Kemi on mainettaan parempi vai pahempi - väitetään...

Kemi on mainettaan parempi vai pahempi - väitetään... Olen itse käyttänyt usein tuota - mainettaan parempi - toteamusta. Lisännyt kylläkin perään, että olen hiukan asian sunteen jäävi, koska olemme tavallaan olleet täällä niin pitkään - yli 130 vuotta. Mitä? Miten niin yli 130 vuotta? Asiallinen kysymys - totta. Itse lasken aikaa siitä, kun isoisäni Aukusti Pyykkö(nen) isäni puolelta muutti Kemiin Kuhmon Lentuasta/Lentiirasta työn perässä. Aukustin lisäksi tuli hänen sukulaisiaan myös Kemiin. Ilmeisesti hänen äitinsä velipoika eli eno Petteri Pekka Tuhkanen oli vaikuttanut asiaan. Hän oli viime vaiheessa Laitakarin sahan inspehtoori. Hän on se henkilö, joka Kemin kaupungin silloiselle Sauvosaaren ykköstontille korttelissa 107 rakennutti vuonna 1875 kiinteistöryppään, joka myöhemmin on tullut tunnetuksi Jänkälänä. Kemin kaupungin juhlakiinteistönä. Se on ollut vuosia vuokralla, nyttemmin se on myyty asuinkäyttöön... Niin - minun ja vaimonikin mielestä Kemissä on hyvä asua ja elää. Kunhan ei narise ihan turhanpäiväisistä asioista...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin työn ääniin Kainuunkadulla. Kyllä - ojanpenkkojen siistiminen näyttää olevan tonttimme kohdalla menossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen totesin, että tämän päivän aiemmin suunnittelemani ohjelma menee uusiksi. Illalla on Kemin kaupunginvaltuuston kokous klo 18 alkaen ja varaedustajalle on tarvetta. Ilmoitin saapuvani kokoukseen. Ryhmän kokous puoltatoista tuntia aikaisemmin. Käväisin hetki sitten kaupungilla Kemin verotoimistoon viemässä sisällä olevaan postilaatikkoon verotusinfoa. Odotustila oli aivan täynnä pääasiassa Metsä Fibren biotuotetehtaan rakentajia. Samalla reissulla kävin ottamassa sisäsatamasta pari valokuvaa Selkäsaaren pohjoispäädyn suuntaan. Meri oli lähes peilityven... Katsotaan, miten päivä etenee loppuiltapäivään saakka.

Tunteet, voimakkaat tunteet pinnassa meidän Pikkupuolella - kyllä...

Tunteet, voimakkaat tunteet pinnassa meidän Pikkupuolella - kyllä... Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin. Aina kun istun vanhaan, vanhempieni aikaiseen valkoiseen keinutuoliin meidän Pikkupuolella takkaa lämmittäessäni, alkavat ajatuksen lentää. Katsellessni ympärilleni jokaisella esineellä, kuvalla, taululla ja rakennusmateriaalillakin on oma historiansa - tarinansa. Tänäänkin keskipäivällä olin tunnekuohun vallassa. Siinä vilisivät isovanhempieni toiminnat, joista tosin olen tavannut vain yhden, vanhempieni elämä tällä tontilla, luonnollisesti omakin lapsuus/nuoruusaika ja tietysti perheemme elämä. Me olemme olleet fyysisesti tällä tontilla pisimpään - jo nyt yhtäjaksoisesti yli neljäkymmentä vuotta. Päiväkahvittelun yhteydessä juttelin vaimoni kanssa - taas kerran - Pikkupuolesta. Olimme yhtä mieltä siitä, että se kannatti aikanaan rakentaa ja sillä on selkeästi ollut oma merkityksensä - lapsillemme ja lastenlapsillekin. Arvelimme, että näin on varmaan jatkossakin...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön sekä perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Lähden kohtapuolin pistämään tulet myös Pikkupuolen takkapesään ihan vanhasta muistista pitkään aikaan. Katselin pöytäkalenteristani lähiviikkojen merkintöjä. Yllätyin, että ehdottoman tärkeitä menoja ei ole seuraavan kolmen viikon aikana ainuttakaan. Se kyllä sopii minulle, vaikka entisestä kokemuksesta tiedän, että merkintöjä ja menojakin alkaa ilmaantua, mikäli entiset merkit paikkansa pitävät... Nyt kuitenkin ollaan vaan, nautitaan rauhallisesta syyssunnuntaista.

