Israel ja USA kehittivät itsekopioituvan Stuxnet-madon päästäkseen käsiksi Iranin ydinohjelmaan. Mato levisi hallitsemattomasti yli sataan maahan ja paljasti järjestelmällisen kyberoperaation. Ohjaus Alex Gibney.
Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat ja Suomenmaa uutisoivat viikonloppuna Rovaniemellä kokoontuneen Lapin keskustaväen hyväksyneen mallin, jonka mukaan maakunnassa olisi hallinnollisesti vain yksi sairaala, joka toimisi kahdella paikkakunnalla, Rovaniemellä ja Kemissä.
Tämä kannanotto on hyvin lyhytnäköinen ennen muuta Meri-Lapin aluetta, mutta myös koko Lappia ajatellen.
Vireillä olevan laajan valinnanvapauden mallin mukaan perusterveydenhuollon palvelut ja valtaosa erikoissairaanhoidon käynneistä tulevat valinnanvapauden piiriin ja ne on yhtiöitettävä. Suuri osa palveluista siirtyisi yksityisten yritysten tuottamiksi.
Julkiset palvelut tuottaisi maakunnan ylläpitämä liikelaitos. Kunnilla ei tätä oikeutta olisi.
Yksityiset yritykset ylläpitäisivät julkisella rahoituksella toimivia sote-keskuksia, jotka vastaisivat listautuneitten asiakkaittensa koko palvelutuotannosta. Ne voisivat ohjata haluamallaan tavalla potilaita myös erikoissairaanhoitoon.
Kemin-Tornion alueelta suunta olisi epäilemättä Oulu, jonne kehittyisi korkeatasoisia yksityisiä sairaalapalveluja. Ne lisäisivät myös yksityisten peruspalvelujen vetovoimaa.
Jos Lapin keskustaväen hyväksymä malli toteutuu, yksityiset palveluntuottajat saisivat Meri-Lapissa helposti yliotteen palvelujen järjestämisessä. Maakunnan liikelaitoksen rahoituspohja rapautuisi ja palveluja jouduttaisiin karsimaan eri puolilla maakuntaa. Koko Lappi joutuisi tästä kärsimään. Pahin olisi edessä Kemin-Tornion alueella. Länsi-Pohjan sairaalaa uhkaisi alasajo.
Tälle kehitykselle on vaihtoehto. Kunnillakin tulee olla oikeus tuottaa yhtiöitettyjä palveluja, kuten lukuisat kunnat ovat lausunnoissaan edellyttäneet. Tällöin Meri-Lapin alueen kunnat voisivat yhtiöittää sekä Länsi-Pohjan keskussairaalan palvelut että omat perusterveydenhuollon palvelunsa ja tuottaa niitä Lapin maakunnalle. Tällä tavoin syntyisi kilpailukykyinen julkisen terveydenhuollon kokonaisuus, jolla voisimme turvata alueemme palvelujen ja työpaikkojen säilymisen ja varmistaa oman sairaalamme olemassaolon.
Lapin keskustaväellä on vahva edustus oman puolueensa ja sen eduskuntaryhmän päätöksenteossa. Sen turvin pitäisi olla mahdollista huolehtia Lapin elintärkeistä eduista.
Jostain syystä viime aikoina olen silloin tällöin tehnyt aikamatkan entiseen Karjalaan. Syynä lienee se, että olen jututtanut sieltä evakkoon joutuneita - tällä hetkellä jo varsin iäkkäitä ihmisiä, jotka sijoitettiin ympäri Suomenniemen.
Aikamatkaani on kuulunut olennaisesti You Tubesta kuuntelemani/katselemani Veikko Lavin säveltämä ja sanoittama Evakon laulu, jota monet suomalaiset laulusolistit ovat vuosien saatossa esittäneet. Mielestäni sekä melodian että sanojen osalta laulu on erinomainen, nostaa pakostakin tunteet vahvasti pintaan.
Laulun alkupuolella sanotaan: Varttitunti lähtöaikaa meille silloin annettiin...
Mitä ottaisit mukaan, jos olisi 15 minuuttia aikaa lähtöön...
Niinpä! Mekin olemme asuneet tällä erää tässä paikassa vuodesta 1981 lähtien. Tavaraa on kertynyt ja sitä on vähin "tallella" vanhempiemme ajoilta ja minimaalisesti isovanhempiemme ajoilta.
Avoimesti on tunnustettava, että joihinkin tavaroihin on erittäin voimakkaat tunnearvot, vaikka "niitä ei hautaan voi mukanaan viedä" niin kuin ystäväni silloin tällöin asian ilmaisee.
Kyllä minusta esineistä luopuminen on tuskallista. Varsinkin sellaisista esineistä, jotka on hankittu sellaisena aikana, jolloin rahaa, markkoja on ollut käytettävissä erittäin rajallisesti.
Ensi keväänä siivoan ja uudelleenjärjestelen päärakennuksen autotallin.
Siinä yhteydessä Ekoasemalle lähtee kuorma ”historiarompetta" eli vanhoja atk- ja toimistoromppeita toisin
sanoen tietokoneita, näyttöjä, printtereitä, puhelinvastaaja, kirjoituskone, lerppuja, korppuja, manuaaleja, tms. ...
Tämän operaation olen ajatellut toteuttaa jo kauan sitten, mutta aina on tullut eteen jotain - muka - tärkeämpää.
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Tunnearvo kiinnittää tavaroihin, vaikka vaatteenkin voi unohtaa vuodessa
Kun perhe asuu samassa asunnossa vuosia ja vuosikymmeniä, tavaraa kertyy valtaisat määrät. Yhtenä päivänä ne ovat jonkun raivattavana, eikä tunnearvolla ole silloin merkitystä.
Joensuulainen Enni Hartikainen ilmoitti tammikuussa Facebookissa Joensuun roskat ja aarteet -ryhmässä antavansa pois ison määrän vaatteita.
Laita mulle viestiä ja kerro miksi apu olis just sulle tarpeellinen. Teen siis saman ku viime vuonna, lahjotan mun vaatteet ja itselleni turhat kosmetiikkatuotteet jollekki vähävaraselle ja sellaselle joka todella arvostaa niitä.
Enni Hartikainen kertoo, ettei tunne luopumisen tuskaa eikä kiinny tavaroihin, ellei kyseessä sitten ole oman lapsen tekemä juttu tai läheiseltä saatu lahja. Usein hän vie vaatteita myytäväksi kirpputorille, mutta elleivät ne käy kaupaksi, hän lahjoittaa ne pois ilmaiseksi. Koska vaatteet ovat hyväkuntoisia, tuntuu hyvältä että niille löytyy käyttäjä, joka niistä ilahtuu. Omassa kaapissa vaatteita on turha säilyttää, ellei niitä enää käytä.
Ehkä jonain päivänä vielä tarvitsen
Ihan kaikki eivät tällaiseen suursiivoukseen kerran vuodessa pysty. Tavaraa kertyy kaappeihin ja varastoihin vuodesta toiseen aina vain lisää. Ammattijärjestäjä Kaisu Kantelisen mukaan tavaroiden säilyttämisen tarve on meissä syvällä.
– Meidän sisälle on rakennettu jo aikoja sitten sellainen mekanismi. Suomalaisille varsinkin sota-ajat ovat vielä aika lähellä. Silloin piti hamstrata kaikki, mitä vaan oli saatavissa. Edelleen meidän sisäinen ääni sanoo, että nämä pitää säilyttää. Ehkä minä tarvitsen näitä vielä jonain päivänä, Kaisu Kantelinen kuvailee.
Varsinkin jos tavaran hankkimiseen tai saamiseen liittyy joku tunnetila, niin sitä vaalitaan siinä tavaran läsnäollessa.
KAISU KANTELINEN
Tärkeä tekijä on esineisiin liittyvä tunnearvo. Lahjaksi ja perinnöksi saatuja tavaroita ei henno antaa pois.
– Varsinkin jos tavaran hankkimiseen tai saamiseen liittyy joku tunnetila, niin sitä vaalitaan siinä tavaran läsnäollessa. Sen takia sitä ei pystytä laittamaan eteenpäin, Kantelinen kertoo.
Tavarat kertovat eletystä elämästä
Kotien tavarataivaat näkee työssään paitsi ammattijärjestäjä myös esimerkiksi joensuulaisen Realisointipalvelu Vatasen yrittäjä Hannu Laukkanen. Kun mummo ja pappa ovat lähteneet vuosikymmenten aikaisesta kodistaan viimeisen kerran, perikunta kutsuu hänet paikalle selvittelemään ja käymään tavarat läpi.
– Taloissa on kaikenlaista tavaraa. Siinä tulee se ihmisen elämän kirjo esille. Tavaraa voi olla vuosikymmenten takaa, Laukkanen kertoo.
Yle / Sarah Laukkanen
Omakotitalon tyhjentäminen vie yleensä useita päiviä. Kodin irtaimisto käydään läpi. Selvitellään, mitkä ovat sellaisia tavaroita joilla on vielä arvoa ja jotka voidaan kierrättää. Osa tavaroista päätyy huonokuntoisina, korjaamiskelvottomina kaatopaikalle.
Meillä ihmisillä on sellainen hamstrausmeininki, siitä ei varmaan ikinä kokonaan pääse.
HANNU LAUKKANEN
Kuolinpesien läpikäyminen on saanut Hannu Laukkasen pohtimaan kotien tavarapaljoutta.
– Kyllä siellä on paljon turhia tavaroita. Meillä ihmisillä on sellainen hamstrausmeininki, siitä ei varmaan ikinä kokonaan pääse. Kyllähän siinä saisi paikkoja järjestykseen, jos hävittäisi turhat tavarat pois.
Vuodessa vaatteen olemassaolon unohtaa
Joensuulaisen Ennin esimerkkiin kannattaisi siis tarttua. Siihen rohkaisee myös ammattijärjestäjä Kaisu Kantelinen.
– Hyvä sääntö on se, että jos vuoteen et ole jotakin vaatetta käyttänyt tai siihen mahtunut, niin kannattaa jo miettiä laittaisiko sen pois. Tai laittaisi edes tiettyyn laatikkoon, jossa olisi vuoden päästä tsekkauspäivä. Jos sitä ei ole silloinkaan katsottu, niin se joutaa eteenpäin.
– Monesti vuodessa ehtii jo unohtaakin sen esineen tai vaatteen, että se on ylipäätään olemassa, Kantelinen sanoo.
Näitä tulee säännöllisin väliajoin. Olen muistaakseni aikaisemminkin kirjoittanut, että jos saisin vastaavan tyyppisen viestin Suomen Google-johtajalta, saattaisin liitetiedoston avatakin...
Saamani sähköpostiviesti, jossa oli mukana liitetiedosto:
Dear Google User,
We congratulate you
for being selected as a winner on our ongoing promotion, you were selected due
to your active use of our online services, find attached PDF file with more
information.
Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että SDP:n nykyinen puheenjohtaja Antti Rinne jatkaa 99,99%:n todennäköisyydellä puheenjohtajana.
SDP:n erinomaista pelisilmää toteuttaa se, että "puheenjohtajakilpaan" houkuteltiin mukaan pari ehdokasta, joilla oli kohtalaisesti pyrkyä ja joiden takana oletettavasti on jonkinlaista kevytkannatusta.
Olen seurannut aika tarkkaan kuvamateriaalia "kilpailusta". En muista koskaan nähneeni minkään suomalaisen puolueen osalta niin kertakaikkisen iloisia peheenjohtajakandidaattinaamoja - katselkaa ihmeessän - ei kilpailu voi olla sentään noin iloista, ratkiriemukasta temmellystä...
Tällä tavalla puolue saa ennennäkemättömän paljon "ilmaista" mediajulkisuutta lähestyviin, huhtikuussa pidettäviin kuntavaaleihin ja säästä aikamoisen kasan riihikuivaa rahaa. Mahtava temppu kertakaikkiaan ja erinomainen ajoitus...
Edellistä touhua katsellessani kävi mielessä opettajaurani alkuvaiheissa Kemin silloisessa tekussa kokeiden palautus. Silloin elettiin 1970-luvun alkupuoliskolla.
Eräs oppilas oli kirjoittanut erään kysymyksen osalta vastauksensa kohdalle - yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Ilmeisesti minä en opettajana täysin ollut samaa mieltä, kun olin kirjoittanut - ja valehtelee...
Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että tällä hetkellä asumme Kemin Haukkarissa Kainuunkadulla paikassa, missä isoisäni Aukusti Pyykkö viljeli maata.
Sanoin vaimolleni:" Olisipa mielenkiintoista kiertää aikaratasta noin runsaat 100 vuotta taaksepäin ja katsella tämän alueen touhuja." Pieni historiapätkä sukututkimuksesta:
Aukusti Kallenp. Pyykkönen, (Taulusta 118, isä Kalle Pyykkönen) s. 24.10.1870 Kuhmo, Jonkeri. Muuttanut: Kemiin 1893.
Puoliso: 5.11.1893 Kemi Liisa Matilda Pelto (Jyrkäs) s. 8.5.1867 Tervola. Lapset: Anna Sofia Pyykkönen s. 6.8.1894 Kemi. Petter Arvid Pyykkönen s. 29.9.1898 Kemi, Lautiosaari, k. 3.10.1898 Kemi, Lautiosaari. Vilho Johannes Pyykkönen s. 19.8.1900 Kemi, Lautiosaari, k. 12.2.1903 Kemi, Lautiosaari. Siiri Matilda Pyykkönen s. 6.3.1903 Kemi, Lautiosaari, k. 23.4.1904 Kemi, Lautiosaari.
Edellä olevassa luettelossa ei vielä esiinny Kaarlo Aukusti Pyykköstä s. 29.7.1907 eikä isääni Lauri Akseli Pyykköstä s. 16.8.1908. Isoisäni otatti tuon nen-päätteen pois. Edellä olevista lapsista vain Anna - myöhemmin Juntunen ja isäni Lauri elivät aikuisikään. Tiedän, että isoisäni osti maita Kaakamosta. Rakensi sinne kesäkeittiön/-navetan ja ladon/latoja. Hänellä oli ilmeisesti tarkoitus muuttaa sinne asumaan. Hänen vaimonsa Liisa Matilda kuoli 6.10.1914 ja ilmeisesti sitä kautta tuli suunnitelmiin muutoksia. Aukusti Pyykkö vihittiin toiseen avioliittoon 30.10.1921 Hilda Sofia Ruutin (Kimari) s. 21.7.1894 kanssa. Kukaties jossakin vaiheessa sopivan herkässä tilassa kirjoitan edliisestä asiasta enemmänkin. Vanhempani asuivat 1940-luvun puolesta välistä 1970-luvun puoleen väliin tällä paikalla, luonnollisesti minä ja sisareni osan aikaa. Mitä minulla/meillä on jäljellä isoisästäni Aukusti Pyyköstä? Muitten, ulkopuolisten kertomana hyvät muistot, tontti, jossa asumme ja johon olemme vahvasti juurtuneet sekä isoisäni 70-vuotislahjaksi vuonna 1940 saama kävelykeppi. Sille kukaties löytyy vielä käyttöä...
Harmi, että olen lukenut Helsingin Sanomien nettilehteä niin aktiivisesti, että taas aletaan tyrkyttää tilausta. No - saan paperiversion muutaman päivän viiveellä tai käväisen sen lukemassa Kemin kaupunginkirjaston lehtisalissa, jos on keskustassa muutoin käyntiä.
Luulen tietäväni, mitä alla olevassa artikkelissa kirjoitetaan.
Myös puolustus olisi täynnä yllätyksiä.
Minulla on tunne, että mahdollinen hyökkääjä kiroaa aikeensa alhaisimpaan helvettiin toteamalla: Nyt tehtiin paha virhearvio, megamoka...
Arvelen, että Suomen Puolustusvoiman komentaja kenraali Jarmo Lindberg on lukenut Ilkka Remeksen (Petri Pykälä) kirjat JÄÄTYVÄ HELVETTI ja KIIRASTULI. Em. kirjailijan seuraava kirja todennäköisesti raottaa Suomen nykytilannetta vielä syvemmältä, mikäli joku äärityperä lähitaho ole sitä ennen kokeillut kepillä jäätä...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Sunnuntai
Jos Suomi joutuisi sotaan, olisi hyökkäys täynnä yllätyksiä, arvioi Puolustusvoimien komentaja Lindberg – ja kertoo, mikä on tilannekuva nyt
Kenraali Jarmo Lindberg on hävittäjälentäjä, joka on todellisessa vaarassa työmatkoillaan. Hän on murtanut sormensa ja halkaissut jo kuusi pyöräilykypärää.
Pääesikunnan teräsportti raottuu juuri sen verran, että raosta mahtuu solakka mies. Kenraali Jarmo Lindbergillä on talutuksessaan saksalainen Cicli B -cyclocrosspyörä. Lindberg taluttaa kulkuvälineen Fabianinkadun ajokaistalle. On keskiviikko, alkuilta, ja hämärtää.
Ensimmäinen ajatukseni oli artikkelin luettuani: Pukki kaalimaan vartijana. Miten ns. takuumiehinä voi olla Syyrian sotaan aktiivisesti osallistuvat päätahot > Venäjä, Iran ja Turkki.
Ainoa oikea takuutaho olisi YK, mutta se on tällä hetkellä täydellisesti halvaantunut kirotun veto-oikeuden vuoksi = turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden veto-oikeuden vuoksi...
Syyriassa on edelleen yli sata kapinallisryhmittymää, jotka viimeaikaisten mediatietojen mukaan ovat alkaneet lämpimikseen, ajankuluksi nahistella keskenäänkin.
Alla olevassa artikkelissa todetaan:
Neuvotteluihin Kazakstanin pääkaupungissa Astanassa osallistuivat myös Syyrian hallituksen ja kapinallisten edustajat. Osapuolet neuvottelivat kuitenkin välittäjien avustuksella, eivät kasvotusten.
Neuvottelujen tarkoituksena oli vahvistaa Syyrian tulitaukoa sekä pohjustaas Genevessä YK:n johdolla helmikuussa käytäviä Syyria-neuvotteluja.
Toivottavasti edellä oleva tieto antaa edes orastavaa toivoa lähe toivottomaan tilanteeseen Syyriassa.
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Venäjä, Iran ja Turkki aikovat turvata yhdessä Syyrian tulitaukoa
Maiden edustajat sekä Syyrian hallitus ja kapinalliset päättivät tiistaina kaksipäiväiset neuvottelunsa Kazakstanissa.
Kazakstanin ulkoministeri Kairat Abdrahmanov (keskellä) sekä Venäjän, Turkin ja Iranin edustajat osallistuivat kaksipäiväiseen Syyria-kokoukseen Kazakstanin pääkaupungissa Astanassa.Igor Kovalenko / EPA
Venäjä, Iran ja Turkki aikovat luoda yhteisen mekanismin, jolla pyritään turvaamaan Syyrian tulitauko.
Maat ilmoittivat asiasta Kazakstanissa pidetyn Syyria-kokouksen päätteeksi. Maat eivät kuitenkaan kertoneet yksityiskohtia.
Kokouksen päätöslauselmassa maat lupaavat myös jatkaa yhdessä taistelua ääri-islamilaisia Isisiä ja al-Qaidaa vastaan Syyriassa. Syyrian kapinallisia kehotetaan tekemään pesäero al-Qaidaan kytköksissä olevaan Fatah al-Shamiin.
Neuvotteluihin Kazakstanin pääkaupungissa Astanassa osallistuivat myös Syyrian hallituksen ja kapinallisten edustajat. Osapuolet neuvottelivat kuitenkin välittäjien avustuksella, eivät kasvotusten.
Neuvottelujen tarkoituksena oli vahvistaa Syyrian tulitaukoa sekä pohjustaas Genevessä YK:n joholla helmikuussa käytäviä Syyria-neuvotteluja.
Kapinalliset tyytymättömiä
Uutistoimisto Reutersin haastattelemat Syyrian kapinallisten eustajat ovat tyytymättömiä päätöslauselmaan.
Eräs heistä huomauttaa, että Iran käy taisteluja Syyriassa. Hänen mukaansa Iranin, Turkin ja Venäjän sopimus tulitaukoa vahvistavasta mekanismista on Iranin roolin oikeuttamista.
Toisen edustajan mukaan Turkki oli neuvotteluissa heikko eikä pystynyt puolustamaan kapinallisten näkemyksiä.
