Eräs Facebook-tekstini tänään...

Että mitäkö tänään? Luettelonomaisesti: Kävin aamulla Kalkkinokalla edesmenneen veljeni rivitaloasunnolla/postilaatikolla, sieltä lähdettyäni uteliaisuuttani ajelin Syväkankaan kautta todeten Hotelli Toivolan remonttihankkeen edistyneen erinomaisesti, nuohooja tuli aamupäivällä, kävi katolla ja imuroi massiivisen takan tuhkaluukusta nokea>sanoi tavaraa olleen aika lailla ja totesi, että olette ilmeisesti ahkerasti takkaa lämmittäneet>kyllä oli pakko myöntää, vaimoni vei minut keskustaan, Kemin kaupungintalolle tarkastuslautakunnan kokoukseen.

Ennen kokousta käväisin jututttamassa ympäristöpäällikkö Risto Pöykiötä 5. kerroksessa.
Keskustelimme mm. mahdollisesta Metsä Group-hankkeesta ja tietysti Kaidista. 

Sen jälkeen menin kerrosta alemmaksi kaupungingeodeetti Paulus Rantajärven juttusille.

Mikäpä muu kuin Selkäsaaren matkailullinen kehittäminen oli keskustelun aiheena. Harmi, että noita kaupungin pelimerkkejä on mm. ensi vuonna vähänlaisesti.

Itse tarkastuslautakunnan kokous oli erittäin asiallinen. Kokouksen jälkeen, "pöytäkirjan ulkopuolella" oli mukava taas havaita, että järkevien ihmisten kanssa on mukava vaihtaa lennokkaitakin ajatuksia...

The Pink Legacy...

Hmmmmm - niinpä - ainakin seuraavan Eurojackpotin täyspotilla tuo timantti olisi ostettavissa.

Ilmeisesti timantin ostaa joku ultrarikas ihminen ja se joutuu kassakaapin kauimmaiseen nurkkaan pois uteliaiden katseilta...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:

Ulkomaat

Äärimmäisen harvinaiselle vaaleanpunaiselle timantille povataan jopa 45 miljoonan kauppahintaa Sveitsin huutokaupassa

Noin vuosisata sitten löytynyt The Pink Legacy painaa 19 karaattia eli 3,8 grammaa, mikä tekee siitä jättiläisen vastaavien kivien joukossa. Aiemmin 15 karaatin kivi myytiin 32,5 miljoonalla dollarilla.

The Pink Legacy -timantin huutokauppa järjestetään Genevessä tiistaina. (KUVA: DENIS BALIBOUSE)

Pekka Mykkänen HS

Julkaistu: 13.11. 9:05

VAALEANPUNAINEN ja äärimmäisen harvinainen, aivan vailla vertaansa. Tällainen miltei 19 karaatin timantti nimeltään The Pink Legacy on myynnissä huutokauppayhtiö Christie’sillä tiistaina, ja sen hinnan odotetaan kohoavan jopa 50 miljoonaan dollariin eli noin 45 miljoonaan euroon.

Mikäli ennakko-odotukset pitävät paikkansa, kyseessä olisi historian kalleimpiin kuuluva timanttikauppa. Harvinainen jalokivi on aiemmin ollut Oppenheimerin timanttisuvun omistuksessa.

Christie’sin jalokivistä vastaavan johtajan Rahul Kadakian mukaan Pink Legacy -kivi on hyvin poikkeuksellinen, koska yleensä näin vaaleanpunaista timanttia löytyy vain huomattavan paljon pienempänä.

”Tällaisen timantin löytäminen tässä koossa ja tällä värillä on melko lailla epätodellista. Joskus tällaista vaaleanpunaista väriä näkee alle karaatin timanteissa. Mutta tämä on lähes 19 karaattia ja niin vaaleanpunainen kuin olla ja osaa”, Kadakia sanoo brittiyhtiön verkkosivulla.

Yksi karaatti tarkoittaa 200 milligrammaa, joten 18,96 karaatin Pink Legacy painaa noin 3,8 grammaa.