Mukavia, yksinkertaisia ja jokapäiväisiä asioita - kyllä...

Mukavia, yksinkertaisia ja jokapäiväisiä asioita - kyllä... Olen useinkin kirjoittanut, että olen - omasta mielestäni - superoptimistinen ihminen. Jos minä heittäydyn synkistelemään, se on jo tosi vakava paikka. Rehellisesti sanottuna/kirjoitettuna: Tällä hetkellä Venäjän aiheuttama uhka maailmanrauhalle on tosi vakava paikka. Mielestäni suomalaiset järkipoliitikot, jotka eivät ole rähmällään takavuosikymmenien YYA-juoksuhaudoissa, ansaitsevat kiistattoman kunnioituksen. Erityisesti Suomen tasavallan presidentti ansaitsee erityismaininnan. Sauli Niinistö on hoitanut hommansa enemmän kuin kiitettävästi. Täällä Suomen Meri-Lapissa Kemin Haukkarin Kainuunkadullakin ovat monet asiat ihan mukavalla tolalla. Tänäänkin lokakuun ensimmäisenä päivänä olemme - minä ja vaimoni - voineet olla vaan kaikessa rauhassa. Muistella menneitä ja suunnitella lähitulevaa. Lähitulevaan liittyy muun muassa ensi viikon alkupuolella "korkata" Pikkupuolen vesi- ja viemäriliitäntä. Se on meille iso juttu. Se muuttaa rakennuksen käyttöluonteen/käyttömukavuuden uuteen maailmaan. Lähitulevaan liittyy myös veneen hakeminen päärakennuksemme päätyyn - uuteen paikkaan. Se helpottaa/yksinkertaistaa tontilla veneen käsittelyä nyt syksyllä ja ensi keväänä. Tässäpä aluksi myönteistäkin pohdiskelua...

Se on lokakuu - kyllä...

Se on lokakuu - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava herätä hiljaisuuteen. Kadulta ei kuulunut kaivinkoneiden telaketjujen kirskuntaa. Tosin eipä niitä viikonvaihteessa ole kuulunut aikaisemminkaan. Aamun lehdet - Lapin Kansa ja Luppo-viikonloppuliite - hakiessani aistin viileän syyssään läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Aamukahvittelun yhteydessä kävi vielä mielessä matojen kaivaminen ja ongelle lähtö, mutta tärkeämpää olisi kukaties hiukan siistiä tonttia. Katsotaan nyt sitten, miten päivä etenee...

Kummia tuntemuksia - kyllä...

