Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen ja tyvenen kevätpakkasaamun läsnäolon - -10 astetta pakkasta. Kyllä nyt pohjoisen talvilomalaisten kelpaa, ei kahta sanaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään ja hoidin tuttua puuhuoltoa. Vaimoni kävi laittamassa Pikkupuolen takkaan tulet. Saamme iltapäivällä tutun yövieraan, talvilomalaisen Veeran. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee sitä...

Joka vanhoja muistelee sitä... Olin aikanaan Akavan opettajajärjestön OAJ:n jäsenyhdistyksen AOO:n hallitusjäsenenä muutamia 2-vuotiskausia ja samanaikaisesti Opettaja-lehden toimitusneuvostossa. Molemmat mielenkiintoisia tehtäviä. Aiemmin olin ollut myös Insinööriliiton kuvioissa mukana. Erään AOO ry:n vuosikokouksen yhteydessä tuli iltatilaisuuden yhteydessä puheeksi Suomen eduskunta ja eduskunnan tekemät koulutuspoliittiset päätökset, jotka ammatillisella sektorilla herättivät ajoittain kiivastakin keskustelua. "Meidänhän siellä pitäisi olla päättämässä." sanoin samassa pöydässä oleville opettajakollegoille - ilta oli jo pitkällä. Kaksi heistä oli kovia kuntapoliitikkoja poliittisen kartan vasemmalta laidalta. Itse en siihen maailman aikaan ollut missään tekemisissä politiikan, edes kuntapolitiikan kanssa. "Ainakin sinun." Totesi toinen edellä mainituista henkilöistä. Muutamia vuosia myöhemmin tuo samainen keskustelu kävi mielessä. Silloin olin aloittelemassa kuntapoliitikon uraa - siis yli kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin kävi - välähdyksen omaisesti mielessä - josko alkaisin orientoitua poliitikoksi. Helpommin sanottu kuin tehty. Lähes tuntemattomuudesta sitoutumattomana henkilönä on jotakuinkin mahdottomuus kohota minkään poliittisen puolueen/tahon eduskuntavaaliehdokkaaksi puhumattakaan tulla valituksi kansanedustajaksi. Olisi lisäksi pitänyt olla erinomaiset, monipuoliset taustaryhmät apuna vaalityötä tekemään ja tietysti kunnon tukko riihikuivia seteleitä sekä nimenomaan valtava polte ja pyrky päästä vaikuttamaan. Kun kaikki edellä mainitut puuttuivat - siihen maailman aikaan - olen tyytyväinen, että tuo poliitikka-ajatus kesti vain omalta osaltani muutaman sekunnin. Nuo muutamat sekunnit muistan hyvin. Se tapahtui torniolaisen kansanedustajan Hannes Mannisen käydessä psyykkaamassa kemiläisiä keskustalaisia eduskuntavaaliehdokkaaksi nykyisen OP Kemin Seutu kokoustilassa. Tällä hetkellä 112 Lapin vaalipiirin kansanedustajaehdokasta virittelee oman näköistä vaalikampanjaa tullakseen valituksi sunnuntaina 02.04.2023 yhdeksi kuudesta valitusta kansanedustajasta. Heille toivotan vilpittömästi onnea ja menestystä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että taannoin olen - useampaan kertaakin - kirjoittanut, että olen päättänyt antaa myönteistä palautetta aina kuin se on vähänkään mahdollista. Tänään olen saanut hyvää ja ennen kaikkea nopeaa palvelua kahdelta taholta: Kemin LVI-palvelu Oy:ltä ja OP Kemin Seutu pankista. Molemmat palvelut perustuivat asialliseen sähköpostiviestintään. Käy joskus mielessä, että pitäisikö minun kirjoittaa, irrotella myös niistä saamattomista palveluista, joista olen useaan kertaan sähköpostissa muistuttanut. En kerta kaikkiaan ymmärrä, että en esimerkiksi saa joltakin yrittäjältä tarjousta ehdotukseeni...

Kaunis aurinkoinen kevätaamu - kyllä...

Kaunis aurinkoinen ja tyven kevätaamu - kyllä... Hyvin nukutun yön jlkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin upean aamuhetken. Pakkasta -14 astetta, kyllä nyt kelpaa. Näyttää olevan sen verran kevyttä pakkaslunta, että lähden perinteisten aamutoimien jälkeen hyötyliikuntaan. Kävelemään lumikolan perässä ainakin pääliittyvän puhdistaakseni. Voi olla, että käväisen päivemmällä pitkästa aikaa pankissa käymämme sähköpostiviestinnän perusteella. Katsotaan, mitä muutoin päivä tuo tullessaan...

