Mitä tänään tähän asti...

Nyt on passeli pakkasaamu. Eilinen liukkaus hiukan hellittää, mutta pääliittymään on pakko levittää aamupäivällä hiukan mursketta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Aamun lehtiä lukiessani aistin uuden kestoaiheen: Metsähallituksen Aalistunturin tuntumassa olevat metsähakkuut. Joutilaat hyväosaiset viherpiipertäjät olivat taas päässeet oikein Lapin Kansan etusivulle. Kyllä nyt kelpaa. Kohta alkaa taas hippasilla olo paikalle lähetettyjen virkavallan edustajien - poliisien - kanssa. Siitä saa hyviä videonpätkiä ja lisää otsikoita lehtiin. On tämä kummaa aikaa. Onneksi täällä Meri-Lapin Kemin Haukkarin Kainuunkadulla on rauhallista. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin lauhan ilmanalan kotinurkissa. Tympeää! Tympeää siksi, että jalkakäytävät/tiet ovat taas - lämpötilan "sahatessa" - vaarallisen liukkaita. Nyt on olava varovaisia. Kannattaa pysytellä kotosalla, jos ei ole pakko liikkua... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut, koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tänään illansuussa on kokous. Tänään on havillista aikaa seurata hiukan tarkemmin maailmanmenoa. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

"Aiotko sinä jättää kuntapolitiikan tykkänään?" minulta kysyttiin...

"Aiotko sinä jättää kuntapolitiikan tykkänään?" minulta kysyttiin. Kysyjä oli lukenut minun kirjoitukseni henkilökohtaisten palikoiden uudelleen järjestämisestä. "En toki vaan päätetyt luottamustehtävät hoidan asiallisesti sitoutuen ja uudetkin, mikäli sellaisia ilmaantuu." totesin kysyjälle. Niin kuin olen aikaisemmin kirjoittanut, osa - käytännössä pääosa - tämän vaalikauden luottamustehtävistäni siirtyi sote-kuvioiden myötä 01.01.2023 alkaen Lapin hyvinvointialueelle. Niitä ei tule ikävä, sillä lähes kahden ja puolen vaalikauden (noin kymmenen vuoden) työskentely Kemin sosiaali- ja terveyslautakunnassa, sittemmin perusturvalautakunnassa ja sen alaisessa jaostossa oli loppujen lopuksi raskasta aikaa. Käsiteltävät asiat olivat pääasiassa vaikeita ja vieläkin vaikeampia - mutta mielenkiintoisia. Mielestäni niistä selvittiin hyvällä porukalla ja erinomaisella yhteistyöllä. Tosin rahaa siinä paloi aika lailla. Ihmisistä pidettiin huolta. Toivottavasti jatkossakin... Nykyiset luottamustehtävät yhtä lukuun ottamatta ovat varajäsenyyksiä. Toisin sanoen yksi "pakollinen" kokous kuukaudessa. Se sopii minulle.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä hakiessani aistin mukan tuntuisen pakkasaamun läsnäolon. Hyvä niin sillä huomenna jo sääennusteen mukaan on jo nollakeli - liukasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Voi olla, että päivemmällä käyn fiilistelemässä autolla tutun sightseeing-lenkin tai sitten en... Tällaisena päivänä olemme takavuosina usein lähteneet pistäytymään Selkäsaaressa. Nyt ei oikein hotseta, kun tietää murheellisen näyn olevan silmien edessä: Iso, myrskyn kaatama pihakuusi nojollaan päärakennuksen kattoa vasten. Se hoidetaan aikanaan lumien sulattua. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Tammikuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä...

Tammikuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavan tuntuisen pakkasaamun läsnäolon - hyvä niin. Kissa oli taas kierrellyt päärakennustamme - jälkiä lumessa. Onneksi niitä ei ole ollut liikkeellä samalla tavalla kuin takavuosina, jolloin keväällä lumien sulaessa tontti oli täynnä kissanpaskaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään. Voi olla, että käväisen fiilistelemässä pienen autolenkin päivemmällä. Pöytäkalenterin mukaan yksi kokous ylihuomenna keskiviikkona illansuussa ja lauantaina meillä on aikomus lähteä Kemin kulttuurikeskukseen taidenäyttelyyn liittyvää esitelmää kuuntelemaan ja avajaisiin... Pätkä taidemuseon infotekstiä: Kemin taidemuseon näyttelyvuoden avaa Kuolemantanssi –niminen näyttely. Näyttelyn tuo Kemiin taiteilijaryhmä Kuolemattomat, joka koostuu viidestä kansainvälisesti tunnetusta nykytaiteilijasta. Taiteilijat ovat Jouko Alapartanen, Tuomas Korkalo, Ulla Remes, Anna-Maija Rissanen ja Mika Vesalahti. Näyttely avataan lauantaina 28.1.2023 kello 15 kirjailija ja filosofi Torsti Lehtisen esitelmällä "Tietoisuus kuolemasta luovuuden lähteenä". Tämän jälkeen tutkijatohtori Tiina Väre kertoo Kemin seurakunnan kirkkoherra Nikolaus Rungiuksen muumiosta. Esitelmiä seuraa paneelikeskustelu, jossa osallisina ovat esitelmöitsijät sekä taiteilijat. Näyttelykokonaisuus esitelmineen arkistaa mytologisoitua kuolemaa; murtaa kuoleman laitostumista, etäännyttämistä, tabua ja yksinäisyyden verhoa. Kuolema ei ehkä muodostu ystäväksi, mutta jäsentyy luonnollisena osana elämää asettaen olemassaololle rajallisuuden. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Palikoita uuteen järjestykseen - kyllä...