Kummia tuntemuksia - kyllä... Katselin iltapäivällä muun muassa Venäjän Moskovan Kremlissä järjestettyä teatteriesitystä. Ukrainassa järjestettyjen "kansanäänestyksen" siunaamista. Pääroolin esittäjä hänelle tyypilliseen tapaan saapui noin 20 minuuttia myöhässä. Katselin televisioesitystä siten, että pääroolin esittäjälle en pistänyt ääntä päälle, vaan katselin hänen sanomaansa äänettömänä. Katselin tarkasti televisiokuvaa paikalle haalitusta Venäjän eliitistä. Kovin oli porukka vakavan, mietiskelevän ja uneliaan oloista. Jotain eloa heistä irtosi ainoastaan pakollisten kättenläpsytysten muodossa tuoleistaan ylös noustuaan... Teatteriesityksen huipentuma oli Ukrainan, itsenäisen/suvereenin valtion neljän alueen Venäjään liittäminen. Allekirjoitukset. Katselin allekirjoittajia. Tuli kummia tuntemuksia: Tämä porukka ei taida päästä eläkettä nauttimaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävin aamupäivällä kaupungilla. Hain bensiiniä 10 l kanisterin veneeseen. Vein sen Hahtisaareen ajatuksella: Jos kuitenkin vielä kerran - kalaan... Sieltä tullessani pysähdyin keskustassa. Minua tuli jututtamaan puolituttu mieshenkilö. Hän sanoi lukeneensa tämän päivän Lapin Kansasta Pohjoista Puhetta-palstalta Paavo Väyryseen liittyvän tekstin. "Eikö tuo Väyrynen pitäisi ottaa puhutteluun?" hän tuohtuneena kysyi minulta. "Kenenkähän puhuttelu häneen tehoaisi?" totesin ja lisäsin:" On se niin jääräpäinen ettei tavalliset rautalankamallit tehoa." Kerroin kysyjälle lisäksi, että viimeisen - yli puolen vuoden ajan - olen yrittänyt tuoda esiin, että hän yksiselitteisen selkeästi tuomitsisi Venäjän torstaina 24.02.2022 käynnistämän hyökkäyksen Ukrainaan ja hyväksyisi Suomen kansan selkeän enemmistön näkemyksen Nato-asiasta. Toistaiseksi turhaan. Keskustan Peräpohjolan piirin syyskokouksessa lauantaina 12.11.2022 Ylitorniolla alueen edustajat eduskuntavaaleihin päätetään. Arvelen mielenkiintoisen kokouksen olevan tulossa.

Se on jo syyskuun viimeinen päivä ja taas perjantai - kyllä...

Heräsin poikkeuksellisen aikaisin tänään eli klo 05.00 enkä edes yrittänytkään uudestaan saada unen päästä kiinni. Oli kaiken maailman ajatukset heti herätessäni mielen päällä. En muista, olenko koskaan herännyt näin aikaisin ilman jonnekin lähtöä/herätyskellon soittoa... Nuo kaiken maailman ajatukset liittyvät muun muassa Venäjän Moskovassa Punaisella torilla - ilmeisesti tänään 30.09.2022 järjestettävään teatteriesitykseen - joka liittyy Ukrainassa järjestettyihin "kansanäänestyksiin". Mikäli Venäjä liittää Ukrainan, itsenäisen/suvereenin valtion alueita itseensä, se merkitsee kiistatta Venäjän hyökkäyssodan laajentumista. Vaarallisuusaste nousee. Toivottavasti länsimaat pysyvät entistäkin tiiviimmin Ukrainan takana. Nyt ei ole varaa löysätä hetkeäkään. En muista koskaan heränneeni tällaisiin ajatuksiin aamulla. Saattaa olla, että joku lukijoista pohtii tykönään, mitä ihmettä Suomessa Perämeren pohjukassa, Kemin Haukkarin Kainuunkadulla kannattaa tuollaisia mietiskellä. Mielestäni kannattaa, sillä elämme totaaliarvaamattomia aikoja. Meillä on edelleenkin totaaliarvaamaton itänaapuri. Itänaapuri, jonka nykyjohto päällepäsmärinään presidentti Vladimir Putin, kansanmurhaaja - omankin kansan murhauttaja liikekannallepanon seurauksena - on verenhimoinen narsisti, patologinen valehtelija, maskirovkan taitaja, jolla on kädet kyynärpäitä myöten veressä. Lähinnä Ukrainan siviiliväestön verta... Seuraan tarkasti, mitä tänään maailmalla tapahtuu. Arvelen yllätyksiä. Niin - perinteisten aamutoimien jälkeen käväisen kaupungilla verotoimistossa. Sieltä palattuani pistän työhaalarin päälle ja lähden tonttia Kainuunkadun saneerauksen jäljiltä siistimään.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun postia ja lehtiä hakiessani etäällä olevasta kadunvarren postilaatikosta aistin raikkaan syyssään olemassaolon - kyllä. Siksipä perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Haukkarin Kainuunkadun vesi- ja viemärisaneeraus mukaan lukien uuden hulevesijärjestelmän työt jatkuvat - hyvä niin. Iltapäivällä ja illansuussa on pari kokousta. Ilmeisesti menen molempiin, sillä en pääse pääse vielä tänään meidän tonttimme vesi- ja viemärikaivannon ympäristöä omalta osaltani siistimään. Katsotaan, miten päivä etenee.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli outo tunne, että tänään keskiviikkona 28.09.2022 ei ole mitään erityistä tekemistä - kyllä. Pöytäkalenterikin on tämän päivän osalta tyhjää täynnä. Katsotaan, miten pilvinen ja sadetihkuinen päivä käynnistyy, etenee... Tein hetki sitten kaksi asiaa, jotka ovat olleet mielenp päällä kuukausia. Toisen hoidin netissä ja toisen paperilomakkeelle. Verotusasioita. Vien paperiversion jossakin vaiheessa Meripuistokadulle verotoimistoon. Tuossa hetki sitten pohdiskelin, pitäisikö kirjoittaa artikkeli tutusta aiheesta: Keisarilla ei ole vaatteita. Lähinnä kuka kertoo avoimesti, läpinäkyvästi ja uskottavasti, että nykypäivän keisarilla/keisareilla ei todellakaan ole vaatteita.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan erikoisempaa, mutta kävi mielessä, että usein sanotaan:" No se nyt vaan höpertää!" Edellä oleva liittyy yleensä iäkkäisiin ihmisiin. Olen viime vuosina havainnut, että monet superaktiiviset, dynaamiset, muka ajan hermolla viilettävät/viihtyvät niin sanotut jokapaikanhöylät höpertävät välillä pahanpäiväisesti. Tällainen 75+ - ikäinen ei juuri viitsi kuunnella heidän typeriä irrottelujaan, jotka pursuavat sivistyssanatoistoja. He ovat - minun mielestäni - sellaisia niin sanotun yhden asian ihmisiä. Väittävät olevansa sivistyneitä...

Uusia ajatuksia - kyllä...

Kirjoitin päivällä muun muassa seuraavaa: Iltapäivällä on perusturvalautakunnan kokous Kemin kaupungintalolla. Tämän päivän kokouksen jälkeen kyseisen lautakunnan kokouksia on enää kaksi. Siltä osin toiminta siirtyy Lapin hyvinvointialueen hoiviin 01.01.2023, mielenkiintoista nähdä, miten toiminta käynnistyy... Olen tuonut esiin aikaisemmin lautakuntien varajäsenten roolin. Aktiivisen varsinaisen jäsenen kyseessä ollessa varajäsen tuskin pääsee kertaakaan kokoukseen. Koska itse olen ollut pitkään - kaksi valtuustokautta sosiaali- ja terveyslautakunnan varsinaisena jäsenenä ja nyt edellisen seuraajan eli perusturvalautakunnan varsinainen jäsen, annan varajäsenelleni eli James Nevalalle mahdollisuuden kahteen viimeiseen kokoukseen aistimaan Kemin tärkeimmän lautakunnan toimintaa. Kokoukset ovat tiistaina 01.11.2022 ja tiistaina 13.12.2022. Mikäli James on jostain syystä estynyt, menen kokoukseen, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole. Ainakin tämä info on esitetty hyvissä ajoin.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen alan tekemään lähtöä Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille. On näytön paikka - opiskelijalla - minä näyttömallina niin kuin niin monesti aikaisemminkin vuosien/vuosikymmenien saatossa. Hetki sitten työhuoneeni edessä katupenkalla jyrähti kaivinkone käyntiin. Toinen kaivinkone myös kerrostalon päädyssä. Kainuunkadun saneeraustyöt jatkuvat - hyvä niin. Kyllä - Hiuspysäkillä kävin ja opikelija teki loppujen lopuksi kaksi näyttöä. Klassinen miesten hiustenleikkaus ja juhlakampaus. Opiskelija oli ihan tyytyväinen tuotokseensa, samoin opettajat. Tietysti "viran puolesta" pientä hiomista vielä tarvitaan. Itse olin erittäin tyytyväinen - ties monettako kertaa. Kokopartaa ei tällä kerralla siistitty, hoitelen sitä itse... Iltapäivällä on perusturvalautakunnan kokous Kemin kaupungintalolla. Tämän päivän kokouksen jälkeen kyseisen lautakunnan kokouksia on enää kaksi. Siltä osin toiminta siirtyy Lapin hyvinvointialueen hoiviin 01.01.2023, mielenkiintoista nähdä, miten toiminta käynnistyy... Mutta antaapa ajan kulua.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

