Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kirjoitin päivällä muun muassa seuraavaa Kemin taidemuseon taidenäyttelystä: Näyttely avataan lauantaina 28.1.2023 kello 15 kirjailija ja filosofi Torsti Lehtisen esitelmällä "Tietoisuus kuolemasta luovuuden lähteenä". Tämän jälkeen tutkijatohtori Tiina Väre kertoo Kemin seurakunnan kirkkoherra Nikolaus Rungiuksen muumiosta. Esitelmiä seuraa paneelikeskustelu, jossa osallisina ovat esitelmöitsijät sekä taiteilijat. Torsti Lehtisen esitelmää ei kuultu. Hän oli estynyt. Tilaisuus oli myös siirretty pieneen auditorioon. Tupa oli tupaten täynnä. Tiina Väreen esitelmä oli mielenkiintoinen, ei kahta sanaa. Paneelikeskustelua ei ollut, vaan taidemuseon tilassa kuvataiteilijat esittelivät teoksiaan ansiokkaasti... Minulla oli mahdollisuus jututtaa Tiina Värettä. Kyllä kannatti mennä paikan päälle kuullolle. Tuli muun muassa DISH-termi tutuksi. Taidemuseolla minua jututti useita henkilöitä, muun muassa entinen opettajakollega Ammattiopisto Lappiasta. Mukava juttuhetki. Vaimoni lähti hetki sitten Veeran musisointipaikalle. Tilaisuus on Aikamme Naisten järjestämä juttu...

Eduskuntavaalit 02.04.2023...

Eduskuntavaalit 02.04.2023... Päätin aikanaan, että en koske lähestyviin eduskuntavaaleihin pitkällä kepilläkään. No toki sen verran että... Keskustan eduskuntavaalien ehdokkaat Lapin vaalipiirissä on nyt asetettu ja menemme vaaleja kohti täydellä 14 ehdokkaan ehdokaslistalla. Ehdokkaamme Lapin vaalipiirissä ovat siis: - Marko Heikkuri, operaattori, insinööri (AMK), Kemi - Susanna Junttila, johtaja, YTM, Rovaniemi - Toni Jänkälä, ylikonstaapeli, yrittäjä, Rovaniemi - Mauri Järnström, FM, opinto-ohjaaja, Oulu - Janne Kaisanlahti, OTM, kirkolliskokousedustaja, Kemijärvi - Katri Kulmuni, YTM, kansanedustaja, Tornio - Laura Lakso, YTM, projektipäällikkö, Pelkosenniemi - Tommi Lepojärvi, MMM, projektipäällikkö, Keminmaa - Markus Lohi, OTM, kansanedustaja, Rovaniemi - Mari-Anne Penttinen, agrologi, yrittäjä, Sodankylä - Olli Rainio, tradenomi, eduskunta-avustaja, Tornio - Mika Riipi, maakuntajohtaja, HTM, Sodankylä - Petteri Salmijärvi, liikunta- ja nuorisotoimenjohtaja, Salla - Paavo Väyrynen, valtiotieteen tohtori, Kemi Edellä olevista henkilöistä tunnen puolet, vaihtanut heidän kanssaan muutaman sanankin. Toinen puoli ehdokkaista on minulle tuiki tuntemattomia.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kevyen lumisateen alkaneen - hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään loppuiltapäivästä ja illansuussa oli aikomus lähteä Kemin kulttuurikeskukseen pieninmuotoiseen esitelmätilaisuuteen ja taidenäyttelyn avajaisiin. Asiasta lyhyesti: Kemin taidemuseon näyttelyvuoden avaa Kuolemantanssi –niminen näyttely. Näyttelyn tuo Kemiin taiteilijaryhmä Kuolemattomat, joka koostuu viidestä kansainvälisesti tunnetusta nykytaiteilijasta. Taiteilijat ovat Jouko Alapartanen, Tuomas Korkalo, Ulla Remes, Anna-Maija Rissanen ja Mika Vesalahti. Näyttely avataan lauantaina 28.1.2023 kello 15 kirjailija ja filosofi Torsti Lehtisen esitelmällä "Tietoisuus kuolemasta luovuuden lähteenä". Tämän jälkeen tutkijatohtori Tiina Väre kertoo Kemin seurakunnan kirkkoherra Nikolaus Rungiuksen muumiosta. Esitelmiä seuraa paneelikeskustelu, jossa osallisina ovat esitelmöitsijät sekä taiteilijat. Näyttelykokonaisuus esitelmineen arkistaa mytologisoitua kuolemaa; murtaa kuoleman laitostumista, etäännyttämistä, tabua ja yksinäisyyden verhoa. Kuolema ei ehkä muodostu ystäväksi, mutta jäsentyy luonnollisena osana elämää asettaen olemassaololle rajallisuuden. Kuolemantanssi – Jouko Alapartanen, Tuomas Korkalo, Ulla Remes, Anna-Maija Rissanen ja Mika Vesalahti Kemin taidemuseossa 28.1. - 25.3.2023. Kaikille avoimet avajaiset lauantaina 28.1.2023 kello 15 alkaen Kemin kulttuurikeskuksen isossa auditoriossa. Torsti Lehtisen ja Tiina Väreen esitelmät sekä paneelikeskustelu. Näyttelyyn tutustuminen klo 16.30-18. Vapaa pääsy. Katsotaan, miten tämä lauantaipäivä etenee..

"No jo on komia pirssi!" totesi taannoin minulle täysin tuntematon henkilö...

"No jo on komia pirssi!" totesi taannoin minulle täysin tuntematon henkilö... Totta - olin pysäköinyt meidän MB 200 E vm. 1998 henkilöauton kadunvarteen tavoitteena katsella erään liikkeen näyteikkunaa. Yritin vaatimattomuuttani todeta, että tämä tällainen perusauto, tosin vähän ajettu ja kohtalaisen hyvällä pidolla koko tähänastisen elinkkaaren ollut. Totesin lisäksi, että ehkä tämänkuntoisia liikkuu teillä vähänlaisesti. "Ei liiku, sen verran minäkin tunnen automaailmaa. Tuolle varmasti löytyy ostaja." juttukaverini lisäsi. Totesin, että muun muassa Saksassa tämäntyyppiset - "yksikertaiset" - perusautot ovat kysyttyjä. Ostobuumi on kuulemma siirtynyt jopa Etelä-Suomeen. Niin - edellä mainittu auto katsastetaan viikon kuluttua Kemin Karjalahdella. Katsotaan, miten asia etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Päätimme lähteä käväisemään alkuiltapäivästä merenjäällä ja kaupoilla. Otimme piikkikävelysauvat mukaan ja minä pistin vielä irtopiikkivarustuksen talvikenkiini. Sisäsataman tehdyltä luiskalta oli helppo mennä jäälle mutta... Kyllä oli niin kovaa ja liukasta jäätä, että piikkikengätkään eivät kunnolla pitäneet. Lunta ei ollut käytännössä ollenkaan. Sitä kyllä nyt kipeästi kaipaa. Ajelimme Lumilinna-alueelle. Vaimoni kävi tarkistamassa, että modernin potkukelkan voi vuokrata hintaa 2 euroa/2 tuntia. Nyt on merenjäällä potkukelkkakeli. Prismassa oli autonäyttely. Kun ei ole autontarvetta, en viitsinyt mennä myyntitykkiä jututtamaan. Kiistatta upeita menopelejä oli esillä. Niin uusia Volkkareita. Istuin käytävän penkille odottamaan vaimoni kauppakierrosta. Tällä kerralla oli yllättävän monta tuttua liikkeellä...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Viikko vilahti niin kuin ennenkin. Tuntuu, että aina vaan nopeampaa tuo aika kuluu. Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavan tuntuisen, valoisan pakkasaamun läsnäolon. Katsellessani ympärilleni tuli tunne, että lunta on poikkeuksellisen vähän. Lumihanget ovat lauhojen sääjaksojen aikana "notkahtaneet". Varmaan asiaan löytyy varmuutta tilastoista. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan tuttua puuhuoltoa. Pihalla ei oikeastaan ole mitään järkevää tekemistä, joten täytynee tyytyä joutenoloon. Katsotaan, miten tämä perjantaipäivä etenee...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Huomaan selailevani vanhasta tottumuksesta Kemin kaupungin kotisivuja, vaikka se nykytilanteessa ei aivan välttämätöntä olekaan. Lähinnä tarkoitan eri hallinto-osa-alueiden esityslistoja ja pöytäkirjoja. Hetki sitten silmäilin ensi maanantain eli 30.01.2023 Kemin kaupunginvaltuuston kokouksesn esityslistaa, jossa eräänä asiakohtana on Stora Enson Veitsiluodon asemakaavamuutos... Kaiken kaikkiaan laaja asiakokonaisuus liitteineen, joka tukee selkeästi Kemin kaupungin tavoitteita kyseisen alueen - Veitsiluodon saaren - nykyistä ja lähitulevaisuuden käyttömahdollisuutta. Liitteissä on runsaasti karttoja, jotka palauttavat ajatuksiini entiset ajat. Tuttuja karttoja ja tuttuja nimikkeitä. Toivotaan, että Veisiluodon saaren yli 100 vuotta kestänyt teollinen toiminta saa jatkossa uusia aluevaltauksia, joista on jo mediassa ollut ennakkotietoja. Puitteet ovat moneen toimintaan edelleenkin erinomaiset.