Palikoita uuteen järjestykseen - kyllä... Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että käsin tiskatessa tulee miettineeksi jos vaikka mitä - tänäänkin hetki sitten. Olen myös toistamiseen kirjoittanut, että tapanani on ollut vuosikymmenien saatossa pistää henkilökohtaisia palikoita, toimintoja/tekemisiä välillä uuteen järjestykseen. On helppo luopua ja/tai vähentää aktiviteettia sellaisista asioista, jotka eivät ole itselle henki ja elämä ja joilla ei ole omaan elämään merkittävää taloudellista merkitystä. Muistelin tiskatessani uuden pöytäkalenterin jotakuinkin tyhjiä sivuja koko keväälle. Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, minulla on käytännössä yksi "pakollinen" kokous kuukaudessa. Se sopii minulle ihan hyvin. Tyhjät sivut usein täyttyvät, mutta tällä kerralla ei todennäköisesti niin tapahdu. Mielenkiintoista.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen totean, että tänään ei ole oikeastaan mitään tärkeäksi luokiteltavaa tekemistä. Lukuun ottamatta, että tyhjennämme päärakennuksen takkapesän tuhkat ja pistän sitten aikanaan iltapäivällä koivuklapit takkapesään ja tulet takkaan. Lueskelin aamukahvittelun yhteydessä uudestaan - ajatuksen kanssa - eilisestä Luppo-viikkoliitteestä metsään liittyvää asiaa. Maallikkona on vaikea ymmärtää pohjoisen Suomen, tässä tapauksessa Inarin alueen metsäkauppojen eräänlaista pattitilannetta. Niin sanotulla maalaisjärjellä olisi sielläkin kyllä käyttöä. Katsotaan, miten tämä päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Katselin juuri hetki sitten televisiosta kanavalta 20 mielenkiintoisen ohjelman huippuauton suunnittelusta/valmistamisesta: LAMBORGHINI AVENTADOR 700 HV KIIHTYVYYS 0-100KM/H 2.9 SEKUNTIA HUIPPUNOPEUS 354 KM/H Niin - kävi mielessä edellisen elämäni eli opetustyön eräs mielenkiintoinen tapahtuma. Siihen maailman aikaan ammattiaineiden opettajalle tuli opetettavaksi muun muassa ympäristöasioita, siihen liittyi pieni ripaus myös tuotesuunnittelua. Irrottelimme monenlaisilla asioilla. Pohdiskelimme esimerkiksi, minkälainen monipuolisen auton meidän olosuhteissamme pitäisi olla... Kerroin oman näkemykseni ja piirsin sen useassa eri vaiheessa liitutaululle. Mahdollisesti joku entisistä oppilaistani muistaa esitykseni. Todettakoon, että sellaisia autoja ei vieläkään valmisteta. Eräs nimeltä mainitsematon automerkki on lähestynyt asiaa. Ideana oli se, että autoon voidaan korin osia vaihtaa "kotikonstein" ja muokata sitä kulloisenkin käyttötarkoituksen mukaan... Muistaakseni taulupiirroksessani käytin Saab 90-autoa peruslähtökohtana.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sumuisen ilmanalan, joka näyttää pikku hiljaa toki kirkastuvan. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties tyhjennämme päärakennuksen takkapesän kertyneestä tuhkasta tai viimeistään huomenna. Metsäasiat näyttävät olevan lehtien vakioaiheita, on asiantuntijaa ja "asiantuntijaa". Pohjoisessa paliskunnat näyttävät olevan, ovat vuosia/vuosikymmeniä olleet, järkevien hakkuiden jarrumiehinä. Ei riitä, että etelän joutilaat, hyväosaiset viherpiipertäjät käyvät täällä pohjoisessakin "sauhuamassa" milloin missäkin. Keskustelimme kahvittelun yhteydessä meidän tulevista "hakkuista" Selkäsaaressa eli muutaman kuusen ja koivun kaatamisesta polttopuiksi. Olemme luonnollisesti valmiita maksamaan puiden kaadosta, karsimisesta ja katkomisesta. Pilkkomisen ja saaresta kotiin tuomisen hoidamme itse - ajan kanssa... Oli niin tai näin, tänäänkään ei taida olla mitään erityisen tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten tämä päivä etenee...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen aamunlehteäa kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kevytpakkasaamun läsnäolon. Tuttu kävelijä Valtakadulta näytti olevan liikkeellä - pitkästä aikaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. "Eikö teilläkin ollut aikanaan vanhassa rakennuksessa pieni takka?" vaimoni kysyi aamukahvittelun yhteydessä. "Kyllä oli "salin puolella" samassa piipussa keittiöhellan kanssa ja toisessa päässä rakennusta perinteinen kakluuni." totesin ja lisäsin:"Takka muurattiin umpeen, kakluuni poistettiin/piippu purettiin, siirryttiin öljykamiinalämmitykseen ja myöhemmin suorasähkölämmitykseen." Öljylämmitykseen liittyvä, Kemin ammattikoulun levyseppähitsaaja-linjalla tehty öljysäiliö oli vielä tontilla tullessamme paluumuuttajina takaisin Kemiiin 1980-luvun alkupuolella... Niin - tänä päivänä ei pitäisi olla mitään erikoista tehtävää. Annetaan ajan kulua ja katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön ja aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin lumisenleudon pakkasaamun läsnäolon. Aikamoiset mällit on taas liittymissä katuaurauksen jäljiltä. Auramies voisi välillä ajella toiseenkin suuntaan ensiajonsa. Se tietää perinteisten aamutoimien jälkeen lumihommiin lähtöä. Sitähän se mökkiläisen elämä tähän vuodenaikaan pääsääntöisesti on... Oikeastaan tänäänkään ei ole mitään erityistä muuta tehtävää. Takaraivossa kävi ajatus kommenteistani. Olen usein kirjoittanut, että en lörpöttele puhelimessa. Se ei tietenkään tarkoita sitä ettei minulle voi soittaa, jos on asiaa. Tuttuihin numeroihin yleensä toki vastaan. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Aika kuluu ja me sen mukana - kyllä...

Aika kuluu ja me sen mukana - kyllä... Ei siitä niin kovin pitkää aikaa ole, kun kävelin kotoa Suhosen kaupan ja leipomon ohi radan yli reppu selässä Ritikan kansakouluun... Ei siitäkään, kun uudella, Haaparannalta ostetulla Rambler-merkkisellä punaisella pyörällä ajalin kotoa Sysimön kautta oppikouluaikana Kemin keskustaan Kemin lyseolle... Ei oikeastaan siitäkään, kun ajelin hopeanharmaalla Cresent-merkkisellä polkupyörällä Kemin keskustaan kirkkoa vastapäätä olleeseen tekuun... Ei siitäkään, kun vastavihittyinä muutimme Tampereelle - minä opiskelemaan Tampereen Teknilliseen Oppilaitokseen ja ja vaimoni Tampellan konepajan sairauskassaan töihin... Ei totta vie siitäkään, kun muutimme - vaimoni Tuula, poikamme Tommi ja minä - Tampereelta takaisin Kemiin - minä tekun päätoimiseksi tuntiopettajaksi... Ei siitäkään, kun muutimme Kaakkois-Suomeen Imatralle työn perässä - minä Imatran ammattikoulun ammattiaineiden opettajan virkaan ja tekun tuntiopettajaksi... Ei siitäkään, kun muutimme - vaimoni Tuula, poikamme Tommi ja Timo sekä minä - Lappeenrantaan/Taipalsaaren Saimaanharjulle - minä Lappeenrannan ammattikoulun ammattiaineiden opettajan virkaan... Ei siitäkään, kun palasimme taas takaisin Kemiin tälle paikalle, jossa isoisäni Aukusti Pyykkö on viljellyt maata ja johon rakensimme omakotitalon - minä Kemin ammattikoulun ammattiaineiden opettajan virkaan ja vähin tekun tuntiopettajaksi... Kemiin tulon jälkeen meidän - poikiemme ja vaimoni sekä minun - aika on käsitykseni mukaan kulunut kiivaasti. Aivan liian nopeasti. On monia tapahtumia, joita ei mielellään muistele, mutta on myös paljon todella myönteisiä tapahtumia, joita ainakin sitten vanhana on mukava muistella. Niin - olemme tälläkin paikalla jo asuneet yli neljäkymmentä vuotta. Se ei ole vähän sekään...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen sekä aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani totesin säätiedoitusten taas pitäneen paikkansa. Nollakelin lunta satelee. Voi olla, että päivemmällä käväisen fiilistelemässä pihalla - ainakin pääliittymässä - lapion ja lumikolan kanssa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan myöhemmin puuhuoltoa. Oikeasti tänäänkään ei ole mitään tärkeää tekemistä, ollaan vaan. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan...

Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan - lauloi taannoin kuuluisa ja tunnettu virolainen miesartisti Georg Ots... Pätkä Wikipediatekstiä: Muuttuvat laulut on Rauno Lehtisen säveltämä ja Tuula Valkaman sanoittama musiikkikappale vuodelta 1970. Laulu tehtiin erityisesti virolaiselle Georg Otsille, josta oli 1950-luvun jälkipuoliskolla tullut Suomessa suosittu suomenkielisillä levytyksillään kuten ”Saarenmaan valssi” ja ”Kalastajan laulu”. ”Muuttuvien laulujen” muita levyttäjiä ovat Solistiyhtye Liisa (instrumentaaliversio, 1972), Tapani Kansa (1982), Jaakko Ryhänen (1992) ja Sakari Kuosmanen (1999). Lehtinen ja Valkama kirjoittivat slaavilaisvaikutteisen laulun eräänä sunnuntaina Musiikki-Fazerin tiloissa vähän ennen kuin Georg Ots oli tulossa jälleen Suomeen levyttämään. He tekivät laulusta sanoitukseltaan valtavirrasta poikkeavan: kun 1960-luvun lopun poliittisessa ilmastossa laulut vaativat yleensä muutosta muilta ihmisiltä ja koko yhteiskunnalta, ”Muuttuvat laulut” katsoo asioita hieman yleisemmältä tasolta ja ehdottaa kaikille muutosta yhteisymmärryksen suuntaan. Muuttuvat laulut sanoitus: Muuttuvat laulut vuosien mennen Aika pois paljonkin vie Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan Voi viedä huomispäivän tie On kenties vaikeaa, kun myrskyt pauhaa Jos etsii päivää kirkkaampaa Huomiseen lauluun nyt soinnut luokaa Toistanne ymmärtäkää On täällä jokainen vain tämän kerran Sä siksi etsi ystävää Siis katso huomiseen, se uusi onhan Se tuokoon kaiken lauluineen Onko niin: on paras eessä päin Toivon näin mä mielessäin Vai onko niin: tie ei vie huomiseen Kaikki jää vain ennalleen Muuttuvat laulut vuosien mennen Aika pois paljonkin vie Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan Voi viedä huomispäivän tie Jos luottaa uskaltaa, niin myöskin voittaa Ja löytää uuden ihmisen Niin - kyllä viime vuosina on pakostakin joutunut miettimään ihmisen raadollisuutta. Tunnustan, että en ole sitä ymmärtänyt, tuskin koskaan ymmärränkään...

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehteä hakiessani aistin kevytpakkasaamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Voi olla, että aamupäivän aikana luon päärakennuksen terassilta lumia vähemmäksi - joutessani. Alan tekemään kevättä... Katsotaan, miten tämä päivä etenee.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta käväisin hetki sitten joutessani katselemassa Huutokaupat.com - sivuja. Kyllä on paljon mielenkiintoista huudettavaa... Yksi mielenkiintoisimmista on Sauvo-talo (entinen Kemin työväentalo), joka on toistamiseen huudettavissa/ostettavissa. Komea, ryhdikäs ja monipuolinen rakennus, joka on kaukolämmössä omalla 3576 m2 liiketontilla. 5-kerroksisen rakennuksen kokonaispinta-ala on 4300 m2. Rakennus on valmistunut alunperin vuonna 1955 ja siihen on tehty perusparannus vuonna 1998. Vuonna 2019 tehdyn kuntoarvion mukaan rakennuksen kunto on tyydyttävä. Rakennus on kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja siinä on ollut monipuolista toimintaa vuosikymmenien saatossa. Toivottavasti sille löytyy uusi, arvoisensa käyttötarkoitus. Yksi kuva varmemmaksi vakuudeksi...

Uusi viikko alkanut ja pöytäkalenteri on tyhjä - hyvä niin...

Uusi viikko alkanut ja pöytäkalenteri on tyhjä - hyvä niin... Näyttää olevan solskekelipäivä tänään. Jos ei ole aivan pakko lähteä autolla liikkeelle, se kannattaa jättää tekemättä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tänään eikä pöytäkalenterin mukaan koko viikolla ole mitään tärkeää tekemistä. Tämä sopii kyllä minulle. Katsotaan nyt kuitenkin, miten päivä etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Aamupäivällä hiukan puuhuoltoa. Voi olla, että pitkästä aikaa ajelen huvia eli teen eräänlaisen sightseeing lenkin lähiympäristössä. Muun muassa Rovan alueella en ole ajellut vähään aikaan. Kukaties jossakin vaiheessa kirjoitan "rautalankamallin" - kertauksena - Selkäsaaren saarimökistämme, rantaväyläruoppauksista ja laituriasiasta, jotka tavallaan kaikki liittyvät Selkäsaaren ympärivuotiseen virkistys- ja matkailukäyttöön. Katsotaan nyt aluksi, miten tämä tammikuinen sunnuntaipäivä etenee...

Äkkiottonen on mielenkiintoinen, kiehtova sana - kyllä...

Äkkiottonen on mielenkiintoinen, kiehtova sana - kyllä. Sana - tosiottonen liippaa aika läheltä. "Se on niin äkkiottonen." olen kuullut silloin tällöin sanottavan. Olen törmännyt tämäntyyppisiin ihmisiin tämän tästä. Ihmisiin, jotka sanoa tölväisevät näkemyksensä asiasta kuin asiasta ennen kuin ovat asiaa edes pinnallisesti, puhumattakaan syvällisesti pohtineet. He ovat niitä nykyajan besserwissereitä, havaintojeni mukaan oikeita supernarsisteja, joilla minä-sana on tuttuakin tutumpaa kauraa. Heitä näyttää esiintyvän paljon muun muassa politiikan kentällä eri toimintatasoilla. Niin - meitä on joka lähtöön ja asemillekin näyttää osa jäävän. Toisaalta onneksi näin...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin lauhan talvisään läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen - olin jo eilen asiaan alustavasti varustautunut - kiinnitin saunan kaiteisiin yhden vaakatason tukilaudan. Vaimoni avustuksella. Kyllä yksi käsipari on joskus tosi tarpeellinen. Niin - kaidetta ruuvaillessani kävi mielessä ajatukset loppuvuodesta vuonna 1982. Istuskelimme saunan lauteilla vastavalmistuneen rakennuksen rakennusvalvojan, sittemmin edesmenneen kalakaverini kanssa. Hän totesi: "Kyllä sinun on ensi tilassa tehtävä kunnon kaiteet ettei kukaan kömyä päin kiuasta." Ne tein pääosin ruuvikiinnityksillä, jos on jossakin vaiheessa tarvetta purkaa. Ei ole ainakaan toistaiseksi, mutta tuo jalkatuki jäi laittamatta. Se on laitettu, vielähän tuon ehti... Oikeastaan tälle päivälle ei ole mitään muita suunnitelmia. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan...