Putinin suuri peli
Ensin Venäjä valtasi Krimin, sitten Putin lähetti pommikoneet Syyriaan. Venäjä näyttää mellastavan maailmalla miten haluaa. Onko kaiken takana suuri suunnitelma?
Venäjän toimet Ukrainassa olivat lännelle ensimmäinen viesti siitä, että Venäjä tekee mitä se haluaa.
Nyt Venäjän pommikoneet moukaroivat Syyrian hallintoa vastustavia kapinallisia ja tappavat enemmän siviilejä kuin ääri-islamistinen Isis. Kansainvälinen yhteisö voi vain katsoa sivusta ja huolehtia pakolaisista.
Onko Venäjän toimien takana presidentti Vladimir Putinin suuri peli, jossa länsimaat ovat joutuneet altavastaajiksi? Näyttää siltä, että meneillään on useita toisiinsa kytkeytyviä pelejä.
Heikko Ukraina putoaa Venäjän syliin
Venäjä ei kyennyt estämään Maidan-liikkeen jälkeistä vallanvaihtoa Ukrainassa, mutta se pystyi nappaamaan siltä Krimin.
Lisäksi Venäjä on auttanut sotilaallisesti Itä-Ukrainan kapinallisia. Sota on heikentänyt Ukrainan uutta hallintoa niin, ettei maan pääsystä Euroopan unioniin tai Natoon ole enää mitään pelkoa.
Länsi on antanut Ukrainalle vain taloudellista tukea ja se heikkenee jatkuvasti. Viimeksi kansainvälinen valuuttarahasto IMF varoitti Ukrainaa rahoituksen vähentämisestä.
Venäjän tarvitsee siis vain odottaa, että Ukrainalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pyytää apua Venäjältä.
Länsimaat vastasivat Krimin valtaukseen talouspakotteilla, joiden kanssa Venäjä näyttää oppineen elämään.
Sotaretki Syyriaan on osa Lähi-idän valtapeliä
Ukrainan jälkeen Venäjä käänsi katseensa Syyriaan, joka on sen tärkein liittolainen Lähi-idässä.
Uusi vaihe maiden yhteistyössä alkoi viime syyskuussa, kun Venäjä aloitti ilmaiskut Syyriassa.
Viisivuotisen sodan kenties ratkaisevia taisteluita käydään parhaillaan Aleppon kaupungissa.
Syyrian hallinnon tukeminen on Venäjän etujen mukaista. Venäjän ainoa tukikohta alueella on Syyrian Tartusissa. Syyria on ollut jo pitkään venäläisaseiden vakio-ostaja.
Jos Venäjä joutui Ukrainan kriisissä perustelemaan omia toimiaan suoranaisilla valheilla, on sotaretki Syyriaan ollut huomattavasti julkisempi operaatio.
Syyrian presidentti Bashar al-Assad pyysi Venäjältä apua. Venäjälle kutsu oli riittävä peruste sotaretkelle riippumatta siitä, miten omavaltaisesta ja kansaa kurjistavasta hallinnosta on kyse.
Heti alussa kävi ilmi, että ääri-islamistisen Isisin sijaan Venäjän pääkohteena olivat Assadia vastustavat kapinallisryhmät.
Yhdysvaltojen mukaan yli 90 prosenttia iskuista on kohdistunut juuri kapinallisalueille. Joka kolmas uhri on ollut siviili.
Pelkästään tammikuussa Venäjän pommi-iskut tappoivat seitsemän kertaa enemmän ihmisiä kuin Isisin sotatoimet.
Länsimaat ovat tuominneet Venäjän toimet Syyriassa. Saksan liittokansleri Angela Merkel on syyttänyt Venäjää erityisesti iskemisestä siviilikohteisiin.
Putin ei välttämättä kuuntele edes EU:n arvovaltaisimpana pidettyä johtajaa. Yksi näpäytys oli Merkelin kärkkään arvostelijan, Baijerin pääministerin, kutsuminen vierailulle Moskovaan.
Venäjä haluaa heikon Euroopan
Onko Venäjän toimien takana presidentti Vladimir Putinin suuri suunnitelma lännen heikentämiseksi ja maan vallan laajentamiseksi?
Näyttönä suunnitelmallisuudesta on pidetty sitä, että Venäjä on aktiivisesti hakenut yhteyttä EU-maiden kansallismielisiin ryhmittymiin, joita yhdistää EU-kriittinen politiikka.
Näistä ryhmistä Ranskan äärioikeistolainen puolue Kansallinen rintama, Kreikan Kultainen aamunkoitto, Italian Forza Italia ja Unkarin Jobbik-puolue ovat avoimesti hyväksyneet Krimin valtauksen.
Ryhmät saavat Venäjältä joko taloudellista tai moraalista tukea. Monien EU-maiden mielestä Venäjä yrittää näin hajottaa EU:n yhtenäisyyttä ja painostaa maita lopettamaan Venäjän vastaiset pakotteet.
Venäjän silmissä EU on heikko. Eurooppaa koetteleva pakolaiskriisikin on Venäjällä selitetty Euroopan omaksi viaksi.
Venäjän iskut ovat kuitenkin kiihdyttäneet Syyrian pakolaisvirtaa entisestään. Turkkiin arvioidaan pyrkivän lähiaikoina jopa satojatuhansia syyrialaisia, jotka pakenevat Aleppon taisteluita.
Jos Venäjän tavoitteena on entistä heikompi EU, pommitusten kasvattama pakolaisvirta Eurooppaan on omiaan tukemaan tavoitetta.
Kotirintaman tuki on varmistettava
Venäjän mielestä nykyinen maailmanjärjestys on perin juurin väärä. Venäjä kokee, että se on sysätty syrjään Yhdysvaltain johtamasta maailmanpolitiikasta, kun sen päinvastoin pitäisi olla mukana päättämässä asioista.
Venäjällä kansalaisten katseet on pitänyt kääntää pois kotimaan taloudellisista huolista, ja tässä ovat auttaneet iskut Syyriaan.
Suora toiminta vakuuttaa kansalaiset siitä, että Venäjä on suurvalta, joka uskaltaa tarvittaessa toimia toisin kuin voimaton länsi.
Venäjän toimet Syyriassa ja Ukrainassa on kyetty esittämään voitollisina eikä merkittäviä omia menetyksiä ole tullut.
Sotatoimia helpottaa se, että niille ei tarvitse hakea poliittista hyväksyntää maan sisältä. Kriittiset mielipiteet on tehokkaasti vaiennettu.
Putin on perustellut pommituksia myös sillä, että Lähi-idän kansannousuista alkaneet levottomuudet voivat levitä Keski-Aasian kautta Venäjälle.
Viranomaisten mukaan viitteitä riskeistä on jo saatu. Venäjä on kertonut muun muassa näyttävästi pidättäneensä pohjoiskaukasialaisia ja keskiaasialaisia, joiden epäillään suunnitelleen terrori-iskuja Venäjällä.
Venäjän mukaan pidätetyt suunnittelivat siirtyvänsä iskujen jälkeen Isisin riveihin Syyriaan.
Asemat Itämerellä säilytettävä
Venäjälle on tärkeää turvata Pietarin kaupunki ja pääsy Itämerelle.
Nyt Venäjä haluaa varmistaa kaasun viennin Saksaan. Suunnitelma toisen kaasuputken rakentamisesta on tehty, mikä voi tarkoittaa Venäjälle uutta syytä aktivoitua merialueella.
Kaliningradin saareke Itämeren rannalla on Venäjälle tärkeä strateginen tukikohta, jossa sillä on ilmatorjuntakalustoa.
Jos Itämeren tilanne kiristyisi entisestään, Venäjä voisi helposti eristää Baltian sulkemalla Valko-Venäjän kanssa Liettuan ja Puolan välisen rajan.
Venäjä kohtelee Baltiaa edelleen monin tavoin etupiirinään. Se yrittää vaikuttaa Baltian maiden asioihin venäjänkielisten vähemmistöjen kautta. Muistissa ovat edelleen Tallinnan vuoden 2007 Pronssisoturi-mellakat, joihin liittyi myös kyberhyökkäyksiä.
Venäjä seuraa Itämeren tilannetta tarkasti, mistä kertovat muun muassa viimeaikaiset ilmatilaloukkaukset.
Nato-maiden puolustusministerit ovat sopineet joukkojen lisäämisestä Itä-Eurooppaan. Lopullinen päätös tehdään Varsovan huippukokouksessa kesällä.
Venäjä tuskin seuraa suunnitelman toteuttamista toimettomana.
Suuri suunnitelma vai hyvä tilannetaju?
Venäjän toimien taustalla tuskin on etukäteen tarkasti valmisteltua suunnitelmaa.
Kansainvälisen politiikan tutkijat pitävät sen sijaan selvänä, että Putinin johtama Venäjä on taitava taktikko. Se on osannut käyttää hyväkseen ne hetket, jolloin iskut voidaan tehdä helposti kenenkään niihin puuttumatta.
Venäjän uuteen turvallisuuspolitiikkaan kuuluu se, että iskut tehdään pienillä nopean toiminnan erikoisjoukoilla ja -kalustolla. Vastapuolen heikkouksia hyödynnetään, voimakasta vastusta vältetään – eikä sitä ole myöskään ollut tarjolla.
Määräajoin Venäjä on myös muistuttanut olevansa ydinasevaltio, jolle on turha ryppyillä.
Venäjän on ollut helppo muistuttaa siitä, että muutkin maat ovat puuttuneet Syyrian sisäisiin asioihin. Turkki, Qatar ja Saudi-Arabia ovat tukeneet vuosikausia Assadin vastaisia oppositioryhmiä, myös aseellisesti.
Länsi on lisäksi tukenut maan maltillista oppositiota, joka on nyt vaarassa kukistua.
Jos näin käy, Assadia jää vastustamaan vain ääri-islamistinen Isis.
Parhaimmillaan se voisi johtaa Isisiä vastustavien tahojen yhdistymiseen. Terrorismin vastainen taistelu on aiemminkin toiminut itää ja länttä yhdistävänä tekijänä.
Mahdollista on kuitenkin se, että Turkki, Qatar ja Saudi-Arabia eivät hyväksy tukemiensa kapinallisryhmien tuhoamista. Syyrian kriisi voi siis yhä syventyä.
Länsimailta on toistaiseksi puuttunut sekä kykyä että halua puuttua asiaan.
