Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun, mutta aikaisten herätyn yön jälkeen oli aistittavissa kauniin alkukesän päivän tulo. Mittarissa varjossa +7 astetta lämmintä. Keittiön ikkunasta nähtynä linnut kirmailevat kahdella linnnunpöntöllä. Perinteisten aamutoimien jälkeen olemme tekemässä lähtöä Selkäsaareen. Tuulet suotuisat ja vedenpinta mukavan korkealla - hyvä niin. Viemme saareen viisi säkillistä puutarhamultaa ja kolme lajiketta perunansiemeniä: Timoa, Siikliä ja Puikulaa. Muokkaamme runsas vuosi sitten ruoppaushiekoista tehtyä peltoa, johon olemme jo aikaisemminkin pistäneet monia säkillisiä puutarhamultaa. Viime kesän perunasato oli ihan hyvä. Mielenkiintoista nähdä, miten "tuotanto" lähtee tänä kesänä käyntiin. Tärkein tämän päivän tehtävistä on tutkia taannoin myrskyn kaataman ison pihakuusen oksien aikaansaannokset mökin huopakatteelle. Toivottavasti ne ovat vähäiset. Saaressa täytyy edetä rauhallisesti. Nyt ei hötkyillä. Kukaties otan yhden katiskan ja lasken sen paluumatkalla pyytämään lähivesille. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

"Siinä on tainnut muurarilla jäädä työt kesken?" totesi minulle taannoin vaimoni ompeluasiakkaan aviomies...

"Siinä on tainnut muurarilla jäädä työt kesken?" totesi minulle taannoin vaimoni Ompelimoasiakkaan aviomies... Niin - kyseinen mieshenkilö katseli varastorakennuksemme tuntumasta Pikkupuolen (entinen Ekoateljee) suuntaan. Hän katseli hyvin poltetuista tummanpunaisista tiilistä muurattua seinää. "Ei ole jäänyt kesken. On sovittu, että seinä jää silleen." totesin. Kyseisen mieshenkilön mielestä seinä olisi pitänyt siistiä. Toki muutama muukin henkilö on näin todennut. En paljastunut, että itse muurasin kyseiset punatiiliseinät. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että pelastin taannoin 3600 tiiltä, kun Kemin ammattioppilaitoksen työpajarakennuksen - kohta purettavan Tervahallin - puoleista seinää tuunattiin: Valettiin levikeantura, asennettiin lisäeristettä ja vaihdettiin ikkunat. Suurin osa purkutilistä meni kaatopaikalle ja murskattiin tie- ja parkkialuepohjiksi. Kivelän Veikko toi tontillemme pari-kolme vaihtolavallista tiiliä. Taisinpa peräkärrylläkin niitä tuoda. Olihan niiden puhdistamisessa tavallisen kova työ. Eipä siinä mennyt kovinkaan kauan, kun koko työpajarakennus ja toimistorakennus purettiin > paikalle rakennettiin Kemin Prisma... Kohta puretaan Tervahalli, Tennis-Keila-halli ja alueella oleva autonpesuhalli. Paikalle aletaan rakentamaan Biltema-kauppapaikkaa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +17 astetta lämintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme valmistetta veneen Hatisaareen vientiä. Se on tehty. Vene on Hahtisaaren 1. laiturissa paikalla nro 21. Veneenlaskuluiskaan peruuttaminen on aina samanlaista äheltämistä. Se ei tapahdu kuin kerran vuodessa ja toinen syksyllä venettä maihin haettaessa. Ilmeisesti olisi syytä harjoitella peruuttamista... Olen lähdössä hakemaan puutarhamultaa. Viimeksi otin Kemin Tokmannilta, nyt haen Kemin K-Raudasta viisi 40 litran säkkiä tasaraha 10 euroa Selkäsaareen vietäväksi ensimmäisen saarikäynnin yhteydessä. Katselen myös tänään hyviä siemenperunoita sekä tontin kulmalle että Selkäsaareen istutettaviksi. Jos tänään vielä aktiviteettia riittää, teen iltapäivällä yhden aitaelementin... Katsotaan, mitä päivä muutoin tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta hetki sitten ajellessamme kaupungin keskustasta takaisin kotiin Haukkarin Kainuundulle keskustelimme - minä ja vaimoni - josko sittenkin lähdemme omalla autolla ajelemaan Laurin ylioppilasjuhliin Helsingin Vuosaaren Aurinkolahteen. Tuli niin mukavan varma tunne, kun kesärenkaat ovat taas alla ja kulku lähes äänetöntä. Olisihan se nyt yksi pitempi reissu paikallaan tällekin autolle ja onhan meitä kaksi ajajaa... Esimerkiksi lähtö Kemistä perjantaina 02.06. heti aamulla ja paluu Helsingistä takaisin joko sunnuntaina 04.06. tai viimeistään maanantaina 05.06.2023.

Niin - se on taas perjantai - kyllä...

Niin - se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun mutta aikaisin herätyn yön jälkeen aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa lähes +20 astetta auringossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen aloin orientoitua Mersun renkaiden vaihtoon. Nostin kesärenkaat päärakennuksen autotallista kyytiin ja ajelen aamupäivällä klo 11 Karjalahdelle. AJ-katteen kaksi nuortamiestä saapui jatkamaan päärakennuksen kattotuunausta - hyvä niin. Tommi kävi hakemassa peräkärryn hakeakseen lautatavaraa Karihaaraan. En huomannut kysyä, mihin tarkoitukseen. Veera on Pikkupuolella vielä aamu-unilla... Kesäautomme perässä on venetraileri lähtövalmiina. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Se on Helatorstai - kyllä...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä, lähinnä mainoslehtiä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen ja hiukan sumuisen aamun läsnäolon. Mittarissa +7 astetta lämmintä. Säätiedotus on ennustanut tälle päivälle sateita. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa. Kukaties Pikkupuolelle vaimoni käy laittamassa tulet. Veera on tulossa yökylään viikonvaihteeksi. Kukaties valmistelen trailerin päällä olevan veneen Hahtisaareen vietäväksi päivemmällä... Hiukan Wikipediatekstiä: Helatorstai (< ruots. Helgetorsdag, ‘pyhä torstai’), toisinaan myös Kristuksen taivaaseenastumisen päivä (lat. Dies sanctus ascensionis Domini), on vuotuinen kristillinen juhla, jota vietetään 40. päivänä pääsiäisestä Jeesuksen taivaaseen­astumisen muistoksi. Taivaaseenastumisesta kerrotaan Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa sekä lyhyesti myös Markuksen ja Luukkaan evankeliumien lopussa. Useimmissa Euroopan maissa, mukaan lukien Suomessa, päivä on virallinen pyhäpäivä. Koska pääsiäisen ajankohta liikkuu, myös helatorstain päivämäärä vaihtelee. Se on useimmiten toukokuussa, harvoin kesäkuun alussa. Koska pääsiäinen on aina sunnuntaina, neljäskymmenes päivä siitä on aina torstai. Vuonna 2011 helatorstai oli vasta 2. kesäkuuta, kun vuonna 2012 se oli 17. toukokuuta ja vuonna 2013 jo 9. toukokuuta. Suomessa helatorstai oli vuosina 1973–1991 siirrettynä edellisen viikon lauantaihin. Silloin sen nimenä oli suomeksikin Kristuksen taivaaseenastumisen päivä (joskus myös muodossa 'Kristuksen taivaaseenastumispäivä'). Ruotsiksi helatorstai on edelleen nimeltään vastaavasti Kristi himmelsfärdsdag. »Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta. Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin. He olivat alati temppelissä ja ylistivät Jumalaa.» (Evankeliumi Luukkaan mukaan)

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun, mutta poikkeuksellisen aikaisin herätyn yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kagunvarren postilaatikosta aistin sateisen alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +12 astetta lämmintä. Tänään saattaa olla päärakennuksemme tiilikaton osalta mielenkiintoiset hetket. Jo kaksi vuotta sitten teimme alustavia yhteydenottoja tiilikaton puhdistamiseksi ja pinnoittamiseksi. Monista eri syistä johtuen asia siirtyi. Tänä keväänä asia on otettu uudelleen esille. On alustavasti sovittu, että tiilikaton huoltoimenpiteet aloitetaan tänään painepesulla. Tänään vien Ekoasemalle vanhoja aitaelementin jäämiä. Todennäköisesti otan kesäautoomme lavallisen multaa samalla reissulla hengessä: Vie mennessä, tuo tullessa. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Eräs Facebook-tekstini tänään...

"Älä hullua yllytä!" ennen leikillisesti sanottiin. Sanonta kävi mielessä, kun olin takapihalla logokuusien alla tuunaamassa kahden metrin pituista aitaelementtiä ja aloitin toistakin... Aamupäivällä Vincentin kanssa kävimme "rajankäynnin" ja hahmotimme, kuinka monta aitaelementtiä on tuunattava tai kokonaan uusittava. Ei niitä onneksi kovin monta ole, mutta sen verran, että kävin hakemassa puutavaraa. Vincent aloitti maalaamisen ja minä jatkoin ja tuo "älä hullua yllytä" liittyy siihen, että tuunasin yhden elementin "malliksi". Kävi mielessä, että todennäköisesti emme huomenna tuunaile, vaan teemme kertalaakista uuden aitaelementin. Pääsee huomattavasti vähemmällä vaivannäöllä.. Olen kertonut, että tuo puuaita on lähes 40 vuotta vanha, olen myös kertonut, mistä nuo laudat ovat pääosin peräisin - vanhan kotitalomme ulkovuorilautoja. Puuaitamme on neljän tontin raja-aitaa. Se noudattaa AITAKI-Laatutuotteen ideaa, jossa kannattimet ovat tavallaan ensimmäisiä prototyyppejä. Tuossa hetki sitten, kun väsymys alkoi hiipiä puseroon mietiskelin:"Koittaako joskus sellainen hetki, että joku rajanaapureista tulee jututtamaan hengessä - voinko tulla auttamaan ja/tai sopiiko, että korvaan hiukan aidasta, kun olet rakentanut sen ja pitänyt sitä kunnossa vuosikymmeniä... ." "Älä unta näe." kuulin selkeästi valistuneen lukijan tupisevan. Näin se varmasti on. Oli niin tai näin, huomenna tuunattavia/uusittavia aitaelementtejä ei tarvitse neljäänkymmeneen vuoteen uusia. Toki takuuta en mene antamaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälken lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +10 astetta lämmintä, päivällä oletettavasti toinen mokoma lisää, hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työasun päälle ja lähden mullanlevitys hommiin. Vaimoni laittanee tontin kulman pienen peruna- ja kasvimaan "istutuskuntoon" niinkuin aikaisempinakin vuosina. On hyvä, että näinä hektisinä ja poukkoilevina aikoina on jotain tuttua ja turvallista - elämän vakaustekijöitä. Niitä kaivataan. Tarkistan päärakennuksen välikatolta aitalautatilanteen. Todennäköisesti siellä ei ole niitä "varastossa" liiemmälti, joten käynti puutavaraliikkeessä on välttämätön lähipäivinä. Todennäköisesti ajelen peräkärry kesäauton perässä Karjalahdelle Prismaan. Katsotaan, mitä tämä maanantaipäivä tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Toukokuun kolmas viikko käynnistyy - kyllä...