Mitä tänään tähän asti...

Nyt on passeli pakkasaamu. Eilinen liukkaus hiukan hellittää, mutta pääliittymään on pakko levittää aamupäivällä hiukan mursketta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Aamun lehtiä lukiessani aistin uuden kestoaiheen: Metsähallituksen Aalistunturin tuntumassa olevat metsähakkuut. Joutilaat hyväosaiset viherpiipertäjät olivat taas päässeet oikein Lapin Kansan etusivulle. Kyllä nyt kelpaa. Kohta alkaa taas hippasilla olo paikalle lähetettyjen virkavallan edustajien - poliisien - kanssa. Siitä saa hyviä videonpätkiä ja lisää otsikoita lehtiin. On tämä kummaa aikaa. Onneksi täällä Meri-Lapin Kemin Haukkarin Kainuunkadulla on rauhallista. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin lauhan ilmanalan kotinurkissa. Tympeää! Tympeää siksi, että jalkakäytävät/tiet ovat taas - lämpötilan "sahatessa" - vaarallisen liukkaita. Nyt on olava varovaisia. Kannattaa pysytellä kotosalla, jos ei ole pakko liikkua... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut, koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tänään illansuussa on kokous. Tänään on havillista aikaa seurata hiukan tarkemmin maailmanmenoa. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

"Aiotko sinä jättää kuntapolitiikan tykkänään?" minulta kysyttiin...

"Aiotko sinä jättää kuntapolitiikan tykkänään?" minulta kysyttiin. Kysyjä oli lukenut minun kirjoitukseni henkilökohtaisten palikoiden uudelleen järjestämisestä. "En toki vaan päätetyt luottamustehtävät hoidan asiallisesti sitoutuen ja uudetkin, mikäli sellaisia ilmaantuu." totesin kysyjälle. Niin kuin olen aikaisemmin kirjoittanut, osa - käytännössä pääosa - tämän vaalikauden luottamustehtävistäni siirtyi sote-kuvioiden myötä 01.01.2023 alkaen Lapin hyvinvointialueelle. Niitä ei tule ikävä, sillä lähes kahden ja puolen vaalikauden (noin kymmenen vuoden) työskentely Kemin sosiaali- ja terveyslautakunnassa, sittemmin perusturvalautakunnassa ja sen alaisessa jaostossa oli loppujen lopuksi raskasta aikaa. Käsiteltävät asiat olivat pääasiassa vaikeita ja vieläkin vaikeampia - mutta mielenkiintoisia. Mielestäni niistä selvittiin hyvällä porukalla ja erinomaisella yhteistyöllä. Tosin rahaa siinä paloi aika lailla. Ihmisistä pidettiin huolta. Toivottavasti jatkossakin... Nykyiset luottamustehtävät yhtä lukuun ottamatta ovat varajäsenyyksiä. Toisin sanoen yksi "pakollinen" kokous kuukaudessa. Se sopii minulle.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä hakiessani aistin mukan tuntuisen pakkasaamun läsnäolon. Hyvä niin sillä huomenna jo sääennusteen mukaan on jo nollakeli - liukasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Voi olla, että päivemmällä käyn fiilistelemässä autolla tutun sightseeing-lenkin tai sitten en... Tällaisena päivänä olemme takavuosina usein lähteneet pistäytymään Selkäsaaressa. Nyt ei oikein hotseta, kun tietää murheellisen näyn olevan silmien edessä: Iso, myrskyn kaatama pihakuusi nojollaan päärakennuksen kattoa vasten. Se hoidetaan aikanaan lumien sulattua. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Tammikuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä...

Tammikuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavan tuntuisen pakkasaamun läsnäolon - hyvä niin. Kissa oli taas kierrellyt päärakennustamme - jälkiä lumessa. Onneksi niitä ei ole ollut liikkeellä samalla tavalla kuin takavuosina, jolloin keväällä lumien sulaessa tontti oli täynnä kissanpaskaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään. Voi olla, että käväisen fiilistelemässä pienen autolenkin päivemmällä. Pöytäkalenterin mukaan yksi kokous ylihuomenna keskiviikkona illansuussa ja lauantaina meillä on aikomus lähteä Kemin kulttuurikeskukseen taidenäyttelyyn liittyvää esitelmää kuuntelemaan ja avajaisiin... Pätkä taidemuseon infotekstiä: Kemin taidemuseon näyttelyvuoden avaa Kuolemantanssi –niminen näyttely. Näyttelyn tuo Kemiin taiteilijaryhmä Kuolemattomat, joka koostuu viidestä kansainvälisesti tunnetusta nykytaiteilijasta. Taiteilijat ovat Jouko Alapartanen, Tuomas Korkalo, Ulla Remes, Anna-Maija Rissanen ja Mika Vesalahti. Näyttely avataan lauantaina 28.1.2023 kello 15 kirjailija ja filosofi Torsti Lehtisen esitelmällä "Tietoisuus kuolemasta luovuuden lähteenä". Tämän jälkeen tutkijatohtori Tiina Väre kertoo Kemin seurakunnan kirkkoherra Nikolaus Rungiuksen muumiosta. Esitelmiä seuraa paneelikeskustelu, jossa osallisina ovat esitelmöitsijät sekä taiteilijat. Näyttelykokonaisuus esitelmineen arkistaa mytologisoitua kuolemaa; murtaa kuoleman laitostumista, etäännyttämistä, tabua ja yksinäisyyden verhoa. Kuolema ei ehkä muodostu ystäväksi, mutta jäsentyy luonnollisena osana elämää asettaen olemassaololle rajallisuuden. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Palikoita uuteen järjestykseen - kyllä...

