keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Toni Ursin keksi kotiverstaassaan biljardiliidun, jota ylistävät maailman parhaat pelaajat...

Hmmmmm - vai niin - tällaista innovaatiota lisää mutta... 

Valitettavasti maailmalla "nuuskii" satoja yrityksiä, jotka ovat valmiita keinoja kaihtamatta kopioimaan kaiken mikä vähääkään haiskahtaa rahalta. Ja tämä haisee - kertakaikkiaan... 


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Toni Ursin keksi kotiverstaassaan biljardiliidun, jota ylistävät maailman parhaat pelaajat

Jyväskyläläisessä omakotitalossa syntyi mullistava snookerliitu. Juuri tällaisista vientikeksinnöistä Suomi näkee päiväunia.
Keksinnöt
Snooker peli.
Liitua lisätään kepin kärkeen ennen jokaista lyöntiä lisäämään pitoa.Antro Valo / Yle
Tuiki tavallisen jyväskyläläisen omakotitalon kotiverstaalla syntyi viime vuonna yllättävä keksintö.
Toni Ursin kehitti päivätöidensä ohessa mullistavan snookerliidun, josta puhuvat kaikki huippuammattilaisista harrastajiin.
Snooker on isolla pöydällä pelattava biljardipeli, jonka mahtialueita ovat Britannia ja Kiina. Mutta lajin vuosikymmeniin tärkein innovaatio tulikin Suomesta, jossa iso osa kansasta ei tunne koko peliä.

Toni Ursin
Liitu syntyi vuosi sitten talvella Toni Ursinin kotiverstaalla Jyväskylässä. Ruuvipenkin päällä on valmiita raakakappaleita.Antro Valo / Yle

Moni on joskus hypistellyt käsissään tavallista biljardiliitua. Liidun tehtävänä on antaa lyönnille pitoa, eli parantaa kepin kärjen ja lyöntipallon kosketusta.
Liidusta huolimatta snookeria on pitkään vaivannut mystinen ongelma nimeltään kick eli kikki. Se tarkoittaa silloin tällöin tulevaa pelaajasta riippumatonta virhekosketusta, joka muuttaa arvaamattomasti pallon kulkua ja johtaa usein häviöön. 
Kickin aiheuttajaksi on epäilty biljardipöydän verkaa, staattista sähköä ja palloihin kertyvää kuonaa, mutta mysteeriä ei ole selvittänyt kukaan.
Kickit jäivät kummittelemaan biljardia pienestä pitäen pelanneen Toni Ursinin mieleen, kun hän katsoi muutama vuosi sitten snookeria televisiosta.
– Selostaja Aki Kauppinen pohti sitä, miten iso ja paljon tutkittu ongelma kikki on, ja sanoi että se on kova jätkä joka sen ratkaisee, Ursin kertoo kotonaan Jyväskylässä.
Tavallisena teollisuustyöntekijänä päivätyötään tehnyt 39-vuotias Ursin aloitti kuitenkin toisesta kehityskohteesta, eli biljardikeppien kärkiosasta tipistä. Hän kehitti mielestään hyvän tipin, ja sen myymiseksi perustettiin vuonna 2014 yritys nimeltä Taom Tips, jossa oli mukana myös menestyksekkään uran tehnyt ammattilaispelaaja Mika Immonen.
Taom myi parissa vuodessa kohtuullisesti tippejä, sai nimeä markkinoilla ja oli Ursinin mukaan lähellä isoa läpimurtoa myös toisen tipin kanssa. Siinä Ursin kuitenkin törmäsi ongelmaan, jota hän ei saanut ratkaistua.
Oli aika yrittää seuraavaa keksintöä. Ursin suuntasi tarmonsa kickeihin.
Moni olisi ensin purkanut perinteiset liidut atomeiksi selvittääkseen niiden koostumuksen, mutta Ursin kiersi laboratoriot kaukaa. Hän halusi tietää mahdollisimman vähän ja pohtia ongelmaa puhtaalta pöydältä.

Snooker pelin keppiliitua.
Joulukuussa verstaalla valmistettuja liituja.Antro Valo / Yle

Moni keksijä on tee se itse -mies, eikä Ursin ole poikkeus. Tekemisen kivijalkana toimivat ammattikoulun kemianopinnot ja teollisuusduunarin käytännön kokemus kemiallisista aineista.
Työ alkoi joulukuussa 2016. Ursin haki koostumusta, joka pölyttäisi ja sotkisi mahdollisimman vähän, mutta antaisi mahdollisimman hyvän pidon. Hän sekoitteli erilaisia liitumöykkyjä pullonkorkkeihin ja muihin muotintapaisiin, ja testaili pitoa biljardipöydällä kotonaan.
– Tein yhden köntin, kokeilin sitä, muutin koostumusta ja kokeilin taas. Jossain neljännenkymmenennen kappaleen kohdalla tuntui, että nyt olen löytänyt jotain. Testasin sitä pitkään, ja tuntuma oli tosi hyvä, Ursin kertoo.
Ursin tarvitsi ammattilaispelaajan mielipiteen. Hän soitti Suomen ainoalle ammattilaiselle Robin Hullille, joka innostui Ursinin kunnianhimoisuudesta ja lupasi ottaa liidun kokeiluun, mutta vannoi pysyvänsä uskollisena omalle liitumerkilleen.
Parin viikon testaamisen jälkeen Hull soitti takaisin. Ursin innostuu yhä, kun muistelee puhelua.
– Se oli ihan uskomaton puhelu. Robin tykitti kolme varttia sellaisilla sanoilla kuten uskomatonta ja shokeeraavaa, enkä ehtinyt sanoa väliin juuta enkä jaata. Robin sanoi, että nyt olen jonkun ison äärellä.

