Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kirjoitin jotakuinkin viikko sitten seuraavaa: Hmmmmm - vai niin - siitä on jo aika pitkä aika, kun kirjoitin, että nyt Venäjä/Putin iski kirveensä kiveen ja saa ansaitsemansa maailman tuomion ja hymy kyllä hyytyy. Se tulee huomenna helmikuun viimeisenä päivänä eli 28.02.2022. Maailman talouspakotteet iskevät huomenna rajusti. Ne koskettavat jokaista, toistan jokaista venäläistä. Suurin osa venäläisestä älymystöstä/tutkijat ja kulttuurivaikuttajista ovat tuominneet valheellisen sotaretken Ukrainaan. Hylkäävätkö oligarkit tämän pikkumiehen vai käynnistyykö todellinen kansannousu? Se nähdään lähipäivinä/lähiviikkoina. Järjetön sotaretki Ukrainaan tuomitaan kohta - toivottavasti - myös Venäjällä. Ukrainalaiset ovat päättäneet puolustaa lujasti isänmaataan ja eurooppalaista demokratiaa - hyvä niin... Niin - erityisesti olen tänään henkilökohtaisesti tyytyväinen Suomen ja Ruotsikin viime päivien tapahtumiin. Mielipiteet NATO-asiasta alkavat ohjautua oikeille urille. Niin kuin olen usein kirjoittanut, minusta tuli NATO-uskovainen kertalaakista vuonna 2014 Venäjän valloitettua Krimin niemimaan Ukrainalta ja aloitettua sodan Itä-Ukrainassa. Perinteinen venäläinen maskirovka eli hämäys, harhautus on saamassa maailman tuomion.

Mitä tänään tähän asti...

Pitkään ja hyvin nukutun yön jälkeen kertasin ajatuksissani viime yönä Suomen tasavallan presidentin Sauli Niinistön infotilaisuutta. Hänen keskustelunsa USA:n presidentin Joe Bidenin kanssa olivat olleet asiallisen erinomaiset, joista saamme varmaan kuulla lisää tänään. Mielenkiintoisen mausteen asialle antoi se, että he soittivat kesken neuvottelujen Ruotsin pääministerille... Tämä lauantaipäivä 05.03.2022 kannattaa muistaa. Nyt alkaa tapahtua - vihdoinkin. Seurataan tilannetta.

"Mitä mieltä sinä olet Suomen liittymisestä Natoon? minulta taannoin kysyttiin...

"Mitä mieltä sinä olet Suomen liittymisestä Natoon? minulta taannoin kysyttiin... Kysyjä oli iäkkäänpuoleinen henkilö, joka ei käytä nettiä eikä sähköpostia ja joka silloin tällöin kaipailee tekstejäni paikallislehtiin. Mikäli olen oikein ymmärtänyt hän on kauan sitten ollut voimakkaasti kallellaan Neuvostoliittoon, ilmeisesti nyky-Venäjäänkin. Kerroin hänelle lyhyen kaavan mukaan, että vuosi 2014 muutti minun asennoitumiseni Natoon, kun Venäjä valloitti Krimin niemimaan Ukrainalta ja aloitti Itä-Ukrainassa sodan/kapinallisten tukemisen. Vuodesta 2014 lähtien olen avoimesti tuonut oman myönteisen kantani Natoon esiin. On minua muistutettu Paasikivi-Kekkosen linjasta, puolueettomuudesta/liittoutumattomuudesta, jne. - ne ovat mielestäni historian havinaa, jotka pitäisi poisoppia. Toki ongelmallinen on tuo itärajamme ja tämän hetken vallanpitäjät Venäjällä. Natoon liittymisellä mielestäni alkaa olla kiire. Siitä on osoituksena muun muassa tällä hetkellä meneillään oleva Venäjän raaka hyökkäys Ukrainassa. Se on mielestäni sota, jota Venäjä ei voi voittaa...

Elämä jatkuu kaikesta huolimatta - kyllä...

Elämä jatkuu kaikesta huolimatta - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen tuttuja touhuja - klapeja päärakennuksen takkapesään, korillinen puita sisälle, tulet Pikkupuolen takkapesään, lattialämmön alentaminen, jne. ... Pikkupuolelta pois tullessani havaitsin ison pihakoivun linnunpöntön läheisyydessä kaksi tiaista. Siinä ne visersivät aivan kuin ilmoittaakseen: Täällä ollaan - hyvä niin. Onpahan taas mielenkiintoista seurata, alkavatko pesänrakentamispuuhiin. Jos alkavat niin ainakin siltä osin elämä jatkuu entisellään...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään, mitäpä muuta. Lähden kohta pihalle - tekemään sellaista, johon voin itse vaikuttaa - luomaan lumia kesäautomme ympäriltä. Miksi? Osittain siksi, että saan hyötyliikuntaa ja saan samalla valmistella auton käyttöön ottoa. Voi olla, että pihalla ollessani samalla valmistelen moottorikelkalle säilytyspaikkaa... Siinäpä sitä 75+ -ikäiselle on työntynkää ihan nokko tälle päivälle.

Vuosi sitten tällaista - kyllä...

Vuosi sitten tällaista - kyllä... Facebook muistutti minua vuoden takaisesta tekstistäni. En kerta kaikkiaan voinut olla kuulematta/kuuntelematta, kun kaksi jo keski-iän saavuttanutta mieshenkilöä keskusteli kokouksista ja ajan käytöstä. Oikeastaan ajan riittämättömyydestä... Ilmeisesti alunpitäen oli puhe kuntapäättäjäksi ryhtymisestä. He eivät olleet paikkakuntalaisia, saattoivat olla ohi kulkevia talvilomalaisia... "Ei minulla ole aikaa tyhjänpäiväisiin kokouksiin!" totesi rehvakkaasti retkeilyasuinen mies lappaessaan ostoksia kassahihnalle. "Miten niin tyhjänpäiväisiin? Tarkoitatko, että kaupunginhallituksen, kaupunginvaltuuston, eri lautakuntien, kaupungin omistamien yritysten, kuntayhtymien, jne. kokoukset ovat tyhjänpäiväisiä?" ääntä korottaen toinen miehistä totesi. Arvelin henkilön vahvasti sympatiseeraavaan kunnallista päätöksentekoprosessia. Myöhäisemmässä vaiheessa selvisikin, että kyseinen henkilö oli ensimmäistä kertaa lähdössä kuntavaaliehdokkaaksi. "No ehkä ei aivan tyhjänpäiväisiä, mutta ei minulla ole aikaa sellaiseen enkä minä siellä voi vaikuttaa mihinkään." totesi aikapulasta kärsivä liikemies. "No sinä jos kuka voit vaikuttaa. Onhan sinulla pitkä kokemus yritysmaailmasta ja tiedät talousasioista kohta enemmän kuin tarpeeksi. Ja tuo ajankäyttö. Sinulla on aikaa rotareihin vai oliko se leijoniin, reserviupseereihin, kulttuurisäätiöön, kaupunkiyhdistykseen, metsästysporukoihin, kalastusporukoihin, karavaanareihin, uimaseuraan, puulaakipalloiluun, taidepiireihin, purjehdusseuraan, jne. mitä vielä. Sinulla on kymmeniä kokouksia oman työsi lisäksi." totesi toinen miehistä ja lisäsi: "Niin ja tuo kuntapäättäjänä oleminen ei vaadi kuin muutaman tunnin kuukausitasolla. Se aika sinultakin kyllä liikenee yhteisten asioiden hoitamiseen." Miehet lähtivät täysiä ostoskärryjä työntän ulko-oven suuntaan.

Ihmisen kuolema pysäyttää - aina...

Ihmisen kuolema pysäyttää - aina... Luin tänään paikallisista ilmaisjakelulehdistä Simon seurankunnan sivulta: Eino Kalevi Kukkulan kuolinilmoituksen. Kalevi oli kuollut 80-vuotiaana. Tutustuin Kaleviin ensimmäisen kerran 1980-luvun alkupuolella. Olin tuntiopettajana - oman ammattikouluvirkani ohessa - silloisessa Kemin teknillisessä oppilaitoksessa. Kalevi oli päättänyt "vanhoilla päivillä" opiskella insinööriksi. Hän valmistui sittemmin koneinsinööriksi. Myöhemmin hän oli Kemin ammattikoulussa tuntiopettajana metallipuolella. Olin Kalevin kanssa tekemisissä myös Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n toiminnassa. Hän oli yhdistyksen rahastonhoitajana pitkän tovin ja armoitettu "työmyyrä", järjestelijä. Kalevi oli ollut jo vuosia pois edellä mainitun yhdistyksen toiminnasta, kun eräässä yleisessä kokouksessa ehdotin häntä yhdistyksen kunniajäseneksi, se hyväksyttiin yksimielisesti. Muistaakseni samassa yhteydessä hyväksyttiin kaksi muutakin henkilöä kunniajäseniksi. Siinä vaiheessa kunniajäseniä oli kuusi, joista tällä hetkellä on elossa kolme henkilöä. Henkilökohtaisesti minulla on Kalevista mukavat muistot. Minulla on tunne, että hän ei elämänsä aikana saanut ansaitsemaansa arvostusta. Näin se elämä raadollisuudessaan usein menee...