Palikoita uuteen järjestykseen - kyllä... Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että käsin tiskatessa tulee miettineeksi jos vaikka mitä - tänäänkin hetki sitten. Olen myös toistamiseen kirjoittanut, että tapanani on ollut vuosikymmenien saatossa pistää henkilökohtaisia palikoita, toimintoja/tekemisiä välillä uuteen järjestykseen. On helppo luopua ja/tai vähentää aktiviteettia sellaisista asioista, jotka eivät ole itselle henki ja elämä ja joilla ei ole omaan elämään merkittävää taloudellista merkitystä. Muistelin tiskatessani uuden pöytäkalenterin jotakuinkin tyhjiä sivuja koko keväälle. Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, minulla on käytännössä yksi "pakollinen" kokous kuukaudessa. Se sopii minulle ihan hyvin. Tyhjät sivut usein täyttyvät, mutta tällä kerralla ei todennäköisesti niin tapahdu. Mielenkiintoista.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen totean, että tänään ei ole oikeastaan mitään tärkeäksi luokiteltavaa tekemistä. Lukuun ottamatta, että tyhjennämme päärakennuksen takkapesän tuhkat ja pistän sitten aikanaan iltapäivällä koivuklapit takkapesään ja tulet takkaan. Lueskelin aamukahvittelun yhteydessä uudestaan - ajatuksen kanssa - eilisestä Luppo-viikkoliitteestä metsään liittyvää asiaa. Maallikkona on vaikea ymmärtää pohjoisen Suomen, tässä tapauksessa Inarin alueen metsäkauppojen eräänlaista pattitilannetta. Niin sanotulla maalaisjärjellä olisi sielläkin kyllä käyttöä. Katsotaan, miten tämä päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Katselin juuri hetki sitten televisiosta kanavalta 20 mielenkiintoisen ohjelman huippuauton suunnittelusta/valmistamisesta: LAMBORGHINI AVENTADOR 700 HV KIIHTYVYYS 0-100KM/H 2.9 SEKUNTIA HUIPPUNOPEUS 354 KM/H Niin - kävi mielessä edellisen elämäni eli opetustyön eräs mielenkiintoinen tapahtuma. Siihen maailman aikaan ammattiaineiden opettajalle tuli opetettavaksi muun muassa ympäristöasioita, siihen liittyi pieni ripaus myös tuotesuunnittelua. Irrottelimme monenlaisilla asioilla. Pohdiskelimme esimerkiksi, minkälainen monipuolisen auton meidän olosuhteissamme pitäisi olla... Kerroin oman näkemykseni ja piirsin sen useassa eri vaiheessa liitutaululle. Mahdollisesti joku entisistä oppilaistani muistaa esitykseni. Todettakoon, että sellaisia autoja ei vieläkään valmisteta. Eräs nimeltä mainitsematon automerkki on lähestynyt asiaa. Ideana oli se, että autoon voidaan korin osia vaihtaa "kotikonstein" ja muokata sitä kulloisenkin käyttötarkoituksen mukaan... Muistaakseni taulupiirroksessani käytin Saab 90-autoa peruslähtökohtana.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sumuisen ilmanalan, joka näyttää pikku hiljaa toki kirkastuvan. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties tyhjennämme päärakennuksen takkapesän kertyneestä tuhkasta tai viimeistään huomenna. Metsäasiat näyttävät olevan lehtien vakioaiheita, on asiantuntijaa ja "asiantuntijaa". Pohjoisessa paliskunnat näyttävät olevan, ovat vuosia/vuosikymmeniä olleet, järkevien hakkuiden jarrumiehinä. Ei riitä, että etelän joutilaat, hyväosaiset viherpiipertäjät käyvät täällä pohjoisessakin "sauhuamassa" milloin missäkin. Keskustelimme kahvittelun yhteydessä meidän tulevista "hakkuista" Selkäsaaressa eli muutaman kuusen ja koivun kaatamisesta polttopuiksi. Olemme luonnollisesti valmiita maksamaan puiden kaadosta, karsimisesta ja katkomisesta. Pilkkomisen ja saaresta kotiin tuomisen hoidamme itse - ajan kanssa... Oli niin tai näin, tänäänkään ei taida olla mitään erityisen tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten tämä päivä etenee...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen aamunlehteäa kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kevytpakkasaamun läsnäolon. Tuttu kävelijä Valtakadulta näytti olevan liikkeellä - pitkästä aikaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. "Eikö teilläkin ollut aikanaan vanhassa rakennuksessa pieni takka?" vaimoni kysyi aamukahvittelun yhteydessä. "Kyllä oli "salin puolella" samassa piipussa keittiöhellan kanssa ja toisessa päässä rakennusta perinteinen kakluuni." totesin ja lisäsin:"Takka muurattiin umpeen, kakluuni poistettiin/piippu purettiin, siirryttiin öljykamiinalämmitykseen ja myöhemmin suorasähkölämmitykseen." Öljylämmitykseen liittyvä, Kemin ammattikoulun levyseppähitsaaja-linjalla tehty öljysäiliö oli vielä tontilla tullessamme paluumuuttajina takaisin Kemiiin 1980-luvun alkupuolella... Niin - tänä päivänä ei pitäisi olla mitään erikoista tehtävää. Annetaan ajan kulua ja katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön ja aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin lumisenleudon pakkasaamun läsnäolon. Aikamoiset mällit on taas liittymissä katuaurauksen jäljiltä. Auramies voisi välillä ajella toiseenkin suuntaan ensiajonsa. Se tietää perinteisten aamutoimien jälkeen lumihommiin lähtöä. Sitähän se mökkiläisen elämä tähän vuodenaikaan pääsääntöisesti on... Oikeastaan tänäänkään ei ole mitään erityistä muuta tehtävää. Takaraivossa kävi ajatus kommenteistani. Olen usein kirjoittanut, että en lörpöttele puhelimessa. Se ei tietenkään tarkoita sitä ettei minulle voi soittaa, jos on asiaa. Tuttuihin numeroihin yleensä toki vastaan. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Aika kuluu ja me sen mukana - kyllä...

Aika kuluu ja me sen mukana - kyllä... Ei siitä niin kovin pitkää aikaa ole, kun kävelin kotoa Suhosen kaupan ja leipomon ohi radan yli reppu selässä Ritikan kansakouluun... Ei siitäkään, kun uudella, Haaparannalta ostetulla Rambler-merkkisellä punaisella pyörällä ajalin kotoa Sysimön kautta oppikouluaikana Kemin keskustaan Kemin lyseolle... Ei oikeastaan siitäkään, kun ajelin hopeanharmaalla Cresent-merkkisellä polkupyörällä Kemin keskustaan kirkkoa vastapäätä olleeseen tekuun... Ei siitäkään, kun vastavihittyinä muutimme Tampereelle - minä opiskelemaan Tampereen Teknilliseen Oppilaitokseen ja ja vaimoni Tampellan konepajan sairauskassaan töihin... Ei totta vie siitäkään, kun muutimme - vaimoni Tuula, poikamme Tommi ja minä - Tampereelta takaisin Kemiin - minä tekun päätoimiseksi tuntiopettajaksi... Ei siitäkään, kun muutimme Kaakkois-Suomeen Imatralle työn perässä - minä Imatran ammattikoulun ammattiaineiden opettajan virkaan ja tekun tuntiopettajaksi... Ei siitäkään, kun muutimme - vaimoni Tuula, poikamme Tommi ja Timo sekä minä - Lappeenrantaan/Taipalsaaren Saimaanharjulle - minä Lappeenrannan ammattikoulun ammattiaineiden opettajan virkaan... Ei siitäkään, kun palasimme taas takaisin Kemiin tälle paikalle, jossa isoisäni Aukusti Pyykkö on viljellyt maata ja johon rakensimme omakotitalon - minä Kemin ammattikoulun ammattiaineiden opettajan virkaan ja vähin tekun tuntiopettajaksi... Kemiin tulon jälkeen meidän - poikiemme ja vaimoni sekä minun - aika on käsitykseni mukaan kulunut kiivaasti. Aivan liian nopeasti. On monia tapahtumia, joita ei mielellään muistele, mutta on myös paljon todella myönteisiä tapahtumia, joita ainakin sitten vanhana on mukava muistella. Niin - olemme tälläkin paikalla jo asuneet yli neljäkymmentä vuotta. Se ei ole vähän sekään...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen sekä aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani totesin säätiedoitusten taas pitäneen paikkansa. Nollakelin lunta satelee. Voi olla, että päivemmällä käväisen fiilistelemässä pihalla - ainakin pääliittymässä - lapion ja lumikolan kanssa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan myöhemmin puuhuoltoa. Oikeasti tänäänkään ei ole mitään tärkeää tekemistä, ollaan vaan. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...