HUUTOKAUPPA järjestetään Sveitsin Genevessä Four Seasons des Bergues -luksushotellissa. Kivestä kiinnostuneet voivat katsoa esittelyvideon Christie’sin verkkosivuilta tästä linkistä.

Christie’s kertoo, että huutokauppakamarin yli 250-vuotisessa historiassa on ollut kaupan vain neljä yli kymmenen karaatin vaaleanpunaista timanttia. Vuosi sitten marraskuussa 15 karaatin The Pink Promise -timantti myytiin Hongkongissa 32,5 miljoonan Yhdysvaltain dollarin ennätyshintaan.

Uutistoimisto AFP:n mukaan tiistaina myytävä kivi löytyi Etelä-Afrikassa sijaitsevasta kaivoksesta noin sata vuotta sitten. Nykyiseen muotoonsa timantti leikattiin vuonna 1920, eikä sitä ole sen jälkeen muokattu.

Jalokiviä välittävän Le Vian -yhtiön toimitusjohtaja Eddie LeVian totesi AFP:n mukaan, että viime aikoina on ilmaantunut huikea määrä ultrarikkaita ihmisiä, jotka haalivat sijoituskohteikseen väreiltään harvinaisia timantteja.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

• JalokivetSeuraa 
• HuutokaupatSeuraa 

PS Kemi ensi jalkapallokaudelle kakkoseen? Ei kai nyt sentään...

Luin tämän päivän Lapin Kansasta artikkelin PS Kemin puheenjohtajan Antti Pasasen haastattelusta. Antii pohdiskelee PS Kemin lähitulevaisuutta. Veikkausliigasta putoaminen ottaa tietysti koville ja nyt seuran taloudellinen tilanne näyttää heikolta ainakin epävarmalta.

PS Kemi ensi jalkapallokaudelle kakkoseen? Ei kai nyt sentään! 

Artikkelin mukaan tämän viikon aikana pitäisi saada kerätyksi tolkun määrä rahaa, jotta pelaaminen ykkösessä varmistuu.

Mikäli olen oikein ymmärtänyt Kemissä on kyllä jalkapallosta(kin) kiinnostuneita rahamiehiä ja -naisia. Varmaan seuran johdossa asia on aistittu ja noteerattu jo aikaisempienkin rahankeruiden yhteydessä.
Ilmeisesti tarjotut porkkanat eivät ole olleet riittävän houkuttelevia, kun em. henkilöt eivät ole rahapörssin nyörejä riittävästi irrotelleet.

Jos kaikesta huolimatta PS Kemi ajautuu ensi kaudelle pelaamaan kakkosessa, niin olisiko saman tien syytä pohdiskella yhteistä Meri-Lapin talousalueen jalkapalloseuraa edustustasolla...

Macron ja Merkel tuomitsivat nationalismin rauhanfoorumissa...

Selkeä viesti Putinille ja Trumpille...

Suora nettilainaus Yle uutiset-sivuilta sellaisenaan:

Macron ja Merkel tuomitsivat nationalismin rauhanfoorumissa

Ensimmäisen maailmansodan päättymisen satavuotisjuhlallisuudet jatkuivat Pariisissa valtiojohtajien rauhanfoorumilla.

Ulkomaat

11.11.2018 klo 18:33päivitetty 11.11.2018 klo 18:35

Emmanuel Macron ja Angela Merkel avasivat rauhanfoorumin Pariisissa sunnuntaina.Gonzalo Fuentes / AFP

Teemu Juhola

@TeemuJuhola

Jaa artikkeli Facebookissa42

Jaa artikkeli Twitterissä

Saksan ja Ranskan johtajat varoittivat nationalismin noususta Pariisissa alkaneessa rauhanfoorumissa. Konferenssi on osa ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistojuhlallisuuksia. Maailmansodan päättäneen aseleposopimuksen allekirjoittamisesta tuli sunnuntaina kuluneeksi sata vuotta.

