Mitä tänään tähän asti...

Tämä viikko ja aamu lähti käyntiin kaivinkoneen jyrinään tonttimme kohdalla - hyvä niin. Aamun lehteä hakiessani totesin, että pensasaitaan oli ilmestynyt ammottava auooko ja syvä monttu. Tonttimme on Kainuunkadun saneerauksen osalta vuorossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin jututtamassa ammattilaisia. Nähtyäni vuonna 1982 itse äheltämääni viemäriputken montussa tonttimme osalta sisälle tultuani tunteet nousivat voimakkaasti pintaan. Neljäkymmentä vuotta sitten seisoin itse tuolla montussa - kyllä. Tänään siis tonttimme kolmas rakennus Pikkupuoli liitetään kunnalliseen vesi- ja viemäriverkkoon päärakennuksemme lisäksi. Historian havinaa. Tänään ei taida olla muuta aktiviteettia kuin seurata, miten työt tontin kulmalla edistyvät. Voi olla, että iltapäivällä intoudun käväisemään Hahtisaaressa viemässä veneeseen bensiiniä - vielä kerran hengessä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Käänsin pöytäkalenteristani syyskuun viimeisen sivun esille, näyttää tulevan monien toimintojen viikko. Heti alkuviikosta Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä käynti näyttömallina ja viikolla kolme kokousta. Heti maanantaina todennäköisesti Kainuunkadun saneeraustyöt jatkuvat - hyvä niin. Täytyy alkaa suunnittelemaan veneen hakemista Hahtisaaresta kotitontille, se menee ilmeisesti lokakuun alkupuolelle. Tänään olisi joutilasta aikaa olla vaan, katsotaan, miten päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En sen kummempia mutta hetki sitten harakoiden touhuja ikkunasta katsellessani kävi mielessä, tämä on eläimellinen ympäristö... Kyllä - tonttipuustossamme on viisi harakkaa, neljä oravaa, väliaikaisesti tontilla liikkuu muutama varis, muutama räkättirastas, muutama pulu, pari kissaa aina silloin tällöin, ainakin yksi siili ja lisäksi lähiympäristössä on kymmenisen koiraa. Tietysti myös pikkulintuja sekä myyriä. Viimeksi mainittuja sain alkukesästä harvennettua viisi. Jotakuinkin kaikkien kanssa on toistaiseksi tullut toimeen paitsi nuo oravat alkavat taas talven lähestyessä mietityttää. Niillä on tonttimme kuusissa parikin pesää, mutta ne riiviöt änkeytyvät päärakennuksemme ullakolle. Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin... Alkukesästä tuunasin rakennuksen itäpäädyn nurkkaa, johon oravat olivat nakertaneet oravanmentävän kulkuväylän. Hetki sitten totesin, että uusistakin laudoista oli jo nakerrettu puuta pois. Otan asian alkuviikosta esiin katunaapurini kanssa. Arvelen, että löydämme siihen ratkaisun. Viime talvena minulla oli havaitussa menoaukossa kanaverkkotuppo. Se toimi, mutta viereen ilmaantui uutta nakerrusta...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani aistin mukavan syyspäivän tulon. Talomme kohdalla olevaa vesi- ja viemärikaivannon syvää monttua katsellessani oletan sen täyttyvän alkuviikosta ja tontillemme tehdään toinen vesi- ja viemäriliitäntä Pikkupuolelle. Pikkupuolen uusi elämä alkaa. Kertaukseksi: Pikkupuoli (entinen Ekoateljee) on yli 20 vuotta sitten aloitettu ja yli 10 vuotta sitten valmistunut, poikkeusluvalla rakennettu, osittain 2-kerroksinen noin 80m2 rakennus. Siinä on lattialämmitys ja massiivinen leivinuuni-takka-yhdistelmä. Yläkerrassa lisäksi pieni kamiina. Tähän saakka siinä on ollut Biolanin kuivikekäymälä. Se on kannettu pihalle. Uuden vesi- ja viemäriliittymän myötä siitä tulee itsenäinen asumisyksikkö... Pistin hetki sitten päärakennuksen takkapesään saaripuut, josko huomenna taas polttelisi pesällisen. Ulkona kävellessäni pohdiskelin, jos vielä yhden puu-, pensas- ja risukuorman veisi kesäautomme lavalla Kemin Energia ja Vesi Oy:n Karjalahden kentälle alkuviikosta. Täytyy kysäistä rajanaapurilta, onko heillä oksia vietäviksi. Nyt sitten ollaan vaan viikonvaihdetta. Katsotaan, onnistuuko se...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävin päivällä kaupoilla pikapikaa ja samalla sisäsatamassa toteamassa, että nyt olisi hyvät meriajeluilmat. Vedenkorkeuskin hyvällä tasolla. Ajoin Valtakadulle hetkeksi aikaa parkkiin. Siinä ollessani mietiskelin, montakohan tuttua näen noin puolen tunnin aikana... Ihmisiä oli liikkeellä kävellen, polkupyörillä ja tietysti autoilla. En nähnyt kuin yhden tutun henkilön. Häntäkään en aluksi meinannut tuntea, sillä hänen olemuksensa oli viime näkemän kovasti muuttunut ja hän oli siirtynyt rollaattorikantaan. Hyvä, että erilaisia apuvälineitä on kehitelty ja että niitä on saatavissa liikkumisen helpottamiseksi. Viikonvaihdetta odotellessa...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Syyskuuta jäljellä enää yksi viikko. Aika rientää. Aamun lehteä hakiessani totesin hiljaisen Kainuunkadun. Iso kaivinkone jököttää talomme kohdalla tyhjän panttina. Ilmeisesti se ja useatkin kaivinkoneet maansiirtotraktoreineen, kuorma-autoineen ilmestyvät ensi viikolla jatkamaan Kainuunkadun saneeraustöitä, mikäli aikatauluihin on luottaminen. Allekirjoitin eilen illalla sähköisesti Kemin Energia ja Vesi Oy:n kanssa päivitetyn sopimuksen tonttimme vesi- ja viemäriliittymistä. Meille tulee siis toinen vesi- ja viemäriliittymä Pikkupuolelle. Olemme hyvä asiakas Kemin kaupungille... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänäänkään ei ole mitään erityisen tärkeää tehtävää. Ilmeisesti tulee seuratuksi hiukan aikaisempaa tarkemmin maailmantilannetta = Ukrainan tilannetta. Venäjällä alkaa olla liikehdintää, Suomen itäraja vuotaa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Nämä tekstini alkaa mennä välillä totisen alueelle. Pieni kevennys, joka saattaa olla loppujen lopuksi muistutus lähestyvistä kalkkiviivoista... Niin - eräs tuttavani kysyi minulta: "Mistä tietää tulleensa vanhaksi?" "No mistä?" kysyin. "Kun ruokapöydässä ottaa tekarit - vuorotellen ylä- ja alaproteesin -suusta ja alkaa nuoleskella niitä muiden nähden avoimesti puhtaiksi." hän huvittuneen, lähes nauruun tikahtuneena totesi. Minua ei naurattanut, ei edes hymyilyttänyt, lähes itketti. Miksi? Siksi, että oli nähnyt itse näitä tapahtumia. Kyseiset henkilöt eivät enää olleet täysillä tässä maailmassa. Sairaita ihmisiä... Keventääkseni omaa mielialaa kerroin hänelle kesätapahtumasta Näsijärven rannalla, Aitolahden vanhassa pappilassa kesällä 1970. Ollessamme uimassa, puhaltelin veden ja ilman rajapinnassa niin yläproteesini irtosi. Yritin sukeltaa sitä perässä, mutta turhaan. Yläproteesi upposi noin viiden metrin syvyyteen. Tampereen palolaitoksen sukeltaja hälytettiin seuraavana päivänä paikalle. Sieltähän se yläproteesi löytyi. Sukeltaja kertoi iäkkään ihmisen mattolaiturilla tipauttamasta yläproteesista. Hän oli lopsauttanut yläproteesin mutaisena suuhunsa toteamuksella: "Nyt on taas helppo hymyillä." Tämä minuakin hymyilytti. Ja tämä on taivahan tosi...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

"Ollaanpa Paavo Väyrysestä mitä mieltä tahansa, hän on potentiaalisin kemiläisehdokas lähestyvissä eduskuntavaaleissa." oli se reippaan keskustelun henki, jossa hänet päätettiin esittää yksimielisesti Keskustan Kemin kuntayhdistyksen eduskuntavaaliehdokkaaksi. Lopullisen päätöksen hänen osallistumisesta tekee Peräpohjolan piirin kokous aikanaan... Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että olen lukenut Paavon blogitekstit tämän vuoden puolella suurennuslasin kanssa. Viimeisimmänkin 19.09.2022, jossa hän kirjoittaa muun muassa: Yhdysvaltain käynnistämä ”uusi kylmä sota” on ilmeisesti siirtymässä uuteen vaiheeseen, kun Kiinan vastaisia pakotteita valmistellaan. Kiinan ihmisoikeusloukkaukset ovat nousseet jälleen esille. Taiwaniin on tehty korkean tason vierailuja ja sitä aseistetaan. Kiinan väitetään tukevan Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, vaikka se on ollut kannanotoissaan ja toiminnassaan hyvin pidättyvä. Meilläkin on ryhdytty puhumaa ”Euroopan strategisesta autonomiasta”. Tällä tarkoitetaan sitä, että meidän olisi vähennettävä riippuvuutta Kiinasta samaan tapaan kuin Venäjän suhteen on toimittu. Niin - jaksan edelleenkin odottaa/toivoa, että Paavo julkisesti ja yksiselitteisen selkeästi tuomitsee Venäjän torstaina 24.02.2022 käynnistämän hyökkäyssodan Ukrainaan. Hyökkäyssodan, joka juuri tällä hetkellä uhkaa maailmanrauhaa... Miksi? Siksi, että tällä toimenpiteellä hän tasoittaa edes hiukan sitä kuhmuraista ja aiheellista arvostelua herättänyttä tietä eduskuntavaaliehdokkaaksi, joka tällä hetkellä ei ole välttämättä itsestäänselvyys. Tämä on vanhemman - Paavoa vanhemman - kemiläisen neuvo.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren - etäällä kerrostalon roskakatokseen nojaavasta postilaatikosta hakiessani aistin kauniin syyspäivän olevan aluillaan. Kaunis aamu. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän saaripuut päärakennuksen takkapesään ja suoritan hiukan puuhuoltoa puu- ja varastokatoksesta. Oikeastaan minulla ei ole mitään erityistä tekemistä koko loppuviikolle - harvinaista. Mutta odotellaan, miten päivät etenevät... Sain hetki sitten puhelinsoiton Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkiltä. Soittaja esitti, että ensi viikolla olisi näyttö, johon tarvitaan näyttömallia. Tuttu juttu viime vuosilta, oikeastaan vuosikymmeniltä. Ilmeisesti on kyseessä klassinen miesten hiuksien leikkaus. Samalla voitaneen kokopartaakin siistiä. Viimeksi mainittua itse hoitelen pääosin "Fiskarsseilla". Kyllä - ensi viikon tiistaina 27.09.2022 menen paikalle klo 09.00, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävin viime viikon perjantaina Kittilän Petrin kanssa ongella niin kuin moni lukijoista varmaan muistaakin. Kalasaalis oli hyvä, lähes erinomainen ja sovimme, että Petri ottaa kalat ja "palauttaa" osan ahvenfileinä meille. Näin hän toi toissapäivänä vaimonsa kanssa pakastettuja ahvenfileitä. Tänään iltapäivällä vaimoni paistoi ne. Kyllä ne olivat hyviä, kerta kaikkiaan. Lisukkeena saariperunat, voi, ruisleipä ja rasvaton maito. Aivan kuin olisi huippuravintolassa syönyt, nautiskellut... Kyllä kannatti lähteä kalaan ja vielä loppujen lopuksi tuttuun paikkaan eli Laitakarin kaupunginpuoleiseen päätyyn sopiva etäälle rannan rimakasoista.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani oli aistittavissa kunnon pakkasyön jälkeisen aamun olemus. Kaivinkone kävi tasoittelemassa tonttimme kakkosliittymän ajokuntoon heti aamulla - hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Oikeastaan tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee. Todennäköisesti loppuiltapäivästä ajamme autot Möylyntien väliaikaisparkista omalle tontille em. kakkosliittymästä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsi Kainuunkadulla liikkuvan/tasoittelevan kaivinkoneen ääneen. Aamun lehteä hakiessani totesin, että vaikka kaivuut näyttävän olevan keskeytyksissä entisten kaivantojen tasoitus on käynnissä - hyvä niin. Ilmeisesti saneeraustyöt etenevät ensi viikolla ripeästi ja saamme Pikkupuolen vesi- ja viemäriliitännän käyttöön. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän saaripuut päärakennuksen takkapesään ja alan orientoitua loppuiltapäivän kokoukseen. Ehkä illansuussa tulee hiljennettyä pohdiskelemaan avoimesti viime vuosikymmenien tapahtumia: Mitä on tullut tehdyksi ja jäänyt tekemättä. Itselläni on tunne, että viimeksi mainittua ei ihan kohtuuttoman paljon loppujen lopuksi ole...

Kuningatar Elisabetin valtiolliset hautajaiset olivat tuntikausien spektaakkeli - vaikuttava tapahtuma - kyllä...

Kuningatar Elisabetin valtiolliset hautajaiset olivat tuntikausien spektaakkeli - vaikuttava tapahtuma - kyllä... Varsinkin, kun olemme - minä ja vaimoni - olemme käyneet Lontoossa useamman kerran. Ensimmäisellä Lontoo- matkalla olivat pojatkin kavereittensa kanssa mukana. Tuttuja maisemia, joista on jäänyt ikimuistettavat, erittäin myönteiset muistot. Niistä voisi kirjoittaa montakin tarinaa. Toistaiseksi viimeksi toteutetulla matkalla - heinäkuussa 2019 - minulla oli mahdollisuus pitää vaimolleni puhe Hyde Park-puiston Speaker`s Cornerissa. Lontoosta jatkoimme matkaa Englannin kanaalin alta kulkevalla Eurostar-junalla Pariisiin. Jotain edellä mainittua olemme vieläkin tykönämme pohdiskelleet toteuttavamme. Ken elää, hän näkee...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään ja lähdin ajelemaan Vilmilään A-Katsastuksen toimistolle saadakseni palvelua, joka jostain syystä ei Trificomin nettisivuilta onnistunut. Paikan päällä kyllä onnistui eli auton luovutusilmoituksen teko ja nyt hyvin tuntemamme nuorimies on virallisesti auton omistaja. Uutena omistajana hän tehnee omat ilmoituksensa Traficomin sivuilla. Niin - takavuosina kirjoittelin, että olemme kolmen auton loukussa - myönteisesti. Nyt vähän ajettu Land Rover Freelander vm. 2000 on saanut kolmannen omistajan. Toivottavasti edessä on ainakin muutama vuosi myönteisiä ajokilometrejä... Olin tosiaan hetki sitten liikkeellä sellaiseen aikaan, jolloin en monestikaan liiku. Kemi näytti ihan mielenkiintoiselta. Kävi mielessä, että ehkä tulevaisuudessa pitäisi "ajella ihan huvia" poikkeuksellisiin aikoihin. Kainuunkadun saneeraus "vetää henkeä", on hiljaista, yksi kaivinkone seisoo tällä hetkellä etäällä tyhjän panttina. Viime viikolla saadun ilmoituksen mukaan Ouluntiellä on viikolla 38 urakointia. Oletettavasti työt jatkuvat Kainuunkadulla viimeistään alkuviikosta 39. ... Näin se syyskuun toiseksi viimeinen viikko käynnistyi. Odotellaan, mitä tuleman pitää.

Mitä tänään tähän asti...

Aamu valkeni pilvisenä syyspäivänä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän saaripuut päärakennuksen takkapesään ja hoidan hiukan puuhuoltoa. Oikeastaan tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Ollaan vaan paitsi, että vaimoni näyttää hoitavan aktiivisesti kesän työvaatteiden huoltoa ensi kesän tarpeisiin... Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan. Käänsin uteliaisuuttani ensi viikon pöytäkalenteristani esiin. Näyttää olevan Traficom-sivulla käynti, mahdollisesti Omavero-sivulla käynti, yksi kokous ja kukaties hiukan syntymäpäivän viettämistä. Aika näyttää.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun ja poikkeuksellisen aikaisen herätyksen sekä perinteisten aamutoimien jälkeen olemme tekemässä lähtöä Kemin sisäsatamaan. Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n järjestämä Jähti-risteily Selkä-Sarveen toteutetaan tänään lauantaina 17.09.2022. Odotettavissa mielenkiintoinen koko päivän reissu, jolla olemme olleet aikaisemminkin. Saamani tiedon mukaan osallistujia on kolmisenkymmentä. Oletettavasti muutama tuttukin, mutta todennäköisesti pääosin uusia tuttavuuksia, kohtapa tuon näkee. Toivottavasti ilma hiukan päivänmittaan selkenee. Jos ei niin näillä mennään...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Kävi hetki sitten mielessä ajatus, että pari vuotta sitten minusta tuli mainoksen uhri. Katseltuani upeita kalastusvideoita/mainoksia. Ostin pulpettiveneeseemme upean Lowrance-kaikuluotaimen sekä lähivesien karttaplotterin. En ole sitä tänä kesänä käyttänyt ollenkaan. Miksi? Siksi, että sen viritteleminen veneeseen on aikaa vievää/työlästä, samoin kuin pois ottaminen lähivesillä käynnin päätteeksi. Väitetään, että kyseiset laitteet ovat kysyttyä tavaraa lukituilla ja valvotuillakin laiturialueilla. Olen tiedustellut asiaa vakuutusyhtiöstä - ympäripyöreää... Tuomme veneemme trailerin päällä kuukauden sisällä päärakennuksemme päätyyn. Toivon, että joku lukijoistani - Ideanikkari - ilmoittaa tavan, jolla uskallan ensi kesänä jättää laitteen veneeseen ja ottaa sen vihdoinkin aktiiviseen käyttöön. Tämän kesän selvisimme vanhalla "Höyry-Humminbirdilla", vaikka siinä ei ole ollut enää edes nopeusnäyttöä. Nopeusanturin "rulla" hajosi edellisen kesän karikkorytäkässä. Olen asiaa tiedustellut saamastani maahantuojakohteesta - toistaiseksi tuloksetta... Mutta siitä huolimatta mukava kesä veneilyn suhteen. Perämoottori, äänekäs kaksitahtinen Suzuki DT 40 on toiminut moitteettomasti, kunhan siihen on jaksanut bensiiniä kantaa. Vaihtaisin sen välittömästi hiukan tuoreempaan/uuteen nelitahtiseen 30 hv perämoottoriin, jos vanhan palvelijan vaihtoarvo olisi asiallinen...