Toukokuun kolmas viikko käynnistyy - kyllä... Käänsin hetki sitten - hiukan etuajassa - työhuoneeni pöytäkalenterista esiin uuden viikon. Ei kokouksia, mahdollisesti Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä käynti. Viime maanantaiksi varattu aika peruttiin. Syytä en tiedä, ilmeisesti näyttöä tekevä opiskelija oli sairastunut. Huomenna maanantaina päiväkahvittelun yhteydessä suunnittelemme Vincentin kanssa mahdollisia pieniä työkohteita tontillamme. Asiasta on alustavasti sovittu. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, Veera tulee jossakin vaiheessa yökylään Pikkupuolelle. Arvelen, että viikolle siunaantuu vielä jotakin muutakin. Näin se yleensä menee...

"On se sinnikko!" sano...

"On se sinnikko!" sano... Olen seurannut kemiläisen rivivaltuutetun Paavo Väyrysen blogikirjoituksia suurennuslasin kanssa vuodesta 2021 lähtien. Erityisesti viimeisen puolentoista vuoden ajan. On pakko tunnustaa, että hän erityisen taitavasti latoo faktoja ja "faktoja" pöytään teksteissään esiin tuoden kiistatta erinomaisen laajan kokemuksensa/näkemyksensä samalla vahvistaen kirjamyyntiään. Onneksi hän on ymmärtänyt vähitellen luopua (kirjoituksissaan) Venäjä-myönteisyydestään ja henkilökohtaisesti käymästään Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan ja tunnustanut tosiasiat Suomen Nato-jäsenyydestä. Viimeisimmässä blogikirjoituksessaan hän kirjoittaa muun muassa: Pohjanporttia kehitetään, Pohjantähti osoittaa suuntaa Olen yrittäjä, joka harrastaa politiikkaa. Pitkään olin poliitikko, joka harrasti yritystoimintaa. Henkilökohtaisia hillotolppia en ole itselleni koskaan hamunnut – en valtion viroissa enkä talouselämän piirissä. Tässä suhteessa olen ollut samanlainen kuin Johannes Virolainen, edeltäjäni Keskustan puheenjohtajana. Jne. ... Pari blogisivutekstiä sitten hän kirjoittaa: Harkitsen ehdokkuutta esivaalissa Sen jälkeen, kun Keskustan puoluevaltuusto oli päättänyt järjestää esivaalin puolueen presidenttiehdokkaasta, minultakin on kysytty, olenko käytettävissä. Viime vuosikymmeninä Keskustan presidenttiehdokkaan valinta on kytkeytynyt puolueen sisäiseen valtataisteluun. Kysymys on ollut myös puolueen linjasta. Näin on nytkin. Jne. ... Paavon Kemiin tulo kuntavaaleihin 2021 oli näyttävä mielenkiintoisen teeman ryydittämänä: Pelastaa entinen Kemin työväentalo, nykyinen Sauvotalo. Se elää tällä hetkellä hiljaiseloa. Paavo oli kuntavaalien Kemin äänikuningas. Valitettavasti hän jättäytyi rivivaltuutetun asemaan. Aluevaalitkin menivät hänen osaltaan ihan mukavasti. Hän on aluevaltuutettu. Sittemmin eduskuntavaalit eivät toteutuneet Keskustan eikä Paavonkaan osalta Lapin vaalipiirissä ennakkosuunnitelmien mukaisesti. Takkiin tuli ja pahasti... Siksi tuo Paavon mahdollinen esilläolo vuoden 2024 presidentinvaalissa on enemmän kuin mielenkiintoinen. Ken elää, hän näkee.

Se on Äitienpäivä - kyllä...