"Aiotko äänestää Paavo Väyrystä seuraavissa eduskuntavaaleissa, mikäli hän tulee hyväksytyksi Lapin äänestysalueen eduskuntavaaliehdokkaaksi?" minulta kysyttiin. " Tosiaan - mikäli - sillä tällä hetkellä asia on aikalailla epävarma." totesin ja jatkoin:"Arvostan hänen vuosikymmenien poliittista kokemusta, mutta kyllä hän viime kuukausina on pahasti taantunut nimenomaan Venäjä- ja Nato-asiassa. Hän näyttää vääntävän mustankin valkoiseksi." "Olen yrittänyt tälläkin foorumilla viestittää, että hän siirtyisi ajatuksissaan tähän päivään ja tuomitsisi Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan ja hyväksyisi Suomen valinnan Nato-asiassa mutta turhaan - ainakin toistaiseksi." lisäsin... "Toivottavasti hän edes ymmärtää lopettaa Venäjä-hyysäämisen blogiteksteissään." sanoin kysyjälle. "Kyllä Paavolta jää minun ääneni saamatta, mikäli hän on edelleen jatkossa rähmällään omassa Venäjä-juoksuhaudassaan. Hänen mahdollinen ehdokkuutensa päätetään Keskustan Peräpohjolan piirin syyskokouksessa marraskuussa. " lisäsin... Niin - kysyjä oli varsin tietoinen minun roolista Paavon tähänastisesta ehdokkuustaipaleesta kevään 2023 eduskuntavaaleihin.

Mitä tänään tähän asti...

