Mikä on totuus tällä hetkellä tataarien asemassa Krimillä? Mediatietojen perusteella se on ongelmallinen, vaikea.
Se on ainakin totta, että tataarien asema mm. Neuvostoliiton aikaan oli vaikea Stalinin määräämien karkotusten vuoksi...
Pätkä Wikipediatekstiä:
Alun perin Krimin nimi oli asukkaidensa mukaan Tauris eli Chersonesus taurica.
600-luvulla eaa. kreikkalaiset alkoivat perustaa siirtokuntia sen rannikolle. Myöhemmin se kuului Bosporoksen valtakuntaan ja joutui 640 Itä-Rooman haltuun.
Kansainvaellusten aikana se toimi monien kansojen läpikulkupaikkana. Kansainvaellusajan päätteeksi Krimillä asui gootteja. Krimillä puhuttu gootin kieli katosi ehkä vasta 1700-luvulla.
Tataarit valloittivat alueen 1200-luvulla, mutta menettivät sen turkkilaisille 1400-luvulla. Tataarit antoivat nykyisen nimen Krim eli "linnoitus"
Krimin kaanikunta luotiin mongolien vallan loputtua 1441 ja sen johtajaksi asettui Hacı I Giray, joka oli etäistä sukua Tšingis-kaanille. Krimiläiset hallitsivat melkein koko aluetta Kuban- ja Dniestrjokien välillä, mutta eivät pystyneet valloittamaan genovalaisiakaupunkeja ennen ottomaanien apua 1475.
Kutšuk Kainnardžin rauhassa vuonna 1774 tataarit joutuivat luovuttamaan alueen turkkilaisille, jotka rauhassa sitoutuivat tunnustamaan Krimin itsenäisyyden ja ortodoksisen uskon.
Ennen aselepoa 1772 Venäjän keisarikunta neuvotteli Krimin kaanin kanssa sopimuksen, jonka mukaan Krim vapautuisi Turkin vallasta ja saisi itsenäisyyden Venäjän keisarikunnan alaisuudessa.
Itsenäisyysjakso jäi kuitenkin lyhyeksi Venäjän anastettua alueen 1783 siellä syntyneiden kristittyjen ja islaminuskoisten välisten kahakoiden johdosta. Niemimaalla asuneet kristityt halusivat vapautua islaminuskoisten harjoittamasta sorrosta. Kun kaani Šagin-Girai ei suostunut kristittyjen vaatimuksiin, Venäjä katsoi asenteen kapinoinniksi ja miehitti keväällä 1783 maan ja kaanikunta liitettiin Venäjään.
Katariina II:n hallituksessa Krimin haltuunotosta, kaanikunnan hajottamisesta ja alueen liittämisestä keisarikuntaan vastasi ylipäällikkö Grigori Potjomkin. Hän pani alkuun alueen asuttamisen. Keisarinnan vieraillessa vuonna 1787 Krimillä Potjomkin rakensi nopeasti näennäiskyliä, kulisseja, osoittaakseen aikaansaannoksiaan niemimaalla.
Vuosina 1854–1856 käytiin itämainen sota eli Krimin sota.
Saksalaiset joukot vapauttivat alueen bolševikeista keväällä 1918 ja Krim julistautui itsenäiseksi. Koko Ukrainan alueen tulevaisuus ratkaistiin Ukrainan itsenäisyyssodassa, jossa bolševikit olivat voittoisia.
Venäjän sisällissodassa 1919-20 bolševikkivastaisen Pjotr Wrangelin armeijan tukikohta sijaitsi Krimillä, jonka bolševikkien armeija valtasi marraskuussa 1920 ja Krim liitettiin jälleen Neuvosto-Venäjään.
Venäjän sisällissodassa alue kärsi merkittäviä tuhoja, sillä se oli valkoisten keskeinen tukikohta.
Natsi-Saksan armeija valloitti Krimin 1941 muutamaksi vuodeksi. Neuvostoliiton valloitettua alueen takaisin, Krimin asukkaita syytettiin yhteistyöstä saksalaisten kanssa ja heidät siirrettiin muualle
Neuvostoliittoon. Venäläistämistoimien yhteydessä vuonna 1946 Krimille vuonna 1921 myönnetty autonominen asema lakkautettiin kokonaan. Krimin valtaväestö oli Krimin tataareja, jotka Stalin pakkosiirrätti epäluotettavina pitäminään vuonna 1944 Keski-Aasiaan.
Huomattava osa 200 000 karkotetusta menehtyi kuljetuksien aikana. Krimin tataareille myönnettiin paluu oikeus Krimille vuonna 1988. Vuoden 2001 väestönlaskennan aikaan Krimin autonomisessa tasavallassa asui 243 400 Krimin tataaria. Paluumuutto on jatkunut tämän jälkeenkin, joskin 1990-lukua heikompana.
Toisen maailmansodan aikana helmikuussa 1945 Krimillä järjestetyssä Jaltan konferenssissa sovittiin liittoutuneiden kesken uudesta Euroopan jaosta.
Krim kuului Neuvostoliitossa Venäjän federatiiviseen sosialistiseen neuvostotasavaltaan vuoteen 1954 asti, jolloin se Venäjällä nykyisin vallitsevan tulkinnan mukaan liitettiin Venäjän ja Ukrainan kansojen 300-vuotisen liiton kunniaksi Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan.
Krim oli kuitenkin tuolloin kurjassa kunnossa ja rasite. Väestömäärä oli romahtanut pakkosiirtojen vuoksi, ja maatalous oli tuottamaton. Vuosipäivä vain sattui osumaan samaan aikaan. Idean esitti Nikita Hruštšov, mutta päätöksen takana oli koko poliittinen johto aikana, jolloin maan sisäisten rajojen siirto oli helppoa ja arkipäivää
Neuvostoliiton Korkeimman neuvoston puhemiehistön asetuksen allekirjoittivat puheenjohtaja Kliment Vorošilov ja sihteeri Nikolai Pegov.
Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:
Alun perin Krimin nimi oli asukkaidensa mukaan Tauris eli Chersonesus taurica.
600-luvulla eaa. kreikkalaiset alkoivat perustaa siirtokuntia sen rannikolle. Myöhemmin se kuului Bosporoksen valtakuntaan ja joutui 640 Itä-Rooman haltuun.
Kansainvaellusten aikana se toimi monien kansojen läpikulkupaikkana. Kansainvaellusajan päätteeksi Krimillä asui gootteja. Krimillä puhuttu gootin kieli katosi ehkä vasta 1700-luvulla.
Tataarit valloittivat alueen 1200-luvulla, mutta menettivät sen turkkilaisille 1400-luvulla. Tataarit antoivat nykyisen nimen Krim eli "linnoitus"
Krimin kaanikunta luotiin mongolien vallan loputtua 1441 ja sen johtajaksi asettui Hacı I Giray, joka oli etäistä sukua Tšingis-kaanille. Krimiläiset hallitsivat melkein koko aluetta Kuban- ja Dniestrjokien välillä, mutta eivät pystyneet valloittamaan genovalaisiakaupunkeja ennen ottomaanien apua 1475.
Kutšuk Kainnardžin rauhassa vuonna 1774 tataarit joutuivat luovuttamaan alueen turkkilaisille, jotka rauhassa sitoutuivat tunnustamaan Krimin itsenäisyyden ja ortodoksisen uskon.
Ennen aselepoa 1772 Venäjän keisarikunta neuvotteli Krimin kaanin kanssa sopimuksen, jonka mukaan Krim vapautuisi Turkin vallasta ja saisi itsenäisyyden Venäjän keisarikunnan alaisuudessa.
Itsenäisyysjakso jäi kuitenkin lyhyeksi Venäjän anastettua alueen 1783 siellä syntyneiden kristittyjen ja islaminuskoisten välisten kahakoiden johdosta. Niemimaalla asuneet kristityt halusivat vapautua islaminuskoisten harjoittamasta sorrosta. Kun kaani Šagin-Girai ei suostunut kristittyjen vaatimuksiin, Venäjä katsoi asenteen kapinoinniksi ja miehitti keväällä 1783 maan ja kaanikunta liitettiin Venäjään.
Katariina II:n hallituksessa Krimin haltuunotosta, kaanikunnan hajottamisesta ja alueen liittämisestä keisarikuntaan vastasi ylipäällikkö Grigori Potjomkin. Hän pani alkuun alueen asuttamisen. Keisarinnan vieraillessa vuonna 1787 Krimillä Potjomkin rakensi nopeasti näennäiskyliä, kulisseja, osoittaakseen aikaansaannoksiaan niemimaalla.
Vuosina 1854–1856 käytiin itämainen sota eli Krimin sota.
Saksalaiset joukot vapauttivat alueen bolševikeista keväällä 1918 ja Krim julistautui itsenäiseksi. Koko Ukrainan alueen tulevaisuus ratkaistiin Ukrainan itsenäisyyssodassa, jossa bolševikit olivat voittoisia.
Venäjän sisällissodassa 1919-20 bolševikkivastaisen Pjotr Wrangelin armeijan tukikohta sijaitsi Krimillä, jonka bolševikkien armeija valtasi marraskuussa 1920 ja Krim liitettiin jälleen Neuvosto-Venäjään.
Venäjän sisällissodassa alue kärsi merkittäviä tuhoja, sillä se oli valkoisten keskeinen tukikohta.
Natsi-Saksan armeija valloitti Krimin 1941 muutamaksi vuodeksi. Neuvostoliiton valloitettua alueen takaisin, Krimin asukkaita syytettiin yhteistyöstä saksalaisten kanssa ja heidät siirrettiin muualle
Neuvostoliittoon. Venäläistämistoimien yhteydessä vuonna 1946 Krimille vuonna 1921 myönnetty autonominen asema lakkautettiin kokonaan. Krimin valtaväestö oli Krimin tataareja, jotka Stalin pakkosiirrätti epäluotettavina pitäminään vuonna 1944 Keski-Aasiaan.
Huomattava osa 200 000 karkotetusta menehtyi kuljetuksien aikana. Krimin tataareille myönnettiin paluu oikeus Krimille vuonna 1988. Vuoden 2001 väestönlaskennan aikaan Krimin autonomisessa tasavallassa asui 243 400 Krimin tataaria. Paluumuutto on jatkunut tämän jälkeenkin, joskin 1990-lukua heikompana.
Toisen maailmansodan aikana helmikuussa 1945 Krimillä järjestetyssä Jaltan konferenssissa sovittiin liittoutuneiden kesken uudesta Euroopan jaosta.
Krim kuului Neuvostoliitossa Venäjän federatiiviseen sosialistiseen neuvostotasavaltaan vuoteen 1954 asti, jolloin se Venäjällä nykyisin vallitsevan tulkinnan mukaan liitettiin Venäjän ja Ukrainan kansojen 300-vuotisen liiton kunniaksi Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan.
Krim oli kuitenkin tuolloin kurjassa kunnossa ja rasite. Väestömäärä oli romahtanut pakkosiirtojen vuoksi, ja maatalous oli tuottamaton. Vuosipäivä vain sattui osumaan samaan aikaan. Idean esitti Nikita Hruštšov, mutta päätöksen takana oli koko poliittinen johto aikana, jolloin maan sisäisten rajojen siirto oli helppoa ja arkipäivää
Neuvostoliiton Korkeimman neuvoston puhemiehistön asetuksen allekirjoittivat puheenjohtaja Kliment Vorošilov ja sihteeri Nikolai Pegov.
Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:
Venäjä vainoaa Krimin tataareja
Tataareja pidetään kakkosluokan kansalaisina. Energiapula ja Venäjän yskivä talous heikentävät aluetta.
SERG GLOVNY
Ulkomaat 19.02.2016 klo 19:30
Krimin ihmisoikeustilanne on huonontunut viime kuukausina. Lähes kaikki tuoreet ihmisoikeusrikkomukset ovat kohdistuneet niemimaan alkuperäiskansaan tataareihin.
Rikkomuksia on tehty Venäjän epämääräisen ja lavean ääriliikkeiden vastaisen lainsäädännön varjolla.
Enemmistö tataariyhteisöstä vastusti Venäjän tekemää miehitystä ja boikotoi maaliskuussa 2014 pidettyä niin kutsuttua kansanäänestystä. Krimin niemimaan vihamielisestä valtauksesta tulee kuluneeksi lauantaina kaksi vuotta.
Tilanteen tuntevan krimintataarien tv-kanava ATR:n varajohtajan Ajder Muzhdabaevin mukaan Krimillä katoaa jatkuvasti ihmisiä, mutta viranomaiset eivät ota tapauksia tutkittavaksi.
– Katoamis-, kidutus- ja ihmisoikeusloukkaustapaukset ovat Krimiä hallitsevien puolisotilaallisten joukkojen tekemiä, hän kertoo puhelimitse Kiovasta.
Tataarit pelkäävät sieppauksia ja erikoisjoukkojen matkaan joutumista. Muzhdabaevin mukaan pelottelun tavoitteena on pakottaa asioista eri tavalla ajattelevat lähtemään.
– Tataarien annetaan ymmärtää kaikissa yhteyksissä, että he ovat kakkosluokan kansalaisia.
Venäjä selittää tapahtumat terrorismin ja ääriliikkeiden vastaiseksi taisteluksi. Venäjä haluaa profiloitua terrorismin vastustajana, vaikka niin Krimillä kuin Syyriassakin todelliset tavoitteet ovat muualla.
Venäjä pyrkii leimaamaan Krimin tataarien keskusjärjestön Mejliksen terroristiorganisaatioksi ja kieltämään sen toiminnan. Venäjä rinnastaa Mejliksen Isisiin, al-Qaidaan ja talebaneihin.
– Krimillä ei ole tapahtunut terroritekoja eivätkä tataarit ole osallistuneet mihinkään laittomaan, Muzhdabaev painottaa.
Muzhdabaevin luotsaama ATR-kanava joutui viime vuonna maanpakoon. Toimitus oli pakko siirtää Krimiltä Kiovaan kun Krimin viranomaiset kielsivät kanavan toiminnan.
– Saamme materiaalit Krimillä asuvilta maanmiehiltä ja toimittajakollegoilta, Venäjällä syntynyt, isänsä puolelta tataaritaustainen Muzhdabaev avaa toimintalogiikkaa.
Krimin ihmisoikeustilanteesta raportointi on vaikeaa, sillä Venäjä on rajoittanut Etyjin, YK:n, Euroopan neuvoston, ihmisoikeusjärjestöjen ja riippumattomien toimittajien pääsyä Krimille.
Niemimaan talous kärsii Venäjän politiikasta. Sekä Krimin saamat ulkomaiset investoinnit että turistivirrat ovat tyssänneet kauppasaarron vuoksi.
Kiovalaisen Penta-tutkimuslaitoksen johtaja Volodymyr Fesenko kuvailee niemimaan taloustilannetta vaikeaksi ja jännitteiseksi. Asetelma on hänen mukaansa huonontunut viime vuodesta.
– Kehitys liittyy Venäjän vaikeaan taloustilanteeseen ja siihen, että Krim saa aiempaa vähemmän rahoitusta Venäjän valtion budjetista.
Toinen merkittävä syy on se, että Ukraina lopetti sähköenergian toimitukset Krimille.
– Se on kurittanut Krimin taloutta kovalla kädellä. Suorat menetykset lasketaan vähintäänkin sadoissa miljoonissa dollareissa, Fesenko arvioi puhelimitse.
Krim sai yli kaksi kolmannesta energiastaan Ukrainasta.
FAKTA
