Vastuullisia voivat olla myös ne, jotka päättivät Bukin lähettämisestä Itä-Ukrainaan. Jos kyseessä todella oli Venäjän 53. ilmatorjuntaprikaatin Buk ja miehistö, päätöksessä lienee ollut mukana prikaatinkomentaja
Suurempi kysymys on, kuka päätti lähettää Venäjän sotilaita ja kalustoa rajan yli vieraan valtion alueelle Ukrainaan keväällä 2014. Sellaisia päätöksiä tehdään korkeimmalla tasolla.
. Asevoimien ylipäällikkönä toimii presidentti Vladimir Putin.
Kolme vuotta sitten Ukrainan taivaalta ammuttiin alas lentokone, jossa oli 298 ihmistä. Seurasi ennennäkemättömän laaja rikostutkinta, joka aiheutti päänvaivaa myös Suomen presidentille.
Koeräjäytys Buk-ohjuksella tehtiin Suomessa 21. lokakuuta 2015 Hollannin virka-apupyynnön perusteella. (KUVA: JIT)
Sami SillanpääJulkaistu: 1.7. 2:00 , Päivitetty: 1.7. 8:11
SINIVIHREISIIN batiikkihameisiin pukeutuneet lentoemännät keräsivät tarjottimia. Ateriat oli syöty. Jotkut matkustajat olivat avanneet istuimensa television ja ryhtyneet katsomaan elokuvaa pitkällä Aasian-lennolla.
Oli 17. heinäkuuta vuonna 2014. Malaysian Airlines -yhtiön matkustajakone oli lähtenyt Schipholin lentokentältä Amsterdamista vajaat kolme tuntia aiemmin. Edessä olisi vielä yli yhdeksän tuntia lentoa, ennen kuin kone laskeutuisi Kuala Lumpuriin Malesiaan.
Lento MH17 kiisi itäisen Ukrainan yllä. Alapuolella käytiin sotaa. Mutta näin korkealla, yli kymmenessä kilometrissä, oli viranomaisten mukaan turvallista lentää.
Viimeinen kuva lennosta MH17. (KUVA: MVPHOTOS)
Suuren matkustajakoneen keskirivillä, paikoilla 17D ja 17E, istui kaunis hollantilainen pariskunta: 23-vuotias
Bryce Fredriksz ja kolme vuotta nuorempi
Daisy Ohlers.
He olivat nukkuneet edellisyönä vain muutaman tunnin. Pakkaaminen oli jäänyt viime tippaan. Pariskunta oli käynyt vielä myöhään illalla McDonald’sissa syömässä ja päässyt unille vasta yhden jälkeen aamuyöllä.
Kesä oli ollut rankka, koska Daisyn äiti oli kuollut. Nyt edessä oli loma. Bryce ja Daisy olivat matkalla Balin saarelle Indonesiaan. Bryce toivoi, että tyttöystävän elämänilo palaisi hiekkarannalla.
Romeo November Delta, viestitti Dnipropetrovskin alueen lennonjohto.
Koodin avulla annettiin ohje suunnasta. Lento lähestyi Venäjän ilmatilaa.
Ohjaamossa oli neljä malesialaista lentäjää, kaksi heistä huilivuorossa. Ohjaamo vahvisti VHF-radiolla ohjeen lennonjohdolle.
Romeo November Delta, Malaysian one seven.
Kello Ukrainassa oli 16.19:56.
Seitsemän sekuntia myöhemmin tapahtui jotain, eikä MH17 enää vastannut.KONE halkesi. Ohjaamo ja osa business-luokkaa repeytyivät erilleen ja alkoivat pudota.
Loppu lentokoneesta jatkoi lentämistä. Brycen ja Daisyn istuinrivin edestä kone oli katki. Ilmavirta raivosi sisään 900 kilometrin tuntivauhtia. Se riuhtoi irti osan seinää. Runko murtui, ja koneen peräosa irtosi.
Koneen torso lensi vielä yli minuutin.
Taivaalta alkoi sataa ruumiita.
Itäukrainalaisissa maalaiskylissä kymmeniä vainajia putosi teille, pelloille ja pihamaille. Rassypnojessa erään kodin katon läpi syöksyi naisen ruumis keittiön lattialle.
Ukrainalaisen Inna Igorjevnan keittiön katon läpi putosi vainaja. (KUVA: JUHANI NIIRANEN)
Koneen osat, matkatavarat ja ihmiset levisivät yli 50 neliökilometrin alueelle. Keskiosa koneesta syöksyi Hraboven kylän pellolle ja leimahti palamaan. Tulipalo poltti ne ruumiit, jotka vielä olivat sisällä.
Mies kiroilee venäjäksi. Hän valittaa, että hänen sotilasyksikkönsä ovat pulassa eivätkä ne ehkä pysty pitämään asemiaan enää kauaa. ”Tää on vitun paskaa”, mies tiuskaisee puhelimeen.
Kaksi miestä keskustelevat venäjäksi. He kuuluvat sotilasjoukkoon, joka taistelee Itä-Ukrainan sodassa kapinallisten puolella.
Sota on alkanut keväällä 2014, muutamaa kuukautta aikaisemmin. Ukrainan hallitus Kiovassa on menettänyt valtion itäosan kapinallisille. Kapina-armeijaa tukee Venäjä. Se antaa sotilaita, aseita ja tiedustelutietoa, vaikka virallisesti Venäjä kiistää osallisuutensa.Heinäkuussa taistelut ovat olleet rajuja. Kapinalliset ovat yrittäneet luoda maayhteyden Donetskin kaakkoispuolelta Venäjälle. Ukrainan ilmavoivat on pyrkinyt estämään sen ilma-iskuilla. Kapinalliset ovat onnistuneet pudottamaan Ukrainan Antonov An-26-kuljetuskoneen ja Suhoi Su-25-hävittäjän. Mutta ilmatorjunta-aseita ei ole tarpeeksi. Kapinalliset ovat alakynnessä.
Puhelimessa kiroileva mies valittaa, että pian Suhoi-hävittäjät tulevat taas.
Puhelu käydään kello 19:09 heinäkuun 16. päivä eli MH17-lennon tuhoa edeltäneenä iltana.