Loppuiltapäivästä kalassa - kyllä...

Loppuiltapäivästä kalassa - kyllä... Kirjoitin aamulla muun muassa seuraavaa: Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden kaivamaan tontinkulman niin sanotusta matopellosta muutaman tuoreen onkimadon. Olemme sopineet Kittilän Petrin kanssa, että lähdemme - vielä kerran hengessä - käymään kalassa Selkäsaaren ja Ajoksen välissä olevan pitkän aallonmurtajan läheisyydessä. Kyllä sinne ajeltiin Hahtisaaresta. Olihan hankala tuuli, täytyi ajaa aallonmurtajan tyynelle puolelle ja ankkuroitua. Eipä aikaakaan, kun tuuli kääntyi ja taas olimme aallokossa. Eivät kalat olleet liikkeellä. Päätimme lähteä Laitakarin kupeeseen ettei tarvitse tuulen kanssa tapella. Sinne ajettiin ja ankkuroitiin. Ei mitään kalaliikettä. Totesin Petrille, että eiköhän siirrytä tuohon niemennokkaan, sen verran etäälle rannasta etteivät jigit ja pilkit tartu rimoihin. Lisäsin vielä, että siitähän olen ja olemme saaneet kalaa. Näin teimme ja isoja ahvenia alkoi tulla - kyllä. Olisimme onkineet ehkä pitempäänkin, mutta joka puolelta lähestyivät sadepilvet. Teimme pikalähdön, mutta kastuimme siitä huolimatta hiukan. Hahtisaareen ajellessamme Jähti tuli väylällä vastaan. Siihen nousen vaimoni kanssa huomenna aamulla klo 08.45 noin kolmenkymmenen muun Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n järjestämän tapahtumaan osallistujan kanssa. Päivä reissu Selkä-Sarveen - kyllä. Tämän päivän kalareissu oli onnistunut. Tosin aluksi menimme niin sanotusti merta edemmäksi kalaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin kadulta kuuluviin työn ääniin. Kainuunkadun saneeraus jatkuu - hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden kaivamaan tontinkulman niin sanotusta matopellosta muutaman tuoreen onkimadon. Olemme sopineet Kittilän Petrin kanssa, että lähdemme - vielä kerran hengessä - käymään kalassa Selkäsaaren ja Ajoksen välissä olevan pitkän aallonmurtajan läheisyydessä. Voi olla, että menemm merta edemmäksi kalaan, mutta kohtapa tuon loppuiltapäivästä näkee. Pois tullessamme meillä olisi mahdollisuus käväistä Selkäsaaren mökkirannassamme, mökilläkin, mikäli intoudumme ja/tai jaksamme. Ilma näyttää olevan sääennusteidenkin mukaan hiukan sadenuhruinen, mutta se on pukeutumiskysymys. Toivottavasti tuuli ei voimistu. Edellä olevaa odotellessa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Sain tämän viikon maanantaina puhelinsoiton tutulta Facebook-kaveriltani. Hän totesi heti puhelumme alussa:" Kyllä sinun on lähdettävä ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin. Siellä tarvitaan ikäisiämme, kokeneita ehdokkaita." Hän oli lukenut aiempia viestejäni, joissa pohdiskelin mahdollista osallistumista seurakuntavaaleihin - ensimmäistä kertaa... Kerroin hänelle, että päivällä kävin tipauttamassa allekirjoittamani ehdokassuostumuskirjekuoren Keskustan Kemin toimiston postiluukusta sisään. "Lähes varmoja ääniä on kaksi." totesin hänelle. "Täältä tulee aikanaan kolmas." hän varmanoloisesti ilmoitti... Juttelimme niitä näitä. Saariperunanviljely oli tärkein keskusteluaiheemme. Niin - seurakuntavaalien ehdokassuostumusaika päättyy tänään torstaina 15.09.2022...