Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Minulla oli mukava tapaaminen loppuiltapäivästä Scandic Kemi-hotellilla - kyllä! Ryhmä vuonna 1973 valmistuneista paperiteknikoista kokoontui heidän perinteiseen tapaamiseen. Nuorin 71-vuotias ja vanhin jo 80-ikävuoden tuntumassa. Ryhmä on Kemissä 6.-7.6.2023 ajanjakson... Heitä valmistui aikanaan 24 henkilöä. Heistä 5 on siirtynyt ajasta iäisyyteen. Olin heille lukuvuoden 1972-73 ammattiaineiden (sellu- ja paperiteknologia) päätoimisena tuntiopettajana. Se oli sitä spriikopio- ja piirtoheitin-aikaa. Liitutaulun lisäksi. Teimme useita teollisuusvierailuja. Tuskin opetustyössä olen tehnyt niin paljon töitä yhden lukuvuoden aikana kuin silloin. Kaikki oli uutta mutta omat opiskeluni - aineistoineen - tuoreessa muistissa. Mukavat muistot, mukava ryhmä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta hetki sitten puu- ja varastokatoksessa käydessäni kävi mielessä lähitulevaisuuden polttopuuhankintaan liittyviä asioita - myös viime talven toimia ja pohdintoja... Viime alkutalvesta kävimme hakemassa Selkäsaaresta Nieppolan Jonin telakulkuneuvolla parikymmentä metrin mittaista kuusipölliä. Katunaapuri, Taipaleen Topi sahasi moottorisahalla ne kolmeen osaan ja minä kopsin ne klapeiksi sekä pinosin katokseen. Samoihin aikoihin kävin Messenger-viestintää Ylisuvannon Jukan kanssa, josko saaressa polttopuiksi tarkoitetut puut jätetään 4-5 m mittaan ja haemme ne talvella hänen traktori-peräkärry-laitteistolla Kainuunkadulle. Pohdiskelimme myös järeiden kuusien sahauksesta lankuiksi ja laudoiksi. Siihen olisi löytynyt ratkaisu, mutta siitä luovuttiin... Todennäköisesti - kunhan Särkelän Mikon kanssa menemme saareen - muutamia puita kaadetaan polttopuiksi ja pätkitään noin 40 cm mittaan. Minä kesän mittaan kopsin ne klapeiksi ja joka saarireissulla tuomme - minä ja vaimoni - kaksi kassillista klapeja kotikatokseen Kainuunkadulle kuivumaan. Jätämme tuon Jukan kanssa esillä olleen rankahaun odottamaan tulevia vuosia...

Aikainen lintu madon nappaa tai sitten ei...

Aikainen lintu madon nappaa tai sitten ei... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa varjossa +10 astetta lämmintä ja tyyntä. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin Hahtisaareen ja ajelin sieltä Selkäsaaren pohjoispäätyyn katiskan kokemaan. Katiska oli täysin tyhjä, ei kalan kalaa, ei edes niitä pikkusinttejä, ahvenia, jotka jätimme edellisellä kerralla "syöttikaloiksi". Katiskan suuaukko on säädettävissä, se on ollut ilmeisesti liian väljä ja mahdolliset kalat ovat ymmärtäneet uida pois sieltä... Ihan hyvä reissu kuitenkin. Sain kokeiltua venettä. Hyvin lähti liukuun. Pois tullessani kävin Karjalahdella Prismasta ostamassa sokkelintasoitussäkin, 20 kg, jossakin vaiheessa vähän peitellää varastorakennuksen esiin tulleita rautoja piiloon. Ostin myös kaksi pussia nurmikonsiemeniä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan. Ainakin sen verran, että käväisen iltapäivällä tervehtimässä Kemin tekusta vuonna 1973 valmistuneita paperiteknikoita. Kukaties heitä on kymmenisen paikalla...

Etelä-Suomessa käynnin jälkimakustelua - kyllä...

Etelä-Suomessa käynnin jälkimakustelua - kyllä... Arpoimme - minä ja vaimoni - taannoin, millä lähdemme Helsinkiin. Junalla vai omalla autolla. Onneksi päädyimme oman auton käyttöön. Saimme testattua nykyisen ympärivuotisautomme matkaominaisuudet. Kokemuksemme mukaan erinomaiset. Matkalla pohdiskelimme Suomen metsäkeskustelua. Puun riittävyyttä. Ajoimme siis reittiä Kemi-Oulu-Jyväskylä-Lahti-Helsinki. Lähes koko ajan oli tunne, että ajoimme keskellä metsää. Ainoastaan Oulun, Jyväskylän ja loppumetreillä Helsingissä oli hiukan vähemmän puustoa. Kyllä puuta riittää Suomessa. Metsänomistajat ovat vastuullista porukkaa. Ymmärtääkseni siirtävät metsäomaisuutensa seuraavalle sukupolvelle aina paremmassa kunnossa kuin sen saadessaan... Oli mukavat yo-juhlat. Pääsin jututtamaan iäkästä kuntapoliitikkoa. Tuskailimme tätä Tik-Tok-maailmaa ja yleisesti somemellastusta. Totesin hänelle, että onneksi tämä on ohimenevä ilmiö. Eivät järkevät suomalaiset jaksa tätä pitkään. Pää tulee vetävän käteen. Muuten - kuuntelimme ja katselimme hetki sitten uuden ylioppilaan Lauri Pyykön omassa yo-juhlassaan pitämän puheen. Hyvä puhe, ei kahta sanaa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Käväisin kesäautollamme Kemin keskustassa ja Karjalahdella. Siinä ei mitään ihmeellistä ole, mutta tein monia "historiahavaintoja". Sisäsatamassa käynti oli rutiinia, tuuli hankala, en ainakaan vielä lähde katiskaa kokemaan. Ajelin OP Kemin Seutu pankin eteen parkkiin. On se hieno asia, että saa vielä henkilökohtaista pankkipalvelua. Se kävi mielessä, kun ihmiset jonottivat seinässä olevan nostoautomaatin edessä. Päätin silloin, kun noita laitteita alkoi ilmestyä, että en nosta rahaa seinästä tai tuulikaapista. Siitä on jo tovi aikaa... Sain hyvää ja nopeaa palvelua. Pois lähtiessäni - jo autoani peruuttaessa - viereeni ajoi kemiläistä historiaa. Vuopalan Matti viininpunaisella klassikko-Volvolla. Karjalahdella hoidin pullo- ja tölkkipalautukset ja käväisin Prisma-rakennuksen toisessakin päässä. Ostin tuttua ja turvallista. Parkkipaikalla näin Tennis-Keilahallia revittävän hajalle. Muistan tuon yksikön syntyhistorian. Silloinen elinkeinoasiamies Reijo Moilanen loihti sen yllättäen "lähes tyhjästä". Hän sai päättäjät vakuuttuneeksi asiasta. Perusteluna muistaakseni oli muun muassa messukäyttö liikunnan/urheilun lisäksi. Kotiin Haukkarin Kainuunkadulle oli mukava taas ajella...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin mutta tuulisen alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +20 astetta suojaisassa auringonpaisteessa. Viikonvaihteessa kesä on tullut tontillemme: Nurmikko suhisten kasvaa, ensimmäiset voikukat näkyvissä, tuomi kukkii, jne. ... Perinteisten aamutoimien jälkeen oli ajatus käydä katiska kokemassa. Katsotaan nyt, miten tämä päivä etenee. Huomenna tiistaina 06.06.2023 iltapäivällä Kemin teknillisestä koulusta vuonna 1973 - 50 vuotta sitten - valmistuneet paperiteknikot kokoontuvat Kemissä. Käyn heitä tervehtimässä Scandik Kemi-hotellilla loppuiltapäivästä.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun, mutta poikkeukselisen aikaisin herätyn aamun jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja kesäliite Helmi - hakiessani aistin kauniin mutta kylmän alkukesän aamun läsnäolon. Mittatissa +7 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pakkaamme päivän/viikonlopun automatkalle tarvitsemamme romppeet mukaan ja lähdemme ajelemaan Etelä-Suomeen Helsingin Vuosaaren Aurinkolahteen. Lyhintä reittiä Oulu-Jyväskylä-Lahti-kautta -kyllä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta kun viime aikoina on mediassa ollut kohtalaisen paljon kannanottoja poliittisten luottamushenkilöiden monista/lukemattomista eri tason tehtävistä ja jääviysasioita, onhan siihen kannanottosoppaan ihan pakko pistää omakin lusikka. Lähtiessäni mukaan kuntapolitiikkaan vuonna 2000 ihmettelin heti ihan alkumetreillä, miten ihmeessä niin monille henkilöille on siunaantunut niin paljon tehtäviä. En oikeastaan tehtävien määrää, vaan sitä, miten ihminen kykenee hoitamaan asiallisesti ja täysipainoisesti lukuisat tehtävänsä. Sama ihmettelyn aihe on jatkunut aivan näihin päiviin saakka. Näitä supervaikuttajia näyttää riittävän jotakuinkin kaikissa poliittisissa ryhmittymissä. Luonnollisesti jotkut luottamustehtävät ovat tärkeämpiä/painavampia kuin jotkut toiset ja niihin henkilö panostaa omaa resurssiaan sen mukaisesti. Priorisointi on taitolaji. Olen yrittänyt ajatuksistani pois sulkea sen ajatuksen, että päätöksenteossa mukana olevat tekevät arvokasta työtään kokouspalkkioiden, päivärahojen, matkakorvausten, jne. toivossa, vaikka niitäkin kyllä arvelen löytyvän... Itselläni on tällä hetkellä tasan yksi varsinainen luottamustehtävä, joka saamani tiedon mukaan jatkuu vuodelle 2025. Lisäksi muutama varajäsenyys. Tämä sopii minulle erittäin hyvin. Työhuoneeni pöytäkalenteri on näiltä osin aika lailla tyhjyyttä täynnä. Toki muuta sinne näyttää vielä nykyäänkin ilmaantuvan. Mutta antaapa ajan kulua...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin mutta kylmätuulisen alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa kuitenkin suojaisessa auringonpaisteessa +21 astetta lämmintä. Perinteisteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään en tee ainakaan pihalla yhtään mitään. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta aikaisin herätyn yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sateisen aamunläsnäolon. Mittarissa kuitenkin auringon ilmestyessä pilvien takaa +13 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme valmistautua Selkäsaareen lähtöön. Tänään tavoitteemme on edetä saaressa rauhallisesti, vähän niin kuin seku vaan. Siivousta ja klapien tekoa. Varmaan se onnistuu. Pois lähtiessämme täytämme kuusiklapeilla kassit ja vilkaisemme markettikatiskan, josko siellä olisi ensimmäiset tämän alkukesän ahvenet. Katsotaan, mitä päivä muutoin tuo tullessaan... Saaressa käynti toteutui suunnitelmien mukaisesti. Vaimoni teki kunnon siivousrupeaman, minä en kopsinut klapeja, mutta kärräsin kiviä tulevan tilataideteoksen juureen. Myrskyn kaataman ison kuusen kanto saa uuden elämän. Kävin sauvakävelemässä - rajankäynnin kahdella tontilla - pitkästä aikaa. Kävin myös kivirakalla (pirunpellolla) hiljentyen vuoden 1918 muistomerkin kohdalle. Kyllä täytyy avoimesti todeta, että lippalakki on pakko ottaa pois muistomerkin juurella ollessani. Toivottavasti Suomessa ei koskaan päädytä enää em. ajankohdan tyyppisiin tapahtumiin. Kuinka monta kertaa olen kirjoittanut: Ostakaa ihmeessä Selkäsaaren pohjoispäädystä kaavoitetut, hyväpuustoiset ja tosi edulliset tontit. Metsässä kävellessäni totesin rajanaapurilta kaatuneen iso/pitkä kuusi Luoteislaiturinpolun päälle. Olipa vaihtelevan tuulinen ilma. Olihan se pakko ottaa muutama kuva, kun Metsä Fibren biotuotetehtaan soodahöyrykattilaa koekäytetään ja Kemin kaupungin/Sauvosaaren päällä oli synkkiä pilviä... Pois lähtiessämme koimme katiskan: Pieniä ahvenia, oikeastaan yksi kunnon savustukokoinen. Otimme kymmenisen. Ne ovat jo tätä kirjoittaessani perattuina pakastimessa. Oli mukava saaripäivä, ei kahta sanaa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukututun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +25 astetta suojaisessa auringonpaisteessa. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdemme hakemaan Ammattiopisto Lappian Aurinko-ravintolasta tilaamiamme, pakastettuja kesäruokia. Perinteisen hyvä palvelu. Käymme myös kirjastossa, kaupoilla ja tankkaamassa matka-automme loppuviikon etelänmatkaamme varten. Oikeastaan tänään ei ole muuta tärkeää tekemistä. Kukaties iltapäivällä maalailen toista pihakeinua, sen runkorakenteita. Arvelen vaimoni rapsuttelevan pihaa ja kivikasviasetelmia. Saamme samalla nauttia pihan lintuliikehdinnästä. Pihalla näyttää liikkuvan ainakin kaksi oravaa. Jossakin vaiheessa on taas pakko tutkia/tukkia niiden tuhoaikeita rakennusten välikatolle. Sanotaan, mitä sanotaan, riiviöitä ne ovat. En ole edelleenkän saanut ohjeistusta paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä, miten oravien aiheuttamat tuhot on estettävissä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan... Huomenna todennäköisesti heti aamulla lähdemme käymään Selkäsaaressa ja koemme samalla reissulla toisen niin sanotuista markettikatiskoista.

Uusi Työkansan Sanomat - kyllä...

Uusi Työkansan Sanomat - kyllä... Se oli taas postilaatikossamme. Kävin sitä läpi alustavasti otsikkotasolla muun muassa seuraavaa: + Porvarihallituksen ohjelma kurittää työtätekeviä + Yhdysvallat vakoilee Suomen ilmatilassa + Hallitusohjelma on Kokoomuksen sanelema + Työväenliikkeentaistelulaulut- lauluperinteen katkelmia (Osa 2) + Työläisnaisliikkeen historiasta Suomessa, osa 8 + Hallituksen ohjelmaneuvottelutkin ovat viihdettä + Puskalan putiikki kertoo antikommunistisesta vakoilusta + Ktp:n perustamisesta 35 vuotta + Imperialistiset sodat ja työvänliike (Osa 3) + Ktp:n keskusneuvosto valmisteli puolueen 25. edustajakokousta + Oikeisto vahvisti yhteiskunnallista ja poliittista valtaansa + Työväenluokalle ja Suomen kansalle + Ktp järjesti 1.5. vapputilaisuuden ja 9.5. Voitonpäivän kunniakäynnit + Jokioinen 1918 - viikosta viikkoon ja päivästä päivään Viimeinen otsikko ja teksti oli pakko lukea sanasta sanaan. Olen täällä Kemissä kuullut kerrottavan em. tapahtumista erään henkilön osalta. Murheellista luettavaa. Ei enää koskaan tällaista - Suomessa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta pihatouhuista hiukan välipäätä pitäessäni aioin sivistää itseäni kulttuuripuolella - lähinnä musiikkipuolella. Helsingissä on Olympiastadionilla ollut joku Rammstein-yhtyeen keikka. Väkeä stadionilla mediatietojen mukaan noin 80000... Menin nettiin, kun en kerta kaikkiaan tietänyt kyseisestä yhtyeestä yhtään mitään. Katselin ja kuuntelin lisäksi youtube rammstein-haulla kolme esitystä - virallisia videoita. Rankkoja videonpätkiä, taidokkaasti tehtyjä ja varmaan moni katselija/kuuntelija löytää niistä jotain sanomaa. Minä en päässyt niihin kiinni, yritin kyllä tosissani. Sen verran uteliaisuuteni heräsi, että katselin lööpeistä Helsingin Olympiastadionin valo- ja räjäytysshowta. Mielestäni vähempikin riittää. Toivottavasti stadion ja sen ympäristö saadaan säällisessä ajassa siivotuksi urheilutapahtumia varten... Kuulin selkeästi jonkun lukijan tupisevan: "Kyllä sinä olet varsinainen kalkkis."

