OMASSA ajassaan järkeväksi realismiksi ja tosiasioiden tunnustamiseksi luonnehdittu toiminta voi muuttua jälkiarvioissa nöyristeleväksi opportunismiksi ja oman edun tavoitteluksi. Tällaiseen historialliseen itsekritiikkiin tarjosi hyviä välineitä Ylen kanavilla esitetty Jari Tervon tuore dokumenttisarja presidentti Urho Kekkosesta ja hänen vallastaan.
Suomettumisesta – eli Neuvostoliiton käyttämisestä sisäpolitiikan välineenä – tuskin syntyy lopullista yksimielisyyttä vieläkään. Se on kuitenkin varmaa, että myös tämä aika punnitaan jälkikäteen. Edessä voi olla julmia tuomioita.
Jälkiviisauden aiheiksi oikeistonationalistit voivat tarjota maahanmuuttoa ja moni muu ilmastonmuutosta, mutta on helpompaa aloittaa kahdesta henkilöstä, Vladimir Putinista ja Donald Trumpista.
VENÄJÄN ja Yhdysvaltojen presidentit romuttavat kukin sopimuspohjaista kansainvälistä järjestelmää ja luovat itsestään mahtipontista kuvaa.
Putin muun muassa esiintyy lavastetuissa kuvissa sankarillisena eläintenpelastajana. Trump lähettää vailla vertaa olevia Twitter-viestejä.
Molemmat leimaavat itseensä kohdistuvan kritiikin salaliitoiksi ja valeuutisiksi ja samalla levittävät ympärilleen valheellista tietoa oman valtansa tueksi ja vastustajien horjuttamiseksi.
Siinä välissä Euroopassa mietitään, olisiko järkevää realismia hyväksyä tällainen toiminta, ja jos ei, mitä sitten pitäisi tehdä.
PUTIN on joutunut sen verran vastuuseen, että hänen käynnistämänsä sotatoimet Ukrainassa sentään johtivat kansainvälisiin pakotteisiin. Trumpin kohdalla vallitsee neuvottomuus.
Kun Trump julisti lauantaina olevansa ”vakaa nero” oli ilmeistä, ettei hän ole kumpaakaan. Hän on kuitenkin edelleen Yhdysvaltojen presidentti.
Trumpin avustajien erikoisena tehtävänä oli sunnuntaina vakuuttaa, että ehkä Trump on nero. Yleisemmin saatettiin arvioida, että Trump on sekopää, mutta se on nyt väärä vastaus.
Trumpin ja Putinin vyörytyksiin ei päde vastavyörytys. Jos Putinin Venäjä syyttää länttä kaikesta, vastaus ei ole Venäjän syyttäminen kaikesta, eikä Trumpin mielenterveydestä ole tutkittua tietoa.
Trumpin ja Putinin voi pitää vastuussa toiminnastaan tarkalla tiedolla, laskeutumatta heidän tasolleen. Päättäjien kannattaa ryhdistäytyä ja varautua siihen, ettei historian tuomioista voi valittaa.
Kirjoittaja on ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimittaja.
IKÄÄNTYVÄÄN ihmiseen pätee vanha sanonta: vierivä kivi ei sammaloidu. Kun elämäntyyli on aktiivinen, muistikin säilyy paremmin, sanoo neurologi ja aivotutkija Markku T. Hyyppä tuoreessa kirjassaanIkääntyvän muistikirja.
Opettele uusia asioita, syö terveellisesti, kuntoile ja liiku, nuku hyvin ja vältä stressiä, hän summaa. Ole sosiaalinen, liity kuoroon, vaikka ei olisi lauluääntä, ja lue romaaneja. Kaikki nämä tukevat muistia ja hoksaamista, kun ikää karttuu.
Istumista ja television katselua taas kannattaa välttää samoin kuin liiallista murehtimista ja jähmettymistä omiin oloihin.
LÄÄKÄRISEURA Duodecimin julkaisemaan kirjaan Hyyppä keräsi keinoja, joiden vaikutuksen tiede on todennut. Rima on korkealla: vain vahva näyttö kelpaa.
Niin arvioituna osoittautuukin, että monella kohutulla muistin tehostajalla ei olekaan tehoa. Älylääkkeistä on apua lähinnä nuorille mutta ei vanhoille. Aivojen sähköärsytys ei paranna muistia, magneettiärsytys voi tehdä niin jonkin aikaa.
Gojimarjojen muistia ja keskittymiskykyä vahvistavaa vaikutusta Hyyppä kutsuu vaihtoehtoiseksi faktaksi. Vaikutusta ei löydy myöskään superruoaksi kutsutuista mustikoista, antioksidanteista, omega-3- ja DHA-kapseleista, tummasta suklaasta, tomaateista tai parsakaalista.
Kahvi – tai tarkemmin sen sisältämä kofeiini – parantaa työmuistia ja tarkkaavaisuutta, mutta teho on lyhytaikainen. Sokeri taas heikentää ikääntyneen muistia.
HEDELMIEN ja vihannesten hyödystä ikääntyneiden muistille ei ole vakuuttavaa näyttöä. Runsas beetakaroteenin, E-vitamiinin ja seleenin syöminen purkista voi olla jopa haitallista.
Välimeren ruokavalio on todettu hyödylliseksi, mutta Hyyppä epäilee, että sen teho ei ole niinkään ruoka-aineissa kuin siinä, että Välimeren maissa on tapana syödä yhdessä.
Myös pohjoismainen ruokavalio, liikunta ja yhteisöllisyys hidastavat muistisairauden alkamista, hän toteaa. Muistiaan haastaneet eivät sairastu yhtä helposti kuin ne, jotka eivät ole haastaneet. Muistia voi haastaa pelaamalla šakkia tai kortti- tai lautapelejä, osallistumalla tietokilpailuihin, opettelemalla vieraita kieliä, harrastamalla taiteita tai hoitamalla puutarhaa.
SOSIAALISUUS on tärkeää. Liikunta hyödyttää muistia ja hoksaamista, kunhan se ei ole yksinäisiä hikilenkkejä vaan sosiaalista ja henkisesti haastavaa, kuten tanssia, joogaa, painia, leikkejä ja pallopelejä.
Kulttuurinkin suotuisa vaikutus voi tulla sosiaalisuuden välityksellä. Hyyppä havaitsi viisitoista vuotta sitten, että kulttuuria harrastava elää kolme vuotta pitempään kuin harrastamaton. Se pitää myös ikääntyviä terveinä.
Taide-elämys koetaan usein muiden kanssa, ja ihminen tarvitsee ”kanssaihmisyyden” tunnetta elääkseen, Hyyppä huomauttaa. Hän toivoo Suomeen lisää talkoita ja kirjastomäärärahoja.
Kirjasto on tärkeä siksi, että lukeminen pidentää elämää enemmän kuin liikunta tai terveellinen ruokavalio, Hyyppä summaa.
KUN lukee kirjoja keski-iästä vanhuuteen, muistisairauden vaara vähenee – mutta ei mitä tahansa tekstejä miltä tahansa alustalta.
Kaunokirjallisuus virkistää mieltä tehokkaammin kuin tietokirjallisuus, pitkät tekstit paremmin kuin lyhyet ja paperille painetut tehokkaammin kuin sähköisiltä alustoilta luetut.
”Oma selitykseni on sosiaalisuus”, Hyyppä sanoo HS:lle.
”Tietokirjaa lukiessa aivot virittyvät työskentelemään mutta sosiaalinen puoli puuttuu. Ihminen haluaa toisen ihmisen luo, ja syventyessään romaaniin hän on läsnä toisen ihmisen maailmassa.”
UNOHTAMINEN taas ei ole katastrofi vaan normaalia toimintaa. Jotakin on unohdettava, että voi muistaa jotakin uutta, 75-vuotias Hyyppä lohduttaa.
”Tavaroiden hukkaaminen suorastaan liittyy ikääntyneen arkipäivään.”
Fakta
Ikä muuttaa muistia ja muistamista
Muisti muuttuu iän karttuessa.
Iän vaikutus näkyy etenkin työ- ja tapahtumamuistissa.
Nopea reagointi hidastuu, ja työmuistin häiriöherkkyys lisääntyy. Punainen lanka katoaa herkemmin kuin ennen.
Irrallisten tietojen muistaminen on hankalampaa. Merkityksellisten asioiden arviointi taas helpottuu.
Olin tänään tiistaina 09.01.2018 aamupäivällä koulutustilaisuudessa, jonka oli Meri-Lapin kehittämiskeskus ry järjestänyt kuntien ja kuntayhtymien tarkastuslautakuntien jäsenille Kemin Kivikankaalla Digipoliksessa. Paikalla oli parikymmentä osallistujaa, joista jotakuinkin puolet oli ensimmäistä kertaa tällä valtuustokaudella tarkastuslautakunnan jäsenenä kunnassa tai kuntayhtymässä. Kouluttajana toimi Minna Ainasvuori, Liiketoimintajohtaja, JHT, HT BDO Oy:stä. Olen ollut tähänastisen elämäni aikana aika monessa koulutustapahtumassa koulutettavana ja/tai kouluttajana. Tämänkertaisen kouluttajan toiminta ja saamani materiaali oli erinomaista, joista ei kahta sanaa mutta... Voin rehellisesti ja avoimesti todeta, että tällä osa-alueella koulutus alkaa mielestäni minulle riittää.
Kemissä päätöksenteko kärsii luottamuspulasta. Useiden kemiläisten eri puolueiden poliitikkojen mielestä päätöksenteon vaikeudet kulminoituvat vasemmistoliiton tapaan tehdä politiikkaa. Kritiikin mukaan siinä ei haeta kompromisseja vaan pidetään tiukasti kiinni omasta kannasta ideologisista syistä.
Erityisesti tämä on näkynyt loppuvuonna kaupunginhallituksessa. Länsi-Pohjan sote-yhteisyrityksen asiat eivät edenneet valtuuston myönteisen päätöksen jälkeen. Useimmiten esitykset ovat kaatuneet neljän vasemmistoliittolaisen ja yhden demarin äänillä, vasemmistoliittolaisen puheenjohtajan äänen ratkaistessa.
Vasemmistoliiton taholta päätöksenteon takkuamista perustellaan päätettävien asioiden suuruusluokalla, heikolla valmistelulla ja muun muassa kaupunginjohtajan Kiinan matkalla.
Tilanne päätyi lopulta siihen, että joulukuussa perussuomalaiset, keskusta ja kokoomus esittivät kaupunginhallitukselle epäluottamusta. Esityksen mukaan kaupunginhallitus ja erityisesti sen vasemmistoliittolainen puheenjohtaja Sari Moisanen ovat menettäneet valtuuston luottamuksen.
Valtuusto käsittelee hallituksen mahdollista erottamista tammikuun lopussa. Epäluottamusta perustellaan sillä, että kaupunginhallitus on kävellyt valtuuston päätöksen yli käsitellessään sote-yhteisyritykseen liittyviä asioita.
Erimielisyyttä myös kaupunginjohtajan kanssa
Viime vuonna myös vasemmistoliiton ja kaupunginjohtajan näkemykset ovat poikenneet toisistaan. Kuluvan vuoden budjetti oli laadittu viime vuoden veroprosentille, mutta vasemmistoliitto ajoi demareiden tuella läpi puolen prosenttiyksikön ennakoivan veronkorotuksen.
Päiväkoti- ja kouluverkkouudistuksesta tehtyyn päätökseen kaupunginjohtaja jätti eriävän mielipiteen kaupungin velkataakan paisumisen vuoksi. Kaupunginjohtaja esitti yksityisen päiväkodin rakentamista ja hintalapun pudottamista kymmenellä miljoonalla eurolla.
Syrjäytetäänkö vasemmistoliitto?
Päätöksenteon vaikeus on näkynyt käytännössä esimerkiksi siinä, että kunnanhallituksen kokous on venynyt pisimmillään 12 tuntiin. Useat poliitikot kuvaavat työskentelyä äärettömän raskaaksi ja kyllästyttäväksi. Politiikassa on ollut äkkiliikkeitä ja ilmassa on tympääntymistä ja epäluottamusta.
Poliitikkojen mukaan vuoropuhelu ja kompromissien tekemisen taito on hukattu. Myös vasemmistoliiton taholta myönnetään, että yhteishengessä on tekemistä.
Paikoitellen tilanne muistuttaa 2000-luvun alkua, jolloin demarit, keskusta ja kokoomus syrjäyttivät vasemmistoliiton vallan kahvasta. Silloinen koalitio perustui siihen, että kaupungin taloutta piti tervehdyttää, mutta vasemmistoliitto vastusti tarvittavia toimenpiteitä.