Pois oppia on mielestäni erinomainen sanapari - kyllä...

Pois oppia on mielestäni erinomainen sanapari - kyllä... Edellä mainitun voinee kirjoittaa myös poisoppia. Poisoppimista olen yrittänyt harjoitella ja harrastaa jo useita vuosikymmeniä ja erityisesti - täysin ansaitsemalleni - eläkkeelle jäätyäni lokakuussa 2008. Edellisessä elämässäni eli työelämässä ollessani ammattiaineiden opettajana havahduin tosiasiaan, että monilla oppilaillani oli hyvin "luutuneita/piintyneitä/vanhoillisia" ajatuksia elämänmenosta puhumattakaan monilla opettajakollegoillani. Siksipä joskus tuli mainituksi omille oppilaille: "Minulla on taatusti huomattavasti nuorekkaammat, modernimmat käsitykset nykyelämästä kuin pääosin teillä." Saattaa olla, että monet epäilivät sanomisiani... Toki nykyään on paljon asioita, joita en ymmärrä enkä hyväksy. Sen olen huomannut muun muassa täytettyäni tällä hetkellä ajankohtaisia vaalikoneita. Olen täyttänyt niitä kolme, jotka saavat riittää. Olen todennut, että olen selkeästi konservatiivi ja hyvä niin. Olen seurannut tiettyjen henkilöiden, poliitikkojen sanomisia ja kirjoittamisia viime vuosina kohtalaisen tarkkaan. Olen murheellisena joutunut toteamaan, että monilla heistä ei käsite - poisoppia - ole hallussa. He rämpivät harmaassa menneisyydessä, ovat rähmällään joihinkin vanhohin hapatuksiin eivätkö voi siirtyä nykyaikaan. He eivät voi myöntää, että maailma/Eurooppa/Suomikin on aivan toisenlainen juuri tällä hetkellä kuin heidän haikailemansa entisyys. He käyttäytyvät kuin patologiset valehtelijat. He uskovat omiin tarinoihinsa ja yrittävät kiivaasti tuputtaa niitä muillekin. Se ei onnistu. Monet meistä onneksi on ymmärtänyt poisoppia tympeänahdistavan menneisyyden.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen keittiön pöydän ääressä kahvitellessa ja ulos katsellessa oli aistittavissa kevytlumisateinen kevätaamu - kyllä. Pakkasta -3 astetta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tuntuu siltä, että tänään ei ole tarvetta takkapesää sytyttää. On sunnuntai ja lepopäivä, vaikka eläkeläisellä niitä on pitkin viikkoa. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Pilvinen, mukavan tuntuinen kevätaamu - kyllä. Se oli aistittavissa hakiessani kadunvarren postilaatikosta lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hetki sitten. Nyt ei ole kerta kaikkiaan mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Arkirealismia Venäjän tällä hetkellä vallassa olevasta presidentistä ja hänen hallinnostaan...