Siepatussa puhelinkeskustelussa venäjää puhuva sotilas pyytää Buk-ilmatorjuntaohjusta avuksi”Jos voimme saada Bukin aamulla ja lähettää sen sinne, se olisi hyvä. Muuten hommat menee ihan vituilleen”, mies sanoo.
Buk on venäläisvalmisteinen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Se voi tuhota lentokoneen jopa 22 kilometrin korkeudesta.
Toisessa päässä mies kuuntelee ja sanoo sitten: ”No kuule Nikolajevitš... jos te tarvitsette sen... lähetämme sen teidän alueellenne.”
Puhelu tallentuu Ukrainan tiedustelupalvelun kuuntelulaitteisiin. Myöhemmin Hollannin vetämä kansainvälinen rikostutkintaryhmä ottaa sen osaksi todistusaineistoaan.
Malaysian Airlinesin lennolla MH17 kuoli 298 ihmistä 17. heinäkuuta 2014. (KUVA: DOMINIQUE FAGET / AFP)
KUN RIKOS koskee useita valtioita, sitä tutkimaan perustetaan kansainvälinen tutkintaryhmä Joint Investigation Team eli JIT.
Lennon MH17 rikostutkinnasta tuli valtava.
Kaikki koneessa olleet olivat kuolleet: 298 ihmistä kymmenestä eri maasta.
JIT-tutkintaryhmään otettiin poliiseja ja syyttäjiä viidestä maasta, joita tuho koski lähimmin. Hollannista, Belgiasta ja Australiasta oli paljon uhreja. Samoin Malesiasta, joka oli myös lentoyhtiön kotimaa. Rikospaikka oli Ukraina, joten sekin otettiin ryhmään.
JIT-ryhmä aloitti työnsä nopeasti. Tavoite oli kerätä todisteet ja tunnistaa epäillyt, jotta rikoksesta voidaan nostaa syytteet oikeudessa.
Tutkijat kartoittivat neljä vaihtoehtoa. Kaksi niistä voitiin sulkea heti ensi kuukausina pois. Lentokoneen tuhoutumista ei ollut aiheuttanut tekninen vika tai inhimillinen virhe.
Koneen musta laatikko ja myös muita seurantalaitteita löydettiin. Hätäviestejä ei ollut lähetetty. Mitään epätavallista ei ollut tapahtunut. Lennolla kaikki oli sujunut normaalisti tuhoon asti.
Myös koneen sisältä tehty terrori-isku suljettiin pois. Itä-Ukrainan pelloilta löytyneet koneen kappaleet osoittivat varmasti, että tuhon aiheuttaja oli tullut ulkoapäin.
Kone oli ammuttu alas. Joko ilmasta toisesta koneesta tai maasta ilmatorjuntaohjuksella.
Epäilyä vahvisti se, että koneen tuhopaikalta oli löydetty Buk-ohjuksen jäänteitä.
Kuka sen oli ampunut? Buk-ohjuksia oli sekä Ukrainalla että Venäjällä. Kumpikin maa oli osapuoli Itä-Ukrainan konfliktissa, ja JIT-tutkintaryhmä halusi puolueetonta tietoa.
Aluksi tutkijat halusivat näyttöä aivan perusasioista. Miten Buk-järjestelmää käytetään? Kuinka se laukaistaan – voisiko joku ampua ohjuksen painamalla nappia vahingossa?
Tutkijat halusivat käsiinsä Bukin käyttöoppaan.
Mistä sellaisen mahtaisi saada?
PRESIDENTTI
Sauli Niinistöllä oli edessään vaikea päätös.
MH17-lennon tuhosta oli kulunut jo viikkoja, ja kesä 2014 oli kääntynyt lopuilleen. Niinistön pohdittavana oli Hollannin syyttäjänvirastolta tullut virka-apupyyntö. Siinä Suomelta pyydettiin apua MH17-lennon rikostutkinnassa. Tietoja haluttiin Buk-ilmatorjuntaohjuksista.
Virka-apupyynnöt ovat valtioiden välillä rutiinia, ja yleensä ne jäävät poliisin ja virkamiesten hoidettaviksi. Tähän pyyntöön kuitenkin liittyi herkkää ulkopolitiikkaa, joten päätös oli tuotu aina tasavallan presidentille asti, koska tämä oli ulkopolitiikan ylin johtaja.
Niinistö keskusteli asiasta ainakin puolustusministeri
Carl Haglundin ja ulkoministeri
Erkki Tuomiojan kanssa.
Suomella oli kaikki syyt auttaa rikostutkinnassa. Matkustajakoneen ampuminen oli järkyttänyt koko maailmaa. Se oli ehkä sotarikos. Hollannin mediassa puhuttiin siviilien joukkomurhasta. YK:n turvallisuusneuvosto oli jo antanut päätöslauselman 2166, joka velvoitti kaikkia jäsenmaita auttamaan tutkinnassa.Mutta Suomella oli myös toinen velvoite, joka oli edellisen kanssa ristiriidassa. Se liittyi asekauppaan. Tavan mukaan myyjä haluaa kirjata kauppasopimukseen tiukan salassapitovelvoitteen. Aseita ei saa välittää kolmannelle osapuolelle. Ei myöskään tietoa niiden toiminnasta, ominaisuuksista tai käytöstä.
Venäjä oli myynyt Suomelle Buk-ohjusjärjestelmän vuosina 1996–1997. Venäjällä Bukeja valmistaa valtionyhtiö Almaz-Antay. Muilla länsimailla Bukeja ei ole, joten rikostutkijat kääntyivät Suomen puoleen.
Niinistölle ja ministereille oli selvää, että päätökseen sisältyi riski. Jos Suomi luovuttaisi tietoja ohjusjärjestelmästä, Venäjä voisi pitää sitä sopimusrikkeenä. Suomi halusi noudattaa sääntöjä. Eikä se voinut tietää, miten Venäjä reagoisi. Ja Suomen suhde Venäjään on tietenkin aina monimutkainen asia.
Laajempi riski oli se, että Suomen luotettavuus asekaupoissa voisi vaarantua. Se voisi olla ongelma muidenkin maiden kanssa. Suurimmat asekauppansa, kuten Hornet-hävittäjien ostot, Suomi on tehnyt Yhdysvaltain kanssa.
Venäjän asenne MH17-koneen onnettomuustutkintaan oli käynyt selväksi. Pian tuhon jälkeen Hollannin pääministeri
Mark Rutte kiivastui puhelimessa Venäjän presidentti
Vladimir Putinille. Venäjä syytteli muita ja esitti omia teorioitaan.
Niinistö päätti, että Suomi auttaa rikostutkinnassa. Mutta hän päätti myös, että asia pidetään visusti salassa. Sitä oli Hollannin avunpyynnössä toivottu. Julkisuus olisi voinut mutkistaa myös Suomen tilannetta.
Salaisuus jäi presidentin ja keskeisten ministereiden pieneen piiriin. Siitä ei kerrottu myöskään eduskunnalle eikä puolustus- tai ulkoasiainvaliokunnille.
Yksi poikkeus kuitenkin tehtiin.
Niinistö antoi ohjeen, että asiasta kerrotaan Venäjälle. Suomi antaa tiedonannon, että Suomi on saanut MH17-lennon rikostutkinnassa virka-apupyynnön ja toimii sen mukaisesti. Suomen valtionjohdolla oli nyt salaisuus, josta ei tiedetty mitään Arkadianmäellä mutta joka tunnettiin Kremlissä.
JOKA aamu
Silene Fredriksz heräsi musertavaan ajatukseen: he ovat kuolleet.
Hänen poikansa Bryce ja tämän tyttöystävä Daisy olivat lähteneet Balin-lomalleen äidin asunnolta Rotterdamista.
Joka aamu Fredriksz toivoi herätessään, että tänään ruumiit löydettäisiin. Mutta tuhosta oli kulunut jo lähes kaksi kuukautta. Fredriksz oli tehnyt jo kymmenen turhaa matkaa sotilastukikohtaan Hilversumiin, jossa löytyneitä ruumiita pidettiin valkoisissa konteissa.
”Se oli hirveätä, aivan hirveätä”, Fredriksz sanoo puhelinhaastattelussa.
Hollantilaiset Rob ja Silene Fredriksz menettivät poikansa Brycen, joka oli MH17-lennolla matkalla lomalle Balille. (KUVA: UNITED PHOTOS)
Ruumiiden etsinnästä oli heti tuhon jälkeen puhjennut omaisia järkyttänyt kiista. Kone putosi sota-alueelle. Kapinalliset eivät päästäneet ulkopuolisia tutkijoita paikalle. Ruumiita ei voinut hakea. Kapinallisten epäiltiin tuhoavan todisteita ja varastavan matkatavaroita.
Lopulta löydetyt ruumiit saatiin kerätyksi junanvaunuihin Itä-Ukrainassa. Kiistelyn jälkeen niitä alettiin lennättää tunnistettavaksi Hollantiin ja sieltä eri puolille maailmaa.
Hollantilaisia koneessa oli ollut 196. Mutta Brycen ja Daisyn ruumiita ei vain löytynyt.
Sen sijaan Fredrikzsille toimitettiin Daisyn käsilaukku. Se oli hämmentävä löytö. Laukku oli ehjä ja siisti. Sisältä Fredriksz löysi lentoliput, jotka hän oli itse ostanut. Bryce työskenteli kokkina, ja Daisy opiskeli. Heillä itsellään ei olisi ollut varaa lomaan Balilla.
Passeja, kännyköitä tai käteistä ei käsilaukussa ollut.
Oltiin jo syyskuussa, kun Fredriksz sai tietää, että hänen pojastaan oli ehkä löytynyt jotain. Tunnistustesti vahvisti tiedon. Brycesta oli löytynyt palanut jalka.
VALKOINEN Volvo-rekka eteni H21-moottoritietä Donetskin suurkaupungissa, Itä-Ukrainan kapinallisten hallitsemalla alueella. Näky oli melkoinen. Perävaunun päällä jökötti valtava laite, Buk-ohjuslavetti. Se oli peitetty päältä maastoverkolla.
Ohikulkija kuvasi Buk-ohjuksen kuljetuksen videolle Donetskissa
Oli aamupäivä 17. heinäkuuta. Muutaman tunnin kuluttua 298 ihmisen elämä päättyisi Itä-Ukrainan taivaalla.
Ajoneuvo eteni vehreän puuston reunustamaa tietä kohti itää. Ohi ajoi tavallisia henkilöautoja. Niistä näki hyvin kuljetuksen yksityiskohdat. Perävaunu oli maalattu punaiseksi. Siihen oli kiinnitetty kyltti, jossa luki kuljetusyhtiön puhelinnumero: 0504714180.
Yhden ohi ajaneen auton ikkunasta joku kuvasi kuljetuksesta videopätkän.
Vähän myöhemmin Zuhresin pikkukaupungissa, 36 kilometriä itään samaa tietä, sama ajoneuvo ajoi asuinalueen ohi. Buk oli yhä lavalla. Kuljetus ohitti harmaan kerrostalon ja sen huonosti hoidetun pihamaan.
Vastapäisen talon ikkunasta joku kuvasi ajoneuvon kulun ja latasi videon Youtubeen.
Buk-ohjuslavetin kuljetus kuvattiin videolle Zuhresissa
KAMEROITA on kaikkialla. Mitä tahansa epätavallista tapahtuu, on todennäköistä, että joku kuvaa sen. Ja kiinnostavat kuvat on tapana jakaa sosiaalisessa mediassa.
MH17-lennon tuhon selvittämisestä tuli kaikkien aikojen some-tutkinta.
Lennon mysteeri kiehtoi myös tavallisia ihmisiä. Suomessa insinööri
Veli-Pekka Kivimäki alkoi kerätä internetistä kuvia hajonneen koneen osista ja julkaista niitä blogissaan. Verkossa hän törmäsi muihin innokkaisiin kansalaisjournalisteihin ja -tutkijoihin. He yhdistivät voimansa brittiläisen
Eliot Higginsin perustamassa Bellingcat-ryhmässä.
Verkosto teki tutkimusta julkisista lähteistä saatavalla tiedolla. Se alkoi käydä läpi Ukrainassa ja Venäjällä suosittuja sosiaalisen median palveluita: VKontakte, Youtube, Instagram, Twitter, Odnoklassniki.