Koalitiota on jälleen mietitty joissain keskusteluissa, mutta pelkkä suivaantuminen vasemmistoliiton toimintatapoihin tuskin riittää liimaamaan muita puolueita yhteen.
Vaikeudet alkoivat huhtikuussa
Vielä maaliskuussa Kemissä oli kaikki hyvin. Kaupunginjohtaja Tero Nissisen johtajasopimusta jatkettiin ja Nissinen sai 3,5 prosentin palkankorotuksen. Jatkoa perusteltiin muun muassa Kaidin biovoimala-hankkeella ja sote-uudistuksella.
Seuraavassa kuussa saatiin ensimmäinen merkki tulevasta. Poliittinen ohjausryhmä esitti Länsi-Pohjan sote-yhteisyrityksen selvittelyn jatkamista, mutta kaupunginhallitus jätti asian ensin pöydälle ja seuraavassa kokouksessaan päätyi päinvastaiseen kantaan tasaäänin vasemmistoliittolaisen puheenjohtajan äänen ratkaistessa. Kaupunginvaltuusto päätti kuitenkin jatkaa selvitystä.
Välissä käytiin kuntavaalit. Kesän jälkeen sote-asioiden käsittelyssä jatkui sama kuvio. Yhteisyrityksen perustaminen jäi pöydälle 6.11. ja 13.11. pidetyissä kokouksissa.
6.11. neljä vasemmistoliittolaista ja yksi demari saivat tuekseen yhden kokoomuslaisen. 13.11. asia jäi pöydälle neljän vasemmistoliittolaisen ja yhden demarin äänillä vasemmistoliittolaisen puheenjohtajan äänen ratkaistessa.
Valtuusto kuitenkin otti yhteisyrityksen perustamisen käsittelyyn samana päivänä 13.11. ilman hallituksen esitystä ja hyväksyi asian äänin 22 - 21.
20. marraskuuta kaupunginhallitus päätti laittaa valtuuston päätöksen täytäntöön.
Jarrutus jatkui vielä valtuuston päätöksen jälkeen
Sen jälkeen hallituksessa asian eteneminen kuitenkin takkusi jälleen.
4.12. kaupungin edustajien valinta yhtiökokoukseen ja yhtiön hallitukseen sekä kaupunginjohtajalle myönnettävä nimenkirjoitusoikeus jäivät pöydällevasemmistoliittolaisten ja yhden demarin äänillä puheenjohtajan äänen ratkaistessa. Perusteena oli, että palvelusopimus pitäisi käsitellä ennen päätöstä.
11.12. asian eteneminen pysähtyi hallituksessa jälleen neljän vasemmistoliittolaisen ja yhden demarin äänillä puheenjohtajan äänen ratkaistessa. Hallitus esitti, että valtuuston pitäisi käsitellä asia uudestaan sopimukseen tehtyjen muutosten vuoksi.
14.12. valtuuston puheenjohtaja Teija Jestilä (sd.) päätti, että asiaa ei voida ottaa uudelleen valtuuston käsiteltäväksi, koska hallituksen esitys ei sisällä minkäänlaista valmistelua.
18.12. hallitus valitsi kaupungin edustajat ja myönsi kaupunginjohtajalle nimenkirjoitusoikeuden sen jälkeen, kun yhteisyrityksen perustamista vastustanut ja vasemmistoliiton mukana äänestänyt Pirita Hyötylä joutui jääväämään itsensä.
Ennen joulua Länsi-Pohjan sote-yhteisyritys perustettiin ja kunnat ja sairaanhoitopiiri allekirjoittivat 15 vuoden sopimus Mehiläisen kanssa. Sote-sopimuksen arvo on noin miljardi euroa.
Myös shp:n hallituksessa on ollut vaikeaa
Päätöksenteko on ollut vaikeaa myös Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin hallituksessa.
Esimerkiksi Kemin vasemmistoliiton varapuheenjohtajana toimiva sairaanhoitopiirin johtaja Riitta Luosujärvi esitti 17. marraskuuta, että yhteisyrityksen hankintapäätöstä ei tehdä. Hän perusteli esitystä turvallisuussopimuksen puuttumisella ja sillä, että kuntien päätökset eivät olleet saaneet lainvoimaa.
