WWF:N LUONTOLIVE – Sääksi - kyllä...

WWF:N LUONTOLIVE – Sääksi - kyllä... Olemme seurailleet silloin tällöin yllä olevaa tapahtumaa livekameran kautta netissä jossakin Saimaan saaristosta. Sääksipariskunta hoitaa tällä hetkellä kahta kuoriutunutta poikastaan. Yksi munista on vielä haudonnassa. Uros hoitaa pääasiassa ruoanhankinnan, kalastuspuolen ja naaras pysyy pääasissa pesällä ruokkien poikasiaan ja hautoen vielä jäljellä olevaa munaa. Hellyttävää huolenpitoa. Molemmat aikuislinnuista tuunaavat koko ajan pesää varautuen yhä kasvavien poikasten tilantarpeeseen. Mielenkiintoista katseltavaa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa ja aurinkoisessa talon nurkkauksessa +25 astetta. Eihän sen ilman tällainen eilisen sääennusteen mukaan pitänyt olla, koko torstaipäivälle ennustettiin sadetihkua. Toki tämä kelpaa ja päivää vielä riittää. Niin - siirsimme sääennusteen mukaan Selkäsaareen lähdön torstailta perjantaille. Toivottavasti huomenna perjantaina sääennuste pitää paikkansa. Ken elää, hän näkee. Tänään ei oikeastaan ole mitään tärkeää tekemistä. Voi olla, että ensimmäistä kertaa ruohonleikkuria käytetään Pikkupuolen takana, jossa ruohon kasvu on voimakasta... Katsotaan, miten päivä etenee.

Täysi työpäivä - eläkeläispäivä - kyllä...

Täysi työpäivä - eläkeläispäivä - kyllä... Tänään keskiviikkona 07.06.2023 on touhua riitänyt. Olemme siistineet tonttimme ympäristöä, seuranneet kahden linnunpöntön osalta kiivasta liikehdintää=poikasten ruokkimista, aistineet vihonviimeisen pirulaisen - oravan - liikehdintää, jne. ... Lisäksi olen kuvannut - luvan saatuani - vaimoni varastorakennuksen kupeeseen asettelemaa historiakatsausta erilaisista tuotantovälineistä. Arvelen, että moni lukijoista tunnistaa esineet. Muutama kuva varmemmaksi vakuudeksi.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +24 astetta lämmintä. Kyllä nyt kelpaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työasun päälle ja lähdin pihalle. Nyt on tonttipäivä. Monta erillistehtävää. Vaimoni aikoi pistää lisäksi Pikkupuolen leivinuuniin tulet ja paistaa lihaa. Minä saatan pihatöiden päätteeksi vielä maalaamattomista aitalaudanpätkistä värkätä linnunpönttöjä, mikäli en ole siinä vaiheessa aivan "hapoilla". Katsotaan, miten tämä päivä loppujen lopuksi etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni muutama päivä sitten...

