Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Upea saaripäivä, ei kahta sanaa. Ajoimme Hahtisaaresta suoraan "kotipoukamaan", vaimoni nousi rinnettä mökille ja minä ajelin Lehmikiven karikon kupeeseen ongelle. Kaksi jigionkea ja pilkki käytössä. Hiljaista oli, ainoastaan pikkuahvenia liikkeellä. Niille onkimadot kelpasivat. Ajelin Pikkuleton saariryppään tuntumaan ja annoin tuulen tuoda venettä Selkäsaaren pohjoisrantaa kohti. Muutama ahven tuli ja hauki. Hauki, jonka näin veneenreunalla. Siima katkesi perukkeen yläpuolelta. Kyllä. Hauella on jigikoukku ja peruke leukapielessä. Toivottavasti irtoavat... Ajelin kotipoukamaan ja tein päivä hyvän teon, päästin kalat kasvamaan. Yksi jäi maha ylöspäin rantaveteen. Lokki hakee sen pois. Pientä ruokailua ja kahvittelua. Kopsin muutama kuusipökäleen klapeiksi. Intouduin kävelemään kahden saaritontin rajat. Miksi? Siksi, että yritän hahmottaa, kuinka monta isoa - tukkipuukokoista - kuusta voisi kaataa maisenmanhoidollisena hakkuuna. Siten, että niiden kaataminen ei juuri näy missään. Merkkasin 12 isoa kuusta. Niiden joukossa oli muutama, joiden ympäri eivät minun käteni yltäneet. Toisen mokoman jos vielä kaataa niin sahatavaraa - lankkua ja lautaa - alkaa siunaantua. Niin - asia pitäisi hoitaa paikan päällä kenttäsahauksena. Se onkin jo asia erikseen... Mukava saaripäivä.