Sairaanhoitopiirin hallitus kuitenkin teki hankintapäätöksen äänin 3 - 2.
Juttua varten on haastateltu useita kemiläisiä poliitikkoja eri puolueista.
Kävin tutustumassa tällä kerralla Helsingin Sanomien vaalikoneeseen ja uteliaisuuttani arvoin mahdolliset ehdokkaani kisassa. Lopputulos tämänhetkisille - pakkaspäivä-ajatuksilleni - "paremmuus-/sopivuusjärjestyksessä": Laura Huhtasaari, Nils Torvalds, Sauli Niinistö, Matti Vanhanen, Paavo Väyrynen, Tuula Haatainen, Pekka Haavisto ja Merja Kyllönen Oma kantani asian suhteen on ollut kristallinkirkas jo pitkään, mutta mielenkiinnon vuoksi asiaa on seurattava jatkossakin. Tuskinpa enää täytän vaalikonetta näissä vaaleissa..
Olen jo siinä iässä, että usein mielellään muistelen menneitä aikoja. Keskellä nykyajan yltäkylläisyyttä = tavarapaljoutta tulee mieleen mm. kotiolot 1950-luvulla. Perheemme koostui edesmenneistä vahemmistani ja kolmesta lapsesta, joista minä olen nuorin siis kuopus. Me lapset olemme kaikki eläkeläisiä. Asuimme vanhassa, Laitakarin sahan lankunpätkistä rakennetussa maalaistalossa. Samassa talossa oli isoisäni Aukusti Pyykkö asunut perheineen 1800-1900-lukujen vaihteessa. Siihen maailman aikaan nykyisellä asuinpaikallamme pidettiin kotieläimiä ja viljeltiin maata. 1940 ja 1950-lukujen vaihteessa meilläkin oli kotieläimiä niin kuin monilla naapureillakin.
1950-luvulla taloon ei tullut vesijohtoa eikä viemäriä, ei tullut myöhäisemmässä vaiheessakaan eli silloin kun Kainuunkatu rakennettin. Pitkän varastorakennuksen (sauna/saunanporstua, makasiini, liiteri, navetanporstua ja navetta) päädyssä oli puusee, käymälä. Meillä oli oma kaivo, mutta ruokavesi haettiin Möylyntien ja Haukkarinkadun risteyksessä olevasta vesipostista vesikärry/-astia-yhdistelmällä. Talossa oli puulämmitys, joka myöhemmin muuttui öljykaminalämmitykseksi ja viimein suorasähkölämmitykseksi. Ei ollut jääkaappia, ei pakastinta. Oli sisä- ja ulkoeteisen komero sekä hyvä maakellari osittain talon alla. Kellari on vieläkin tallella tuunattuna. Meillä ei ollut puhelinta. Ei ollut "ihan ensimmäisessä aallossa" televisiotakaan. Radio toki oli - ei ihan tavallinen vaan sellainen, jossa oli päällä lyvysoitin. Vanhempieni kuoleman jälkeen 1970-luvun puolessa välissä perikunta sai Kemin kaupungilta asemakaavatontin (perunapeltomme) rakentamiskehotuksen, käytännössä samalla pakkolunastusuhkauksen. Tontti myytiin.
Pihalla olleen pitkän varastorakennuksen sisareni aviomies purki eli siinä vaiheessa, kun entisille perunapelloillemme rakennettiin kytketty paritalo. Tultuani perheeni kanssa takaisin Kemiin ja rakennettuamme tontille uuden talon purimme kyseisen talon 1980-luvun puolessa välissä. Teimme lankunpätkät pääasiassa polttopuiksi ja poltimme ne taivaan tuuliin nykyisen päärakennuksemme varaavassa takassa. Rakennuksen pystyvuorilaudat käytettiin tonttimme ympärillä olevan aidan tarpeiksi.
Se oli ennen, entä nyt... Tontillamme on kolme rakennusta täynnä tavaraa. Tavaraa, jonka olemassaolosta ei ole kovinkaan tarkkaa mielikuvaa. Pääosa luonnollisesti aitoa ja tarpeelista käyttötavaraa mutta osittain myös kaikennäköistä tilpehööriä ja hilavitkutinta! Osa toki niistäkin tarpeellista mutta... On pakko todeta, että ennen tultiin toimeen huomattavasti vähemmällä.
