Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävin hetki sitten pienen perinteisen sightseeing-ajelun. Kyllä. Haukkarista ajelin Karjalahdelle - nykyinen Meriva näyttää olevan Asentajankadulla. Tankkasin Mersun Bilteman kupeessa olevalla ABC-kylmäasemalla ja ajelin kierrätyspisteeseen. Tällä kerralla pistin kontteihin poikkeuksellisesti lasia, metallia ja pääasiassa muovia. Ajelin Hatisaareen, jossa totesin koko laiturialueen olevan tyhjän. Otin kuvankin, jonka mahdollisesti julkaisen myöhemmin. Kuvaan tuli taustalle entinen Pohjolan Sanomat Oy:n rakennus. Siihen liittyvänä vilahti mielessä taannoisen päätoimittajan Reijo Alatörmäsen kanssa käymäni keskustelu hänen työhuoneessaan. Hän osoitti laiturialueelle, että tuossa on minun veneeni. Mikäli oikein muistan, se oli perinteinen keskimoottorivene, jossa ei ollut hyttiä. Puuvene. Perinteinen putputtaja, joita siihen maailman aikaan lähivesillä liikkui... Ajelin sisäsataman ohi, jossa näytti olevan onkijoita valmistautumassa. Jatkoin matkaa Meritähti-ravintolan ja ohi Mansikkanokalle. jossa viimeisteltiin kadunpätkän siyä päätä. Ajelin Lumilinna-alueelle, jossa oli todennäköisesti tienpätkään liittyvänä päällystyskalustoakin. Kotiin Haukkarin Kainuunkadulle oli mukava ajella..

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja lähes tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa -3 astetta pakkasta. Tänäänkö se ensilumi tulee maahan? Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties pistän päärakennuksen takkapesään koivuklapit. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä torstaipäivä tuo tullessaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta pitkästä aikaa kävin vilkaisemassa entisen konkaripoliitikon Paavo Väyrysen sivuja/tekstejä. Paavo oli käynyt Kirjamessuilla mainostamassa kirjojaan ja osallistunut samalla keskusteluun. Hän on julkaissut vuonna 1974 teoksen ”On muutoksen aika”. Siinä hän on arvostellut oikeistoa ja vasemmistoa liiallisesta materialismista, joka tuhosi luontoa. Niiden vaihtoehtona hän on nostanut - siihen maailman aikaan kovana keskustalaisena - esiin Santeri Alkion kehittämän ihmisyysaatteen mukaiset henkiset ja yhteisölliset arvot. Niille on tänäkin päivänä tilausta. Tuosta Paavon tekstistä kävi mielessä omat kirjoitukseni siihen maailman aikaan, kun vielä paikallislehtiin kirjoittelin ja tekstejäni julkaistiin. Muistaakseni kirjoitin usein otsikolla - On muutoksen aika - NYT! Taisinpa käyttää 2000-luvun alussa tuota samaa tekstiä kuntavaalimainoksessani... Minulle on usein sanottu, että Kemissä ei muutu mikään, olipa vallankahvassa ketkä tahansa. Olen yrittänyt vääntää rautalangasta, että eihän Kemissä ole ollut ketkä tahansa. Täällä on ollut vallankahvassa vuosikymmeniä vasemmisto - tällä hetkellä SDP ja Vasemmistoliitto. Taloudellinen tilanne on umpisurkea Kemissä.

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Tosiaan eilen tiistaina 29.10.2024 siirryimme Kemin Haukkarin Kainuunkatu 3:ssa historiallisesti valokuitukaapeliverkostoaikaan, kun Valooo-yrityksen asintuntija Jeru Perttula kävi virittelemässä asian käyntikuntoon. Vielä siinä näyttää toki olevan pientä viilausta sähköpostin osalta, jotta näkymä näytöltä on samanlainen kuin ennenkin. Uusi elämä siis siltä osin on alkanut. Saa nähdä, miten se tästä eteenpäin etenee. Ken elää, hän näkee... Niin - tällä tontilla ei olla aikaisemmin hötkyilty uudistusten perässä. Ensimmäinen mustavalkoinen television vanhempani hankki aika myöhään 1960-luvulla. Lankapuhelin hankittiin vasta 1970-luvun puolen välin tuntumassa. Itse taisin hankkia ensimmäisen tietokoneeni 1980-luvun aivan loppupuolella, saattoi jo mennä 1990-luvun alkupuolelle. Sittemmin niitä on ollut aika monta. Ensimmäinen kännykkä tuli käyttööni samoihin aikoihin. Myöhemmin niitä on ollut työnantajan ja ammattijärjestön hankkimana/velvoittamana. Nykyinen eläkeläiskännykkä niin sanottu älypuhelin on hyvä laite, vaikka käytän sitä äärimmäisen vähän - vain lähes pakon sanelemana. Viimeisin tuossa työhuoneeni kirjoituspöydän päällä oleva HP-läppäri on taannoin Puron Kailta käytettynä ostettu, tuunattu laite. Se on toistaiseksi toiminut hyvin. Erinomaisesti. Nyt koputtelen maalaamatonta puuta... Päärakennuksemme katolla oleva, Impiön Sulon aikanaan virittelemä "harava" eli perinteinen antenni jäänee historiaan. Vai jääkö sittenkään? Sen kautta menee Pikkupuolelle kaapeliyhteys, joka käy mutkan varastorakennuksessankin. Päärakennuksen takkahuoneessa on myös televisio, jonka signaali tulee edelleen em. antennin kautta vahvistettuna. Kaikki ei edelleenkään toimi yhden napin painalluksena. Kukaties onneksi näin...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä - Lounais Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen ja kvyttuulisen syysaamupäivän läsnäolon. Mittarissa +5 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties päivemmällä pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole ainakaan minulla mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook teksteistäni tänään...

Putin ja USA:n presidentit Katso 53 min · dokumentti · havainnollistava · kriittinen · Sisältää väkivaltaa Voi aiheuttaa ahdistusta Sallittu yli 12-vuotiaille Vladimir Putinin valtakaudella Yhdysvaltoja on johtanut kaikkiaan viisi presidenttiä. Heistä jokainen on epäonnistunut arvioidessaan Putinin toimia. He pyrkivät sitomaan Venäjää länteen yhteistyön avulla, mutta tukivat samalla tahtomattaan Venäjän laajentumissuunnitelmia rajojensa yli. (Frontline: Putin and the presidents, 2023, Yhdysvallat) julkaistu ma 26.6.2023 poistuu 30.4.2025 käynnistyskerrat 107 851 Näytä lisää Niin - USA:n ja samalla koko maailman olisi pitänyt herätä vuonna 2007 Putinin Saksassa pitämästä puheesta. Viimeistän vuonna 2014 Venäjän valloitettua Krimin niemimaan pienten vihreiden tunnuksettomien miesten avulla. Mutta ei - hänelle annettiin liikaa köyttä - tässä ollaan. Onneksi tulee kuitenkin aika, jolloin perseet tervataan. Toivottavasti pian...

Mitä tänään tähän asti illansuussa...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia tai... Oikeastaan tämä on ikimuistettava päivä. Miksi? Siksi että klo 12 tuli Valoo-yrityksen asiantuntija Jere Perttula sisään ja lupauksensa mukaisesti kytki tietokoneeni ensimmäistä kertaa Valoo-yrityksen kuituverkostoon. Kyllä. Aikanaan kun tätä asiaa meille kahdenkin yrityksen kautta markkinoitiin, totesin, että minulle kyllä riittää nykyinenkin vauhti/nopeus. Molempien yritysten asiantuntijat, myyntitykit saivat minut vakuuttuneeksi, että valokuituverkkoon liittyminen lisää kiinteistömme arvoa. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa tämä kuulemma on nykyaikaa. Samalla saimme TV-jutut tähän samaan kytkentään, ne jotka ovat maksuttomia kaikille tarjottavia palveluja. Tämän foorumin sain entiseen kuosiin uusimalla uuden tilin. Sanoin juuri hetki sitten vaimolleni, joka on käynyt seuraamassa tätä ähellystäni, että tuo tili on mielestäni sana, jota olen aina vihannut. En mielelläni perusta uusia tilejä, koska se vaatii melkein aina uuden salasanan. Sähköposti, joka on minun tärkein työkaluni ollut jo vuosikymmeniä, vaatii vielä hiukan tuunausta, jotta se on entisen näköinen. Täytyy huomenna keskiviikkona irtisanoa Telian sopimus tietokoneen osalta. Siinä on 14 vuorokauden irtisanomisaika saamani tiedon mukaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja lähes tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +2 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties pistän päärakennuksen takkapesään tulet. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä tiispaipäivä tuo tullessaan. Ammattiopisto Lappian puupuolelta tuli hetki sitten puhelu Yliniemen Matilta. Oppilaat Hakevat päärakennuksen varaston varaston oven käsiteltäväksi. Oven alaosan paneelit tuunataan. Kyllä -olimme iltapäivällä asioilla. Sillä aikaa oli ovi tuotu tuunattuna paikoilleen. Hyvä palvelu ja hyvä työn laatu. Päivällä on luvannut Valoo-asiantuntija saapua pistämään valokuitukaapeliyhteyden käyttökuntoon. Mielenkiintoista.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävin hetki sitten ajelemassa huvia. Kävin Karjalahdella. Seurasin hetken Priman uuden parkkialueen tekoa. Kävin ostamassa - valkoista ja punaista - varmuuden vuoksi. Jospa niille on jotain järkevää käyttöä. Ajelin Bilteman ympäri Wetterille. Jopa sisällä saakka nuuhkimassa uusien ja vähän käytettyjen autojen tuoksuja. Kyllä siellä oli hienoja menopelejä. Wetteriltä ajoin Prima Raudan ohi toteamuksella, että Projektiveneemme oli samassa paikassa pressun alla pihalla. Sieltä ajelin keskustaan Hahtisaaren kautta sisäsatamaan. Otin pari kuvaakin. Sisäsatamasta ajelin Mansikkanokalle ihailemaan maalle nostettuja venerivistöjä. Ovat ne upeita maallakin. En vaivautunut ottamaan kuvia, muuta kävi mielessä muutaman vuoden takaiset keskustelut veneiden talvisäilytyksestä, johon itsekin välillisesti jouduin mukaan. Siirsimme Kivelän Hannu kanssa Projektivenettämme Paavonkarista Mansikkanokalle. Veneen laskettuaan lavojen päälle muistelen Hannun käyttäneen termiä: Voi järjen valo! Ainakin hän reippaasti kiroili suunnitelmista siirtää veneet "jonnekin" muualle. Vaikka se autoilijoille tietäisi hyvää tienestiä. Kyllä veneet - talvellakin - kuuluvat olennaisesti Kemin rantamaisemaan. Kyllä - veneiden siirtämisajatus on tulkittava niin sanotuksi aivopieruksi. Niin järjetön se olisi ollut toteutettuna. Se lähti liikkeelle puhtaasta kateudesta. Sitä eivät näin kunta- ja aluevaalien alla kehtaa/uskalla esittäjätkään enää muistella. Onneksi siitä on luovuttu, vai onko lopullisesti? Ainakin nyt on Lumilinnan viereinen alue siistitty.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja kevyttuulisen aamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties pistän päärakennuksen takkapesään koivuklapit. Mittarissa on +6 astetta lämmintä. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä maanantaipäivä ja kaiken kaikkiaan lokakuun viimeinen viikko tuo tullessaan.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja kevyttuulisen aamupäivän läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties pistän päärakennuksen takkapesään tulet. Mittarissa on +5 astetta lämmintä. Kellot on taas siirretty talviaikaan. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä lauantaipäivä tuo tullessaan. Vaimoni käy päivällä kaupoilla. Voi olla, että käväisemme pienen lenkin sauvakävelyllä Mansikkanokalla.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Jostain syystä otin päärakennuksemme takkahuoneen seinällä olevasta raamitetusta valokuvasta kännykkäkuvan. Siinä on meidän perheemme vanhan kotitalomme edustalla. Vanhempani ja me aikuiset lapset. Kuvan on ottanut vaimoni kesällä 1974. Olimme tulleet kesälomalle nurkan takana pilkistävällä Kuplalla Imatralta poikiemme Tommin ja Timon kanssa. Kuplan perässä oli peräkärry. Vanhempani kuolivat - isä Lauri syksyllä 1974 ja äiti Aino keväällä 1975. Veljeni Eero kuoli alkuvuodesta 2018. Sisareni Anneli ja minä olemme tuossa kuvassa olevista elävien kirjoissa. Tuo vanha kotitalomme oli Laitakarin sahan lankuista, oikeastaa lankunpätkistä rakennettu 3-huoneinen talo, jossa oli lasitettu kuisti, josta pääsi talon ullakolle. Purettuani talon 1980-luvun puolessa välissä, siitä oli moneksi. Lankut - parhaimpia lukuun ottamatta - on nykyisen päärakennuksemme takassa poltettu taivaan tuuliin. Pystylaudoista tein väliaikaisen puuvaraston lankuille. Silloinen Kemin kaupungin toinen arkkitehti Milka Rautiola, joka oli kiinnostunut perinnetaloista tuli rakennusta katsomaan siitä hänelle kerrottuani. Niin - purkamisen yhteydessä paljastui kuvioituja vaakalautoja. Olin tosiaan rakentanut kolmion mallisen, väliaikaisen puuvaraston, jossa kattomateriaaleina olin käyttänyt vanhan kotitaloni kattohuopia. Milka hämmästyi ja kysyi: "Mikä tuo on, saako tuollaisiakin rakentaa?" Kerroin hänelle, mikä se oli ja sanoin, että kyllä saa, kun ei lupia kysele. Kyseinen, persoonallinen rakennus oli muutaman vuoden käytössä. Niin - pystylaudoista tehtiin myös aitaelementtejä ja osa kivijalasta on tälläkin hetkellä tontilla taideteoksen Elämän purje ympärillä "käräjäkivinä"... Ainoa mikä vanhasta kotitalostamme on jäljellä, on maakellari. Seki tuunattuna. Se piti viime kesänä hiukan siistiä sisältä, sen kyllä ehtii ensi kesänäkin. Eipä sille ole viime vuosina ollut juurikaan käyttöä.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja tyynen aamupäivän läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties pistä päärakennuksen takkapesään koivuklapit odottamaan sytytystä. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä lauantaipäivä tuo tullessaan. Niin - ainakin Israel on aloittanut iskut Iraniin. Kostoiskua seuraa kostoisku. Mitähän tuostakin vielä seuraa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En sen kummempia mutta hetki sitten kävi mielessä seurattuani viime aikaisia tapahtumia sanonta: Ken tietoa lisää, hän tuskaa lisää. Toisaalta irtautumalla totaalisesti paikallisesta kuntapäätöksen teosta voisi kirjoittaa huomattavasti vapaammin ja estottomammin kaikesta. Välillä tuntuu siltä, että eräänlainen hyshys-mentaliteetti - varmuuden vuoksi - on vallannut päätöksentekijöiden ajatusmaailman. Ei uskalleta/katsota tarpeelliseksi puhua, kirjoittaa edes sellaisista asioista, jotka eivät ole niin sanotusti salaisia ja jotka päätöksentekijä kipeästi kaipaisi. Edellä olevan lisäksi totean taas kerran, että köyhälle tulee kaikki aina kalliiksi. Tämä mikromaailma on viritetty eräänlaiseksi erilaisten konsulttien mellastuskentäksi, jotka kyllä osaavat - ovat aina osanneet - rahastaa...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja lähes tyynen syysaamupäivän läsnäolon. Mittarissa +7 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään tulet. Tänään taidamme olla vaan. Ei ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että itse hiukan tarkemmin seuraan, mitä ympärilläni - kuntapolitiikan ympyröissä - tapahtuu ja teen tarvittavia johtopäätöksiä. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +2 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Kyllä - koivuklapit ovat takkapesässä ja saman tien hain korillisen puita puu- ja varastokatoksesta sisään lämpenemään. Tänään loppuiltapäivästä on kokous. Kyllä - klo 15 alkaen noin 1,5 tuntia Kemin Energia ja Vesi Oy.n hallituskokous Peurasaaressa. Hyvä ja asiallinen kokous. Osa hallitusjäsenistä siirtyi kaupungintalolle valtuustosaliin "iltakouluun", jota ei - ainakaan toistaiseksi - striimata... Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Mukava jutustelutuokio mutta...

Mukava jutustelutuokio mutta... Tänään iltapäivällä oli mukava jutustelutuokio hyvin tuntemienieni henkilöiden kanssa, mutta sain kuulla, että puualan koulutus loppuu Kemistä Kiviknankaalta. Kyllä. Tänä syksynä ei saamieni tietojen mukaan ole otettu enää uusia oppilaita. "Kai se nyt sentään Tornioon edes siirretään?" kysyin, kun pahin ihmetykseni oli ohi. "Ei siirretä eikä Rovaniemelläkään ole kohta puualan koulutusta!" minulle sanottiin... "En ymmärrä tätä kehityssuuntaa. Kyllä Suomella, Lapilla myös Meri-Lapilla täytyy olla jatkossa puujalka." mietiskelin. Olin aikanaan erittäin tyytyväinen siitä, että Ammattiopisto Lappia otti voimakkssasti esiin CLT-tuotannon ja osaammisen. Näemmä CLT-tekniikka ei ole kyennyt vakuuttamaan päättäjiä asiasta. Murheellista. Olen vähän viime vuosina käynyt Lappian kotisivuilla. Aivan liian vähän. Tosin viime viikolla kävin läpi koko henkilöstön. Vähän siellä oli enää minulle entuudestaan tuttuja henkilöitä.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä - Lounais Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen ja tyynen syysaamupäivän läsnäolon. Mittarissa +7 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties päivemmällä pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole ainakaan minulla mitään erityistä tekemistä. Mediatietojen mukaan presidenttimme on tänään virallisesti vihkimässä Metsä Fibren biotuotetehtaan. Hyvä niin. Se on ollut käynnissä jo noin vuoden. harmittava kaasuräjähdys on hiukan sotkenut tehtaan suunnitelmia. Katsotaan, mitä tämä päivä muuta tuo tullessaan... Niin - ainakin sen, että hetki sitten tontillamme kävi Piha Kympin ammattilainen Tapani Peurasaari. Hänen kanssaan suunnittelimme tontin puukaadot ja katselimme pensaidenkin katkaisua lähes "maajalkaan". Edellä mainitut vähentävät aikanaan olennaisesti pihatöitä - ainakin muutamaksi vuodeksi... Hän lupasi tehdä tarjouksen netissä työstä. Jos operaatio toteutetaan tämän vuoden puolella, kotitalousvähennys tulisi hiukan suurempana avuksi kuin ensi vuonna, jolloin se laskee. Katsotaan nyt sitten...

Tuttu Ahaa-elämys - kyllä...

Tuttu Ahaa-elämys - kyllä... Siihen maailman aikaan, kun kirjoittelin aika aktiivisesti lehtiin, kirjoitin julkisestikin tekstejä supervaikuttajista. Nykyisin joidenkin kohdalla voisi puhua/kirjoittaa hypervaikuttajista, sillä niin monessa he näyttävät olevan mukana. Ihmettelin silloin, miten ihmeessä joku voi olla luottamushenkilönä niin monessa mukana. Tietysti hänet on siihen valittu mutta kuitenkin. Kirjoittelin, että nämä sen aikaiset supervaikuttajat repivät taksin takapenkillä seuraavan kokouksen esityslistaa/aineistoja auki syöksyessään alkuillan hämärässä saman päivän ännänteen kokoukseensa. Mistä tämä tällainen tuttu Ahaa-elämys tuli mieleeni? Asia tuli mieleeni katsellessani netistä kuvia erilaisista kokoustapahtumista Lapissa ja luetteloita eri päättävistä elimistä. Viime aikoina on kiinnitetty huomiota - mielestäni ihan oikein ja asiallisesti - voiko sama henkilö olla esimerkiksi kansanedustaja, aluevaltuutettu, kunnanvaltuutettu, jne. , koska kaikissa tehtävissä on pakollisia valiokunta- ja/tai lautakuntakoustamista, työtä puhumattakaan oman taustaryhmittymänsä lähes pakollisia tapahtumia, kokouksia... Kohta on ehdokasasettelu kiivaimmillaan huhtikuun 2025 alkupuolella käytäviin kunta- ja aluevaaleihin. Jos itse lähden mukaan kuntavaaliehdokkaaksi Kemissä, riippumatta saamastani äänimäärästä tyydyn mahdollisimman vähään. Miksi? Siksi että käy mielessäni aina vaan voimallisemmin taannoinen keskustelu aivotutkija Matti Bergströmin kanssa. Muistan erittäin hyvin, kun hän kuvasi tehtäviä töitä marjoilla, jotka on pujotettu heinänkorteen. Hän taisi todeta: "Kukaan, toistan kukaan ei voi tehdä kuin yhden työn kerrallaan, jos sen tekee kunnolla." Hän silmieni edessä otti ikään kuin heinänkorteen pujotetuista marjoista pois yhden marjan kerrallaan. Haluan edelleenkin uskoa/luottaa vahvasti siihen, että hän oli oikeassa. Työt myös luottamustehtävät ovat jonossa, on priorisoitava, mihin järjestykseen ne asettaa pääkopassaan. Niin ja sen jälkeen tekee pois...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Vaimoni rapsutteli Kainuunkadun puolella olevan orapihlaja-aidan juurelta lehtiä ei ensimmäistä eikä varmaan viimeistäkään kertaa. Viime kesänä pensaan juuret jäivät vähälle huomiolle. Monesti on ollut puhetta, että orapihlaja-aidan tilalle rakennetaan puuaita. Se on toistaiseksi jäänyt tekemättä. Tullessamme takaisin Kemin paluumuuttajina Saimaan rannalta Taipalsaaren Saimaanharjulta elokuussa vuonna 1981 edesmennyt Järvelän Jussi nosti paluukuormaa osittain pensasaidan yli - se oli hyvin kasvanut. Varmaan se oli ainakin noin 4 metriä korkea. Ei ihme, sillä se oli "Ritikan parhaan pellon" kohdalla. Näin edesmennyt silloinen rajanaapurimme Ruusin Ville (Rosengren Wilhelm) harmissaan kuvali maaplänttiä joutuessaan siitä luopumaan/vaihtamaan Kaminuunkatua 1950 luvun puolessa välissä rakennettaessa. Asetuimme asumaan vanhaan kotitalooni ja tontin reunustalle pystytettiin pieni kevythirsirakennus varastoksi ja puuseeksi. Todettakoon, että toimme muistaakseni kaksi-kolme säkillistä kuoriketta mukanamme Kaakkois-Suomesta. Niin - myös edellä mainitun hirsimökin tarpeet ja soutuveneen. Kyllä. Lasikuituvene oli Saimaanharjulla asuneen veneenvalmistajan - muistaakseni Heikki Rissasen - tekemä. Eriomainen soutuvene, jolla teimme monta ikimuistettavaa reissua lähivesillä soutaen ja pienen perämoottorin avustuksella. Niin - tontillamme tulee syksyn mittaan käymään Piha Kympin ammattilainen - Tapani Peurasaari - hänen kanssaan suunnittelemme tontin puukaadot ja kukaties pensaidenkin katkaisut lähes "maajalkaan". Edellä mainitut vähentävät aikanaan olennaisesti pihatöitä - ainakin muutamaksi vuodeksi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja kevyttuulisen syysaamupäivän läsnäolon. Mittarissa peräti edelleen +10 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties päivemmällä pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole ainakaan minulla mitään erityistä tekemistä. Lopuiltapäivästä/alkuillasta Tommi tulee talvirenkaat Mersuun vaihtamaan. Veerakin tulee käväisemään meillä. Hyvä niin. Kyllä - talvirenkaat ovat alla, talvi ja lumi saavat tulla. Kahvipöydässä Arjan tullessa hakemaan Veeraa tuli puheeksi lähestyvät kuntavaalit. Sain Veeralta suusanallisen luvan käyttää niin halutessani slogania "Veeran pappa", mikäli lähden kuntavaaliehdokkaaksi. Arja totesi spontaanisti "Veeran äiti" omasta roolistaan. Sanoivat lähtevänsä huomenna matkalle/lomalle Turkin Istanbuliin ja Välimeriristeilylle. Katsotaan, mitä tämä tiistaipäivä tuo muuta tullessaan...

Uusi viikko on alkanut - kyllä...

Uusi viikko on alkanut - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja lähes sadetihkuisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +10 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ainakaan minulla ei ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään, en tulia vielä, säästetään puita. Kukaties kuitenkin eräiden asioiden sopimista sähköpostin välityksellä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +9 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties päivemmällä pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole ainakaan minulla mitään erityistä tekemistä. Todennäköisesti käymme sauvakävelyllä Mansikkanokalla. Katsotaan, mitä tämä sunnuntaipäivä muuta tuo tullessaan... Käänsin uteliaisuuttani ensi viikon esiin pöytäkalenteristani. Tiistaina illansuussa Tommi tulee vaihtamaan Mersuun talvirenkaat. Veerakin tulee pistäytymään. Torstaina on näemmä kokoustamista.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Lähdin ensimmäistä kertaa kuntavaaliehdokkaaksi vuonna 2000. Sen kuultuaan opettajakollegani totesi vapaasti muisteltuna: "Mahtavaa! Hyvä Aki nyt tiedän, ketä äänestän!" Vaalit oli käyty ja arkinen työ maanantaiaamuna odotti Karjalahdella Kemin ammattikoulussa. Ihmettelin, kun edellä mainittu opettajakollega oli poikkeuksellisen vaisun, jotakuinkin synkän oloinen. Kysyinkin häneltä:"Mitä nyt, onko tapahtunut jotain ikävää?" Hän lähes itkua tuhertaen totesi murheissaan:"Aki, minun on tunnustettava sinulle, että mennessäni äänestyskoppiin vanhat asiat tulivat voimakkaasti mieleen. Äänestin taas Kemin valtapuolueen edustajaa, vaikka hänkään ei ole saanut mitään aikaiseksi. Anteeksi." Toin esiin lohdutukseksi, että häneltä saamatta jäänyt ääni ei onneksi ratkaissut tällä kerralla mitään. En tiedä hänen äänestyskäyttäytymistä myöhemmin. Emme muistaakseni puhuneet vaaliasioista sen jälkeen sanallakaan. Vuoden 2000 kuntavaaleissa Kemin Keskustan valtuutettujen määrä nousi viidestä kahdeksaan. Hyvä vaalitulos. Tätä on mukava muistella. Nyt Kemin Keskustaa uhkaa vaalitappio, mikäli ehdokasasettelu ei toteudu 110%:sti. Itse olen ollut mielestäni useisiin erittäin potentiaalisiin, mahdollisiin ehdokkaisiin yhteydessä. Toistaiseksi on ollut hiljaista. Todettakoon, että Keskustan Kemin kuntayhdistyksen syyskokous on perjantaina 8. päivänä marraskuuta 2024 klo 18 alkaen Kemin toimistolla Valtakatu 25. Siinä kokouksessa perinteisten syyskokousasioiden lisäksi päätetään/hyväksytään sellaiset kuntavaaliehdokkaat, jotka siihen mennessä ovat antaneet ehdokassuostumuksensa. Eräänlainen kuntavaalien ehdokasasettelun "ensimmäinen aalto"...

Yksi työ kerrallaan ja kunnolla - kyllä...

Että mitäkö mietin? No sitä, että, mikä mahtaa olla tähän astisen elämäni tärkein keskustelu... Se on todennäköisesti se keskustelu, jonka kävin Kemin kulttuurikeskuksessa Ammatillisten Oppilaitosten Insinöörit AOI ry: opintopäivillä syksyllä 1989 päivien pääluennoitsija, aivotutkija Matti Bergströmin kanssa. Satuin väliajalla samaa kahvittelupöytään hänen kanssaan. Jostain syystä keskustelu kääntyi ihmisten tekemisiin ja monen kokemaan voimattomuuteen valtavan työmäärän alla. Muistan erittäin hyvin, kun hän kuvasi tehtäviä töitä marjoilla, jotka on pujotettu heinänkorteen. Hän taisi todeta: "Kukaan, toistan kukaan ei voi tehdä kuin yhden työn kerrallaan, jos sen tekee kunnolla." Hän silmieni edessä otti ikäänkuin heinänkorteen pujotetuista marjoista pois yhden marjan kerrallaan. Haluan edelleenkin uskoa/luottaa vahvasti siihen, että hän oli oikeassa. Työt ovat jonossa, on priorisoitava, mihin järjestykseen ne asettaa pääkopassaan. Niin ja sen jälkeen tekee pois...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa peräti +10 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties päivemmällä pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Ulkoa kuuluu katutyön ääniä. Kaivuupenkoille tasoitellaan multaa koneellaa. Tänään ei ole ainakaan minulla mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä lauantaipäivä tuo tullessaan...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja sadetihkuisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +8 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takkapesään tulet. Aamupäivällä käväisen pitkästä aikaa pankissa, sillä tänään on kassapalveluja. Vaimoni käynee kaupoilla myöhemmin. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta on pakko näin julkisesti tunnustaa, että kyllä minä olen umpisurkea kauppamies eli myymään tavaraa. Lahjoitukseni kyllä toimivat erinomaisesti. Niin - en ole pitkään aikaan puhunut/kirjoittanut hallussani olevasta kuvataiteesta. Olen tänä vuonna oikeastaan juhlavuonna päättänyt sitä aktiivisesti kaupitella. Olen muun muassa päättänyt "maallikkoprofiloida" Kemin kaupunginvaltuuston jäsenet ja tarjota heille taideteoksia, lähinnä siis tauluja, jotka pääosin ovat Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- jäänteitä. Se on edennyt aika vaatimattomasti. Olen luvannut tehdä tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä mihinkään järkisyyhyn vedoten. Lähestyn asiaa uudella tavalla: Täällä Facebook-sivullani on aika monta kuvaa tauluista, jotka saattavat valtuutettuja ja/tai ketä tahansa lukijaa kiinnostavan. Jos näin on, ota rohkeasti yhteyttä Messengerin tai sähköpostin välityksellä aki.pyykko44@gmail.com - kiitos...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Näin televisiosta vilaukselta kuvan tutusta Gaussin kellokäyrästä. Väitetään, että maailman kaikki toiminnot liittyvät tai ainakin on liitettävissä siihen. Oli niin tai näin, mutta tuo kuva palautti mieleeni tapahtumat Tallinnassa 1990-luvun alkupuolella. Osallistuin Ammatillisten Oppilaitosten Insinöörit (AOI) ry:n opintopäiville. Erinomaiset opintopäivät. Eräs pääluennoitsija oli silloisen Nokian IT-ammattilainen Markus Westerlund. Mielenkiintoinen ja erittäin lennokas luento, jossa hän muun muassa eräällä piirtoheitinkalvolla esitteli, minkälaisia me ihmiset loppujen lopuksi olemme. En ala siitä esitelmää pitämään, mutta Gaussin kellokäyrällä hän jakoi meidät erilaisiin ryhmiin. Erityisesti kalvolla myönteisessä päässä olivat niin sanotut soihdunkantajat. Markuksen mukaan he ovat niitä ihmisiä, tulisieluisia ihmisiä, jotka eivät juuri koskaan sano ei uusille asioille vaan kyllä. Kyllä, mietitään, yritetään, kokeillaan, eiköhän me löydetä ratkaisu. He toiminnallaan ja vakuuttavalla olemuksellaan saavat usein muut - niin sanotut vastarannankiisket, epäilijät ei tästä tule mitään tai suuren passiivisen enemmistön - liikkeelle. Näitä soihdunkantajia on 5-10% prosenttia meistä. Niin - tuo soihdunkantaja-käsite liittyy myös Kemin umpisurkeaan taloudelliseen tilanteeseen ja lähivuosien päätöksentekoprosesseihin. Kunta- ja aluevaalit lähestyvät. Tosiaan, mistä löytyy Kemin päätöksentekoon - edes muutama - soihdunkantaja... Muuten - pyysin Markukselta tuon piirtoheitinkalvon. Sain sen häneltä nimikirjoituksella varustettuna. Se on jossakin aineistoissani. En ole sitä viime aikoina nähnyt...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +4 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties päivemmällä pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole ainakaan minulla mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Kuntavaalit lähestyvät - oletko valmis?

Sain tietää, että Keskustan Kemin kuntayhdistyksen syyskokous on perjantaina 8. päivänä marraskuuta 2024 klo 18 alkaen toimistolla Valtakatu 25. Perinteisten syyskokousasioiden lisäksi kokouksessa päätetään/hyväksytään kuntavaaliehdokkaat - ne ehdokkaat, jotka ovat siihen mennessä täyttäneet ehdokkaaksi asettumislomakkeen. Sen lomakkeen voi täyttää myös ymmärtääkseni kyseisessä kokouksessa. Valtakunnallisesti Keskusta on ohittanut aallonpohjan ja selvästi nousujohteisessa aktiivitilassa. Kemissä viime vaaleissa Keskustan kannatus Kemissä oli noin 15%. Mikäli olen oikein ymmärtänyt se lukema vähintäänkin asetaan tavoitteeksi kevään 2025 kuntavaaleissa. Olen ottanut useisiin potentiaalisiin kemiläisiin henkilöihin yhteyttä ja psyykannut, kaanustanut heitä lähtemään kuntavaaliehdokkaaksi. Mielestäni heidän luottamushenkilöpanostaan nyt tarvitaan. Aikataulut vuoden 2025 kuntavaaleissa Seuraavat kuntavaalit toimitetaan sunnuntaina 13.4.2025. Muut tärkeät ajankohdat ovat seuraavat: äänioikeusrekisterin tietojen poimintapäivä (missä kunnassa kukin on äänioikeutettu): 21.2.2025 ehdokashakemusten jättöpäivä: 4.3.2025 ehdokasasettelun (ml. ehdokasnumerot) vahvistaminen: 13.3.2025 äänioikeusrekisteri lainvoimainen 1.4.2025 kotiäänestykseen ilmoittautuminen päättyy 1.4.2025 klo 16 ennakkoäänestys kotimaassa: 2. - 8.4.2025 ennakkoäänestys ulkomailla: 2. - 5.4.2025 tulosten vahvistaminen: 16.4.2025 valtuustot aloittavat työnsä 1.6.2025.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä - Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen, sadetihkuisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +3 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole ainakaan minulla mitään erityistä tekemistä. Kainuunkadulla jatkuu Valokuitunen-yrityksen valokaapelin asennustyöt. Hyvä niin. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan. Kävin hetki sitten jututtamassa valokaapelia piilottavia ja pyysin, että voinko ottaa "mainoskuvia". Eivät kieltäytyneet... Alkuillasta tuli kaksi miestä lisää...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta taas hän käveli rauhallisin askelin tuosta työhuoneeni ikkunan ohi kaupunkiin päin - Kävelijä. Tiedän kyllä hänen nimensä ja monien juttuhetkien kautta hänen ajatuksiaan. Olemme - minä ja Kävelijä - siis jutelleet avoimesti aika monta kertaa vuosikymmenien aikana Kainuunkadulla talomme edustalla. Vuoden 2012 kuntavaalien jälkeen hän sanoi äänestäneensä minua. Taisinpa kiittää häntä hyvästä päätöksestä. Vuoden 2017 kuntavaalien jälkeen hän tunnusti äänestäneensä hyvin tuntemaani naishenkilöä. Kyseinen naishenkilö oli kauppareissun yhteydessä kaupan edessä ollut niin vakuuttava... Vuoden 2021 jälkeen hän sanoi äänestäneensä hyvin tuntemaani mieshenkilöä, kun hän oli niin mukava kaupan edessä vaaliteltalla... Mikäli olen mukana 2025 kuntavaaleissa, minun edellä olevan mukaisesti pitäisi - saadakseni hänet takaisin "oikein" äänestämään - olla ainakin vakuuttava ja mukava. Ei aivan kohtuuttomia vaatimuksia...

Mitä tänään tähän asti ...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +5 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole ainakaan minulla mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan... Niin - ainakin sen, että aurinko paistaa tällä hetkellä pilvettömältä taivaalta. Lisäksi kävin pihalla kärräämässä vaimoni lehtirapsutuskasoja entisen perunapellon päälle. Vuoden päästä - kun iso koivu on kaadttu, karsittu, katkottu ja pilkottu polttopuiksi - ei tätä "lehtisavottaa" ole näin laajana. Jos vielä katkaisemme orapihlaja-aidat ja syreenipensaat rajaoilta niin lehtimäärä vähenee dramaattisesti.

Pitkän iän salaisuus - kyllä...

Pitkän iän salaisuus - kyllä... Lööpeistä saa aina silloin tällöin lukea "tervaskantojen", iäkkäiden, tosi iäkkäiden ihmisten tarinoita pitkästä iästä. Eilen ruokapöydässä totesin vaimolleni:"Jos minulta kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua kysyttäisiin, mikä on minun pitkä iän salaisuus vastaisin kukaties jotakuinkin seuraavasti: "Olen saanut elää kohtalaisen rauhallista, kiireetöntä ja tavallista elämää. Joka päivä olen saanut monipuolista mutta yksinkertaista perusravintoa. Minusta on pidetty hyvää huolta. En ole murehtinut turhia." Edellä mainitut tekijät liittyvät tähänastiseenkin elämääni. Yksinkertaisia ja jokapäiväisiä asioita. Varmaam monen lukijan mielestä aika tylsää. Tietysti maailmanmenon seuraaminen ja kirjoittaminen ovat olleet viime vuosien tärkeimmät harrastukseni. Niitä olen päättänyt jatkaa niin kauan, kuin ymmärrän, mitä olen tekemässä. Toivottavasti vielä pitkään, vaikka huomisestakaan ei ole täyttä varmuutta...

Uusi viikko on alkanut - kyllä...

Uusi viikko on alkanut - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja lähes sadetihkuisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +4 Astetta lämmintä. Työn äänet kuuluvat ja näkyvät Kainuunkadulla. Tällä kerralla Valokuitunen-niminen yritys piilottaa valokaapelia matalakaivantoon. Perinteisten aamutoimien jälkeen ainakaan minulla ei ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Niin - kävimme hetki sitten kirjastossa, minä vilkaisin pikapikaa taidemuseon taidenäyttelyä ja vaimoni käväisi Lidlissä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Katselimme lauantai-iltana televisiosta Beckiä taas kerran. Siinä oli Tukholman metrotunneleihin sijoitettu rankka ja murheelinen tarina nuorista, oikeastaan lapsista, jotka pelikuvioiden mukaan pyrkivät ylemmälle tasolle. Tuo sanonta - ylemmälle tasolle - iski takaraivooni ajatuksia vuosikymmeniä sitten eräistä omista, henkilökohtaisista tapahtumista. Pyrin itse ylemmälle tasolle, koska tunsin siihen minulla olevan koulutukseni ja työkokemukseni perusteella mahdollisuuksia. Muistan kuin eilisen päivän silloisen työterveyslääkärimme, edesmenneen Erkki Kaukoniemen sanat käydessäni hänen luona saadakseni tietyn tyyppisen lääkärintodistuken. "Vai aiot sinä pomohommiin? hän pilke silmäkulmassa totesi... Olin pyrkimässä virkaan, johon olin silloin ainoa pedagogisesti ja kokemuksellisesti pätevä hakija. Virkaa ei täytetty. Minulla ei ollut eikä ilmeisesti muillakaan hakijoilla olut oikean väristä poliittista jäsenkirjaa. Minulla siihen maailman aikaan ei ollut minkäälaista poliittista jäsenkirjaa. Politiikka ei minua kiinnostanut. Kyseistä virkaan määrättiin tekun tuntiopettaja hoitamaan toistaiseksi ja virka pantiin uudelleen hakuun. Löytyihän siihen sittemmin sopiva henkilö Etelä-Suomesta. Tosin hän oli kotoisin pohjoisesta, joten Kemiin asettuminen ei ilmeisesti tuottanut vaikeuksia. Satuin lukemaan erään valintaprosessissa mukana olleen henkilön - hänkin nykyään eläkeläinen - toteavan: "Kemillä on aina ollut vaikeuksia hyväksyä omien kuntalaisten työllistämistä." Näin on - valitettavasti. En malta olla toteamatta, että tiedon kyseisen viran valintaprosessista kuulin edesmeenneeltä Toivo Tapiolta Skotlannin Invernesiin. Olimme vaimoni kannsa silloin heinäkuussa vuonna 2000 ensimmäisellä Inter Rail-matkalla Skotlannissa, Englannissa ja Irlannissa. Kirjoitettakoon vielä, että olen aikaisemmin kirjoittanut, että en aikaisemmin koskenut pitkällä kepilläkään politiikkaan. Tiettyjen tapahtumien jälkeen lähdin mukaan kuntavaaliehdokkaaksi Kemissä. Ne taphtumat on edellä kirjoitettu auki... Oliko ratkaisu hyvä vai huono - ainakin sen jälkeen on tapahtunut monia mielenkiintoisia asoita.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja kevyttuulisen syyspäivän läsnäolon. Mittarissa +6 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Sovimme kahvipöydässä, että lähdemme sauvakävelemään Mansikkanokalle päivällä. Kyllä siellä kävimme ja tuttuja kävelylenkillämme tapasimme. Totesimme yksimielisesti, että tuo tienpätkä kyllä tuohon sopii. Jopa niin, että sitä vastustanut henkilö sanoi kallistuvansa sen kannattajaksi. Koko Mansikkanokan puistoaluetta voisi siistiä kaiken kaikkiaan, kunhan tuo paljon puhetta aiheuttanut tienpätkä on valmis. Käväisimme kotimatkalla Peurasaaren hautausmaalla. Kyllä sinne oli monia tuttuja haudattu hautakiviin ilmestyneiden nimien mukaan - murheellista. Katsotaan, mitä muuta tämä sunnuntaipäivä tuo tullessaan... Niin - paistoin taas pussillisen Pirkka-esipaistettuja vehnäpullia, päärakennuksessa on huumaava pullantuoksu hetken aikaa. Käänsin uteliaisuuttani ensi viikon pöytäkalenteristani esiin. Ei merkintöjä, hyvä niin...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olen tästä eli alla olevasta kirjoittanut aikaisemminkin ainakin omalle Blogisivulleni. Niin - edellisessä elämässäni, työelämässäni kerroin oppilailleni muistaakseni jokaiselle luokalle, että tykkään käsin tiskaamisesta. Oikeastaan nautin siitä, mitä isompi tiski, sitä parempi... Muistan epäilevät ilmeet useiden oppilaiden kasvoilla. "Et voi olla tosissasi!"saattoi takarivin oppilas todeta.. "Kyllä olen ." sanoin ja lisäsin "Yllättäkääpä äitinne edes Äitienpäivänä toteamalla, että annahan minä tällä kerralla tiskaan." Tietysti sieltä muutama huikkasi, että heillä on tiskikone ja joku etten varmana... Kerroin oppilailleni, miksi tykkään tiskaamisesta. Siksi, että siinä näkee välittömästi työnsä tuloksen, jota ei opetustyössä aina heti ole nähtävissä. Mikäli vielä oikein muistan, saatoin muutamien oppilaiden pään päällä nähdä/kuvitella lampun syttyvän. Nin totta tosiaan. Ja tämä on taivahan tosi, sanoisi entinen opettajakollega...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurikoisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa -2 astetta pakkasta. Maassa ja talojen katoilla oli hiukan kuuraa. Tänään ei ole minulla mitään erityistä tekemistä. Kukaties kuitenkin hiukan imurointia. Vaimoni käynee kaupoilla päivällä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään..

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta tuossa käsin tiskatessani tulee mietiskeltyä kaiken maailman asioita. Täytyy avoimesti todeta, että tuo oma kuntavaaliehdokkuus käy yhä useammin mielenpäällä. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että kuluvalla - kohta päättyvällä -valtuustokaudella on tapahtunut mielestäni poikkeuksellisen paljon valtuusto- ja lautakuntamuutoksia. On ollut vaikeita ja vielä vaikeampia asioita käsiteltävänä, päätettävänä ja luottamustehtäviin valittuja henkilöitä on väsähtänyt. Tietysti on monia syitä muutoksiin... On mielenkiintoista nähdä, miten Kemissä ehdokasasettelu yleensä toteutuu. Siihen on aikaa noin viisi kuukautta ja vaalit ovat kuuden kuukauden eli puolen vuoden kuluttua. Olen tähän mennessä lähinnä Messengerin kautta vajaalle kahdellekymmenelle tuntemalleni potentiaaliselle kemiläiselle kirjoittanut, vedonnut, että he lähtisivät kuntavaaliehdokkaaksi Kemissä. Hiljaista on ollut tähän saakka. Arvelen heistä monen pohdiskelevan tykönään tyyliin: "Josko minä kuitenkin tällä kerralla lähden mukaan." Jos heistä lähtisi kymmenisen ehdokkaaksi, voisin hyvällä omalla tunnolla jättäytyä sivuun, sillä olehan tällä hetkellä kuntapoliittisen urani huipulla. Mielenkiintoisia - tosin vaikeita - asioita Kemissä on seuraavallakin valtuustokaudella. Minäkin voisin niitä luetella pitkän rimpsun... Muutaman viikon sisällä, viimeistään marraskuussa teen omalta osaltani päätöksen ehdokkuudestani. Näin olen aikaisemminkin kirjoittanut.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen, vesisateisen ja tuulisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +10 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ole ainakaan minulla mitään erityistä tekemistä. Voi olla,että päivällä käväisen lenkin autolla kaupungilla viemässä muovisäkillisen muoviroskaa kierrätyspisteeseen. Niin - siellä kävin. Ajoin Haukkarista Prima Raudan kautta kierrätyspisteeseen. Tyhjensin muovisäkin Prisman kierrätyspisteeseen ja otin sen uudelleenkäyttöön. Totesin, että Prisman eteläpääty on hajoitettu. Mitä mahtaa tulla tilalle. Ajoin Karjalhdelta Hahtisaaren ja sisäsataman kautta Mansikkanokalle. Lumilinnan parkkipaikalta katseltuna tienpätkän rakentaminen näyttää edistyvän ihan asiallisesti - putkia ja kaapeleita asenntaan kaivantoihin - hyvä niin. Kotiin ajellessani suoranainen lehtipilvi ryöpsähti auton tuulilasiin. Nyt puiden lehdet saavat kyytiä... Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Eräs Facebook-teksteistä tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta hetki sitten - käsin tiskatessani - kävi mielessä välähdyksen omaisesti käsite poliittinen inhokki. Minullakin on useita poliittisia inhokkeja myös täällä paikallistasolla. Olen markkinoinut vuosikymmeniä käsitettä "neljä sekunnin säästö" eli tavatessani uuden, minulle tuntemattoman henkilön - katsekontakti, kädenpuristus ja ensimmäiset sanat - ovat tärkeitä. Ensivaikutelma. Se yleensä säilyy mielessä vahvana. Usein myönteisenä mutta joskus myös kielteisenä. Täytyy avoimesti tunnustaa, että joistakin paikallisista poliittisista inhokeista - ei heitä toki monta ole - käsitykseni ovat muuttuneet. Onneksi näin. Toisaalta on myös syntynyt uusia poliittisia inhokkeja. Ikävä kyllä. Lautakuntatyöskentelyssä henkilö on parhaimmillaan, sillä siellä ei tarvitse näytellä. Valtuustosalissa jotkut henkilöt vetävät näyttelijäkaavun päälleen, koska suoritukset televisioidaan. Oikeastaan striimataan: Striimaus eli suoratoisto (englanniksi streaming) on tiedonsiirtoa verkossa. Multimediasisältöä äänen ja kuvan muodossa lähetetään jatkuvana virtana verkon yli ja esitetään samanaikaisesti katsojille valitun palvelun kautta. Edellä oleva on sopiva aasinsilta muistuttamaan, että noin puolen vuoden päässä ovat kunta- ja aluevaalit. Mikä on Kemin valtuutettujen ja lautakuntajäsenten määrä, se ratkennee kohtapuolin. Nykyisestä se joka tapauksessa hiven muuttuu, laskee..

Mielenkiintoinen keskustelu eilen - kyllä...

Mielenkiintoinen keskustelu eilen - kyllä... Jututin eilen erästä hyvin tuntemaani kunta- ja aluepoliitikkoa. Hänellä tuntui olevan kiireitä niin kuin viime vuosina aina. Monta - mielestäni - liian monta rautaa tuleesa. Kuulosti siltä, että hän joutuu juoksemaan/ajamaan kokouksesta kokoukseen. Kaikkia ei voi hoitaa Teamsin kautta. Mielestäni itse aiheutettua. Kevään 2025 kunta- ja aluevaaleihin liittyvänä hän ei vielä osannut sanoa oikeastaan mitään. On kuulemma niin monta avointa tekijää, muuttujaa. Voi olla, että hän kuntavaalien asemesta suuntautuu aluevaaleihin. Miksi? Siellä hänen sanojensa mukaan on tulossa suuria muutoksia. Ihmiset ovat väsyneitä. 1940-luvulla, osittain 1950-luvullakin syntyneet jättäytyvät syrjään. Omana näkemyksenäni totesin, että tuo aluevaikuttaminen ei ole edennyt sillä tavalla kuin on annettu ymmärtää. Mediatietojen mukaan on muun muassa tulossa henkilöstöön liittyviä neuvotteluja, alijäämä karkaa käsistä ja valtio tulee päällepärmäröimään Lappiinkin. Ei erityisen hyvältä näytä. Oli niin tai näin totesimme yhdestä suusta, että kemiläiset päättäjät joutuvat aivan liian usein lukemaan lehdistä päätettävistä, päätettäviksi tulevista asioista. Tiedottaminen on vaikea laji...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen, tuulisen ja vasisateisen syysaamun läsnäolon. Juri sellaisen kuin säätiedotus oli ennustanut, tosin ei erikoisen kovatuulisen. Mittarissa +2 astetta lämmintä. Maassa ja talojen katoilla oli hiukan räntää. Tänään ei ole minulla mitään erityistä tekemistä. Vaimoni käynee kaupoilla päivällä ja kukaties kirjastossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan... Niin - olen aika monesta eri medialähteestä katsellut tuota Floridan pyörremyrskymyllerrystä. Kyllä on murheellisen näköistä jälkeä. Tällä hetkellä on yli kymmenen kuolonuhriakin, luku todennäköisesti nousee huomattavasti suuremmaksi muutaman päivän sisällä...

Mikko Kurtti Kemi - kyllä...

Mikko Kurtti Kemi - kyllä... Selailin vanhoja Kaleva-sanomalehden otsikoita. Siellä oli tuttu henkilö. Hankalan miehen maineessa: "Ai olenko? Nurkkapatriootti ja yhdenlainen mielensäpahoittaja minä kyllä olen, kun olen nähnyt miten helvetin pöljästi tätä maata johdetaan", sanoo kemiläinen yrittäjä Mikko Kurtti Mikko Kurtti ei usko puhetta siitä, että pääkaupunkiseutu elättäisi muuta Suomea. "Lappilaisten pitäisi ryhtyä yhdensortin skottilaisiksi eikä suostua siirtomaasuomalaisiksi. Jos lähdetään katsomaan Lapin tulonmuodostusta ja sitä kuinka paljon me ruokimme etelää, niin taidettaisiin pärjätä aika hyvin. Olen Mikon kanssa samaa mieltä. Taitaa olla jo 30-40 vuotta aikaa, kun useaan otteeseen kirjoitin, että pistetään Suomi poikki tuosta Jyväskylän pohjoispuolelta ja tehdään Suomesta liittovaltio. Katsotaan, miten Suomessa pärjätään. Silloisen käsitykseni mukaan pohjoisosa pärjäisi erinomaisesti mutta eteläosassa tulisi itku ja hammasten kiristys. Taisinpa kaavailla tietullejakin... Pitäisi kaivaa ne iänikuiset tekstit esiin. Luettelin pohjoisen Suomen vahvuuksia pitkän listan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Vuosi sitten mietiskelin alla olevaa: Silmiini osui vanha tekstini, josta lainaan osan uudelleen julkaistavaksi. Asia on mielestäni "kestoajankohtainen"... Henkilökohtaisesti olen pohdiskellut viime aikoina ihmisen työelämään liittyvästä jalanjäljestä... Kunnioitan suuresti niitä, osittain jo haudan lepoon saatettuja ns. vanhan kansan ihmisiä, tervaskantoja, jotka minullekin ovat kertoneet omasta työelämän jalanjäljestään jotakuinkin tyyliin: ” Kuulehan, minä olen käynyt vain viisi luokkaa kiertokoulua ja senkin vastapäivään, mutta katso, mitä olen saanut aikaan! Minulla on oma, itse alusta alkaen – sokkelista vesikattoon viimeistä listaa myöten – rakennettu koti, perhe, lapset, lastenlapset ja nyt jo lastenlastenlapset! Minä olen omalla työlläni ja uutteruudella saavuttanut sen, mitä ihminen voi ikinä toivoa! Ei ole kuule tarvinnut sossun luukulla norkoilla ja avustuksia anella!” jo edesmennyt tuttavani usein sanoi vauhtiin päästyään. "Minun onneni on se, että minulla on olut aina työtä! Kovaa, mielekästä työtä, jonka olen aina hoitanut niin hyvin kuin olen kyennyt. Työstä olen ollut aina kiitollinen.” hän totesi aina vakavana... "Tiedätkö, että minä kouluja käymätön etenin peräti kympiksi, pomoksi työpaikallani, niin minuun luotettiin! No, nyt eläkepäivillä näitä on mukava muistella.” hän usein totesi lievästi kehaistuaan omaa työelämäkaartaan, työelämän jalanjälkeään. Muun muassa kyseinen henkilö teki todella pitkän työrupeaman, laskelmieni mukaan palkkatyötä noin 15-vuotiaasta 65 vuoteen miinus armeija ja sotavuodet. Hänen työelämän jalanjälki oli erittäin mittava ja kunnioitusta herättävä. Hän oli myös monessa muussa mukana. Hän oli aikansa vaikuttajia... Kuinka moni meistä mahtaa yltää vastaavaan? Toisaalta taas valitettavan monilla aloilla työssä olevien jalanjälki on todella syvä, pelottavan syvä, lähestulkoon pieni monttu mm. jatkuvana kiireenä työssä, riittämättömyyden tunteena työsuorituksestaan, runsaine ylitöineen, epämukavien työaikoineen, työuupumisineen, jne. ... Toivottavasti monelle meistä, oikeastaan teistä – nimenomaan nuorille koulutetuille henkilöille annetaan arvokkaaseen, täysipainoiseen työelämän jalanjälkeen mahdollisuus ja jäädä aikanaan – sitten joskus – ansaitsemallenne eläkkeelle. Tällaisia iltamietteitä Kemin Haukkarin Kainuunkadulta...

