MANNERHEIMIN osalta valmistelu alkoi kesäkuun 2. päivä. Tuolloin Kremlin vanhoillisimpien piirien ajatuksia heijastava uutistoimisto Regnum kertoi, että Pietarissa valmisteltiin ”kaikessa hiljaisuudessa Hitlerin liittolaisen muiston säilyttämistä”.
Kyse oli marskin elämäntyötä kunnioittavan laatan paljastamisesta. Tätä oli yritetty jo vuosi sitten, mutta silloin hankkeesta luovuttiin, koska ”yritykset sisällyttää Mannerheim Pietarin paikannimistöön olivat herättäneet vastustusta tiedostavien pietarilaisten keskuudessa”.
Mutta kesäkuun 16. päivä saapui Moskovasta Pietariin muistolaatan kera sellainen joukko, että sen edestä vastalauseet pyyhkäistiin pois hetkessä.
Joukkoa johti Putinin hallinnon päällikkö, Tehtaankadulla neuvostoaikana peitevirassa toiminut entinen KGB-mies
Sergei Ivanov ja siihen kuuluivat kulttuuriministeri
Vladimir Medinski ja keskusvaalilautakunnan entinen puheenjohtaja
Vladimir Tšurov.
Laatta kiinnitettiin seinään tilaisuudessa, johon ei skandaalin pelossa kutsuttu ainuttakaan suomalaista. Ivanov piti puheen. Sen aikana yleisöstä huudeltiin: ”Ei pidä kunnioittaa Leningradin asukkaiden murhaajaa!”.
LAATTA TUHRITTIIN heti paljastamisen jälkeen perjantain vastaisena yönä. Se puhdistettiin, mutta tuhrittiin uudelleen sunnuntaina, tällä kertaa punaisella maalilla – minkä jälkeen laatta on ollut seinässä muovilla peitettynä.
Samaan aikaan kommunistien kansanedustajat lähettivät maan pääsyyttäjälle ja tutkintakomitean puheenjohtajalle pyynnön selvittää, ”sisältyykö sotapäällikkö Mannerheimin muistolaatan asentamiseen Pietarissa natsismin rehabilitoinnin tunnusmerkkejä”.
Ivanov puolusti laattaa NTV:n lähetyksessä. Hän muistutti, että Mannerheim palveli tsaarin armeijassa melkein 30 vuotta, mistä hänelle helmikuussa 1918 myönnettiin 3761 ruplan suuruinen kenraaliluutnantin eläke. Näin hän siis palveli Venäjää pidempään kuin Suomea.
Kulttuuriministeri Medinski kävi vastahyökkäykseen radioasema Eho Moskvyssa. Hän varoitti laatan arvostelijoita siitä, ettei heidän ”pidä yrittää olla pyhempiä kuin paavi eikä kommunistisempia kuin Stalin”. Ulkoministeriö kieltäytyi ottamasta kiistaan mitään kantaa.
MISTÄ SITTEN on kysymys? Siitä, että Venäjän johto on joutunut oman valheensa panttivangiksi. Vuosikymmeniä on venäläisille syötetty kuvaa Mannerheimista Hitlerin lakeijana ja verisenä pyövelinä. Kun nyt olisi sisä- ja ulkopoliittisesti tarkoituksenmukaista myöntää totuus, kansalaiset eivät vain hyväksy tällaista ”johdon iljettävää kääntymystä”, kuten eräs blogisti asian ilmaisi.
Verkkolehti Gazeta.ru:ssa Georgi Bovt pohti 20.6. kansan ja Kremlin väliin auenneen kuilun taustaa näin: ”Nykyisten historiallis-ideologisten kriteerien valossa Mannerheim ei ole ansainnut muistolaattaa, mutta kyseessä onkin pikemmin uusien sävyjen etsiminen suhteessa menneisyyteen ja sovinnon rakentaminen entisten vihollisten kesken”.
KULTARANNAN keskusteluja Venäjän media selosti alkuun maltillisesti.
Mutta kun Ruotsin entinen puolustusministeri
Karin Engström keskustelujen toisena päivänä kysyi presidentti Putinin Suomelta saaman vierailukutsun perään, taivas repesi. Kesäkuun 21. päivänä 30 venäläistä tiedotusvälinettä julkaisi oman versionsa käydystä sananvaihdosta. Jokaisessa asetuttiin, luonnollisesti, presidentti Niinistön kannalle.
SAMAAN mediasuoritukseen ylsi perussuomalaisten nuorisojohtaja Sebastian Tynkkynen. Hänen Brexitin jälkitunnelmissa laatimansa aloite EU-äänestyksen järjestämisestä myös Suomessa julkaistiin 27.6. niin ikään 30 venäläismediassa suosionosoitusten kera.
Huomattavasti vähemmälle julkiselle huomiolle jäivät ne kolme suomalaista kansanedustajaa, jotka alkuviikosta kävivät tarkistamassa itäistä vaalipiiriään – vaikka saivatkin tuliaisiksi merkittävän toimeksiannon KGB:n kouluttamalta Venäjän duuman puhemieheltä.
VIIME KUUKAUSINA on synkkiä pilviä kasaantunut Fortumin Venäjälle tekemien miljardisijoitusten ylle. Venäjän hallituksen lehti Rossiiskaja gazeta syytti 17.6. Fortumia miljoonien laskutuksesta tekaistuin perustein.
Seuraavana päivänä Fincanal.ru antoi ymmärtää, että Fortum joutuu luovuttamaan osuutensa Pietarin kaukolämpöverkosta yhden ruplan hinnalla. Vielä vuosi sitten hintatarjous oli 6 miljardia ruplaa, mitä Fortum piti liian alhaisena.