Snooker peli.
Snooker on isolla pöydällä pelattava tarkkuuslaji, jossa yksikin virhelyönti voi johtaa tappioon. Huippuammattilaiset suhtautuvat keppeihin ja liituun intohimoisesti.Antro Valo / Yle

Liitu oli tehnyt sen mitä Ursin oli hakenutkin, eli hävittänyt kickit lyönneistä lähes kokonaan.
– Robin pyysi heti lisää testikappaleita ja sanoi, että vaikket alkaisi tehdä liitua muille, niin tee hänelle.
Ursin toimitti liituja, ja Hull antoi niitä pelireissuillaan kokeiltaviksi muillekin ammattilaisille. Väliin tuli kesätauko, kunnes syyskuussa Ursinin sähköpostiin ja Twitter-tilille alkoi putoilla viestejä.
Kymmenet snookerin maailmankiertueella pelaavista noin 130 ammattipelaajasta tilasivat liitua kokeiluun.
Vain muutamassa viikossa pala Jyväskylän ihmeliitua päätyi lähes kaikkien ammattilaisten käsiin, myös terävimpään kärkeen. Valovoimaisimmat tähdet, kuten maailman listaykkönen Mark Selby, hehkuttivat keksintöä Twitterissä.
– Tämä liitu on parasta, mitä pelille on minun aikanani tapahtunut, tviittasi puolestaan Shaun Murphy, maailmanlistan kuutonen.
Verstaan rauha vaihtui täyteen hulabalooseen. Liitua meni niin paljon kuin Ursin ja kolmas Taom-yhtiökumppani Ali Kinnunen ehtivät valmistaa muutaman neliömetrin kotiverstaassa. Kumpikin kävi päivätöissä, ja illalla alkoi liitujen teko.
– Yötä myöten niitä tehtiin, ja vaimo pakkasi ja lähetti valmiit liidut ostajille. Muutama tunti oli pakko säästää unille, koska päivätöissäkin oli kiirettä eikä vapaapäiviä pystynyt ottamaan. Ei sitä tahtia olisi pitkään jaksanut, Ursin sanoo.
Liituja myytiin työhulluuden partaalla tehtynä omasta nettikaupasta parissa kuukaudessa yli 10 000 kappaletta.
Suomesta katsottuna yhden liidun potentiaali voi tuntua pieneltä, mutta maailmalla snookerin suosio on vahvassa kasvussa.
Lajiin hurahtaneessa Kiinassa pelaajia on jo arviolta 60 miljoonaa, ja muualla maailmassa suunnilleen saman verran lisää. Jyväskylän ihmeliidulla on edessään varovaisestikin laskettuna noin sadan miljoonan ihmisen markkina.
Kotiverstaan kapasiteetti ei riittänyt tyydyttämään kysyntää, kun koko snookermaailma kiinnostui uutuudesta. Isot jälleenmyyjät alkoivat ottaa yhteyttä.
– Sitten oltiinkin ihan kusessa, Ursin hymähtää.
Tuotanto ruuhkautui. Jonoon kertyi tuhansia liitutilauksia, toimitusajat pitenivät kuukauteen ja ostajat kuumenivat.
Oli tehtävä suunnanmuutos.
Taom teetti yritysanalyysin, ja Ursin ja putkihommia tehnyt yhtiökumppani Kinnunen päättivät jättäytyä vuodenvaihteessa toistaiseksi pois päivätöistään. Uudet tuotantotilat löytyivät siististä hallinpätkästä läheiseltä pienteollisuusalueelta, ja kapasiteetti on kasvanut tuhanteen liituun päivässä kotiverstaan viidensadan sijaan.

Ali Kinnunen ja Toni Ursin.
Toni Ursin (oikealla) ja yhtiökumppani Ali Kinnunen Taomin uunituoreessa edustustilassa. Liidut myydään muun muassa mustissa yksittäispakkauksissa.Antro Valo / Yle

Ursin ja Kinnunen kattavat tuotantotilojen yhteydessä olevan edustustilan pöydälle kahvia, munkkirinkilöitä, pakastepullia ja suklaavohveleita.
Ursin vastailee puheluihin, ja hänen älykelloonsa piippaa jatkuvasti sähköpostia. Kiinasta tulee jo kolmatta päivää sähköpostiin muutaman minuutin välein tyhjiä tilauskaavakkeita, eikä Ursin tiedä mistä on kyse.
Myynnistä ja markkinoinnista vastaava Taomin neljäs yhtiökumppani Joonas Ohtonen soittaa: tänään kyselyitä on tullut Marokosta ja Kiinasta.
Tiedossa on ratkaiseva kevät, Ursin kertoo.
Ensin jonosta puretaan kuudentuhannen liidun tilaukset, ja samalla Taom käy neuvotteluja isojen kiinalaisten jälleenmyyjien kanssa. Toisen päämarkkinan Britannian suuntaan jälleenmyyntisopimuksia syntyi jo syksyllä.
Ursin kertoo kaikesta rauhallisesti ja vaatimattomasti, vaikka selvää on että:
1) Tavallisen suomalaismiehen ei ole helppo tottua hetkessä olemaan koko snookermaailman mielenkiinnon kohteena, ja
2) Ursin ja yhtiökumppanit saattavat tienata liidulla isoja summia.
Myyntipotentiaaliltaan liitua voi verrata mihin tahansa haluttuun urheilutuotteeseen.
Yritysanalyysin mukaan Taomin liikevaihto voi kasvaa tulevina vuosina ainakin miljooniin tai parhaassa tapauksessa kymmeniin miljooniin euroihin vuodessa.