Tämä viikko ja aamu lähti käyntiin kaivinkoneen jyrinään tonttimme kohdalla - hyvä niin. Aamun lehteä hakiessani totesin, että pensasaitaan oli ilmestynyt ammottava auooko ja syvä monttu. Tonttimme on Kainuunkadun saneerauksen osalta vuorossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin jututtamassa ammattilaisia. Nähtyäni vuonna 1982 itse äheltämääni viemäriputken montussa tonttimme osalta sisälle tultuani tunteet nousivat voimakkaasti pintaan. Neljäkymmentä vuotta sitten seisoin itse tuolla montussa - kyllä. Tänään siis tonttimme kolmas rakennus Pikkupuoli liitetään kunnalliseen vesi- ja viemäriverkkoon päärakennuksemme lisäksi. Historian havinaa. Tänään ei taida olla muuta aktiviteettia kuin seurata, miten työt tontin kulmalla edistyvät. Voi olla, että iltapäivällä intoudun käväisemään Hahtisaaressa viemässä veneeseen bensiiniä - vielä kerran hengessä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Käänsin pöytäkalenteristani syyskuun viimeisen sivun esille, näyttää tulevan monien toimintojen viikko. Heti alkuviikosta Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä käynti näyttömallina ja viikolla kolme kokousta. Heti maanantaina todennäköisesti Kainuunkadun saneeraustyöt jatkuvat - hyvä niin. Täytyy alkaa suunnittelemaan veneen hakemista Hahtisaaresta kotitontille, se menee ilmeisesti lokakuun alkupuolelle. Tänään olisi joutilasta aikaa olla vaan, katsotaan, miten päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En sen kummempia mutta hetki sitten harakoiden touhuja ikkunasta katsellessani kävi mielessä, tämä on eläimellinen ympäristö... Kyllä - tonttipuustossamme on viisi harakkaa, neljä oravaa, väliaikaisesti tontilla liikkuu muutama varis, muutama räkättirastas, muutama pulu, pari kissaa aina silloin tällöin, ainakin yksi siili ja lisäksi lähiympäristössä on kymmenisen koiraa. Tietysti myös pikkulintuja sekä myyriä. Viimeksi mainittuja sain alkukesästä harvennettua viisi. Jotakuinkin kaikkien kanssa on toistaiseksi tullut toimeen paitsi nuo oravat alkavat taas talven lähestyessä mietityttää. Niillä on tonttimme kuusissa parikin pesää, mutta ne riiviöt änkeytyvät päärakennuksemme ullakolle. Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin... Alkukesästä tuunasin rakennuksen itäpäädyn nurkkaa, johon oravat olivat nakertaneet oravanmentävän kulkuväylän. Hetki sitten totesin, että uusistakin laudoista oli jo nakerrettu puuta pois. Otan asian alkuviikosta esiin katunaapurini kanssa. Arvelen, että löydämme siihen ratkaisun. Viime talvena minulla oli havaitussa menoaukossa kanaverkkotuppo. Se toimi, mutta viereen ilmaantui uutta nakerrusta...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani aistin mukavan syyspäivän tulon. Talomme kohdalla olevaa vesi- ja viemärikaivannon syvää monttua katsellessani oletan sen täyttyvän alkuviikosta ja tontillemme tehdään toinen vesi- ja viemäriliitäntä Pikkupuolelle. Pikkupuolen uusi elämä alkaa. Kertaukseksi: Pikkupuoli (entinen Ekoateljee) on yli 20 vuotta sitten aloitettu ja yli 10 vuotta sitten valmistunut, poikkeusluvalla rakennettu, osittain 2-kerroksinen noin 80m2 rakennus. Siinä on lattialämmitys ja massiivinen leivinuuni-takka-yhdistelmä. Yläkerrassa lisäksi pieni kamiina. Tähän saakka siinä on ollut Biolanin kuivikekäymälä. Se on kannettu pihalle. Uuden vesi- ja viemäriliittymän myötä siitä tulee itsenäinen asumisyksikkö... Pistin hetki sitten päärakennuksen takkapesään saaripuut, josko huomenna taas polttelisi pesällisen. Ulkona kävellessäni pohdiskelin, jos vielä yhden puu-, pensas- ja risukuorman veisi kesäautomme lavalla Kemin Energia ja Vesi Oy:n Karjalahden kentälle alkuviikosta. Täytyy kysäistä rajanaapurilta, onko heillä oksia vietäviksi. Nyt sitten ollaan vaan viikonvaihdetta. Katsotaan, onnistuuko se...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävin päivällä kaupoilla pikapikaa ja samalla sisäsatamassa toteamassa, että nyt olisi hyvät meriajeluilmat. Vedenkorkeuskin hyvällä tasolla. Ajoin Valtakadulle hetkeksi aikaa parkkiin. Siinä ollessani mietiskelin, montakohan tuttua näen noin puolen tunnin aikana... Ihmisiä oli liikkeellä kävellen, polkupyörillä ja tietysti autoilla. En nähnyt kuin yhden tutun henkilön. Häntäkään en aluksi meinannut tuntea, sillä hänen olemuksensa oli viime näkemän kovasti muuttunut ja hän oli siirtynyt rollaattorikantaan. Hyvä, että erilaisia apuvälineitä on kehitelty ja että niitä on saatavissa liikkumisen helpottamiseksi. Viikonvaihdetta odotellessa...