Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sadetihkuisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +12 astetta lämmintä. Siihen on pakko tyytyä. Kainuunkadun saneeraus jatkuu. Hetki sitten sitä taas jyrättiin oikein kunnolla. Asfaltointi on saadusta ilmoituksesta 2-3 viikkoa myöhässä. Syytä myöhästymiseen ei ole mökkiläisille - ainakaan meille - ilmoitettu. Meidän tonttimme osalta puu- ja varastokatoksen vieressä oleva myllätty alue odottaa sepelöintiä sekä poistettu orapihlaja-aita uudelleen istuttamista. Perinteisten aamutoimien jälkeen ilmeisesti ollaan vaan. Katsotaan, mitä muutoin päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Sitä, että olipa päivällä mukava reissu. Mikä ihmeen reissu? Päätin aamupäivällä lähteä käväisemään Selkäsaaressa - viimeksi 13.08.2023 - ja missäpä muualla kuin ongella. Kyllä - toistakymmentä matoa matopellosta, kesäautolla Hahtisaareen ja suoraan aika haipakkaa "kotipoukamaan". Ylös mökille, kaikki kunnossa. Perunapellossa kaalet alkavat olla entisiä, joten seuraavalla kerralla on perunannoston aika. Viime vuonna 06.09.2022... Tuli tunne, että ahvenet odottavat minua Lehmikiven karikon läheisyydessä. Ajoin sinne ja annoin tuulen viedä venettä pari kertaa kylkimyyryä. Kaksi jigionkea ja kesäpilkki vedessä laahauksessa. Aloin itsekseni naureskella, sillä koskaan ei puolessa tunnissa ole tullut niin hyvin kalaa kuin päivällä. Madot kävivät kaupaksi. Muutama ihan hyvän kokoinen - hyvä niin.. Käväisin myös tutulla Pikkuletto-Kojukallio alueella. Yksi iso ahven ja tappiona kesäpilkin ison jigikoukun ja perukkeen menetys uppotukkiin. Ankkuroiduttuani kalantulo loppui kuin seinään. Kaksitoista ahventa saaliiksi, jotakuinkin ahven/mato. Oli hyvä, että ei mennyt ryöstökalastuksen puolelle, sillä madot loppuivat... Kotiin tultuani vaimoni totesi: "Nyt riittää." Kyllä olen samaa mieltä. Korkeintaan käytän nuorinta kalakaveriani - Petriä - lähivesillä. Viime vuonna teimme viimeisen reissun 16.09.2023... Muutama kuva varmemmaksi vakuudeksi.

Elokuun viimeinen viikko alkoi - kyllä...

Elokuun viimeinen viikko alkoi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +13 astetta lämmintä. Se riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen pohdiskelen,josko lähtisin iltapäivällä lähivesille kokeilemaan kalaonnea. Matopellosta löytynee helposti hyviä matoja ahvenille tarjottaviksi. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aisitin aurinkoisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +25 astetta suojaisessa auringonpaisteessa. Se riittää. Pikkupuolemme sai eilen uuden yövieraan, johon tutustuimme alkukesästä jo pojanpoikamme Laurin lakkiaisissa Helsingin Vuosaaren Aurinkolahdessa - Marian. Timo ja Maria käväisivät eilen pikapikaa Haaparannalla. Vaimoni ajeli illalla pienen sightseeing-lenkin heidän kanssaan Kemissä. Jatkavat matkaa huomenna maanantaina Utsjoelle, käyvät ehkä Nuorgamissa ja mahdollisesti Norjan Kirkenesissäkin. Päivitystä edelliseen: Timo ja Maria ovat juuri tällä hetkellä lähdössä pohjoiseen. Näillä näkymin ajelevat aikanaan takaisin Kemin kautta mennessään Helsinkiin - Hyvä niin. Tänään iltapäivällä saamme iltapäiväkahville tutun parivaljakon - Leilan ja Kristerin - he ovat olleet kuluvan viikon sisareni luona tuossa vinottain kadun toisella puolella. Leilan tytär Elina on mennyt käymään Leilan sisaren Leenan kanssa Marrasjärvellä mökkeilemässä. Tulevat ilmeisesti illansuussa takaisin... Kyllä - oli mukava jutusteluhetki hetki sitten päärakennuksemme terassilla. Em. henkilöiden loma jatkuu Helsingissä, jonne he lähtevät huomenna aamusella. Sieltä muutaman päivän kuluttua kotiin Tukholmaan... Perinteisten aamutoimien jälkeen ei oikeastaan ole mitään erikoista tekemistä - niin onhan nyt sunnuntai - lepopäivä. Tuskin tulee lähdettyä veneilemään lähivesille. Katsotaan, miten muutoin päivä tästä etenee...

"Minkälainen lapsuus sinulla on ollut?" minulta on kysytty - vaimonikin...

"Minkälainen lapsuus sinulla on ollut?" minulta on kysytty - vaimonikin... "Varmaan aika lailla samanlainen kuin 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alkupuolen lapsilla." olen todennut. Vanhempani olivat ammatti-ihmisiä: Äitini leipuri ja isäni maalari. Minä olin perheen kuopus. Sodan jälkeistä niukkuutta jaettiin. Lapsuuteni suurimmat pettymykseni liittyivät joulun ajan henkilökohtaisiin, ylioptimistisiin odotuksiin. En oikeastaan muista koskaan saaneeni - joulupukin tuomana - sitä, mitä eniten toivoin. Toiveeni liittyivät urheiluvälineisiin. Näin jälkikäteen asiaa analysoidessani luulen syynä olleen sen, että en osannut viestittää asiaa vanhemmilleni riittävän selkeästi ja/tai he eivät ymmärtäneet, miten tärkeänä pidin esimerkiksi jääpallomailaa, kypärää, luistimia tai suksia... Hiukan myöhemmin ostin niitä käytettyinä - "omalla, keräämälläni/säästämälläni rahalla" - tutulta lähinaapurin pojalta. Toki oppikouluun päästyäni minulle ostettiin Haaparannalta punainen Rambler-merkkinen nuorten polkupyörä. Myöhemmin pesäpalloräpylä ja piikkarit, jotka ovat vieläkin tallella päärakennuksen autotallissa komerossa... Olen sanonut, että koskaan ei kuitenkaan ole tarvinnut lapsena mennä nälkäisenä nukkumaan. Ei onneksi myöhemminkään, mikäli oikein muistan. Toivottavasti ei lähitulevaisuudessakaan. Olen vuosikymmeniä markkinoinut ajatusta, että raha ei oikeastaan ole erityisen tärkeä, kunhan sitä on kulloiseenkin tarpeeseen riittävästi. Elämme - minä ja vaimoni - nykyisin erittäin vaatimatonta, yksinkertaista elämää täällä Meri-Lapin Kemin Haukkarin Kainuunkadun varrella. Täällä on hyvä elää, ei kahta sanaa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Pieni tekstilainaus Helsingin Sanomista Suomen presidentin Sauli Niinistön pitämästä puheesta... Mikään ei vielä viittaa siihen, että sota Ukrainassa päättyisi pian. Uutta on kuitenkin se, että nyt puhutaan myös rauhasta, sanoi presidentti Sauli Niinistö tiistaina suurlähettiläspäivien puheessaan. Niinistön viesti on keskeinen osa sitä perintöä, jonka Niinistö haluaa jättää presidenttikausistaan. Niinistöllä on tiivis yhteys Ukrainan johtoon sekä kanavia niihin toimijoihin, joita tarvitaan, kun rauhasta aletaan keskustella. Oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan saavuttaminen Ukrainaan on Suomen turvallisuuspolitiikan ytimessä. Niinistön pohdinnat Ukrainan sodan uudesta vaiheesta pohjautuvat Saudi-Arabian muutama viikko sitten Jeddassa isännöimän noin 40 maan kansallisten neuvonantajien kokouksen tuloksiin. Kokouksen jälkeen Ukraina kiitteli rauhanmallin tukemisesta Suomea ja presidentin kansliapäällikköä. Kokoukseen osallistui myös Kiina, minkä Niinistö nosti esiin. Ukraina tarvitsee keskeiset suurvallat rauhan takaajiksi. On epäselvää, miten paljon rauha Ukrainassa todella kiinnostaa Kiinaa. Kiinalla on silti oma mallinsa rauhasta Ukrainassa. Niinistön mukaan nyt alkaa hahmottua kaksi edellytystä Ukrainan ansaitsemaan oikeudenmukaiseen ja kestävään rauhaan. Ensimmäinen edellytyksistä on YK:n peruskirjan periaatteellinen merkitys. Maailmassa jaetaan yhä käsitys siitä, ettei suvereenien valtioiden rajoja siirrellä sodalla. Tähän sitoutuminen tuo pohjaa kestävälle rauhalle. Toinen edellytys rauhalle on kasvava ja jaettu globaali huoli sodan seurauksista, Niinistö sanoi. ”Sotaa käydään Ukrainassa, mutta sen varjo lankeaa koko maailmaan.” Niin - juuri näin se kaikessa yksinkertaisuudessaan on, ei kahta sanaa.

Elokuun viimeinen lauantai - kyllä...

Elokuun viimeinen lauantai - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin aurinkoisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +23 astetta lämmintä. Nyt kelpaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen taidan seurata, mitä maailmalla on tapahtunut/tapahtumassa. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee. Iltapäivällä olisi Kemin kulttuurikeskuksessa, taidemuseolla taidenäyttelyn avajaistilaisuus ja sen jälkeen jousikvartetin 40-vuotismusisointi. Katsotaan, tuleeko paikan päälle lähdetyksi...

Hiukan matematiikasta - kyllä...

Hiukan matematiikasta - kyllä... Minulle näytettiin erästä matematiikan tehtävää oletuksella, että sen ratkaisen. Toin avoimesti esiin, että en ole kymmeniin vuosiin joutunut laskemaan, ratkaisemaan vastaavanlaista. Tutustuin tehtävään. Otin paperia, kynän ja kumin esiin. Aloin palautella mieleen tehtävään liittyviä faktoja. Aika nopeasti sain paperille hahmotetuksi ensimmäisen asteen yhtälöparin edellä mainittujen faktojen perusteella. Sen jälkeen tehtäväratkaisu olikin tiettyjä, selkeitä lainalaisuuksia - matematiikkaa. Ihmettelin itsekin, miten helposti - ainakin tässä tapauksessa - tietyt matematiikan rutiinit palautuivat mieleen. Taitaa olla niin, että tietyt matematiikan perusasiat ovat loppujen lopuksi niin sanotusti "selkärangassa" aivan kuin polkupyörällä ajo. Sitä osaa tehdä, vaikka ei ole kymmeniin vuosiin joutunut asian kanssa tekemisiin. Ainakin johonkin tasoon asti... Niin - tehtävä löytyi ratkaisu. Kävipä mielessä, että monet matematiikan tehtävät ratkeavat myös piirtämällä. Tässä sitä ei tarvittu.

Elokuun viimeinen perjantai - kyllä...

Elokuun viimeinen perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sadetihkuisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +15 astetta lämmintä. Se riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takkapesään klapit ja hoidan puuhuoltoa. Eilen pistin Pikkupuolen lattialämmitystä kesän jäljiltä hiukan korkeammalle. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen alkusyksyn sään läsnäolon: Mittarissa +13 astetta lämmintä. Sekin riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen on tunne, että tänään ollaan vaan, korkeintaan asioilla kaupungilla. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee... Todennäköisesti seuraan maailman mediauutisointia. Tähän saakka Venäjän presidentin vastustajat ovat tippuneet ikkunoista, myrkytetty tai yritetty myrkyttää tai vähintäänki näytösoikeudenkäynneissä mittavia vankilatuomioita. Nyt tuli Wagnerin johtajalle hiukan näyttävämpi tilauslähtö. Valitettavasti yhdeksän muuta henkilöä sai samalla surmansa. Niin - sota Ukrainassa jatkuu...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta olin ensimäistä kertaa Kemin elinvoimalautakunnan kokouksessa Kemin kaupungintalon 9. kerroksessa eli valtuustosalissa klo 14.00-16.30 välisen ajanjakson. Olin varajäsenen roolissa, kun Keskustan toinen varsinaisista jäsenistä oli estynyt. Hyvä ja asiallinen kokous, jonka varapuheenjohtaja hoiti asiallisesti. Pari lautakunnan jäsenistä oli etänä ja yksi poissa. Sain samalla seurata tämän lautakunnan virkamiestoimintaa - livenä. Ei huono. Tunnustan, että "sorruin" puhumaan kommenteissani "menneistä ajoista", joista - näin arvelen - nuorilla lautakuntajäsenillä ei ollut "harmaata aavistustakaan". Puhuin mielestäni asiaa, täyttä asiaa. Käytän vanhaa, kulunutta sanontaa: Kokemuksen rintaäänellä. Iän myötä karttuu pakostakin kokemusta, mikäli muistaa menneitä tapahtumia. Näin se kaikessa yksinkertaisuudessaan menee. En jatka enempää ettei mene itsekehumisen puolelle. Olipa mukava kuunnella lautakuntakokouksessa kaupunginhallituksen edustajan Kalle Huuskon terveenraikkaita ajatuksia. Kukaties pääsen vielä tulevaisuudessakin vilttiketjusta elinvoimalautakunnan kokoukseen. Silloin olen paljon tietävämpi ja aktiivisempi...