Eilistä lehtisalilueskelua Kemin kirjastossa...

Eilistä lehtisalilueskelua Kemin kirjastossa... Ensimmäistä kertaa lueskelin nykyisessä lehtisalissa Lapn Kansaa ja Kalevaa. Kalevassa oli laaja artikkeli Ouluun remontoidusta kaupupungintalosta. Lehdeesä oli myös tietoja oululaisten - Oulun kaupuungin omistamien - tytäryhtiöiden luottamushenkilöiden palkkioista. Totta kai se kiinnosti, koska olin aikaisemmin kuullut "huikeista" palkkioista. Totta. Muun muassa Oulun Energia kiinnosti, koska sillä mediatietojen mukaan on kiinnostusta kemiläisten perusinfrasta. Kyllä siellä tunnutaan maksettavan ihan mukavia luottamushenkilökorvauksia. On erikseen vuosikorvaus ja sen lisäksi kokouspalkkio. Hyvä niin. Muistutukseksi noin viikko sitten Kalevassa olleen artikkelin otsikko: Kemi saattaa myydä sähkö- ja vesiyhtiönsä Oulun Energialle Oulun Energia ja Kemin kaupunki eivät kommentoi Kemin Energia ja Vesi oy:n omistukseen liittyviä neuvotteluita. Neuvotteluja siis käydään edelleen...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä - Lounais-Lapppi - ja isoa mainosnippua kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puolipilvisen ja tuulisen syysaamun läsnäolon. Ei vielä mitään syysmyräkkää, jota sääennuste ainakin Etelä-Suomeen on luvannuut. Tänään saattaa Meri-Lapissakin jo sataa ensilumi. Mittarissa +3 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ainakaan minulla ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että pistä koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Vaimoni käy todennäköisesti kaupoilla päivällä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo muuta tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? en oikeastaan sen kummempia mutta iltapäivällä kävin mukavan puhelinkeskustelun tutun Facebook-kaverini kanssa. Lähes ensi sanoikseen hän totesi: "Joko olet päättänyt ehdokkaasi asettumisesta kuntavaaleihin?" "En ole, päätän siitä marraskuun aikana niin kuin olen aikaisemmin kirjoittanut." sanoin ja lisäsin "Olen tänään ottamassa yhteyttä erääseen nuoreen kaveriin." Hän psyykkasi minua - taas kerran - vedoten elämänkokemukseeni ja mainitsi, että päättämässä täytyy olla eri ikäisiä ihmisiä myös iäkkäitä ihmisiä. Kyllä - näin asia on. Muuten tuo nuori kaveri lähetti Messengerin kautta palautteen, että hänellä on tällä hetkellä niin monta juttua meneillään, että ei ole aikaa - ylimääräistä aikaa. Hän ei pitänyt asiaa mahdottomana jatkossa perehdyttyään asiaan. Sen perehtymisen voi aloittaa seuraamalla Kemin kaupungin kotisivu > Päätöksenteko: Esityslistat ja pöytäkirjat...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Niin - mahdollisesti muistat, että pidän tarinoista. Itse myös niitä kerron/kirjoitan. Tässä yksi sellainen. Kävimme - minä ja vaimoni - Kemin kulttuurikeskuksessa isossa auditoriossa kuuntelemassa ja katselemassa Matti Ylipiessan esitelmää Kemistä syksyllä 1944. Oli siellä meidän lisäksi muitakin, melkein "tupa" täynnä. Kun silloisen Neuvostoliiton vaatimuksesta saksalaiset - entiset aseveljet - piti ajaa Suomesta myös Kemistä pois, tilanne oli hämmentävä molemmin puolin. Olen syntynyt 20. päivänä syyskuuta 1944. Vanhempani asuivat siihen aikaa Kivikolla ns. Lemmenlaaksossa ostamassaan pienessä talossa, mökissä. Se on vielä siellä paikoillaan. Ainakin muutama vuosi sitten. Isäni kotitalo oli vuokralla hänen isänsä, minun isoisäni eli Aukusti Pyykön jäljiltä. Isäni oli sodassa, äitini lasten - Annelin, Eeron ja vastasyntyneen kuopuksen eli minun kanssa täällä Kemissä. Osa kemiläisistä halusi pois sodan jaloista. Niin äitinikin lastensa kanssa. Hän ei muistaakseni koskaan asiasta kertonut. Sisareni ja edesmennyt veljeni siitä on minullekin kertonut. He olivat "evakkoryhmässä" - minä vastasyntyneenä kopassa - menossa Kemistä Nällin ja Järpin kautta Simon Maksniemeen. "Pysykää matalana ettei teihin osu!" joku oli ryhmää valistanut. "Ei kai se meihin osu, kun tuo pitkä mieskin kävelee kyykistelemättä." oli joku sanonut... Tuo pitkä mies oli myöhemmin rajanaapurimme Haukkarinkadulta Eugen Luukinen, poliisi. Evakkoryhmä oli ilmeisesti lähestymässä ns. Kurkelan mutkan läheissydessä olevaa suomalaisten tykkipatteria. Minulla ei ole asiasta luonnollisestikaan muistikuvaa, vaan olen toisen käden tiedon varassa. Ilmeisesti tämä evakkoryhmä oli jonkin aikaa Maksniemessä Marostemäen talossa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta käväisin alkuiltapäivästä jututtamassa tuttua kohtalaisen iäkästä pariskuntaa. Toinen - naispuoleinen - totesi: " On niin kelju olo, kun ei saa mitään aikaiseksi." Ymmärsin hänen saamattomuustuskansa. Totesin kuitenkin hänelle myötäsukaisesti: "Tarvitseeko sitä aina saada jotakin aikaiseksi?" Niin - molemmat ovat ysikymppisiä - toinen täyttänyt ja toinen täyttää ensi vuonna. Kyllä tuohon ikään on - näin arvelen - saanut aikaiseksi oman kiintiönsä täyteen...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja lähes tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa -1 aste lämmintä/pakkasta. Maa ja katot hiukan kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ainakaan minulla ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että pistän päärakennuksen takkapesään tulet. Alkuillasta kukaties lähdemme Kemin kulttuurikeskukseen isoon auditorioon, jossa on Matti Ylipiessan luento Kemin tapahtumista vuonna 1944 lähinnä siviilien elämästä sodan keskellä. Katsotaan, mitä tämä tiistaipäivä tuo tullessaan.

Uusi viikko käynnistyy - kyllä...

Uusi viikko käynnistyy - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa 0 astetta lämmintä. Maa ja rakennusten katot kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen ainakaan minulla ei ole mitään erityistä tekemistä. Kukaties pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään valmiiksi. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan. Illalla katselen todennäköisesti kaupunginvaltuuston kokousta netistä. Tässä olen työhuoneessani tietokoneen ääressä. Odottelen lähetystä valtuustosalista. Se alkaa noin puolen tunnin kuluttua. Jokohan siellä ovat kaikki kamerat käytössä. Kaksi edellistä kertaa on kolmesta kamerasta vain yksi on ollut toiminnassa. Viimeksi oli myös äänityksen osalta hiukan ongelmia... Niin - kuvakulmat olivat sellaisia, että kaikki kamerat olivat käytössä ja äänityskin toimi asiallisesti. Meitä nettiseuraajia oli parhaimmillaan 50 henkilöä. Tuo kouluverkkoasia vähin puhututti. Se on vielä niin sanotusti vaiheessa, vaikka töitä on tehty jo aika lailla...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Katselimme hetki sitten alla olevan televisio-ohjelman - murheellista. Gaza, elämä helvetissä Katso 52 min · dokumentti · asia · ahdistava · kriittinen · Voi aiheuttaa ahdistusta Sisältää väkivaltaa Sallittu yli 12-vuotiaille Hamasin hyökkäys Israeliin provosoi Israelin raskaat iskut Gazaan ja elämä ahtaalla kaistaleella on muuttunut helvetiksi. Kuukausia kestäneen hyökkäyksen jälkeen suurin osa alueesta on asumiskelvoton, 1,5 miljoonaa ihmistä on joutunut evakkoon ja ovat jatkuvasti liikkeellä alueella etenevän Israelin armeijan takia. Alueen sairaaloista vain kolmasosa toimii ja monet avustusrekat päätyvät varkaiden käsiin. Unicefin arvioiden mukaan Gazassa loukkaantuu tai kuolee lapsi joka kymmenes minuutti. (Gaza: Trapped in Hell, Ranska 2024) Näytä lisää julkaistu ma 30.9.2024 poistuu 29.9.2026 käynnistyskerrat 24 281 Niin - kyllä tämä on järjetöntä ja järkyttävää katseltavaa eikä loppua ole näköpiirissä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja lähes tyynen päivän läsnäolon. Mittarissa +3 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ainakaan minulla ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä sunnuntaipäivä tuo tullessaan. Uteliaisuuttani käänsin pöytäkalenteristani seuraavan viikon avoimeksi. Kaksi merkintää: Kemin kaupunginvaltuuston kokous on maanantaina klo 18 alkaen. Sen katselen kotona näillä näkymin netistä. Toinen merkintä on tiistaina Kemin kulttuurikeskuksen iso auditorio klo 17.30. Mielenkiintoinen esitelmä, jota kukaties menemme kuuntelemaan/katselemaan. Nettilainaus: Kemi syksyllä 1944 - Näyttelyn lisäksi järjestämme avoimen yleisöluennon Kemin kulttuurikeskuksen isossa auditoriossa tiistaina 8. päivä lokakuuta kello 17.30 aiheesta siviiliväestö taisteluiden keskellä. Tapahtumassa puhujana on Kemin kotiseutu- ja museoyhdistyksen puheenjohtaja Matti Ylipiessa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa uringossa +10 astetta lämmintä. Maa ja talojen katot ovat lievässä kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän kukaties päivällä päärakennuksen takkapesään tulet. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Mielipidevaikuttaja - niinpä...