Se on Äitienpäivä - kyllä... Valvotun ja pitkään nukutun yön jälkeen aitin upean alkukesän päivä olevan tulollaan. Mittarissa auringossa +22 astetta lämmintä. Istuimme poikkeuksellisesti aamukahvilla päärakennuksen terassilla. Kuuntelimme ympärillämme lintukonserttia. Ainakin tiasisia ja kirjosieppoja. Harakat rähisivät kuusenlatvoissa. Tontillamme on seitsemän linnunpönttöä, kaksi niistä maakellarin päällä pihlajaryppäässä olevia pieni "leikkipönttöjä". Tuskin niihin tulee asukkaita. Arvelimme, että ainakin kahteen tai kolmeen pönttöön tulee tänä kesänä asukkaat. Veikkaus: Tiaisia, kirjosippoja ja kukaties sinitiaisia. Harakoilla ovat omat pesänsä kuusissa. Oravillakin... Eilen oli työntäyteinen pihapäivä. Päätimme, että tänään niiltä osin ollaan vaan. Vaimoni leipoo kohtapuolin ja minä paistan tutut Pirkka-vehnäpullat. Kohta päärakennuksessamme on taivaallinen leivonnaisten tuoksu - hetken aikaa. Voi olla, että käymme Äitienpäivä-ajelulla keskustassa. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Olipa mielenkiintoinen uni - kyllä...

Olipa mielenkiintoinen uni - kyllä... Ajelimme upealla, vastamaalatulla "amerikanraudalla", kirkkaanpunaisella (aikaisemmin vitivalkoinen) lähes kuuden metrin mittaisella komeudella. Kenen lie auto oli, sitä ei uni paljastanut. Kyydissä olivat Heikki Lääkkölä, entinen Pohjolan Sanomien vastuupäätoimittaja, Juha Puro, Kai Puro ja minä. Autoa ajoi Sari Ekorre. Juha totesi minulle:"Sinä olet hankkinut kaikki Lapin kaivoslupavaltaukset itsellesi." "En nyt sentään." totesin. Juha näytti minulle lehtileikkelettä Heikin kirjoittamasta artikkelista. "Tässä on mustaa valkoisella." hän lisäsi. "No jos näin on päässyt käymään, voinhan noista osasta luopuakin." totesin. Yritin aamulla analysoida, mistä tuollainenkin uni mahtaa syntyä. Kaikki edellä mainitut henkilöt ovat minulle tuttuja ja olen heidän kanssaan ollut tekemisissä. Lisäksi nuo auto- ja kaivosasiat ovat olleet voimakkaasti mediassa esillä Lapissakin. Mene ja tiedä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin ja lämpimän alkukesän aamun. Nyt tuklee lämmin päivä. Mittarissa +20 astetta auringossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdemme käymään Ekoasemalla Kemin Vilmilässä. Sieltä kotiin tultuamme on hetken aikaa multahommia - tuttu juttu. Katsotaan, miten muuten päivä etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Älkää pahastuko: Se on taas perjantai! En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten viikot vilahtavat näin nopeasti. Oli niin tai näin hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin kevätaamu, oikeastaan alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa yli +20 astetta auringossa. Päivällä varmaan tarkenee. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit - saaripuut - päärakennuksen takkapesään - varmuuden vuoksi. Pistän kohtapuolin työasun päälle ja lähden pihalle, mitäpä muuta. Tekemistä riittää. Hetki sitten kävi mielessä, että tälläkin hetkellä on pitkä luettelo erilaisista tehtävistä, joita toivon pääseväni tekemään. Valitettavasti suurin osa niistä on muiden tekemisistä kiinni. Yksi tärkeimmistä lähiviikkojen aktiviteeteista liittyy Selkäsaareen: Päästä poistamaan mökin katolta kuusenoksat ja tarkistamaan, onko ison myrskynkaataman kuusen oksat aiheuttaneet vaurioita. Oletan ja toivon että ei... Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin kevätaamun läsnäolon. Auringossa mittarissa +16 astetta lämmintä. Lämmin päivä tulossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen todennäköisesti siirryn työhaalarissa pihalle. Siellä on aina jotain tekemistä. Vaimoni käy päivällä kauppareissun. Katsotaan, miten muuten päivä etenee...

Pilvinen ja sateinen aamu - kyllä...

Pilvinen ja kevytsateinen aamu - kyllä. Mittarissa +5 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei oikeastaan ole muuta kuin käyttää kesäautomme katsastuksessa iltapäivällä, käydä tankilla täyttämässä veneen kanisterit ja viedä pulloja/tölkkejä kierrätyspisteeseen. Jos sade loppuu niin kukaties jatkamme pihahommia. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

"On se semmonen saatanan ämmä!" tuskaili eräs tuttavani - kyllä...

"On se semmonen saatanan ämmä!" tuskaili eräs tuttavani - kyllä... Ämmä, ämmi, muori, eukko, akka, jne. ovat tietyssä tilanteessa ja tutussa ympäristössä myönteisiä jopa tavanomaisia ilmaisuja, mutta kun tässä tapaukseesa oli kysymys mieshenkilöstä, tilanne saa aivan toisen ulottuvaisuuden. Totta - minäkin tiesin kyseisen henkilön. Ei kuulu - onneksi - tuttavapiiriini. Tuo tuttavani tuskailu liittyi em. henkilön alttiuteen suoltaa juoruja juorujen perään. Tuttavani tuskaili lisäksi sitä, että kyseisellä henkilöllä ei ole koskaan mitään myönteistä sanottavaa lähimmäisistään ja/tai organisaatioiden työsuorituksista. Hän on näitä minä, minä, minä - erinomaisuuksia... Arvostelua arvostelun perään varsinkin jos asiaan liittyi Kemin kaupungin päätökset ja toimenpiteet. Viimeksi mainitun ominaisuuden henkilöitä minäkin olen joutunut vuosikymmenien saatossa sietämään...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin viileän, tyvenen ja aurinkoisen kevätaamun läsnaolon. Mittarissa kuitenkin +15 astetta auringossa, eiköhän päivällä kuitenkin tarkene. Perinteisten aamutoimien jälkeen en pistä päärakennuksen takkaan tulta. Tänään ei ole mitää tärkeää tekemistä. Voi olla, että myöhemmin hajottelen lumia - niitäkin tontilla vielä riittää. Kukaties puhdistamme vielä eilisen lisäksi veneen pintoja laimealla oksaalihappoliuksella. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Ajan kulumista voi määrittää monelle eri tavoilla - kyllä...

Ajan kulumista voi määrittää monella - oikeastaan äärettömän monella eri tavalla - kyllä... Virallisesti ja perinteisesti aikaa mitataan pääasiassa vuosina, kuukausina, viikkoina, päivinä, tunteina, minuutteina, sekunteina ja vieläkin pienempinä hetkinä. Monilla meistä on muun muassa totutut aamurutiinit, joihin liittyy monia eri osatekijöitä, joilla - niin halutessaan - voi myös määrittää ajan kulumista epävirallisesti ja riittävän tarkasti. Aamutoimiin liittyvänä voin aika tarkkaan määrittää ajan kulumisen esimerkiksi seuraavista: Kahvisuodatinpaperien määrä, suodatinkahvin määrä, käsipyyhepaperin määrä, vessapaperin määrä, paahtoleipien määrä, vitamiinipurkkien vajentuminen, jne. ... Ajan kulumista voi myös laskea - niin halutessaan kesällä kalassa käyntien määrä, talvella (jos sellaista harrastaa) pilkillä käyntien määrä, klapien kuluminen puuvarastossa, auton bensiinitankin tilasta/täyttöasteesta, parturissakäymisen ajankohdalla,jne. kaikista edellä mainituista pystyy laskemaan ajan kulumisen viikoksi/päiviksi eteenpäin mutta myös taaksepäin. Onko se tarpeellista ja onko siinä erityistä järkeä, se on taas asia erikseen. Sovellutuksia löytyy. Niin kuin todettu/kirjoitettu, onko se tarpeellista... Saattaa olla, että moni lukijoista ajattelee edellä olevasta pohdiskelustani: Naurettavaa, jonninjoutavaa, eikö sinulla ole parempaa kirjoitettavaa, jne. ...