Ali Kinnunen ja Toni Ursin.
Ursin ja Kinnunen lajittelevat liituja viittä vaille valmiissa uusissa tuotantotiloissa. Kuvaaminen paikassa on rajattua, jotta kilpailijat eivät pääse jyvälle tuotantotavasta.Antro Valo / Yle

Taomin suunta sopii suoraan niihin trendeihin, joita nyky-Suomi tai ainakin nykyhallitus janoaa. Se on kotimaisella innovaatiolla kansainvälisille markkinoille läpilyövä vientiyritys.
Keksijöille myönnettäviä tukia on rukattu yritys- ja vientipainotteisiksi, ja hallituksen tavoitteena on kaksinkertaistaa pk-yritysten vienti vuoteen 2020 mennessä.
Ursinkin sai syksyllä puhelun Keski-Suomen ely-keskuksesta.
Virkamies halusi tietää, mitä tippiaikoina rekistereihin päätyneelle Taomille kuuluu, ja olisiko yrityksellä tarvetta hakea rahoitusta. Sattumalta puhelu osui oivaan saumaan, ja nyt Taom odottaa päätöstä Business Finlandin 50 000 euron Tempo-rahoituksesta, jolla tuettaisiin yrityksen kasvua.
– Kävin soittelemalla läpi vanhoja keksijäasiakkaita, kun haravoin mahdollisesti rahoitettavia hankkeita. Oli mukava yllätys kuulla, miten tällä yrityksellä on mennyt, Ursinille soittanut innovaatioasiantuntija Jouni Hynynen kertoo.
Hynysen mukaan keksintöjen saaminen maailmalle ei ole jokapäiväistä. Moni lupaavakin keksintö jää pimentoon, koska sopivia rahoituskanavia ei löydy tai keksijästä loppuu ratkaisevassa vaiheessa virta. Innovaatiotuet on rukattu parin viime vuoden aikana täysin uusiksi, ja nykyjärjestelmä tukee vahvasti yrittäjyyttä.
– Palvelut suuntautuvat yrityksille, ja mielellään sellaisille joilla on jo valmiiksi historiaa. Yksittäisille keksijöille tilanne on hankalampi kuin ennen, mutta jos keksijä on mukana yrityksessä, sitten tukia on tarjolla varsin hyvin, Hynynen sanoo.
Mitenkään järjestelmällistä haravointi ei ole. Keski-Suomessa sitä tehdään kokeiluluonteisesti Hynysen aktiivisuuden varassa. Mutta Taom tunnetaan myös tukiverkoston ylemmillä portailla.
– Keissi on tuttu ja kiinnostava. Hienoa, että Suomesta voi löytyä tuollainenkin menestyvä marginaalituote, sanoo Tekesin ja Team Finlandin liittona vuodenvaihteessa syntyneen Business Finlandin tuotepäällikkö Risto Lustila.

Snooker peli.
Liidun koostumus on tiukasti varjeltu salaisuus.Antro Valo / Yle

Mutta missä Ursinin liidun taika piilee? Mitä ihmettä hän keksi, mitä isot liitufirmat eivät jo aikoja sitten olleet keksineet?
Perinteisesti biljardiliidut valmistetaan kalsiumkarbonaatista, johon sekoitetaan lisäaineita. Omasta reseptistään keksijä ei suostu paljastamaan mitään.
– Se on vähän erilainen kuin muut. Mitään muuta en voi sanoa, etteivät kilpailijat pääse kärryille.
Patenttia Ursin ei halua keksinnölleen hakea. Jos hakemus menisi läpi, hän joutuisi julkistamaan tarkan valmistustavan.
– Kiinalaiset muuttaisivat siitä gramman tai kaksi, ja se olisi paperilla eri tuote. Eikä minulla olisi mahdollisuutta valvoa kopiointia. Se olisi kuin heittäisi reseptin saman tien kilpailijoiden pöydälle, Ursin sanoo.
Maailman liitumarkkinoita hallitsee lähes yksinoikeudella Chicagossa sijaitseva yhdysvaltalaisyhtiö Tweeten Fibre ja sen kaksi tuotemerkkiä Master ja Triangle. Lisäksi markkinoilla on jokusia pienempiä valmistajia.
Isot yhtiöt eivät ole vielä lähestyneet Taomia suorilla ostotarjouksilla. Mutta liituja ne ovat tilanneet.
– Aivan varmasti ne ovat vieneet liidut saman tien labraan tutkittavaksi, Ursin sanoo.
– Mutta väitän, että salaisuuden selvittäminen ei ole helppoa.
Ensimmäisenä Ursinin keksinnöstä kirjoitti Suomessa lokakuussa Ilta-Sanomat(siirryt toiseen palveluun).

tiistai 23. tammikuuta 2018

Marko Kilven kolumni: Kun kuolema tuli kylään Kuolema...

