Lämmintä, oikeastaan hellettä riittää ainakin tämän viikon - nautitaan...

Lämmintä, oikeastaan hellettä riittää ainakin tämän viikon - nautitaan... Perinteiten aamutoimien jälkeen menimme pihahommiin - sitä riittää. Jyrräsin vanhalla Stiga-ruohonleikkurilla matopellon kupeeseen kertynyttä pihanrapsutus-/-siistimituotteita. Aika nostalgista jyrräämistä. Kone pisti aivan kuin murheellisena parastaan. Kyltissä oli maininta, että koneen vuosimalli on -93, toisin sanoen lähes kolmekymmentä vuotta se on toiminut tällä tontilla. Pienen kaasutinhuollon jälkeen kukaties käyttöaikaa toinen mokoma tai ainakin lähes... Kastelin pienen perunapellon ja ryytimaan. Kyykin jonkin verran rikkaruohojenkin poistamiseksi. Kastelin hyvin myös entisen maataloustuontantovälinemuseon kupeessa nousevia vaahteranalkuja. Kirjoitin eilen Messengerin kautta Kittilän Petrille, ovatko kalaveret kiehuneet. Kuulemma sen verran, että lähdemme illansuussa käväisemään lähivesillä. Petri virvelöi ja minä käytän jigionkia ja pilkkiä. Heti on aivan pakko todeta, että ilma on aivan liian kaunis/lämmin kalastamiseen. Todennäköisyys kunnon saaliin saamiseksi ovat vähäiset, mutta yrittänyttä ei laiteta, sano...

Jutustelua marketin kassajonossa - kyllä...

