tiistai 31. toukokuuta 2016

Malminetsinnän palvelukeskus perustetaan Kemiin...



Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Kemi  | 

Malminetsinnän palvelukeskus perustetaan Kemiin

Palsatech Oy perustaa malminetsinnän palvelukeskuksen Kemin Veitsiluotoon.

Palsatech Oy:n toimitusjohtaja Mika Alasuutari.
Palsatech Oy:n toimitusjohtaja Mika Alasuutari. Kuva: Palsatech Oy
Palsatech Oy on löytänyt sopivat tilat Stora Enson tehdasalueelta Veitsiluodosta ja perustaa alueelle malminetsinnän palvelukeskuksen.
Kolme vuotta sitten perustettu Palsatech Oy tarjoaa palveluita malminetsinnän, kaivostoiminnan sekä infrarakentamisen tarpeisiin. Malminetsinnän palvelukeskus on oman alansa one-stop-shop, joka tarjoaa laajan palveluvalikoiman saman katon alta aina suunnittelusta näytemateriaalin säilytykseen, kerrotaan Palsatechin tiedotteessa.
– Tarjoamme käyttöön modernit tutkimus- ja näytteiden käsittelytilat mukaan lukien kairasydämen sahauspalvelun, sekä yli 5000 lavan säilytyskapasiteetin, joka on asiakkaidemme käytössä. Lisäksi saatavilla on geologista tulkintaa ja raportointia sekä geoteknistä mittausta. Kaikki tämä on nyt saman katon alla, kertoo Palsatechin toimitusjohtaja Mika Alasuutari.
Palvelukeskus sijaitsee ympäri vuorokauden valvotulla tehdasalueella, joka mahdollistaa turvallisen ja kustannustehokkaan näytteiden säilytyksen.
– Malminetsinnän palvelukeskuksen laajan palveluvalikoiman kautta voimme vähentää asiakkaidemme investointitarpeita. Aiemmin yhtiöt sitoivat tutkimusresursseja kiinteistöihin, työvälineisiin ja henkilöstön käyttö oli tehotonta. Uudenlaisen palvelukonseptimme kautta ratkaistaan nämäkin ongelmat, sanoo Alasuutari.

Osa laajempaa suunnitelmaa

Kemin valinta palvelukeskuksen sijaintipaikaksi on osa laajempaa suunnitelmaa, jonka ensimmäinen vaihe oli viime vuoden lopulla Palsatechin muutto Rovaniemeltä Kemin Digipolikseen.
Alasuutarin mukaan Kemi ja Teknologiakylä Digipolis olivat loppujen lopuksi helppoja valintoja kehittyvän yrityksen uudeksi kotipaikaksi. Digipolis toimi myös niin sanottuna kätilönä palvelukeskuksen synnyttämisessä Veitsiluotoon. Yritys jatkaa edelleen toimintaa myös Digipoliksen tiloissa.
– Digipoliksella on kokemusta ja taitoa ratkaista kaivosteollisuuden haasteita, minkä ohella Kemin sijainti on logistisesti erinomainen. Yhteydet ovat toimivat, ja Ruotsi on lähellä. Lisäksi Kemin kaupungilla on halua tukea yrityksiä, ja suhtautuminen liike-elämään on positiivista, arvioi Alasuutari.
Alasuutarin mukaan Malminetsinnän palvelukeskus ei jää viimeiseksi vaiheeksi Palsatechin toiminnan kehittämisessä Kemissä.
– Laajennamme seuraavan puolen vuoden aikana toimintaamme uudelle toimialalle. Lisäksi kehitämme muutenkin toimintaamme laajasti, lupaa Alasuutari.

maanantai 30. toukokuuta 2016

Sauvosaaren kenttä sai lahjoituksena 1000 kuppi-istuinta – “Aivan mieletön juttu”

Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan > tosiaan aivan mielettomän hieno ele kemiläisen/meri-lappilaisen jalkapallon tukemiseksi. 

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:

Sauvosaaren kenttä sai lahjoituksena 1000 kuppi-istuinta – “Aivan mieletön juttu”

PENTTI VUOSAARI
Sauvosaaren kenttä sai mittavan lahjoituksen: kaikkiaan tuhat kuppi-istuinta.
Torniolainen Eventworks Oy antoi kemiläiselle jalkapallokulttuurille kertaheitolla joulun ja syntymäpäivän yhtä aikaa. Muun muassa Satama Open Airia järjestävä yritys lahjoitti Sauvosaaren uudistuvalle kentälle kaikkiaan 1000 uutta kuppi-istuinta.
Lahjoituksella katetaan toisen istumon penkkitarve.
– Tämä on aivan mieletön juttu, olemme olleet todella kiitollisia ja ilahtuneita kuntarajat ylittävästä yhteistyöstä ja hyvästä tahdosta, PS Kemin myynnistä ja markkinoinnista vastaava Juha Nykänen hehkuttaa.
PS Kemin talkoolaiset ovat jo ahkeroineet penkkejä paikoilleen. Nykäsen mukaan kenttä on valmis 12. kesäkuuta pelattavaan ensimmäiseen kotipeliin mennessä lukuun ottamatta mahdollisesti VIP-tiloja.
Nykänen kiittelee kaiken kaikkiaan seutukunnan halukkuutta tukea sisukasta sarjanousijaa. Myös muualla Veikkausliigassa on kuulemma ihmetelty merilappilaista yhteishenkeä.
– Esimerkiksi Kemin kaupunki on todella sitoutunut. Sekään ei ole itsestään selvyys, Nykänen muistuttaa.
Myös Kemin kaupungilla oltiin tyytyväisiä yllätykseen. Tekninen johtaja Mika Grönvall sanoo, että lahjoitus täydentää Sauvosaaren rakentuvaa stadionia kauniisti.
Kemin kaupunki rakennuttaa parhaillaan toista katsomoa, johon tulee noin 1100 kuppi-istuinta. Ilman lahjoitusta toinen katsomo olisi kuitenkin jäänyt laittamatta.
– Meillä oli määrärahat tähän nyt rakenteilla olevaan, joten totta kai on hienoa, että saadaan toinenkin katsomo, Grönvall myöntää.
Eventworksin yrittäjä Markku Köngäs kertoo, että firmassa päätettiin tehdä Satama Open Airin tämän vuoden lahjoitus etukäteen. Kun Köngäs kuuli vaikeuksista katsomon kanssa, hän otti luurin välittömästi käteen ja rimpautti Kemiin.
Eventworks järjesti myös istuinten kuljetuksen Kemiin ja auttoi purkamaan ne kentän laidalle.
Kyseessä on suuren mittaluokan lahjoitus, jolla on tällä kertaa hintaansa isompi merkitys. Könkään mukaan istuimiin liittyy epäonninen tarina, joka haluttiin näin kääntää onnenpotkuksi.
– Nyt saimmekin laittaa hyvän kiertämään, hymyn omille huulillemme ja samalla yksi tärkeä asia merilappilaisessa urheilussa kuntoon, Köngäs kertoo tyytyväisenä.
 

Katiskat Lehmikiven karikonkupeeseen tänään iltapäivällä...

Kävin iltapäivällä kokemassa katiskat Selkäsaaren pohjoispäädyn rantavesillä "keskellä ei mitään". Tuttu kalasaalis - pikkuahvenia kymmeniä, jotka palautin mereen ja viitisentoista asiallisen kokoista syömäahventa, jotka otin isoon muoviämpäriin.

Otin katiskat saman tien pois vedestä ja ajelin Kemin kirkonkylän osakaskunnan vesialueelle > Lehmikiven karikonkupeeseen. Laskin katiskat pyytämään.  
Lähettyvillä näytti olevan muutama verkko, joten arvelen kalaa siellä liikkuvan. Aika näyttää...

Soitin karikonkupeesta entiselle opettajakollegalle, josko häntä kiinnostaisi ahvenet. Kyllä kiinnosti. Kerroin olevani puolen tunnin kuluttua ovan takana. Näin tapahtui. Ahventen vastaanottaja tuntui tyytyväiseltä - niin minäkin - päivän hyvä työ tuli tehdyksi.


Kerstin Kronvall, Moskova - Privet!



Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Yle maailmalla: Moskova 

Kun saat venäläisen naisen puolellesi, olet voittamaton

Kirjaston naulakossa työskennellut nainen auttoi päättäväisellä toiminnallaan kirjeenvaihtajamme pääsemään kristallitehtaalle. Hän on esimerkki ystävällisyydestä, johon saattaa törmätä mitä yllättävimmissä tilanteissa Venäjällä.

Privet! Kerstin Kronvall
Kuva: Yle
MOSKOVA
Olin tarkkaan valinnut päivän juttumatkalle kristallitehtaan ympärille rakennettuun Gus Hrustalnyin kaupunkiin Moskovan itäpuolella. Kaupunki on kuihtumaisillaan, koska tehdas ei enää työllistä ja halusin käydä tilaisuudessa, jossa sosiaalitoimen johtaja tapaisi kaupunkilaisia.
Matkani tarkoitus oli selvittää, miten kaupunki selviää korkean työttömyysasteensa kanssa.
Olin matkalla kuvaajan ja kuljettajan kanssa ja onnistuimme löytämään kirjaston, jossa kansalaistapaaminen kohta alkaisi.
Vaan ei alkanutkaan. Tapaaminen olikin peruttu.
Tästä kertoi meille kirjaston naulakossa työskennellyt jo eläkeikäinen nainen. Olimme jo poistumassa, kun hän otti tilanteen haltuunsa.
– Ettehän voi noin vaan lähteä, kun olette Suomesta asti tulleet. Kysyn vielä poliisilta, hän sanoi päättäväisenä.
Kohta paikalle ilmestyi hyvin ystävällinen poliisi, joka kyseli käyntimme syytä.
Hän halusi samalla kuulla, minkälaista elämä on Suomessa. Arvostetaanko siellä poliisia ja saavatko poliisit hyvää palkkaa.
– Miten pitkän rangaistuksen saa lahjuksen ottamisesta?
Nuorehkon poliisin hämmästys oli suuri, kun kerroin Suomen alhaisesta korruptiotasosta. 
Taisi hän pitää minua hieman tietämättömänäkin, kun en tiennyt rangaistuksen pituutta enkä mahdollisten sakkojen suuruutta.
Kohta hän kävi hakemassa vielä toisen, korkeampiarvoisen poliisin, joka yhtä ystävällisesti tiedusteli mitä halusimme. Kuultuaan asiani, hän pudisti päätään.
– Kuulkaa, meillä on vain kenraali, hän ei näistä sosiaaliasioista tiedä mitään.
Poliisit päättivät kuitenkin auttaa ja hakivat toiselta käytävältä naisen, jonka virkaa en saanut selville.
– Teidän pitää mennä kaupungintalolle, siellä menette toiseen kerrokseen, he auttavat teitä.
Niin lähdimme etsimään kaupungintaloa, joka pienen kiertämisen jälkeen löytyi. Meidät päästettiin sisälle ilman ongelmia, vain Venäjän ulkoministeriön akkreditointikorttiani näyttämällä. Olin hyvin hämmästynyt, ei näin vähällä byrokratialla ole pitkään aikaan päässyt venäläisen viranomaisen puheille.
Toisessa kerroksessa meitä odotti Tatjana, joka oli saanut meistä varoitussoiton ja pahoitteli, ettei sosiaalijohtaja ollut paikalla.
Olin jo valmis lähtemään jatkamaan työtä kaupungille, kun Tatjana kysyi olimmeko menossa käymään kristallitehtaalla. Kerroin, että olin lähinnä ajatellut tutustua kaupunkiin ja kaupunkilaisiin enkä tehtaaseen.
– Ettehän te voi vierailla meillä käymättä siellä, minä soitan sinne!
Tatjana soitti jollekin Galinalle, joka sanoi olevansa hyvin kiireinen.
– Eikö teiltä liikene edes tunti, täällä on Ranskasta asti tullut toimittaja.
Ranska on venäjäksi Frantsia ja Suomi Finlandia, Tatjanalla menivät äffät sekaisin. Oikaisin häntä ja sanoin, että olisimme iloisia jopa puolen tunnin käynnistä.
Hetken keskusteltuaan Tatjana ja Galina sopivat asiasta, saisimme tulla käymään. Tatjana otti takkinsa ja lähti mukaan, hän halusi varmistua siitä, että meidät varmasti otetaan hyvin vastaan. Kyllä otettiin.
Galina osoittautui hurmaavaksi vanhaksi naiseksi, joka olisi jo kauan sitten voinut jäädä eläkkeelle, mutta ei jäänyt, koska rakasti työtään ja tehdasta.
Hän kierrätti meitä tehtaassa ja kertoi vuolaasti sen historiasta, työskentelytavoista ja tuotteista.
Tehdaskäynti oli ihana, mielenkiintoinen ja opettavainen.
En olisi tällä matkalla päässyt käymään siellä ilman kirjaston naulakossa työskennellyttä naista, jonka nimeä en edes tiedä.
Hän on tyypillinen esimerkki päättäväisistä, ystävällisistä ja käytännönläheisistä naisista, jotka eivät näe esteitä vaan ratkaisuja. Olen saanut hänenlaisiltaan naisilta ympäri Venäjää hyvin paljon apua eri tilanteissa ja olen heille ikuisesti kiitollinen.
Ilman heitä Venäjä olisi paljon ikävämpi ja hankalampi maa.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Porvarihallitus ja vasemmisto-oppositio ovat paljosta velkaa yhdelle miehelle – SAK:n Lauri Lylylle...