Kolmipäiväisen rauhanfoorumin avanneet Ranskan presidentti Emmanuel Macronja Saksan liittokansleri Angela Merkel tuomitsivatkansalliskiihkon.

Macron totesi nationalismin, rasismin, antisemitismin ja ääriajattelun uhkaavan maailman vakautta yhtä lailla kuin talouteen, ympäristöön ja siirtolaisuuteen liittyvät haasteet uhkaavat sitä.

– Kaikki riippuu meistä, Ranskan presidentti sanoi.

Angela Merkel vetosi rauhan ja yhteistyön puolesta. Hän sanoi, ettei maailma voi seurata sivusta konfliktien jatkumista. Merkel painotti, ettei rauhaa saa pitää itsestäänselvyytenä.

– Meidän on tehtävä työtä rauhan eteen.

Liittokansleri sanoi, että kommunikaation puute ja haluttomuus yhteistyöhön voivat johtaa vakaviin seurauksiin.

Sunnuntain kolmas puhuja YK:n pääsihteeri António Guterres varoitti yhtäläisyyksistä 1930-luvun tapahtumien ja nykypäivän välillä.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ei osallistunut rauhanfoorumiin, vaan vieraili amerikkalaisten sotilaiden hautausmaalla Pariisissa. Venäjän presidentti Vladimir Putin osallistui tilaisuuteen.

Lisää aiheesta:

Emmanuel Macron: "Kansalliskiihko on vastakohta isänmaanrakkaudelle" – maailman johtajat kerääntyivät sateiseen Pariisiin muistamaan ensimmäisen maailmansodan loppua

Naisaktivistit protestoivat rinnat paljaina Trumpin autosaattuetta Pariisissa

Teuvo Ypyän massiivinen taideteos nimeltään Perhe...

Ostimme taannoin alla olevan Teuvo Ypyän massiivisen taideteoksen hänen Torniossa Aineen taidemuseolla pitämästä taidenäyttelystä.
Teos nimeltään Perhe on vuodelta 2003. Raaka-aineina rauta, metallit, verikivi, puu. Mitat: 52cm/korkeus, 140cm/leveys ja 4cm/paksuus puuosan kohdalta.

Olemme pitäneet teoksesta. Se on ollut meidän takkahuoneessa, jota lähiaikoina tuunaamme hiukan uuteen "lookkiin". Kevyen pintaremonitin jälkeen sille ei enää löydy näkemyksemme mukaan "oikeaa" paikkaa...
Siksi olemme myymässä em. taideteoksen ja luonnollisesti toivomme sille löytyvän uusi - taidetta arvostava - koti tai julkinen tila.
Mikäli olet asiasta kiinnostunut, ota yhteyttä sähköpostiini: aki.pyykko@netti.fi
Tule paikan päälle katsomaan teosta ja keskustelemaan jatkotoimista...

Tarinaa Selkäsaaren saarimökistä...

Olen Facebook-foorumilla kirjoitellut jatkotarinaa saarimökistämme. Tarina lähti liikkeelle Tietokoneeni näytön nykyisestä, rauhallisesta/rauhoittavasta talvisesta mökkikuvasta.

Pääosin rakentaminen tapahtui vuosina 2011 ja 2012. Saarimökin loppukatselmus oli 19.09.2012.
Olimme kutsuneet saareen muutaman Kemin kaupungin virkamiehen, jotka olivat tietoisia asiasta ja vaikuttaneet projektin edistymiseen. 
Saareen pääsivät tulemaan rakennustarkastaja Martti Pitkänen, apulaisrakennustarkastaja Pekka Kekäläinen, metsävastaava Matti Perkiö, kaupungingeodeetti Tapani Onkalo ja apulaiskaupungingeodeetti Paulus Rantajärvi.
Ajelimme kahdella veneellä Hahtisaaresta työpäivän päätteeksi Selkäsaaren pohjoispäätyyn, suojaisaan valkamaan ja nousimme ylös mäkeä mökille.