Jutustelua marketin kassajonossa - kyllä... Korovirusongelma on sen verran helpottunut, vaikka se ei ole ohi, että markettien kassajonossa uskaltaa olla jo kuuloetäisyydellä. En kerta kaikkiaan voinut olla kuulematta, kun kaksi iäkkäänpuoleista mieshenkilö jutteli aika äänekkäästi Nato-asioista. "Kyllä mahtaa Putinia vituttaa." sanoi kaljupäinen mieshenkilö kaverilleen, harmaahapselle. "Meinaatko?" toinen alkuhämmästyksessään tokaisi. "Kyllä! Putin jää historiaan paitsi barbaarisena hyökkääjänä Ukrainaan että uuden järjestyksen luojana Eurooppaan." sanoi keskustelun aloittanut. "Kyllä Putin saa harmaita, väheneviä hiuksia ja maailman tuomion kohta toilailuistaan ja historian haikailuistaan, vääristelyistään. Nato laajenee." hän vielä lisäsi. "Eipä olisi uskonut, että Suomen ja Ruotsin Nato-asiat etenevät näin sutjakkaasti." totesi harmaahapsinen jutustelija... "No ei tosiaan, vaikka Putinin "sylikoirat" yrittävät pistää kapuloita rattaisiin." totesi kaljupää ja lisäsi:"Venäjä ei tätä hyökkäyssotaansa voita." "Meinaatko?" totesi harmaahapsi ykskantaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen on aistittavissa kesäisen hellepäivän tulo, nyt on kesä, nautitaan. Voi olla, että testaan tänään alkuviikosta ostamamme uuden ruohonleikkurin, koeajovaihe alkaa. Pienen tontinkulman perunapellon ja ryytimaan kastelutynnyri täytyy täyttää ja em. alueita kastellakin. Muutoin päivä taitaa mennä oleillessa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Upea saaripäivä, ei kahta sanaa. Ajoimme Hahtisaaresta suoraan "kotipoukamaan", vaimoni nousi rinnettä mökille ja minä ajelin Lehmikiven karikon kupeeseen ongelle. Kaksi jigionkea ja pilkki käytössä. Hiljaista oli, ainoastaan pikkuahvenia liikkeellä. Niille onkimadot kelpasivat. Ajelin Pikkuleton saariryppään tuntumaan ja annoin tuulen tuoda venettä Selkäsaaren pohjoisrantaa kohti. Muutama ahven tuli ja hauki. Hauki, jonka näin veneenreunalla. Siima katkesi perukkeen yläpuolelta. Kyllä. Hauella on jigikoukku ja peruke leukapielessä. Toivottavasti irtoavat... Ajelin kotipoukamaan ja tein päivä hyvän teon, päästin kalat kasvamaan. Yksi jäi maha ylöspäin rantaveteen. Lokki hakee sen pois. Pientä ruokailua ja kahvittelua. Kopsin muutama kuusipökäleen klapeiksi. Intouduin kävelemään kahden saaritontin rajat. Miksi? Siksi, että yritän hahmottaa, kuinka monta isoa - tukkipuukokoista - kuusta voisi kaataa maisenmanhoidollisena hakkuuna. Siten, että niiden kaataminen ei juuri näy missään. Merkkasin 12 isoa kuusta. Niiden joukossa oli muutama, joiden ympäri eivät minun käteni yltäneet. Toisen mokoman jos vielä kaataa niin sahatavaraa - lankkua ja lautaa - alkaa siunaantua. Niin - asia pitäisi hoitaa paikan päällä kenttäsahauksena. Se onkin jo asia erikseen... Mukava saaripäivä.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme tekemään lähtöä Selkäsaareen. Käyn hakemassa maakellarista avaamattoman Master-onkimatopurkin, sillä Hahtisaaresta kotipoukamaan ajettuamme vaimoni jää rannalle/mökille ja minä ajan Lehmikiven karikon kupeeseen ongelle. Jos kalat/ahvenet ei ole siellä syönnillä, ajan harrastamaan tuttua ekokalastusta saaren pohjoispäädyn vesille. Tuuli näyttää suotuisalta. Jos sekään ei onnistu, niin ajelen rantaan ja se on siinä... Katsotaan, miten asia etenee.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Iltapäivän hyötyliikunnan yhteydessä vanha palvelija - Stiga - kävi epätasaisesti ja pölläytteli savuja ynnä bensiini kelpasi siihen malliin, että soitin Tommille. Analyysi tuntui asialliselta ja häneltä löytyy asiaan liittyviä osia. Vaimoni oli jo aiemmin antanut ymmärtää, että olisiko leikkuri vaihdon tarpeessa. Kerroin Tommille, että saat tuon vanhan koneemme varaosiksi ja että menen ostamaan Karjalahdelta Prima Raudasta päivitetyn version Stigasta. Näin tein. Kamppisen Risto esitteli laitteen ja se on nyt tuossa pihalla nurmikolla. Tuossa hetki sitten pohdiskelimme - minä ja vaimoni - että tuo vanha palvelija taitaa olla meidän ensimmäinen ja ainoa ruohonleikkuri. Tontilla taisi olla aiemmin vanhempieni peruja vanha ruohonleikkuri...

Kesäkuun viimeinen viikko - kyllä...

Kesäkuun viimeinen viikko - kyllä... Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta oli aistittavissa kauniin kesäpäivän tulo. Päätin eilen, että lähden aamupäivällä ekokalastamaan Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle. Entisten kokemuksieni perusteella aamukalastus kauniilla ilmalla ei ole tuloksellista, mutta kevyt, em. kalastustapaan soveltuva tuuli houkuttelee lähtemän kokeilemaan. Tavoitteena on 8-10 savustuskokoista ahventa. Otan maakellarista Master-matopurkin mukaan enkä säästele niitä. Kohtapa tuon näkee... Totta tosiaan näkee. Pikkuleton saariryppään lähellä aukaisin Master-matopurkin. Mitä ihmettä! Ei yhtään matoa! Kyllä näin se vaan oli... Kuitenkin kaksi jigionkea veteen ja annoin tuulen viedä venettä. Ei nypyn nyppyä, ei yhtään kalaa. Nyt takaisin rantaan ja kotipihalle. Menin taskulampun kanssa maakellariimme. Maakellarin lattia on vanhaa betonia, jossa on rakoja. Yhdessä raossa näytti vielä yksi mato luikertelevan piiloon. Olin pistänyt matopurkin kannen huolimattomasti kiinni. Madot olivat aistineet mahdollisuuden päästä vapauteen. Kyllä - vajaa viisikymmentä pientä onkimatoa häipyi maakellarin lattian alle. Tästä täytyy ottaa opiksi... Iltapäivällä on tontilla hyötyliikuntaa eli ruohonleikkurin perässä kävelyä. Niin - todettakoon, että aiemmin mainitsemaani pikkuoravaa ei ole pariin päivään näkynyt eikä muitakaan oravia. Lienevät kuusten varjoissa hellettä paossa..