Jos oli niin, että Itä-Ukrainan kapinalliset olivat pyytäneet avukseen ilmatorjuntaohjuksen Venäjän asevoimilta, mistä tukikohdasta ase olisi lähetetty? Bellingcat-ryhmä seuloi internetistä kuvia ja videoita, jotka oli kuvattu Venäjällä lähellä Ukrainaa.
Yksi tutkijoista bongasi kiinnostavan videon kesäkuulta. Siinä näkyi suuri sotilassaattue, joka kuljetti Buk-ohjuslavetteja etelään Ukrainan suuntaan. Tutkijat etsivät lisää videoita. Löytyi myös sellaisia, joissa näkyi saattueen ajoneuvojen rekisterinumeroita.
Ja samoja ajoneuvoja ja rekisterinumeroita Bellingcatin tutkijat löysivät erään venäläisen sotilaan some-tililtä. Sotilas näytti työskentelevän Venäjän 53. ilmatorjuntaprikaatissa, jonka varuskunta sijaitsee Kurskissa lähellä Ukrainaa.
Venäläissotilaat osoittautuivat innokkaiksi somettajiksi. Kurskin varuskunnastakin löytyi monia. Heidän julkaisemiensa kuvien taustalla näkyi tukikohdan rakennuksia, Buk-lavetteja ja muuta kalustoa. Monissa kuvissa näkyivät asepuvut, sotilasarvo ja yksikön tunnukset. Jotkut jopa julkaisivat kurssitodistuksia, joissa näkyi yksikön sotilaiden nimiä.
Kuvien julkaiseminen oli sotilailta harkitsematonta, mutta sellaisia some-päivitykset joskus ovat. Usein päivitykset näyttivät siltä, että ammatistaan ylpeät sotilaat halusivat kuvilla retostella kavereilleen.
Erityisen kiinnostava oli havainto, jonka Bellingcat-ryhmä teki sotilassaattueesta. Yksi tietty Buk-ohjusvaunu kiinnitti huomiota. Se oli kuvattu Stary Oskolissa Venäjällä.
Ohjusvaunu näytti samalta kuin se vaunu, joka kuvattiin muutama viikko myöhemmin Volvo-rekan kyydissä Itä-Ukrainassa.
Buk-ohjuslavetin kuljetus tallentui paikallisten videoihin Itä-Ukrainassa. Tässä lavetti Donetskissa. (KUVA: JIT)
Vaunun kylkeen valkoisella maalatut merkit ja numerosarjat täsmäsivät. Tosin yksikkönumerosta näkyivät vain 3 ja 2, keskimmäinen numero oli peitetty. Kulumisvaurioista syntynyt kuvio vaunun alalaidassa näytti samalta.
Mutta olivatko videot varmasti sieltä, mistä niiden kerrottiin olevan?
Iso osa Bellingcatin työtä oli geopaikantaminen eli sen varmistaminen, missä ja milloin kuvat tai videot on otettu. Siihen on paljon ilmaisiakin työkaluja. Google Mapsista löytyy lähes koko maailma satelliitista kuvattuna. Googlen autot ovat kuvanneet katunäkymiä Street View -palveluun myös Länsi-Venäjällä.
Niitä näkymiä voi verrata paikannettavaan kuvaan. Onko näkyvissä samoja rakennuksia, liikennemerkkejä tai kauppojen kylttejä? On katsottava maaston muotoja tai puustoa. Mikä on vuodenaika? Varjoista voi päätellä, vastaako vuorokaudenaika väitettyä kuvausaikaa. Piipusta nouseva savu voi paljastaa tuulen suunnan, ja tietoa voi verrata sääraportteihin.
Marraskuussa 2014 Bellingcat julkaisi raportin, joka kohautti maailmaa. Ryhmä väitti videoanalyysiensä perusteella jäljittäneensä Buk-ohjuslavetin reitin. Buk tuli Venäjältä Kurskin tukikohdasta ja päätyi Itä-Ukrainaan nimenomaan kapinallisten hallitsemalle alueelle.
Loppumatkan ohjusvaunu eteni omalla moottorillaan
Viimeinen video Buk-lavetin menomatkasta on Snižnen kaupungista Itä-Ukrainasta. Ohjusvaunu ei ole enää rekan kyydissä. Se jyristää tyhjää tietä oman moottorin voimin. Vaunu kulkee omakotitalojen ohi kohti etelää. Jylinä kuuluu videolla.
Kolme tuntia myöhemmin ihmiset kylissä Snižnen eteläpuolella kuulivat taivaalta valtavan pamauksen.
Snižnen lähellä maasta ammutun ohjuksen taivaalle jättämä jälki tallentui useisiin kuviin. (KUVA: JIT)
BUK-OHJUS syöksyi matkaan lähes kolme kertaa äänen nopeudella. Se hakeutui kohteeseensa tutkan avulla. Laukaisun jälkeen ohjukselta kesti vain hetki saavuttaa 10,1 kilometrin korkeudessa kiitänyt matkustajakone.
Ohjus räjähti herätesytyttimen avulla koneen ohjaamon vieressä, sen vasemmalla puolella.
Ohjuksen tuhovoima perustuu räjähdyksen aiheuttamaan kuumuuteen ja paineeseen sekä varsinaiseen tuhoavaan osaan eli taistelukärkeen. Taisteluosa sisältää useita satoja esisirpaloituja metallinkappaleita.
Räjähdys tallentui ohjaamon tallentimeen valtavana äänipiikkinä millisekunteja ennen kuin nauhoitus päättyi.
Satoja metallisirpaleita tunkeutui ohjaamoon. Niitä löytyi myöhemmin miehistön jäsenten ruumiista. Ohjaamon vasemmalle puolelle syntyi erikokoisten reikien muodostama kuvio sen mukaan, miten sirpaleet iskeytyivät koneeseen.
Koneen hylystä löytyi räjähdejäämiä. Maasta löytyi Buk-ohjuksen osia. Niissä käytettyä maalia löytyi myös koneen osista.
Näin MH17-lennon tuhosta kertoi Hollannin onnettomuustutkintalautakunta. Sen raportti lokakuussa 2015 oli ensimmäinen virallinen kokonaisselvitys tapahtuneesta. Lautakunta tutki koneen seurantalaitteet, tutkakuvat, viestit, koneen jäänteet, miehistön vammat ja satoja muita asioita. Johtopäätös oli yksiselitteinen. Matkustajakoneen tuhosi Buk-ilmatorjuntaohjus. Muut vaihtoehdot oli suljettu pois.Onnettomuustutkinta pyrki selvittämään vain tuhon syyn. Syyllisten selvittäminen kuului rikostutkintaryhmä JIT:lle, joka teki omaa erillistä työtään. Rikostutkijat tarvitsivat enemmän näyttöä. Heidän piti kerätä todisteet, jotka pitävät oikeudessa.
SUOMALAISEN kallion kupeeseen rakennettiin puinen teline ohjusta varten. Buk-ohjus nostettiin roikkumaan telineeseen hihnojen varaan.
Testiä oli valmisteltu huolellisesti.
Lokakuussa 2015 rikostutkijat olivat tehneet työtään jo runsaan vuoden. Suomen yhteistyö Hollannin viranomaisten kanssa oli pysynyt pienen piirin salaisuutena. Virka-apupyyntöä hoiti keskusrikospoliisi. Hollannin syyttäjänvirastossa rikoksen tutkinnanjohtajana toimi
Gerrit Thiry, kokenut poliisi, joka tunnettiin jo ennestään krp:ssa.
Nyt tutkinnassa tarvittiin myös Suomen puolustusvoimien apua. Hollannista oli pyydetty, että Suomi tekisi Buk-ohjuksella kontrolloidun koeräjäytyksen. Sitä, mitä kokeessa tapahtui, ei ole tätä ennen kerrottu julkisuudessa.
Telineessä roikkuneen ohjuksen ympärille rakennettiin puoliympyrän muotoinen aita alumiinilevyistä. Maahan tehtiin kaksi puoliympyrää ohjuksen molemmille puolille. Puoliympyrät jaoteltiin osioihin, jotka merkittiin toisella puolen numeroin ja toisella puolen aakkosin a:sta i:hin.
Suomen koeräjäytysessä Buk-ohjus räjäytettiin ja sen taisteluosan sirpaleet sinkoutuivat ympäröiviin merkittyihin esteisiin. (KUVA: JIT)
Ohjus räjäytettiin.
Sirpaleet sinkosivat ympärille asetettuihin esteisiin. Tapahtuma tallennettiin mittarein ja kameroin.
Rikostutkijoita kiinnosti erityisesti räjähdysjälki.Itä-Ukrainasta kerätyt tuhannet koneenkappaleet oli jo viety tutkittaviksi ilmavoimien tukikohtaan Hollantiin. Kuukausien työn tuloksena niistä oli koottu uudelleen Boeing 777-200ER -koneen etuosa. Siinä näkyi, millaisen iskemäkuvion räjähdys oli jättänyt.
Suomessa tehty koeräjäytys antoi vertailukohteen. Ovatko jäljet samanlaisia?
Muun rikosteknisen tutkimuksen perusteella tutkintaryhmä tiesi jo, että konetta oli ammuttu 9M38-sarjan Buk-ohjuksella. Mutta senkin sarjan ohjuksia on erityyppisiä: uudempia ja vanhempia. Myös taisteluosia on erilaisia. Oikeudenkäynnissä pitäisi pystyä osoittamaan täsmällisesti molemmat.
Ohjuksen taisteluosan voi tunnistaa sirpaleista. Erityyppisissä taistelukärjissä on eri määrä esisirpaloituja metalliosia. Niitä on erimuotoisia ja -painoisia. Sen vuoksi toiset singahtavat räjähdyksessä lähemmäksi ja toiset kauemmaksi. Jää tunnistettava jälki.
Käytetty ase antaa näyttöä myös syyllisestä.
On tietyntyyppisen ohjuksen ja tietyntyyppisen taisteluosan yhdistelmä, jota Ukrainan asevoimilla ei ole. Silloin ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi Venäjän asevoimat.
Koe Suomessa saattoi kertoa muutakin. Räjähdysjälki antaa näyttöä siitä, mistä suunnasta ja missä kulmassa ohjus tuli. Kohtauskulman perusteella voidaan laskea laukaisupaikka tai rajata se tietylle alueelle.
Rikostutkijoilla oli jo ennestään laukaisupaikasta paljon tietoa, esimerkiksi satelliittikuvia ja silminnäkijätodistuksia. Niiden mukaan ohjus laukaistiin pellolta Venäjän tukemien kapinallisten alueelta.
Suomen koeräjäytys saattoi vahvistaa todistusketjua.
Hollantilaiset tutkijat olivat tyytyväisiä kokeeseen. He palasivat kotiin ja jäivät odottamaan, että Suomi lähettää myöhemmin sirpaleita ja tietoja.
Alla oleva rikostutkintaryhmän julkaisema video havainnollistaa, mitä ohjuksen koeräjäytyksessä tapahtuu. Video ei kuitenkaan ole Suomen testistä.
Video näyttää millainen koeräjäytys Buk-ohjuksella tehtiin
SAMAAN aikaan Hollannissa Silene Fredriksz oli jo luopunut toivosta. Hän oli odottanut ja odottanut, että hänen poikansa ruumis löytyisi.
Mutta Brycesta tuotiin kotiin Hollantiin vain paloja. Samoin tyttöystävä Daisystä.
Odotettuaan toista vuotta Fredriksz päätti pitää hautajaiset sillä, mitä oli.
Brycen jäänteet tuhkattiin.
Hautajaiset eivät kuitenkaan antaneet äidille mielenrauhaa. Hän seurasi yhä päivittäin kaikkea, mitä uutta MH17-lennosta kerrottiin. Häntä piinasi, ettei totuus ollut vieläkään tullut julki. Ja se, että ketään ei ollut saatu vastuuseen hänen poikansa ja 297 muun ihmisen tappamisesta.
”Se oli murha. Haluan tietää, kuka sen teki. Ja miksi?”
VENÄJÄN selitykset muuttuivat.Yksi ensimmäisistä väitteistä oli, että matkustajakoneen ampui Ukrainan ilmavoimien SU-25-hävittäjä. Väitteelle ei kuitenkaan löytynyt tukea tutkakuvista tai muualta. Teoria oli muutenkin outo. SU-25 on suunniteltu tuhoamaan kohteita maassa, ei ilmassa.
Teoria kumottiin nopeasti kaikkialla paitsi Venäjällä. Valtion kontrolloima Venäjän television ykköskanava levitti vielä kuukausia tuhon jälkeen valokuvaa, jossa hävittäjä näyttää ampuvan matkustajakonetta. Väärennös oli kömpelö. Harrastelijat kaivoivat internetistä kuvat, joita leikkaamalla ja yhdistelemällä television kuva oli koottu.
Toinen Venäjän väite oli, että kone ammuttiin Ukrainan Buk-ohjuksella. Venäjä julkaisi satelliittikuvia, jotka sen mukaan osoittivat, että Ukrainan asevoimien tukikohdasta oli kadonnut Buk-lavetti juuri ennen konetuhoa.
Bellingcatin tutkijat keräsivät joukkorahoituksella rahaa ja ostivat kaupalliselta palvelulta satelliittikuvan samasta paikasta samalta päivältä. Niissä Buk-lavetti oli paikallaan. Venäjän kuva osoittautui huijaukseksi. Se oli otettu eri vuodenaikaan kuin Venäjä väitti.
Huijauskuvan Venäjä kuitenkin toimitti myös Hollannin onnettomuustutkintalautakunnalle.
Sitten venäläinen asevalmistaja Almaz-Antay ilmoitti, että sen tutkimusten perusteella MH17 oli voitu tuhota vain vanhemmanmallisella Buk-ohjuksella. Tämän 9M38M1-tyypin ohjusten valmistus oli sen mukaan lopetettu jo vuonna 1999 ja Venäjä oli myynyt kaikki sentyyppiset ohjukset maailmalle.
Ei ollut. Ohjustyyppi on Venäjällä yhä käytössä. Internetissä on paljon tuoreita kuvia venäläissotilaista vanhanmallisten Bukien kanssa. Bellingcatin tutkijat kaivoivat nekin esiin.
Bellingcatin tutkijoita kohtaan tehtiin toistuvasti hakkerointiyrityksiä yli vuoden ajan. Myös ryhmän suomalaisjäsenen Veli-Pekka Kivimäen sähköposteihin yritettiin tunkeutua. Jäljet viittasivat Venäjälle.
Virallisesti Venäjä ilmoitti tekevänsä rikostutkinnassa yhteistyötä. Samaan aikaan se jatkuvasti arvosteli sitä julkisesti. Moitteita esittivät muun muassa Kremlin ja ulkoministeriön tiedottajat, sotilasjohtajat ja ulkoministeri
Sergei Lavrov.
Venäjän valtionmediassa kansalle levitettiin tarinaa, jonka mukaan Venäjästä on tehty lännen ilkeämielisten juonitteluiden kohde.
Välillä Venäjä kompastui omiin selityksiinsä. Viime syyskuussa Venäjän puolustusministeriö piti lehdistötilaisuuden, jossa se tuli kumonneeksi lähes kaikki alkuperäiset väitteensä.
Venäjän tavoite vaikutti olevan hämmentää. Usein se ajoitti väitteensä samoihin aikoihin, kun tutkinnassa oltiin julkistamassa uutta. Näin julkisuuteen päätyi kilpailevia väitteitä.
Suomi ei Venäjän lausunnoissa tullut esiin.
Venäjä tiesi Suomen virka-avusta, mutta julkisesti siitä ei puhuttu. Tieto saattoi olla Venäjän kannalta vähäpätöinen, tai ehkä sitä oli vaikea käyttää hyväksi. Diplomaattisesti Suomen kovistelussa ei ehkä olisi ollut järkeä.
Presidentti Niinistön päätöksessä oli diplomaattista silmää. Oli parempi, että Suomi kertoi virka-avusta itse kuin että Venäjä kuulisi sitä muualta. Ilmoitus myös teki Venäjälle selväksi, että Suomi oli jo päätöksensä tehnyt. Turha yrittää neuvotella.
LAUKAISUPAIKKA oli peltoalueen korkeimmalla kohdalla, tien varressa Pervomaiskin kylän laidalla. Paikalle jäi palanutta maata, mikä näkyi myös satelliittikuvissa. Todistajat kertoivat nähneensä paikalla Buk-lavetin, kuulleensa kovan viheltävän äänen ja nähneensä taivaalta putoavia koneenosia. Ohjuksen jättämä valkoinen jälki taivaalla tallentui useisiin valokuviin.Sen jälkeen, kun yksi Buk-järjestelmän neljästä ohjuksesta oli laukaistu, lavetti ajettiin pois. Se siirrettin takaisin läheiseen Snižneen ja lastattiin myöhään illalla Volvo-rekan perävaunuun. Ajoneuvo jatkoi matkaa yötä myöten.
Aamulla Luhanskissa ajoneuvo tallentui videolle. Se ajoi ohi risteyksen, jossa seisoi mainoskyltti. Paikka oli hyvin tunnistettava. Kyltin alalaidassa mainostettiin autokauppaa osoitteessa Dnipropetrovskintie 34.
Paluumatkalla Buk-lavetilta puuttuu yksi ohjusVideolla näkyy, että Buk-lavettia ei ollut enää peitetty. Vaunun kyydissä oli kolme ohjusta. Yksi puuttui.
Kuljetus jatkoi matkaansa rajan yli Venäjälle.
Seuraavana aamuna, perjantaina 18. heinäkuuta, tallennettiin kiivassävyinen puhelu kahden venäjää puhuneen miehen välillä.
”He toivat ajoneuvon risteykseen, jättivät sen sinne. Jätkät jatkoivat keskenään”, sanoo mies.
Hän jatkaa kertomalla puheluista, joita oli saanut. Myös
Strelkov oli soittanut. Toinen mies kysyy, missä ajoneuvo nyt on.
”Ajoneuvo on Venäjällä.”
Igor Strelkov on venäläinen upseeri, joka johti Itä-Ukrainan kapinallisia.
Siepatussa puhelussa kerrotaan ajoneuvon palanneen Venäjälle
OHJUSLAVETIN paluu Venäjälle kuvailtiin kansainvälisen tutkintaryhmä JIT:n väliraportissa viime syyskuussa. Yleensä rikostutkinnasta ei kerrota välitietoja, mutta MH17-tutkintaan kohdistui niin suuri kansainvälinen kiinnostus ja paine, että tutkijat tekivät poikkeuksen.
Omaisille tutkijat kertoivat tuloksista erikseen. Myös Silene Fredriksz oli kuulemassa.
Väliraportin julkistustilaisuus veti mediaa joka puolelta maailmaa. Ensi kertaa saatiin perusteellista tietoa virallisen rikostutkinnan tuloksista.
Nyt myös sen sormi osoitti yksiselitteisesti Venäjälle.
JIT:n tutkijat esittelivät todisteet, joiden mukaan Buk oli todella tuotu Venäjältä ja laukaisun jälkeen palautettu sinne. Ilmoitus antoi samalla uskottavuutta Bellingcatille ja sen tutkimusmenetelmälle, koska ryhmä oli ensimmäisenä esittänyt saman päätelmän.JIT:n todisteet olivat kuitenkin paljon muutakin kuin some-tietoa.
Kahden vuoden aikana sadat tutkijat olivat tutkineet yksityiskohtaisesti ja moneen kertaan tuhansia koneen osia, joita oli säilötty kymmeniin kontteihin. Maanäytteitä oli kuusi kontillista. Ruumiita ja niiden osia oli tutkittu. Viisi miljoonaa internetsivua oli käyty läpi. Puoli miljoonaa valokuvaa ja videota oli tallennettu ja analysoitu. 150 000 siepattua puhelua oli kuunneltu.
Todistajien hankkiminen oli ollut vaikeaa, koska sota jatkui edelleen Itä-Ukrainassa. Tutkijat eivät olleet päässeet paikalle halutessaan. Todistajat olivat mahdollisesti saattaneet itsensä vaaraan puhumalla. Silti JIT oli onnistunut kuulemaan yli 200:aa todistajaa.
Kaksikymmentä asejärjestelmää oli tutkittu. Yli kahteenkymmeneen maahan oli tehty virka-apupyyntöjä. Bukin koeräjäytys oli tehty myös Ukrainassa.
Yllätys oli, että JIT ei kertonut yksityiskohtia tuhoon käytetystä aseesta. Ohjuksesta se nimesi vain sarjanumeron alkuosan, taisteluosaa ei lainkaan.
Juuri niitä tietoja oli haettu Suomesta.
SAMALLA viikolla Suomen salaisuus paljastui. Hollantilaislehti De Telegraaf paljasti hollantilaisten lähteiden perusteella, että Suomessa oli salaa tehty Buk-ohjuksen koeräjäytys.
Asia nousi pieneksi uutiseksi maailmalla ja suureksi Suomessa.
Siinä vaiheessa salaisuuden piiri laajeni. Asiasta kerrottiin Suomessa muun muassa joillekin kansanedustajille keskeisissä valiokunnissa.
Toimittajat yrittivät saada lisätietoja. Poliitikot ja virkamiehet eivät suostuneet puhumaan, eivät edes nimettöminä. Jotkut vaikuttivat säikähtävän kysymystä. Monet toimittajat päättelivät, että näin tiukan hiljaisuuden muurin on voinut määrätä vain presidentti.
Kohu jatkui, kun Helsingin Sanomat haastatteli hollantilaista tutkinnanjohtajaa Gerrit Thiryä. Kysymys kuului, mitä tietoja tutkintaryhmä oli saanut Suomen koeräjäytyksestä. Vastaus oli yllättävä. Suomen tietoja ei ollut voitu käyttää JIT:n raportissa. Suomi ei ollut antanut Hollannin viranomaisille lupaa jakaa tietoja kansainväliselle tutkintaryhmälle.
Uutinen hermostutti presidentti Niinistön. Hän kutsui parin tunnin varoitusajalla koolle lehdistötilaisuuden. Se on poikkeuksellista.
Niinistö paheksui sitä, että tieto Suomen avusta oli tullut ilmi Hollannista, vaikka nimenomaan Hollanti oli pyytänyt salaamaan asian. Presidentti myös koki, että Suomi oli joutunut arvostelun kohteeksi. Hän korosti, että Suomi oli koko ajan auttanut. Niinistö halusi myös torjua ajatuksen, että asia oli hankala Venäjän takia. Hankaluus oli presidentin mukaan yksinomaan asekauppasopimuksen ehdoissa.
Niinistö toivoi ymmärrystä sille, että Suomi oli ollut vaikeassa tilanteessa ja ottanut riskejä.
SUOMI oli todellakin auttanut. Tietopyyntöjä oli tullut syksyyn 2016 mennessä Hollannista jo kymmenkunta. Suomi oli vastannut niihin myöntävästi. Mutta uusimpaan se oli vastannut ei.
Se pyyntö oli ollut entistä laajempi ja yksityiskohtaisempi. Samalla Hollanti oli pyytänyt lupaa jakaa kaikki tiedot viiden maan JIT-tutkintaryhmälle.
Kun virka-apua pyydetään, sen tekee valtio, joten Suomelle pyynnön oli tehnyt Hollanti. Rikostutkinta on silti yhteinen JIT-ryhmän maiden kanssa, joten tutkijoille oli tärkeää saada kaikki todisteet samaan aineistoon.
Suomen kanta oli koko ajan ollut, että rikostutkinnan kannalta tärkeitä tietoja annetaan. Mutta mitään ylimääräistä Suomi ei halunnut antaa, koska koko ajan oltiin asekauppasopimuksen ehtojen rajoilla.
Suomi lähetti Hollantiin oikeusministeriön alaisen virkamiesryhmän selvittämään asiaa.
Tilanne ratkesi, kun Hollanti muutti pyyntöään. Se ei enää halunnut kaikkia niitä tietoja, joita se oli aiemmin kysynyt. Siihen pyyntöön Suomen oli helpompi suostua.
Keskusrikospoliisi antoi vastauksen Hollantiin lopulta tämän vuoden alussa, noin kahdeksan kuukautta alkuperäisen pyynnön jälkeen. Uusia pyyntöjä ei ole tullut.
MH17-rikostutkinta jatkuu yhä, eikä tiedetä, koska se päättyy. Suomen antamat tiedot ovat nyt osa rikosteknistä todistusaineistoa. Aineiston tarkka sisältö ja merkitys selviävät vasta myöhemmin oikeudenkäynnissä.
Yksinään Suomen tiedot tuskin ovat ratkaisevia valtavassa palapelissä. Mutta ne voivat olennaisesti vahvistaa tutkijoiden näyttöä ja päättelyketjua tuhoaseesta ja laukaisupaikasta.
”Jokainen tiedonpala asejärjestelmästä on tärkeä, mukaan lukien Suomen antamat tiedot”, sanoo JIT:n tiedottaja
Wim de Bruin.
Presidentti Niinistön tukala tilanne näyttää lopulta päättyneen hyvin. Suomi auttoi rikoksen selvittämisessä, eivätkä riskit toteutuneet. Suomea ei ole kyseenalaistettu asekauppakumppanina. Venäjältä ei ole tullut mitään virallista reaktiota.
Se voi toki tulla myöhemmin.
Kansainvälisesti kannatettu ajatus oli, että MH17-tuhon oikeudenkäyntiä varten perustettaisiin YK:n alainen tribunaali. Venäjä esti aikeen. Se käytti veto-oikeuttaan turvallisuusneuvostossa.Nyt todennäköisimmät vaihtoehdot ovat, että oikeutta käydään jonkin valtion – esimerkiksi Hollannin – kansallisessa oikeuslaitoksessa tai sitten perustetaan kansainvälinen erityistuomioistuin.
Asiassa on suuri mutta. Todennäköiset epäillyt ovat Venäjällä tai Itä-Ukrainassa. Jotta heidät saataisiin luovutetuiksi oikeuteen, tarvitaan Venäjän suostumus.
Voi olla, että syylliset eivät koskaan joudu vastuuseen.
Koneen kappaleita putosi 50 neliökilometrin alueelle Itä-Ukrainassa. (KUVA: BRENDAN HOFFMAN / GETTY IMAGES)
KUKA painoi nappia? Joku sen teki.
Buk-järjestelmään kuuluu yleensä kolmen tai neljän hengen miehistö: kuljettaja, operaattori ja yksi tai kaksi upseeria. Jos heitä on kaksi, korkea-arvoisempi tekee laukaisupäätöksen.
Ohjusta ei saa vahingossa osumaan kohteeseen. Kohde pitää maalintaa tutkalla. Mutta kohteesta voi erehtyä. On viitteitä siitä, että Bukin käyttäjät luulivat lähestyvää matkustajakonetta Ukrainan ilmavoimien kuljetuskoneeksi. Se ei poista vastuuta joukkosurmasta.
Puhelutallenteet viittaavat siihen, että Bukin mukana Venäjältä toimitettiin myös miehistö. Näin ampujat olisivat olleet Venäjän sotilaita, eivät Itä-Ukrainan kapinallisia.Tutkijat eivät ole nimenneet epäiltyjä. JIT on kertonut, että tiedossa on sata ihmistä, joiden osallisuutta epäillään. Viimeistään syytteessä – kuka sen nostaakin – epäillyt nimetään.
Bellingcat-ryhmän tutkijat ovat menneet pidemmälle. He ovat avoimista lähteistä kerätyn tiedon perusteella nimenneet joukon venäläisiä sotilaita. Nimet ryhmä on toimittanut JIT:n rikostutkijoille.
Ei ihme, että Venäjällä on alettu puuhata lakia, joka kieltäisi sotilaita julkaisemasta tietoja sosiaalisessa mediassa.
Ampujien lisäksi rikosvastuussa voivat olla Bukia kuljettaneet ihmiset.
Kuljetuksen järjestelyssä keskeinen henkilö oli ilmeisesti
Sergei Dubinski, kutsumanimeltään Jörö. Hänen uskotaan olevan yksi äänistä nauhoitetuissa puheluissa, jotka liittyivät Bukin liikkeisiin.
Vastuullisia voivat olla myös ne, jotka päättivät Bukin lähettämisestä Itä-Ukrainaan. Jos kyseessä todella oli Venäjän 53. ilmatorjuntaprikaatin Buk ja miehistö, päätöksessä lienee ollut mukana prikaatinkomentaja
Sergei Mutškajev.
Suurempi kysymys on, kuka päätti lähettää Venäjän sotilaita ja kalustoa rajan yli vieraan valtion alueelle Ukrainaan keväällä 2014. Sellaisia päätöksiä tehdään korkeimmalla tasolla.
Venäjän puolustusministeri on
Sergei Šoigu. Asevoimien ylipäällikkönä toimii presidentti Vladimir Putin.
MH17-lennon uhreille avataan muistomerkki Hollannin Vijfhuizenissa nyt heinäkuussa. (KUVA: JEROEN JUMELET)
HEINÄKUUN 17. päivänä Silene Fredriksz osallistuu Hollannissa vuosipäivän muistotilaisuuteen, nyt jo kolmatta kertaa. Tällä kerralla uhrien muistoksi julkistetaan muistomerkki: se on 298 puun muodostama metsä.
Silene Fredriksz osallistuu tilaisuuteen muiden omaisten kanssa. Monista heistä on tullut ystäviä keskenään. Illalla pieni ryhmä omaisia on tulossa Fredrikszin luo syömään ja juomaan viiniä.
Asunnossa on myös Brycen ja Daisyn makuuhuone. Kiireisessä lähdössä se jäi sotkuiseksi. Sänky on petaamatta, vaatteita mytyssä sohvalla, pöydällä tyhjiä vesipulloja valokuvien ja jalkapallopokaalin edessä.
Tavarat ovat paikoillaan. Kolmen vuoden aikana Fredriksz ei ole siirtänyt mitään.
”Se on viimeinen asia, mitä minulla on heistä. Niin he lähtivät.”
Tekstissä mainittujen lähteiden lisäksi kirjoitus perustuu poliitikkojen, virkamiesten, tutkijoiden ja sotilasasiantuntijoiden haastatteluihin.
Seuraa uutisia tästä aiheesta
KuukausiliiteSeuraa Ukrainan lentoturma MH17Seuraa VenäjäSeuraa Sami SillanpääSeuraa
