Ensimmäinen helmikuun viikko jo lopuillaan - kyllä...

Ensimmäinen helmikuun viikko jo lopuillaan - kyllä... Aamun lehteä hakiessani postilaatikosta oli aistittavissa lumisataan alkamista. Säätiedotuksen mukaan Suomeen saattaa iskeä jopa lumimyräkkä, tänäänpä sen näkee. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään, kukaties Pikkupuolelle vien ahkiollisen takkapuita. Meille saattaa tulla vieraita viikolla 8... On kumma tunne: Nuo Kiinassa pidettävät talviolympialaiset eivät - tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa - tunnu oikeastaan miltään. Murheellista. Tänään eikä viikonvaihteessakaan ole juuri mitään erityistä tekemistä. Ensi viikkokin pöytäkalenterissa näyttää - ainakin toistaiseksi - olevan tyhjä. Oikeastaan hyvä niin... No niinhän siinä kävi, että vietyäni ahkiollisen klapeja Pikkupuolelle havahduin kakkosliittymän "ongelmiin". En ole toistaiseksi kolannut sitä täydeltä leveydeltä. Olen säästellyt itseäni. Huomasin autonrenkaiden painumajälkiä ja kengänjälkiä kolaamattomilla alueilla. Kävi mielessä suomalainen sanonta: Minkä taakseen jättää, sen eestään löytää. Hain jäätuuran, lapion ja lumikolan - ei kun hommiin. Homma hoidettu, mutta ensimmäistä kertaa kävi mielessä - aiheelliset varoitukset - iäkkäiden ihmisten "lumikolariehumisista". Kyllä vähempikin vauhti olisi riittänyt ja kyllä tuo lumilinko täytyy ottaa nykyistä enemmän käyttöön...