Elämässä täytyy olla ja on vaihtoehtoja - aina, vaikka alla olevassa todetaanJos ihminen kadottaa tähtäimensä tulevaisuuden suhteen, kaikki menettää merkityksensä ja ihminen hiipuu nopeasti pois niin henkisesti kuin fyysisestikin. Juuri tästä syystä suurin osa itsemurhistakin tehdään. Tulevaisuudessa ei ole mitään mitä kohti kulkea.


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Marko Kilven kolumni: Kun kuolema tuli kylään

Kuolema

Kolumnisti Marko Kilpi
Kolumnisti Marko KilpiToni Pitkänen / Yle




Kuolema on minulle tuttu. Olen tehnyt poliisina sen kanssa tiiviisti töitä parikymmentä vuotta.
Olen käsitellyt kuoleman jäljiltä valtavan määrän ihmisiä, jotka vielä hetki sitten olivat hengittäviä, ajattelevia, tuntevia olentoja. Ja sitten he lakkasivat olemasta.
Olen kirjoittanut romaanisarjaa viitisen vuotta, jossa kuolema on merkittävässä roolissa, sitä voisi pitää jopa yhtenä tarinan hahmoista. Vaikka minulla on pitkä kokemus kuolemasta, jouduin kirjoitustyötä varten syventämään tuota kokemusta vielä enemmän. Kuljin sairaalan ruumishuoneella, tein jopa työvuoroa hauturin apurina, sukkapoikana mustan auton vänkärin paikalla. Kuvittelin tietäväni kuolemasta kaiken.
Me riehumme oravanpyörässä, kehittelemme toinen toistaan merkillisempiä ongelmia ja juoksemme loputtomasti kiiltävän perässä.
Äitini kuoli joulun alla vasta 68-vuotiaana. Sain huomata, etten ollut tiennyt kuolemasta juuri mitään.
Lohdutuksen sanat, joita olen toistellut vuosien aikana lukemattomilla vainajakeikoilla, juuri läheisensä menettäneille ihmisille, tuntuivat yhtäkkiä korneilta ja kummallisen merkityksettömiltä.
Kuolema on osa elämää, varsinkin sitä on tullut viljeltyä loputtomasti. Eihän se ole totta. Kuolemalla ei ole mitään tekemistä elämän kanssa. Elämässä kaikki jatkuu, etenee, kasvaa, selviytyy. Kuolemassa mikään ei jatku. Ei kasva. Ei selviydy. Silloin kaikki loppuu hyvin tyhjentävällä tavalla ja sen ymmärtää vasta sitten, kun riittävän läheinen ihminen kuolee. Kuten nyt tapahtui.
Äiti on ainoa ihminen, joka on ollut elämässäni mukana aivan alusta lähtien. Hän on ollut iso osa elämääni ja arkeani. Olin pitänyt hänen olemassaoloaan itsestäänselvyytenä, enkä ollut osannut kuvitella, millaista elämä olisi ilman häntä.
Nyt tiedän. Se on outoa. Vierasta. Epätodelliseltakin tuntuvaa. Me ympäröimme itsemme asioilla, joista elämämme pohjimmiltaan koostuu.
Kanssaihmiset ovat merkittävin tekijä siinä yhtälössä, sillä meidät on rakennettu olemaan yhteydessä toisiimme. Kun siitä yhtälöstä poistetaan olennainen pala, yhtälöön tulee häiriö. Se ei enää toimi kuten ennen. Se ontuu ja kun pala on riittävän iso, vioittaa se yhtälöä niin pahasti, ettei mikään enää tunnu toimivan.
Yhdestä asiasta olen ainakin suhteellisen varma: Aikaa ei ole yhtään haaskattavaksi.
Mutta elämä jatkuu. Se on puolestaan totta. Tyhjä kohta paikkautuu tavalla tai toisella tai sen kanssa oppii elämään.
Aika parantaa haavat. Jälleen lausahduksia, joita on tullut vainajakeikoilla viljeltyä. Se onkin seuraava asia, joka on tuottanut päänvaivaa kuoleman suhteen – aika.
Se kulkee eteenpäin vastustamattomasti ja sen ansiosta meillä kaikilla on lopulta vain yksi ja sama päämäärä.
Kuolema. Sille ei kukaan pysty mitään. Me riehumme oravanpyörässä, kehittelemme toinen toistaan merkillisempiä ongelmia ja juoksemme loputtomasti kiiltävän perässä.
Kun kuolema tulee, niiden merkitys yhtäkkiä katoaa. Kaikki pyyhkäistään naurettavan kevyesti syrjään.
Kun lopputulos on aina sama ja noinkin lohduton, miksi edes yrittää?
Aika on säälimätön vastustaja, sillä jokainen hetki on historiaa. Jokainen hetki on jo menneisyyttä.
Nyt. Mitä se tarkoittaa? Onko sellaista olemassakaan? Me emme voi elää siten, että päämäärämme on kuolema. Tyhjyys. Loppu.
Jos ihminen kadottaa tähtäimensä tulevaisuuden suhteen, kaikki menettää merkityksensä ja ihminen hiipuu nopeasti pois niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Juuri tästä syystä suurin osa itsemurhistakin tehdään. Tulevaisuudessa ei ole mitään mitä kohti kulkea.
Pitää elää hetkessä. Nauttia siitä mitä on. Jälleen kuluneita kliseitä. Mutta kuinka totta ne ovatkaan? Mikä elämässä on lopulta tärkeintä? Onko se rakkaus? Rikkaus? Ilo? Vapaus? Mikä on lopulta elämän tarkoitus?
Ihminen kuolee vasta sitten, kun hän katoaa muistoistamme.
Yhdestä asiasta olen ainakin suhteellisen varma: Aikaa ei ole yhtään haaskattavaksi.