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavan tuntuisen alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +24 astetta auringossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa. Kukaties intoudun rappaamaan entisistä maaleista puhtaaksi toisen "uusvanhan" pihakeinun. Aikanaan sen voisi maalailla uuteen lookkiin. Niin - rappasin ja maalasin saman tien istuinosan rimat. Taakse ruuvasin yhden uuden tukiriman. Maalaamattomista aitaelementtilaudoista voisi jossakin vaiheessa ruuvailla uusia linnunpönttöjä. Tänään aamulla olin aikeissa lähteä katiskaa kokemaan, mutta jätän sen ainakin tältä päivältä väliin. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan...

Käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista ensi viikon esiin - kyllä...

Käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista ensi viikon esiin - kyllä... Vaikka merkittyjä asiakokonaisuuksia ei ole montakaan, tiedän, että niitä kyllä alkavalle viikollekin siunaantuu. Olen silloin tällöin lukenut artikkeleita, jotka liittyvät käsitteeseen multitaskaus eli hoitaa monta asiaa yhtä aikaa. Se on vaarallista puuhaa, aivot eivät pidä siitä, vaikka monet väittävät muuta. Käy aina mielessä edesmennyt suomalainen huipputason aivotukija Matti Bergström, jonka kanssa pääsin Kemissä muutaman sanan vaihtamaan 1980-luvun loppupuolella Kemin kulttuurikeskuksen silloisessa ruokalassa. Oli nimenomaan puhetta, miten olisi järkevää jo silloisessa nykykohelluksessa tehdä työtä. Hän kuvasi asiaa erinomaisesti pistäen työtehtävät kuvainnollisesti kuin mustikat kuivaan heinänkorteen. Hän totesi, että kannattaa tehdä yksi asia kerrallaan. Keskittyä yhteen asiaan ja saattaa se loppuun, ratkaisuun. Sen jälkeen voi siirtyä seuraavaan "mustikkaan" eli työtehtävään. Kuulen selvästi muutaman lukija tuhisevan:" Eihän noin voi nykyaikana tehdä. Ei onnistu." Kyllä onnistuu, jos hallitsee priorisoinnin. On tärkeitä ja vielä tärkeämpiä tehtäviä. Näin se yksinkertaisesti on, pääkoppa, aivot eivät pidä pomppimisesta asiasta toiseen... Niin - mitä edellä olevalla on tekemistä minun/meidän ensi viikon tehtävien kanssa - ei oikeastaan mitään. Tehtävät tippuvat luontojaan esille, niitä ei tarvitse kummemmin mietiskellä. Kaksi tärkeää juttua on ensi viikolla: Hakea tiistaina Ammattiopisto Lappian Aurinko-ravintolasta kesää varten tilattuja ruokia ja lähteä ajelemaan perjantaina Helsinkiin pojanpoikamme Laurin ylioppilasjuhliin. Ei muuta, paitsi että katiskalla on käytävä sekä kukaties pistäytyä Selkäsaaressa viikolla - ei muuta.

Se on Helluntaipäivä - kyllä...

Se on Helluntaipäivä - kyllä... Pieni pätkä Wikipediatekstiä: Helluntai on Pyhän Hengen vuodattamiselle omistettu kristillinen juhlapäivä. Helluntaita vietetään seitsemän viikon kuluttua pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstain jälkeen. Läntisten kirkkojen pääsiäissäännön mukaan helluntai on aikaisintaan 10. toukokuuta (kuten vuosina 1818 ja 2285) ja viimeistään 13. kesäkuuta. Suomeen sana helluntai on tullut muinaisruotsin sanoista hælgho dagher ’pyhät päivät’. Alkuperältään ja ajankohdaltaan helluntai liittyy myös juutalaisten šavuot-juhlaan eli viikkojuhlaan, jota vietetään seitsemän viikkoa juutalaisten pääsiäisen eli pesahin jälkeen toisaalta sadonkorjuujuhlana, toisaalta Siinailla tapahtuneen lain antamisen muisto­juhlana. Uudessa testamentissa tästä juhlasta käytetään nimitystä helluntai. Helluntai on kristikunnan kolmanneksi suurin juhla pääsiäisen ja joulun jälkeen. Suomessa helluntai on kirkkolain mukainen kirkollinen juhlapäivä. Koska se on aina sunnuntai, se ei useimmilla työ­paikoilla kuitenkaan vaikuta työaikajärjestelyihin. Helluntaipäivä on seitsemäs sunnuntai pääsiäisestä, joka taas määräytyy vanhojen pääsiäissääntöjen mukaan. Joissakin maissa helluntai on kaksipäiväinen juhla. Niinpä. Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen oli taas todettavissa, että säätiedotukset pitävät paikkansa - sateinen aamu. Mittarissa +8 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties pistän päärakennuksen takkapesään tulet. Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta poikkeuksellisen aikaisin herätyn yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani aistin kauniin/viileän alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +7 astetta lämmintä, päivällä varmaan toistakymmentä astetta lämpimämpää. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdemme Selkäsaareen. Olemme päättäneet, että emme rehki kohtuuttomasti. Touhutaan hissun kissun. Voi olla, että tontin tulistelupaikan lisäksi polttelen risuja rannassa ison kiven juuressa olevassa toisessa tulistelupaikassa. Menomatkalla vilkaisemme uuteen paikkaan edellisellä kerralla jättämämme katiskan, jota virittelimme turoilla. Jos ei ole kalaa, siirrämme sen entisille pyyntipaikoille. Katsotaan, mitä päivä muutoin tuo tullessaan...