Mielipidevaikuttaja - niinpä... Tästä olen kirjoittanut aikaisemminkin. Joku näkemäni sana saattaa laukaista ajatuksissani tarpeen kirjoittaa. Tällä kerralla se on sana - mielipidevaikuttaja. Seuraavastakin olen aikaisemmin kirjoittanut. Tapahtuma toteutui Kemin Kauppakadun R-Kioskilla. Tuttu henkilö oli täyttämässä veikkauskuponkia. Mennessäni hänen viereen lottoriviä täyttämään hän sanoi minulle vapaasti muisteltuna:"Jaaja siinä tulee mielipidevaikuttaja." Niin sanoja oli edesmennyt - jalkapallosta aika paljon joiden mielestä lähes kaiken tietävä - Pentti Puro. Olin luonnollisesti hiukan asiasta otettu, mutta vähättelin ansiotonta arvonnousuani. Toki siihen aikaan aika paljon kirjoittelin lehtiin, lähinnä Pohjolan Sanomiin. Aika usein vein muun muassa Lääkkölän Heikille ajankohtaisia tekstejäni ja aika usein - käytännössä aina - hän pisti ne eteenpäin painettaviksi. Siihen maailman aikaan en ollut kuntapolitiikan kanssa missään tekemisissä. Jälkikäteen on käynyt mielessä, että Pentti olisi takuuvarmasti ollut Kemin ääniharava/- kuningas, jos hän olisi lähtenyt mukaan kuntapolitiikkaan. Hän olisi ollut niin sanottu kova luu eduskuntavaaleissakin Lapissa. Hän ei ollut aktiivipolitiikasta kiinnostunut, vaikka sitä varmaan tarkkaan seurasikin. Näitä Pentin ja miksipä ei Heikin tyyppisiä henkilöitä nyt Kemissäkin kipeästi tarvitaan kunta- ja aluevaalien lähestyessä. Kyllä heitä on, mutta heidät pitäisi saada "herätyiksi" asiaan.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin poikkeuksellisen pitkääm nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja sadetihkuisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +8 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Olen aikaisemiinkin kirjoittanut, että olen siinä iässä, että minä mielellään muistelen vanhoja asioita. Oikeastaan hetki sitten paukahti takaraivoon ajatus, että velvollisuuteni on kertoa omista kokemuksistani avoimesti, josko niistä on jollekin lukijalle hyötyä. Aikaisemmin olen todennut, että kirjoittamiseni on avoimen päiväkirjan pitämistä. Sitä se on edelleenkin.... Niin - "poliittinen taustani": Se on aika hento, lähes näkymätön. Sitä ei oikeastaan ole. Olen muistaakseni aikaisemminkin kirjoittanut, että vanhempani olivat ammatti-ihmisiä, isäni maalari ja äitini leipuri ja 1940-1950-luvulla vasemmistolaisia. He olivat SKDL:n, mahdollisesti SKP:n jäseniä. He eivät koskaan aatettaan tuputtaneet meille lapsille. Minulla oli poikasena monenlaisia kavereita. Näin jälkikäteen muisteltuna myös poliittisen kirjon koko alueelta. He ovat lähes kaikki kuolleet, osa heistä kuoli varsin nuorena. Murheellista. Työelämäaikana ennen opiskelua eikä opiskelunkaan aikana politiikka ei minua kiinnostanut. Oikeastaan se ei kiinnostanut minua ennen vuotta 2000. Eräiden tapahtumien jälkeen lähdin ehdokkaaksi sitoutumattomana Kemin kuntapolitiikkaan. Ajattelin silloin, että voin omalla panoksellani ja aktiviteetillani vaikuttaa Kami-nimisen kaupungin tulevaisuuteen. Miten siinä oikeastaan on käynyt? Huomasin heti ensimmäisellä valtuustokaudella, että kuntapolitiikka on aika ryppyotsasta, tosikkomaista touhua, josta puuttuu tietty rentous ja jota Kemissäkin kourallinen henkilöitä hallitsee/johtaa/päättää. Näin se on tälläkin hetkellä. Olen monesti todennut, sanonutkin, että asia, tosiasia ratkaisee minun käyttäytymiseni. Voin liikkua mielestäni koko polittisen kirjon alueella tuntematta tunnon tuskia. Pääasiassa olen toistaiseksi ollut kuitenkin keskellä. Siellä on turvallista. Varsinkin nyt, kun tämän päivän mediatietojen perusteella Suomen Keskusta r.p:n kannatus on nousussa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa 0 astetta lämmintä. Maa ja talojen katot kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takkapesään tulet. Eilen tuli Kemin seurakunnan toimistostan sähköposti liittyen illan kirkkovaltuuston kokoukseen. Ilmoitin meneväni kokoukseen varajäsenen ominaisuudessa. Toinenkin sähköposti oli tullut. Vuokralaisemme rajanaapurissa olevasta pienkerrostalosta sanoi sapimuksensa irti ja tyhjentävänsä yksiön. On siirtymässä toisiin tehtäviin toisella pakkakunnalla. Jos Sinulla on siistin ja edullisen toisen kerroksen yksiön tarvetta tai tiedät jonkun tarvitsevan niin ilmoittele - kiitos. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo vielä muuta tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta hetki sitten sauvakävelimme - minä ja vaimoni - lenkin: Kainuunkatu>Erkinkatu> Haukkarinkatu>Pulkamonkatu >Nällinkatu>Kainuunkatu. Sinä ei nyt mitään ihmeellistä ole, mutta laskeskelimme kyseisellä lenkillä asumattomat ja/tai huonokuntoiset talot ja/tai tyhjät tontit. Niitä on kaiken kaikkiaan parikymmentä yhteensä. Yllättävän paljon. Tarkisti asiaa vielä Kemin kaupungin kotisivuilta: Pohjakartasta ja vanhasta ilmakartasta/-kuvasta. Asia tuli taannoin puheeksi puhelinkeskustelussa henkilön kanssa, joka kohtalaisen hyvin tunteen Kemin asuntomarkkinat. Kiistatta kiinteistöjen omistajien olisi syytä pitää parempaa huolta arvokkaasta omaisuudestaan...

Tehdään niin kuin hyvä tulee - kyllä...

Tehdään niin kuin hyvä tulee - kyllä... Tämä Kemi on on ihme paikka. Eipä ihme, että tämä on Ihmekaupunki ollut jo pitkään. Täällä saa, voi ja uskaltaa valittaa kaikesta mahdollisesta ainakin nimimerkin suojissa. Ja kyllä täällä valitetaankin milloin mistäkin aiheesta ja varsinkin täysin aiheettomasti. Olen jututtanut vuoden 2000 jälkeen, jolloin lähdin itse kuntapolitiikkaan, monta valittajaa, urputtajaa yrittäen saada heitä mukaan kuntapolitiikkaan mihin tahansa poliittisen ryhmittymään. Tietysti itseäni on ollut lähinnä tuo nykyinen Keskustan Kemin kuntayhdistys. Tällä hetkellä en muista, että ensimmäistäkään pahinta valittajaa on ollut ehdokkaana. He ilmeisesti saavat poliittisen aktiviteettinsa tyydytetyksi "puskista huutelemalla". Mene ja tiedä. Niin - kohta taas on mahdollisuus lähteä mukaan päättäjäksi > kuntavaaliehdokkaaksi>lautakuntajäseneksi>kaupunginvaltuuston jäseneksi, jne. ... . Kaikki paikat ovat avoinna, sillä sunnuntaina huhtikuun 13. päivänä 2025 varsinaisena äänestyspäivänä valitaan uudet päättäjät. Uudet päättäjät - kukaties Sinäkin - aloittavat työnsä 01.06.2025. En viitsi irrotella tuosta aluevaltuustoasiasta. Se on oma tarinansa se...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä - Lounais-Lappi - hakiessani aistin aurinkoisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa 0 astetta lämmintä. Maa ja talojen katot kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takkapesään koivuklapit. Lähden aamupäivällä käväisemään Syväkankaan Messissä "postissa" ja kaupassa. Kukaties pyörähdän kaupunginkeskustankin kautta. Kyllä - siellä ajelin Hahtissaren, sisäsataman ja Mansikkanokan kautta. Sisäsatamassa oli monta onkijaa, ilmeisesti isot ahvenet liikkeellä. Upea meri, lähes peilityyntä. Kotiin tultuani Skaala-myyntitykki kävi tarkistamassa taannoisen olohuoneen ikkuna-asennuksen. Kaikki ok. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo vielä muuta tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta minulle on tullut kolme kertaa puhelu, johon en ole ehtinyt vastata. Ongelma on siinä, että kännykän näytössä lukee > Yksityinen numero, johon ei voi vastata. Koska ensimmäinen kerta oli 20. syyskuuta, arvelin silloin jonkun henkilön haluavan onnitella minua syntymäpäiväni johdosta. Toinen kerta oli 27. syyskuuta ja kolmas kerta hetki sitten eli 1. lokakuuta 2024... En yleensä vastaa tuntemattomiin numeroihin. Lisäksi kännykkäni näytössä on paljon merkintöjä > Epäillään häiriösoittajaksi. Niin - tänään olisin puheluun kyllä vastannut, mutta olin keittiössä touhuamassa vaimoni leipoman piirakan lumoissa. En yksinkertaisesti ehtinyt työhuoneeseeni vastaamaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Ajelimme aamupäivällä pienen sightseeing-lenkin. Kävimme Lallinperäntietä niin pitkälle kuin sitä pääsee. Olemme siellä käyneet aikaisemminkin, tosin siitä on jo pitkä aika. Olihan siellä vähin uuttakin mutta pääosin vanhaa. Aikamoista ryteikköä tien vieret täynnä, joka kaipaa siistimistä. Niin - syy meidän ajeluumme oli toissapäivän käynti Simon Karsikon Leuannokan uudella asuntoalueella. Kemi on suunnittelemassa vastaavan tyyppistä Satamakankaalle. Se on saanut jonkin verran osakseen arvosteluakin. Onko tarpeellista kaavoittaa tontteja lisää, kun niitä Kemin nykyiseen tarpeeseen on kyllä jo riittävästi. Ei ole väljiä "rantatontteja". Oli niin tai näin takaisin ajellessamme kävimme kääntymässä nykyteollisuusalueen portilla. Takaraivoon iski muistikuva eräästä teollisuusvierailusta. Kyllä. Olimme menossa kuorimolla käymään. Eräs oppilas intoutui irrottelemaan sivuportilla ääneen vapaasti muisteltuna: "Täällä on Kemin ammattikoulun sabotaasiryhmä!" Eipä siinä mennyt kuin hetki, kun vartija polkupyörällä tuli katsomaan meitä. Hyvä ja antoisa vierailu muutoin. Muuten kyseinen oppilas ei saanut päästötodistusta. Hän keskeytti opintonsa. Olihan tuo Luotolan kiinteistö ympäristöineen rähjäisen näköinen. Kävi mielessä, että kyseisen rakennuksen toisessa kerroksessa pidin tekun pyrkiville matematiikan preppauskursseja. Laskimme vanhoja pääsykokeita. Siitä on jo aikaa. Taisi olla 1980-luvun puoltaväliä. Ajoimme lenkin myös Rytikarin kerrostaloalueella ja muistelimme alueen syntyä nykymuotoonsa. Kotiin tultuamme katselimme Etuoven tarjontaa alueelta. Paljon on edullista osaketta tarjolla. Mielenkiintoista seurata, tulevatko em. osakkeet myydyksi, kun Veitsiluodon saarelle uutta yritystä syntyy...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja tuulisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +10 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties lähdemme pistäytymään uteliaisuuttamme Satamakankaalla. Kyllä - siellä kävimme ja vähän muuallakin ajelimme. Katsotaan, mitä muuta tämä tiistaipäivä 01.10.2024 tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Se on viimeinen syyskuun päivä -kyllä...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja lähes tyynen syysaamun läsnäolon. Mittatarissa +3 astetta lämmintä. Pienkerrostalo kohdalla on Valokuitunen-möyriminen aloitettu. Perinteisten aamutoimien jälkeen ainakaan minulla ei ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Käänsin uteliaisuuttani työhuoneeni pöytäkalenterista alkaneen viikon esiin - ei merkintöjä. Hyvä niin. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olen aikaisemminkin kirjoittanut - oikeastaan useaan kertaan: Olen ottanut yhteyttä lähestyvien kunta-ja aluevaalien puitteissa useisiin potentiaalisiin kemiläisiin - tuntemiini henkilöihin - psyykaten heitä lähtemään mukaan edes kuntavaaliehdokkaaksi. Toistaiseksi on ollut tällä rintamalla aika hiljaista. Tietysti voisi ajatella, että sanonta vaitiolo on myöntymisen merkki. Ainakaan aikaisempien vuosien/vuosikymmenien kokemuksellani se ei ehdokasasettelussa pidä paikkansa. Mahdollista ehdokkuutta pidetään pimennossa - mielestäni - turhan pitkään. Toivon vilpittömästi, että henkilöt, joihin olen Messengerin, sähköpostin tai kasvokkain ottanut yhteyttä, miettisivät ehdokkuuttaan vakavasti. Omalta osaltani olen päättänyt ja jo aiemmin kirjoittanut, että päätän ehdokkuuteni kuluvan vuoden marraskuun loppupuolella. Silloin on aikaa vielä ihan riittävästi H-hetkeen... Kyllä avoimesti on kirjoitettava, että minuakin on psyykattu jatkamaan. Asia erikseen äänestävätkö psyykkaajat viime kädessä minua.

Suruviesti...

Vamoni sai hetki sitten puhelinsoiton. Murheellisen viestin aidan takana olevan pienkerrostalon vanhimmasta asukkaasta, eläinrakkaasta naishenkilöstä, joka oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Rauha hänen sielulleen. Kuinka monta kertaa hänen takavuosina näin työhuoneeni ikkunasta viilettävän kesäaikaan polkupyörällä koiransa kanssa Kraaselin sillan kupeeseen ongelle. Hän vielä pari viikkoa sitten arveli vielä ajelevansa polkupyörällä ja lähtevänsä ensi kesänä ongelle. Hän harmitteli sitä, että menneenä kesänä hän ei ole kertaakaan päässyt ongelle. Hänen viime aikojen kulkuväline oli rollaattori. Hän useaan kertaan muistutti minua siitä etten kaataisi isoa kuusta aidan vierestä, sillä hän seurasi aktiivisesti kuusen "eläintoimintaa" - oravia ja lintuja. Taisipa takavuosina ruokiakin niitä. Tuolle isolle kuuselle on virallisesti hankittu Kemin rakennustarkastajalta lupakin jo vuosia sitten. Siinä se on vielä pystyssä... Tarkistin, että hän minua onnitteli vielä rapiat viikko sitten olleen syntymäpäiväni johdosta.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta kävi mielessä sanonta "napin painalluksella"... Keskustelin tutun henkilön kanssa niitä näitä. Hän sanoi - vapaasti muisteltuna - päältä ajettavaan ruohonleikkuriinsa suunnitellut ja toteuttanutkin lisätoimintoja, jotka toimivat "napin painalluksella" - kyllä. Olen usein tietotekniikkaan liittyvänä todennut/kirjoittanut, että toivottavasti tulee vielä aika, jolloin kaikki toimii napin painalluksella. Tällä hetkellä saa näpytellä aika tovin, että saa yksinkertaisenkin asian toteutetuksi. Toki jo tällä hetkellä on olemassa erilaisia sovellutuksia, jotka perustuvat äänen tunnistamiseen, mutta ne eivät ole vielä "matti ja maija meikäläisen" käytettävissä. Ovat oletettavasti varmaan jo huomenna tai ainakin ylihuomenna... Niin - asiasta toiseen: Kyseinen henkilö ihmetteli, että tekstejäni ei ole entisaikojen tavalla paikallisissa lehdissä. Hän muisteli "entisiä hyviä aikoja", jolloin tekstejäni oli viikoittain paikallislehtien yleisönosastoilla. Kerroin hänelle, että olen kesästä 2014 lähtien pitänyt omaa Blogisivua ja vuodesta 2017 lähtien olen Facebook-foorumille kirjoitellut aika aktiivisesti...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja lähes tyynen syysaamun läsnäolon. Mittatarissa +7 astetta lämmintä. Iso pihakoivu on muuttunut aivan keltaiseksi. Kohta ovat lehdet maassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen ainakaan minulla ei ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Käänsin uteliaisuuttani työhuoneeni pöytäkalenterista seuraavan viikon esiin - ei merkintöjä. Hyvä niin. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan... Niin - vaimoni ehdotti, että käväisemme Simon/Karsikon/Leuannokassa.. Siellä käväisimme. Kaksi taloa oli jo rakenteilla. Sauvakävelimme aivan rannalle, hiljaista oli. Otin kuvan ranta-alueen mainoskyltistä. Toivottavasti lisää tonttivarauksia lähiaikoina toteutuu. Tietysti rakentamistakin...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta hetki sitten kävi mielessä eilinen taidenäyttelyn avajaisiin meno Kemin kulttuurikeskuksessa. Vaimoni meni hiukan edellä. Heti sisään astellessani aulan sohvalta nousi mieshenkilö minua vastaan. Varmaan hän sanoi nimensäkin. Joka tapauksessa hän kysyi, olenko Karjalan Pyykköjä. "En vaan sukuni on lähtöisin Kainuusta. Sukututkimuksen mukaan 1500-luvun loppupuolelta Ristijärveltä." sanoin kysyjälle. Taisinpa mainita, että isoisäni on muuttanut Kemiin 1800-luvun loppupuolella Kuhmon Lentuasta/Lentiirasta. Hän tuntui tyytyvän vastaukseeni. En huomannut hänelle "mainostaa": Tervetuloa Pyykkö, Pyykkönen ja Pyykönen Sukuseura ry:n sivuille. Varmaan hän oli asiasta tietoinen. Siellä on aika paljon infoa. En ole itsekään pitkään aikaan siellä käynyt. Kunhan tulee sopivaa välipäätä, menen sinne katselemaan. Siellä on varmaan paljon uuttaa, josta en ole tietoinen...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin puolipilvisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +6 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että käväisemme Mansikkanokalla päivällä sauvakävelyllä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo muuta tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta kävimme Kemin taidemuseossa tadenäyttelyn avajaisissa klo 17 alkaen. Rapiat tunnin siellä olimme. Monta tuttua henkilöä näimme ja muutamaa pääsin itsekin jututtamaan. Kyllä - kyseessä oli kuvataiteilija Alvar Gullichsenin Tyylitelty taivas-niminen näyttely, joka on virallisti nähtävillä 28.9.- 14.12.2024 välisenä aikana. Otin muutaman kuvankin kännykällä tilaisuudesta, mutta ne eivät - ainakaan vielä - suostuneet siirtymään kännykän galleriasta tietokeeni muistiin. Taas tuli todistetuksi se, että taidemuseon akustiikka ei ole paras mahdollinen ja avajaisrupeama/-puheet turhan pitkät. Persoonallista musiikkia oli myös tarjolla avajaisyleisölle. Pikku naposteltavaa, karkkeja ja juomaakin oli tarjolla. Suosittelen käyntiä tämänkin taidenäyttelyn osalta Kemin taidemuseossa...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen syysammun läsnäolon. Mittarissa +7 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties pistän koivukalpit päärakennuksen takkapesään odottamaan illan sytytystä. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että loppuiltapäivästä käväisemme Kemin taidemuseolla taidenäyttelyn avajaistilaisuudessa pitkästä aikaa. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo muuta tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Vessakäynnin pitää onnistua ilman erillistä maksua - HS 17.09.2024 - kyllä. Tällainen artikkeli oli meidän valtalehdessämme - Helsingin Sanomissa. Menen hiukan ajatuksissa taaksepäin. Kävimme bussimatkalla - kun Rovaniemeltä lähteneeseen autoon - saattoi nousta tuosta rapiat 200 metrin etäisyydeltä Eteläntien pysäkiltä. Elettiin 1980-luvun loppupuolta silloisessa Leningradissa eli Neuvostoliiton aikaan. Mukava bussimatka kaiken kaikkiaan, jonka yhteydessä saimme harjoitella kaupankäynnin salojakin. Se onnistui eriomaisesti varsinkin hotellin kerrossiivoojien kanssa. Niin tuo vessassakäynti tai oikeastaan yritys oli mielenkiintoinen. Olimme vaimoni kanssa kaupungilla niin sanotun Suomen aseman läheisyydessä. Minulla tuli tarvetta käydä vessassa. Kysyi miliisiltä, missä on lähin vessa. Hän osoitti em. rautatieasemaalle. Sinne menimme. Minä meni alakertaan, jossa oli sanoin kuvaamaton haju, löyhkä. Maksoin "rahastajamummolle" etukäteen vessamaksun. Minulla ei ollut pientä rahaa - kopeekoita, joten jouduin maksamaan kohtalaisen isolla rupla-setelillä. Sain kourallisen kolikoita takaisin. Kun menin toimituspaikalle, löyhkä voimistui ja näin lattiassa jalanjäljet, joiden keskellä oli reikä. Jostain syystä tarpeeni kaikkosi ja syöksyin kellarikerroksesta ylös. Sanoin vaimolleni:"Nyt taksiin ja hotellille." Näin tilanne selvisi ihan asiallisesti. Niin - todettakoon, että piirrätimme eräällä katutaiteilijalla kuvamme. Ne ovat Pikkupuolen varastossa Kemissä kehystettyinä. Ne ovat mielestäni hyviä piirroksia, vaikka ne eivät ole olleet koskaan seinillämme. Annoin piirtäjälle, nuorelle naiselle SYP-lippiksen muistoksi. Se näytti hänellä oleva seuraavana päivänä päässään ohi kulkiessamme...

Kuntapoliittinen testamentti tai uusi tuleminen kerran vielä hengessä - kyllä...

Kuntapoliittinen testamentti tai uusi tuleminen kerran vielä hengessä - kyllä... Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin. En ollut kiinnostunut politiikasta en edes kuntapolitiikasta aikaisemmin. En ajatellut edes viimeksi mainittuun koskea pitkällä kepilläkään. Kuitenkin tiettyjentapahtumien jälkeen vuonna 2000 lähdin kuntavaaliehdokkaaksi. Olen ollut kuntavaaliehdokkaana vuonna 2000, 2004, 2008, 2012, 2017 ja 2021 siis kuusi kertaa. Olen ollut Kemin kaupunginvaltuuston varajäsen koko ajan ja työskennellyt monissa eri lautakunnissa. Tällä hetkellä olen Kemin Keskustan valtuustoryhmän ensimmäinen varajäsen, ympäristölautakunnan varajäsen, lupajaoston varajäsen ja elinvoimalautakunnan varajäsen. Joudun/pääsen varajäsenen roolissa "palokuntahengessä" osallistumaan kokouksiin, mikäli varsinaisella jäsenellä on tullut este syystä tai toisesta. Ainoa, missä en ole varajäsenenä, on Kemin Energia ja Vesi Oy:n hallitusjäsen tämän valtuustokauden. Yksi seitsemästä jäsenestä. Se on ollut mielenkiintoinen luottamustehtävä. Siinä on konkretisoitunut kaupungin päätöksentekoprosessin monimuotoisuus. Olen ottanut yhteyttä lähestyvien kunta-ja aluevaalien puitteissa useisiin potentiaalisiin kemiläisiin - tuntemiini henkilöihin - psyykaten heitä lähtemään mukaan edes kuntavaaliehdokkaaksi. Toistaiseksi on ollut tällä rintamalla aika hiljaista.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aisti pilvisen, tuulisen ja sadetihkuisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +13 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ainakaan tällä hetkellä ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, miten tämä päivä loppujen lopuksi etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Tällainen vanha artikkeli vilahti hetki sitten näkökentässäni. Kyllä - muistomerkin vihkimistä olimme mekin - minä ja vamoni - seuraamassa. Se on aika lähellä meidän mökkiämme kivirakassa., pirunpellolla Mikäli oikein muistan, Korpelan Pentti oli kyseisen paikan aikanaan hahmottanut. historiatiedoista. Kyllä siellä on kesällä tullut käydyksi. Aina käy mielessä: Toivottavasti Suomessa ei enää koskaan tapahdu vastaavaa. Vanha lehtiartikkeli: Kemissä teloitetuille punaisille muistomerkki Selkäsaareen Kemissä teloitettiin sisällissodan aikana ainakin 23 punaista vuonna 1918. Muistomerkki paljastetaan lokakuussa. Selkäsaari Kemissä Avaa kuvien katselu Kemin Selkäsaaressa teloitettiin sisällissodan aikana yli 20 punaista. Kuva: YLE / Jarno Tiihonen Kimmo Hiltula 25.9.2018 14:30 • Päivitetty 25.9.2018 18:14 Sisällissodan aikaan Kemissä teloitetut punaiset saavat muistomerkin Selkäsaareen. Lokakuun alkupuolella paljastettava muistomerkki tulee Selkäsaaren pohjoispäähän, lähelle paikkaa, joka toimi punaisten teloituspaikkana. Kemissä teloitettiin helmi- ja huhtikuun 1918 aikana ainakin 23 punaista. Aloitteen muistomerkin pystyttämisestä on tehnyt vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Sisko Korrensalo. Niin - kuva varmemmaksi vakuudeksi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä - Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +14 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakenuksen takkapesään tulet. Kohtapuolin työasu päällä lähden ulos touhuamaan hetkeksi aikaa Hahtisaaresta haetun veneen ja kesäauton kanssa. Molemmat laitetaan pääosin tänään talviteloille. Tänään on kokous loppuiltapäivästä. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Täytin viime viikon perjantaina 20.09.2024 täysiä vuosikymmeniä > 80 vuotta, jonka johdosta sain aikamoisen määrän onnitteluja, josta luonnollisesti olen otettu. Olin aiemmin julkisesti ilmoittanut, että en juhli syntymäpäivääni. Sitä oli noudatettu. Kuitenkin niin, että vanhin kalakavereistani käväisi pihalla muistuttamassa asiasta tuotepullo mukanaan. Sitä kukaties nautiskelen ruokalusikallisen/pienen pikarillisen niin halutessani tarvittaessa. Lisäksi aikaisemmin saimme kuulla, että vaimoni veli ja sisar aviosiippojensa kanssa tulevat käymään kahvilla. Näin tapahtui. Kahvittelun yhteydessä tuli puheeksi konkaripoliitikko Paavo Väyrynen. Kerroin, että en ole hänen juttujaan Facebookista lueskellut tämän vuoden aikana ollenkaan. Mahtaako edes enää kirjoitella, totesin. Kyllä kirjoittelee ja "sama kaiku on askelten", minulle sanottiin. Hetki sitten selailin hänen juttujaan. Totta - hän ei näytä pääsevän irti vanhoista ajatuksistaan. Murheellista... Niin - tuo Paavo tuli puheeksi siinä vaiheessa, kun minulta kysyttiin, joko olen päättänyt kuntavaaleihin osallistumisesta huhtikuussa 2025. Kerroin, että edellisten vaalien Kemin äänikuninkaan Paavo Väyrysen 566 ääntä on kieltämättä uusjaossa. Olen yrittänyt niillä psyykata potentiaalisia kemiläisiä lähtemään mukaan ehdokkaaksi. Saapa nähdä, onnistuuko...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja kevytsadetihkuisen syysaamun läsnäolon aivan kuin sääennuste lupaili. Mittarissa +12 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen alan valmistautua veneen Hahtisaaresta hakemiseen päärakennuksen päätyyn. Talviteloille. Otamme veneen trailerin päälle loppujen lopuksi Mansikkanokan luiskalta. Tommi eilen ilmoitti asiasta. Hyvä niin. Kyllä - vene on trailerin päällä tutussa paikassa päärakennuksen päädyssä. Valmistelen sen lopullisesti talvikuntoon lähipäivinä. Tämän vuoden kesällä kävimme siis kerran Selkäsaaressa tiistaina 16.07.2024. Kovin on hiljaista ollut viime kesänä ja vähän autolla ajoa. Kävin hetki sitten Mersun tankkaamassa ABC-asemalla Todettakoon, että edellinen kerta lauantaina 01.06.2024. Kesäautollamme on ajeltu koko kesän aina noin 200 km, se otetaan kohtapuoli pois liikennekäytöstä. Tänään taitaa muutoin olla rauhallinen arkipäivä. Katsotaan, mitä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta tänään oli Keskustan Kemin kuntayhdistyksen hallituksen ja valtuustoryhmän yhteispalaveri toimistolla loppuiltapäivästä. Yhteispalaveriin osallistui kaksi Teams-sovellutuksen kautta. Hyvää, reipastakin keskustelua ja hyviä päätöksiä. Emme käsitelleet kunta- ja aluevaaleihin liittyviä asioita. Odotin saavani nipun ehdokkaaksi asettumiskaavakkeita mukaan, kun oma printterini tulostusjälki on kehnonlaista. En muistanut asiaa ottaa esiin loppuhötäkässä. Varmaan sihteeri voi niitä ohi ajellessaan postilaatikkoomme sujauttaa. Kaupunginvaltuuston ylimääräinen kokous oli tänään maanantaina klo 18 alkaen, jonka seurasin netistä. Aika odotettua keskustelua. Niin - tänään ajelin Hahtisaaren, sisäsataman ja Mansikkanokan kautta Kauppakadulle kokoukseen. Kyllä oli komean näköistä, kun jo maihin oli nosteltu veneitä. On se hyvä, että tuossa asiassa järki voitti joidenkin takaraivoon hiipivän kateuden pirun. Tällaisia järjen voittoja taidamme saada lisää kävi mielessä, kun uimahallin ja entisen tyttölyseon ohi ajelin.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja sadetihkuisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +5 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Todettakoon nyt vielä eilisestä sen verran, että ajoin alkukesän jälkeen ensimmäistä kertaa auton päärakennuksen autotalliin. Lämpimällä autolla on mukava lähteä liikkeelle. Tänään on Keskustan Kemin kuntayhdistyksen hallituksen ja valtuustoryhmän yhteispalaveri toimistolla loppuiltapäivästä ja kaupunginvaltuuston ylimääräinen kokous, jonka seuraan aikanaa kukaties netistä. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista syyskuun viimeisen täyden viikon uteliaisuuttani esiin... Näyttää poikkeuksellisesti olevan useita merkintöjä - kyllä. Maanantaina Keskustan Kemin kuntayhdistyksen kokous/palaveri Valtakadun toimistolla ja sen jälkeen ylimääräinen Kemin kaupunginvaltuuston kokous. Viimeksi mainittuun ei tarvitse osallistua varajäsenen ominaisuudessa. Sen voi seurata netistä livenä. Keskiviikkona on yksi kokous loppuiltapäivästä/alkuillasta. Perjantaina 27.9.2024 klo 17 alkaen on Kemin taidemuseolla taidenäyttelyn avajaistilaisuus. Sinne voisi mennä pitkästä aikaa. Kyseessä on Alvar Gullichenin Tyylitelty taivas-nimisen taidenäyttelyn avajaistilaisuus...

