tiistai 4. huhtikuuta 2017

Analyysi: Suomen ja Kiinan ystävyys on kuin tuulahdus Neuvostoliiton ajoilta

Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan - tervetuloa vaan...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:


Analyysi: Suomen ja Kiinan ystävyys on kuin tuulahdus Neuvostoliiton ajoilta

Kiinan presidentti Xi Jinping voi saapua tänään Suomeen vailla pelkoa siitä, että isäntämaa viisastelee ihmisoikeuksista, arvioi Ylen Aasian-kirjeenvaihtaja Mika Mäkeläinen.
Kiina
Kiinan presidentti Xi Jinping puhui Sveitsin parlamentille tammikuussa 2017.
Kiinan presidentti Xi Jinping saapuu tiistaina illalla Suomeen. Kuvassa Xi vierailulla Sveitsin parlamentissa tammikuussa 2017.Peter Klaunzer
PEKING
Kiinassa on vaikea selvittää, mitä maan poliittinen johto todella ajattelee Suomesta. Viralliset kommentit on kuorrutettu niin paksulla liturgialla, että sen alta on vaikea erottaa mitään.
Näin liturgia yleensä menee:
Kiina arvostaa edelleen sitä, että Suomi tunnusti vuonna 1950 vikkelästi Kiinan kansantasavallan ensimmäisten länsimaiden joukossa. Luonnon puhtautta ihaillaan aidosti, ja suomalaisesta huipputekniikasta haluttaisiin parhaat palat Kiinaan.
Liturgiassa on epäilemättä paljon totta.
Kiina näkee Suomessa myös pienen mutta kauppapoliittisesti oikeaoppisen liittolaisen, joka tukee Kiinalle tärkeää tavoitetta, mahdollisimman vapaata kansainvälistä kauppaa. Näinä protektionismin aikoina vienokin ääni vapaakaupan puolesta on tervetullut.
On kuitenkin hyvä muistaa, että Kiinan toimintaa ohjaa tinkimättömästi vain oma kansallinen etu. 
Aikainen kansantasavallan tunnustaminen oli tärkeää, koska Kiina tavoitteli yliotetta Kiinan tasavallasta, Taiwanista.
Oma etu on ensisijaista tietysti nykyisinkin.
Kiinan johtajien huoli ympäristön tilasta on kasvanut, koska välinpitämättömyys ruokkisi kapinamieltä kansassa. Maa hamuaa huipputekniikkaa, koska Kiina haluaa itse olla teknisen kehityksen kärjessä. Tätä päämäärää tavoitellaan muun muassa teollisuusvakoilulla.
Kaiken kansainvälisen kaupan ja muun yhteistyön on tarkoitus palvella Kiinan nousua yhä tärkeämmäksi ja voimakkaammaksi valtakunnaksi, maailman navaksi.
Suomi on osoittautunut kiitettävän häveliääksi kumppaniksi, joka ei muistuta Kiinaa kiusallisista arvoista.
Vaikka Kiina itse mainostaa olevansa globaalisti vastuullinen vallankäyttäjä – mille voi nähdä katetta vaikkapa maan kunnianhimoisessa ilmastopolitiikassa – jo pelkästään Kiinan voima ja koko pelottavat muita.
Kansainvälisessä politiikassa Kiina on valmis jyräämään, jos oman edun katsotaan sitä vaativan. Kiista Etelä-Kiinan merestä on paljastanut, että Kiina ei perusta niinkään kansainvälisistä pelisäännöistä vaan vahvemman oikeudesta.
Suomi voi puolestaan kiittää maantiedettä.
Jos välissä ei olisi Venäjää, Kiinan nousu koettaisiin Suomessa paljon uhkaavampana. Tunnelmat monessa Kiinan naapurimaassa ovat enemmän tai vähemmän levottomat nyt, kun edes Donald Trumpin johtaman Yhdysvaltain tukeen ei voi aukottomasti enää luottaa.