Ällistyttävän nopeasti se nimittäin loppuu ja elämässä on niin paljon selvittämättömiä asioita ja kysymyksiä, joihin on löydettävä vastauksia.
Voihan olla, että elämän tarkoitus on elämä itse. Silloin jokainen hetki on korvaamattoman arvokas, täysin merkityksettömältäkin tuntuva. Kuinka usein tulee elämästä ajateltua siten?
Asia saattaa olla niinkin, että kaikki ei lopukaan kuolemaan.
Jos ajatellaan, kuinka monimutkaisesti elämä on syntynyt, miten jokaisessa elävässä olennossa on jostain syystä sisäänkirjattuna samanlaista logiikkaa, selvää tarkoitusta - monimutkaisia käskyjä selviytyä, elää ja kehittyä – tuntuisi kuolema kaiken loppuna sellaiseen verrattuna käsittämättömän mielikuvituksettomalta ja epäloogiselta vaihtoehdolta.
Siinä on samanlaista epäloogisuutta kuin väittämässä, että ennen alkuräjähdystä ei ollut mitään, ei edes aikaa ja yhtäkkiä oli kaikki.
Ja toisaalta, kyllähän elämä jatkuu tietyllä tavalla vielä kuolemankin jälkeen.

Ihminen kuolee vasta sitten, kun hän katoaa muistoistamme. 

Tätä en olekaan vielä käyttänyt vainajakeikoillani. Kenties on aika päivittää lohdutussanastoa.
Siellä se äitinikin vielä elää. Muistoissamme, siinä yhtälössä, jossa hän oli olennainen ja itsestään selvä pala arkeamme. Se on ainakin totta.
Marko Kilpi
Kirjoittaja on poliisi ja kirjailija, palkittu dekkaristi. Hän tutkiskelee elämää ja sen ilmiöitä suoraan silmästä silmään niin poliisin kuin myös nelilapsisen perheenisän näkökulmasta.

maanantai 22. tammikuuta 2018

Presidenttipeliä parhaimmillaan/pahimmillaan...


Nyt se alkaa! Mikä? Presidenttipeli parhaimmillaan/pahimmillaan ja suomalaisten äänestäjien hämmentäminen/hämääminen.
Alla olevassa artikkelissa todetaan: 
Accuscoren laatima ennuste ei ole presidentinvaaleja koskeva kysely, vaan se on aiempien kannatuskyselyiden pohjalta muodostettu arvio.
Hmmmmm - vai niin - arvio, joka lienee yhtä luotettava kuin omatekemäni jo aikapäiviä sitten. Toistaiseksi ei ole tarvetta näkemystäni toisen äänestyskierroksen tarpeellisuudesta muuttaa...

Suora nettilainaus Lapin Kansa-lehden sivuilta:
PRESIDENTINVAALIT

Toinen kierros häämöttää jo, paljastaa IL:n tilaama ennuste: Niinistön kannatus jäisi alle 50 prosentin

Accuscore-yhtiön Iltalehdelle tekemän ennusteen perusteella Pekka Haavisto (vihr.) jatkaisi Niinistön kanssa toiselle kierrokselle.



Markku Uhari
Presidentinvaalit voivat mennä toiselle kierrokselle, jos Iltalehden ja Alma Median maanantaina julkaisema ennuste toteutuu.
Iltalehti julkisti Accuscore-yhtiöltä tilaamansa, presidentinvaalien ensimmäistä kierrosta koskevan vaaliennusteen presidenttitenttinsä aluksi maanantai-iltana.
Ennusteen perusteella gallup-ykkösenä pysyneen kansanliikkeen ehdokkaan Sauli Niinistön kannatus olisi ensimmäisellä kierroksella 49,2 prosenttia. Ennuste veisi siis vaalit niukasti toiselle kierrokselle, koska yksikään ehdokas ei saavuttaisi vähintään 50 prosentin kannatusta.
–Minun kannaltani olisi tärkeintä, että jollain kierroksella tulisi valittua, Niinistö kuittasi, kun toimittaja Susanne Päivärintä kysyi tämän kommenttia.
Niinistön perässä järjestys noudattaisi pitkälti viimeaikaisia gallupeja. Vihreiden Pekka Haavisto jatkaisi toiselle kierrokselle 13,6 prosentin kannatuksella.
–Toinen kierros on hyvin tärkeä näissä vaaleissa, Haavisto sanoi toimittaja Juha Ristamäelle.
Kolmanneksi ja näin pois toiselta kierrokselta jäisi jälleen oman valitsijayhdistyksensä ehdokas Paavo Väyrynen. Kasvujohteisesta kannatuksestaan huolimatta Väyrysen kannatus jäisi 13,2 prosenttiin ja näin Haaviston taakse. Väyrynen totesi, että hänellä on tällä hetkellä nouseva kannatus.
–Todennäköisesti se on jo korkeampi kuin tuota analyysiä tehtäessä, Väyrynen totesi.
Accuscoren ennuste povaa siis liki pitäen samaa asetelmaa kuin vuoden 2012 presidentinvaaleissa, jolloin Niinistö ja Haavisto ottivat kannatuksistaan toisella kierroksella mittaa Väyrysen jäädessä kolmanneksi.
Väyrysen jälkeen neljänneksi eniten ääniä keräisi perussuomalaisten Laura Huhtasaari.
Accuscoren laatima ennuste ei ole presidentinvaaleja koskeva kysely, vaan se on aiempien kannatuskyselyiden pohjalta muodostettu arvio.
Viime viikon lopussa julkaistujen kannatuskyselyiden perusteella Sauli Niinistön kannatus on ollut laskussa. Niinistön kannatus oli Alma Median torstai-iltana julkaiseman kyselyn perusteella 58 prosenttia ja Helsingin Sanomien perjantaina julkaisemassa 68 prosenttia.