Se on syyspäiväntasaus - kyllä...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aisti aurinkoisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa on +3 astetta lämmintä ja maa paikkapaikoin kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ole oikeastaan mitään erikoista tekemistä. Nyt ollaan vaan. Voi olla, että päivemmällä tulee pihalla valmisteltua talven tuloa. Wikipediatekstiä: Syyspäiväntasaus on hetki, jolloin Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Se on joko 22. syyskuuta tai 23. syyskuuta. Aurinko on silloin zeniitissä päiväntasaajalla. Käyttöyhteydestä riippuen syyspäiväntasauksella voidaan tarkoittaa joko kellonlyömää, jona Aurinko siirtyy pois kyseiseltä pallonpuoliskolta tai koko vuorokautta, jonka aikana siirtyminen tapahtuu. Sekä kevät- että syyspäiväntasauksessa aika auringonnoususta auringonlaskuun on 12 tuntia koko maapallolla. Kauan sitten kesällä tuli Kemin seurakunnalta, diakoniatyö kutsu 70- ja 80-vuotiaiden syntymäpäiväkonserttiin Kemin kirkkoon sunnuntaina 22.9.2024 klo 15. Kutsu on kahdelle. Tämän jätämme väliin, mutta on erinomaisen hieno asia, että ikääntyneitä näinkin muistetaan. Iltapäivällä vaimoni on pääasiassa ajellut nurmikot ruoholeikkurilla ja siistinyt hankalimmat paikat akkukäyttöisellä trimmerillä. Minä intouduin katuojan penkat ajelemaan, vaikka ne kadunpuolelta kohtapuolin taas myllätään auki. Valokuitunen-yritys pistää valokuitukaapelia maahan. Niin - katsotaan nyt sitten, mitä muuta tämä sunnuntaipäivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Niin - kävimme iltapäivällä tuttavien pikkupojan 2-vuotispäivillä. Päiväsankari alku-ujouden jälkeen pääsi vähitellen vauhtiin ja vauhtia riitti... Minulta kysyttiin, mitä mieltä olen Mansikkanokan tienpätkästä. Kysyjä oli päiväsankarin isä. Kun minulta kysytään, yleensä vastaan. Keroin hänelle ja muille paikalla olleille, että tässä Kemin taloudellisessa tilanteessa, hankkeen olisi voinut siirtää myöhäisempään ajankohtaan. Se näkemys hävisi valtuustosalin äänestyksessä aikanaan. Sittemmin pistin nimeni aloitteeseen, jossa vaadittiin selvitystä kyseisen hankkeen rajusta hinnannoususta alkuperäiseen valtuutetuille "markkinoituun" hintaan verrattuna. Asiasta on maanantaina 23.09.2024 klo 18 alkaen ylimääräinen valtuustokokous. Asiasta varmaan puhetta riittää... Kun kyseistä tienpätkää jo rakennetaan ja sinne asennetaan valaistus/sähköistys, vedet, viemärit ja hulevesiviemärit niin hyvähän siitä tulee. Sitä ja sen tarpeellisuutta aikanaan varmaan loppujen lopuksi kiitellään. Mansikkanokan puiston käyttöä se ei juurikaan riko eikä vaikeuta. Ajelimme siellä tänään, näin se on...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta silmiini osui Yrjö Raution pitämän puheen teksti - pitkä ja hyvä teksti - josta lainaan aivan loppuosa. Tuskin Yrjö siitä on pahoillaan... Lainaus: "Ehkä elämme nyt historiallista välivaihetta. Emme ole vielä oppineet elämään nykyisen tietotekniikan maailmassa. Meillä ei ole vielä sääntöjä eikä käytäntöjä tätä maailmaa varten. Mutta ehkä me vielä opimme. En kaipaa Kekkosta takaisin, en yleensäkään vanhoja hyviä aikoja, sillä eivät ne niin hyviä olleet, vaan lähes kaikessa huonompia kuin nämä nykyiset. Kaipaan kuitenkin politiikkaa, jossa yhteinen etu menisi yli oman ryhmän lyhytnäköisten etujen. Kaipaan poliitikkoja, jotka olisivat valmiit tulemaan vastaan puoliväliin ja tarpeen vaatiessa sen ylikin. Heistä on nyt huutava pula." Kyllä - edellisessä on paljon järkeä, arkiviisautta. Lisään vielä sen, että nähdä informaatioähkyssä suuria kokonaisuuksia on erittäin vaativaa. Ymmärtää ja hyväksyä se, että kaikki vaikuttaa loppujen lopuksi kaikkeen. Nykyaikana mediamaailmassa hillotolppa-ajattelu saattaa yhtäkkiä muuttua kusitolppa-ajatteluksi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja tuulisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +12 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen taidamme olla vaan kaikessa rauhassa. Voi olla, että pistän päärakennuksen takkapesään tulet. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan... Niin - ainakin sen, että iltapäivällä käymme erään pikkumiehen luona syntymäpäivillä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Myöhäisiltaa täältä Suomen Merilapin Kemin Haukkarin Kainuunkatu 3:sta ... Kiitoksia huomionosoituksista syntymäpäiväni johdosta kaikille minua muistaneille - myös mahdollisille Matti ja Maija Myöhäisille. Kahdeksankymmentä vuotta on - ainakin nyt tuntuu siltä - ihan hyvä ikä. Minullekin on jo pitkään sanottu, että minulla viimeinen väri hiuksissa ja olen viimeisellä neljänneksellä. Se ei minua huolestuta eikä mietitytä, koska seuraavasta hetkestä ei ole loppujen lopuksi kenelläkään varmuutta. Täytyy vaan elää jatkossa edelleen kuin viimeistä päivää mahdollisimman järkevästi ja sivistyneesti...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Minulla tuntuu tänään olevan "kirjoittamisripuli" - kyllä. Tänään minulta kysyttiin: "Joko olet päättänyt ehdokkuudesta ensi kevään vaaleihin?" "En ole, päätän asiasta marraskuussa. Sen voin sanoa, että aluevaaleihin en koske pitkällä kepilläkään. Se on sekava vyyhti." sanoin ja lisäsin "Kyllä Kemissä on kieltämältä mielenkiintoisia ja tärkeitä asioita edelleen päätettävä lähivuoisina." Luettelin kysyjälle pitkän rimpsun eteen tulevista asioista, jotka pääosin on jo tällä hetkellä tiedossa. Taisinpa mainita, että kasikymppinen voi olla ehdokkaana, yläikärajaa ei ole. Voihan se olla, että ikärasismia alkaa esiintyä ehdokasasettelussa ja nuoruuden yltiöpäistä ihannointia. Mene ja tiedä. Ken elää, hän näkee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta juuri hetki sitten lueskelin veispuukki-kaverini Janne Kaisanlahden infoa, kutsua hänen kuukauden kuluttua täyttäessä 40 vuotta. Hän juhlii oikein kunnolla Kemijärvellä syntymäpäiviään - hyvä niin. Olen itse tänään perjantaina 20. päivänä syyskuuta 2024 täyttänyt 80 vuotta. En ole juhlinut syntymäpäiviäni oikeastaan ollenkaan. Näin olimme asian vaimoni kanssa aikanaan sopineet ja olin aiemmin asiasta julkisesti informoinut. Toki "täydet vuosikymmenet" eivät ole menneet ohi tämän foorumin seuraajilta. Paljon on tullut onnitteluja, jotka käyn läpi illansuussa... Jannelle voi sanoa, että elämä alkaa vasta nelikymppisenä. Se ei oikein hänelle ehkä ole kohdallaan, sillä hänellä on tosi mittava ja monipuolinen elämänkokemusrepertuaari jo tähän mennessä - nuoreksi mieheksi. Mihin hän vielä ehtiikään...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +14 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen taidamme olla vaan kaikessa rauhassa. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Insinööriliiton asiamies toteaa: Palkka ei pyytämättä kehity. Työntekijän kannattaa pyytää palkankorotusta. Työnantajallekin korotuksesta koituu loppujen lopuksi hyötyä... Niin - siitä on jo jonkin verran aikaa, kun pyysin keskustelua palkastani nuorena insinöörinä - pienen papritehtaan henkilöstöpäälliköltä. Keskustelu oli ihan asiallinen, jonka yhteydessä kyseinen henkilö totesi vapaasti muisteltuna:"Minä en ole koskaan pyytänyt palkankorotusta kymmenien vuosien urani aikana." Totta. Hänen koulutustaustansa oli diplomi-insinööri ja hän sukunsa kautta oli merkittävä omistajataho kyseisessä yrityksessä. En saanut palkankorotusta, mutta siirryin parin kuukauden kuluttua pois paikkakunnalta ja muihin tehtäviin. Edellisestä tapahtumasta on aikaa rapiat viisikymmentä vuotta...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +16 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen mene Pikkupuolelle pistämään massiiviseen takkaan tulet. Lämmitin sitä jo eilen pesällisen. Pihalta kaadetuille kuusiklapeille tulee käyttöä. Vaimoni käynee asioilla kaupungilla. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä - Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aisti aurikoisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa auringossa +14 astetta lämmintä, kohta kymmenisen astetta enemmän. Perinteisten aamutoimien jälkeen vaimoni aikoi lähteä naisystävänsä kanssa Ajokseen - sienestämään ja puolukkaan. Minä lähden käväisemään Karjalahdella. Vien kierrätykseen vähäisiä määriä metallia ja säkillisen kotitalousmuovia. Vien myös Prisman kierrätyspisteeseen pulloja ja tölkkejä. Kukaties ostan toisesta päästä rakennusta myös valkoista ja punaista, josko niille löytyy käyttöä. Katsotaan, mitä muuta tämä keskiviikkopäivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Alkuyöstä rauhattomasti mutta sitten harvinaisen pitkään ja hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin puolipilvisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +17 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen tänään ei ole oikeastaan mitään muuta tekemistä kuin seurata maailmanmenoa netistä. Televisiostakin. Vaimoni sanoi menevänsä kaupoille päivemmällä. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Kolmas syyskuun viikko käynnistyy - kyllä...

Kolmas syyskuun viikko käynnistyy - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin viileän, tyynen ja aurinkoisen syksyn aamun läsnäolon. Mitarissa suojaisessa auringonpaisteessa +25 astetta - hetki sitten alle kymmenen astetta. Perinteisten aamutoimien jälkeen minulla ei ole oikeastaan mitään erityistä tekemistä. Vaimoni perkaa ja survoo eiliset puolukat ja pistää pakastimeen. Loppuiltapäivästä minulla on Teams-kokous. Katsotaan, mitä muuta tämä maanantaipäivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook- teksteistäni tänään...

Myöhäisilta-ajatuksia - kyllä. Tänään sovimme Tommin eli vanhemman poikamme kanssa, että hän käväisee meidän mökillä Selkäsaaressa käydessään tynnyrit tyhjentämässä ja mökin sisältä vedet poistamassa ja limpparipullot poistamassa - varmuuden vuoksi. Niin - varmuuden vuoksi, jos emme tälle syksylle mökillä enää kuitenkaan käy. Olemme siis kerran käyneet tänä kesänä veneellä mökillä. Kaadetun vanhan kaksi-haaraisen kuusen risut ovat viimekertaisen eli ainoan saarikäynnin jäljiltä.