Mitä tänään tähän asti...

Ajattelin pitää tänään lepopäivän kirjoittamisesta. No sen verran kuitenkin, että päätimme aurinkoisena keskiviikkoaamuna lähteä kahvittelemaan Selkäsaaren saarimökkimme niin sanotulle Siniselle terassille. Ajelimme Kemin sisäsatamaan Prisman kautta: Makkaraa, leivonnaisia ja valkoviinipullo - kyllä. Mökille päästyämme aurinko meni pilveen, joten otin urakaksi luoda ison pihaterassin puhtaaksi lumista. Pohdiskelimme aterioinnin lomassa, josko tulee enää talvella/keväällä edes käytyä mökillä, kun nuo sääolosuhteet ovat oikukkaat. Todennäköisesti emme lähde moottorikelkalla ainakaan liikkeelle, mikäli ei tule kunnon pakkasia. Pois räntäsateessa kävellessämme näimme sisäsataman rannan tuntumassa upottavanmärkiä moottorikelkkojen jälkiä... Voi olla, että kuivaharjoittelemme moottorikelkalla kotipihalla ja ajamme sen siirtolavojen päälle odottamaan peitettynä parempia aikoja = ensi talvea.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että olen ollut tällä foorumilla aika aktiivinen vuodesta 2017 alkaen. Alkuperäinen tavoitteeni on ollut ottaa kantaa sellaisiin asioihin, joihin itse voin suoranaisesti vaikuttaa. Tunnustan, että välillä olen lipsunut itselleni asettamasta tavoitteesta. Tänään olen saanut konkreettisen oppitunnin siitä. Yritän poisoppia tuon murheellisen Ukrainassa tällä hetkellä käytävän julman ja yhä julmemmaksi muuttuva sotatilan. Näillä kirjoituksillani ei ole merkitystä sodan lopputulokseen. Varmasti jokaiselle tekstieni lukijalle on tullut kristallinkirkkaana selville, mitä mieltä asiasta olen...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Mitäpä muutakaan vaikka ajatukset ovat muutaman tuhannen kilometrin päässä Ukrainassa. Luettuani lehdistä, että Kiovaan on matkalla 64km pituinen venäläiskolonna tuli mieleen, että nyt on kyllä Ukrainan armeijalla kova paikka mutta... Katseltuani Facebook-foorumilta lyhyitä videonpätkiä tuhotuista venäläiskalustoista kävi mielessä muun muassa toisen maailmansodan aikana Suomen ja Neuvostoliiton käydyt taistelut Kainuun korvessa - Suomussalmen Raatteen tiellä. Jos ja ilmeisesti kun ukrainalaisten maanpuolustustahto säilyy nykyisellään, he pilkkovat edellä mainitun kolonnan pieniin osiin ja tuhoavat niille sijoilleen. Näin siinä oletettavasti käy. Totta - venäläisten sotilaallinen ylivoima on musertava, mutta se ei takaa paraatimarssia Kiovaan. Järjettömän sotaretken oikeutusta aletaan Venäjän kotirintamalla yhä enemmän arvostella. Mielenosoitukset rauhan puolesta kasvavat varsinkin, kun lännen taloudelliset pakotteet alkavat tehota, purra jokaiseen venäläiseen.

Kemin kaupunginvaltuuston kokous netissä 28.02.2022 - kyllä...

Kemin kaupunginvaltuuston kokous netissä 28.02.2022 - kyllä... Seurasin edellä mainittua kokousta, jossa ennen varsinaista kokousta Suomen kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnarin (sd.) kertoi valtuutetuille ja virkamiehille ajankohtaisia kuulumisia käynnistään Meri-Lapissa. Kemin kaupunginvaltuuston kokous oli etänä eli Teams-mollukoiden takana. Uteliaisuuttani vilkaisin myös Tornion kaupunginvaltuuston kokousta, joka oli samanaikaisesti normaalisti uudistetussa valtuustosalissa Tornion kaupungintalolla. Kyllä tämä kokous vaikutti perinteisen normaalilta, ei kahta sanaa. Minun lisäksi parikymmentä seuraajaa parhaimmillaan. Ei kovin suuri yleisömenestys...

Mitä tänään tähän asti...

Kaunis helmikuun viimeinen päivä on aluillaan. Sen verran tällä hetkellä lämmintä, että "räystäät tippuvat" - kyllä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työasun päälle ja lähden pihalle puhdistamaan peräkärryn päällä olevan moottorikelkan lumista. Voi olla, että kurkkaan samalla suojapeiton allekin... Oikeastaan tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Varmaan tuota maailmanmenoa tulee seurattua niin kuin aikaisemminkin...

Mielenkiintoinen "vedenheittosessio" - kyllä...

Mielenkiintoinen "vedenheittosessio" - kyllä... Päätin aamulla, että tänään sunnuntaina en kirjoita sanaakaan murheellisesta, järkyttävästä ja järjettömästä Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Käydessämme tänään Kemin Selkäsaaressa ja rämmittyämme umpeen satanutta moottorikelkkauraa pitkin mökillemme minun oli heitettävä vettä. Ison kuusen juureen puhtaaseen lumihankeen em. tarpeeni tein ja kas kummaa: Hankeen muodostui Ukrainan valtion symboli - kyllä tai ainakin jotakuinkin sellainen. Ei ihme, että olen aikaisemmin kirjoittanut, tuo Ukrainan sotatila menee ihon alle. Kävi mielessä, että jos olisi ollut toiseen vedenheittoon tarvetta niin hankeen olisi todennäköisesti ilmestynyt Putinin kasvot Hitler-viiksineen. On tämä kummaa aikaa kerta kaikkiaan...

Mitä tänään tähän asti...

Kaunis helmikuun sunnuntain aamu täällä Suomen Meri-Lapin Kemin Haukkarin Kainuunkadun varrella. Olemme aikeissa lähteä merenjäälle, Selkäsaareenkin, mikäli se ei aivan rämpimiseksi mene. Facebookin Messengerin kautta juttelimme - minä ja rajanaapurimme/Rajalan Heikki - josko hän on moottorikelkalla liikkeellä niin ajelisi saareen sisäsatamasta menevän latu-uran päästä entistä moottorikelkkauraa pitkin. Rapiat parisataa metriä. Senpä näkee kohtapuolin... Kyllä - saaressa käytiin, mutta rämpimiseksi se meni. Mökillä olimme sen verran aikaa, että vaimoni pisti hellaan tulet, minä lapioin ns. Sinisen terassin kolmatta kertaa puhtaaksi. Kahvittelimme ja lähdimme takaisin. Kova etelän suunnalta oleva tuuli oli "kotirantaamme" nostanut vettä. Takaisin tullessamme totesin vaimolleni, että otan peräkärryn päällä olevan moottorikelkan lumista esiin ja pyydän Tommia antamaan demonstraatioesityksen Yamahan käynnistämisestä/ajosta. Toki olenhan sillä muutama vuosi sitten ajanutkin mutta varmuuden vuoksi. Todennäköisesti ajamme sen ainakin saareen ja jätämme sinne...

Mitä tänään tähän asti...

Kaunis, aurinkoinen helmikuun loppupuolen pakkasaamu täällä Suomen Meri-Lapissa Kemin Haukkarin Kainuunkadulla. Ajatukset ovat Ukrainassa, jossa on meneillään Venäjän armeijan raaka hyökkäys suvereenin valtion rajojen sisäpuolelle. Pääkaupunki Kiova on uhattuna. Tämä sota tulee kalliiksi Venäjälle. Heillä on kansainvälisen yhteisön täydellisesti hylkäämä hylkiö-presidentti, johon luottamus on lopullisesti romahtanut. Kuinka kauan hänen annetaan päällepäsmäröidä... Murheellisista ja huolestuttavista mediauutisista huolimatta aiomme lähteä kohta kaupungille. Käväisemme vilkaisemassa - ohi ajelemassa - Metsä Fibren biotuotetehtaan rakentamista. Kyllä - siellä kävimme. Oli mahtavan näköistä rakentamista, jota tulee seurattua myös Webkameroista. Kävimme myös sisäsatamassa. Merenjäällä oli paljon liikkeellä ihmisiä. Kaupoilla käytyämme ja kotiin tultuamme on pakko seurata tuota Ukrainan sotatilaa. Ukraina on tällä hetkellä koko Euroopan eturintamassa. Kiistatta länsimaiden demokratian puolustaja.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? No muun muassa sitä, että kyllä tuo Venäjän raaka sotaoperaatio, hyökkäys menee ihon alle ja tunteet nousevat pintaan... Minullekin on sanottu:"Älä ole niin pessimistinen, Suomi on turvassa." Minulle, joka omasta mielestäni olen optimistinen, välillä superoptimistinen ihminen mutta... Minä omasta mielestäni olen myös realistinen, välillä inhorealistinen latoessani faktoja pöytään. Toistan: Olen seurannut vuodesta 2014 alkaen kohtalaisen aktiivisesti, mitä itänaapurissamme Venäjällä tapahtuu. Monista eri medialähteistä. En ole havainnut mitään myönteistä tapahtuneeksi, päinvastoin. Siksi olen muun muassa tuonut esiin useitakin kertoja, että itärajamme ei ole turvallinen. Meidän ei ole syytä tuudittautua siihen uskoon, että Venäjän hyökkäys Suomeen ei ole mahdollista. Se on mahdollista, varsinkin kun lukee tarkkaan, mitä Venäjän - vielä tällä hetkellä - vallassa oleva presidentti sanoi liittyen vuoden 1917 tapahtumiin ja Leninin rooliin niissä. Onneksi suomalaiset ovat yhtä puuta. Sotilaallinen puolustuksemme on kunnossa ja sitä aktiivisesti kehitetään mutta... Kyllä Natoon hakeminen ja liittyminen on tärkeää - nyt jos koskaan.

Vladimir Putinin tie kulki sodasta sotaan - kyllä...

Vladimir Putinin tie kulki sodasta sotaan - kyllä... Lainaan Ilta-Sanomien Seppo Varjuksen tekstiä pätkän. Vladimir Putinin tie on kulkenut sodasta sotaan, Groznyista Kiovaan. Putin on löytänyt Venäjälle aatteen. Se on militarismi. Putinista tuli Venäjän pääministeri vuonna 1999. Lähes välittömästi hän käynnisti uuden hyökkäyksen Tshetsheniaan. Sen kapinalliset olivat muutamaa vuotta aiemmin nöyryyttäneet presidentti Boris Jeltsiniä ja Venäjän armeijaa. Nyt Tshetshenian pääkaupunki Groznyi vallattiin ja tshetsheenitaistelijat lyötiin. Maailma sulki silmänsä, koska tshetsheenejä pidettiin jihadisteina. Putin sai ensimmäisen sulan koppalakkiinsa. ON SELVÄÄ, että hän ei tätä yksin hetkessä juoninut. Armeijalla oli valmis suunnitelma kostosta tshetsheeneille ja Putin nostettiin toteuttamaan sitä. Presidenttinä hän on kulkenut samaa veristä tietä. Yli 20 vuoden ajan Venäjän sodat ovat seuranneet toisiaan. Tshetshenian jälkeen Georgia, Itä-Ukraina, Syyria ja nyt hyökkäys koko Ukrainaa vastaan. Siinä sivussa venäläiset palkkasotilaat ovat taistelleen Afrikassa Libyasta Mosambikiin. Venäjästä tuli kuoleman vientimaa. Niin totta - Venäjän tärkein, inhottavin, tympein vientiartikkeli on kuolema mutta... Arvelen, että tällä hetkellä käynnissä olevan sodan paluupostissa tulee valtava määrä nuoria - kuolleita, ruhjoutuneita ruumiita > sotilaita - sinkkiarkuissa tai vetoketjullisissa muovisäkeissä. Aivan varmasti Venäjällä äidit, isät, sisarukset, isovanhemmat kysyvät aiheellisesti - miksi? Niin tosiaankin miksi?

Mitä tänään tähän asti...

Nukuin viime yön kuin tukki. Tuo eilinen päivä taisi ottaa murheellisuudessaan ja käsittämättömyydessään - Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja Suomessa eletään "Ruususen unta" - niin koville. Aamukahvittelun yhteydessä aamun lehteä lukiessamme emme yksinkertaisesti ymmärrä, että maailmassa/Euroopassa voi vuonna 2022 tapahtua tällaista. Toivottavasti lännen lisääntyvät pakotteet alkavat purra ja Venäjällä - tavallisen kansan keskuudessa - järjettömän sodan vastaisuus lisääntyy ja kansa vyöryy kaduille niin kuin eilen oli jo nähtävissä... On tänään jotakin myönteistäkin. Täällä Suomen Meri-Lapissa Kemin Haukkarin Kainuunkadun varrella pääsin kävelemään kunnon hyötyliikuntaparituntisen lumilingon perässä lähinnä takapihalla. Vaimoni hoiteli Pikkupuolen siivousta. Pistän hetken päästä tule päärakennuksen takkapesään...

Yhteistyö ja ystävyys murenee - toivottavasti ei lopullisesti...

Yhteistyö ja ystävyys murenee - toivottavasti ei lopullisesti... Olemme - minä ja vaimoni - tehneet kulttuuriyhteistyötä Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994 - nimikkeen alla Luoteis-Venäjälle Murmanskiin ja Severomorskiin. Olemme taannoin käyneet siellä useita kertoja ja sieltä on ollut erilaisia kulttuuriryhmiä Suomessa. Yhteistyö on ollut monipuolista ja antoisaa. Olemme tutustuneet moniin ihmisiin, joista osa on perhetuttuja - ystäviä. Tähän päivään saakka. Olen joissakin asioissa - joko tai - ihminen ja teen nopeita ratkaisuja. Jätän kuitenkin takaportin auki. Olen tänään poistanut kaikki venäläiset muun muassa Facebook-sivultani - kaverilistaltani. Kutsun heidät takaisin, mikäli he tuomitsevat julkisesti Venäjän presidentin Vladimir Putinin, Venäjän armeijan häikäilemättömän ja massiivisen hyökkäyksen Ukrainaan. Mikäli he eivät sitä tee, en ole missään tekemisissä heidän kanssaan. Se on valitettavaa ja murheellista... Сотрудничество и дружба рушатся - надеюсь, не навсегда... Мы с женой осуществляли культурное сотрудничество под названием «Проект культурного сотрудничества 1994 года» на Северо-Западе России в Мурманске и Североморске. Мы были там несколько раз в последнее время, и в Финляндии были разные культурные группы. Сотрудничество было разнообразным и плодотворным. Мы познакомились со многими людьми, некоторые из которых являются друзьями семьи - друзьями. До сегодняшнего дня. В некоторых вещах я человек — или или — и быстро принимаю решения. Однако я оставляю заднюю дверь открытой. Сегодня я удалил всех русских со своей страницы в Facebook, в том числе из списка друзей. Я перезвоню им, если они публично осудят безжалостное и массированное вторжение в Украину президента России Владимира Путина. Если их нет, то я не имею к ним никакого отношения. Жалко и грустно...

Mitä tänään tähän asti...

Aamulehteä hakiessani oli postilaatikolle lapiolla avattava ura, lunta oli tullut aika lailla ja tulee koko ajan lisää. Perinteisten aamutoimien jälkeen tietää, mitä pari tuntia tekee. Tämä on tätä mökkiläisen arkea. Aikanaan - kauan sitten - ajattelin, että 75+ ikäisenä ei tarvitse enää tehdä lumitöitä, mutta se on nyt harhaa. Toki em. palvelun voisi nykyäänkin ostaa, mutta mahdollista tekijää odotellessa ainakin nuo etupihan lumet on aina otettava/kolattava/ajettava lumilingolla, jotta pääsee autolla tallista liikkeelle... Aamun lehdessä oli Ukraianaa, Ukrainaa, Ukrainaa. Käsittämätöntä miten Venäjän annetaan toistamiseen huseerata Ukrainan itäosissa. Olen useasti aikaisemminkin kirjoittanut, että YK olisi oikea foorumi ratkaisemaan tämän tyyppisiä tilanteita mutta... Se on voimaton kirotun veto-oikeuden vuoksi, joka on turvallisuusneuvosto pysyvillä jäsenmailla. Mitään järkeviä ratkaisuja ei saada aikaan.