Yli 1,2 miljoonaa on jo äänestänyt

Ensimmäisen kierroksen varsinainen äänestyspäivä on sunnuntai 28. tammikuuta, ja mahdollinen toinen kierros järjestetään pari viikkoa myöhemmin 11. helmikuuta.
Ensimmäisen kierroksen ennakkoäänestys on parhaillaan käynnissä. Oikeusministeriön vaalitietopalvelun mukaan Suomessa on maanantaina kello 18 mennessä käynyt äänestämässä yli 1,2 miljoonaa ihmistä. Äänestysprosentti on siis tällä hetkellä 29,1.

Puolustusministeri Niinistö pitää kaksois­kansalaisia turvallisuus­uhkana ...

Vihdoinkin Suomi alkaa herätä "Ruususen unesta". Olemme olleet lapsellisen sinisilmäisiä ympärillämme tapahtuneista muutoksista.
Vuoden 2014 jälkeen: Maailma, Eurooppa, Itämeren alue ei ole entisellään... 
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Kotimaa
Puolustusministeri Niinistö pitää kaksois­kansalaisia turvallisuus­uhkana – ”Viides kolonna on torjuttava jo rauhan aikana”

Valtakunnallisten maanpuolustuskurssien avajaisissa puhunut puolustusministeri Jussi Niinistö ei halua kaksoiskansalaisia sotilasvirkoihin.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin) puhui maanantaina valtakunnallisten maanpuolustuskurssien avajaisissa.
PUOLUSTUSMINISTERI Jussi Niinistö (sin) ei luota kaksoiskansalaisiin Puolustusvoimien sotilasviroissa. Valtakunnallisten maanpuolustuskurssien avajaisissa Helsingissä puhunut Niinistö perusteli kantaansa puolustushallinnon sisäisen turvallisuuden turvaamisella.

”Viides kolonna on torjuttava jo rauhan aikana. Meillä tulee olla sataprosenttinen luottamus niihin henkilöihin, joita nimitämme maanpuolustuksen avaintehtäviin. Niin ikään näillä henkilöillä tulee olla sataprosenttinen lojaliteetti Suomeen”, Niinistö sanoi.

Viidennellä kolonnalla tarkoitetaan valtion sisällä toimivaa salaista ryhmää, joka toimii ulkoisen vihollisen hyväksi. Käytännössä kyse on siis maanpettureista.

Suomessa on käynnissä lainsäädäntöhanke, jolla rajoitettaisiin kaksoiskansalaisten pääsyä tiettyihin virkoihin. Hanke on kuitenkin osoittautunut odotettua hankalammaksi, ja se on myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.
NIINISTÖ puhui myös kahdesta muusta kesken olevasta Suomen turvallisuuteen liittyvästä lainsäädäntöhankkeesta: tiedustelulainsäädännöstä ja hankkeesta rajoittaa ulkomaalaisten maanhankintaa.

Niinistö pitää välttämättömänä, että pian eduskunnan käsittelyyn tulevat uudet siviili- ja sotilastiedustelulait päätettäisiin jo nykyisen eduskunnan aikana, etteivät ne siirtyisi seuraavan eduskunnan lopullisesti päätettäväksi.

”Aika ei tässä asiassa ole puolellamme, vaan meitä vastaan. Sen takia toivonkin, että ne kansanedustajat, jotka pitävät tiedustelulainsäädäntöä hyvänä ja tarpeellisena, kannattavat sen kiireellistä voimaansaattamista”, Niinistö sanoi.

”Sotilastiedustelulain päämääränä on selkeästi ulkoisen uhkan torjuminen, vaikka joissain huhutehtaissa luodaankin mielikuvia kansalaistemme sähköposteja urkkivista tiedustelunörteistä.”

VALTIONEUVOSTON kanslian työryhmä valmistelee parhaillaan mietintöä siitä, pitäisikö ulkomaalaisilta rajoittaa maan ja kiinteistöjen omistusta ja hallintaa. Se koskisi paikkoja, jotka ovat sotilasalueiden tai muun kriittisen infrastruktuurin lähellä.

Yleensä omistusoikeuden rajoittamisella on tarkoitettu käytännössä Venäjän kansalaisia.

”Pelkästään omistajan kansallisuus ei voi olla asiassa keskiössä, vaan tarkastelun kohteena olevan kiinteistön ominaisuudet ja kiinteistön hallinta”, Niinistö sanoi.

”Näyttäisi siltä, että asian hallitsemiseksi tarvittaisiin yhden lain sijaan useampia instrumentteja. Mahdollisia keinoja ovat puolustuslunastuslain kehittäminen, valtion etuosto-oikeudesta säätäminen sekä EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevien ostajien ennakkovalvontamenettely.”

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Facebook-tekstini hetki sitten...

Facebook-tekstini hetki sitten:
Että mitäkö mietin? Olen yrittänyt vuosikymmenien aikana markkinoida omaa pohdiskeluani, mottoani läheisilleni, tutuille ja tuntemattomillekin julkisten kommenttieni, kirjoituksieni muodossa: Elämässä täytyy olla ja on vaihtoehtoja - aina...
Kun huomaa käytännössä, että tieto ei ole aina mennyt perille, tulee äärimmäisen murheellinen olo. Nyt on sellainen olo...

lauantai 20. tammikuuta 2018

Mikä ihmeen fregaani?

Suora nettilainaus Onni Tonkijan blogitekstiä:

Fregaanit nostivat hävikkiruoan kaikkien huulille

Alussa oli sanaleikki. Vuonna 1994 Ruokaa, ei aseita -aktivisti Keith McHenry oli vegaaniryhmän kanssa edmontonilaisessa ruokakaupassa tarkoituksenaan syödä aamupala maistiaisia hyväksi käyttäen. Ryhmä kuitenkin heitettiin ulos, kun kävi ilmeiseksi, että heillä ei ollut aikomustakaan ostaa mitään.
Seurue siirtyi kaupan taakse. McHenry sukelsi roskikseen ja löysi valtavan, parinsadan dollarin hintaisen tahkon ranskalaista juustoa. Vahapintainen juusto oli koskemattoman näköinen, eikä McHenry jaksanut edes nostaa sitä ylös jäteastiasta. Hän kutsui muut luokseen ja sanoi: ”To heck with being vegan, let’s be freegan!”
Sana alkoi levitä. Why Freegan? -julistus laajensi merkitystä ruoan hyödyntämisestä kaikenlaisen jätteen vähentämiseen ja kapitalismista vetäytymiseen. Lähimmäksi liikettä freganismi* kehittyi New Yorkissa. Siellä joukko aktivisteja siirtyi boikotoimaan yksittäisten yritysten sijasta koko järjestelmää. Tuloksena oli Freegan.info -sivusto vuonna 2003. Sivuston ympärille rakentuneen freganismin tarinaa käy läpi dyykkari ja sosiologian jatko-opiskelija Alex V. Barnard kirjassaan Freegans – Diving into the Wealth of Food Waste in America (University of Minnesota Press, 2016). Kirjaa lukemalla pääsee kiinni paitsi fregaanien elämän- ja ajattelutapoihin myös kapitalistisen jätteentuotannon kylmään logiikkaan.
Freegans-kirja, jossa ihminen on kuvattu kaupan jäteastian äärellä, on kuvattu ihmisen edessä kaupan jäteastian äärellä.
Suomessa kaikki on pientä, ruokahävikkikin.
Dyykkarin tavallinen tarina lienee: olin nuori ja tarvitsin rahaa muuhun kuin ruokaan. Freegan.infon fregaanitkin olivat nuoria mutta lisäksi leimallisesti lapsettomia, naimattomia, collegen käyneitä valkoisia keskiluokkaisista tai sitä vauraammista kodeista. Osa fregaaneista oli imenyt radikalismin äidinmaidossa, osa kapinoi ympäristöään vastaan, ja osa halusi yksinkertaisesti välttää kuluttamista ja jätteiden tuottamista.
Fregaanien tavoitteena oli tulevaisuus, jossa yhteisöt saavat tarvitsemansa riistämättä ihmisiä, eläimiä tai maapalloa ja jossa kaikkien tarpeista huolehditaan. He uskoivat, että tätä näkyä kohti päästäisiin yrittämällä toteuttaa sitä saman tien mahdollisimman laajasti. Fregaanien tähtäimessä ei ollut henkilökohtainen eettinen tai ekologinen täydellisyys, sillä yhteiskunta pakottaa ihmisiä monenlaiseen pahaan. Tarkoituksena oli esittää isoille ihmisjoukoille käytännöllisiä vaihtoehtoja, joilla he voisivat rajoittaa tukeaan vahingollisille yhtiöille.
Suurin osa fregaaneista piti keskeisenä periaatteenaan eläinten oikeuksien kunnioittamista. Dyykatun lihan syöminen ei eettisesti ollut heille ongelma, koska niin tekemällä ei rahoita eläinten riistoa. Käytännössä kuitenkin lähes kaikki Barnardin haastattelemat fregaanit söivät vegaanisesti. Joillekuille se oli tapa, ja toiset epäilivät roskislihan turvallisuutta, mutta ennen kaikkea vegaanius oli monelle identiteetin peruspilari.
Fregaanien mielestä vegaanius ei riitä vaan se näyttäytyy eräänlaisena hyvin toimeentulevien ihmisten elintasokilpailuna. Hyttystä huolellisesti siivilöidessään vegaanit nielaisevat moninkertaiset muovipakkaukset, alipalkatut työläiset ja maanviljelyskoneiden lahtaamat eläimet. Kun vegaani ”äänestää rahoillaan” eläimettömien tuotteiden puolesta, hän tulee samalla tukeneeksi koko kapitalistista tuotantoketjua ja usein vielä suuryrityksiä, jotka valmistavat myös kaikkea muuta kuin vegaanisia tuotteita.