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme tekemään lähtöä Selkäsaareen. Päiväseltään. Tuskin intoudumme isommasti touhuamaan, ollaan vaan. Näyttää kehkeytyvän kaunis, lämmin sunnuntaipäivä. Kukaties lämmitämme saunan ensimmäistä kertaa tälle kesälle.

Juhannuspäivä ja Suomen lipun päivä - kyllä...

Juhannuspäivä ja Suomen lipun päivä - kyllä... Hyvin nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen istuskelimme päärakennuksen terassilla. Meille tuli nurmikon poikki kuusien juurelta yllätysvieras. Pieni oravanpoikanen, joka jo eilen meille ja rajanaapureillemme näyttäytyi, tuli terassille. Kieltämättä onhan se tuossa iässä suloisen oloinen ja hellyttävä luontokappale. Tänäänkin on kehkeytymässä lämmin päivä, nautitaan ja ollaan vaan...

Se on Juhannusaatto nyt - kyllä...

Se on Juhannusaatto nyt - kyllä... Taitaa tulla lämmin, kukaties helteinen päivä koko maahan - hyvä niin. Rajanaapurimme kävi tontilla toivottamassa Hyvää Juhannusta. Kävin tontin kulmalla katkomassa muutaman raparperinvarren. Vaimoni on aikeissa tehdä raparperipiirakkaa - se on perinteisesti hyvää. Itse virittelen vanhaa, hyväkuntoista Husgvarna-käsiruohonleikkuria, jonka toimme toissapäivänä saaresta pois. Iltapäivällä käväisemme Ykskuusessa. Kotiin palattuamme ollaan vaan ja nautitaan Juhannusaattoillasta... Niin - kaikille mahdollisille tämän tekstin lukijoille: Hyvää, rauhallista Juhannusta. Eläkää ihmisiksi.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamulehteä hakiessani kadunvarren postilaatikolta oli aistittavissa sateinen torstaiaamu. Säätiedotuksen mukaan pitäisi olla selkeämpää ja lämpimämpää. Josko tuo päivemmällä vielä muuttuu. Aamukahvittelun yhteydessä pohdiskelimme eilistä saaripäivää. Saimme jotakuinkin kaikki tavoitteet toteutetuiksi - hyvä niin. Lapin Kansa-lehden Luppo-liitteessä oli reipasta historiakerrontaa suomalaisten Juhannuksenvietosta ja nykypäivääkin. Varmaan vähempikin riehuminen on paikallaan, mutta kukin taaplaa tyylillään. Asiasta toiseen: Nyt olisi erinomainen onki-ilma. Maakellarissa on kaksi purkkia Master-onkimatoja, jotka odottavat käyttöä...

Selkäsaareen tänään - kyllä...

Selkäsaareen tänään - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme tekemään lähtöä Selkäsaareen. Sää tuntuu olevan suotuisa. Perillä todennäköisesti hiukan mökkitontin trimmerointia, kuusiklapien tekoa, kalojen savustamista, jne. ei mitään pakkotahtista koheltamista vaan rauhallista eläkeläispuuhastelua. Voi olla, että uutta perunapeltoa joutuu/pääsee kevytmultaamaan. Jos potkua riittää niin lähtiessämme hinaamme lainassa olleen Siesta-soutuveneen Tommin ja Katariinan mökkipoukamaan... Katsotaan, miten päivä etenee.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

En voinut olla kuulematta keskustelua liittyen erääseen tunnettuun kemiläiseen kunnanvaltuutettuun. Kunnanvaltuutettuun, jolla on paikallista, kansallista ja kansainvälistäkin kokemusta vaikka muille jakaa. Keskustelussa tuotiin esiin henkilön käyttäytyminen valtuustokokouksissa. "Eihän se siellä käytä puheenvuoroja ollenkaan. On aivan hiljaa." eräs keskustelijoista väitti. "Ovatko paikalliset asiat liian vähäpätöisiä hänelle?" toinen totesi. "Turhan panttina koko mies. Tuli muka pelastamaan tuota vanhaa työväentaloa." kolmas keskustelijoista totesi. Minulla ei ollut mahdollista kuunnella/kuulla enempää "valtuustoasiantuntijoiden" keskustelusta, rupattelusta... Niin kyseessä oli tietysti Kemin rivivaltuutettu Paavo Väyrynen. Mielestäni kaupunginvaltuustossa ei tarvitse olla "suuna päänä" niin kuin monet valtuutetut tuntuvat asian ymmärtäneen. Kyllä minä olen Paavon nähnyt ja kuullut pistävän asiallisia puheenvuoroja muun muassa tuosta jatkokertomustyyppisestä teatteri-asiasta. Ollaanpa Paavosta mitä mieltä tahansa, siinä taitaa olla vajaan vuoden päästä Kemin keskustalainen kansanedustaja. Ken elää, hän näkee...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit päärakennuksen takkapesään ja hain korillisen puita puu- ja varastokatoksesta - varmuuden vuoksi, jos ilmat kylmenesät. Touhusimme pihalla pari kolme tuntia. Perunapellon/ryytimaan rikkaruohojen kitkemistä, perunapellon kevytmultaamista ja kastelua. Kastelin myös entisen "maatalouslaitemuseon" aluetta. Olen pistänyt tolppajalustan ja suojelukepit muistuttamaan uusista vaahteranaluista. Syvällä/laajalla alueella olevat juuret työntävät uutta kasvustoa - ainakin 6 hyvää alkua suppealla alalla - hyvä niin. Alan orientoitua ensimmäisen vuoden, kuluvan valtuustokauden viimeiseen kokoukseen. Jostain syystä en saanut aineistoja auki luottamushenkilöläppäriltä...

Aurinkoinen maanantaiaamu - kyllä...

Aurinkoinen maanantaiaamu - kyllä... Aamun lehteä kadunvarren postilaatikolta hakiessani oli aistittavissa kauniin kesäpäivän tulo. Tommi kävi hakemassa peräkärryn jotakuinkin samoihin aikoihin. Sanoi vievänsä puunoksia ja pensasrisuja Ekoasemalle. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden käväisemään Peurasaaressa Kemin Energia ja Vesi Oy:n toimitilassa jututtamassa vesi-/viemäriasiantuntijaa alkusyksyn lähestyvästä Kainuunkadun vesi- ja viemäriverkon uusimisesta. Tonttimme osalta muutama asia on mielen päällä. Lähinnä Pikkupuolen mahdollinen vesi- ja viemäriliitäntä. Kyllä - kolmen vartin keskustelu karttojen ja kuvien tukemana Heininevan Mikon kanssa oli erittäin hyödyllinen. Asiat hahmottuivat ja helpottavat jatkotoimenpiteitä - hyvä niin... Tälle päivälle ei ole oikeastaan muuta erityistä tehtävää, jos ei nyt sitten iltapäivällä intoudu ruohonleikkurin perässä hyötyliikkumaan...

Käänsin uuden sivun esiin pöytäkalenteristani - Juhannusviikko alkaa - kyllä...

Käänsin uuden sivun esiin pöytäkalenteristani - Juhannusviikko alkaa - kyllä... Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään klapit. Ensimmäistä kertaa pelkästään "saaripuita". Saattaa olla, joku rikkiviisas ihmettelee toimintaani Hahtisaaren laiturissa tuodessani kaksi kassillista kuivia kuusiklapeja autoon. Olen tämän alkukesän aikana tuonut niitä koivuklapien jatkeeksi. Meillä on kotitontilla kaksi takkaa ja yksi leivinuuni lämmitettävänä. Saaressa puuntarve on loppujen lopuksi vähäistä ja maisenmanhoidolliset hakkuut = muutamien kuusien kaataminen on tuottanut puuta ihan kiitettävästi... Niin - alkavalla viikolla on vielä yksi kokous ja sen jälkeen alkaa luottamustehtävistä - mielestäni ansaittu - kesäkeskeytys. Tänään pilvisenä, osittain sateisena sunnuntaina ollaan vaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kirjoitin aamulla muun muassa: Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme orientoitua Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n perhetapahtumaan lähtöön Simon Arkadiaan. Perhe tässä tapauksessa olemme me - minä ja vaimoni Tuula. Kyllä - siellä kävimme. Oli monipuolista nähtävää livenä. Eläinvalikoima oli entisestään laajentunut. Pikkuväkeä oli runsaasti liikkeellä, tuntui oleva tosi hauskaa - hyvä niin. Paikan emäntää jututimme kahvitteluun ja munkitteluun valmistautuessamme, isäntäkin vilahti näköetäisyydellä. Pois tullessamme pohdiskelimme, kuinka monta perheen ulkopuolista laaja toiminta tällä hetkellä työllistää... Vahva suositus Simon Maksniemen Arkadiasta!

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme orientoitua Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n perhetapahtumaan lähtöön Simon Argadiaan. Perhe tässä tapauksessa olemme me - minä ja vaimoni Tuula. Tänä päivänä muutoin ilmeisesti olemme vaan. Jos en sitten illansuussa intoudu lähtemään pienelle jigikalastusreissulle/ekokalastusreissulle Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle - "laskemaan samalla uppotukinpäitä". Samalla reissulla voisi viedä markettikatiskan rantaan... Katsotaan nyt, miten päivä etenee.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit päärakennuksen takkapesään ja hain puu- ja varastokatoksesta sisälle korillisen puita. Ilmat eivät ihan helteiltä vaikuta. Lähdin kokemaan Selkäsaaren pohjoispäädyssä olevan markettikatiskan - ei mitään. Takaisin laituriin tullessani oli ihan mukavat jutut Selkäsaari Yhdistys-aktiivin, sihteerin Erkki Nikkasen kanssa muun muassa Pohjoisselkäsaarenpolun tuunaamisesta. Käväisin Karjalahdella Prima Raudan Risto Kamppista jututtamassa. Aiheena veneet, moottorit, väylämerkkaamiset ja katiskat. Prima Raudalla on Lokka-katiska myynnissä. Voi olla, että pistän nykyiset katiskani: Kaksi niin sanottua markettikatiskaa ja vanhan Weke-katiskan Selkäsaari Yhdistyksen viikonvaihteen kirpputorille myyntiin ja siirryn yhden katiskan käyttöön. Se vaatii luonnollisesti käynnin Prima Raudassa ostoaikeissa... Niin - kylmäasemalla täyttäessäni bensiinikanistereita kävi mielessä ajatus: Mahtaako Kemissä enää koskaan saada huoltoasemalla entisaikaista palvelua? Tuskinpa. Taidanpa siirtyä työasussa pihahommiin.

Mitä tänään tähän asti...

Sateinen ja tuulinen aamu. Sen verran kylmän tuntuinen ilma, että pistin päärakennuksen takkapesään tulet. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei oikeastaan - tällaisella ilmalla - ole muuta tekemistä kuin olla vaan. Loppuiltapäivästä käväisen kaupungilla kokouksessa ja asioilla. Nyt olisi havillista aikaa seurata netistä maailmanmenoa, johon ei juuri voi itse mitenkään vaikuttaa, ei moni muukaan...