Kopioin Kemin kaupungin erinomaisilta kotisivuilta ilmeisesti kaupungintalon päältä teleobjektiivilla otetun kuvan Selkäsaaren pohjoispäätyyn. Kuvassa näkyy tuon alueen ongelma matalan veden aikaan. Mekin olemme ruoppauttaneet kuvassa kauimpana näkyvästä hiekkapoukamasta oikealle Kojukallion ohi kulkevan väylän suuntaan vajaa sata metriä väylää kaksi kertaa vuonna 2013 ja 2022. Normaalin vedenpinnan aikaan ei ole rantautumisessa ja rannasta lähdössä ongelmia nykyään. Toki kova luoteis-pohjoistuuli aiheuttaa lisäjännitettä... Kirjoitanpa taas kerran: Mikäli Selkäsaaren ympärivuotista matkailua/kesämatkailua on tarkoitus kehittää, pohjoislaiturin paikka on tuon vaalean alueen kohdalla. Silloin Metsähallitukselta aikanaan ostettu vesialue - asemakaavassa merkitty Pohjoislaituri - tulee viimeinkin käyttöön. Mikäli rannasta ruopataan riittävän syvä/leveä väylä Kojukallion ohi kulkevan väylän suuntaan, Leila-laiva, Jähtikin pystyvät jättämään/hakemaan matkailijat laiturille. Käytännössä Luoteislaiturinpolun/Pohjoisselkäsaarenpolun alkupäähän... Niin - lisäänpä tähän myös sen, että olisi kokonaisuuden kannalta mielenkiintoista ja hyödyllistäkin, että edellä mainittua kommentoisi pohjoislaiturin paikkaa suunnittelevat virkamiehet ja/tai matkailuyrittäjät. Ei tuo Selkäsaaren ympärivuotinen matkailukäyttö tyhjästä synny... Itse olen sitä odottanut vuodesta 2011 lähtien.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Minulla oli mukava tapaaminen loppuiltapäivästä Scandic Kemi-hotellilla - kyllä! Ryhmä vuonna 1973 valmistuneista paperiteknikoista kokoontui heidän perinteiseen tapaamiseen. Nuorin 71-vuotias ja vanhin jo 80-ikävuoden tuntumassa. Ryhmä on Kemissä 6.-7.6.2023 ajanjakson... Heitä valmistui aikanaan 24 henkilöä. Heistä 5 on siirtynyt ajasta iäisyyteen. Olin heille lukuvuoden 1972-73 ammattiaineiden (sellu- ja paperiteknologia) päätoimisena tuntiopettajana. Se oli sitä spriikopio- ja piirtoheitin-aikaa. Liitutaulun lisäksi. Teimme useita teollisuusvierailuja. Tuskin opetustyössä olen tehnyt niin paljon töitä yhden lukuvuoden aikana kuin silloin. Kaikki oli uutta mutta omat opiskeluni - aineistoineen - tuoreessa muistissa. Mukavat muistot, mukava ryhmä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta hetki sitten puu- ja varastokatoksessa käydessäni kävi mielessä lähitulevaisuuden polttopuuhankintaan liittyviä asioita - myös viime talven toimia ja pohdintoja... Viime alkutalvesta kävimme hakemassa Selkäsaaresta Nieppolan Jonin telakulkuneuvolla parikymmentä metrin mittaista kuusipölliä. Katunaapuri, Taipaleen Topi sahasi moottorisahalla ne kolmeen osaan ja minä kopsin ne klapeiksi sekä pinosin katokseen. Samoihin aikoihin kävin Messenger-viestintää Ylisuvannon Jukan kanssa, josko saaressa polttopuiksi tarkoitetut puut jätetään 4-5 m mittaan ja haemme ne talvella hänen traktori-peräkärry-laitteistolla Kainuunkadulle. Pohdiskelimme myös järeiden kuusien sahauksesta lankuiksi ja laudoiksi. Siihen olisi löytynyt ratkaisu, mutta siitä luovuttiin... Todennäköisesti - kunhan Särkelän Mikon kanssa menemme saareen - muutamia puita kaadetaan polttopuiksi ja pätkitään noin 40 cm mittaan. Minä kesän mittaan kopsin ne klapeiksi ja joka saarireissulla tuomme - minä ja vaimoni - kaksi kassillista klapeja kotikatokseen Kainuunkadulle kuivumaan. Jätämme tuon Jukan kanssa esillä olleen rankahaun odottamaan tulevia vuosia...

Aikainen lintu madon nappaa tai sitten ei...

Aikainen lintu madon nappaa tai sitten ei... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa varjossa +10 astetta lämmintä ja tyyntä. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin Hahtisaareen ja ajelin sieltä Selkäsaaren pohjoispäätyyn katiskan kokemaan. Katiska oli täysin tyhjä, ei kalan kalaa, ei edes niitä pikkusinttejä, ahvenia, jotka jätimme edellisellä kerralla "syöttikaloiksi". Katiskan suuaukko on säädettävissä, se on ollut ilmeisesti liian väljä ja mahdolliset kalat ovat ymmärtäneet uida pois sieltä... Ihan hyvä reissu kuitenkin. Sain kokeiltua venettä. Hyvin lähti liukuun. Pois tullessani kävin Karjalahdella Prismasta ostamassa sokkelintasoitussäkin, 20 kg, jossakin vaiheessa vähän peitellää varastorakennuksen esiin tulleita rautoja piiloon. Ostin myös kaksi pussia nurmikonsiemeniä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan. Ainakin sen verran, että käväisen iltapäivällä tervehtimässä Kemin tekusta vuonna 1973 valmistuneita paperiteknikoita. Kukaties heitä on kymmenisen paikalla...

