keskiviikko 9. helmikuuta 2022

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehteä hakiessani näin Kainuunkadun päässä tutun kävelijän tulossa. Häntä ei ole näkynytkään pitkiin aikoihin. En jäänyt odottelemaan/jututtamaan, sillä sen verran oli kylmä ilma. Perinteisten aamutoimien jälkeen on edessä kevyet lumityöt etupihalla - lumikolalla. Voi olla, että päivällä käväisen ajelemassa Karihaarassa Sahansaarenkadun alueella. Maisema lienee muuttunut muutaman viikon takaisesta. Hyvä niin. Kävin hetki sitten sightseeing lenkin. Kaksi komeaa ylikulkusiltaa on rakenteilla, tieurat hyvin hahmottuneet ja voi jo kuvitella rautatien uuden linjauksen. Metsä Fibren biotuotetehtaan hahmo voimistuu. Ajattelin pysähtyä ottamaan muutaman kuvan, mutta oli sen verran kova liikenne, että jätin ottamatta. Webkamerakuvista löytyy asiaan vahvistusta. Kotiin tullessani ajelin sisäsataman kautta. Upea ilma oli houkutellut ihmisiä merenjäälle. Pilkkijöitä, hiihtäjiä, kävelijöitäkin... Poikkesin myös Mansikkanokan Lumilinna-alueella. Aika hiljaista vielä - toki yksi linja-auto ja muutamia henkilöautoja parkissa... Tänään(kään) ei ole juuri mitään ehdottoman tärkeää tekemistä. Ollaan sitten vaan... No niin - vaimoni lähti alkuiltapäivästä kirjastoon ja kaupoille, minä lähdin fiilistelemään lumilingolla. Uutta lunta ei ollut kuin muutama sentti mutta avasin konevoimin uusia uria. Muun muassa kerrostalon puoleiselle sivulle pyykinkuivatustelineille. Sen olen tähän saakka hoitanut lapiotyönä hiukan myöhemmin keväällä. Tulipahan tuokin tehtyä...

tiistai 8. helmikuuta 2022

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olen viime vuosina kirjoitellut, että olen luopunut useiden yhdistysten jäsenyydestä. Todennäköisesti vähäisistä nykyjäsenyyksistänikin luovun lähivuosina. Niitä on neljä ja olen niissä puhtaasti rivijäsenenä. Ne käytännössä eivät vaadi muuta kuin maksaa vaadittava jäsenmaksu ja osallistua - niin halutessaan - yleisiin kokouksiin. Kemin kaupungin luottamustoimet vaativat sen verran vähän kokoustamista, että tähän "joutenoloon" alkaa oikeastaan tottua. Käy mielessä, että kukaties lähitulevaisuudessa alan totuttaa henkilökohtaisen varajäsenen orientoitumista kokouksiin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tietokoneen avattuani havahduin tosiasiaan, että mediatietojen mukaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin kehittelemä teatterinäytös = länsimaiden hyppyyttäminen Ukrainan itärajan läheisyyteen ryhmitettyjen joukkojen myötä alkaa saada yhä mediaseksikkäämpiä muotoja. Ranskan presidentti kävi Moskovassa mediatietojen mukaan viisi tuntia juttelemassa ja Saksan uusi liittokansleri oli samanaikaisesti USA:ssa juttelemassa. Tästähän tämä itänaapurimme narsistinen päämies tykkää. Hän on tullut huomioiduksi mutta näillä toimillaan ei taatusti kunnioituksi. Hän on menettänyt globaaliluottamuksen jo vuonna 2014 Krimin niemimaan valloituksen yhteydessä Ukrainalta. Mutta seurataan tilannetta...

maanantai 7. helmikuuta 2022

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen puut/klapit päärakennuksen takkapesään , puuhuoltoa ja etupihan lumikolausta. Kävimme kauppareissun ja asioilla kaupungilla. Veimme samalla reissulla säkillisen muovia ja kassillisen lasia/metallia kierrätyspisteeseen. Vaimoni kävi kirjastossa ja samalla tutustuimme Kemin taidemuseon Ryhmä-Kemi taidenäyttelyyn. Erinomainen näyttely, kannattaa käydä tutustumassa... Ajoimme kotiin sisäsataman kautta. Jäällä oli muutamia liikkujia ja tutut pilkkijät. Taidanpa jatkaa lumitöitä vasta huomenna. Otan lumilingon käyttöön. No niinhän siinä pääsi käymään, että takaraivossa kävi ajatus: Minkä tänään voit tehdä, älä jätä sitä huomiseksi. Otin lumilingon varastorakannuksen autotallista ja ajelin takapihan kulkuväylät ja kakkosliittymän - kaikki hiukan entisestään leveämmiksi... Nyt vilkaisen, mitä maailmalla on tapahtunut/tapahtumassa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Facebook muistutti, että kirjoitin kaksi vuotta sitten 07.02.2020 seuraavaa: Vuosikausia on suomalaisessa mediassa paasattu eräänlaista maailmanlopun ilmapiiriä. Ikäänkuin suomalaisten pitäisi kakki maailman ongelmat ratkaista. Meitä ohjeistetaan aktiivisesti "syömään oikein", "asumaan oikein", "liikkumaan oikein", "käyttämään metsiämme oikein", jne. jopa "ajattelemaan oikein"... Tuossa hetki sitten käsin tiskatessani kävi mielessä muun muassa seuraavaa: Pitääkö meidän tuntea huonoa omaatuntoa, kun... + syömme tavallista perusruokaa: ruisleipää, voita, perunoita, maitoa, punaista lihaa toki me syömme vihanneksiakin, hedelmiä, marjoja, vaaleaa lihaa, kalaa, joskus riehaannumme ostamaan pullon tai kaksi viintä tai edullista kakspistekasi janojuomaolutta, jne. ... + asumme kahdestaan väljästi, huoneiden lämpötila tämän ikäisten ihmisten luille sopiva, vettä käytämme vähänlaisesti, sähköäkin säästeliäästi, jne. ... + meillä on autoja "joka lähtöön", koska emme ole päässeet niistä eroon, ajamme kuitenkin nykyisin erittäin vähän, pisimmät reissut Haaparannalle jotakuinkin kerran kahdessa kuukaudessa, jne. ... + metsiä ei ole liiemmälti - pari erittäin hyväpuustoista saaritonttia, joista toiseen olemme rakentaneet ympärivuotiseen käyttöön soveltuvan merihenkisen torpan/mökin ja pienen varastorakennuksen, puuta käytämme järkevästi omaan tarpeeseen, jne. ... + haluamme ajatella omilla aivoillamme siten, että ajatuksemme/toimintamme vievät tätä maata ja nimenomaan tätä paikkakuntaa myönteisesti eteenpäin, jne. ... En ala syvällisemmin - tässä ja nyt - analysoimaan tiskausajatuksiani, mutta totean, että kaikki edellä mainittu on hankittu omalla, kovalla työllä ja toimeliaisuudella. Olemme maksaneet veromme säntillisesti. Emme ole liiemmälti saaneet yhteiskunnan palveluja. Sen mitä jokainen itsellinen rivikemiläinen saa. Tosin oletettavasti sekin hetki tulee, jolloin yhteiskunnan peruspalveluja tarvitaan. Toivottavasti ei aivan vielä lähivuosina. Niin - ilmassa on mielestäni erittäin vahva syyllistämisen ilmapiiri. Tavallisia ihmisiä syyllistetään globaaleilla ongelmilla tyyliin: Että kehtaatte, hävetkää! On tämä kummaa aikaa kerta kaikkiaan... . Edelliseen tänään sen verran, että meillä on yksi auto vähemmän ja Ruotsin Haaparannalla emme ole käyneet yli kahteen vuoteen...

sunnuntai 6. helmikuuta 2022

Iltasatu täyttä faktaa - kyllä...