Niin - se on taas perjantai - kyllä...

Niin - se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun, mutta poikkeuksellisen aikaisin herätyn yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavantuntuisen alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +9 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen alan tekemään lähtöä Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille näyttömalliksi. Tuttu juttu: Miesten klassinen hiustenleikkuu mahdollisesti juhlakampauskin. Voi olla, että kokopartaakin rapsutellaan kesälookkiin = tasalyhyeksi. Siinäpä sitä aamupäivälle ohjelmaa. Niin - elämme muuttuvassa maailmassa. En ollut näyttömallina, mutta em. toimenpiteet tehtiin normaalisuorituksena. Kaikki - oppilas, opettaja ja nimenomaan asiakas eli minä olimme tyytyväisiä lopputulokseen. Nyt saa näiltä osin kesä tulla... Kotiin ajettuani totesin, että päärakennuksen kattotuunaus oli meneillään - hyvä niin. AJ-katteen kaksi nuorta miestä isäntänsä johdolla saivat työn päätökseen. Hyvää jälkeä. Eiköhän tuolla seuraavat 40 vuotta päärakennus ole siltä osin kopillaan... Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen ja mukavantuntuisen alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa auringossa +23 astetta lämmistä. Perinteisten aamutoimien jälkeen valmistaudumme Selkäsaareen lähtöön - kyllä. Risujen polttoa, kuusikannon alustavaa "esiinottoa" ja tärkeimpänä tehtävänä pistää siemenperunat maahan. Kolmea lajiketta: Timoa, Siikliä ja Puikulaa. Kukaties pois lähtiessämme otamme yhden katiskan - sitä hiukan tuunattuani - mukaan ja jätämme sen pyytämään. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta poikkeuksellisen aikaisin herätyn yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin, aurinkoisen alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +17 astetta aamuauringossa. Nyt jos koskaan on erinomainen tiilikaton maalausilma - odotellaan, mitä tuleman pitää. Perinteisten aamutoimien jälkeen käväisen aidan takana olevassa pienkerrostalossa tarkistamassa vuokrattavaksi jääneen/olevan siistin yksiön tilanteen. Lorisuttelemassa hajulukkoihin ainakin vettä. Niin - edelliseen liittyvänä, jos Sinulla tai tuttavallasi on vuokrayksiön tarvetta, ota Messengerin kautta yhteyttä minuun tai OP Koti Kemi-organisaatioon - kiitos. Pihalle ilmeisesti menen kohtapuolin työasu päällä, josko jotain järkevää saisi aikaiseksi tänäkin päivänä... Kyllä - touhusin tontin kulmalla. Tein muun muassa yhden uuden painekyllästetyn 75x75 aitatolpan, asensin sen AITAKI-tolppajalustaan ja hiukan seppäsin kahta aitaelementtiä. Apuammattilaiseni Vincent saapui paikalle. Olimme aikaisemmin sopineet, että harjoittelemme mahdollista terassikäsittelyä hiomalla ja maalaamalla Pikkupuolen portaat. Se homma käynnistyi. Itse aloin orientoitua lähestyvään kokoukseen. Loppuiltapäivästä on kokous Peurasaaressa.