Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.
Suomen kieli on sotaisan kiihkeän turvapaikkaväittelyn ensimmäisiä uhreja.
Tarve leimata ja halventaa eri mieltä olevia on muuttanut sanojen merkityksen jopa vastakohdakseen. Poliittiset päättäjät taas eivät uskalla tai halua nimittää asioita oikeilla nimillä.
Suvakki on maahanmuuttoa vastustavien yleisimmin käyttämä haukkumasana vastustajistaan. Suvaitsevaisuus on tärkeimpiä länsimaisia arvoja.
Ilman sitä ei olisi sanan- eikä järjestäytymisvapautta eikä silloin myöskään demokratiaa. Ihmisoikeudetkin toteutuvat vain, jos suvaitsemme myös niitä, joilla on erilainen syntyperä, ihonväri, poliittinen näkemys tai uskonto.
Haluatko lukea koko artikkelin? Hanki rajaton lukuoikeus:
Mitä Suomen pitää maksaa siitä, että Venäjä alkaa uudelleen noudattaa Suomen kanssa solmittuja rajasopimuksia? Riittääkö, että maiden välinen talouskomissio kokoontuu, vai nouseeko hinta pohjoiseen padotun pakolaisvirran myötä?
Laadin vajaa vuosi sitten raportin siitä, miten Suomi oli ollut esillä Venäjän mediassa kuluvan vuosikymmenen alkuvuosina. Tein yhteenvedon kirjoittelun määrästä ja aihepiireistä sekä niissä havaitsemistani muutoksista.
Vajaassa vuodessa tilanne on muuttunut paljon. Suurin muutos koskee Suomea käsittelevien juttujen määrää. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomea ei ole käsitelty Venäjän mediassa niin paljon ja niin perusteellisesti kuin juuri nyt – eikä mielenkiinnon kasvulle ole loppua näkyvissä.
Toinen havainto on se, ettei Suomesta enää kirjoiteta ystävälliseen sävyyn. Tämä ei tarkoita sitä, että Suomea käsiteltäisiin jollain tavoin vihollisena – siitä ei ole kysymys. Uutisoinnin tavoitteena on todistaa, että Suomi on osittain olosuhteista johtuen ja osittain oman politiikkansa tuloksena ajatunut lähes pohjattomaan heikkouden tilaan.
Politiikan palveluksessa
Selasin tätä katsausta varten pitkälti toista sataa artikkelia, radio- ja tv-juttua. Valtaosan muodostivat kertomukset, jotka tavalla tai toisella liittyivät Venäjän poliittisiin tavoitteisiin Suomen suunnalla. Kaikki muu on lähes tykkänään siivottu pois.
On tietenkin mahdotonta kuvata muutamalla sanalla täsmällisesti sitä, millainen mielikuva näiden juttujen perusteella Suomesta syntyy. Yritän kuitenkin.
Ylivoimainen valtaosa jutuista liittyi siihen, miten Suomi ei saa hallintaansa rajat ylittävää pakolaistulvaa, eikä selviä siitä. Venäjän omaa osuutta ongelman synnyssä ja asiasta käytyjä neuvotteluja selostettiin myös.
Turvallisuuspolitiikan osalta hallituksen virallinen lehti julisti tammikuussa, että Suomi, Ruotsi ja Viro ovat solmineet keskenään sotilasliiton. Tätä yllättävää uutista seuranneessa keskustelussa muistutettiin kuitenkin, että Suomi on liittokunnan heikoin lenkki, koska se ei uskalla liittyä Natoon.
Venäjä loi Suomen
Talouden osalta käytiin yksityiskohtaisesti läpi Suomen ja Venäjän välisen kauppavaihdon ja turismin hiipumista. Venäläisnäkemysten mukaan EU:n typerä pakotepolitiikka ja Venäjän taitavat vastatoimet ovat painaneet tämän entisen ylisuorittajan polvilleen.
Rikkana rokassa ovat venäläistaustaisista perheistä Suomessa tapahtuneet, Venäjällä laittomiksi ja kohtuuttomiksi tuomitut lasten huostaanotot.
Alkuvuodesta ylimieliset tulkinnat laajenivat myös historiankirjoitukseen, kun hallitusta lähellä oleva uutistoimisto Regnum julkaisi useampiosaisen sarjan siitä, miten ja miksi Venäjä loi Suomen.
Miksi Venäjällä sitten harrastetaan tällaista määrätietoista ja ohjattua informaatiovaikuttamista? Mitään yksiselitteistä vastausta ei ole. Mutta kun maassa on jokainen kansalainen parin viime vuoden aikana menettänyt ainakin kymmeneksen varallisuudestaan, lohduttaahan se, kun uskotaan, että naapurilla menee vielä paljon huonommin.
Meidän pojat asialla
Venäjän media ei millään tavoin yritä peitellä sitä, että pohjoisen kahdella raja-asemalla pakolaisten liikettä Venäjältä Suomeen järjestelee turvallisuuspalvelu FSB yhdessä Kantalahden aluehallintoviranomaisten kanssa. Paljon muutakin on saatu selville.
Uutistoimisto TASSin mukaan halvin reitti Lähi-idästä Eurooppaan kulkeekin nyt Venäjän kautta. Matkan hinta on 2500 dollaria, kun Kreikan ja Italian kautta matkustavat joutuvat maksamaan jopa 12 000 dollaria.
Komsomolskaja Pravadan mukaan pakolaiset hankkivat kotimaastaan turisti- tai liikemiesviisumin, jollainen myönnetään yleensä viikoksi tai kahdeksi. Sitten he odottavat Moskovassa, että viisumi menee umpeen ja oikeus tekee karkotuspäätöksen.
Seuraavaksi pakolaiset matkaavat Murmanskiin, missä oppaat ovat heitä vastassa. Heidät sijoitetaan kovaa hintaa vastaan paikallisiin majoitusliikkeisiin ja heille annetaan vuoronumero. Tämä on tarpeen, koska Suomen viranomaiset päästävät rajan yli vain 5–10 ihmistä päivästä. Kun turvapaikan hakijoita on satoja, odotusaika saattaa venyä viikkojen mittaiseksi. Tuona aika käydään auton ostossa ja sellainen hankintaan, oli ostajalla ajokorttia tai ei.
Tuottoisaa toimintaa
Muutoinkin Murmanskin yritteliäät liikemiehet nylkevät matkustavaisia parhaan kykynsä mukaan. Kännykän laturista saa maksaa 300 dollaria, tupakka-askista 500 ruplaa ja niin edelleen. Toiminta on hyvin tuottoisaa, sillä jokaisesta Sallan tai Raja-Joosepin raja-asemalle saatetusta pakolaisesta opas tienaa 100 – 150 000 ruplaa puhtaana käteen.
Kaiken tämän rinnalla Venäjän mediassa esiintyy yhä myös ihan tavallista, vanhanaikaista disinformaatiota. Svobodnaja pressan mukaan Suomessa poliisi on jo joutunut kohottamaan valmiuttaan, pakolaiset uhataan siirtää erityisiin reservaatteihin Lappiin ja ihmiset kieltäytyvät auttamasta viranomaisia, kun nämä yrittävät saada kiinni pakolaiskeskuksia vastaan hyökänneitä rikollisia.
Varma sauma
Paavo Väyrysen uuden Kansalaispuolueen perustamista ei Venäjän mediassa oltu tämän viikon alkuun mennessä uutisoitu lainkaan. Tämä on kummallista, sillä Venäjällä suosittu dosentti Johan Bäckman asettui Facebookissa tukemaan uutta puoluetta jo tammikuun 25. päivänä ja lupasi sille heti kättelyssä 10 prosentin kannatuksen. Erikoiseksi asian tekee se, että Väyrynen ilmoitti puolueen perustamisesta vasta yhdeksän päivää myöhemmin eli helmikuun neljäntenä. Olisikohan siis kyse jostain yhteisestä hankkeesta?
Näin olivat asiat tänään. Venäjän verkossa jälleen neljän viikon kuluttua tällä samalla kanavalla tähän samaan aikaan.
Outokumpu on ruostumattoman teräksen markkinajohtaja maailmassa. Outokummun palveluksessa on yli 11 000 ammattilaista yli 30 maassa. Yhtiön alkupisteenä pidetään vuotta 1910, jolloin Outokummun pitäjästä löytyi kuparimalmiesiintymä. Yhtiön edeltäjä Outokumpu Kopparverk -yritys perustettiin vuonna 1914.
Kuvaus on koostettu yhtiön vuosikertomuksen, tulostiedotteiden ja verkkosivujen perusteella.
Monet henkilöt Suomessa ja nimenomaan Meri-Lapissa seuraavat Outokummun taloustaistelua.
Tällä hetkellä yhtiön markkina-arvo osakkeen pörssikurssin mukaan laskettuna on rapiat 1200 miljoonaa euroa. Se on alhainen, todella alhainen.
Me täällä Meri-Lapissa tiedämme, että Kemin kromikaivos ja Tornion Röyttän jaloterästehdas ovat viimeisen päälle kovassa iskussa. Se ei riitä, sillä kaikki Outokummun tehtaat eivät ole samalla tasolla. Mikäli olen ymmärtänyt mediatietoja, nimenomaan Yhdysvalloissa tehdään rumaa tappiota tälläkin hetkellä.
Mielestäni aika alkaa olla kypsä tai ainakin kypsempi kuin ennen alla olevan artikkelin asian toteuttamiseen Kaivoin vanhan, vuodelta 2008 olevan tekstini asiaan liittyvänä esiin. Todennäköisesti senkin jälkeen olen asiasta kirjoittanut...
Suora nettilainaus Yle Kemi-sivuilta hiukan tuunattuna: Kotimaa
Ylitornio ei luovuta lentomäkihankkeessa – kunta aloitti kaavoituksen uudelleen
Kaavoituksen kariutuminen – toistaiseksi – ei ole haudannut Ylitornion kunnan haaveita katetun lentomäen rakentamisesta Aavasaksalle. Mäen käyttäjiksi uskotaan saatavan myös ruotsalaisia ja norjalaisia hyppääjiä, jos ainutlaatuinen hanke saataisiin maaliin asti.
Ylitornion kunnan tavoitteena on muuttaa Tornionjoen yleiskaavaa, mikä mahdollistaisi suuren mäkikeskuksen rakentamisen. Tällä hetkellä yleiskaava ei mahdollista mäkikeskushankkeen rakentamista Aavasaksalle.
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi mäkikeskusta koskevan kaavapäätöksen viime kesänä. Nyt kunnanhallitus on antanut tekniselle lautakunnalle tehtäväksi uuden kaavan valmistamisen jotta Tornionjoen yleiskaavaa voitaisiin muuttaa.
– Tavoitteena on, että maankäytöllinen ja kaavallinen valmius on olemassa. Eli jos jossain vaiheessa tulee sellainen tilanne, että edellytykset tälläisen katetun mäkikeskuksen rakentamiselle on olemassa niin meillä on sitten osoittaa paikka mihin sen voi rakentaa, kertoo kunnanjohtaja Tapani Melaluoto.
Rahoitus vielä avoinna
Hankkeen etenemisen aikataulu ja rahoitus ovat vielä avoinna.
– Selvää on, että pienen kunnan Ylitornion rahat ei riitä mäkikeskuksen rakentamiseen. Tällä hetkellä tekninen lautakunta selvittää kaavoitusta ja siinä voi mennä helposti vuosi tai kaksikin. Jos valituksia tulee niin aika saattaa hyvinkin tuplaantua, Melaluoto sanoo.
Matti Nykäsen hyvä menestys maailman parhaana hyppääjänä perustui hyvin paljon kovaan harjoitteluun hyppyrimäessä.
– Tapio Junnonen
Kyseessä on arviolta 35-40 miljoonan euron hanke. Hankkeen projektipäällikkö Tapio Junnonen on luottavainen rahoituksen saamiseen.
– En ole ennustaja, mutta tiedän että rahaa on olemassa kun hanke on hyvin perusteltavissa. En usko, että tämä hanke kaatuu välttämättä rahaan, koska siinä on isoja työllisyysvaikutuksia, muun muassa rautatien rakentamista ja myös louhittavalla kivimassalla on tietty arvo, Junnonen sanoo.
– Lisäksi uskon, että hyvää tahtoa riittää ja Suomi ei aio varmaankaan menettää tälläistä vanhaa kovaa historiaa kuin mäkihyppy ja yhdistetty.
Suorituspaikoista pulaa
Junnonen luottaa hankkeen tarpeellisuuteen. Hänen mukaan Suomeen kaivataan harjoitus- ja kisapaikka jossa säiden epävakaisuus ei vaikuta hyppäämiseen. Junnonen onkin huolissaan suomalaisen mäkihypyn nykytasosta.
– Meidän pojilla ei ole ollut talvihyppyjä juuri ollenkaan ennen kuin kausi alkaa. Suomeen kaivataan suorituspaikkoja. Ei mäkihyppy nouse ellei urheilijat pääse harjoittelemaan varsinaista lajia. Esimerkiksi Matti Nykäsen hyvä menestys maailman parhaana hyppääjänä perustui hyvin paljon kovaan harjoitteluun hyppyrimäessä, toteaa Junnonen.
Junnosen mukaan myös pohjoismaiden välinen yhteistyö olisi merkittävää hankkeen myötä.
– Norjan ja Ruotsin mäkipomot ovat ilmaisseet etteivät he tule tekemään Pohjois-Ruotsiin tai -Norjaan hyppyrimäkeä, koska Aavasaksan mäkikeskus palvelisi myös heitä.
MÄKIHYPPYAJANTASAA…
Lahdessa
Salpausselän mäkihyppykilpailu keskeytettiin sunnuntaina 02.03.2008
huonojen hyppyolosuhteiden vuoksi, asiaan palataan Puijon kisoissa
Kuopiossa, jos ilmat sen sallivat. Em. tyyppinen asia ei enää ole
edes uutinen - Suomessakaan…
Olen
kauan sitten kirjoittanut nimimerkkikirjoituksia
mäkihyppyolosuhteiden kehittämisestä ärsyynnyttyäni mm. Saksan
mäkiviikkojen kohta joka toisen kilpailun keskeytykseen tai
siirtämiseen seuraavalle päivälle.
Milloin
tuulee kummulla takaa liikaa, milloin tuuli pyörii montussa
oikukkaasti, milloin yleensäkin tulee liikaa, milloin sataa
lunta/räntää/vetää, milloin lähtölavaa nostetaan/lasketaan,
milloin mitäkin! Kilpailuja on usein siirretty seuraaviksi päiviksi.
Lisäksi on sattunut useinkin, että kilpailu on jopa ratkaistu yhden
laskukierroksen perusteella!
Ilmasto-olosuhteet
ovat yksinkertaisesti muuttuneet ja siksi on etsittävä aivan uusia
ratkaisuja, mikäli lajia, mäkihyppyä tulevaisuudessa on tarkoitus
kilpailumielessä harjoittaa.
Suomen
Hiihtoliitto tukee vastikään tehdyllä päätöksellään
Kemijärven Suomutunturin lentomäkihanketta. Ylitornion Aavasaksan
hanke kärsi välierätappion…
En
tunne mäkihyppyasiaa muutoin kuin luonnonolosuhteiden osalta.
Mäkihyppy
on saatava kilpailulajina ”sisähallilajiksi”, jolloin kaikille
hyppääjille taataan tasavertaiset olosuhteet.
Siksi
Aavasaksa-projekti on mielenkiintoinen! Siinä on sopivan realistista
lievänluovaa hulluutta, jota kaivataan, jotta jotain uutta
vihdoinkin mäkihyppyrintamalla syntyy ja loppuu ainainen niuhotus
luonnonolosuhteiden vaikutuksesta lopputulokseen.
Nykyaikana
tekniikkaa hyväksi käyttäen voidaan taata jokaiselle
mäkihyppääjälle täsmälleen samanlaiset hyppyolosuhteet, jolloin
samalla ainainen jossittelu kilpailun ”oikeasta voittajasta” jää
myös sivuun.
Onko
se todella mahdollista? Kyllä!
Rakennetaan
Suomeen monimuotoinen Aavasaksan suunnitelmien tyyppinen
mäkihyppyhalli, jossa järjestetään kaikki maailman merkittävimmät
mäkihyppytapahtumat yksikön valmistuttua.
Kyseinen
mäkihyppyhalli suunnitellaan sekä ylä- että alamäen osalta niin,
että siinä voidaan kohtuudella hypätä turvallisissa olosuhteissa
60-180 metrin hyppyjä ja muunneltuna harrastaa pienimuotoista
laskettelua ympäri vuoden.
Tuuliolosuhteet
eli sopivat, oikeansuuntaiset nosteet taataan nykyaikaisella,
huippuunsa viritetyllä puhallintekniikalla.
Varsinaiset
lentomäkijutut voidaan edelleenkin järjestää niissä muutamissa
luomumäkihyppypaikoissa, joita tämä marginaalinen laji ilmeisesti
tarvitsee...
Palkittu. Timo Pyykön ”rujo” kuva Dannysta
arvioitiin viime vuoden parhaaksi.
Etevimmät
lehtikuvat Suomessa on
taas valittu. Uudella Kuvajournalismi 2015 -nimellä järjestetty kilpailu nosti
tänään 16.2. henkilökuvien sarjan voittoon A-lehtien ja Avun valokuvaajanTimo
Pyykön "epätäydellisen ja rujon" henkilökuvan Dannysta.
"Yrittäessään
säilyttää rock-kukko-identeettinsä, vanheneva tähti näyttää traagiselta. Osan
kasvoista paljastava valosiivu kuvaa olennaisen henkilöstä ja hänen mielentilastaan.
Katsoja voi ajatella hetken sijaan artistin monikymmenvuotista historiaa",
maalaili jury.
Kuva ilmestyi
viime keväänä Apu Lukemisto -lehdessä Dannyn kotia käsitelleessä jutussa.
Timo Pyykkö on
useasti taidoistaan palkittu valokuvaaja, joka on kuvannut ennenkin Dannya,
mutta sanoo nyt vasta ensi kertaa kuvanneensa Iso D -hahmon takana olevaa Ilkka
Lipsasta.
- Ikonia on
hankala kuvata, hänet on kuvattu tuhansia kertoja. Kun pääsimme kotiinsa ja oli
aikaa tulla sinuiksi, saimme tutustua Ilkkaan.
Timo Pyykön
mukaan tärkeimpiä hyvän henkilökuvan kemikaaleista on aika.
- Mikään ei
korvaa sitä, että kiire on poissa. Aika pelaa hyvän jutun ja hyvän kuvan
hyväksi.
Palkitussa
kuvassa Lipsanen on istunut Pyykön kameran edessä jo tovin. Kuvia on oteltu, mukavia
juteltu. Tulee hetki, jossa norminäppäilijä katsoo parhaan ruudun jo syntyneen
ja nostaa sormensa laukaisijalta. Nyt hän ei poseeraa, ota kuvaajan toiveita
vastaan ja laskee suojauksensa. Siinä hetkessä Pyykkö iskee. Näin kävi nytkin.
Vanhoja valokuvia katsellessa tulee usein surullinen olo lähinnä ilmeisesti siksi, että niissä aistii ajan kulumisen - yhä kiihtyvää vauhtia...
Takkahuoneessamme on raameissa pieni valokuva meidän pojistamme - Tommista ja Timosta. Se on ollut siinä pitkään ja aina esillä etuvasemmalla pientä taulutelevisiota katsellessamme. Juuri hetki yritin palauttaa mieleeni kuvan syntyhistorian. Olen ottanut sen Imatran Mansikkalassa uuden kerrostaloasuntomme, osakkeemme keittiön pöydän ääressä todennäköisesti alkuvuodesta 1979. Pojat ovat kuvassa 8 ja 6 vuotiaita. Katselevat hymyssä suin suoraan kameraan - ehkä hiukan poseeratenkin. Mukava kuva...