Iltasatu täyttä faktaa - kyllä... Ukrainan tilanne on ollut kestouutinen jo useiden kuukausien ajan. On arvuuteltu, mitä Venäjän presidentin päässä liikkuu. Tuskin mitään järkevää. Tänään Suomenkin televisiouutisissa vilahti alla oleva henkilö, joka oli taannoin napit vastakkain Putinin kanssa. Pieni pätkä Wikipediatekstiä: Mihail Borisovitš Hodorkovski (ven. Михаил Борисович Ходорковский, s. 26. kesäkuuta 1963) on venäläinen liikemies. 1990-luvun alussa hän rikastui Jukos-öljy-yhtiön yksityistämisen myötä päästyään yhtiön pääomistajaksi ja johtajaksi. Hodorkovski oli Venäjän vaikutusvaltaisimpia oligarkkeja ja jossain vaiheessa ilmeisesti Venäjän rikkain mies. Hodorkovski tuomittiin vuonna 2005 veronkierrosta kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen. Venäjä-kriitikoiden mielestä Hodorkovski joutui oikeuteen, koska oli taloudesta ja politiikasta eri mieltä presidentti Vladimir Putinin kanssa. Lännettäjänä pidetty Hodorkovski tuki avoimesti oppositiopolitiikkaa ja halusi presidentiksi. Hodorkovski yritti perustaa suuren öljy-yhtiön, jonka omistajina olisi ollut osin läntisiäkin tahoja vastoin Kremlin halua. Vuonna 2011 Hodorkovskille luettiin talousrikoksista uusia tuomioita, jotka ylsivät ainakin vuoteen 2016 asti, ja hänet siirrettiin työleirille Segežaan Karjalan tasavaltaan. Putinin voitettua vuoden 2012 presidentinvaalit presidentti Dmitri Medvedev määräsi syyttäjän arvioimaan uudestaan Hodorkovskin tapausta, ja sen jälkeen Hodorkovskin rangaistusta lyhennettiin kahdella vuodella. Hodorkovski kuitenkin armahdettiin jo joulukuussa 2013, jolloin hän matkusti heti Saksaan. Mihail Borisovitš Hodorkovski selvisi Venäjältä hengissä. Tämän päivän televisiouutisissa hän arveli, että Venäjä ei hyökkää Ukrainaan, sillä Putin ja hänen nykyhallinto ei ole varma kansan tuesta asialle. Monissa televisiohjelemissa on tuotu esiin, että massiivisten sotilasoperaatioiden = miehistö ja kalustoliikuttelun tueksi Putinin on tehtävä jotakin pelastaakseen kasvonsa. Monet minä mukaan lukien olen sitä mieltä, että hän on menettänyt kasvonsa lännen silmissä jo moneen kertaan, ei ole mitään menetettävää: Krimin valloitus, Itä-Ukrainan sotatila, malesialaiskoneen raukkamainen ja anteeksiantamaton alasampuminen Buk-ohjuksella, Syyrian ja Irakin massiiviset pommitukset, omien kansalaisten tapattamiset, omien kansalaisten myrkyttämiset, omien kansalaisten/toisinajattelijoiden vainoaminen, Valko-Venäjän diktaattorin tukeminen, jne. ... Eiköhän tämä kaikki uho ole loppujen lopuksi perinteistä venäläistä maskirovkaa, hämäystä, harhautusta. Onneksi länsi on tällä kerralla yhtenäinen - ainakin vielä tässä vaiheessa aktiivisista kirjelähetyksistä huolimatta - keskustelulle ja diplomatialle on vielä tilausta.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei taida olla mitään välttämätöntä tekemistä, jos ei intoudu eilisen lumilinkosession jälkeen fiilistelemään lumikolalla kulkuväyliä. Jos kaupungille tulee lähdettyä niin kympin kanisterin voisi ottaa lumilingon bensiiniä. En kerta kaikkiaan ole syttynyt noista talviolympialaisista - ainakaan toistaiseksi. Pöytäkalenterista ensi viikkoa katsellessani on mukavan tyhjää - hyvä niin...

lauantai 5. helmikuuta 2022

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen siirryimme pihalle. Yöllä oli lunta kinostunut paikka paikoin aika lailla. Otimme varastorakennuksen katoksesta, "lipan alta" lumilingon - pienten tarkistusten jälkeen - käyttöön. Sen perässä vuoronperään kävelimme rapiat kaksi tuntia. Ajattelin vielä yhden siivun ajaa kakkosliittymästä, mutta bensiini loppui. Puhdistelin lumet ja jäät lingosta ja siirsin sen varastorakennuksen autotalliin. Katunaapuri kyseli:"Onko orava tehnyt nurkalle räystään alle reiän?" Hän oli ihmetellyt tikkaita ja kanaverkkotuppoviritelmääni. Kerroin hänelle kyllä ja että otin yhteyttä monta vuotta sitten ja toistamiseen muutama viikko sitten Lounais-Lapin eläinsuojeluyhdistykseen sähköpostin välityksellä saadakseni ohjeistusta orava-ongelmasta. Toistaiseksi ei ole otettu yhteyttä. Naapuri sanoi, että hän voi tuoda sopivan loukun. Sanoi, että siihen voi kyllä mennä kissakin. Sanoin, että antaa olla, eiköhän tuo orava-asia kesällä saa ratkaisunsa... Sisälle tultuani eräs Facebook-kavereistani soitti. Juttelimme niitä näitä: Talviolympialaisista, mökkiasioista, Selkäsaaren väylä- ja laituriasioista, terveysasioista, jne. sovimme, että emme puhu tällä keralla politiikkaa - hyvä niin. Vaimoni lähti kaupoille. Minä taidan katsella, mitä maailmalla on tapahtunut.

perjantai 4. helmikuuta 2022

Ensimmäinen helmikuun viikko jo lopuillaan - kyllä...

Ensimmäinen helmikuun viikko jo lopuillaan - kyllä... Aamun lehteä hakiessani postilaatikosta oli aistittavissa lumisataan alkamista. Säätiedotuksen mukaan Suomeen saattaa iskeä jopa lumimyräkkä, tänäänpä sen näkee. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään, kukaties Pikkupuolelle vien ahkiollisen takkapuita. Meille saattaa tulla vieraita viikolla 8... On kumma tunne: Nuo Kiinassa pidettävät talviolympialaiset eivät - tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa - tunnu oikeastaan miltään. Murheellista. Tänään eikä viikonvaihteessakaan ole juuri mitään erityistä tekemistä. Ensi viikkokin pöytäkalenterissa näyttää - ainakin toistaiseksi - olevan tyhjä. Oikeastaan hyvä niin... No niinhän siinä kävi, että vietyäni ahkiollisen klapeja Pikkupuolelle havahduin kakkosliittymän "ongelmiin". En ole toistaiseksi kolannut sitä täydeltä leveydeltä. Olen säästellyt itseäni. Huomasin autonrenkaiden painumajälkiä ja kengänjälkiä kolaamattomilla alueilla. Kävi mielessä suomalainen sanonta: Minkä taakseen jättää, sen eestään löytää. Hain jäätuuran, lapion ja lumikolan - ei kun hommiin. Homma hoidettu, mutta ensimmäistä kertaa kävi mielessä - aiheelliset varoitukset - iäkkäiden ihmisten "lumikolariehumisista". Kyllä vähempikin vauhti olisi riittänyt ja kyllä tuo lumilinko täytyy ottaa nykyistä enemmän käyttöön...

torstai 3. helmikuuta 2022

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Kuulin loppuiltapäivästä kemiläisen taidemaalarin Olavi Olli Korolaisen siirtyneen ajasta iäisyyteen tiistaina 01.02.2022. Tutustuin häneen ensimmäistä kertaa suunnitellessamme ja toteutettuamme taidenäyttelyn Luoteis-Venäjälle Murmanskiin ja Severomorskiin alkukesästä 1994. Se oli ensimmäinen kemiläisten kuvataiteilijoiden pitämä taidenäyttely Murmanskin taidemuseossa ja Art Nord-galleriassa Severomorskissa. Kyseessä oli MOJA-ryhmä (Marika Hakala, Olavi Korolainen, Jorma Kuula ja Anssi Hanhela). Anssi oli siihen maailman aikaan Kemin kuvataiteilijat ry:n puheenjohtaja. Matkalla meitä oli Olli, Anssi ja minä ryhmän vetäjänä. Se oli mielenkiintoinen, avartava ja ikimuistoinen matka kaiken kaikkiaan, jota myöhemmin lämmöllä muistelimme. Silloin alkoi tavallaan Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994 - jossa mukana ovat olleet kuvataideystävämme Anatoly Sergienko, Ivan Voron sekä erityisesti silloinen Severomorskin kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran.

Mitä tänään tähän asti...

