Luottamukseni järkeviin ratkaisuihin, toimintamalleihin horjuu - kyllä...

Olen mielestäni optimistinen, välillä hyperoptimistinen ihminen perusluonteeltani. "Aina on vaihtoehtoja, vaikka maailma on sekaisin ja taivas tuntuu putoavan niskaan." niin kuin taannoin eräs tuttavani totesi vapaasti muisteltuna. Suunnilleen edellä mainitulla tavalla olen pääasiassa yrittänyt hahmottaa maailmanmenoa. Ukrainan osalta luottamukseni järkeviin ratkaisuihin, toimintamalleihin horjuu - kyllä... Hetki sitten pysähdyin mietiskelemään tämänhetkistä, mielestäni järjetöntä tilannetta Ukrainan ympärillä. Venäjä on pitänyt sietämätöntä jännitystä ja pelkoa sodan uhasta yllä Ukrainan rajoilla ja lisäksi pitänyt laajoja sotaharjoituksia Valko-Venäjän kanssa. Kaksi järjetöntä diktaattoria on vauhdissa. Venäjän ja länsimaailman - EU, Nato ja Yhdysvallat - välillä on ollut viime viikkoina/päivinä kirjeenvaihtoa, jota ei ymmärrä kohta Erkkikään. Tänään viimeksi tapahtui kirjeenvaihdon osalta pohjanoteeraus: Venäjän vaatimukset Yhdysvalloille/Natolle ovat superjärjettömiä. Sen toki ymmärrän, että Venäjän ulkoministeri, Sergei Lavrov tekee työtä käskettyä ja on presidentti Vladimir Putinin käsikassara, mutta viimeksi mainitulla ei taida lääkitys olla kohdallaan... Tämä peli alkaa mennä niin kovaksi, että kohta "Uus-Vainikkalan laukausten myötä", rytisee. En enää ihmettele, vaikka huomenna aamu-uutisissa todetaan, sota on alkanut Ukrainassa. Tosiasiassa se on alkanut jo vuonna 2014. Olen aikaisemminkin avoimesti kirjoittanut, että minusta tuli kertalaakista Nato-uskovainen vuonna 2014 Venäjän valloitettu Krimin niemimaan. Vaikka meille vakuutetaan, että itärajallamme on rauhallista, sekin saattaa olla loppujen lopuksi tyypillistä venäläistä maskirovkaa eli hämäystä, harhautusta... On tämä kummaa aikaa kerta kaikkiaan. Surullista, todella surullista.