Loppukatselmuksen ohessa mukava yhteistapaaminen, jonka yhteydessä, kahvittelun ja makkaranpaiston lomassa oli mukava muistella, mitä saariprojektissa oli siihen saakka tapahtunut.
Aikanaan - aivan alkuvaiheessa - mökkitontin RM-merkintä aiheutti keskustelua/neuvottelua. Se otettiin päärakennusta suunniteltaessa huomioon. Rakennuksen pääpiirustukset laati entinen oppilaani, nykyinen prosessimies Ville Torvinen. Hänellä oli aiempi koulutustausta ja valmius rakennusarkkitehtikuvien tekoon. 
Todettakoon, että Ville piirsi meille aikanaan omakotitontillamme olevan Pikkupuolen rakennekuvat...

Edellä olevan päärakennusprojektin jälkeenkin on tapahtunut paljon:

Rakensin mökkiin kaksille portaille kaiteet, mökin pohjoispuolelle ison katteettoman maaterassin/"lautapihan", mökin länsipäätyyn irti mökistä moottorikelkkakatoksen, tulistelupaikalle pienen katoksen, jossa käytin hyväksi AITAKI-laatutuotteen tolppajalustasovellutusta.
Polttopuiden kaatoa/tekoa ja polttopuuaitauksen rakentaminen pihakuusen alle, ruoppautimme muutaman kymmenen metriä väylää rannasta Kojukallion ohi kulkevan väylän suuntaan, joka pitäisi uudistaa. Teimme myös tulistelupaikan ison rantakiven juureen lähelle vesirajaa. 
Mitä muuta? Olemme luonnollisesti maalanneet. Sen saamme - toistaiseksi - päätökseen kesällä 2019 käsittelemällä kaikki terassien painekyllästetyt laudat. Ensi kesänä todennäköisesti jatkamme vielä etupihan muokkausta. 
Todettakoon, että meillä on kaksi täyttä kansiollista valokuvia varsinaisesta päärakennusvaiheesta. 
Kuvista näkee yksityiskohtaisesti mökin päärakenteet ja työn edistymisen. Kukaties niistä on joku jossakin vaiheessa kiinnostunut...

Projektivene...

Hallussamme on ollut pitkästi toistakymmentä vuotta niin sanottu projektivene. Vene on alun perin ehkä 1950-60-luvulla rakennettu, hytillinen puuvene, joka oli kuidutettu. Veneessä oli 2-sylinterin klassikkomoottori Wickström.

Hytti on purettu, vanha lasikuitu poistettu, köli ja peräpää uusittu sekä kone poistettu täydellistä läpikäyntiä varten. Vene on siis tällä hetkellä avomoottorivene, erittäin hyvänmallinen ja merikelpoinen. Täällä Perämeren pohjukassa puhutaan ”kalastajamallisesta” veneestä.

Vene on vajaan 7 metrin pituinen ja 2,7 metrin levyinen. Se on ajettu puhtaalle puupinnalle ja uudelleen kuidutettu ammattitaitoisesti Keminmaassa Laurilan Asennus Oy:n/Ahti Söyrinki toimesta. Lasikuitumattoa, hartsia ja kiihdyttimiä meni saamieni tietojen mukaan 175 kg. Veneeseen on uusittu vesivanerista teljut ja pari penkkiä. Tavoitteena oli tehdä vielä etupäähän yksi penkki. Vannasputkelle on porattu reikä 

Veneeseen täytyy suunnitella/valmistaa/asentaa rosterista uusi kalarauta, peräsin, kaiteita sekä ohjausjärjestelmä.

Klassikkomoottori on tällä hetkellä osina. Se on täydellisesti läpi käyty, tarkistettu ja varmuuden vuoksi laakeroitu. Venttiilien hionnan jälkeen se kasataan. Ulkokuoret on suolapuhallettu ja ne tietyltä osin maalataan vihreällä vasaralakalla. Ymmärtääkseni kone on sen jälkeen kuin uusi…

Alun perin tavoitteena oli saada avomoottorivene vesille kesällä 2011. Se ei toteutunut, sillä olimme alustavasti sopineet pulpettivene+perämoottori+traileri-kaupasta. Se toteutui.

Rakennettuamme Selkäsaaren pohjoispäätyyn merihenkisen torpan ja varastorakennuksen pääasiassa vuosina 2011-2013 em. veneprojekti on todellakin edelleen vaneprojekti...

Mikäli Sinua em. projektivene ja klassikkomoottori kiinnostaa, ilmoita siitä sähköpostin välityksellä, niin voin lähettää tarvittaessa muutamia kuvia projektiveneestämme. Mikäli asia senkin jälkeen kiinnostaa, niin neuvotellaan projektiveneellemme + klassikkomoottorillemme molempia osapuolia tyydyttävä hinta…

Tämä viesti tulee Perämeren pohjukasta Kemistä.

Ennen oli ennen, nyt on nyt...

Aikanaan työssä ja ammattiyhdistyskuvioissa ollessani kävin tämän tästä Helsingissä. 
Matkoihin liittyvien lentolippujen tilaaminen oli helppoa.
Ne hoidettiin joko suoraan Helsingistä tai itse soitin Kemissä olevaan matkatoimistoon - johonkin niistä - kerroin lipputarpeeni ja se oli siinä. 
VR-liput oli helppo kipaista hakemassa Kemin Rautaieasemalta lippupalvelusta...
Entä nyt?
Lähden pitkästä aikaa kokousmatkalle Helsinkiin rapiat kahden viikon kuluttua. Viime vuosina harvoilla kokousmatkoillani olen liikkunut junalla, eläkeläisalennuksin, vaikka matkaani liittyvät kustannukset maksetaankin.
Nyt päätin lähteä liikkeelle sinivalkoisin Finnairin siivin, ei tarvitse mennen tullen matkustusyötä junassa viettää.
En ole vähään aikaan varannut/maksanut lentolippuja netissä. Toki se onnistui, mutta onhan se monen mutkan takana. Peruslipun hintaan yritetään lisäksi myydä - aktiivisesti - vaikka mitä muuta palvelua
Jos ne kaikki olisin ottanut, lipun hinta olisi aivan toista suuruusluokkaa kuin nyt. Lentäminen Kemistä Helsinkiin on huomattavasti kalliimpaa kuin esimerkiksi Oulusta.

Totta, Oulusta matkustajavolyymit ovat aivan toista suuruusluokkaa kuin Kemistä mutta siltikin...

Se on usein sattumasta kiinni...

Se on usein sattumasta kiinni. Mikä? Muun muassa asuntokaupapassa - myyjän ja oikean ostajan kohtaaminen.
Kävi mielessä 1980- ja 90-lukujen vaihteessa tilanne, jossa olin mukana. Olin ostanut Haukkarissa sijainneen Suhosen leipomokiinteistön tontteineen. Ostossa oli kukaties liikaa tunnetta mukana.

Joka tapauksessa löytyi 4 hengen porukka, minä yksi neljästä, joka päätti rakentaa em. tontille modernin rivitalokiinteistön. Leppäsen Jussi laati suunnitelmat ja niin syntyi As Oy August ja Anna.
Osakkeita myytiin välittäjän kautta, loppuvaiheessa hiukan takkusi. Joka tapauksessa juuri kun viimeinen osake oli saatu myydyksi, asia tuli puheeksi erään Kemiin muuttaneen henkilön kanssa.
"Jos olisin tiennyt asiasta, olisin ostanut teiltä osakkeen. En olisi alkanut omakotitalon rakentamiseen!" hän minulle aidon tuntuisesti valisti.
Niinpä.
Olemme myymässä edesmenneen veljeni rivitaloasuntoa Kemin Kalkkinokalta kiinteistövälittäjän avustuksella. 
Kaikin puolin toimiva ja hyväkuntoinen pieni, saunallinen  kolmio. Toivon vilpittömästi, että tämän myynti ei kohtuuttomasti pitkity ja joku tuntemani henkilö tule sanomaan:"Miksi et ole kertonut minulle tästä aikaisemmin? Jos olisin tiennyt asiasta, olisin ostanut teiltä osakkeen."

Kaksi artikkelia - kaksi eri maailmaa...

Kaksi artikkelia - kaksi eri maailmaa - kyllä! Luin tänään Lapin Kansa-lehdestä Lappi puhuu-osiosta kaksi artikkelia:
Hakkuut kiihdyttävät ilmastonmuutosta, Pekka Nyman puheenjohtaja, Lapin Vihreät ja Uusiutuvat ilmasto-kysymyksessä valttikorttimme, Mauri Pekkarinen, eduskunnan I varapuhemies, Keskusta...

Ajatuksissani käännyn 100-0 jälkimmäisen näkemyksen kannalle, siitä ei ole kahta sanaa.

Olen itse kouluttanut 1970-luvun alkupuolelta lähtien Imatralla, Lappeenranassa ja Kemissä puunjalotusteollisuuteen osaajia, lähinnä prosessimiehiä ja -naisia.

Olen aina painottanut, painotan nytkin oltuani jo yli kymmenen vuotta eläkkeellä, että kyllä Suomessa puuta riittää. 
Puun käyttö on ollut aina vähäisempää kuin vuotuinen kasvu. Muun muassa Pohjois-Suomen uudet mahdolliset, puuhun perustuvat investoinnit ovat tärkeitä ja ehdottoman tervetulleita. Niiden osalta ei ole syytä heitellä kapuloita rattaisiin...

Enpä malta olla lisäämättä Taknikka&Talous-lehdestä juuri hetki sitten lukemaani tekstiä:

Julkisuudessa väitetään, että metsien lisäkäyttö tekee metsistä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä hiilidioksidin päästäjiä. Huonolla eli suurimmaksi osaksi vallalla olevalla metsänhoidolla näin voi ollakin.

Jos metsänhoito sen sijaan on oikein hyvää, metsästä tulee hiilinielu pitkäksi aikaa ja lisäksi myös hurja talousmoottori.

Kuutiometriin puuta sitoutuu 700 kiloa hiiltä. Suomen puuvarat kasvavat vuodessa noin sata miljoonaa kuutiota, josta hakkaamme noin 75 miljoonaa kuutiota. Metsämme voisivat kasvaa 150 miljoonaa kuutiota, mikä sitoisi noin sata miljoonaa tonnia hiiltä.

Voisimme hakata 140 miljoonaa kuutiota vuodessa ja jättää harkitusti kymmenen miljoonaa monimuotoisuutta lisäämään.

Hakkuun tuplaaminen merkitsisi metsä- ja puuteollisuuden liikevaihdon lisääntymistä luokkaa 20–30 miljardia euroa. Sen päälle tulevat vielä puun myynnistä, metsänhoidosta ja korjuusta kertyvät miljardit ja työpaikat.

Tämä mahdollisuus olisi meillä aivan käden ulottuvilla. Lisäkasvulla voisimme säilöä jättimäärät hiiltä rakennusmateriaaleihin ja syrjäyttää fossiiliset raaka-aineet pakkauksissa ja liikennepolttoaineissa lähes kokonaan.

Päätehakkuun jälkeen uusi kasvu voidaan saada alkuun jo heti seuraavana kesänä. Näin voisimme alle kymmenessä vuodessa sitoa useita tonneja hiiltä joka kesä.

Oletko mainoksen uhri?

Muistan erittäin hyvin ne ajat, kun pankit alkoivat "sopeuttamaan toimintojaan ajan hengessä"...

Muun muassa ensimmäisten toimenpiteiden joukossa olivat pankkiautomaatit. Asiakkaat ohjattiin nostamaan käteistä pankin tuulikaapissa tai kadulla - lipan alla - olevista pankkiautomaateista - "ilmaiseksi".

Olen asiasta aika monta kertaa kirjoittanut lehtiin hengessä: Minä en suostu siihen. 

Olenko suostunut myöhäisemmässä vaiheessa? 

En sillä käteistä rahaa tarvitessani menen nostamaan sitä pankista kassalta niin kauan kuin sitä sieltä yleensä on nostettavissa.

Toki olen vuosikymmeniä maksanut laskujamme netin kautta ja käytän pankkikorttia.

Näitä uusia maksumahdollisuuksia tulee jatkuvasti lisää. Itselläni on tunne, että ne eivät jatkossa ole niin ongelmattomia kuin mainokset väittävät...

Alla oleva on Helsingin Sanomien sivuilta otettu mainos:

Mobiilimaksaminen on yhä useamman ulottuvilla

Tuttu rimpsu “lompakko, avaimet, puhelin” voidaan pian unohtaa. Kännykkä on jatkossa ainoa kapine, jonka tarvitsee kotoa poistuessa: lukot voi avata ja maksut hoitaa pelkällä älypuhelimella.

Visa Google Pay

Julkaistu: 2.11. 8:58

Google Pay Suomeen

"Visa-kortin käyttäminen Google Payn kautta on paitsi turvallista, myös nopeampaa ja helpompaa kuin kortilla maksaminen”, kertoo Vesa Tukonen, Visan Suomen-johtaja.

Google Pay toimii Nordean asiakkaiden Android-puhelimissa, joissa on käytössä Lollipop 5.0 -käyttöjärjestelmä tai uudempi. Google Payllä voi maksaa niin kaupoissa, verkkokaupoissa kuin sovelluksissakin. Maksutavan saa käyttönsä lataamalla Play-kaupasta ja lisäämällä siihen oman Visa-kortin tiedot. Maksaminen kaupoissa sujuu kuten lähimaksukorteillakin: puhelinta pidetään maksupäätettä vasten, kunnes näytölle ilmestyy teksti onnistuneesta maksusta. Helppoa kuin mikä!

”Google Pay toimii kaikkialla, missä lähimaksukin. Jos kassalla on lähimaksusymboli, voit olla varma siitä, että maksu sujuu nopeasti, helposti ja turvallisesti”, opastaa Tukonen.

Google Paylla on kätevä maksaa myös verkkokaupassa ja sovelluksissa.

Visan tokenisaatio pitää tiedot turvassa

Google Pay perustuu NFC-teknologiaan ja toimii siten, että kännykkää pidetään maksupäätteen päällä, aivan samalla lailla kuin lähimaksukorttiakin. PIN-koodia ei tarvitse näppäillä, vaan maksu tapahtuu lähimaksutekniikan avulla muutamassa sekunnissa. Samalla luottokortin tiedot pysyvät turvassa, sillä Visan tokenisaatiotekniikka korvaa kortin tiedot yksilöllisellä koodilla, joka menee maksujärjestelmään korttitietojen sijaan. Näin omat tiedot eivät välity kauppiaalle tai muille osapuolille, ja maksaminen on erittäin turvallista.

“Kun maksaa Visa-kortillaan Google Payn kautta, voi olla varma, että korttitiedot pysyvät turvassa ja että maksaminen on nopeaa ja helppoa”, toteaa Visan Suomen-maajohtaja Vesa Tukonen.

Katajanoksien hakukävely...

Kävimme hetki sitten hakemassa muutamia katajanoksia Lammenmetsästä > käyttökielessä Lammenmetästä.
Laskeuduttuamme Haukkarinkadun ja Möylyntien risteyksestä metsäpolulle vastaamme tuli kaksi tuttua eläkeläistä kiikarit kaulassa. Lintutieteilijä, kirjailija Pentti Rauhala ja entinen Kemin kaupungin lakimies Matti Rask.
Muutaman sanan - muun muassa moottoritien varteen istutetusta komeasta männiköstä - vaihdettuamme jatkoimme matkaa ja käännyimme polkua pitkin metsään.

Mikä ihmeen Lammenmetsä? Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin.

Kun Kemissä Möylyntietä jatkaa alamäkeen etelään ohitustien suuntaan ja menee hiukan viistoon vasemmalle, siinä on vanha Lammenmetsä.