Arkirealismia Venäjän tällä hetkellä vallassa olevasta presidentistä ja hänen hallinnostaan... Venäjän presidentillä ovat kädet kyynärpäitä myöten veressä. Miksi? Siksi, että hänen toimeksiannostaan on käyty verisiä sotia jo ennen Ukrainan hyökkäyssotaa. Sodat Georgiassa, Tsetseniassa sekä osallistuminen muun muassa Syyriassa kaupunkien pommittamiseen maan tasalle - taustalla terroristien nujertaminen. Syyriassa Venäjä harjoitteli nyt Ukrainan toteutettavien kaupunkien ja kylien hävittämistä. Lisäksi Venäjän presidentin toimeksiannosta on murhattu ja yritetty murhata useita Venäjän nykymenon vastustajia ja arvostelijoita. Tuhansia, kukaties kymmeniätuhansia toisinajattelevia on pidätetty, käytännössä he viruvat tällä hetkellä epämääräisissä vankiloissa ympäri Venäjän. Venäjällä ei käytännössä tällä hetkellä ole sananvapautta. Media on jotakuinkin sama kuin nykyhallinto/valtio. Näin maallikon ajatuksin Venäjä on yksinkertaisesti liian suuri valtio, jotta siellä jonkinkaan asteinen demokratia voisi toimia ja kehittyä. Ilmeisesti Venäjä tulee hajoamaan, pirstoutumaan lähivuosina. Länsimaiden olisi pitänyt reagoida Venäjän presidentin vuonna 2007 Saksassa pitämään puheeseen. Mukaan lukien Ukrainan ja Suomenkin. Itse olen seurannut Venäjä/Ukraina-prosessia aika tarkkaan vuodesta 2014 lähtien eli siitä hetkestä, kun tunnuksettomat pienet vihreät miehet valloittivat Krimin niemimaan. Venäjän patologiset valehtelijat, joita en edes vaivaudu luettelemaan - viime kädessä presidentti - yrittivät valehdella "suut silmät täyteen" tapahtumista. Krimillä oli liikkeellä Venäjän armeijan erikoisjoukot - näkihän sen Sokea Reettakin. Silloin viimeistään länsimaiden olisi pitänyt havahtua. Venäjä hyökkäsi suvereenin valtion kimppuun. Mutta ei... Käytännössä Venäjä aloitti silloin järjettömän, typerän raaàn hyökkäyssodan Ukrainaan. Vihdoin noin vuosi sitten torstaina 24.02.2022 länsimaiden silmät avautuivat. Onneksi länsimaat saivat rivinsä kasaan ja ovat tukeneet Ukrainaa ja tukevat jatkossakin. Venäjä ei käynnistämäänsä hyökkäyssotaa voita, sen ei anneta voittaa. Venäjä iski kirveensä kiveen. Olen kirjoittanut ties kuinka monta kertaa: Ainoa hyvä puoli tässä järjettömyydessä on se, että Suomi ja Ruotsi ovat kohta Naton jäseniä. Sitä olen itsekin "toitottanut" vuodesta 2014 lähtien, varmaan joidenkin mielestä kyllästymiseen saakka. Nyt se toteutuu ja hyvä niin.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniiin, aurinkoisen kevätaamun läsnäolon. Keittiön ikkunasta vilkaisin lämpömittarilukemat, pitkästi plussan puolella auringossa - hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään ja hoidin tutut puuhuoltoasiat. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Niinpä - viimeisimmän eduskuntavaaleihin liittyvän kannatusmittauksen perusteella tilanne näyttää Keskustan osalta murheelliselta. Prosentit ovat jämähtäneet "kymppikerhoon". Jos tuosta jotain myönteistä haluaa repiä, niin muutamaan kuukauteen luvut eivät sentään ole laskeneetkaan mutta... Eduskuntavaalit pidetään sunnuntaina 02.04.2023, ennakkoäänestys hiukan aikaisemmin. Oikeastaan ehdokkaiden varsinainen vaalitaistelu alkaa nyt. Mikäli olen aikaisemmista vaalitaisteluista oikein aistinut, keskustalaiset ehdokkaat ovat onnistuneet jalkautumaan menestyksekkäästi vaalikentille - turuille ja toreille - sen aika alkaa nyt... Luonnollisesti itseäni kiinnostaa, miten Lapin vaalipiirin valitut kuusi kansanedustajaa sijoittuvat poliittiselle kartalle. Keskusta on tähän saakka ollut vahva.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin ja aurinkoisen kevätaamun läsnäolon. Kaunis päivä tulossa - kyllä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänäänkään ei taida olla mitään tärkeää tekemistä eli nyt ollaan vaan ja seurataan maailman menoa eri medialähteistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Se on jo maaliskuu - kyllä...

Se on jo maaliskuu - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen ja tyvenen kevytpakkasaamun läsnäolon - -1 astetta pakkasta. Katseeni kohdistui puu- ja varastokatoksessa olleisiin Selkäsaaresta haettuihin metrin pituisiin kuusipölleihin. Taidanpa ottaa kohtapuolin katunaapuriin yhteyttä, josko hän tulisi ne moottorisahalla katkomaan kolmeen osaan. Siinä olisi minulle hetkeksi puuhaa kopsia ne klapeiksi ja pistää katoksen perälle kuivumaan. Tänään ei oikeastaan ole mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Tunnustan, että käytän aivan liian paljon aikaa nykyisessä työhuoneessani tietokoneen ääressä. Tämä huone vapautui käyttööni nuoremman poikamme Timon lähdettyä maailmalle - ensin opiskelemaan ja sitten töihin pääkaupunkiseudulle. Siirrettyämme olohuoneessa olleen ison kirjahyllykön huoneen toiselle sivustalle olen sitä katsellut jo aika kauan. Se on jonkin verran muuttanut muotoaan, mutta jossakin vaiheessa siinä oleva sisältö on pakko käydä ajatuksen ja ajan kanssa läpi. Vaimoni on siitä minua ihan oikeutetusti silloin tällöin muistuttanut. Olen sanonut: "Jossakin vaiheessa." Näin äkkisilmäyksellä vähintäänkin 95% näkyvillä olevista tavaroista on ollut paikoillaan vuosikausia enkä ole niitä tarvinnut mihinkään... Lisäksi tavaraa on kahdessa isossa alakaapissa ja lasivitriinissä. Niiden osalta tilanne on ihan sama. Eiköhän tuokin asia tule hoidetuksi jossakin vaiheessa tai sitten ei...