Etelä-Suomessa käynnin jälkimakustelua - kyllä...

Etelä-Suomessa käynnin jälkimakustelua - kyllä... Arpoimme - minä ja vaimoni - taannoin, millä lähdemme Helsinkiin. Junalla vai omalla autolla. Onneksi päädyimme oman auton käyttöön. Saimme testattua nykyisen ympärivuotisautomme matkaominaisuudet. Kokemuksemme mukaan erinomaiset. Matkalla pohdiskelimme Suomen metsäkeskustelua. Puun riittävyyttä. Ajoimme siis reittiä Kemi-Oulu-Jyväskylä-Lahti-Helsinki. Lähes koko ajan oli tunne, että ajoimme keskellä metsää. Ainoastaan Oulun, Jyväskylän ja loppumetreillä Helsingissä oli hiukan vähemmän puustoa. Kyllä puuta riittää Suomessa. Metsänomistajat ovat vastuullista porukkaa. Ymmärtääkseni siirtävät metsäomaisuutensa seuraavalle sukupolvelle aina paremmassa kunnossa kuin sen saadessaan... Oli mukavat yo-juhlat. Pääsin jututtamaan iäkästä kuntapoliitikkoa. Tuskailimme tätä Tik-Tok-maailmaa ja yleisesti somemellastusta. Totesin hänelle, että onneksi tämä on ohimenevä ilmiö. Eivät järkevät suomalaiset jaksa tätä pitkään. Pää tulee vetävän käteen. Muuten - kuuntelimme ja katselimme hetki sitten uuden ylioppilaan Lauri Pyykön omassa yo-juhlassaan pitämän puheen. Hyvä puhe, ei kahta sanaa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Käväisin kesäautollamme Kemin keskustassa ja Karjalahdella. Siinä ei mitään ihmeellistä ole, mutta tein monia "historiahavaintoja". Sisäsatamassa käynti oli rutiinia, tuuli hankala, en ainakaan vielä lähde katiskaa kokemaan. Ajelin OP Kemin Seutu pankin eteen parkkiin. On se hieno asia, että saa vielä henkilökohtaista pankkipalvelua. Se kävi mielessä, kun ihmiset jonottivat seinässä olevan nostoautomaatin edessä. Päätin silloin, kun noita laitteita alkoi ilmestyä, että en nosta rahaa seinästä tai tuulikaapista. Siitä on jo tovi aikaa... Sain hyvää ja nopeaa palvelua. Pois lähtiessäni - jo autoani peruuttaessa - viereeni ajoi kemiläistä historiaa. Vuopalan Matti viininpunaisella klassikko-Volvolla. Karjalahdella hoidin pullo- ja tölkkipalautukset ja käväisin Prisma-rakennuksen toisessakin päässä. Ostin tuttua ja turvallista. Parkkipaikalla näin Tennis-Keilahallia revittävän hajalle. Muistan tuon yksikön syntyhistorian. Silloinen elinkeinoasiamies Reijo Moilanen loihti sen yllättäen "lähes tyhjästä". Hän sai päättäjät vakuuttuneeksi asiasta. Perusteluna muistaakseni oli muun muassa messukäyttö liikunnan/urheilun lisäksi. Kotiin Haukkarin Kainuunkadulle oli mukava taas ajella...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin mutta tuulisen alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +20 astetta suojaisassa auringonpaisteessa. Viikonvaihteessa kesä on tullut tontillemme: Nurmikko suhisten kasvaa, ensimmäiset voikukat näkyvissä, tuomi kukkii, jne. ... Perinteisten aamutoimien jälkeen oli ajatus käydä katiska kokemassa. Katsotaan nyt, miten tämä päivä etenee. Huomenna tiistaina 06.06.2023 iltapäivällä Kemin teknillisestä koulusta vuonna 1973 - 50 vuotta sitten - valmistuneet paperiteknikot kokoontuvat Kemissä. Käyn heitä tervehtimässä Scandik Kemi-hotellilla loppuiltapäivästä.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun, mutta poikkeukselisen aikaisin herätyn aamun jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja kesäliite Helmi - hakiessani aistin kauniin mutta kylmän alkukesän aamun läsnäolon. Mittatissa +7 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pakkaamme päivän/viikonlopun automatkalle tarvitsemamme romppeet mukaan ja lähdemme ajelemaan Etelä-Suomeen Helsingin Vuosaaren Aurinkolahteen. Lyhintä reittiä Oulu-Jyväskylä-Lahti-kautta -kyllä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta kun viime aikoina on mediassa ollut kohtalaisen paljon kannanottoja poliittisten luottamushenkilöiden monista/lukemattomista eri tason tehtävistä ja jääviysasioita, onhan siihen kannanottosoppaan ihan pakko pistää omakin lusikka. Lähtiessäni mukaan kuntapolitiikkaan vuonna 2000 ihmettelin heti ihan alkumetreillä, miten ihmeessä niin monille henkilöille on siunaantunut niin paljon tehtäviä. En oikeastaan tehtävien määrää, vaan sitä, miten ihminen kykenee hoitamaan asiallisesti ja täysipainoisesti lukuisat tehtävänsä. Sama ihmettelyn aihe on jatkunut aivan näihin päiviin saakka. Näitä supervaikuttajia näyttää riittävän jotakuinkin kaikissa poliittisissa ryhmittymissä. Luonnollisesti jotkut luottamustehtävät ovat tärkeämpiä/painavampia kuin jotkut toiset ja niihin henkilö panostaa omaa resurssiaan sen mukaisesti. Priorisointi on taitolaji. Olen yrittänyt ajatuksistani pois sulkea sen ajatuksen, että päätöksenteossa mukana olevat tekevät arvokasta työtään kokouspalkkioiden, päivärahojen, matkakorvausten, jne. toivossa, vaikka niitäkin kyllä arvelen löytyvän... Itselläni on tällä hetkellä tasan yksi varsinainen luottamustehtävä, joka saamani tiedon mukaan jatkuu vuodelle 2025. Lisäksi muutama varajäsenyys. Tämä sopii minulle erittäin hyvin. Työhuoneeni pöytäkalenteri on näiltä osin aika lailla tyhjyyttä täynnä. Toki muuta sinne näyttää vielä nykyäänkin ilmaantuvan. Mutta antaapa ajan kulua...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin mutta kylmätuulisen alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa kuitenkin suojaisessa auringonpaisteessa +21 astetta lämmintä. Perinteisteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään en tee ainakaan pihalla yhtään mitään. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta aikaisin herätyn yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sateisen aamunläsnäolon. Mittarissa kuitenkin auringon ilmestyessä pilvien takaa +13 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme valmistautua Selkäsaareen lähtöön. Tänään tavoitteemme on edetä saaressa rauhallisesti, vähän niin kuin seku vaan. Siivousta ja klapien tekoa. Varmaan se onnistuu. Pois lähtiessämme täytämme kuusiklapeilla kassit ja vilkaisemme markettikatiskan, josko siellä olisi ensimmäiset tämän alkukesän ahvenet. Katsotaan, mitä päivä muutoin tuo tullessaan... Saaressa käynti toteutui suunnitelmien mukaisesti. Vaimoni teki kunnon siivousrupeaman, minä en kopsinut klapeja, mutta kärräsin kiviä tulevan tilataideteoksen juureen. Myrskyn kaataman ison kuusen kanto saa uuden elämän. Kävin sauvakävelemässä - rajankäynnin kahdella tontilla - pitkästä aikaa. Kävin myös kivirakalla (pirunpellolla) hiljentyen vuoden 1918 muistomerkin kohdalle. Kyllä täytyy avoimesti todeta, että lippalakki on pakko ottaa pois muistomerkin juurella ollessani. Toivottavasti Suomessa ei koskaan päädytä enää em. ajankohdan tyyppisiin tapahtumiin. Kuinka monta kertaa olen kirjoittanut: Ostakaa ihmeessä Selkäsaaren pohjoispäädystä kaavoitetut, hyväpuustoiset ja tosi edulliset tontit. Metsässä kävellessäni totesin rajanaapurilta kaatuneen iso/pitkä kuusi Luoteislaiturinpolun päälle. Olipa vaihtelevan tuulinen ilma. Olihan se pakko ottaa muutama kuva, kun Metsä Fibren biotuotetehtaan soodahöyrykattilaa koekäytetään ja Kemin kaupungin/Sauvosaaren päällä oli synkkiä pilviä... Pois lähtiessämme koimme katiskan: Pieniä ahvenia, oikeastaan yksi kunnon savustukokoinen. Otimme kymmenisen. Ne ovat jo tätä kirjoittaessani perattuina pakastimessa. Oli mukava saaripäivä, ei kahta sanaa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukututun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +25 astetta suojaisessa auringonpaisteessa. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdemme hakemaan Ammattiopisto Lappian Aurinko-ravintolasta tilaamiamme, pakastettuja kesäruokia. Perinteisen hyvä palvelu. Käymme myös kirjastossa, kaupoilla ja tankkaamassa matka-automme loppuviikon etelänmatkaamme varten. Oikeastaan tänään ei ole muuta tärkeää tekemistä. Kukaties iltapäivällä maalailen toista pihakeinua, sen runkorakenteita. Arvelen vaimoni rapsuttelevan pihaa ja kivikasviasetelmia. Saamme samalla nauttia pihan lintuliikehdinnästä. Pihalla näyttää liikkuvan ainakin kaksi oravaa. Jossakin vaiheessa on taas pakko tutkia/tukkia niiden tuhoaikeita rakennusten välikatolle. Sanotaan, mitä sanotaan, riiviöitä ne ovat. En ole edelleenkän saanut ohjeistusta paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä, miten oravien aiheuttamat tuhot on estettävissä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan... Huomenna todennäköisesti heti aamulla lähdemme käymään Selkäsaaressa ja koemme samalla reissulla toisen niin sanotuista markettikatiskoista.

Uusi Työkansan Sanomat - kyllä...

Uusi Työkansan Sanomat - kyllä... Se oli taas postilaatikossamme. Kävin sitä läpi alustavasti otsikkotasolla muun muassa seuraavaa: + Porvarihallituksen ohjelma kurittää työtätekeviä + Yhdysvallat vakoilee Suomen ilmatilassa + Hallitusohjelma on Kokoomuksen sanelema + Työväenliikkeentaistelulaulut- lauluperinteen katkelmia (Osa 2) + Työläisnaisliikkeen historiasta Suomessa, osa 8 + Hallituksen ohjelmaneuvottelutkin ovat viihdettä + Puskalan putiikki kertoo antikommunistisesta vakoilusta + Ktp:n perustamisesta 35 vuotta + Imperialistiset sodat ja työvänliike (Osa 3) + Ktp:n keskusneuvosto valmisteli puolueen 25. edustajakokousta + Oikeisto vahvisti yhteiskunnallista ja poliittista valtaansa + Työväenluokalle ja Suomen kansalle + Ktp järjesti 1.5. vapputilaisuuden ja 9.5. Voitonpäivän kunniakäynnit + Jokioinen 1918 - viikosta viikkoon ja päivästä päivään Viimeinen otsikko ja teksti oli pakko lukea sanasta sanaan. Olen täällä Kemissä kuullut kerrottavan em. tapahtumista erään henkilön osalta. Murheellista luettavaa. Ei enää koskaan tällaista - Suomessa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta pihatouhuista hiukan välipäätä pitäessäni aioin sivistää itseäni kulttuuripuolella - lähinnä musiikkipuolella. Helsingissä on Olympiastadionilla ollut joku Rammstein-yhtyeen keikka. Väkeä stadionilla mediatietojen mukaan noin 80000... Menin nettiin, kun en kerta kaikkiaan tietänyt kyseisestä yhtyeestä yhtään mitään. Katselin ja kuuntelin lisäksi youtube rammstein-haulla kolme esitystä - virallisia videoita. Rankkoja videonpätkiä, taidokkaasti tehtyjä ja varmaan moni katselija/kuuntelija löytää niistä jotain sanomaa. Minä en päässyt niihin kiinni, yritin kyllä tosissani. Sen verran uteliaisuuteni heräsi, että katselin lööpeistä Helsingin Olympiastadionin valo- ja räjäytysshowta. Mielestäni vähempikin riittää. Toivottavasti stadion ja sen ympäristö saadaan säällisessä ajassa siivotuksi urheilutapahtumia varten... Kuulin selkeästi jonkun lukijan tupisevan: "Kyllä sinä olet varsinainen kalkkis."

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavan tuntuisen alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +24 astetta auringossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa. Kukaties intoudun rappaamaan entisistä maaleista puhtaaksi toisen "uusvanhan" pihakeinun. Aikanaan sen voisi maalailla uuteen lookkiin. Niin - rappasin ja maalasin saman tien istuinosan rimat. Taakse ruuvasin yhden uuden tukiriman. Maalaamattomista aitaelementtilaudoista voisi jossakin vaiheessa ruuvailla uusia linnunpönttöjä. Tänään aamulla olin aikeissa lähteä katiskaa kokemaan, mutta jätän sen ainakin tältä päivältä väliin. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan...

Käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista ensi viikon esiin - kyllä...

Käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista ensi viikon esiin - kyllä... Vaikka merkittyjä asiakokonaisuuksia ei ole montakaan, tiedän, että niitä kyllä alkavalle viikollekin siunaantuu. Olen silloin tällöin lukenut artikkeleita, jotka liittyvät käsitteeseen multitaskaus eli hoitaa monta asiaa yhtä aikaa. Se on vaarallista puuhaa, aivot eivät pidä siitä, vaikka monet väittävät muuta. Käy aina mielessä edesmennyt suomalainen huipputason aivotukija Matti Bergström, jonka kanssa pääsin Kemissä muutaman sanan vaihtamaan 1980-luvun loppupuolella Kemin kulttuurikeskuksen silloisessa ruokalassa. Oli nimenomaan puhetta, miten olisi järkevää jo silloisessa nykykohelluksessa tehdä työtä. Hän kuvasi asiaa erinomaisesti pistäen työtehtävät kuvainnollisesti kuin mustikat kuivaan heinänkorteen. Hän totesi, että kannattaa tehdä yksi asia kerrallaan. Keskittyä yhteen asiaan ja saattaa se loppuun, ratkaisuun. Sen jälkeen voi siirtyä seuraavaan "mustikkaan" eli työtehtävään. Kuulen selvästi muutaman lukija tuhisevan:" Eihän noin voi nykyaikana tehdä. Ei onnistu." Kyllä onnistuu, jos hallitsee priorisoinnin. On tärkeitä ja vielä tärkeämpiä tehtäviä. Näin se yksinkertaisesti on, pääkoppa, aivot eivät pidä pomppimisesta asiasta toiseen... Niin - mitä edellä olevalla on tekemistä minun/meidän ensi viikon tehtävien kanssa - ei oikeastaan mitään. Tehtävät tippuvat luontojaan esille, niitä ei tarvitse kummemmin mietiskellä. Kaksi tärkeää juttua on ensi viikolla: Hakea tiistaina Ammattiopisto Lappian Aurinko-ravintolasta kesää varten tilattuja ruokia ja lähteä ajelemaan perjantaina Helsinkiin pojanpoikamme Laurin ylioppilasjuhliin. Ei muuta, paitsi että katiskalla on käytävä sekä kukaties pistäytyä Selkäsaaressa viikolla - ei muuta.