Fregaaneja puhuttelivat ajatukset ihmisen eläimellisyydestä ja paluusta luontoon. Monia viehätti näkemys siitä, että kaikki meni pilalle, kun ihminen alkoi viljellä maata ja nosti itsensä muun elämän yläpuolelle. Fregaanit kävivätkin mielellään keräämässä sieniä ja villivihanneksia, vaikka ne muodostivat mitättömän osan heidän ravinnostaan.
Keräilijä ei pyri hallitsemaan luontoa, toisin kuin viljelijä. Elintarvikekoneisto perustuu ennustettavuuteen ja standardeihin, kun taas dyykkauksessa on aina mukana sattuma ja yllätykset. Dyykkaamalla fregaanit pystyivät harjoittamaan luonnonmukaista keräilijän elämää kaupungissa, palaamatta luontoon. Fregaanien luonnolliseen elämäntapaan tarvittiin kuitenkin kapitalismin epäluonnollinen jätteentuotanto.
Missään ei epäluonnollisen käyttökelpoista jätettä ole yhtä helposti saatavilla kuin Freegan.infon kotikaupungissa New Yorkissa. Siellä jätepussit jätetään jalkakäytäville, ruokaa pois heittäviä kauppoja on valtavasti ja dyykkaus on käytännössä laillista. New Yorkissa dyykkari pystyy väitetysti valitsemaan haluamansa makuisen muffinin ja löytämään sen viidessä minuutissa.
Fregaanit valjastivat kaupungin jätteet todistusaineistoksi kapitalismin järjettömyydestä. He järjestivät ilta-aikaan avoimia roskakierroksia, joihin saattoi osallistua kymmeniä ihmisiä. Keskeisiä sääntöjä oli kolme: Etuoikeus annettiin niille, joiden nähtiin dyykkaavan todelliseen tarpeeseen. Ruoan sai omakseen vain, jos sitä ei pystytty hyödyntämään yhteisillä aterioilla. Pusseja ei saanut repiä auki, jotta kauppojen edustat säilyisivät siisteinä ja kauppojen edustajat myötämielisinä.
Roskakierroksilla oli lähes aina mukana median edustajia. Siten fregaanit olivat hylänneet dyykkaukseen usein liittyvän salamyhkäisyyden. Toimittajia eivät tosin kierroksilla kiinnostaneet kapitalismin vastaiset luennot ollenkaan niin paljon kuin jätteisiin liittyvien tabujen rikkoutuminen. Vaikka fregaanien kaikki viestinnälliset tavoitteet eivät toteutuneet, he saivat näyttävästi esille sen, että amerikkalainen yhteiskunta hylkää jätteeksi tolkuttomasti kaikkea käyttökelpoista. Freegans-kirjan varovaisen arvion mukaan fregaaneista tehdyt sadat jutut ovat todennäköisesti vaikuttaneet siihen, että ruokahävikki on noussut maailmanlaajuisen huomion kohteeksi.
Ruokahävikistä ko(h)kataan koko ajan enemmän, mutta miksi kirjoitan Barnardin mallin mukaisesti fregaaneista ikään kuin menneenä ilmiönä? Freegan.info on vielä hengissä ja roskakierroksia järjestetään yhä, mutta freganismin kulta-ajat ovat ohi.
Kaupat hermostuivat siitä, että niiden jätteitä eriteltiin viestimissä ja että mediahuomio sai yhä uusia ihmisiä kiinnostumaan dyykkauksesta. Tuloksena oli lukittuja jäteastioita, illasta varhaiseen aamuun siirrettyjä roskientuontiaikoja, tuhottuja tuotteita ja valkaisuaineessa kylvetettyjä elintarvikkeita.
Roskakierroksille alkoi ilmestyä ihmisiä, joita kiinnosti vain itselle kahmittu ilmainen syötävä ja jotka vähät välittivät ruoan jakamisesta saati kapitalismin vastustamisesta. Villivihanneskierroksille tuli väkeä, jonka tavoitteena oli myydä keräämiään kasveja. Yhteisillä dyykkiaterioilla kävi kerrasta toiseen vapaamaiskuttajia, jotka istuivat valmiiseen pöytään. Kasvava individualismi ja ryhmän sisäiset ristiriidat saivat suurimman osan fregaanien ydinjoukosta jatkamaan aktivismiaan muualla.
Paljon muutakin fregaanit tekivät. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta blogiin, luulen, etteivät koko blogosfääriin mahtuisi ne postaukset, jotka pitäisi kirjoittaa.


*Suomeksi seurataan usein alkukielistä kirjoitusasua ja puhutaan freeganeista. Tällöin hämärtyy yhteys vegaaniuteen, joten parempi suomennos on mielestäni fregaani. Tai ehkä voisi oikeasuomenkielisesti puhua ilmaistelusta, siis kapitalismin vastaisesta taistelusta, jossa pyritään huolehtimaan ravinnonsaannista osallistumatta rahatalouteen. Itse olen käyttänyt myös sanaa dykaani, kun olen kummastelijoille yrittänyt erottaa vegaanisen ruokavalion vegaanisesta elämäntavasta, joka ei nähdäkseni estä hylätyn lihan hyödyntämistä. (Viisainta olisi tietysti olla syömättä lihaa ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäni).