KANSAINVÄLISEN oikeuden professori Martti Koskenniemi pelkää, että Yhdysvallat hakee sotaa. Se olisi sota, jonka voittamisen presidentti Donald Trump uskoisi palauttavan kunnioituksen Yhdysvaltoja kohtaan.
”On ennustettavissa, että tällainen arvostelukyvytön seksuaalinen häirikkö hakee arvostusta juuri voimapolitiikasta. Trump vetoaa usein ’kunnian’ palautukseen. Hän on huomauttanut, että olisi jo aika, että Yhdysvallat voittaa jonkin sodan”, Koskenniemi sanoo kotonaan Helsingissä.
NEWYORKILAISESTA kiinteistösijoittajasta Donald Trumpista tuli 20. tammikuuta Yhdysvaltojen 45. presidentti. Jo virkaanastujaispuheessaan hän osoitti, että hän on erilainen presidentti.
Presidentti, joka puhuu värikkäästi suoraan kansalle. Karkeasti, kansaa kiihottavasti, voimakkaasti kärjistäen ja muodollisuuksista piittaamatta.
Koskenniemi seurasi virkaanastujaispuhetta New Yorkissa. Siellä hän on käynyt säännöllisesti liki 20 vuotta New Yorkin yliopiston vierailevana professorina.
Koskenniemi on maailmankuulu kansainvälisen oikeuden tutkija ja entinen ulkoministeriön virkamies. Viime vuosina hän on tutkinut paljon myös oikeushistoriaa. Hän on entinen kokoomuslainen, joka tunnetaan nykyisin suorapuheisena, vapaamielisenä ja riippumattomana intellektuellina – siis juuri sellaisena, jota Trump ei voisi sietää.
Koskenniemen kahden kuukauden opetusjakso New Yorkissa päättyi maaliskuun alussa. Hän seurasi Trumpin valtakauden sekavaa alkua yhdessä Yhdysvaltain nuoren älymystön kanssa ja yllättyi siitä, miten järkyttyneitä ihmiset yliopistossa olivat.
”Tunnelma oli täysin monomaaninen. Ihmiset puhuivat vain yhdestä asiasta: presidentti Donald Trumpista. Kun palasin Suomeen, tuntui siltä, että täällä voi taas hengittää.”
Monomania tarkoittaa itsepintaista yhden asian ajattelua tai tavoittelua. Siis eräänlaista päähänpinttymää.
Koskenniemen opiskelijat olivat huolestuneita ennen muuta kolmesta asiasta. Mitä tapahtuu kansainvälisille sopimuksille, ihmisoikeuksille ja kehityspolitiikalle?
NEW YORK on Yhdysvaltojen itärannikon vapaamielisten pääkaupunki. Suuri osa kaupungin asukkaista äänestää demokraatteja.
New Yorkin yliopisto sijaitsee Washington Square Parkin laidalla taiteilijoiden ja älymystön suosimassa Greenwich Villagen kaupunginosassa.
Puisto on nimetty Yhdysvaltojen ensimmäisen presidentin George Washingtonin mukaan. Hän oli aikoinaan kirjoittamassa maan perustuslakia, jolle nykyinen presidentti ei näytä antavan suurta arvoa.
Vapaamielisessä New Yorkissa ilmapiiri on tyystin erilainen kuin kuihtuvissa syrjäkylissä ja rapistuvissa teollisuuskaupungeissa, joissa Trumpin kannatus on suurta.
”Lounaalla vanhemman juutalaisen professorin kanssa totesin, että eihän Trump ainakaan fasisti ole. Lounasvieraani katsoi minua surullisena ja totesi, että sitähän emme tiedä. Silloin vatsassani kouraisi: tosiaan, sitä emme tiedä.”
VALTIO olen minä, väitetään Ranskan itsevaltaisen kuninkaan Ludvig XIV:n sanoneen 1600-luvulla.
Trumpia arvioitaessa on etsittävä vertailukohtia menneisyydestä. Siinä on aina vaaransa, koska historia ei toista itseään sellaisenaan ja ideologiat muuttuvat.
Aurinkokuninkaan itsevaltiuden seurauksena valistusfilosofi Montesquieu kehitti vallan kolmijako-opin. Sen keskeinen idea oli estää vallan keskittyminen ja korostaa valtiollisten instituutioiden tarkasti rajattuja toimivaltasuhteita.
Vallan kolmijaossa tuomiovallan riippumattomuus on turvattu pitämällä se erossa lainsäädäntövaltaa käyttävästä parlamentista ja toimeenpanovaltaa käyttävästä hallituksesta ja viranomaisista.
Montesquieun opista tuli nykyaikaisten valtioiden perusta, ja vaikutteita siitä omaksuttiin myös Yhdysvaltojen perustuslakiin.
Koskenniemen mielestä on selvää, että presidentti Trump on hylännyt vallan kolmijako-opin. Trump on esimerkiksi kutsunut liittovaltion tuomaria ”niin sanotuksi tuomariksi”, kun tämä totesi presidentin seitsemän valtion kansalaisille määräämän maahantulokiellon lainvastaiseksi.
Trump ilmeisesti katsoo, että oikeusvaltio estää kansan tahdon toteutumisen.
”Hänen käsityksensä demokratiasta on se, että valtiolliset instituutiot eivät saa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun puhumattakaan yliopistoista tai mediasta. Ne ovat trumpilaisessa demokratiakäsityksessä vain haitallisia tekijöitä. Hän ajattelee puhuvansa suoraan niin kutsulle kansalle. Hitsi vieköön: Ludvig XIV ajatteli ihan samalla tavalla.”
Koskenniemi korostaa, että demokratia on nykyään paljon enemmän kuin vain kansanvaltaisuutta. Demokratia on pyrkimystä yhteiseen hyvään. Hänen mukaansa siihen kuuluvat tasa-arvo, totuuden etsintä, vastapuolen kunnioitus, yhteistyö poliittisten vastustajien kanssa sekä moniarvoisuuden kunnioittaminen.
Toinen historiallinen vertailukohta on hänen mielestään Italian entinen pääministeri Benito Mussolini, jota kutsuttiin nimellä il Duce, johtaja. Mussolini oli fasismin uranuurtaja.
Koskenniemi määrittelee fasismin vahvan johtajan ja kansan yhteiseksi liitoksi, joka pyrkii muutokseen valtiollisista instituutioista piittaamatta.
”Onko kyse rooseveltilaisesta vallankaappauksesta vai onko oikeampi vertailukohta Hitler, Mussolini tai Berlusconi. Valitettavasti nämä ovat ne lähihistorialliset kiintopisteet, jotka Trumpia arvioitaessa tulevat väistämättä esiin, vaikka kuinka yritän välttää lyömästä leimoja.”
Mussolinin fasismissa tärkeintä oli johtaja ylivertaisena ihmisenä eikä arvovaltaisena instituutiona. Trump ei myöskään näytä välittävän virkansa arvovallasta. Ja kun johtajalla ja kansalla on yhteinen maailmankuva ja tavoitteet, poliittisia tavoitteita voidaan ajaa valtiollisista instituutioista piittaamatta.
Koskenniemi lisää vertailuryhmään vielä Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin, joka on myös kovin ottein romuttanut oikeusvaltiota ja demokratiaa.
Kysymykseen siitä, mitä hyvää Trumpissa on, Koskenniemi miettii vastausta hetken.
”En usko, että trumpilaisuuteen sisältyy suoranaista rasismia. Italialaisen fasismin ja natsismin ero oli se, että fasismiin ei sisältynyt rasismia, mikä taas oli keskeinen osa natsismia. Lisäksi Trump on tuonut esiin unohdetun kansan ääntä.”
KANSAINVÄLINEN oikeus ei perustu kirjoitettuun lakiin vaan valtioiden yhteisiin sopimuksiin.
Maailman suurin kansantalous ja ylivoimainen sotilaallinen mahti voi halutessaan viitata kintaalla sopimuksille. Itse asiassa niin Yhdysvallat on tehnyt jo vuosikausia. Siksi Trumpin julistamassa Yhdysvallat ensin -ajattelussa ei ole Koskenniemen mielestä mitään uutta.
Yhdysvallat ei ole liittynyt kansainväliseen rikostuomioistuimeen eikä merioikeusjärjestelmään. Se ei myöskään ole mukana biologisten aseiden, kemiallisten aseiden eikä ympäristösopimusten valvontajärjestelmissä.
”Olen ollut lukemattomissa neuvotteluissa, joissa yhdysvaltalaiset neuvottelijat kannattavat jotakin sopimusta mutta vetoavat lopulta siihen, että kongressi ei voi sitä hyväksyä. Yhdysvaltojen senaatti on ollut jo vuosikausia täysin nationalistinen.”
Kaikkia Yhdysvaltojen kummallisuuksia ei siis voi panna Trumpin kontolle. Koskenniemi pitää kuitenkin selvänä, että eritoten media ja tuomioistuimet ovat vastakin Trumpin hyökkäysten kohteena.
”Lehdistön vahva asema ja kriittisyys vallassa olevia kohtaan kuuluu ehdottomasti demokratiaan. Lehdistö ei voi koskaan olla liian vahva eikä kriittinen. Poliitikkojen on vain tultava tämän asian kanssa toimeen.”
VIRKAANASTUJAISISTA on kulunut vasta kaksi kuukautta. Se on lyhyt aika presidentin neljän vuoden toimikaudesta.
Trump on osoittautunut aamuvirkuksi. Hän ilmeisesti aloittaa päivänsä Twitterissä. Siellä hän haukkuu ihmisiä isoilla kirjaimilla ja julistaa sitä, kuinka paljon hän tulee tekemään muutoksia. Useimmiten viestit ovat hyvin yleisluonteisia, mikä jättää varaa tulkinnoille.
Viesteissä korostuvat myös erilaiset uhat ja pahuudet, jotka on nopeasti torjuttava. Myönteistä sanottavaa hänellä on lähinnä itsestään.
”Jos laskee yhteen kaikki Trumpin lupaamat asiat, ei siitä tule mitään selkeää tai johdonmukaista yhteiskuntapoliittista tai taloudellista ohjelmaa.”
Sanomalehti The New York Times totesikin hiljattain, että Yhdysvaltojen tosiasiallinen johtaja on presidentin päästrategi Steve Bannon. Hän on Harvardin huippuyliopiston käynyt entinen investointipankkiiri, miljonääri ja lopun aikojen kauhukuvien maalaaja.
Ennen nykyistä tehtäväänsä Bannon johti oikeistolaista vaihtoehtomediaa Breitbart Newsia, joka on osaltaan pyrkinyt horjuttamaan vanhan korkeatasoisen median asemaa.
Muutos on jossain määrin toteutunut. Vanhat yhdysvaltalaiset arvot, kuten vapaus ja yksilönoikeudet, ovat liki kadonneet presidentin puheista.
Koskenniemi tulkitsee Bannonia siten, että tämä ei kannata individualismia, mikä on ollut Yhdysvalloissa aina tärkeää. Bannonille tärkeää on myös vastustaa sukupuolten välistä tasa-arvoa ja monikulttuurisuutta.
”Hän on sitä mieltä, että eurooppalainen, juutalais-kristillinen kulttuuri on kaikista sivistynein. Sillä on nyt historiallinen tehtävä puolustaa asemaansa. Tämä muistuttaa 1920-luvun italialaista fasismia, oikeistolaista ajattelua, joka perustuu ranskalaisen filosofin Joseph de Maistre’n ja espanjalaisen Juan Donoso Cortésin kirjoituksiin.”
MIHIN TÄMÄ kaikki johtaa? Koskenniemi huokaa syvään, sillä hän ei millään haluaisi ennustaa tulevaisuutta.
Jos Trump on kahdeksan vuotta vallassa, hän voi tuhota Yhdysvallat sellaisena valtiona kuin sen tunnemme.
”Siinä tapauksessa valtiolliset instituutiot ovat menettäneet merkityksensä, Yhdysvallat ei olisi enää oikeusvaltio ja sen demokratiaa ja kansalaisoikeuksia tukeva perintö olisi tuhottu. Katupartiot valvoisivat järjestystä. Se olisi yövartijavaltio. Vaikka tämä on mahdollista, en siihen usko.”
Trumpilla ei nimittäin ole tukenaan kansan enemmistöä. Ja Yhdysvaltain perustuslaki on vuosisatojen aikana osoittautunut hyvinkin kestäväksi.
Trumpin vastarinta on vasta kokoamassa rivejään. Sen Koskenniemi havaitsi New Yorkissa, jossa hänen kuusikymppiset professorikollegansa kirmasivat mielenosoituksiin parikymppisten opiskelijoidensa kanssa. Kansalaisoikeusjärjestö Aclun saaman lahjoitukset ovat Trumpin aikana viisinkertaistuneet.
”Uskon, että presidentin politiikan kääntyminen kannattajakuntaansa vastaan tulee olemaan ratkaisevaa. Luotan siihen, että yhdysvaltalaiset instituutiot ovat demagogiaa vahvemmat.”
”On ennustettavissa, että tällainen arvostelukyvytön seksuaalinen häirikkö hakee arvostusta juuri voimapolitiikasta. Trump vetoaa usein ’kunnian’ palautukseen. Hän on huomauttanut, että olisi jo aika, että Yhdysvallat voittaa jonkin sodan”, Koskenniemi sanoo kotonaan Helsingissä.
NEWYORKILAISESTA kiinteistösijoittajasta Donald Trumpista tuli 20. tammikuuta Yhdysvaltojen 45. presidentti. Jo virkaanastujaispuheessaan hän osoitti, että hän on erilainen presidentti.
Presidentti, joka puhuu värikkäästi suoraan kansalle. Karkeasti, kansaa kiihottavasti, voimakkaasti kärjistäen ja muodollisuuksista piittaamatta.
Koskenniemi seurasi virkaanastujaispuhetta New Yorkissa. Siellä hän on käynyt säännöllisesti liki 20 vuotta New Yorkin yliopiston vierailevana professorina.
Koskenniemi on maailmankuulu kansainvälisen oikeuden tutkija ja entinen ulkoministeriön virkamies. Viime vuosina hän on tutkinut paljon myös oikeushistoriaa. Hän on entinen kokoomuslainen, joka tunnetaan nykyisin suorapuheisena, vapaamielisenä ja riippumattomana intellektuellina – siis juuri sellaisena, jota Trump ei voisi sietää.
Koskenniemen kahden kuukauden opetusjakso New Yorkissa päättyi maaliskuun alussa. Hän seurasi Trumpin valtakauden sekavaa alkua yhdessä Yhdysvaltain nuoren älymystön kanssa ja yllättyi siitä, miten järkyttyneitä ihmiset yliopistossa olivat.
”Tunnelma oli täysin monomaaninen. Ihmiset puhuivat vain yhdestä asiasta: presidentti Donald Trumpista. Kun palasin Suomeen, tuntui siltä, että täällä voi taas hengittää.”
Monomania tarkoittaa itsepintaista yhden asian ajattelua tai tavoittelua. Siis eräänlaista päähänpinttymää.
Koskenniemen opiskelijat olivat huolestuneita ennen muuta kolmesta asiasta. Mitä tapahtuu kansainvälisille sopimuksille, ihmisoikeuksille ja kehityspolitiikalle?
NEW YORK on Yhdysvaltojen itärannikon vapaamielisten pääkaupunki. Suuri osa kaupungin asukkaista äänestää demokraatteja.
New Yorkin yliopisto sijaitsee Washington Square Parkin laidalla taiteilijoiden ja älymystön suosimassa Greenwich Villagen kaupunginosassa.
Puisto on nimetty Yhdysvaltojen ensimmäisen presidentin George Washingtonin mukaan. Hän oli aikoinaan kirjoittamassa maan perustuslakia, jolle nykyinen presidentti ei näytä antavan suurta arvoa.
Vapaamielisessä New Yorkissa ilmapiiri on tyystin erilainen kuin kuihtuvissa syrjäkylissä ja rapistuvissa teollisuuskaupungeissa, joissa Trumpin kannatus on suurta.
”Lounaalla vanhemman juutalaisen professorin kanssa totesin, että eihän Trump ainakaan fasisti ole. Lounasvieraani katsoi minua surullisena ja totesi, että sitähän emme tiedä. Silloin vatsassani kouraisi: tosiaan, sitä emme tiedä.”
VALTIO olen minä, väitetään Ranskan itsevaltaisen kuninkaan Ludvig XIV:n sanoneen 1600-luvulla.
Trumpia arvioitaessa on etsittävä vertailukohtia menneisyydestä. Siinä on aina vaaransa, koska historia ei toista itseään sellaisenaan ja ideologiat muuttuvat.
Aurinkokuninkaan itsevaltiuden seurauksena valistusfilosofi Montesquieu kehitti vallan kolmijako-opin. Sen keskeinen idea oli estää vallan keskittyminen ja korostaa valtiollisten instituutioiden tarkasti rajattuja toimivaltasuhteita.
Vallan kolmijaossa tuomiovallan riippumattomuus on turvattu pitämällä se erossa lainsäädäntövaltaa käyttävästä parlamentista ja toimeenpanovaltaa käyttävästä hallituksesta ja viranomaisista.
Montesquieun opista tuli nykyaikaisten valtioiden perusta, ja vaikutteita siitä omaksuttiin myös Yhdysvaltojen perustuslakiin.
Koskenniemen mielestä on selvää, että presidentti Trump on hylännyt vallan kolmijako-opin. Trump on esimerkiksi kutsunut liittovaltion tuomaria ”niin sanotuksi tuomariksi”, kun tämä totesi presidentin seitsemän valtion kansalaisille määräämän maahantulokiellon lainvastaiseksi.
Trump ilmeisesti katsoo, että oikeusvaltio estää kansan tahdon toteutumisen.
”Hänen käsityksensä demokratiasta on se, että valtiolliset instituutiot eivät saa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun puhumattakaan yliopistoista tai mediasta. Ne ovat trumpilaisessa demokratiakäsityksessä vain haitallisia tekijöitä. Hän ajattelee puhuvansa suoraan niin kutsulle kansalle. Hitsi vieköön: Ludvig XIV ajatteli ihan samalla tavalla.”
Koskenniemi korostaa, että demokratia on nykyään paljon enemmän kuin vain kansanvaltaisuutta. Demokratia on pyrkimystä yhteiseen hyvään. Hänen mukaansa siihen kuuluvat tasa-arvo, totuuden etsintä, vastapuolen kunnioitus, yhteistyö poliittisten vastustajien kanssa sekä moniarvoisuuden kunnioittaminen.
Toinen historiallinen vertailukohta on hänen mielestään Italian entinen pääministeri Benito Mussolini, jota kutsuttiin nimellä il Duce, johtaja. Mussolini oli fasismin uranuurtaja.
Koskenniemi määrittelee fasismin vahvan johtajan ja kansan yhteiseksi liitoksi, joka pyrkii muutokseen valtiollisista instituutioista piittaamatta.
”Onko kyse rooseveltilaisesta vallankaappauksesta vai onko oikeampi vertailukohta Hitler, Mussolini tai Berlusconi. Valitettavasti nämä ovat ne lähihistorialliset kiintopisteet, jotka Trumpia arvioitaessa tulevat väistämättä esiin, vaikka kuinka yritän välttää lyömästä leimoja.”
Mussolinin fasismissa tärkeintä oli johtaja ylivertaisena ihmisenä eikä arvovaltaisena instituutiona. Trump ei myöskään näytä välittävän virkansa arvovallasta. Ja kun johtajalla ja kansalla on yhteinen maailmankuva ja tavoitteet, poliittisia tavoitteita voidaan ajaa valtiollisista instituutioista piittaamatta.
Koskenniemi lisää vertailuryhmään vielä Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin, joka on myös kovin ottein romuttanut oikeusvaltiota ja demokratiaa.
Kysymykseen siitä, mitä hyvää Trumpissa on, Koskenniemi miettii vastausta hetken.
”En usko, että trumpilaisuuteen sisältyy suoranaista rasismia. Italialaisen fasismin ja natsismin ero oli se, että fasismiin ei sisältynyt rasismia, mikä taas oli keskeinen osa natsismia. Lisäksi Trump on tuonut esiin unohdetun kansan ääntä.”
KANSAINVÄLINEN oikeus ei perustu kirjoitettuun lakiin vaan valtioiden yhteisiin sopimuksiin.
Maailman suurin kansantalous ja ylivoimainen sotilaallinen mahti voi halutessaan viitata kintaalla sopimuksille. Itse asiassa niin Yhdysvallat on tehnyt jo vuosikausia. Siksi Trumpin julistamassa Yhdysvallat ensin -ajattelussa ei ole Koskenniemen mielestä mitään uutta.
Yhdysvallat ei ole liittynyt kansainväliseen rikostuomioistuimeen eikä merioikeusjärjestelmään. Se ei myöskään ole mukana biologisten aseiden, kemiallisten aseiden eikä ympäristösopimusten valvontajärjestelmissä.
”Olen ollut lukemattomissa neuvotteluissa, joissa yhdysvaltalaiset neuvottelijat kannattavat jotakin sopimusta mutta vetoavat lopulta siihen, että kongressi ei voi sitä hyväksyä. Yhdysvaltojen senaatti on ollut jo vuosikausia täysin nationalistinen.”
Kaikkia Yhdysvaltojen kummallisuuksia ei siis voi panna Trumpin kontolle. Koskenniemi pitää kuitenkin selvänä, että eritoten media ja tuomioistuimet ovat vastakin Trumpin hyökkäysten kohteena.
”Lehdistön vahva asema ja kriittisyys vallassa olevia kohtaan kuuluu ehdottomasti demokratiaan. Lehdistö ei voi koskaan olla liian vahva eikä kriittinen. Poliitikkojen on vain tultava tämän asian kanssa toimeen.”
VIRKAANASTUJAISISTA on kulunut vasta kaksi kuukautta. Se on lyhyt aika presidentin neljän vuoden toimikaudesta.
Trump on osoittautunut aamuvirkuksi. Hän ilmeisesti aloittaa päivänsä Twitterissä. Siellä hän haukkuu ihmisiä isoilla kirjaimilla ja julistaa sitä, kuinka paljon hän tulee tekemään muutoksia. Useimmiten viestit ovat hyvin yleisluonteisia, mikä jättää varaa tulkinnoille.
Viesteissä korostuvat myös erilaiset uhat ja pahuudet, jotka on nopeasti torjuttava. Myönteistä sanottavaa hänellä on lähinnä itsestään.
”Jos laskee yhteen kaikki Trumpin lupaamat asiat, ei siitä tule mitään selkeää tai johdonmukaista yhteiskuntapoliittista tai taloudellista ohjelmaa.”
Sanomalehti The New York Times totesikin hiljattain, että Yhdysvaltojen tosiasiallinen johtaja on presidentin päästrategi Steve Bannon. Hän on Harvardin huippuyliopiston käynyt entinen investointipankkiiri, miljonääri ja lopun aikojen kauhukuvien maalaaja.
Ennen nykyistä tehtäväänsä Bannon johti oikeistolaista vaihtoehtomediaa Breitbart Newsia, joka on osaltaan pyrkinyt horjuttamaan vanhan korkeatasoisen median asemaa.
Muutos on jossain määrin toteutunut. Vanhat yhdysvaltalaiset arvot, kuten vapaus ja yksilönoikeudet, ovat liki kadonneet presidentin puheista.
Koskenniemi tulkitsee Bannonia siten, että tämä ei kannata individualismia, mikä on ollut Yhdysvalloissa aina tärkeää. Bannonille tärkeää on myös vastustaa sukupuolten välistä tasa-arvoa ja monikulttuurisuutta.
”Hän on sitä mieltä, että eurooppalainen, juutalais-kristillinen kulttuuri on kaikista sivistynein. Sillä on nyt historiallinen tehtävä puolustaa asemaansa. Tämä muistuttaa 1920-luvun italialaista fasismia, oikeistolaista ajattelua, joka perustuu ranskalaisen filosofin Joseph de Maistre’n ja espanjalaisen Juan Donoso Cortésin kirjoituksiin.”
MIHIN TÄMÄ kaikki johtaa? Koskenniemi huokaa syvään, sillä hän ei millään haluaisi ennustaa tulevaisuutta.
Jos Trump on kahdeksan vuotta vallassa, hän voi tuhota Yhdysvallat sellaisena valtiona kuin sen tunnemme.
”Siinä tapauksessa valtiolliset instituutiot ovat menettäneet merkityksensä, Yhdysvallat ei olisi enää oikeusvaltio ja sen demokratiaa ja kansalaisoikeuksia tukeva perintö olisi tuhottu. Katupartiot valvoisivat järjestystä. Se olisi yövartijavaltio. Vaikka tämä on mahdollista, en siihen usko.”
Trumpilla ei nimittäin ole tukenaan kansan enemmistöä. Ja Yhdysvaltain perustuslaki on vuosisatojen aikana osoittautunut hyvinkin kestäväksi.
Trumpin vastarinta on vasta kokoamassa rivejään. Sen Koskenniemi havaitsi New Yorkissa, jossa hänen kuusikymppiset professorikollegansa kirmasivat mielenosoituksiin parikymppisten opiskelijoidensa kanssa. Kansalaisoikeusjärjestö Aclun saaman lahjoitukset ovat Trumpin aikana viisinkertaistuneet.
”Uskon, että presidentin politiikan kääntyminen kannattajakuntaansa vastaan tulee olemaan ratkaisevaa. Luotan siihen, että yhdysvaltalaiset instituutiot ovat demagogiaa vahvemmat.”
- YhdysvallatSeuraa
- ValtaSeuraa
- Petri SajariSeuraa