maanantai 18. syyskuuta 2017

Janne "Rysky" Riiheläisen kolumni: Putin on maalannut itsensä nurkkaan...

Olen muistaakseni aikaisemminkin päässyt kehumaan alla olevan kolumnistin kristallinkirkkaita ajatuksia/kirjoituksia. Hyvää, asiallista tekstiä jälleen kerran.


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:


Janne "Rysky" Riiheläisen kolumni: Putin on maalannut itsensä nurkkaan

Venäjän tilanne ei voi enää normalisoitua nykyjohdon alaisuudessa, kirjoittaa Janne "Rysky" Riiheläinen.
Vladimir Putin

Janne Riiheläinen
Janne RiiheläinenJyrki Lyytikkä / Yle


Kun presidentti Vladimir Putin nousi valtakoneiston valintana Jeltsinin seuraajaksi, odotettiin häneltä kahta asiaa: yhteiskunnallista vakautta ja vaurautta venäläisille sekä Venäjän aseman palauttamista kunnioitusta herättäväksi. Näihin asioihin Venäjä onkin panostanut vahvasti.
Energianvienti kohoavine öljynhintoineen nosti Venäjän ja venäläiset Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisestä alhosta. Pikkuhiljaa Putin on saanut ajettua maansa muutenkin sisäisesti itselleen mieluiseen asentoon, jossa valta on keskittynyt hänelle ja jokainen vallan porras hyötyy oman siivunsa verran.
Tätä korruptioon perustuvaa vallan vertikaalia Putin on lujittanut muun muassa ottamalla mediat valtion valvontaan ja estämällä ulkomaalaisen vaikutuksen kansalaisjärjestöjen, yliopistojen ja muiden kansainvälistä yhteistyötä normaalisti tekevien kohdalla. Vaikutteita länsimaisista demokratioista oikeusvaltioperiaatteineen ei haluta sotkemaan suvereenia demokratiaa, kuten Kreml luomaansa yhteiskuntajärjestelmää nimittää.
Varmuuden vuoksi on samalla luotu Kansalliskaarti(siirryt toiseen palveluun), jossa yli 400 000 erilaista turvallisuusorganisaatioiden ihmistä on keskitetty tiukasti presidentin vallan alle. Aitoa demokratiaa vaativa ja korruptionvastainen värivallankumous on Putinin pahin painajainen.
Sisäisesti Putin on ainakin tähän asti onnistunut tavoitteissaan, mutta pyrkimys päästä kunnioitetuksi maailmanvallaksi on ollut hankalampaa. Vaikka Venäjän toimia nykyään pelätään, niin silti sen pyrkímykset ovat itse asiassa ajaneet maan jonkin sellaisen rajan yli, josta ei ole enää paluuta.
Putinin Venäjää eristää kansainvälisestä yhteisöstä moni asia ja monet näistä ovat vasta aloittaneet vaikutuksensa. Malesialaiskoneen alasampumisen tutkinta etenee ja asiasta tullaan käymään oikeutta. Venäjä esti YK:ssa kansainvälisen tuomioistuimen käytön asiassa, mutta tuomio tulee joka tapauksessa aikanaan. Krim kaikkineen tulee aiheuttamaan hankaluuksia niin pitkään, kun suurin piirtein koko muu maailma on sitä mieltä, että se on osa Ukrainaa.
Kun Trumpin presidenttiys ennemmin tai myöhemmin loppuu, on Atlantin takaa luvassa luja takapotku kaikesta tapahtuneesta
Sota Ukrainassakin jatkuu, tullen kalliiksi myös Venäjälle sekä rahallisesti että ihmishenkinä. Sota on vieroittanut Ukrainan Venäjästä ehkä useamman sukupolven ajaksi. Ilman sopua Ukrainan kanssa Venäjä ei käytännössä pysty olemaan kansainvälisen yhteisön täysivaltainen jäsen. Syyriassa käyty julma sota taistelukaasuineen ja järjestelmällisine sairaalapommituksineen voi myös vielä tulla Putinin eteen hänen suojellessaan ja tukiessaan Assadin hirmuhallintoa.
Yhdysvaltain nykyinen presidentti Donald Trump, tai ainakin hänen kampanjansa, on mitä ilmeisimmin vehkeillyt Venäjän kanssa vaikuttaakseen Yhdysvaltain presidentinvaalien tulokseen.

Trump voitti, mikä voitaneen laskea voitoksi Venäjälle, mutta hänen kaikkinainen heikkoutensa ja ajautumisensa erikoissyyttäjän tutkittavaksi ovat takaisku. Venäjän suunnitelmissa(siirryt toiseen palveluun) oli Trumpin avulla normalisoida välit Yhdysvaltoihin ja sitä myötä muualle länteen.
Tottakai heikko Yhdysvallat on sekin Venäjälle hyvä asia, mutta kun Trumpin presidenttiys ennemmin tai myöhemmin loppuu, on Atlantin takaa luvassa luja takapotku kaikesta tapahtuneesta.
Venäjä on sotkeutunut myös lukuisten muiden maiden politiikkaan(siirryt toiseen palveluun) ja pikkuhiljaa nämä pyrkimykset ja teot ovat ainakin osittain tulleet myös suuren yleisön tietoon. Tämä omalta osaltaan pakottaa maiden poliittiset johdot suhtautumaan Putinin Venäjään vähintäänkin varauksella.
Jos mitään yllättävää ei tapahdu, on Venäjä muutamassa vuodessa poliittisesti vielä nykyisempääkin eristetympi omien toimiensa takia. Se yllättävä olisi Yhdysvaltain demokraattisten instituutioiden taipuminen Trumpin edessä tai Euroopan unionin hajaannus tai jopa hajoaminen.
Nämä asiat on laskettu yhteen jo Moskovassakin
Venäjän talous on saatu öljynhinnan laskemisen ja Krimin valtauksen jälkeisen syöksyn jälkeen palautettua vakaammalle pohjalle. Korruptio, rapistuva infrastruktuuri, tekemättä jääneet rakennemuutokset ja pakotteet eivät kuitenkaan ole hävinneet mihinkään. Venäjän vapisevan talouden satsaukset sotilasmenoihin ovat virallisestikin peräti viiden prosentin luokkaa bruttokansantuotteesta.
Uusiutuvat energialähteet tulevat näkyvissä olevassa tulevaisuudessa puraisemaan pahasti öljystä ja kaasusta riippuvaista vientiä. Ilman jouhevaa kansainvälistä kauppaa Venäjä ei myöskään kykene uusiutumaan taloudellisesti, vaikka poliittinen tahto vihdoin löytyisi.
Nämä asiat on laskettu yhteen jo Moskovassakin. Venäjän toimet koko turvallisuuskriisin ajan ovat olleet harkittuja ja voimaa on käytetty juuri se määrä, jolla saadaan maksimivaikutus minimivahingoilla. Juuri nyt Venäjä uhoaa voimaansa Zapad-sotaharjoituksen avulla, vaikka käytännössä sodat Ukrainassa ja Syyriassa ovat vetäneet maan sotilaallisen voiman hyvin tiukoille.
Jos Venäjä haluaa päästä pois tästä umpikujasta, niin vaihtoehtoja on suuren sodan lisäksi oikeastaan vain yksi: valtiojohdon vaihtaminen. Putinin poistuminen näyttämöltä antaisi mahdollisuuden sekä venäläisille että muulle maailmalle sysätä hänen niskaansa kaikki syyt. Puolen vuoden päästä pidetään Venäjän presidentinvaalit, mutta vielä ei ole Putin ilmoittanut mukanaolostaan.
En tiedä miettiikö Putin juuri nyt tätä umpikujaa, johon hän on maansa ajanut. Mutta taatusti moni Venäjällä miettii.
Janne "Rysky" Riiheläinen
Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.

Pohjois-Korean raketit eivät lennä ilman ”pirunmyrkkyä”...

Hmmmmm - vai niin - mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Ulkomaat

Pohjois-Korean raketit eivät lennä ilman ”pirunmyrkkyä”– polttoaineen saannin rajoittaminen hillitsisi ydinuhkaa, mutta sekin saattaa olla myöhäistä

Pohjois-Korean ohjukset eivät lennä ilman erittäin vaarallista ja harvinaista rakettipolttoainetta UDMH:ta. Silti sen saatavuutta ei ole yritetty rajoittaa.



Pohjois-Korea käytti viime perjantain ohjuslaukaisussa UDMH-polttoainetta.
POHJOIS-KOREAN ydinohjelmaa voisi ehkä haitata estämällä Pohjois-Korean mahdollisuus käyttää kallista ja vaikeasti valmistettavaa rakettipolttoainetta, jota ilman Pohjois-Korean ohjukset eivät lennä. Yhdysvallat on kuitenkin jättänyt mahdollisuuden käyttämättä, sanomalehti The New York Times kertoo.

POHJOIS-KOREA käytti viime perjantain ohjuslaukaisussa kuten kesän muissakin ohjuskokeissa rakettipolttoainetta, jonka nimi 1,1-dimetyylihydratsiini.

Polttoaineesta käytetään myös lyhennettä UDMH. Se on erittäin herkästi räjähtävä, myrkyllinen ja syöpää aiheuttava aine, jonka sulamispiste on -57 °C ja kiehumispiste 63 °C.


UDMH on niin vaarallinen ja hankalasti valmistettava, että nykyään sitä tehdään tiettävästi enää Kiinassa ja Venäjällä.

VENÄJÄLLÄ UDMH:ta on kutsuttu ”pirunmyrkyksi”. Se aiheutti suuronnettomuuden Neuvostoliitossa vuonna 1960, kun oikosulku johti räjähdykseen mannertenvälisen ohjuksen koelaukaisussa Baikonurin avaruuskeskuksessa. Tiettävästi kymmeniä ihmisiä kuoli, ja satojen metrien päässä olleet saivat palovammoja.

Yhdysvallat luopui UDMH:n käyttämisestä jo vuonna 1966 ja siirtyi heikommin räjähtäviin polttoaineisiin. Asiantuntijoiden mukaan Pohjois-Korealla saattaisi kulua vielä vuosikymmen ennen kuin se osaisi tehdä turvallisempia polttoaineita.

Nykyisin UDMH:ta valmiista pääasiassa Kiina. Venäjäkin tosin aloitti sen valmistamisen uudelleen sen jälkeen, kun Krimin valtaamisen jälkeen se ei enää voinut ostaa sitä maailmalta.

Jos polttoainetta haluaa myydä, myyntierää ei tarvitse välttämättä valmistaa itse, vaan voi myydä vain valmistusohjeet.

Pohjois-Korean uskotaan saaneen polttoaineen valmistusohjeet ja välineistön Kiinalta, vaikka Kiina onkin kiistänyt auttaneensa Pohjois-Koreaa sen ydinohjelmassa.



POHJOIS-KOREAN ydinasepyrkimyksiä olisi ehkä voinut yrittää rajoittaa helposti ja tarkasti asettamalla UDMH:n vientikieltoon.

Silti Trumpin hallinto on ainakin julkisesti puhunut paljon enemmän öljyn ja kaasun saatavuuden rajoittamisesta. Toisin kuin rakettipolttoaineen rajoitus, se osuu melko varmasti tavallisten pohjoiskorealaisten nilkkaan, kuten Trump itsekin Twitter-viestissään sunnuntaina mainitsi.

”Kysyin, miten Rakettimiehellä menee. Pitkiä jonoja bensapumpuilla Pohjois-Koreassa. Onpa ikävää!” Trump twiittasi sunnuntaina.

Aikaisemmatkaan presidentit Barack Obama ja George W. Bush eivät tiettävästi ole puuttuneet UDMH:n saatavuuteen.

RAKETTIPOLTTOAINEEN myyntikielto saattaa toisaalta olla jo liian myöhäistä, sillä Pohjois-Korea on ehkä ehtinyt opetella polttoaineen valmistamisen itse.

”Pohjois-Korean tieteellisten ja teknologisten voimavarojen perusteella Pohjois-Korea ehkä kykenee valmistamaan UDMH:ta, varsinkin, kun ohjusohjelma on sille niin tärkeä”, Yhdysvaltain tiedustelujärjestöjen yhteiselimen tiedottaja Timothy Barrett sanoo The New York Timesissa.

Kaikki asiantuntijat eivät usko Pohjois-Korean osaavan tehdä UDMH:ta, koska paljon kehittyneemmilläkin valtioilla on ollut hankaluuksia sen valmistamisessa.

YHDYSVALTOJEN ei tiedetä yrittäneen estää Pohjois-Koreaa hankkimasta UDMH:ta.

”Asia on niin yksinkertainen, että jos Pohjois-Korealla ei ole UDMH:ta, se ei voi uhata Yhdysvaltoja”, senaattori Edward J. Markey sanoi The New York Timesille. Demokraatti Markey on senaatin puolustuskomitean jäsen.

”Näihin kysymyksiin Yhdysvaltain tiedustelulaitosten pitäisi pystyä vastaamaan: mistä valtioista Pohjois-Korea saa polttoainetta – luultavasti Kiinalta – ja onko Pohjois-Korealla varastossa sitä, ja kuinka paljon sitä on.”

Rakettipolttoaineen asettamisen myyntikieltoon ei pitäisi olla vaikeaa. Jos pakotteilla sen sijaan rajoitetaan öljypohjaisten polttoaineiden myymistä Pohjois-Koreaan, samalla asetetaan kärsijöiksi maan 25 miljoonaa asukasta, varsinkin talvella. UDMH:ta ei kuitenkaan valmisteta öljytuotteista.

Aineen räjähdysherkkyyden vuoksi UDMH voisi olla altis myös sabotaasille, jolla voisi ainakin viivyttää mutta ei tuskin kokonaan estää ydinohjelmaa. Vuonna 2010 useat Pohjois-Korean keskimatkan ohjuskokeet epäonnistuivat, usein ohjusten räjähdettyä.

JOS Pohjois-Korealla ei ole omaa rakettipolttoainetta, se jatkaa todennäköisesti aineen kehittelemistä sen vaarallisuudesta huolimatta.

”Arvaukseni on, että Pohjois-Korean sietokyky [onnettomuuksien] uhreille on melko korkea”, entinen Yhdysvaltain ulkoministeriön Vann H. Van Diepen virkamies The New York Timesille.

Perunat on sitten nostettu, kuokittu...

Tänään nostimme, kuokimme loput perunat tonttimme kulmauksesta olevasta perunapellosta. Pitkin loppukesää olemme ottaneet syöntiperunat ja pari, kolme viikkoa sitten nostin kokeeksi pari penkillistä. 
Toivottavasti on hetken sen verran kuivaa, satamatta, että perunat muovin päällä kuivahtavat ennen kellariin siirtämistä.
Sen havainnon tein, että pienelläkin alalla perunan kasvu on hyvin erilaista. Tuli toisaalta sellainen tunne, että olimme alkukesästä istuttaneet perunat aavistuksen verran liian syvälle multaan.

Toki satotoiveet täyttyivät. Nostimme perunoita huomattavasti enemmän kuin alkukesästä multaan istutimme eli siltä osin asia on kunnossa.

Sivutuotteena sain jonkin verran matoja. Josko lähtisin vielä kerran istuskelemaan ongelle...

Perunat ovat maakellarissa odottamassa syksyn ja alkutalven käyttöä. Todennäköisesti niitä riittää pitkälti yli vuodenvaihteen.



sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Donald Trump on epäonnistunut presidenttinä pahasti – ainakin kaikilla niillä kriteereillä, joilla presidenttejä on totuttu arvioimaan....

Hmmmmm - vai niin - kyllä näin se valitettavasti on...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Donald Trump on epäonnistunut presidenttinä pahasti – ainakin kaikilla niillä kriteereillä, joilla presidenttejä on totuttu arvioimaan.



MAAILMA on julma: kesä on ohi, mutta Donald Trumpin show jatkuu. Pyörremyrskyistä palanneet toimittajat kommentoivat presidentin twiittejä, ja puhuvat päät jatkavat ikuista kinasteluaan.

Tunnelma on kuitenkin jotenkin väljähtynyt. Presidentin kannattajien innostus on lässähtänyt, eivätkä vastustajatkaan jaksa enää lietsoa itseään samanlaiseen raivoon kuin vielä keväällä.

Trump on kuin sormihyrrä. Kyllä se vielä pyörii, mutta kukaan ei enää muista, mikä siinä joskus ­tuntui niin jännittävältä.

TRUMP on epäonnistunut presidenttinä pahasti – ainakin kaikilla niillä kriteereillä, joilla presidenttejä on totuttu arvioimaan.

Uuden presidentin etsikkoaikana pidetään ensimmäistä kevättä. Silloin hänellä pitäisi olla voimaa ajaa läpi suuret uudistuksensa.

Republikaaneilla oli vaalien ­jälkeen hallussaan Valkoinen talo ja kongressin molemmat kamarit. Presidentti Trump ei silti saanut läpi yhtäkään merkittävää lakia.

Trumpin tärkeimpiin vaalilupauksiin kuulunut Obamacaren kaataminen epäonnistui, koska republikaaneilla ei ollut tarjota sille realistista vaihtoehtoa.

Fiasko paljasti republikaanien bluffin. Vakavasti otettavasta puo­lueesta tuntuu tulleen kelmien kerho, joka kosii äänestäjiä vihalla ja kaunalla, koska ei pysty kehittämään toteuttamiskelpoista poli­tiikkaa.

TRUMPIN kansansuosio romahti keväällä ja on pysytellyt alle 40 prosentissa. Trump on epäsuositumpi kuin kukaan tuore presidentti niin kauan kuin mittauksia on tehty.

Maailmalla Trumpilla sujuu vielä huonommin: 37 maan kyselyssä presidenttiin luotti vain 22 prosenttia vastaajista. Yhdysvaltain arvostus on Trumpin kaudella romahtanut.

Ei ihme, että Valkoisen talon avustajakaruselli on pyörinyt kuin hullujen päivien pyöröovi.

VASTATUULESSA Trump yritti noudattaa avustajansa Steve Bannonin pelikirjaa: pitää kiinni vihaisista valkoisista. Ban­nonin mielestä Trumpilla on ase republikaanien ohimolla, kunhan hänellä pysyy edes tämä joukko taskussaan.

Siinä pelissä kävi niin kuin faustisissa sopimuksissa tuppaa käymään: kun Trump huomasi marssivansa samassa tahdissa natsien ja rasistien kanssa, Bannon sai lähteä.

Nyt Trump etsii uusia liittolaisia. Ilman moraalista ja poliittista kompassia toimivalle miehelle se on pelkkä järjestelykysymys.

Viime viikolla Trump sopi valtion velkakynnyksen nostosta demo­kraattien kanssa. Tällä viikolla hän on neuvotellut uusien ystäviensä kanssa nuorten maahanmuuttajien eli unelmoijien kohtalosta.

Syrjähypyllään Trump hakee uutta asetta, jolla uhata republikaaneja: ellette tee, mitä haluan, hoidan asiat demokraattien kanssa.

Trump on kuitenkin sotkeutu­massa omiin jalkoihinsa. Demok­raatit tukevat Trumpia – kuin köysi hirtettyä. Samalla Trump on menettämässä vihaisten valkoisten tuen. Sen jälkeen hänellä ei ole ketään.

VASTUSTAJAT näkevät jo märkiä unia presidentin potkuista. Osuvista presidentinvaaliennusteistaan tunnettu professori Allan Lichtman julkaisi kesällä kirjan, jossa hän arvioi, että Trump joutuu luultavasti virkarikossyytteeseen joko Venäjä-yhteyksiensä tai bisnestensä vuoksi.

Lichtmanin ennustus on rohkea, sillä virkasyytteeseen on Yhdys­valloissa joutunut vain kaksi presidenttiä, joista molemmat vapautettiin. Pelurit laskevat kuitenkin Trumpille jo lukua: syytteen todennäköisyys on vedonlyöntitoimistossa noussut 50 prosenttiin.

Trumpista puhuttaessa mikään ei ole kuitenkaan varmaa. Trump voi saada kenkää, mutta voidaan hänet valita uudestaankin, sillä istuvaa presidenttiä on aina vaikeaa voittaa. Terrori-isku tai sota voi muuttaa kaiken hetkessä.

TODENNÄKÖISIMMIN Trumpin valta loppuu kuten ontolle miehelle sopii: ei paukahtaen vaan kitisten kuin sateeseen unohtunut sormihyrrä.

Trump ei saa läpi mitään merkittävää. Hänen kannatuksensa pysyy pohjamudissa. Presidentti viettää yhä enemmän aikaa golfkentällä. Putitkaan eivät uppoa. Trumpilla on koko ajan tosi paha mieli. Miksi siis asettua ehdolle enää toista kertaa?

Niin aamujuontajat saavat taas kohista Trumpin twiitistä: ”Tehtävä suoritettu. Amerikka On Taas Suuri. Aika lähteä pelastamaan Diili. ­ARNOLD IS SO SAD!”

saska.saarikoski@hs.fi

Kirjoittaja on HS:n Kuukausiliitteen toimittaja.