Niin - uuden leikkikentän jälkeen on mentävä jalkaisin. Lammenmetsän reunassa oli vielä 1950-luvun alkupuolella lampi, jossa naisväki kävi pyykkiä pesemässä.
Lammen paikalle rakennettiin Kemin kaupungin toimesta pieni sorakenttä, joka näyttää huollon-/käytönpuutteessa kohtapuolin metsittyvän...

Rannassa, nykyisen moottoritien paikalla, oli Mikonranta. Mikonrannan töyräällä pidettiin soutuveneitä myös Haukkarinrannassa vähän etäämpänä. Keväällä/alkukesällä sai aistia "huumaavaa tervan tuoksua", kun mökkiläiset tervasivat veneitään.

Tuo edellä mainittu Lammenmetsä ja sen lähialueet Haukkarinkadun eteläpuolella oli aidattu, koska siellä pidettiin lehmiä kesäaikaan. "Liukumiinat" (lehmänpaskat) tulivat tutuiksi pikkupoikana juostessamme itse raivatulle jalkapallokentälle rannan tuntumaan...

Lenkin kierrettyämme kerroin vaimolleni lyhyen kaavan mukaan tositarinan Mikonrannassa olleen soutuveneemme ja siihen varta vasten tehtyjen kahden pienen puhjeen polttamisesta. Äitini teetätti Peurasaaressa Lahdenperän Suutariliikkeessä em. purjeet ja hän oli erittäin pahoillaan, vihainen silloisten "lättähattujen" polttotempusta.
Ilmeisesti syyspimeällä em. nuoretmiehet olivat juopottelemassa rannalla ja joku älypää sai päähänsä pistää pystyyn kunnon roihut > kokon.
Asiaa luonnollisesti tutkittiin, oli tiettyjä epäilyjä "pääpukarista", mutta asia jäi silleen. Kaikki edellä mainitut rantaremmiläiset ovat olleet jo pitkään pari metriä multaa silmillään...

Eräs Facebook-tekstini tänään...

Että mitäkö mietin? No hetki sitten kävi mielessä, että tämän vuoden aikana olen tehnyt monia asioita ensimmäistä kertaa.


Sellainen tapahtui muun muassa tänäänkin.


Vaimoni kysyi minulta, lähdenkö Kemin kirkkoon illansuussa Pyhäinpäivän hartaukseen. Hän ohjeisti minua tilaisuudessa luettavan vuoden aikana kuolleiden kemiläisten seurakunnanjäsenten nimet. 
Kyllä - lähdimme ajoissa liikkeelle vieden Peurasaaren hautausmaalle lähiomaistemme haudoille kynttilät. Siellä oli väkeä aika lailla ja koko hautausmaa oli eräänlaisena kynttilämerenä...


Kirkon tilaisuus oli koruttoman vaikuttava. Pitkä oli luettavien lista. Noin kaksikymmentä henkilöä kuolleista oli meille henkilökohtaisesti tuttuja, mukana luonnollisesti helmikuussa kuollut veljeni Eero...

Ennen oli ennen, nyt on nyt...

Ennen oli ennen, nyt on nyt...

Niin mitä? No työssä ja valtakunnallisissa ammattijärjestökuvioissa ollessani elettiin esim. esityslistojen/pöytäkirjojen osalta paperiversioaikaa.
Se toimi mielestäni erinomaisesti. Posti toi mm. Helsingistä tarvittavat kokousmateriaalit tarkalleen siihen aikaan kuin oli tarkoitus. 
Esimerkiksi lähtiessäni OAJ/AOO- mihin tahansa kokoukseen tai seminaariin saatoin olla varma, että minulla oli käytössäni kaikki tarvittava materiaali - riittävän ajoissa tutustumista ja kannanmääritystä varten - aina...

Eläkeläisenä olen eräissä vaatimattomissa valtakunnallisissa kuvioissa mukana ja tuskailen tiedon kulkua - oikeastaan - kulkemattomuutta. Se on tätä tietoähkynykyaikaa, jolloin mikään ei tunnu välillä toimivan...