kemin kaupunginvaltuustoon äänikuninkaana. Hän jättäytyi rivivaltuutetun rooliin, joka oli monille - myös minulle - suuri pettymys. Hänen laajaa, erinomaista poliittista kokemusta ei päästy Kemissä hyödyntämään. Toki hänen äänimäärällään Kemin Keskusta välttyi kuntavaalitappiolta. Sittemmin Paavo valittiin myös Lapin aluevaltuustoon. Eduskuntavaaliehdokkaaksi Paavo valittiin yksimielisesti Keskustan Kemin kuntayhdistyksen vuosikokouksessa. Päätös aiheutti monenlaista "parranpärinää" Lapissa. Paavo ja Mikko Kärnä eivät sopineet samalle ehdokaslistalle. Paavon eduskuntavaaliehdokkuus siunattiin Keskustan Peräpohjolan piirin kokouksessa myöhemmin. Kemin keskustalaisten selkeä tavoite oli saada vihdoinkin kaupunkiin kansanedustaja sitten kansanedustaja, opetusministeri Maija Raskin jälkeen vuodelta 2007. Paavo oli potentiaalisin vaihtoehto. Toisin kävi. Käydyt eduskuntavaalit olivat lievästi sanottuna kummalliset. Presidentinvaalit/ehdokasasettelut alkoivat lähestyä. Niihin liittyvänä Paavo teki omat ratkaisunsa. Hän on yllätysten mestari ja nopea ratkaisuissaan. Hän erosi Kemin kaupunginvaltuustosta ja Lapin aluevaltuustosta ja muutti kirjansa Helsinkiin ymmärtääkseni 01.10.2023. Tänään julkaistuissa mielipidekyselyissä Paavon kannatus on yhden prosentin luokkaa. Monissa vaaleissa hänen kirinsä on ollut erittäin myönteinen, yllättävä. Tällä kerralla se ei toteudu. Mutta ken elää, hän näkee.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puolipilvisen pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -1 aste pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme tekemään lähtöä Tornioon ja Haaparannalle. Passi- ja kauppa-asioita. Niin - homma hoidettu. Mukava Torniossa ja Haaparannalla käynti. Passiasiat hoidettiin Tornion poliisilaitoksella etusormenjälkineen kaikkineen. Kuvista se verran, että kyllä nykyiset passikuvakamerat ottavat surkeita kuvia. Tuskin itseään niistä tunnistaa, mutta kyllä ne passiin kelpaavat. Passit tulevat aikanaan postin tuomana Kemiin. Kukaties niitä vielä tarvitaan. Tuttu kuvio Haaparannalla: ICA-Market, Systembolaget ja Ikea. Kaikista ostettiin tuttua ja turvallista. Kieltämättä kävi mielessä, että näillä kruunun kurssiarvoilla olisi syytä käydä Haaparannalla useamminkin. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Yöllä on satanut ensilumi. Kyllä. Pysyykö vai sulaako vielä, aika näyttää. Lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin talvisen myöhäissyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +1 aste lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen taitaa olla taas pirttipäivä. Aamun lehtiä lukiessani totesin taas sellaisen henkilön poistuneen ajasta iäisyyteen, jonka kanssa olen tehnyt taannoin paljonkin yhteistyötä. Murheellista. Loppuiltapäivästä alan orientoitua Kemin seurakunnan kirkkovaltuuston kokoukseen varajäsenen ominaisuudessa. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Kirjoita asioista, johon voit oikeasti vaikuttaa, psyykkaan jatkuvasti itseäni - huonolla menestyksellä...

Kirjoita asioista, joihon voit oikeasti vaikuttaa, psyykkaan jatkuvasti itseäni - huonolla menestyksellä... Kyllä minä yritän, mutta huomaan otteeni välillä herpaantuvan. Miksi? Siksi, että tuolla maailmalla liikkuu/tapahtuu niin mielenkiintoisia asioita, että niihin on lähes pakko ottaa kantaa, kommentoida. Kirjoitan niistä myös siksi, että arvelen monien artikkeleiden menevän ohi silmien monilta tuttaviltani/kavereiltani. Yritän taas henkilökohtaista ryhtiliikettä ja kirjoittaa vain ja ainoastaan asioista, joihin voin oikeasti vaikuttaa. Niitä on loppujen lopuksi vähän niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut. Perhepiirin ulkopuolella arvelen voivani vaikuttaa - jonkin verran - luottamushenkilönä Kemin kaupungin asioihin. Kokouskäyttäytymisellä, kommenteillani ja kannanotoillani kulloisiinkin asiakokonaisuuksiin. Kuluneella valtuustokaudella on Kemissä tehty useita kauaskantoisia päätöksiä - hyvä niin. Kuitenkin edessä on vielä vuosikausiksi rajua taloudellista vääntämistä, että emme joudu valtion holhouksen alle... Tämän valtuustokauden aikana mielestäni aivan liian monet lautakuntajäsenet ja valtuutetut ovat luopuneet luottamuspaikoistaan. Syitä on varmaan monia. Onko lähdetty liikkeelle liian optimistisin tavoittein ja petytty henkilökohtaisista vaikuttamismahdollisuuksista. Luonnollisesti muutokset elämäntilanteessa ovat merkittäviä syitä tehtävistä luopumiseen. Mene ja tiedä.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen, pilvisen ja sateisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +2 astetta lämmintä. Sääennusteiden mukaan tänään pitäisi ensilumen sataa tänne Perämeren pohjukkaan. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Todennäköisesti seuraan päivän mittaan entistä tiiviimmin maailmanmenoa eri tietolähteistä. Erityisesti tuo Suomeen ja Viroon liittyvä kaasuputken sabotointi kiinnostaa. Kyllä meitä nyt koetellaan. Katsotaan, miten päivä muuten etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen ja aurinkoisen syksyisen kevytpakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -2 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa. Tänään olemme sopineet Tommin kanssa talvirenkaiden vaihdosta. Se toteutetaan Karihaarassa puolenpäivän aikoihin. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Työelämän jalanjälki...

Silmiini osui vanha tekstini, josta lainaan osan uudelleen julkaistavaksi. Asia on mielestäni "kestoajankohtainen"... Henkilökohtaisesti olen pohdiskellut viime aikoina ihmisen työelämään liittyvästä jalanjäljestä... Kunnioitan suuresti niitä, osittain jo haudan lepoon saatettuja ns. vanhan kansan ihmisiä, tervaskantoja, jotka minullekin ovat kertoneet omasta työelämän jalanjäljestään jotakuinkin tyyliin: ” Kuulehan, minä olen käynyt vain viisi luokkaa kiertokoulua ja senkin vastapäivään, mutta katso, mitä olen saanut aikaan! Minulla on oma, itse alusta alkaen – sokkelista vesikattoon viimeistä listaa myöten – rakennettu koti, perhe, lapset, lastenlapset ja nyt jo lastenlastenlapset! Minä olen omalla työlläni ja uutteruudella saavuttanut sen, mitä ihminen voi ikinä toivoa! Ei ole kuule tarvinnut sossun luukulla norkoilla ja avustuksia anella!” jo edesmennyt tuttavani usein sanoi vauhtiin päästyään. "Minun onneni on se, että minulla on olut aina työtä! Kovaa, mielekästä työtä, jonka olen aina hoitanut niin hyvin kuin olen kyennyt. Työstä olen ollut aina kiitollinen.” hän totesi aina vakavana... "Tiedätkö, että minä kouluja käymätön etenin peräti kympiksi, pomoksi työpaikallani, niin minuun luotettiin! No, nyt eläkepäivillä näitä on mukava muistella.” hän usein totesi lievästi kehaistuaan omaa työelämäkaartaan, työelämän jalanjälkeään. Muun muassa kyseinen henkilö teki todella pitkän työrupeaman, laskelmieni mukaan palkkatyötä noin 15-vuotiaasta 65 vuoteen miinus armeija ja sotavuodet.Hänen työelämän jalanjälki oli erittäin mittava ja kunnioitusta herättävä. Hän oli myös monessa muussa mukana. Hän oli aikansa vaikuttajia... Kuinka moni meistä mahtaa yltää vastaavaan?Toisaalta taas valitettavan monilla aloilla työssä olevien jalanjälki on todella syvä, pelottavan syvä, lähestulkoon pieni monttu mm. jatkuvana kiireenä työssä, riittämättömyyden tunteena työsuorituksestaan, runsaine ylitöineen, epämukavien työaikoineen, työuupumisineen, jne. ... Toivottavasti monelle meistä, oikeastaan teistä – nimenomaan nuorille koulutetuille henkilöille annetaan arvokkaaseen, täysipainoiseen työelämän jalanjälkeen mahdollisuus ja jäädä aikanaan – sitten joskus – ansaitsemallenne eläkkeelle.

Lokakuun toinen täysi viikko alkoi - kyllä...

Lokakuun toinen täysi viikko alkoi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen ja pilvisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa 0 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen katselen eri tietolähteistä, mitä Lähi-Idässä on nyt menossa. Räjähtääkö ruutitynnyri lopullisesti... Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta kerronpahan/kirjoitanpahan taas kerran, että minä soitan puhelimellani erittäin vähän ja minulle soitetaan tosi harvoin. Loppuiltapäivästä kuitenkin sain puhelinsoiton tutulta henkilöltä, jonka kanssa keskustelimme tovin kuntapolitiikasta ja siihen liittyvistä esityksistä sekä päätöksentekoprosessista. Mielestäni asiallista ja rentoa pohdiskelua. Olimme samaa mieltä, että Kemin umpisurkeaa taloudellista tilannetta eivät vieläkään kaikki päättäjät ota riittävän vakavasti. Toisaalta olimme huolissamme, että aina eivät hyvätkään esitykset mene asiallisesti ja riittävän ripeästi eteenpäin. Ei paikallis-, alue- eikä valtakunnantasollakaan. Onko osittain kysymyksessä niin sanottu "väärin sammutettu ilmiö" eli asian esittäjä on väärä. Mene ja tiedä. Keskustelussa vilahti lähestyvät presidentinvaalit alkuvuodesta 2024 siis muutaman kuukauden kuluttua. Keskustelussa tuli esiin myös lähestyvät kunta- ja aluevaalit keväällä 2025 siis noin puolentoista vuoden kuluttua. Toivottavasti molemmat jaksavat suomalaisia kiinnostaa nykyisessä, hektisessä maailmanmenossa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin tyvenen ja kirkkaan syysaamun läsnäolon. Mittarissa -1 aste pakkasta. Maa ja katot kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen siirryn seuraamaan maailmanmenoa eri tietolähteistä. Käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista lokakuun toisen viikon esiin. Ainoastaan yksi merkintä: Kemin seurakunnan kirkkovaltuuston kokous tiistaina loppuiltapäivästä. Menen kutsuttuna varajäsenenä paikalle. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen, tyvenen ja sadetihkuisen syysaamun läsnäolon. Lähes räntää sataa. Mittarissa +2 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään ja hoidan myöhemmin puuhuoltoa. Tänään taitaa olla niin sanottu pirttipäivä. Ollaan vaan kaikessa rauhassa. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen, kirkkaan ja aurinkoisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa -1 astetta pakkasta. Päivällä toki lämpenee, mutta nytkö se sitten alkaa vääntyä talveksi... Perinteisten aamutoimien jälkeen - päivällä - rapsuttelemme hiukan pihaa ja siirrämme pääasiassa lehtirapsutukset pienen perunapeltomme päälle tasaiseksi kerrokseksi ensimmäistä kertaa. Keväällä käännetään ne sitten peltoon mullan joukkoon. Katsotaan, miten asia sitten muutoin etenee. Mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan... Päivällä pihanrapsutusta ja nyt illalla esipaistettujen Pirkka-vehnäpullien (14 kpl) paistamista. Päärakennuksessa on juuri nyt taivaallinen pullan tuoksu...

Pohdiskelua asioihin suhtautumisesta - kyllä...

Pohdiskelua asioihin suhtautumisesta - kyllä... Asioihin voi suhtautua myönteisesti tai kielteisesti ja siltä väliltä - epämääräisesti ottamatta kantaa asiaan käytännössä ollenkaan. Hiukan samalla tavalla kuin äänestää kokouksessa jaa tai ei - tyhjää. Oma suhtautumiseni on lähtökohtaisesti järkeviin asioihin myönteinen. Toki voi olla, että minäkin olen joskus saattanut änkyröidä ja asettua vastahankaan, en vaan äkkiseltään muista milloin ja mihin asiakokonaisuuteen... Some-käyttäytyminen on joskus raakaa, yllättävää ja arvaamatonta. Tapahtuu helposti niin sanottuja ylilyöntejä, joita arvelen tunnekuohussa asiaa esittäneen henkilön katuvan. "Pyydän anteeksi." on suomaliselle lähes mahdoton sanapari. Onneksi omia tekstejään voi muokata ja/tai poistaa. Myös äkkivääriä - muiden henkilöiden esittämiä - tekstejä/kommentteja voi poistaa. Olen tähänastisen elämäni aikana kirjoittanut aika monta tekstiä. Julkisen kirjoittamisen olen aloittanut 1960-luvun puolessa välissä. Tuntuu, että tekstien suoltaminen on kiihtymään päin. Minua on aina "moitittu", että kirjoitan liian kiltisti. Pitäisi kuulemma kirjoittaa, että sanoma kolahtaa kunnolla että tuntuu. Olen sanonut, että senkin kyllä osaisin ja voi olla, että sekin päivä vielä koittaa. Itse arvelen, että silloin on tosi vakavasta asiasta kysymys ja/tai minun persoonaani on salakavalasti hiipinyt muutoksia. Ken elää, hän näkee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen, tyvenen ja viileän syysaamun läsnäolon. Mittarissa +1 astetta lämmintä. Alkutalvi lähestyy. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään. Käväisemme asioilla keskustassa. Kukaties pihalla hiukan valmistelemme talven tuloa päivemmällä. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan.

"Kemin lähivuodet ovat taloudellisesti vaikeaakin vaikeampaa!" totesi minulle tuttu talousasiantuntija - kyllä...

"Kemin lähivuodet ovat taloudellisesti vaikeaakin vaikeampia!" totesi minulle tuttu talousasiantuntija - kyllä... Hän on ollut pitkään kuntapolitiikassa mukana ja tuntee mielestäni kohtalaisen hyvin raha-asiat. Itsehän olen rahaan liittyvänä todennut useinkin, että raha ei ole erityisen tärkeä, kunhan sitä on kulloiseenkin tarpeeseen riittävästi. Kemillä ei näin ole, sillä olemme kohtuuttoman suuren velkataakan alla. Keskustelussamme rivien välistä - hänen sanomana - oli aistittavissa, että vuoden 2025 kunta- ja aluevaaleihin ehdokkaaksi lähtevä on kertakaikkisen kovan paikan edessä. Viime valtuustokausien työskentely on ollut "lasten laikkiä", lähes puuhastelua. Itselläni on aika lailla samansuuntaisia ajatuksia - ollut jo pitkään. Kemin talousahdinkoon on monia syitä: Teollisten työpaikkojen väheneminen, sen seurauksena vuosittainen asukasmäärän väheneminen=muuttotappio, ikääntyminen, terveysongelmat, aivan liian löysä, välinpitämätön talouspolitiikka, jne. mutta... On toki myönteistäkin kehitystä: Metsä Fibren biotuotetehtaan rakentaminen ja käynnistyminen Kemissä. Samalle alueelle - kunhan vanha sellutehdas on purettu - tulee aivan varmasti muutakin teollista toimintaa. Veitsiluodon saari täyttynee uusista toimijoista, yrityksistä. Kaavoitettu Kemintullin odottaa kunnon lähtölaukausta, onko se rakennettava poliisitalo - mene ja tiedä. Jatko-opiskelupaikkojen säilyminen on tärkeää. Viime aikoina paljon puhuttu ja kirjoitettu kouluverkkoasia ohjautuu omiin uomiinsa. Ympärivuotinen matkailu kehittyy. Lähivuodet on elettävä "suu säkkiä myöten", muuta mahdollisuutta ei ole, mutta tästäkin selvitään.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta hetki sitten hahmottelin työasussa pihalla romppeita uuteen järjestykseen odottamaan talvea. Trailerin päällä olevaa pulpettivenettä täytyy vielä siistiä. Olen kirjoittanut useaankin kertaan Kainuunkadun saneerauksesta, joka on loppusuoralla, kalkkiviivoilla. Seurasin eilen, kun J&J Kinnusen iskuryhmä - neljä nuorta neitoa viimeisteli - taas kerran - ojanpenkkoja, joihin kaivinkoneenkuljettaja oli tuonut peräkärryllä multaa. Penkat tasoitettiin ja siemennettiin - hyvää työtä, ei kahta sanaa. Työ näyttää jatkuvan tänäänkin etäämmällä. Hetki sitten totesin, että pojankoltiaiset olivat tehneet maastopyöräilyiskuja juuri kunnostettuun alueeseen meidänkin tontin kohdalla. Oikeastaan eilen näinkin heidän liikkuvan silmieni edessä, mutta enpä arvannut, että heille ei riittänyt vasta asfaltoitu katualue ja sepelöity, tasainen suikale molemmin puolin, vaan heidän piti kokeilla vielä mullattua, tasoitettua ja siemennettyä aluetta. Jos satun vielä heidät näkemään, menen jututtamaan/ohjeistamaan heitä... Tällä kerralla en viitsinyt kuvia ottaa tapahtuneesta.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sumuisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +8 astetta lämmintä. Se kyllä riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työasun päälle ja lähden pihalle valmistetelmaan talven tuloa. Samalla käyn korjaamassa meidän tontin ja kerrostalon välistä raja-aitaa. Ilmeisesti sitä on onnistuttu autolla peruuttamaan hiukan vinksalleen. Onneksi se on helppo oikoa ja kiinnittää elementtipätkä kiinni. Oikeastaan tänää ei ole mitään erityistä muuta tehtävää. Katsotaan, miten tämä päivä muutoin etenee...

Takavuosikymmenien kulttuuriyhteistyötä Luoteis-Venäjälle Severomorskiin ja Murmanskiin - kyllä...

Takavuosikymmenien kulttuuriyhteistyötä Luoteis-Venäjälle Severomorskiin ja Murmanskiin - kyllä... Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin. Vuodesta 1994 lähtien olen tehnyt kulttuuriyhteistyötä Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- puitteissa Luoteis-Venäjälle Severomorskiin ja Murmanskiin. Tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat olleet ammattikuvataiteilijat Anatoly Sergienko ja Ivan Voron. Myös musiikki on ollut kuviossa mukana: Teriberka-kuoro/tanssiryhmä ja Barents Band-nuorisokuoro. Yhteistyön takuumiehenä/-naisena on ollut silloinen Severomorskin kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran. Hän kuoli Moskovassa Korona-viruksen jälkiseurauksiin vajaa kaksi vuotta sitten. Kaikki edellä mainitut henkilöt perheineen ovat olleet meidän - minun ja vaimoni Tuulan - ystäviä, ovat tälläkin hetkellä. Olemme viikonvaihteessa olleet sähköpostiviestinnässä. Pyysin edellä mainittuja ammattikuvataiteilojoita lähettämään minulle kirjallisen todistuksen/varmistuksen liittyen heidän Suomeen taidenmyyntinäyttelyihin tuotuihin tauluihin. Heidän omistamia tauluja on meidän hallussamme varastossa sekä kahdessa kemiläisessä toimistotilassa. Miksi todistus? Siksi, että seuraavan vuoden aikana tavoitteeni on aktivoitua niiden myynnissä, vuokraamisessa ja lahjoittamisessa. Totean, että minäkin täytän seuraavan kerran 80 vuotta, mikäli elonpäiviä riittää. En halua jättää jälkipolvilleni huolehdittavaksi suurta kuvataidemassaa. Em. kuvataiteilijat ovat pitäneet avustuksellani taidenäyttelyitä Suomessa muun muassa Kemissä, Oulussa, Virroilla Tampereella, Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Viimeksi Kemissä Pohjolan Sanomien tiloissa syksyllä 2006. Minulla on eilen maanantaina 02.10.2023 päivätty todistus, jonka perusteella minulla on täydet valtuudet myydä, vuokrata tai lahjoittaa heidän Kemissä olevia tauluja. Lisäksi yhteinen toiveemme on, että meillä olisi mahdollisuus tavata Kemissä perheidemme kanssa. Viimeksi tällainen tapahtuma oli huhtikuussa 2012. Ken elää, hän näkee...

"Mikä ihmeen kaupunginosavaltuutettu?" minulta kysyttiin kauan sitten...

"Mikä ihmeen kaupunginosavaltuutettu?" minulta kysyttiin kauan sitten... Olen ollut kuntavaaliehdokkaana Kemissä vuosina 2000, 2004, 2008, 2012, 2014, 2017 ja 2021 - kyllä. Olen tällä hetkellä kuntapäättäjänä "urani huipulla" eli Kemin Keskustan ensimmäinen varajäsen. Tällä valtuustokaudella olen päässyt/joutunut tuuraamaan lähinnä Väyrysen Paaavoa. Paavo päätti pyyhkiä Kemin pölyt kengistään ja otti ja lähti pääkaupunkiseudulle. Pasasen Antti siirtyi Paavon paikalle valtuutetuksi. Kemin Keskustassa on ollut kuluvalla valtuustokaudella turbulenssia. Toivottavasti ei enää, sillä vähempikin kyllä riittää. Seurattuani eilistä valtuustokokousta netissä kävi takaraivossa ajatus eräästä vanhasta ehdotuksestani, ainakin julkisesta pohdiskelustani kaupunginosavaltuutetusta. Ihanteellinen tilanne olisi, että jokaisesta kaupunginosasta olisi vähintään yksi kaupunginvaltuuston jäsen. Kyseistä asiaa on syytä taas painottaa ainakin eri poliittisten ryhmien ehdokasasettelussa vuoden 2015 kunta- ja aluevaaleissa. Kuitenkin - olipa kaupunginvaltuutettu mistä kaupunginosasta tahansa, on pakko ajatella kokonaisuutta > koko Kemiä ja sen selviytymismahdollisuutta lähivuosina. Selkeää taloudellista helpotusta ei ole näköpiirissä, vaan "tarkaneuronaika" jatkuu. Nyt pitää jaksaa ja uskoa parempaan tulevaisuuteen. Vuonna 2015 valitut kaupunginvaltuutetut ovat edelleen kovan paikan edessä...