Kirjoitin eilen muun muassa seuraavaa: Mukava puhelinkeskustelu hetki sitten - kyllä. Selkäsaaren pohjoispäädystä kaivinkoneenkuljettaja Unto Kärki soitti ja totesi, että väylä on valmis ja hän muokkaa - ilmeisesti huomenna - rantaosuuden. Pyysi katsomaan yhteistä projektiamme. Ilmoitin hänelle, että menen aamulla Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille hiustenleikkaukseen ja kokoparran siistimiseen. Mikäli mitään yllättävää ei tapahdu käveleskelen paikalle, voi olla, että vaimoni lähtee mukaan - hyvä niin... Kyllä - lähden kohta Hiuspysäkille, sitten kotiin ja merenjäälle. Vaimoni lupasi lähteä mukaan, asia kunnossa...

keskiviikko 2. helmikuuta 2022

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Mukava puhelinkeskustelu hetki sitten - kyllä. Selkäsaaren pohjoispäädystä kaivinkoneenkuljettaja Unto Kärki soitti ja totesi, että väylä on valmis ja hän muokkaa - ilmeisesti huomenna - rantaosuuden. Pyysi katsomaan yhteistä projektiamme. Ilmoitin hänelle, että menen aamulla Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille hiustenleikkaukseen ja kokoparran siistimiseen. Mikäli mitään yllättävää ei tapahdu käveleskelen paikalle, voi olla, että vaimoni lähtee mukaan - hyvä niin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - lukiessani totesin, että ilmeisesti edelleen kestoaiheina ovat kirottu Koronavirusongelma ja Venäjä. Toivottavasti niiden uutisoinneista päästään säällisessä ajassa eroon. Kirjoitin eilen muun muassa seuraavaa: Huomenna on iltapäivällä tarkastuslautakunnan kokous Kemin kaupungintalon 2. kerroksen kokoushuoneessa, osa osallistujista ilmeisesti Teams-mollukoiden takana etänä. Menen paikalle Kittilän Petrin varamiehenä, jolla Jalokivigallerian esineiden purkutyö/uussijoittelu ja varastointi jatkuu. Kyllä - alan kohtapuolin orientoitua em. kokoukseen. Vaimoni käy sitä ennen kaupoilla ja hakee Veeran meille Haukkarin Kainuunkadulle...

tiistai 1. helmikuuta 2022

UUSI LUKUHUONEENTALO ENTISELLE PAIKALLE...

Aki Pyykkö Kainuunkatu 3 94700 Kemi Kemi 10.10.2019 Kemin kaupunginhallitus ASIA: KEMI CLT-HANKKEEN KÄYTÄNNÖN TOTEUTTAJAKSI RAKENTAMALLA UUSI LUKUHUONEENTALO ENTISELLE PAIKALLE ______________________________________________________________________________________________ Ihmisen henkilökohtainen vetovoimaprofiili - ne osatekijät, jotka ratkaisevat esim. paikkakunnalla/talousalueella viihtyvyyden, vaikuttamisen ja aktivaatiotason - rakentuu mm. seuraavista tekijöistä: + monipuolisista työnsaantimahdollisuuksista + hyvistä koulutusmahdollisuuksista + liikenneyhteyksistä + toimivista julkisista palveluista + kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista + liikuntapalveluista + henkisestä ilmapiiristä + kansainvälisistä yhteyksistä Vetovoimaprofiiliin liittyy myös olennaisesti elinympäristöön liittyvien mahdollisuuksien hyödyntäminen ja aktiivitoiminnasta jäävä aito jalanjälki muodossa tai toisessa. Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappian/Ammattiopisto Lappian Sammonkadun rakennus- ja puualan osaamiskeskittymä Kemin Kivikankaalla, Pontti puutuotekeskus, on vahvistunut uudella osaamisalueella. Kiintopuurakenteiden oppimis- ja osaamisympäristö (CLT-hanke) on merkittävä päänavaus seutukunnallemme. Ristiinliimatulle massiivipuuelementille on jo kansainvälisesti vakiintunut termi CLT-elementti (CLT=Cross Laminated Timber). Em. tyyppistä umpipuista elementtiä voidaan käyttää rakentamisessa erittäin monipuolisesti. CLT-elementtejä valmistava tuotantoyksikkö on tuotannossa. Kemi on profiloitunut jo vuosikymmenien ajan uusien ideoiden esitaistelijaksi ja uusien ideoiden käytännön soveltajaksi. Kemi täyttää tänä vuonna 150 vuotta, josta toivoisi päätöksenteossa löytyvän seuraaville vuosikymmenille jalanjälki. CLT-hankkeen tuotosten, ristiinliimattujen massiivipuuelementtien soveltamiseen löytynee Kemissä runsaasti käyttöä… Ehdotus: Ehdotan, että Kemin kaupunginhallitus tekee ensi tilassa periaatepäätöksen: + hyväksyä CLT-hankeen tuotokset käytännön sovellutusten ykköskohteiksi + tutkia avoimesti CLT-elementtien käyttömahdollisuuksia kaupungin omissa rakentamiskohteissa + suositella, ohjeistaa CLT-elementtien käyttöä esim. vapaa-ajan rakentamiskohteissa lähitulevaisuudessa Esitän, että juhlavuoden kunniaksi tehdään päätös rakentaa uusi Lukuhuoneentalo entiselle paikalle nykyaikaisista CLT-elementeistä. Rakennetaan talo sitten, kun rahavarat sen sallivat... Ehdotus- ja yhteistyöterveisin Aki Pyykkö kaupunginvaltuuston varajäsen tarkastuslautakunnan jäsen sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehteä hakiessani aistin säätiedotuksen olevan kohdallaan, kova pakkaspäivä, sisään tultuani tarkistin asian - 20 astetta tällä hetkellä. Taitaa jäädä Selkäsaaressa käynti tältä päivältä käymättä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään. Päärakennuksen välikatolta ei ole kuulunut pariin päivään oravan aamurapinoita nakerrusreiän tukkimisen jälkeen. Täytyy seurata tilannetta. Alkukesästä on pakko käydä kaikki räystäänaluset vielä tarkasti läpi. Niin kuin kirjoitettu, oravat saattavat olla riesa asuinrakennuksien välipohjissa. Ne ovat pahanpäiväisiä riiviöitä myös pihan pikkulinnuille, varsinkin pesimisaikaan. Tänään on "vapaapäivä". Huomenna on iltapäivällä tarkastuslautakunnan kokous Kemin kaupungintalon 2. kerroksen kokoushuoneessa, osa osallistujista ilmeisesti Teams-mollukoiden takana etänä. Menen paikalle Kittilän Petrin varamiehenä, jolla Jalokivigallerian esineiden purkutyö/uussijoittelu ja varastointi jatkuu.

