Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Maailman tehdas muuttuu asiakkaaksi – paluumuuttaja Biolan myy euralaisia kompostoreja luksuksena Kiinaan
Kiinalaiset keskiluokkaistuvat halpatyövoimasta innokkaiksi kuluttajiksi
SAMI KILPIÖ
TALOUSRAKENTEIDEN murros Kiinassa pakottaa miljoonat yritykset ympäri maailmaa suunnittelemaan logistiikkaketjujaan ja tuotantoaan uusiksi. Nekin yritykset, joilla ei ole omaa toimintaa maassa, kytkeytyvät Kiinaan alihankkijoiden kautta.
Ekonomisti Juuso Kaaresvirta Suomen Pankista kertoo, että Kiinan palkkataso ei ole enää yhtä houkutteleva kuin ennen ulkomaisille yrityksille. Kaupunkialueilla keskipalkka on lähes seitsemänkertaistunut vuosina 2000–2015 – tosin se on yhä vain noin kolmannes suomalaisen keskipalkasta. Lisäksi monet yritykset ovat jo Kiina-investointinsa tehneet, eikä uusille ole tarvetta.
Kiina-ilmiö on siinä mielessä ohi, että ei sinne enää kovin paljon tuotantoa siirretä. Talousnäkymätkin ovat heikentyneet, joten Kiinan kotimarkkinoista kiinnostuneet yritykset eivät nekään ole kovin innokkaita sijoittamaan.”
Jo usean vuoden ajan yrityksiä on vetänyt Kiinaan kasvava paikallinen ostovoima, eivät niinkään pienipalkkaiset työntekijät.
Esimerkiksi metsäyhtiö Stora Enso käynnisti viime viikolla uuden 800 miljoonaa euroa maksaneen kartonkitehtaan Beihaissa Etelä-Kiinassa. Yhtiö perusteli investointia kuluttajapakkausten kysynnän kasvulla Kiinassa ja lähialueen maissa.
SUOMALAISTEN kannalta mieluisinta Kiinan murroksessa on paluumuutto, joka on kiihtynyt 2010-luvulla.
Esimerkiksi Valtavalo kotiutti led-valoputkilinjan Kiinasta Kajaaniin. Elcoflex siirsi antennituotantoa Kempeleeseen ja Salofa huumetestauslaitteiden valmistuksen Saloon. Jopojen tuotanto palasi kokonaan Hankoon, kun Helkama ymmärsi tehdä retropyörien kotimaisuudesta markkinointivaltin.
Lannoitteista ja puutarhalaitteista tunnettu Biolan toi 60 prosenttia Kiinan-muovituotannostaan takaisin Satakuntaan vuonna 2014. Nykyään osa Eurassa valmistetuista kompostoreista viedäänkin Suomesta kiinalaisille kuluttajille.
”Kun aloitimme tuotannon Kiinassa vuonna 2008, haimme kustannussäästöjä, kuten monet muutkin yritykset. Alussa kiinalaisen työntekijän palkka oli noin 15–20 prosenttia suomalaisen palkasta”, selittää Biolanin toimitusjohtaja Teppo Rantanen.
SITTEN Kiinassa toimiminen vaikeutui. Biolanin toimitusajat jopa kaksinkertaistuivat ja rahtihinnat kasvoivat, kun Kiina-ilmiö alkoi pikkuhiljaa kääntyä.
”Saamme enemmän joustavuutta sillä, että tuotanto on tuossa tien toisella puolella sen sijaan, että se olisi kahdeksan viikkoa merellä. Suomessa pystymme tekemään tarvittaessa pienempiä eriä nopeasti, eikä suomalainen työntekijä tarvitse valvontaa juuri lainkaan”, Rantanen kertoo.
Kiinalainen työvoima ei enää pärjää hintakilpailussa esimerkiksi vietnamilaisille, indonesialaisille tai roboteille. Biolanillakin Nuuskun ja Ransun kaltaiset piipittävät apulaiset vähentävät työvoiman tarvetta.
”Tarvitsemme näiden muoviosien valmistamiseen Suomessa 11 työntekijää. Kiinassa luku olisi vähintään viisinkertainen.”
SAMI KILPIÖ
AUTOMATISAATIO ei tosin rajoitu vain länsimaihin. Kansainvälisen robotiikkaliiton IFR:n mukaan Kiinassa on kuluvan vuoden lopussa maailman eniten teollisuusrobotteja – Japanikin on jäämässä taakse. Taiwanilainen alihankkijajätti Foxconn ilmoitti juuri korvaavansa 60 000 työntekijää Kiinassa roboteilla.
Lisäksi joillakin perusteollisuuden sektoreilla kiinalaisten palkkakehitys on katkennut ja työpaikat vaarantuneet. Kiinan johto ilmoitti helmikuussa, että valtion omistamat teräs- ja hiiliyhtiöt irtisanovat 1,8 miljoonaa työntekijää seuraavan kahden vuoden aikana. Kiinan virkamiehet kuiskivat uutistoimisto Reutersin korviin kolme kertaa suuremman luvun.
Osaavien työntekijöiden palkat jatkavat kasvuaan, mutta tavallinen tehdastyöläinen ei enää voi luottaa kymmenen prosentin vuotuiseen palkankorotukseen.
SUOMEEN Kiinasta palanneiden yritysten määrä ei ole vielä merkittävä, mutta esimerkiksi Atlantin takana odotetaan todellista paluumuuttajien aaltoa. Kiinassa oli valtion tilastojen mukaan 442 000 ulkomaisten sijoittajien rahoittamaa yritystä vuonna 2013.
Yhdysvaltojen kauppakamarin vuoden alussa julkistetun kyselyn mukaan neljännes Kiinassa toimivista amerikkalaisyrityksistä on jo siirtänyt tuotantoaan Kiinan ulkopuolelle tai suunnittelee siirtoa. Puolet muuttohaluisista on kiinnostunut muista Aasian kehittyvistä maista, mutta peräti 40 prosenttia kertoi siirtävänsä tuotantoaan mieluiten Yhdysvaltoihin, Kanadaan tai Meksikoon.
Eniten yrityksiä nyppivät Kiinassa kohisten kasvavat palkkakustannukset, tekijänoikeuksien halveksiminen ja paikallispoliitikkojen oikuille altis sääntely.
Laatukaan ei aina vastaa odotuksia, vaikka Kiina pyristeleekin irti halpatuotantomaan leimasta. Se ei enää halua olla maailman tehdas, jonka liukuhihnoilla länsimaiset yritykset teettävät tuotteitaan halvalla.
MADE IN CHINA -merkintä herättää vieläkin mielikuvan heikkolaatuisesta tuotteesta, vaikka Kiina valmistaa myös lukuisia globaaleja brändituotteita kuten Applen iPhone-älypuhelimia tai Ralph Laurenin vaatteita.
”Monimutkaista tuotantoa on yhä paljon Kiinassa, sillä alihankkijaverkostot ja infrastruktuuri ovat hyvässä kunnossa”, toteaa Suomen Pankin Kaaresoja.
Länsimaisten huipputuotteiden valmistus on kouluttanut kiinalaisista osaavaa, vaikkakin vuosi vuodelta kalliimpaa työvoimaa. Nykyään Kiinalla on omiakin arvostettuja brändejä etenkin kulutusteknologiassa, kuten Huawei, Xiaomi ja Oppo.
Kiinalaisten kilpailijoiden ilmaantuminen ärsyttää länsimaisia yrityksiä, jotka syyttävät tulokkaita julkeasta kopioinnista. Imitointi on sama keino, jota Japani käytti sotien jälkeen kasvaessaan tyhjätaskuisesta kehitysmaasta uuden teknologian pioneeriksi.
YHÄ useampi luksustuote myydään kiinalaisille. Näin on käynyt Biolanillekin, jonka kompostorien myynti Kiinaan kasvoi viime vuonna 400 prosenttia.
”Olemme tosin lähtenee erittäin pienestä luvusta liikkeelle. Nykyään Kiinan osuus lähestyy kuitenkin jo 20:tä prosenttia Euran tuotannosta”, paljastaa toimitusjohtaja Rantanen.
Suomalaisyhtiö myy tuotteitaan esimerkiksi kiinalaisen verkkokauppayhtiö Alibaban Taobao-palvelussa, jonka myydyin kompostorimerkki Biolan on.
Suomalaisille komposti on biojätteitä mullaksi märehtivä puutarhan arkinen apuri. Kiinalaisille jämäkkä Biolanin muovilaatikko huokuu rahaa, valtaa ja vihreää trendikkyyttä.
JOS menestys Kiinassa jatkaa kasvuaan, eikö Biolanin kannattaisi perustaa sittenkin lisää tuotantoa lähemmäksi satoja miljoonia potentiaalisia asiakkaita? Rantanen ei kiellä, etteikö ajatus houkuttelisi.
”Mielellämme pidämme tuotannon pääosin Suomessa. Meillä on tytäryhtiö Shanghain lähellä Suzhoussa, ja kun volyymi kasvaa, joudumme aivan varmasti laskemaan vaihtoehtoiskustannusta sille, että laajentaisimme siellä taas tuotantoa.”
Kiina-ilmiö jyllää yhä, mutta uudessa muodossa. Jos maata uhkaava velkakriisi ei nujerra keskiluokan ostohaluja, 1,38 miljardin asukkaan maa on vastustamaton kohde kulutustuotteita myyville yrityksille.
SAMI KILPIÖ
