Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna: Kotimaa
Kovan tason Kultaranta-keskustelut käynnistyvät – keskiössä Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan huiput kokoontuvat tasavallan presidentti Sauli Niinistön kesäasunnolle Kultarantaan. Seuraa kaksipäiväisen tapahtuman keskusteluja Ylen kautta netissä, radiossa ja televisiossa.
Presidentti Niinistö isännöi tänäkin kesänä ulkopolitiikan Kultaranta-keskusteluja.Kuva: Yle
Pohjois-Euroopan turvallisuus sekä Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö ovat pääaiheita tämän vuoden Kultaranta-keskusteluissa.
Osanottajia on ensimmäistä kertaa kutsuttu myös Ruotsista. Ruotsin pääministeri Stefan Löfven saapuu paikalle.
Kaikkiaan Kultarantaan on kutsuttu noin sata keskustelijaa yhteiskunnan eri tahoilta.
Joukossa on poliittisia päättäjiä, tutkijoita sekä hallinnon, elinkeinoelämän, järjestöjen ja median edustajia. Mukana on myös maahanmuuttokysymysten asiantuntijoita.
Keskusteluihin voi osallistua Twitterissä tunnisteella #Kultaranta.
Niinistö ja Löfven areenalla sunnuntaina
Kultaranta-keskustelut käynnistyvät sunnuntaina. Yle seuraa tapahtumia useilla kanavilla. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenin lehdistötilaisuus lähetetään Yle Areenassasunnuntaina kello 15.30–16.20.
Presidentti Niinistön avajaispuhe ja Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenin puhe lähetetään Yle Areenan lisäksi Yle Fem -kanavalla kello 18.30–19.30.
Itämeren turvallisuus esillä maanantaina
Maanantain ohjelman käynnistää keskustelu Itämeren ja Pohjois-Euroopan turvallisuudesta.
Paneelikeskusteluun osallistuvat kansanedustaja Erkki Tuomioja ja suurlähettiläs René Nyberg sekä Ruotsista valtiopäiväedustaja, puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Allan Widman ja suurlähettiläs Mats Bergquist.
Keskustelun vetäjänä toimii kansanedustaja Carl Haglund.
Keskustelua voi seurata Yle Areenassa ja TV1:ssä kello 9.30–11.00.
Myös EU:n tulevaisuutta pohditaan
Toisessa keskustelussa EU:n tulevaisuutta pohtivat Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä, kansanedustaja Kai Mykkänen, Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen ja europarlamentaarikko Paavo Väyrynen.
Keskustelua vetää Ylen ulkomaantoimituksen päällikkö Elina Ravantti.
Tätä keskustelua voi seurata Yle Areenassa ja TV 1:ssä kello 11.30–13.00.
Keskustelut järjestetään neljättä kertaa
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö isännöi Kultaranta-keskusteluja neljättä kertaa. Tilaisuus järjestetään yhteistyössä Ulkopoliittisen instituutin kanssa.
Otsikon asiakokonaisuudesta olen kirjoittanut aikaisemminkin Blogisivullani. Todennäköisesti kirjoitan niistä ennen H-hetkeä vielä muutaman kerran. Suomessa seuraavat kuntavaalit järjestetään sunnuntaina 9. huhtikuuta 2017. Lyhyt tekstinpätkä Wkipediasta:
Uusi kuntalaki astui voimaan 1. toukokuuta 2015 ja kunnallisvaalien vaalipäivä siirrettiin lokakuulta huhtikuulle. Vaalipäivä on jatkossa huhtikuun kolmas sunnuntai, mutta pääsiäisen vuoksi vaaleja aikaistetaan viikolla vuonna 2017. Myös vaalien nimi muutettiin kunnallisvaaleista kuntavaaleiksi.
Olen muistuttanut kunnallisvaalien/kuntavaalien lähestymisestä jo noin puolitoistavuotta aikaisemmin. Nyt muistutan niistä toistamiseen noin kymmenen kuukautta aikaisemmin.
Aika kuluu pelottavan nopeasti. Kahden jopa viidenkin vuoden tapahtumat tuntuvat olleen juuri hetki sitten. Asiaan huomaa konkreettisesti, kun jostain syystä joutuu selailemaan vanhoja pöytäkalentereitaan.
Olen kirjoittanut, että keväällä minultakin kysyttiin, lähdenkö mukaan seuraaviin kuntavaaleihin.
Totesin kysyjälle, että ainakaan tässä vaiheessa ei ole mitään syytä olla lähtemättä ehdokkaaksi...
Olen ollut aikaisemmin mukana Kemissä vuosien 2000, 2004, 2008 ja 2012 kunnallisvaaleissa Kemin Keskustan ehdokkaana. Ei ole myöskään mitään käytännön syytä vaihtaa ryhmittymää, vaikka olen irrotellut Jutustelua marketin kassajonossa-teksteissäni ehdokasryhmän "kilpailuttamisesta"...
Varmaan aktiivipoliitikot pohdiskelevat jo nyt potentiaalisia kuntavaaliehdokkaita. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, kuntavaaliasiantuntijani toteavat, että sopivien/pätevien ja nimenomaan motivoituneiden ehdokkaiden löytäminen on kiven takana. Toisaalta jokainen kivi tulee samalla käännetyksi.
Itse olen keväällä tehnyt Kemin Keskustan kuntapäättäjille ehdotuksen potentiaalisten ehdokkaiden löytämiseksi, etsimiseksi. Se on saanut lievänmyönteisen vastaanoton.
Asetelmat mm. Kemissä kariutuneiden kuntaliitosrypistysten jälkeen ovat mielenkiintoiset.
Naapurikunnissa - Keminmaassa ja Simossa - lähinnä keskustalaiset ja perussuomalaiset - kaatoivat orastavan kuntaliitoksen. Näkyykö kemiläisten "muiluuttaminen" em. puolueiden kannatusluvuissa Kemissä...
Toki on avoimesti kirjoitettava, että Kemin valtuusto oli yksimielisesti kuntaliitoksen takana.
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna: Ulkomaat
Saksan ulkoministeri arvostelee Naton "sapelinkalistelua" Venäjää vastaan
Saksan ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier kertoi näkemyksistään Bild-lehdelle. Nato on järjestänyt kesäkuussa suuria sotaharjoituksia Itämerellä.
Saksan ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier kutsui Naton harjoituksia itäisessä Euroopassa sapelinkalisteluksi.Kuva: Valda Kalnina / EPA
Saksan ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier on arvostellut Naton sotaharjoituksia itäisessä Euroopassa. Hän vaatii lisää vuoropuhelua ja yhteistyötä Venäjän kanssa.
– Meidän pitäisi välttää tilanteen tulehduttamista sapelinkalistelulla ja sotahuudoilla. Se joka luulee, että symboliset panssarivaunuparaatit liiton itärajalla tuovat lisää turvallisuutta, on väärässä, Steinmeier sanoi saksalaisen Bild-lehden haastattelussa.
Nato ja sen kumppanimaat ovat järjestäneet kesäkuussa kolme suurta sotaharjoitusta Itämeren alueella. Niistä suurimpaan osallistui noin 31 000 sotilasta Puolassa. Nato-maa Saksa on ottanut osaa harjoituksiin, kuten myös kumppanimaa Suomi.
Maanantaina Nato taas päätti neljän pataljoonan sijoittamisesta Baltian maihin ja Puolaan. Naton pääsihteeri Jens Stoltenbergin mukaan sotilasliitto ei pyri vastakkainasetteluun Venäjän kanssa, mutta on sitoutunut puolustamaan jäseniään.
Venäjä ei ole hyväksynyt joukkojen sijoittamista Baltiaan ja on ilmoittanut vastaavansa siihen jollain tavalla. Venäjä on pitänyt suuria yllätysharjoituksia Baltian maiden rajojen tuntumassa viime vuosina.
Venäjän ja lännen suhteet ovat olleet tulehtuneita vuodesta 2014 lähtien, kun Venäjä miehitti Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan ja ryhtyi tukemaan Itä-Ukrainan kapinallisia.
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna: Ulkomaat|
Analyysi: Venäjä laittaa eurooppalaisia pelaamaan toisiaan vastaan – ja toivoo Brexitin toteutuvan
Britannian ajautuminen EU:n ulkopuolelle auttaisi Moskovaa pelaamaan eurooppalaisia toisiaan vastaan. Tämä sopii hyvin presidentti Putinille, sillä kaaokseen ajautuvasta EU:sta ei olisi selkeän Venäjä-politiikan tekijäksi, kirjoittaa Ylen ulkomaantoimittaja Jyrki Saarikoski.
Venäjän jalkapallojoukkueen kannattaja näytti voimiaan Marseillessa, missä englantilaiset ja venäläiset jalkapallofanit ottivat yhteen Englanti–Venäjä -ottelun jälkeen.Kuva: Guillaume Horcajuel / EPA
Kreml kommentoi yleensä suorasukaisesti miltei mitä hyvänsä.
Naapureiden Nato-ratkaisut saavat kuulla kunniansa, häirintämielessä voi järjestää pakolaisten rajanylityksiä pohjoisessa tai jopa turvautua voimankäyttöön kuten Georgiassa ja Krimillä nähtiin.
Mutta Britannian euroerosta Venäjä vaikenee.
Millaisen kannan kätkee vaikeneminen?
Vaikenemisen syy on yksinkertainen: jos Moskova kehottaisi äänestämään ei, vahvistaisi se kyllä-leiriä
Moni olettaa, että Brexit olisi Moskovalle mieleen. Tutkija Kristi Raik Ulkopoliittisesta instituutista huomauttaa, että vaikenemisen syy on yksinkertainen: jos Moskova kehottaisi äänestämään ei, vahvistaisi se kyllä-leiriä.
Jos tärkeä saarivaltio liukuu erilleen Euroopan unioniosta, on se isku koko yhteisölle.
– Heikentynyt EU merkitsisi sitä, että koko Euroopan turva-arkkitehtuurin kestävyys kävisi kyseenalaiseksi, tutkija Kristi Raik sanoo.
Ukraina on tietenkin se maa,jossa eurooppalainen turvallisuusjärjestelmä on viime vuosina rakoillut.
Keskustelu Venäjän Brexit-kannasta kiertyykin jatkuvasti Krimin haltuunoton ja Itä-Ukrainassa jatkuvan sodan ympärille.
Venäjän kannalta on olennaista saada lännen vastatoimet lientymään. Kävisikö näin, jos Yhdistynyt Kuningaskunta ajautuisi omille teilleen?
Kriittisen Britannian päätyminen EU:n ulkopuolelleauttaisi Moskovaa ainakin pelaamaan eurooppalaisia toisiaan vastaan.
Saarivaltion ja Venäjän suhde kiristyi jo vakoiluskandaaliten vuoksi, mutta talous ja kukoistava kauppa saavat vaikkapa Saksan sovittelevammalle kannalle Venäjän kanssa.
Vladimir Putin Britannian-vierailullaan pääministeri David Cameronin kanssa Downing Streetillä elokuussa 2012. Kuva: Facundo Arrizabalaga / EPA
Presidentti Putinille pelinappuloina toimivat läntisen Euroopan populistit, jotka jakavat Venäjän kanssa epäluulon EU:ta kohtaan.
Jos Brexit tulee, saavat EU-kriittiset populistipuolueet nostetta myös Ranskassa ja Hollannissa. Tämä olisi mieluisaa Putinille, sillä sisäiseen kaaokseen ajautuvasta EU:sta ei olisi selkeän Venäjä-politiikan tekijäksi.
Niinpä Venäjä on tukenut oikeistolaisia populistipuolueita. Moskova toivoo hyötyvänsä, koska niiden valtaantulo heikentäisi EU:n toimintakykyä entisestään.
Tavalliset venäläiset ovat Kremlin johdon kanssa samaa mieltä.
Kadunmiehen ei ole vaikea ymmärtää, miksi esimerkiksi britit haluavat eroon EU:n menosta.
Syynä on Venäjällä vahvistunut irtiotto läntisen Euroopan arvoista. Nationalistinen kiinnittyminen idänmaahan eli rodinaan ja sen oikeauskoiseen ortodoksikirkkoon saa Euroopan näyttäytymään moraalisen rappion ja hallitsemattomien muuttoliikkeiden temmellyskenttänä.
Tutkija Kristi Raik muistuttaa, että Venäjällä jopa paheksutaan EU:n epädemokraattisuutta ja sen keskusjohtoista byrokratiaa. Maan historian ja myös nykyjärjestelmän valossa tämä huvittaa tutkijaa.
Mutta eivätkö vakaat olot niin Venäjällä kuin EU:ssakinole kummankin osapuolen etu? Taloudelliset kytkökset ovat vahvat, ydinvoimalasopimuksia solmitaan, ja venäläinen kaasu ja öljy virtaavat länteen.
Ongelmana on kuitenkin taloussuhteiden epätasaisuus. Toiseen suuntaan viedään raaka-aineita, toiseen suuntaan kehittynyttä teknologiaa. Raikin mukaan tämä on omiaan ruokkimaan arvaamattomuutta ja epäluottamusta.
– Jos rationaalisesti ajattelee, niin vakaus olisi luonteva tavoite, mutta Venäjän toimet parin vuoden aikana osoittavat, ettei taloudellinen järkevyys ole kovin määräävä tekijä, huomauttaa Raik ja viittaa Ukrainan sotaan ja Venäjän julistamiin vastapakotteisiin.
Muuta maailmaa eurooppalaiset kiistat kiinnostavat yhtä vähän kuin rähinät Marseillesissa, missä venäläiset jalkapallofanit ovat ottaneet yhteen brittien kanssa.
– Jyrki Saarikoski
Venäläinen suuri raha on kuitenkin jo kauan sitten löytänyt paikkansa Lontoon Cityn sijoitusparatiisista. Oligarkkien jälkikasvu opiskelee englantilaisissa opinahjoissa.
Mutta Brexit – jos se tulee – tuskin näitä kytköksiä katkoo. Miljoonat ja miljardit löytävät kyllä tiensä.
Tosin ulkomaisten talousmahtien kuten Kiinan ja Venäjän taloudellisen vaikutuksen torjuminen on Britanniassa myös esitetty syyksi irtautua EU:sta. Näkemyksen mukaan tätä kautta saarivaltio voisi palauttaa tarvittavat lait suojakseen.
Lontoon City tuskin lähtisi venäläisiä oligarkkeja torjumaan.
Venäjän tavoitteena on puolestaan saada länsi ajamaan alas pakotteensa. Se merkitsisi tunnustusta Moskovan etupiiriajattelulle. EU:n heikentäminen sopii tähän kuvaan.
Tässä hengessä on Venäjällä viittailtu jopa uuteen Jaltan sopimuksen kaltaiseen järjestelyyn. Jaltassa toisen maailmansodan voittajavallat sopivat Euroopan jaosta. Mutta silloisista osanottajista Yhdysvalloista, Britanniasta ja Neuvostoliitosta ei ainakaan vanhaa iloista Englantia enää neuvottelupöydässä nähtäisi, sillä globaali vaikutusvalta on jaettu uusiksi.
Brittien keskustelu EU-erosta ja Venäjän arvaamaton käytös omalla länsirajallaan sijoittuvat samalle vanhalle mantereelle, joka jää hetki hetkeltä enemmän uusien valtojen varjoon.
Niin EU:n rakoilu kuin Venäjän voimankäyttöovat omiaan heikentämään Eurooppaa. Muuta maailmaa nämä eurooppalaiset kiistat kiinnostavat yhtä vähän kuin rähinät Marseillesissa, missä venäläiset jalkapallofanit ovat ottaneet yhteen brittien kanssa.
Kuin muistutuksena Kiinan merkityksestä täyttyy Helsingin keskusta itseään ja toisiaan valokuvaavista kiinalaisista. Heitä kiinnostavat empire-keskusta ja muut nähtävyydet, ei eurooppalainen jalkapallo eikä kysymys EU:n yhtenäisyydestä.
Vanhan mantereen kiistely on kuin jalkapallon Euroopan mestaruus – Kiinassa se tuskin yltää otsikoihin.
Ja jos ongelmiin ajautunut Euroopan unioni entisestään rakoilee, painaa sen sana entistä vähemmän niin Moskovassa kuin myös Pekingissä.