maanantai 31. tammikuuta 2022

Tämän illan Kemin kaupunginvaltuuston kokous...

Minuun oli otettu yhteyttä tänään iltapäivällä Facebook-foorumin Messengerin kautta. Eräs Keskustan valtuutettu ilmoitti, että hän ei kykene osallistumaan lomamatkalta illan valtuustokokoukseen. Kaupungintalolta myös soitettiin myöhemmin, voinko osallistua kokoukseen. Minulla oli muuta aktiviteettia, joten minusta seuraava varavaltuutettu hälytettiin paikalle. Seurasin kuitenkin tämän päivän valtuustokokousta netistä pykälästä 12 lähtien. Rönsyilevää keskustelua, tarkennuksia, äänestyksiä, sekoilua, pilkunviilausta, jne. ... Kysymyksessä oli Kemin kaupungin vetovoimaohjelma 2022-2025, joka vielä pyörähtää lautakuntien kautta uudelleen päätettäväksi. Neljästäkymmenestä kolmesta valtuutetusta kourallinen käytti loppujen lopuksi puheenvuoroja. Oli aistittavissa aikamoista vihervasemmisto-vyörytystä. Kokous kesti klo 18.00-21.07 välisen ajanjakson... Niin - meitä nettiseuraajia taisi olla maksimissaan 48 henkilöä.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tulet päärakennuksen takkapesään ja puuhuoltoa=korillinen klapeja puu- ja varastokatoksesta sisään kuivumaan/lämpenemään. Lähdimme kaupungille asioille ja Karjalahdelle kaupoille. Uteliaisuuttamme käväisimme sisäsatamassa. Kyllä - rannan tuntumassa kaivinkone oli täydessä työn touhussa. Hyvältä näyttää. Varmemmaksi vakuudeksi kaivinkoneen kuljettaja soitti iltapäivällä kertoi tilanteen. Työ oli edistynyt suunnitelmien mukaisesti. Rannassa oli tuttu lenkkeilijä, kurssikaveri Kemin tekusta 1960-luvun loppupuolelta - Jouko Lauri - kerroin hänelle Selkäsaaren pohjoisrannan kaivinkonetouhuista... Sen verran on pakkasta, että ei viitsi lähteä merenjäälle/Selkäsaaren pohjoispäätyyn väyläruoppauksen uusintaa katsomaan. Taitaapa olla huomenna lähtö rannassa käväisemään, mikäli ilmat eivät aivan mahdottomiksi äidy... Karjalahden Prismassa vaimoani odotellessa vaihdoin muutaman sanan käytäväpenkillä istuskelevan Teuvo Ypyän kanssa aiheina muun muassa aluevaalit, kuvataideasiat ja Jalokivigalleria. Olipa taas mukava ajella Kemin Haukkarin Kainuunkadulle.

sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Koko Euroopan kriisi - kyllä, ei kahta sanaa...

Koko Euroopan kriisi - kyllä, ei kahta sanaa... Olen tänää lukenut Erinomaisen artikkelin Helsingin Sanomista liittyen Valko-Venäjän tilanteeseen. Viimeksi pidettyjen presidentinvaalien jälkeen mikään ei ole entisellään. Toimittaja Tommi Nieminen seurasi Valko-Venäjän kansannousua 538 vuorokautta. Alussa oli vahva demokratialiike. Sitä seurasi suurin puhdistus Euroopassa sitten Stalinin aikojen. Nyt pelkäämme jo suursotaa. Joku lukijoista saattaa ihmetellä, miksi ihmeessä seuraan ja kirjoittelen tämän tyyppisistä asioista. Miksi? Siksi, että kyseiset tapahtumat ovat äärimmäisen vaarallisia koko Euroopalle myös meille suomalaisille. Tällä hetkellä muutaman tuhannen kilometrin päässä touhuaa kaksi äärimmäisen vaarallista, hengenvaarallista diktaattoria, oikeastaan "sotaterroristia", jotka kaiken lisäksi "ovat hyvää pataa" keskenään. Toinen on toisesta kaiken lisäksi kaikella tavalla riippuvainen ja molemmat kehittelevät äärimmäisen typeriä, arvaamattomia sotilasoperaatioita, jotka ovat tuhoisia myös heidän edustamilleen valtioille, kansoille. He harjoittelevat operaatioita sotaharjoitusten savuverhon alla. Elämme Euroopassa, maailmassa vaarallisia aikoja. Toivottavasti kuilun partaalla diplomatialle on vielä tilaa. Näin itse uskon kaikesta huolimatta tapahtuvan...

Tammikuun 2022 viimeinen sunnuntai - kyllä...

Tammikuun 2022 viimeinen sunnuntai - kyllä... Sen verran oli lunta tuulen mukana kertynyt, että perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin hyötyliikuntana hetken aikaa lumikolan perässä kävelemään. Olipa aika pureva vinkka. Pihalla lumihangessa oli useassa paikassa oravan jälkiä. Meillä on epäilys, että ainakin yksi pitää talviasuntoa päärakennuksemme välikatolla. Olen ottanut yhteyttä sähköpostin välityksellä paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen, miten tuosta riiviöstä pääsemme eroon. Toistaiseksi en ole saanut vastausta sähköpostiini. Tiedän, että oravia monet pitävät herttaisina, harmittomina lähes lähipihalemmikkeinä, mutta totuus on toisenlainen. Muun muassa pikkulintujen pesimisaikaan niiden toiminta saattaa olla tuhoisaa. Puhumattakaan, että ne alkavat majailla välikatoilla. Meidän osaltamme asia tutkitaan/ratkaistaan viimeistään alkukesästä. Tänään päivällä meille ilmeisesti tulee maastoautomme (Land Rover Freelander) taannoin ostanut nuorimies kahvittelemaan. Vaimoni näytti pistäneen torttujen paistoprosessin alulle - hyvä niin.

lauantai 29. tammikuuta 2022

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehteä hakiessani totesin ilman olevan sen verran mukavan tuntuinen, että alamme orientoitua merenjäälle lähtöön. Toisin sanoen lähdemme käväisemään ensimmäistä kertaa tälle talvelle Selkäsaaren pohjoispäädyssä olevalla mökillämme. Perinteisten aamutoimien jälkeen kuumaa vettä termospulloon, limupurkki ja eväsleivät. Eiköhän ne pikakäynnille riitä. Tavoitteena on mennä moottorikelkkauria pitkin jalan. Jään päällä ei ole lunta paljoakaan...