Mitä tänään tähän asti...

Kaunis ja aurinkoinen aamu. Kyllä nyt kelpaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tänään ei oikeastaan ole mitään tärkeää tekemistä. Ilmeisesti tulee seurattua maailmanmenoa eri medialähteistä. Toivottavasti tuo AKT:n lakko saadaan ratkaistuksi, sillä muutoin se alkaa rapauttaa laajetessaan Suomen taloutta. Katsotaan, miten päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta käväisin illansuussa Kemin kaupunginvaltuuston kokouksessa varajäsenen roolissa. Tuntia ennen kokousta alkoi Keskustan nykyisen valtuustoryhmän varamiehinen kokous, jossa oli myös Keskustan Kemin kuntayhdistyksen puheenjohtaja Anne Sipola paikalla. Ihan mukava juttutuokio valtuuston esityslistasta ja muustakin. Niin - olin konkaripoliitikko Paavo Väyrysen varana. Sen verran vaativa paikka, että oli pakko pistää harmaa puku päälle ja kravatti kaulaan. Esityslistan ulkopuolella kukitettiin Kemin pitkäaikainen valtuutettu Ritva Aheinen. Ritva on ollut valtuutettuna vuodesta 1973 alkaen. Erittäin kunnioitettavaa. Ritva piti mielenkiintoisen historiikin Kemin lähimenneisyydestä. Esityslistan ulkopuolella oli myös Yritysten vihreä ja kestävä Kemi projektipäällikkö Eija Kinnusen selonteko. Mielenkiintoista kuunneltavaa. Esityslistan varsimaiset asiat sujuivat jouhevasti. Esitettiin myös muutama valtuustoaloite. Paikalla oli muutama eduskuntavaaleissa ehdokkaina olevakin, osaa jututin. Jäi selkeästi toivottamatta onnea ja menestystä lähestyvissä vaaleissa - tässä myöhäistoivotukset "jälkijunassa"...

Uusi viikko maaliskuulle käynnistyy - kyllä...

Uusi viikko maaliskuulle käynnistyy - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä postilaatikosta hakiessani aistin mukavantuntuisen pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -7 astetta pakkasta, tyyntä ja valoisaa. Mukava päivä sään puolesta alullaan. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Lisäksi aktiiviaamu: Roskapussin vienti, kompostipussin vienti/tyhjennys takapihalle ja maakellarissa käynti. Viime kesän perunoita riittää vielä kertahakuun ja marjapurkkeja kesään saakka. Maakellarin sisustaa täytynee ensi kesänä kuivatuksen/tuuletuksen jälkeen hiukan tuunata. Illansuussa lähden Kemin kaupungintalolle kaupunginvaltuuston kokoukseen. Katsotaan, miten puheliaalla tuulella valtuutetut ovat, omalta osaltani olen aikaisemminkin todennut, että edellisen elämäni perusteella olen varmaan elämäni puhekiintiön täyttänyt. Kirjoituskiintiöni moninkertaisesti... Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan.

Rankkaa ulkonäköarviointia - kyllä...

Rankkaa ulkonäköarviointia - kyllä... "Voiko tommoiseen möhömahaiseen, pitkäpartaiseen ponnarityyppiin luottaa?" vuodatti juttukaverini pari päivää sitten. Hän tarkoitti lakkoilevan AKT:n nykyistä puheenjohtajaa Ismo Kokkoa. Taisipa vielä mainita asustakin: Rähjäinen irtotakki ja farkut televisiokuvissa... Kerroin juttukaverilleni, että kyseinen henkilö oli aikanaan Insinööriliitossa töissä, jossa hänet tapasin ja muutaman sanan kokousten yhteydessä vaihdoin. Lisäsin, että eiköhän hän hommansa hoida. Samassa yhteydessä kerroin eräästä kokemuksestani hakiessani opiskeluaikana kesätyöpaikkaa 1970-luvun alkupuolella. Olin lähettänyt paperit ja minut oli pyydetty lähemmin sopimaan käytännön asioista. Kiipesin erään tunnetun tamperelaisen konepajan yläkerrokseen tapaamaan silloisen vedenkäsittelyosaston päällikköä. Sovimme kesätyön aloittamisajankohdan. Hän pyysi minua menemään alakerran työhönottokonttoriin sopimaan käytännön asioista. Tein työtä käskettyä. Koputin alakerran konttorin oveen ja menin sisään. Yllätys oli suuri. Armeijataustainen henkilöstöpäällikkö - minut nähtyään - suorastaan huusi:"Minä en tuollaisen karvanaaman kanssa juttele yhtään mitään! Menkää nyt vielä yläkertaan. Oletteko tosiaan tulossa meille kesätyöpaikkaan?" Kerroin henkilöstöpäällikölle, että hetki sitten sovimme yläkerrassa, että aloitan työt seuraavan viikon alussa, mutta voinhan minä siellä uudestaan käväistä. "Mitä nyt?" kysyi hämmästyneenä vedenkäsittelyosaston päällikkö. Kerroin alakerran tapahtumat. Hän otti puhelun alakertaan ja totesi:"Insinööriopiskelija Aki Pyykkö aloittaa työt meillä ensi viikon maanantaina. Kyllä." Kävin vielä alakerrassa. Niin - henkilöstöpäällikön käsittämättömän käyttäytymisen syynä oli mitä ilmeisimmin minun kokopartani - siisti ja lyhyt - kokoparta. Olin kyseisen kesän töissä kyseisen yrityksen vedenkäsittelyosastolla suunnittelijana. Lähinnä konepiirtäjänä. Näin jälkikäteen muisteltuna aikaansaannokseni eivät kovin huikeita olleet. Toki erään kunnan jätevedenpuhdistamon isoa uppopumppua paperilla soviteltaessa aukkoon, tuli esiin uppopumppuja valmistavan yrityksen painetussa esitteessä oleva virhe. Olivat tyytyväisiä tehdystä huomautuksesta. Tämä siis yli 50 vuotta sitten. Niin ja tämä on taivahan tosi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen oli todettavissa pilvinen pakkasaamu - -12 astetta pakkasta. Josko tuo sää päivemmällä kirkastuu. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Päivemmällä hoidan tutun puuhuoltoasian. Kääntäessäni uuden viikon, aukeaman pöytäkalenteristani esiin se on tyhjää täynnä lukuunottamatta maanantain valtuustokokousta. Maaliskuu alkaa jo keskiviikkona. Aika rientää. En ole koskaan aikaisemmin katsonut Suomen Euroviisukarsintoja paitsi eilen. Eivät ole näköjään minun juttuja. Arvelen, että tälläkään kerralla valitulla kappaleella ei ole menestystä, mutta ken elää, hän näkee. Tänään on hyvää aikaa seurata maailmanmenoa. Toivottavasti joitakin myönteisiä uutisia löytyy maailmalta... Katsotaan, miten päivä etenee.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Surullista, todella surullista seurata, miten ympäristössä liikkuvat ihmiset muuttuvat ja/tai poistuvat kokonaan näkökentästä. Niin kuin moni lukijoistani muistaa, palasimme paluumuuttajina Kemiin loppukesästä vuonna 1981 ja asetuimme asumaan vanhaan kotitaloomme. Rakensimme uuden omakotitalon vuonna 1982 ja myöhemmin varastorakennuksen ja vielä 2000-luvun puolella poikkeusluvalla Pikkupuolen. Vietän aikaa paljon - aivan liian paljon - tietokoneen ääressä ja pakostakin joudun tarkkailemaan myös työhuoneeni ikkunan näkökentässä Kainuunkadulla ohi kulkevaa liikennettä. Se on muuttunut. Monet tutut kulkijat ovat poistuneet kuvioista. Talvisin lumimyräkän ja lumiaurauksen jälkeen katselen tonttimme kohdalta pitkin Kainuunkatua, miten mökkiläiset "herran pienten muurahaisten" tavoin syöksyvät lumilapioiden, lumikolien ja/tai lumilinkojen kanssa tonttiliittymiä puhdistamaan. Monet - aivan liian monet - mökkiläiset eivät ole enää lumihommissa...

Kaunis, kirkas kevytpakkasaamu - kyllä...

Kaunis, kirkas kevytpakkasaamu - kyllä... Eipä voi talviaamu juuri kauniinmpi olla kuin juuri nyt. Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta se oli aistittavissa - -5 astetta pakkasta, tyyntä ja aurinkoista. Kyllä nyt kelpaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Oikeastaan tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Ehkä kuitenkin sen verran, että käyn läpi ensi viikon maanantain valtuustokokouksen esityslistan "sillä silmällä". Sain eilen aamulla soiton kaupungintalolta, että eräs Keskustan valtuutetuista on estynyt tulemaan kokoukseen. Lupasin mennä varajäsenenä paikalle, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole. Tosin riittävän sekaisin ne ovat jo tällä hetkellä... Katsotaan, miten päivä etenee.