"Saako Sinua kehua?" kysäisin tänään uudelta tuttavuudeltani - kyllä...

"Saako Sinua kehua?" kysäisin tänään päivällä uudelta tuttavuudeltani - kyllä. Totta - olen hänen palvelujaan, ammattitaitoa saanut tuta viikon välein muutaman viikon aikana. "Toki mikä ettei." hän taisi todeta. Kukaties paljasta asian viikon päästä. Pidän mahdolliset lukijani pienessä jännityksessä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta aikaisin herätyn yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa varjossa +12 astetta lämmintä. Päivemmällä lämpenee. Kainuunkadulla saneerausliikehdintää: Sora-auto, tasoituskone ja kaivinkonekin vielä reunoja viimeistellen, ilmeisesti asfaltointi lähestyy. Perinteisten aamutoimien jälkeen alan orientoitua keskikaupungilla asiointiin ja elinvoimalautakunnan kokoukseen Kemin kaupungintalolla. Ryhmämme toinen varsinainen jäsen ilmoitti eilen olevansa estynyt kokoukseen. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En sen kummempaa, mutta aamukahvittelun yhteydessä Timo kysäisi:"Onko Kemin Wetterillä Skodan edustus?" Sanoin tarkistavani asian. Kyllä on ja monen muun automerkin. Olin kertonut niin sanotuista renkaan potkimisesta ja vuosien saatossa useista keskusteluista tutun autokauppiaan Markku Oinaksen kanssa. "Oletko käynyt koeajamassa koskaan sähköautoa?" oli Timon seuraava kysymys. "En ole ja eipä taida olla tarvettakaan." totesin ja lisäsin:" Kainuunkadullakin liikkuu nykyisin useista sähköautoja, vähintäänkin hybridimalleja." Taisinpa lisätä, että kyllä auton konepellin alta täytyy polttomoottorin murinaa kuulua... Kuinka ollakaan, lähdimme Mersulla Karjalahdelle. Vaimoni Tuula lähti mukaan. Teimme koeajon Skodalla, joka taisi olla varustettu "kaikilla mausteilla"... Muuten. ŠKODA ENYAQ iV on valittu Vuoden Autoksi Suomessa 2022. Mukavaa kyytiä, ei kahta sanaa. Ajelimme kotiin sisäsataman ja Mansikkanokan kautta.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavantuntuisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +18 astetta suojaisessa auringonpaisteessa. Se kyllä riittää. Hetki sitten yksin istuskellessani aamukahvilla keittiön pöydän ääressä mietiskelin näitä kirjoittamisiani. Näissä ei juurikaan ole mitään suurta viisautta eikä informaatiosisällöltäkään kovin kummoista. Välillä tuntuu, että turhanpäiväistä jorinaa... Niin - tämähän onkin vain ja ainoastaan henkilökohtaista julkista päiväkirjanpitoa, josta "veispuukkikin" tämän tästä muistuttaa. Muun muassa tänä aamuna. Oli niin tai näin, perinteisten aamutoimien jälkeen käyn läpi loppuiltapäivän kokoukseen liittyvät aineistot. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan. Pikkupuoli-vieraallamme lienee omat suunnitelmat lähipäiville...

Uusi viikko, elokuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä...

Uusi viikko, elokuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aitin kauniin ja aurinkoisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +23 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työhaalarin päälle ja lähden pihalle - eilen katkomiani - syreenipensaan oksia kesäautomme lavalle siirtämään. Kukaties käveleskelen vielä tontilla saha ja/tai pensasleikkuri kädessä ja katselen vielä syreenipensaita, viinimarjapensaita ja kuusien alaoksia "sillä silmällä". Vien yhden kuorman Karjalahdelle Kemin Energia ja Vesi Oy:n energiapuukentälle. Kukaties saamme tänään illalla alkusyksyn vieraan Pikkupuolelle. Timo tulee joko tänään tai huomenna. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olipa mielenkiintoinen kaupungilla käynti. Ajelin Hahtisaareen. Portilla tapasin mökkinaapuri Nikkasen Erkin. Hän siirsi laiturille nostamiaan saarikasseja autoon. Hän oli niin työn touhussa, että en alkanut häntä jututtamaan. Kävin veneellä tyhjentämässä kympin kanisterin veneen tankkiin ja otin se ja kaksi vitosen kanisteria mukaan täytettäviksi. Laiturille tuli tuttu henkilö, monialayrittäjä Tarja Kyllönen. Juttelimme tovin yleisellä tasolla Keminkin tämänhetkisestä "henkisestä tilasta"... Ajelin ABC-huoltoasemalle Karjalahdelle ja sieltä Syväkankaan K-kauppaan Messiin. Messin ovella bongasin tuttuakin tutumman henkilön pyöreiden mustien aurinkolasien takaa. Kypäräpäinen mieshenkilö polkupyörän päällä. Pentti Jussila, entinen Pohjolan Sanomien monipuolinen ja arvostettu toimitoimittaja. Kirjailijakin. Pentin kanssa juteltiin aika tovi. Kysyin häneltä, onko hän viime aikoina kirjoitellut. Mikäli oikein ymmärsin, hän sanoi lopettaneensa kirjoittamisen jäätyään vuonna 2008 eläkkeelle. Lisäksi kysyin, onko hän näissä nykyajan nettikuvioissa mukana - muun muassa Facebookissa. Ei sanonut olevansa. Kerroin omat Blogi- ja Facebook-kuvioni. Sanoin pitäväni julkista päiväkirjaa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta totean taas kerran, että työhuoneeni ikkunasta en voi olla näkemättä Kainuunkadulla aktiivista koirien taluttamista. Näyttää siltä, että se on entisestäänkin lisääntynyt. Päivän aikana arvelen ohi kulkevan kymmeniä koiria, pääasiassa pieniä "sylikoiria"... Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että olen joutunut koiranpaskoja siivoamaan, heittelemään lehtiharavalla orapihlaja-aidan juurelle. Onhan se tympeää varsinkin silloin, jos ja kun iso hurtta vetäisee kadulle ison tortun eikä taluttaja reagoi asiaan millään tavalla. Näyttää siltä, että kadulle on muuttanut nuorimies, joka kävelyttää/ulkoiluttaa kahta pientä koiraa ja kulkee "paskapussi" mukanaan - hyvä niin. Ennen olen nähnyt vain yhden koirantaluttajan näin menettelevän.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsottuani aistin kauniin ja aurinkoisen sunnuntaiaamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +22 astetta lämintä. Nyt ollaan vaan ja seurataan maailmanmenoa mukaan lukien MM-yleisurheilua ja naisten MM-jalkapallon loppuottelua. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan... Niin - käänsin uuden viikon esiin pöytäkalenteristani. Ensi viikolla saamme alkusyksyn etelänvieraita, yksi kokous tiistaina loppuiltapäivästä ja yksi asioilla käynti keskiviikkona. Lauantaina Kemin taidemuseolla olisi klo 14 alkaen tapahtumia - katsotaan, tuleeko lähdettyä paikan päälle.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani aistin kauniin alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +25 astetta lämmintä. Se kyllä riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työasun päälle ja lähden hyötyliikuntatapahtumaan eli ajelemaan ruohonleikkurilla tontin nurmikkoa. Kukaties jo ojanpenkkojakin. Sen jälkeen, jos potkua riittää, käännän/siistin tontinkulman matopellon aluetta. Vaimoni ilmeisesti ajelee käsileikkurilla myös osittain ja trimmeroi. Kyllä - hommat hoidettu lisäyksellä, että tontin kulmalle mentyäni huomasi olevani vanha oksaleikkuri kädessä siistimässä rehottavaa syreenikasvustoa. Taitaa tulla ensi viikolla Kemin Energia ja Vesi Oy:n Karjalahden energiapuukentälle lähtö. Tosin karsittavaa ilmeisesti täytyy ottaa vielä muualtakin. Oli niin tai näin, nyt on kahvitauko. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...