Kiinan presidentti Xi Jinping saapuu tiistaina illalla Suomeen. Kuvassa Xi vieraili Kambodžassa lokakuussa 2016.
Presidentti Xi vieraili Kambodžassa lokakuussa 2016.Mak Remissa / EPA
Suomen ja Kiinan johdon arvomaailmat ovat kuin eri planeetoilta. Tai ainakin sopii toivoa, että hymistelystä ja leveistä hymyistä huolimatta suomalaispoliitikkojen arvomaailma on kaukana kiinalaisesta.
Markkinataloudesta ja vauraudestaan huolimatta Kiina on edelleen tiukasti johdettu yksipuoluemaa, jossa kansalainen ei lopulta merkitse mitään, ja jossa tärkeää on vain puolueen etu ja ote vallasta.
Presidentti Xi Jinpingin tapaamislistalla Suomessa on muun muassa eduskunnan puhemies Maria Lohela. Protokollan mukaan näin olisi varmasti joka tapauksessa, mutta ainakaan asiaa ei haittaa se, että Lohela ei Kiinan-vierailullaan toissa vuonna ottanut puheeksi ihmisoikeusasioita.
Lohelan vierailulla juhlistettiin sitä, että Suomen ja Kiinan diplomaattisuhteiden solmimisesta tuli kuluneeksi 65 vuotta.
Kiinalla onkin pitkä muisti, hyvässä ja pahassa.
Kiinan johtajat tulevat muistamaan varmaan vielä 65 vuotta myöhemmin, että norjalaiset myönsivät Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2010 vangitulle toisinajattelijalle Liu Xiaobolle. Kiinan ja Norjan suhteet ovat siitä pitäen olleet jäätävät, vaikka tällä viikolla Norjan pääministeri Erna Solberg matkustaa Kiinaan yrittämään liennytystä.
Nobel-selkkauksesta oppineena Solberg ei aio puhua ihmisoikeuksista.
Kun ulkoministeri Timo Soini puolestaan kävi Pekingissä helmikuussa, hän sanoi ottaneensa esille myös ihmisoikeudet.
Soinin ja varmaan muidenkin suomalaisten logiikka on se, että sananvapaus ja oikeusvaltio tuottavat hyvinvointia sekä vakautta, minkä pitäisi olla Kiinankin etu.
Kiinan johto katsoo kuitenkin asiaa aivan eri vinkkelistä.
Ylin itseisarvo on puolueen yksinvallan säilyttäminen. Hyvinvoinnin kartuttaminen ja pakkokeinoin saavutettu poliisivaltion vakaus ovat nimenomaan keinoja puolueen pitämiseksi vallassa.
Samassa hengessä vakuuteltiin aikoinaan ystävyyttä Neuvostoliiton kanssa.
Kiina potee kroonista demokratia-allergiaa. Suomi on osoittautunut kiitettävän häveliääksi ja harmittomaksi kumppaniksi, joka ei turhia viisastele tai tohtoroi eikä muistuta Kiinan kannalta kiusallisista arvoista.
Suomalaiset diplomaatit ja virkamiehet muistavat aina mainita, että kulissien takana Kiinan kanssa harjoitetaan yhteistyötä muun muassa oikeusvaltion edistämiseksi. Se kuulostaa periaatteessa hyvältä, mutta siitä ei näy Kiinassa tuloksia.
Kun Suomessa tällä viikolla nostellaan maljoja ystävyydelle, kuunnellaan kliseisiä juhlapuheita ja allekirjoitetaan julistus ”uudenlaisesta kumppanuudesta”, se on kuin tuulahdus 70-luvulta.
Samassa hengessä vakuuteltiin aikoinaan ystävyyttä Neuvostoliiton kanssa. Kaupan edistämiseksi Suomessa osataan perinteisesti kumartaa syvään.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Trump lähti hajottamaan ilmastopolitiikkaa, nyt myös Putinin puheissa on samoja kaikuja ...

Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan. Ikävä, vastuuton asia...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Ulkomaat

Trump lähti hajottamaan ilmastopolitiikkaa, nyt myös Putinin puheissa on samoja kaikuja – suurin saastuttaja Kiina on päätynyt lämpenemistaistelun eturiviin

Komissaari Miguel Árias Cañeten mukaan EU:n ja Kiinan rooli ilmastonmuutoksen torjumisessa on nyt ”tärkeämpi kuin koskaan”.


Peabody Energyn hiilikaivos Wyomingissa Yhdysvalloissa.
ILMASTONMUUTOKSEN vastaisessa taistelussa ei ole kovin hyviä uutisia kerrottavana, jos kuuntelee Yhdysvaltojen ja Venäjän mahtimiehiä.

Venäjän presidentin Vladimir Putinin tuoreen lausunnon mukaan ilmaston lämpeneminen ei johdu ihmisten tekosista.

”Lämpeneminen alkoi jo 1930-luvulla”, Putin totesi arktisessa foorumissa Venäjän Arkangelissa kuluneella viikolla.

Siinä missä presidentti Sauli Niinistö sanoi ilmastonmuutoksen olevan vakava uhka arktisille alueille, Putin arveli sen voivan tuoda mukanaan ”suosiolliset olosuhteet” alueen hyödyntämiseksi taloudellisiin tarkoitusperiin.

Vielä 2015 Putin sanoi ilmaston lämpenemisen olevan ”yksi ihmiskunnan vakavimmista haasteista”.

AIEMMIN kuluneella viikolla Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpallekirjoitti asetuksen, jonka keskeinen tavoite on elvyttää hiilivoiman käyttöä ja romuttaa hänen edeltäjänsä Barack Obaman energiapolitiikan perustuksia.

Allekirjoittamisen yhteydessä Trump vannoi, että hänen hallintonsa lopettaa ”sodan hiiltä vastaan”. Valkoisessa talossa korostettiin toimien vauhdittavan talouskasvua.

Putinin ja Trumpin puheissa on siis löydettävissä samankaltaisia kaikuja.

ENITEN kasvihuoneilmiöön ja maailman lämpenemiseen vaikuttavia aineita kuten hiilidioksidia päästävät Kiina, Yhdysvallat sekä Euroopan unioni. Venäjä on listauksessa viidentenä Intian jälkeen.

Nyt siis vaikuttaa siltä, että kaksi jättiä viidestä, Venäjä ja Yhdysvallat, ovat kääntämässä selkänsä taistelulle ilmastonmuutosta vastaan.

Toisaalta suuret saastuttajat Kiina ja Euroopan unioni ovat näyttäneet lämpenemistaistelussa esimerkkiä. Molemmat ovat sitoutuneet noudattamaan niin sanottua Pariisin ilmastosopimusta, ja Kiinassa on esimerkiksi suuria hankkeita uusiutuvan energian kuten aurinko- ja tuulivoiman lisäämiseksi.

”Kaikkien Pariisin sopimuksen allekirjoittaneiden tulisi pitäytyä siinä eikä kääntää sille selkäänsä. Tämä on velvollisuutemme tuleville sukupolville”, Kiinan presidentti Xi Jingping totesi Davosin talouskokouksessa.

EU:n ilmastonmuutoksesta vastaavan komissaarin Miguel Árias Cañeten mukaan EU:n ja Kiinan rooli on nyt ”tärkeämpi kuin koskaan”.

”Mitä tulee ilmastoon ja maailman siirtymiseen kohti puhdasta energiaa, tyhjiöitä ei saa olla. Asiaa voidaan vain edistää, ja me olemme siihen sitoutuneita”, komissaari sanoi brittilehti Independentin mukaan.

ASIOISTA YK:ssa vastannut Christiana Figueres arvioi, että Trumpin aloitteet ovat pahaksi koko maailmalle.

”En tiedä ketään, joka haluaisi hengittää likaista ilmaa, olla huolehtimatta vesilähteistä ja jättää lapsilleen jälkeensä vaarallisen paikan”, Figueres totesi Independentille.

Pariisin ilmastosopimuksessa Yhdysvallat lupasi leikata päästöjään 26–28 prosenttia vuoteen 2025 mennessä vuoden 2005 tasosta.

Yhdysvallat voi myös toimia niin, että se ei juridisesti irtisanoudu sopimuksesta, mutta käytännössä lakkaa pyrkimästä sen tavoitteisiin.

Uuden suunnan Yhdysvaltain energia- ja ilmastopolitiikassa on ennakoitu vaikuttavan laajasti kansainväliseen kamppailuun ilmastonmuutosta vastaan.

Suomen kuntavaalit 2017...

Kuntavaalien ennakkoäänestystä on vielä jäljellä kaksi päivää. Ennakkoäänestys on ollut hiukan vilkkaampaa kuin edellisissä eli vuoden 2012 vaaleissa - hyvä niin. 
Toivottavasti vilkkaus säilyy varsinaiseen äänestyspäivään, sunnuntaihin 9.4.2017 saakka.
Optimistisena olen elätellyt toiveita noin 60%:n äänestysprosentista.

Kuntavaaliehdokkaat ovat tehneet "omannäköistä" vaalikampanjaa - minäkin. Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, minulla on edellisiin kuntavaaleihin verrattuna aivan uusia elementtejä: Blogisivu ja Facebook. 
Lisäksi ensimmäistä kertaa minulla on ollut henkilökohtainen A4-vaali-info, jota on jaettu lähinnä ns. omalle äänestysalueelle markkinoimani kortteliehdokkaan ajatuksella.

Kemissä on yksitoista äänestysaluetta. Syväkangas-Ritikka-äänestysalueella on yli 2000 äänioikeutettua, joista toivottavasti runsas puolet käyttää 9.4.2017 mennessä kansalaisvelvoitettaan, -oikeuttaan, äänioikeuttaan. Vuonna 2012 äänestysprosentti tällä alueella oli hiukan päälle 50%...

Asiantuntijoiden mielestä nämä kuntavaalit ovat tärkeimmät koskaan järjestettävät kuntavaalit Suomessa. Itse olen samaa mieltä.




Tämän takia hairahdumme niin helposti propagandaan...

Hmmmmm - mielenkiintoinen artikkeli, kannattaa lukea.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Sunnuntai    |   Kolumni

Tämän takia hairahdumme niin helposti propagandaan

Se vastaa tarpeeseemme tulla lumotuiksi. Propaganda hyödyntää tunteita, jotka on irrotettu asiayhteyksistään, kirjoittaa kolumnissaan Jaakko Lyytinen.



NÄIN LUOVUTAN persoonal­lisuuteni yhdelle maailman vaaral­lisimmista firmoista: Nettisivun kyselylomake auki. Vastaus viiteenkymmeneen kysymykseen tai väitteeseen. Minulla on elävä mielikuvitus – kyllä. Minulla on vaikeuksia tarttua työhön – jossain määrin. Klik, klik, klik.

Analyysi on hetkessä valmis. ”Psykologimme sanoo: Olet kapinallinen.” Virtuaalipsykologin mukaan pidän haasteista mutta minulla on taipumusta pohtia liikaa ja toimia tunteella.

Kyselyn tehnyt yritys olisi myös voinut tehdä vastaavan luonneanalyysin minusta pelkän Facebook-käyttäytymiseni perusteella. Tai ehkä se on tehnytkin.

Tarkastelemalla tykkäämiäni Facebook-päivityksiä yritys saa selville poliittiset mielipiteeni, seksuaalisen suuntautumiseni ja paljon muuta.

KYSELYN on luonut Cambridge Analytica -yritys, joka on erikoistunut mikrokohdistamiseen psykometrian avulla. Mikrokohdistaminen tarkoittaa viestien suuntaamista pienille kohdeyleisöille. Psykometria tai -metriikka on psykologian haara, joka soveltaa tilastotiedettä ja matematiikkaa ihmisen ominaisuuksien mittaamiseen.

Toimittaja Joonas Pörsti kertoo Cambridge Analytican keinoista tuoreessa kirjassaan Propagandan lumo. Menetelmällä selvitetään ihmisen viisi keskeistä luonteenpiirrettä: avoimuus, tunnollisuus, ulospäin suuntautuneisuus, sovinnollisuus ja neuroottisuus. Niiden pohjalta henkilön käyttäytymistä voidaan ennakoida ja siihen voidaan vaikuttaa.

Miksi kutsun yritystä vaaralliseksi? Koska se on laatinut psykometrisen luonneanalyysin Yhdysvaltain 220 miljoonasta äänestysikäisestä kansalaisesta. Tai näin yhtiön toimitusjohtaja kehuskelee. Tiedot on koottu sosiaalisen median lisäksi luottokorttiyhtiöiltä ja erilaisista rekistereistä. Niiden avulla viesti voidaan kohdistaa vaikka Pikku-Haitin asukkaille.

LITTLE HAITI eli Pikku-Haiti on kaupunginosa Miamissa Floridassa. Sen asukkaista suurella osalla on juuret Haitin tasavallassa, joka sijaitsee Karibianmerellä.

Viime syksynä pikkuhaitilaiset törmäsivät Facebookissa mainoksiin, joissa arvosteltiin Bill ja Hillary Clintonin säätiön toimintaa 2010 tapahtuneen Haitin maanjäristyksen jälkeen.

Hillary Clintonin vastaehdokas Donald Trump toisti viestiä vaalikampanjassaan. Trumpin mukaan Clintonien säätiö oli kerännyt ”satoja miljoonia dollareita sairaalalle, jota ei koskaan rakennettu”.

Trump jopa vieraili Pikku-Haitissa. Tarkoitus oli houkutella Clintonin kannattajiksi arvioidut joko äänestämään Trumpia tai jäämään kotiin vaalipäivänä. Näin myös kävi. Haitilais­yhteisö oli joutunut mikrokohdistamisen kohteeksi.

Psykometrian avulla voidaan no­peasti synnyttää joukkoliikkeitä ja ohjata niitä tunnepitoisilla viesteillä. Saman firman palveluksia käytti myös Britannian EU-eroa ajanut brexit-leiri. Ja kyllä: myös niin sanotut hyvikset käyttävät vastaavia menetelmiä.

ELÄMME taas kerran propagandan kulta-aikaa. 

Uusien keinojen lisäksi se johtuu siitä, että tanskalaisen tulevaisuudentutkijan Rolf Jensenin visio on toteutunut. Jensen julkaisi vuonna 1999 kirjan Dream Society. Siinä hän ennusti, että tietoyhteiskuntaa seuraa tarinatalous, elämysyhteiskunta, jossa kulutus perustuu mielikuviin. Mielikuvat perustuvat tunteisiin. Ja tunteet perustuvat tarinoihin.

Juuri propaganda vastaa tarpeeseemme tulla lumotuksi. Se hyödyntää tunteita, jotka on irrotettu asiayhteyksistään. Pelko, viha, katkeruus. ”Propagandisti tarjoaa vastauksen pelkoihin, jotka on itse lietsonut”, Pörsti kirjoittaa.

Mutta miksi olemme kaikesta näennäissivistyksestämme huolimatta niin alttiita propagandalle? Se johtuu yksinäisyydestä ja vieraantuneisuudesta. Näin väitti ranskalainen sosiologi ­Jacques Ellul(1912–1994), jonka keskeinen tutkimusaihe oli teknistyneen yhteiskunnan vaikutus ihmiseen. ”Propaganda on todellinen apu yksinäisyyteen. Se vastaa tarpeeseen uskoa ja totella, kuulla ja kertoa tarinoita, viestiä myyttien kielellä”, Ellul kirjoitti – vuonna 1962. Tarve syntyy monimutkaisesta todellisuudesta. Ellulin sanoin: propaganda tarjoaa kohteilleen varmuutta epävarmuuden sijaan ja selkeän kokonaiskuvan kriisien täyttämän informaatiotulvan keskelle.

MITÄ PIDEMMÄLLE luin Pörstin ansiokasta kirjaa, sitä enemmän alkoi ahdistaa. Kun tein verkkotestin ja kurkistin psykometrian pimeälle puolelle, ahdistus ei varsinaisesti helpottanut. Miten sitten voisin suojautua propagandalta? Ryhtymällä stoalaiseksi konservatiiviksi, tunteensa jäädyttäneeksi luddiitiksi, joka vuoraa kotinsa foliolla ja maksaa aina käteisellä?

Ei auta. Jo ennen Trumpia Cambridge Analytican palveluksia käytti republikaanien presidenttiehdokkaaksi pyrkinyt Ted Cruz, joka mikrokohdisti omaa Facebook-mainontaansa muun muassa ryhmälle, joka oli määritelty ”stoalaisiksi konservatiiveiksi”.

Jos me aikuiset olemme näin alttiita propagandalle, miten käy diginatiiveille, älypuhelin kädessä kasvaville nassikoille? Suomessa peruskoulujen uudessa opetussuunnitelmassa on mukana monilukutaidon opetusta. Sen yhtenä tarkoituksena on opettaa lapsille, milloin heidän tunteisiinsa yritetään vaikuttaa viestinnällisesti. Hieno ajatus. Monilukutaidosta on kuitenkin vain vähän apua, jos nykyhetken tapahtumia ei osaa sijoittaa osaksi historiaa, kuten Pörsti toteaa.

Samaan aikaan uusi opetussuunnitelma sallii nimittäin kymmenissä kouluissa lukion suorittamisen ilman yhteiskuntaopin ja historian kursseja.

Klik, klik, klik.