MÜNCHEN
LOPUKSI Münchenissä palattiin sinne, mistä kaikki alkoi, Lähi-itään.
Kolmen suuren uskonnon ja loppumattomien veristen kriisien synnyinalue palasi valokeilaan Münchenin turvallisuuskonferenssin viimeisenä päivänä. Kriisit, jotka pitivät maailmaa pelossa menneinä vuosina, ovat entistä viheliäisempiä.
Bayerischer Hof -hotellin koristeellisessa juhlasalissa samalle puhujakorokkeelle oli ennen sunnuntaita mahtunut joukko valtiojohtajia ja vakavien kriisien osapuolia kautta maailman, mutta kun vuorossa olivat Iranin ja Saudi-Arabian ulkoministerit, lava oli liian pieni kahdelle.
Jo ennen kuin he olivat vuorossa jäädytti Israelin pääministeri
Benjamin Netanyahu tunnelman hyökkäämällä omassa puheenvuorossaan erittäin raivoisasti Irania vastaan.
SUURENA huolena Syyrian rinnalle nousivat Münchenissä ydinaseet, joiden osalta tilanne on parilla mittarilla huonompi kuin se oli kylmän sodan aikana.
Keskinäisestä luottamuksesta tai sopimushalusta ei ollut mitään merkkiä, kun Venäjän entinen Washingtonin-suurlähettiläs
Sergei Kisljak ja Yhdysvaltojen varaulkoministeri
John Sullivan syyttivät lauantaina vuoronperään toistensa maita ydinasesopimusten rikkomisesta.
Kylmän sodan aikana Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton taitavat ydinaseneuvottelijat pystyivät sopimaan keinoista vähentää uhkaa maailman tuhoutumisesta ydinasesodalla. Vielä vuonna 2010 Yhdysvallat ja Venäjä solmivat uuden strategisten aseiden määrää rajoittavan sopimuksen, jonka määräykset astuivat kokonaisuudessaan voimaan kaksi viikkoa sitten.
Nyt vastaavan sopimuksen neuvottelemisesta ei olisi toivoakaan. Viron ulkoministeri
Jüri Luik sanoi Münchenissä, että Venäjä pitää lännen aserajoitusehdotuksia salajuonena itseään vastaan. Samaan aikaan sekä Yhdysvallat että Venäjä kehittelevät uusia ydinaseita.
Oma uhkansa ovat Pohjois-Korean ydinaseet, jotka kuitenkin olivat Münchenissä yksi harvoista varovaisen toiveikkuuden aiheista. Olympialaisten Korean niemimaalle tuomaa liennytystä kiitettiin, vaikka siitä, että Pohjois-Korea luopuisi ydinaseistaan, ei ole mitään merkkiä.
TOIVEIKKUUTTA haettiin myös toisesta yllättävästä paikasta, eli Ukrainasta
Uudelleen virinnyt keskustelu kansainvälisten rauhanturvajoukkojen lähettämisestä Itä-Ukrainaan sai laajaa periaatteellista tukea, vaikka sen tueksi ei ollut mitään merkkejä tilanteen paranemisesta itse taistelualueella.
Turvallisuuskonferenssiin osallistunut presidentti
Sauli Niinistö korosti HS:lle, että Ukrainan sota on Suomelle akuutein kriisi. Tiedotustilaisuudessa Niinistö sanoi, että Suomi olisi valmis osallistumaan joukoilla laajaan kansainvälisen operaatioon Itä-Ukrainassa, mikäli sellaisen päästään.
Myös Ruotsi on valmis osallistumaan operaatioon, puolustusministeri
Peter Hultqvist kertoi uutistoimistoille.
SUOMEN profiili turvallisuuskonferenssin julkisissa osuuksissa oli hyvin matala. Paikalla oli presidentti Niinistön lisäksi puolustusministeri
Jussi Niinistö, muta kumpikaan heistä ei ollut puhujana eikä panelistina konferenssin avoimissa istunnoissa.
Presidentti Niinistö osallistui suljettuun arktisten alueiden turvallisuudesta. Sekä hänellä että puolustusministerillä oli joukko kahdenvälisiä tapaamisia, jotka ovat Münchenin konferenssin tärkeä osa.
Näkyvyydessä Suomi jäi selvästi jälkeen muun muassa Ruotsista, Norjasta ja Virosta. Viron presidentti
Kersti Kaljulaid on ottanut itselleen nopeasti näkyvän rooli kansainvälisillä foorumeilla ja oli konferenssin kysytyimpiä puhujia.
MÜNCHENIN turvallisuuskonferenssi on asetelmaltaan hyvin poikkeuksellisen maailmanpolitiikan areena. Puheenvuorot ovat tarkkaan harkittuja, usein laskelmoidun näyttäviä ja niillä on myös monia eri yleisöjä.
Konferenssiin osallistunut Ulkopoliittisen instituutin johtaja
Teija Tiilikainen summaa konferenssin sisällön varsin lohduttomaksi.
”Maailmanpolitiikassa on tällä hetkellä valtavasti konfliktipotentiaalia ja paljon ennakoimattomuutta. Ratkaisemattomiin konflikteihin liittyvät riskit ovat nyt todella suuria, oli kyse Pohjois-Koreasta, Syyriasta tai Iranista. Ei ole kauheasti valoa.”
YHTEISTÄ puheenvuoroille oli se, ettei kellään ole halua sillanrakentajaksi. On kuin kukaan ei luottaisi siihen, että kriisit olisivat ratkottavissa.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov oli monen muun tapaan puheessaan hyvin aggressiivinen. Hän ei vastannut Venäjän Syyria- ja Ukraina-politiikan sekä asevarustelun saamaan arvosteluun, vaan piti hyökkäystä parhaana tapana puolustautua.
Vain Saksan ulkoministerin
Sigmar Gabriel otti asiakseen vedota kansainväliseen järjestykseen ja yhtenäisyyteen. Sen hän teki toki taitavasti, mutta puhe herätti myös kysymyksiä. Presidentti Niinistö tarttui puheen jälkeen Gabrielin ajatukseen siitä, että Venäjä-pakotteita voitaisiin purkaa jotenkin asteittain. Tätä Suomi ei halua.
Gabrielin puhetta kehysti vahvasti Saksan sisäpolitiikka. Gabriel saattoi hyvinkin pitää viimeisen puheensa, sillä hän taistelee nyt ulkoministerin pestinsä jatkosta.
Samasta syystä Saksan liittokansleri
Angela Merkel ei ollut paikalla. Saksa on hallituksenmuodostamisessa välitilassa ja hallituksen kohtalo on demarien jäsenten käsissä. Äänestyksen tulos selviää kahden viikon päästä.
Merkelillä oli kuitenkin eräänlainen varjokonferenssi, sillä hän tapasi Berliinissä kaksi EU:n yhtenäisyyden kannalta ongelmallista kumppania, Puolan pääministerin
Mateusz Morawieckin ja Britannian pääministerin
Theresa Mayn.
May korosti hyvin näyttävästi Britannian tärkeyttä Euroopan sisäiselle ja ulkoiselle turvallisuudelle.
”Britannian asettaa nyt uudenlaisia ehtoja saadakseen hyvän brexit-sopimuksen”, Tiilikainen arvioi. ”Muuten Britannia ei jatkaisi yhteistyötä turvallisuuspolitiikassa.”
MAAILMAN konfliktit kärjistyvät Münchenissä myös uudella tavalla henkilökohtaisiksi, minkä Saksan vihreiden entinen johtaja
Cem Özdemir sai Münchenissä kokea.
Turkin presidenttiä
Recep Tayyip Erdoğania arvosteleva Özdemir liikkui poliisin turvaamana, sillä Turkin pääministerin
Binali Yıldırıminturvamiesten arvioitiin olevan hänelle turvallisuusriski. Erdoğanin taannoisella Yhdysvaltain-vierailulla henkivartijat hakkasivat kurdeja puolustaneita mielenosoittajia.