Alla olevassa artikkelissa todetaan: Niinpä hallituksen vahvin tukipylväs onkin yllättäen SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly (sd), joka tänäänkin ahkeroi sen puolesta, että mahdollisimman moni ammattiliitto hyväksyisi kilpailukykysopimuksen eli kikyn.
Harmi, että en pääse lukemaan välittömästi koko artikkelia.
Kiistatta SAK:n eläkkeelle siirtyvä puheenkohtaja Lauri Lyly on ollut takuumiehenä, jotta tuo edellä mainittu kilpailukykysopimus eli kiky pääsee maaliin ja että kattavuus on riittävä.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Porvarihallitus ja vasemmisto-oppositio ovat paljosta velkaa yhdelle miehelle – SAK:n Lauri Lylylle

Tänään sunnuntaina Juha Sipilän porvarihallitus ja oppositio täyttävät vuoden. Toimittajat Unto Hämäläinen ja Marko Junkkari arvioivat, miten ne pärjäsivät ensimmäisenä vuotenaan.

SUNNUNTAI  
Helsingin Sanomat
RIO GANDARA / HS
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) porvarillinen hallitus täyttää tänään vuoden.
Hallituksen asema on taas tukala.
Niinpä hallituksen vahvin tukipylväs onkin yllättäen SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly (sd), joka tänäänkin ahkeroi sen puolesta, että mahdollisimman moni ammattiliitto hyväksyisi kilpailukykysopimuksen eli kikyn.

Tänään pistäytyminen Selkäsaaressa...

Ajelimme - minä ja vaimoni - aamulla Hahtisaaresta Selkäsaareen. Kirjoitin aiemmin, että Selkäsaaren pohjoispäädyssä ajoväylämme oli tukittu verkolla! Onneksi verkko oli merkattu asiallisesti. Totta kai mietiskelimme, kuka mahtaa olla asialla...

Nyt verkkoa oli siirretty sijansa kaupungin suuntaan, joten se ei meidän liikkumistamme vaikeuta. Toisaalta vedenpinta oli hiukan korkeammalla kuin viimeksi, joten rantautuminen oli lähes normaalia.

Mökille noustuamme varustauduimme mielenkiintoiseen työrupeamaan. Toistaiseksi en edes paljasta, mistä oikein on kysymys. Sen verran raotan salaisuuden verhoa, että se liittyy raahaamiseen. 
Vaikka olemme päättäneet, että eiköhän meidän raahaamisemme ala jo olla täytetty niin aina sitä kuitenkin tuntuu esiin tulevan. Työrupeama = raahaaminen onnistui onneksi erinomaisesti. 

Kuinka ollakaan siinä jouduttiin käyttämään rantakoivuun muutama vuosi sitten liinoin kiinnitettyä vinssiä loppuvaiheessa hyväksi. Eipä olisi uskonut, että vinssi on tämän päivän hyötykäytössä. Tätä(kin) on mukava vanhana muistella...

Viime vuoden syysmyrsky toi aika lailla puuroskaa rantaan. Polttelimme osan tänään tulistelupaikalla. Tulistelupaikka koostuu isosta betonirenkaasta, joka on ison rantakiven kupeessa. Kyseisen renkaan vyörytimme taannoin mäkeä alas hitaasti käsipelillä > oli muuten aikamoinen operaatio.

Apuna meillä oli silloin kalakaverini. Hänen apuaan todennäköisesti tarvitsemme uuden raahausprosessin loppuun suorittamisessa. Tällä kerralla mennään em. mäkeä ylöspäin. Siinä joudutaan käyttämään tekniikan välineitä apuna. Onneksi rattaat on keksitty! Arvelen, että homma hoituu asiallisesti eikä tule hikikään...

Saaresta pois ajellessamme totesimme veneilijöitä olevan jo ihan mukavasti liikkeellä.

Olimme edellisellä kerralla keräilleet rantapusikoista muoviroskaa isoon muovisäkkiin. Toimme roskasäkin pois ja veimme sen Hahtisaaren keräyspisteeseen.




Nykyilmiöt muistuttavat sotia edeltäneestä ajasta – äärioikeisto ja populismi uhkaavat koko maailmaa...

Hmmmmm - kyllä Yrjö Rautio latelee sellaiset madonluvut, että kohta puntit tutisee. Hän kirjoittaa asiaa ja asiasta.

Juuri tuo historiallinen muisti, sen lyhyys, on huolestuttavaa. Alla olevan tekstin yksi osa-alue on jo toteutunut > Brexit. Miten sen kanssa loppujen lopuksi käy, on asia erikseen...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Nykyilmiöt muistuttavat sotia edeltäneestä ajasta – äärioikeisto ja populismi uhkaavat koko maailmaa

Esimerkiksi monikulttuurisuuden vastustaminen, kiihkonationalismi ja ”pettureiden” etsiminen oman kansan joukosta yhdistävät tämän päivän rasistit sotia edeltäneen ajan fasisteihin, kirjoittaa Yrjö Rautio HS:n kolumnissa.

POLITIIKKA  
Yrjö Rautio 
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.

LÄHELTÄ PITI: vain 31 000 itävaltalaista ratkaisi, ettei äärioikeistolaisesta Norbert Hoferista tullut Itävallan presidenttiä. Valituksi tuli hänen sijastaan vihreiden tukema Alexander Van der Bellen, joka on likimain kaikissa suhteissa Hoferin vastakohta.
Itävallan presidentillä ei ole juuri valtaa. Silti tähän vaaliin sisältyy runsaasti ajan kuvaa ja symboliikkaa. Jos Hofer olisi voittanut, hänestä olisi tullut ensimmäinen länsieurooppalaisen maan äärioikeistolainen presidentti sitten toisen maailmansodan.
Mistä maasta olikaan kotoisin se muuan toinen äärioikeistolainen, Adolf Hitler? Mikä olikaan Itävallan rooli osana hänen kolmatta valtakuntaansa? Itävalta on yrittänyt parhaansa mukaan unohtaa vastaukset näihin kysymyksiin.
ÄÄRIOIKEISTOLAISUUS ja sen lieveilmiöt – esimerkiksi kiihkonationalismi, rasismi ja islamofobia – kukoistavat maissa, joissa ei ole edes yritetty tehdä rehellistä tiliä menneisyyden kanssa.

Historiasta voi oppia. Saksa on tästä kirkkain esimerkki. Mutta miten opit, ellei maassa ole edes totuuteen pyrkivää historiankirjoitusta?
Esimerkiksi Unkarissa Viktor Orbánin autoritaarinen oikeistohallitus pitää valtaa, ja suorastaan natsistinen Jobbik-puolue kärkkyy valtaan nousua. Maa pitää kansallissankarinaan Miklós Horthya, äärioikeistolaista ”valtionhoitajaa”, joka johti maataan rautaisin ottein ennen toista maailmansotaa ja sen aikana ja teki maastaan Hitlerin liittolaisen.
Luulisi, että maa, joka on kärsinyt sekä oikeisto- että kommunistidiktatuurista, kuten Unkari, ymmärtäisi demokratian arvon. Eipähän vain ymmärrä, päinvastoin. Autoritaariseen komentoon kasvaneet eivät osaa demokratiaa kaivatakaan.
Myöskään Venäjällä ei ole kokemusta demokratiasta eikä totuudellista historiankirjoitusta. Niinpä presidentti Vladimir Putin voi rauhassa rakentaa yksinvaltaista järjestelmäänsä kansalaistensa suosiollisella tuella.
ITÄVALLAN presidentinvaalit symboloivat myös sitä, että demokratia, ihmisoikeudet ja muut länsimaiset arvot ovat joutuneet ensimmäistä kertaa todella puolustuskannalle sitten toisen maailmansodan myös läntisen demokratian maissa. Monet merkit antavat aiheen pelätä, että tämä taistelu voidaan myös hävitä.
Äärioikeiston Marine Le Pen saattaa nousta Ranskan presidentiksi. Se tietäisi mm. loppua nykyisenkaltaiselle Euroopan unionille.

Donald Trump saattaa voittaa Yhdysvaltain presidentinvaalit. Se voi viedä paitsi Yhdysvallat myös koko maailman tuhon partaalle. 

Vietin juuri pari viikkoa Yhdysvalloissa, ja löisin vetoa Trumpin voiton puolesta, jos olisi pakko lyödä.
Englanti saattaa erota EU:sta. Se heikentäisi kohtalokkaasti EU:ta ja sen mahdollisuuksia puolustaa länsimaisia arvoja.
SUOMESSAKIN on selviä viitteitä äärioikeiston noususta. Maahanmuuton vastaisissa liikkeissä on täsmälleen samoja piirteitä kuin oli toista maailmansotaa edeltäneessä fasismissa.

Oula SilvennoinenMarko Tikka ja Aapo Roselius käsittelevät sitä erittäin tärkeässä ja ajankohtaisessa kirjassaan Suomalaiset fasistit, mustan sarastuksen airueet.
Esimerkiksi monikulttuurisuuden vastustaminen, kiihkonationalismi ja ”pettureiden” etsiminen oman kansan joukosta yhdistävät tämän päivän rasistit sotia edeltäneen ajan fasisteihin. Juutalaisten ja kommunistien tilalle vihollisen rooleihin on vain istutettu maahanmuuttajat – tai muslimit – ja kotimaiset ”suvakit”.
Ei ollut sattuma, että esimerkiksi perussuomalaisten oululainen kansanedustaja Olli Immonen poseerasi valokuvassa uusnatsien kanssa. Hän oli vain aatetovereidensa joukossa.
LÄNSIMAISSA on yleensäkin meneillään kehitys, jossa äärioikeistolaisuudesta, kiihkonationalismista ja rasismista tulee yhä normaalimpaa, hyväksyttävämpää poliittista käytöstä.
”On kulunut tarpeeksi pitkä aika, jotta noiden [fasististen] teemojen alkuperä ja niiden edustama maailmankuva on ehtinyt haihtua yleisestä tietoisuudesta. Historiallinen muisti on taas kerran osoittautumassa kerrassaan lyhyeksi”, Silvennoinen, Tikka ja Roselius kirjoittavat.