Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet. Kukaties pientä lumikolan perässä kävelemistä päivemmällä eli kevyen pakkaslumen siirtelyä. Oikeastaan tänään ei taida olla muuta tekemistä. Niin - uutta pöytäkalenteria katsellessani jäin hetkeksi pohdiskelemaan, tottuuko tuohon yhden viikon esilläoloon kerralla. Tähän saakka minulla on ollut pöytäkalenterissani koko kuukausi näkökentässäni. Vilkaistuani uuden älypuhelimeni kalenterinäyttöä, siinä se kuukausi olisi "kertalaakista" näkysällä, jos siihen viitsii alkaa tarvittavia merkintöjä näpyttelemään... No niinhän siinä pääsi käymään, että näpyttelin nuo alkuvuoden sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä tarkastuslautakunnan kokousajat kalenterin muistiin, eipä tuossa tullut hikikään. Siellä ne nyt sitten ovat varmuuden vuoksi... Niin - minulla on tunne, että joku kavereistani/lukijoistani ihmettelee, miten viitsin kirjoittaa noin mitättämästä pikkuasiasta kuin pöytäkalenterista - kalenterista yleensäkin. Minulle se ei ole pikkuasia. Miksi? Siksi, että olen vuosikymmeniä käyttänyt pöytäkalenteria ja taskukalenteria. Työssä ollessani käytin töissä pitkää, kapeaa pöytäkalenteria, jossa oli aina viikko näkyvissä. Jäätyäni eläkkeelle aloin käyttää pöytäkalenteria, jossa on ollut koko kuukausi näkyvillä. Niitä kalentereita tuli lehtitilauksien kylkiäisinä. En ole toistaiseksi käyttänyt aktiivisesti älypuhelimen kalenteria. Voi olla, että tässä rytäkässä siirryn siihen - ainakin koemielessä... Olen lisäksi käyttänyt vuosikymmeniä - niin töissä kuin kotona - A5-kokoista arkkinippua, johon päälimmäiseen olen kirjoittanut MUISTA-otsikon aivan ehdottomasti päivän/viikon tärkeimmät asiat. Tätä tapaa olen yrittänyt markkinoida muillekin...

Mitä vuoden 2021 ensimmäisnä päivänä tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme pihalle fiilistelemään kevyen kevytpakkaslumen kanssa. Minä lumikolan ja vaimoni harjan kanssa. Naapuri jo näytti ajelevan lumia kasaan lumilongon kanssa. Sen aika koittaa varmaan meilläkin jossakin vaiheessa. Pihalla ollessamme hoidimme samalla jäte- ja puuasiat. Ilmeisesti kohtapuolin otan yhteyttää viime vuosien puutoimittajaamme. Vuoden 2021 ensimmäinen loppupäivä ollaan sitten vaan.

Se on Uudenvuodenpäivä perjantai 01.01.2021 nyt - kyllä ...

Se on Uudenvuodenpäivä perjantai 01.01.2021 nyt - kyllä ... Hetki sitten keittiöpöydän ääressä totesin vaimolleni: "Tarvitseeko meidän muuta uudelle vuodelle luvata kuin pitää huolta toisistamme?" Niin ja auttaa lähimmäisiämme, jos apua tarvitsevat... Itse en ole vuosiin tehnyt niin sanottuja uudenvuodenlupauksia. Olen julkisesti ilmoittanut tekeväni parhaani, se täytyy jatkossakin riittää. Kyllä on mielenkiintoinen vuosi odotettavissa. Erityisen mielenkiintoiseksi sen tekee lähestyvät kuntavaalit, jotka pidetään sunnuntaina 18.04.2021. Kirotun Koronaviirusongelman vuoksi nämä ovat entisistä poikkeavat kuntavaalit. Lähes nettivaalit... Niinkuin olen useastikin kirjoittanut, olen ottanut henkilökohtaisesti yhteyttä - sähköpostin ja Facebookin Messengerin välityksellä kukaties noin kolmeenkymmeneen tuntemaani kemiläiseen, potentiaaliseen kuntavaaliehdokkaaseen yhteyttä. Vetoan Sinuun, joka et ole ehdottomasti kieltäytynyt lähtemästä ehdokkaaksi, lähde mukaan - nyt. Sinua tarvitaan. Itse olen vakuuttunut siitä, että kuntapäättäjänä oleminen on yhteisten asioiden hoitamista. Politiikan tekeminen kokemuksieni mukaan on aika vähäisessä roolissa käytännössä.

Se on vuoden viimeinen päivä - torstai 31.12.2020 - kyllä...

Se on vuoden viimeinen päivä - torstai 31.12.2020 - kyllä... Heräsin tänään jostain syystä poikkeuksellisen aikaisin aamulla. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin takkaan tulet ja aloin tutustua päivän media-antiin. Vilkaisin muun muassa Helsingin Sanomista mielenkiintoisen kuvakoosteen vuodelta 2020. Kyllä tuo kirottu Koronavirus-ongelma hallitsi kuvakoostetta. Selailin läpi myös oman pöytäkalenterini. Yllättäen havahduin tosiasiaan, että läheskään kaikki tapahtumat, jotka olin lyhyesti merkannut muistiin eivät olleet kristallinkirkkaina omissa ajatuksissa. Kai ne olivat sitten loppujen lopuksi osittain epäolennaisia merkintöjä... Mitä kuluneesta vuodesta 2020 on jäänyt niin sanotusti käteen? Kokousmerkintöjä oli aikalailla. Samoin kesään liittyviä merkintöjä: Selkäsaaressa käyntejä: Kalastusjuttuja ja puunkaatoa/katkomista/pilkkomista. Vaikka kalastelin vähemmän kuin aikaisempina kesinä, niin sain ennätyskokoisia ahvenia ja ensimmäistä kertaa kuhan katiskalla. Kotona tontilla puunkaatoja ja tontinkulmalla perunanviljely onnistui hyvin, ryytimaa kukoisti ja rapasperit kasvoivat... Ulkopuolelta omien aktiviteettiemme on todettava Veeran Voice of Finland-menestys. Se oli hänelle erinomaista esiintymiskokemusta, josta on varmaan hyötyä jatkossakin... Ei kai tässä sitten auta muuta kuin alkaa odotella vuoden vaihtumista.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen puuhuoltoa ja kevyttä lumikolailua. Sen verran on kevyttä pakkaslunta satanut, että pääsee/joutuu pihalle lumikolan perässä kävelemään hyötyliikuntana. Voi olla, että vien Pikkupuolellekin ahkiollisen klapeja. Olemme tähän saakka selvinneet lämmityksissä tontiltamme kaadettujen puiden - iso hopeakuusi ja monihaarainen koivu - pätkittyjen ja pilkottujen klapien voimin. Arvelen, että puuta riittää helmi-maaliskuun vaihteeseen. Silloin viimeistään on pakko tilata puukuorma eli perinteiseen tapaan ylivuotisia koivuklapeja. Ilmeisesti otamme silloin hiukan lyhyempää tavaraa kuin aikaisemmin. Todennäköisesti 40 cm klapeja... Miksi? Siksi, että olemme opetelleet varsinkin päärakennuksen takkaa lämmittämään lyhyemmillä puilla ja pienemmillä puumäärillä kuin aikaisemmin. Se on näyttänyt toimivan ilman ylimääräisiä "savuntuprauksia". Niin - olemme saaneet Pikkupuolelle tutun lomavieraan - Veeran - vuoden viimeisiksi päiviksi.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Meillä oli eilen rajanaapureidemme kanssa Pikkujoulu. Kyllä - olimme päättäneet aikoinaan kesäisen tapahtuman yhteydessä, että vietämme Pikkujoulun kaikille soveltuvana aikana. Se aika oli tiistaina 28.12.2020 klo 16-20... Olimme sopineet työnjaosta: Ruoka- ja juomapuolesta sekä jaettavista x-y euroa maksavista lahjoista. Erinomainen ateria, jälkiruoat ja palanpainikkeet. Erityisen jännittävä hetki oli Pikkujoululahjojen jakohetki, arvonta... Mistä ihmeestä se Pikkujoulujoulupukki oli tiennyt akuutit lahjatarpeet. Jokaiselle tapahtumaan osallistuvalle osui kuin nakutettu oikea/tarpeellinen hyötylahja. Päätimme tehdä tästä perinteen...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Vaimoni sanoi menevänsä Pikkupuolelle laittamaan takkaan tulet. Veera oli ilmoittanut tulevansa lomavieraaksemme - hyvä niin. Virittelen käyttöön uusia - vuoden 2021 - kalentereita, perinteisiä tasku- ja pöytäkalentereita. Jokohan ensi vuonna otan myös älypuhelimen kalenterin käyttöön...

Vuoden 2020 viimeinen viikko alkoi - kyllä...

Vuoden 2020 viimeinen viikko alkoi - kyllä... Herätykset olivat päällä poikkeuksellisen aikaisin tänään. Miksi? Siksi, että etelän Pikkupuoli-vieraamme - Timo ja Sami - olivat aikaisin lähdössä ajelemaan takaisin Ruuhka-Suomeen. Jotakuinkin 06.30 he lähtivät. Toivottelimme hyvää matkaa ja varovaista ajoa. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden kohtapuolin pihalle lumitöihin. Todennäköisesti fiilistelen rauhallisesti lumilapiolla ja lumikolalla. Tuskin käynnistän vielä lumilinkoa...

Team teaching in the vocational education...

Tiimiopetus ammatillisessa koulutuksessa (Team teaching in the vocational education) - kyllä... Kansainvälinen opettajatyöryhmä oli kaksi ja puoli vuotta tutkinut tiimiopetusta ammatillisess koulutuksessa. Olin mukana em. ryhmässä. Oli loppuraportin julkaisemisen aika. Olin lupautunut esittelemään sen kuulijakunnalle. Suuressa luentosalissa oli osa tutkijoista ja suuri joukko opiskelijoita. Esittelin aineiston, loppuraportin perinteisen liitutaulun ja piirtoheittimen/piirtoheitinkalvojen avustuksella. Nykyajan tietotekniikkalaitteiden sovellutuksia ei ollut käytettävissä. Kaikki sujui alustavien suunnitelmien mukaisesti. Niin - tämä oli viimeöinen uneni, jonka herättyäni muistin erityisen selvästi. Kyllä tuossa unessa oli siteeksi asiaakin, totuuttakin. Tein tutkielman, oikeastaan opinnäytetyön Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opettajaopistoon (AHO) 1970-luvun loppupuolella. Aiheena oli opetusjärjestelyihin liittyvää, nimenä Yhteistyö ja opettajajärjestelyt ammattikouluissa (käytännössä TEAM- Teaching/Tiimiopetus ammattikouluissa/ammatillisissa oppilaitoksissa). Elettiin pienimuotoisen "järjestösodan" aikaa ammatillisella koulutussektorilla ja opetusjärjestelyihin liittyvä aihe oli kohtalaisen arka asia. Minutkin yritettiin hakata henkisesti mustelmille asiassa. Päädyin em. tutkielma-aiheeseen ystäväni, silloisen Ammattioppilaitosten Insinöörit AOI ry:n puheenjohtajan Seppo Helakorven toivomuksesta. Hän oli "vihkiytynyt" tiimiopetusaiheesta. Todettakoon, että Rovaniemeltä lähtöisin ollut Seppo autoinsinööritukinnon lisäksi suoritti sittemmin DI-tukinnon, maisteritukinnon ja vieläpä väitteli tohtoriksikin... Niin tuo "järjestösota" päättyi OAJ:n ja IL:n sopimukseen 1990-luvun puolessa välissä, sopimuksen pääallekijoittajina edellä mainittujen yhdistysten silloiset puheenjohtajat Erkki Kangasniemi ja Matti Viljanen. Tosin sopimukseen liittyvät jälkiseurantatoimenpiteet eivät toteutuneet käytännössä mielestäni sopimustekstin mukaisesti.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olihan mielenkiintoinen puhelinkeskustelu iltapäivällä - kyllä... Kemiläinen liikemies Ilpo Tasala soitti minulle luettuaan erään Facebook-tekstini. Totta - kirjoitin: Aloitin eilen lukea Seeva Vuolteen muistiinpanojen pohjalta tehtyä kirjaa TIEDUSTELIJAN PÄIVÄKIRJA. Todennäköisesti luen sen pikavauhtia läpi. Luettu on ja mielenkiintoiseksi todettu. Monia minullekin tuttuja henkilönimiä on kyseisessä kirjassa. Vaimoni Tuula - aikanaan Veitsiluodossa asuneena - on tuntenut henkilökohtaisesti monia kirjassa esiintyneitä henkilöitä mukaan lukien päähenkilön Seeva Vuolteen. Niin - Ilpo kertoi saaneensa joululahjaksi kyseisen kirjan ja kertoi isänsä olleen toisen maailmansodan aikana samalla alueella/rintamalla, samoissa tehtävissä kuin Seeva Vuolle. Toisin sanoen kaukopartiomiehenä. Ilpo kertoi, että isänsä ei näistä asioista koskaan kertonut. Juuri näin, eivät kertoneet juuri muutkaan monivuotisista, rankoista kokemuksistaan...

Se on Apostoli Johanneksen päivä - kyllä...

Se on Apostoli Johanneksen päivä - kyllä... Niin - eilen loppuiltapäivästä nuoretmiehet - Timo ja Sami - saapuivat vieraaksemme Pikkupuolelle pääkaupunkiseudulta viimeksimainitun autolla. Kävivät illansuussa saunassa. Vaihdoimme vähin kuulumisia. Tänään perinteisen aamutoimien jälkeen klapit päärakennuksen takkaan ja korillinen puita varasto- ja puukatoksesta. Aloitin eilen lukea Seeva Vuolteen muistiinpanojen pohjalta tehtyä kirjaa TIEDUSTELIJA PÄIVÄKIRJA. Todennäköisesti luen sen pikavauhtia läpi... Ulkona näyttää sataneen sen verran lunta, että voisi harrastaa kuntokävelyä lumikolan perässä. Voi olla, että jätän kuitenkin väliin. Ehtiipä tuota huomennakin.

Se on Tapaninpäivä nyt - kyllä...

Se on Tapaninpäivä nyt - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkaan. Voi olla, että käymme autoajelun kaupungilla. Illalla saamme tuttuja vieraita - Timo ja Sami - Pikkupuolelle pääkaupunkiseudulta. Olemme sopineet riittävistä varotoimista tuon kirotun, kirorotun, kirotun Koronavirus-ongelman suhteen... No niin - kävin yksin "Tapaninpäiväajelulla" keskustassa. Hahtisaaren Nesteellä tankkasin Land Roverin ja ajelin uteliaisuuttani sisäsataman kautta. Jäätä on, mutta perinteiseen tyyliin odotan itse, että ensimmäiset moottorikelkanjäljet näkyvät jäällä ennen ensimmäistä Selkäsaareen menoa. Kotiin tultuani täydennän Pikkupuolen klapivarastoa. Vaimoni pistää paikkoja kuntoon vieraiden varalta ja lähtee kohtapuolin kaupoille.

Se on Joulupäivä nyt - kyllä...

Se on Joulupäivä nyt - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen iltapäivällä todennäköisesti katsomme Suomen television monijouluisen klassikon: Ihmeellinen on elämä. Se "kolahtaa" vuodesta toiseen... Mikä ihmeen Ihmeellinen on elämä? Ihmeellinen on elämä Jokajouluinen klassikko kertoo amerikkalaisesta pikkukaupungista ja itsemurhan partaalle ajautuneesta miehestä, joka saa tilaisuuden nähdä elämänsä uudessa valossa. O: Frank Capra. N: James Stewart, Donna Reed. (It's a Wonderful Life, USA 1946) Mutta sitä ennen talonmieshommia: Puuhuoltoa, Pikkupuolen takan lämmitystä ja kompostoivan puuseen kuorikepussitäydennystä, jne. ... Näitä touhutessani katselin pätkiä Veikko Huovisen kirjaan Konsta Pylkkänen perustuvasta televisioelokuvasta - erinomainen sekin.

Se on Jouluaatto nyt - kyllä...

Se on Jouluaatto nyt - kyllä... Nousin poikkeuksellisen aikaisin ylös ja pistin päärakennuksen takkaan tulet. Vaimoni pisti pienen, jääkaapissa sulamassa muutaman päivän olleen, kinkun leipäkuorutuksella tavalliseen sähköuuniin. Tähän saakka olemme paistaneet kinkun yöllä ja nauttineet aamulla "taivaallisesta" tuoksusta. Pienen kinkun paisto onnistuu varsin hyvin aattoaamunakin. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ole muuta mahdollisuutta kuin todeta, että se on Jouluaatto nyt ja ollaan vaan...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen selailin hiukan netistä, mitä maailmalla on tapahtunut. Aika lailla tutun oloista menoa, kukaties eri puolilla maapalloa olevat häiriöpesäkkeet ovat hiukan rauhoittuneet Jouluksi , mene ja tiedä. Samat populistit näyttävät olevan esillä mediatarjonnassa: Englannin pääministeri Brexitmurheineen, Venäjän presidentti armahduslainsäädäntöprosesseineen/myrkytysvalheineen ja USA:n presidentti vaalisyytösvalheineen/armahdusprosesseineen, jne. ... Jälkimmäisin vielä hetken aikaa - onneksi. Suomen Meri-Lapin, Kemin, Haukkarin Kainuunkadulle Joulu lähestyy totutulla tavalla erittäin rauhallisesti. Vaimoni lähtee käväisemään kaupoilla, minä yritän jatkaa orientoitumista työpöytäni ääressä hiukan entisestään uudentyyppiseen somemaailmaan. Joulupukki on jo lähtenyt liikkeelle Korvatunturilta. Saattaa olla, että Joulupukinkin työrupeama huomenna on näinä kirotun Koronavirus-ongelman aikana poikkeuksellinen. Ei taida aivan joka paikkaan olla asiaa ja hyvä niin. Homma hoitunee nykyajan tyylliin osittain - etänä... Kaikesta edellisestäkin huolimatta Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2021 - eletään ihmisiksi...

Postia pappi Jaakobille...

Postia pappi Jaakobille on Klaus Härön ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 2009. Pääosissa ovat Kaarina Hazard ja Heikki Nousiainen. Tarina Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta. 1970-luvun alun Suomeen sijoitettu elokuva kertoo sokeasta papista Jaakobista ja armahdetusta elinkautisvangista, Leilasta. Kun Leila pääsee vapaaksi, hänelle tarjotaan paikkaa Jaakobin henkilökohtaisena avustajana syrjäisestä pappilasta, jonne Leila vastentahtoisesti meneekin. Leilan tehtävä on lukea "seurakunnan" lähettämiä kirjeitä, joista useimmat ovat esirukouspyyntöjä tai hengellisen avun etsintää. Jaakobille kirjeliikenne on elämäntehtävä, mutta Leilaa se ei juuri kiinnosta. Niin - kyseinen televisioelokuva on esitetty aiemminkin, kukaties useita kertoja. Ensimmäistä kertaa keskityimme katsomaan se yhtäjaksoisesti kokonaan. Kyllä siinä on koskettavia elementtejä...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Tuossa aamupäivällä pohdiskelin, että tänään ei ole juuri mitään tekemistä, mutta iltapäivällä alkoi tapahtua... Katunaapurin kanssa olimme eilen sopineet tietystä pienasunnon tuunaamisesta. Homma tänään hoidettu nopeasti, asiallisesti ja ammattitaitoisesti. Olen käynyt sähköpostiviestintää Kemin kaupungingeodeetin kanssa Veitsiluodon/Rytikarin vanhan koulun opettajien asuntolarakennuksesta. Asia kiinnosti minua rapiat kaksikymmentä vuotta sitten, tein jopa rakennukseen liittyviä selvityksiä/suunnitelmia. Kyseinen rakennus on Museoviraston sr-1 - merkinnän, "rasitteen" alla. Tänään on meillä niin sanottu Veera-päivä, kyllä, vaimoni haki Veeran lukiolta meille. Sain häneltä alustavaa avustusta tuohon uudenkarheaan älypuhelimeen. Samalla hiukan auottiin uutta Gmail-tiliäkin. Käytännössä minulla on tällä hetkellä kolme sähköpostiosoitetta. Eiköhän jatkossa yksikin riitä, mutta olkoon nyt tässä muutosvaiheessa näin... Olen ottanut viikonvaihteessa yhteyttä älypuhelimen myyjäliikkeeseen. Tarvitsen apua hiukan langattomien palvelujen varmistamiseen reitittimen ja taulutelevision välillä. Arvelen sieltä otettavan kohtapuolin yhteyttä, viimeistään joulunpyhien jälkeen...

Suunnitellun vanhenemisen strategia...

Kaivoin vanhan - aina ajankohtaisen - tekstin esille, joka on taannoin julkaistu silloisessa paikallislehdessä. Sopii mielestäni erinomaisesti näin jouluviikon menoon. SUUNNITELLUN VANHENEMISEN STRATEGIA Jos otsikko tarkoittaisi Sinun tai minun – suunnitellun vanhenemisen strategiaa – asia olisi erittäin merkityksellinen ja herättäisi laajaa kiinnosta. Tuntisimme itsemme edelleen ikääntymisestämme, hapertumisestamme huolimatta tarpeellisiksi jopa hyödyllisiksi ns. hyvinvointiyhteiskunnan jäseniksi, jotka siirtävät elämänkaaren väistämättä kartuttamaa hiljaista tietoa seuraavalle, kukaties sitäkin seuraavalle sukupolvelle. Toivottavasti en tuota kenellekään pettymystä, mutta en kirjoita ihmisistä, vaan siirrän tuon otsikon kolme sanaa – suunnitellun vanhenemisen strategia – esineisiin, tuotteisiin. Toki tärkeää on sekin… Minunkin iässä muistellaan mielellään, miten entisinä hyvinä aikoina esineet, tuotteet kestivät. Mainoksissakin todettiin. ”Ne kestävät isältä pojalle!” Kuulen monen nuoremman sukupolven edustajan mutisevan: ”Nyt kyllä taitaa muisti pätkiä!” Ei pätki, vaan kyllähän ne kestivät ja kaiken lisäksi niitä kannatti korjata… ”Niin, niin mutta kuka nyt vanhaa roinaa nykyaikana nurkissaan pitää?” kysyvät dynaamiset, kertakäyttökulttuurin kyllästämät edustajat – nykynuoret. Nykyesineet, tuotteet on tehty särkymään. Niin se pelkistettynä on! Pätkä suoraa nettitekstilainausta: Ekologisesti orientoitunut ihminen haluaa käyttää tavaroitaan mahdollisimman pitkään. Hän pyrkii tietoisesti torjumaan muodin, uusien keksintöjen ja mainosten houkutukset ja käyttää samoja vanhoja esineitä vuodesta toiseen. Ennen pitkään ne kuitenkin särkyvät. Korjaaminen on usein kohtuuttoman kallista tai aikaa vievää. Monesti se ei ole edes mahdollista. Niinpä ympäristöstään vastuuta kantavan kuluttajankin on ostettava uusia vaatteita ja laitteita. Useimmat ihmiset suhtautunevat tavaroiden särkymiseen kuin luonnonilmiöön: sille ei voi mitään. Mutta entä jos tavaroiden rikkimeno tai toiminnan lakkaaminen onkin suunniteltu, jotta uusien tuotteiden myynti varmistuisi? Kanadalainen vapaa tutkija ja kirjoittaja Giles Slade esittää teoksessaan Made to Break: Technology and Obsolescence in America (Harvard University Press, Cambridge, Massachusetts 2006), että suunniteltu vanheneminen keksittiin 1930-luvun pula-aikana. Kun tavaroiden ostaminen väheni ratkaisevasti, tehtailijat keksivät uuden keinon lisätä kulutusta: tuotteisiin käytettiin tahallaan huonolaatuisia raaka-aineita ja komponentteja, jotta ne särkyisivät kyllin aikaisin. Tieteellisillä testeillä valittiin oikeaan aikaan rikkimeneviä materiaaleja ja osia. Muun muassa nykyisin on tavallista suunnitella elektronisten laitteiden akut vanhenemaan nopeasti. Tietokoneiden käyttöikä on saatu pudotettua muutamaan vuoteen ohjelmistosuunnittelijoiden ja tietokonevalmistajien yhteistyöllä. Tavaroiden lyhyt käyttöikä on monien ammattisuunnittelijoiden työn keskeinen lähtökohta. Eettinen kuluttaminen ei paljon auta, kun koko tuotantojärjestelmä on jo teknisellä tasolla suunniteltu tuhlauksen maksimoimiseen. Suunniteltu vanheneminen on hyvä esimerkki siitä, että yksityisen kuluttajan huonon omantunnon herättelyyn perustuva muutosstrategia on virheellinen. Sen sijaan, että koemme jatkuvasti syyllisyyttä kulutuskäyttäytymisestämme, olisi tärkeää huomata, että nykyinen talousjärjestelmämme perustuu pitkälti kuluttamiseen, ja ainoa mahdollisuus on järjestelmän muuttaminen. Monissa asioissa ihmisellä on mahdollisuus valita, olla ostamatta tai ostaa eettisesti valmistettuja tuotteita. Useimmiten todellista valintamahdollisuutta ei kuitenkaan ole, ja on välttämätöntä muuttaa ylikulutukseen perustuvaa talousjärjestelmäämme. Tavarat voisivat kestää moninkertaisesti sen ajan, mitä ne nyt kestävät. Tuotteiden elinikää on lyhennetty tieten tahtoen kuluttajien kysynnän varmistamiseksi. Nykyaikainen kulutusyhteiskunta nojaa siihen, että tuotannon, kulutuksen ja roskiin heittämisen kehä ei koskaan katkea. Ympäristönsuojelijat pitävät tätä mahdottomana pitkällä tähtäimellä, mutta mitä vaihtoehtoja kuluttajilla on? Omaa pohdintaa… Pääosalle kuluttajista riittää sellainen vaihtoehtomalli, että tuotteet olisivat nykyistä yksinkertaisempia – ”karvalakkimalleja”. Kaikkeen ei tarvitse väkisin ympätä mm. huipputekniikkaa, sillä sehän on usein se heikoin lenkki, ainakin nopeimmin vanhentuva lenkki. Pohdiskeluterveisin Aki Pyykkö Opetusalan eläkeläinen Kemistä

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet. Vanhasta muistista käväisin vielä aamulla vilkaisemassa/varmistamassa, onko Kaleva-lehti loppunut tulemasta. Kyllä oli, lehdenjakajalle oli tieto mennyt perille. Sisään tultuani avasin Lapin Kansan näköislehden. Saapa nähdä siirrymmekö Helsingin Sanomien paperiversion lukijoiksi. Todennäköisesti emme ainakaan aivan heti, sillä poltettavan paperin määrä nykyiseen verrattuna moninkertaistuisi. Pihalle katsellessani totean murheellisena - melkein kaikki lumi on sulanut. Säätietojen mukaan sitä huomenna sataisi, joten "Valkea Joulu" on edelleen mahdollinen. Toivossa on hyvä elää. Tänään ei ole oikeastaan mitään erikoista tekemistä. Katsotaan, miten tässä edetään...

Vuoden viimeinen täysi viikko alkaa, se on talvipäivänseisaus nyt...

Vuoden viimeinen täysi viikko alkaa, se on talvipäivänseisaus nyt - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen tuttuja talonmieshommia - päärakennuksen takkaan puut valmiiksi odottamaan mahdollisesti huomista sytyttämistä ja korillinen puita sisään. Ulkona pääväyliltä lumet ovat sulaneet, tällaista talvea... Niin tuo talvipäivänseisaus. Pätkä WikiPediatekstiä: Talvipäivänseisaus on vuoden lyhin päivä. Pohjoisella pallonpuoliskolla se on ajankohta, jolloin Aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella. Silloin Auringon deklinaatio on minimissään ja aurinko on alimmillaan taivaalla etelässä ollessaan. Päivät alkavat pidentyä - hyvä niin. Meidän neljä vuodenaikaa alkaa hiukan mietityttää. Säilyykö rytmi: Kevät, kesä, syksy ja talvi tulevaisuudessa Suomessa aidosti vai onko se jotain muuta. Oli niin tai näin, kuulin, että meille tulee Pikkupuolelle pari tuttua joulunpyhävierasta, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole...