sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Eurooppaan posetiivia soittamaan, ei ehkä sentään...

Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että olemme olleet Inter Rail-matkalla kolme kertaa: Vuonna 2000 Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa, vuonna 2002 eri puolilla Eurooppaa, pääosin Ranskassa ja vuonna 2003 Italiassa.

Kaikki mielenkiintoisia mutta rankkoja matkoja, joita on mukava silloin tällöin muistella varsinkin matkakuvia selaillessa.

Matkoilta olemme saaneet mukavia ideoita, vinkkejä, joista toistaiseksi tärkein toteuttamamme on Pikkupuolen (entinen Ekoateljee) rakentaminen tontillemme poikkeusluvalla.

Ajatus lähti liikkeelle ensimmäisellä Inter Rail-matkallamme Yorkin torilta katsellessamme persoonallisten englantilaisten pientalojen, kämmenelle sopivia pienoismalleja. Ostimme yhden sellaisen. Se on muistona Pikkupuolen takan/leivinuunin kupeessa...

Aikanaan jossakin vaiheessa keskustelimme posetiiveista. Taisinpa mainita vaimolleni, että ostetaan sellainen ja lähdetään kiertämään Eurooppaa Inter Rail-hengessä - lähinnä suurkaupunkeja.

Asia on jäänyt toteuttamatta. Taitaa olla niin, että se jää toteuttamatta. Pienet posetiivit eivät ole tosin hinnankiroissa...

Pätkä Wikipediatekstiä:

Posetiivi

Posetiivari Wienissä, Itävallassa

Posetiivarit kulkivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa suurissa yleisötapahtumissa kuten markkinoilla, ja välittivät muotisävelmiä: iskelmiä ja oopperaa. He saivat rahaa myymällä onnenlehtiä eli pieniä ennustuskortteja. Suomeen tuli posetiivareita pohjoismaista ja Saksasta sekä myöhemmin Italiasta.Posetiivi on automaattisoitin, jonka kierrettävä kampi käyttää palkeita, jotka puhaltavat ilmaa urkupillistön läpi. Kampeen liittyy soittorasiamekanismi, joka säätelee pillien aukeamisjärjestystä. Mekaanisen musiikin museossa Varkaudessa on posetiiveja näytteillä.

Suomalaisia, rekisteröityneitä posetiivareita on tällä hetkellä 15. Teuvo Ylitalo toi Suomeen 1980-luvulla Hollannista suuren katu-urun, joka paremmin tunnetaan katusoittimena Keski-Euroopassa, (Street Organ). Tämä soitin painaa yli 2000 kiloa ja sitä kuljetetaan omalla kuljetusalustallaan asuntoauton perässä. Näitä soittimia valmistetaan pääasiassa Hollannissa ja Saksassa. Edelleenkin koko valmistusprosessi on käsityötä, joka osaltaan selittää soittimien hinnan.

Kesällä 2007 oli Hämeenlinnassa ensimmäinen kansainvälinen posetiivifestivaali. Tämä nelipäiväinen tapahtuma keräsi posetiivareita ympäri Keski-Euroopan noin 30 soittajaa.

Gramofoni ja radio syrjäyttivät posetiivit uuden musiikin levittäjinä.

lauantai 9. tammikuuta 2016

Joulu on taas ohi...

Jouluvalot on pääosin riisuttu niin sisältä kuin ulkoa. Kaksi ulkojoulukuusta saa odottaa kevään tuloa, karsimista/pilkkomista ja polttamista takassa.

Uskoni Joulupukkiin on säilynyt vahvana, vaikka sitä on monella tavalla yritetty horjuttaa. Olen horjuttajille/epäilijöille viime joulunakin sanonut: " Miksi en uskoisi, sillä Joulupukki toi taas juuri sen lahjan, jota olin toivonut = josta olin hänelle kirjoittanut."

Maailmalla raakaöljyn hinta on romahtanut...

Valitettavasti halventunut öljynhinta ei näy täysimääräisenä suomalaiselle autoilijalle eikä talon lämmittäjälle.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Rajusti halventunut öljy on ilouutinen suomalaiselle autoilijalle ja talon lämmittäjälle, mutta voi kylvää tuhoa tuotantomaissa

Raakaöljyn hinta on romahtanut puolessatoista vuodessa 110 dollarista alle 35 dollariin barrelilta. HS selvitti, ketkä ovat nykytilanteen häviäjät ja voittajat.

TALOUS 9.1.2016 2:00 Päivitetty: 9.1.2016 12:26

Anni Lassila

HELSINGIN SANOMAT

NICK OXFORD / REUTERS

Öljyntuotantolaitos Yhdysvaltain Oklahomassa.

Raakaöljyn Brent-laatu on halventunut puolessatoista vuodessa 110 dollarista vain 35 dollariin barrelilta.

Hinnan romahtaminen on ilouutinen suomalaiselle autoilijalle ja talon lämmittäjälle.

Mutta toisaalla halpa öljy kylvää tuhoa. Kaikissa öljyntuottajamaissa öljyn tuomaa vaurautta ei ole osattu hyödyntää järkeviin investointeihin ja talouden kehittämiseen.

Terveisiä Kemin Selkäsaaresta...

Kävimme tänään lauantaina 09.01.2016 ensimmäistä kertaa tälle talvelle Selkäsaaressa.

Hahtisaaren kesäaikaisen veneen vesillelaskuluiskan kautta oli helppo lähteä köpöttelemään merenjäälle. Tasaisen jään pinnalla oli paikkapaikoin muutama senttimetri kuivaa pakkaslunta. Oli jotakuinkin aivan tyventä ja ilman lämpötila oletettavasti - 15-20 astetta Celsiusta. Jo menomatkalla alkoi kerääntyä sumua.

Jään pinnalla näkyi jo jonkin verran moottorikelkkajälkiä ja joitakin moottorikelkkailijoita näkyi olevan liikenteessä. Taisipa Lapponia Safariksen ryhmäkin olla liikkeellä, ilmeisesti tulossa Turistijäänmurtaja Sammolta.

Selkäsaaren pohjoispäädyn rantaan tullessamme huomasimme tuoreita hirvenjälkiä.

Mökille noustessamme oli havaittavissa mökkipolulla kengän- ja suksenjälkiä. Olisivatkohan olleet erään entisen oppilaani ja hänen perheen jättämiä jälkiä, sillä olemme sähköpostin välityksellä keskustelleet Selkäsaaren edullisista, hyväpuustoisista mökkitonteista. Asiasta keskustelimme viime vuoden puolella jo face to face - mukava juttuhetki...

Vähäistä lunta mökin terasseilta luodessani pysähdyin taas kuuntelemaan luonnon hiljaisuutta.

Kävi mielessä, että sitä herkkua ei tarvitse lähteä satojen kilometrien päästä hakemaan, se löytyy aivan kotinurkilta.
Tietysti luonnon hiljaisuuden aika-ajoin rikkoo moottorikelkan pörinä, mutta se on loppujen lopuksi vähäinen riesa jos ollenkaan.

Mökillä näytti olevan kaikki kunnossa. Viivähdimme siellä vain hetken - murukahvittelun verran, sillä ternospullossa oli kuumaa vettä. Seuraavalla kerralla varmaan pidämme tulta molempin huoneiden tulipesissä...

Lähdimme takaisin ja jo rannassa huomasimme sumun tiheytyneen. Näkyvyys oli tuskin sataa metriä. Päätimme käydä ensimmäistä kertaa Kojukalliossa. Miksi? Siksi, että kesällä siellä näytti olleen "jotain elämää"...
Totesimme, että vaatimattomia ruokailuvälineitä oli koivun oksilla, selkeästi tulistelupaikka ja lisäksi ainakin yksi kalaverkko nipussa läheisessä koivussa. Ilmeisesti kesäaikainen, luonnorauhaan hakeutuva henkilö on kajakki- tai kanootti-ihmisiä, sillä venettä emme ainakaan viime kesänä koskaan nähneet...

Suunnistimme omille jäljillemme. Heti kohta kohdallemme pysähtyi nuorimies moottorikelkan ja ison reen kanssa. Hän kysyi: "Etsittekö suuntaa rantaan?" Me sanoimme jo olevamme omilla jäljillä - kiitokset vaan huomaavaisuudesta.
Hän kertoi kääntyneensä kelkalla takaisin rantaa ja ottaneensa autosta gps-laitteen mukaan - sumu oli siinä vaiheessa niin sakeaa.

Todennäköisesti otan seuraavalla kerralla sukset mukaan.

Niin kuin aikaisemmin olen kirjoittanut suksilla liikkumisen lisäksi todennäköisesti talven edetessä pitemmälle kokeilemme auton käyttöä myös saarikäynnillämme. Nelivetoautolla siinä ei ole varmaan ongelmia...

Vaimoni käväisi myös tänään sunnuntaina 10.01.2016 Selkäsaaressa. Vein hänet autolla Hahtisaareen. Ajelin itse Lumilinnan rakentamisalueelle. Kuinka ollakaan Heikkilän Jouni, "Lumilinnamestari" tuli kävellen jäänottopaikalta. Hän kertoi laiturilta luiskan olevan kunnossa. Siitähän se Kemin kaupungin latukone lähtee aikanaan latua Selkäsaareen ja vähän muuallekin merenjäälle tekemään.

Vaimoni soitti, kertoi aloittaneensa huoneiden lämmitämisen. Kerroin hänelle, että köpöttele takaisin Lumilinnarantaan, luiska on valmis...

Näin hän iltapäivällä hämärän tullessa tekikin.

perjantai 8. tammikuuta 2016

Itse asiassa kuultuna: Pentti Linkola - huh huh mitä paatosta...

Katselin tänään uteliaisuuttani sarjasta Itse asiassa kuultuna: Pentti Linkola. Ohjelma oli tullut eilen iltamyöhään.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi suomalaisessa televisiossa näytetään parhaaseen katseluaikaan em. tyyppisten henkilöiden pessimismiä ja maailmanlopun tuhoa tihkuvia ajatuksia.

Mielestäni mm. kyseinen henkilö on suomalaisen yhteiskunnan totaalikupla ja täydellinen tyhjänpäiväisyys. Varsinkin kun vähääkään syvällisesti ajattelee hänen diktatuuria ihannoivaa ja väestönrajoittamista paasaavaa ajatuksenjuoksuaan...

Totta kai hänellä(kin) on oikeus omankaltaiseen elämäänsä mutta kyllä nyt linkolaa riittää - kiitos.

Näitä yksineläviä erakkoja ja peräkammarin poikia on Suomessa pilvin pimein, joista ei liiemmälti huudella.

JAKSOT

52 min
Jakso 2: Pentti LinkolaPentti Linkola - elämänsuojelijan testamentti.eilen 21.05

ITSE ASIASSA KUULTUNA

Torstaisin, Yle TV1 - Yle Areena 30 pv

Sarja, jossa merkittävät suomalaiset kertovat urastaan - omin sanoin.

Pekka Ervasti: Pääministeri liekeissä, kyllä mutta...

Mukavaa jääkiekkoterminologian käytännön politiikkasovellutusta, jota oli mukava lukea juuri näin nuorten 20 v MM-kisojen jälkeen, varsinkin kun maailmanmestaruus on plakkarissa. mutta ei nyt sentään mennä asioiden edelle...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta:

Blogi 8.1.2016 klo 6:24

Pekka Ervasti: Pääministeri liekeissä

Ei politiikka ole tylsää. Politiikan toimittajat ovat tylsiä. Heidän pitää ottaa oppia urheilujournalismista.

Nyt verta pakkiin ja näytetään, miten välikysymyskeskustelua pitää kommentoida!

Luottamusäänestys päättyi tylyihin lukuihin: hallitus 123, oppositio 76. Tulos puhukoon puolestaan. Se on siinä!

Tällaiseen tulokseen pystyy vain huippujoukkue. Viimeistään nyt on uskottava, että kolmen ässän hallitus on kaiken hehkutuksen, ylisanojen ja kehujen arvoinen.

Alkuasetelmat eivät kuitenkaan olleet hallituksen kannalta parhaat mahdolliset. Luottohyökkääjä ulkoministeri Timo "Timppa" Soini (ps.) oli ulkomailla ja opetusministeri Sanni "Santtu" Grahn-Laasosella (kok.) puujalka. Näistä asetelmista voidaan perustellusti sanoa, että ennen välikysymyskeskustelun alkua mittelöllä oli vain yksi ennakkosuosikki: oppositio.

Hyökkäyspeli puolestaan oli osoitus aivan maailmanluokan tasolle nousseesta pelirohkeudesta.

Aluksi oppositio rulettikin suvereenisti istuntosalissa. Hallitus kieltämättä sortui muutamaan helppoon virheeseen. Oppositio ei kuitenkaan pystynyt käyttämään etsikkoaikaansa täysimääräisesti hyväkseen. Se hukkasi momentuminsa.

Team Sipilä paransi suoritustaan debatin edetessä puheenvuoro puheenvuorolta. Hasardilausunnot ja merkkausvirheet saatiin puristettua minimiin. Puolustusosasto oli yhtä graniittia. Hyökkäyspeli puolestaan oli osoitus aivan maailmanluokan tasolle nousseesta pelirohkeudesta. Sitä oli hienoa seurata pressiaitiosta!

On kiistämätön tosiseikka, että pääministeri Juha "Jupe" Sipilä (kesk.) on pystynyt koulimaan tiimistään käsittämättömän tunnollisen suorittajan. Siitä täysi komplimentti koko jengille.

Hallituksen suorituksessa oli rytmiä ja variaatioita malttia ja vaarallisten tilanteiden tunnistamista unohtamatta. Kolme ässää ymmärsi kollektiivina, että peli-ilon ja tunteen säilymisen kannalta on tärkeää, että kokonaissuoritus on riittävän harkitseva eikä mitään hurlumhei-tyylistä karusellipallotelua.

Joukkueessa on mukana luottopelaajia, jotka ovat olleet mukana opposition teurastuksessa aikaisemminkin.

Ratkaisijan asemaan nousi tietysti Jupe Sipilä itse. Mutta vaikka hallituksella oli käytettävissään tulikuuma pääministeri, sillä oli myös takanaan laajempi ja täysin ylivoimainen hyökkäyskalusto.

Joukkueessa on mukana luottopelaajia, jotka ovat olleet mukana opposition teurastuksessa aikaisemminkin. Nyt tämä lihamuuri vyöryi esiin koko leveydellään Valtiovarainministeri Alexander "Jäbäleison" Stubbin (kok.) sivallukset tulivat juuri silloin, kun niitä tarvittiin. Tuntui tosin kuin hän olisi keksinyt ne ihan omasta päästään.

Myös Mikkelin Jukurien kasvatti, ulkomaankauppaministeri Leena "Lennu" Toivakka (kok.) ajoi röyhkeästi tilanteeseen kuin tilanteeseen. Se ei ollut yllätys, sillä hän on osoittanut vaarallisuutensa jo aikaisemminkin lukuisilla vienninedistämismatkoillaan.

Mutta tärkeinä on, että hallitus uskalsi vihdoinkin olla kingi. Se vaikuttaa nyt joukkueelta, joka löytää keinot voittoon millaisessa tilanteessa tahansa. Tuli sote tai pakkolait, täältä pesee! Mikään ei enää pysäytä tätä hallitusta. Hallitus vie ja oppositio vikisee!

Kaiken takana oli tietenkin pääministerin loistava yksilösuoritus, joka heijastui koko joukkueen toimintaan. Melkoinen erikoismaisteri saa olla kuka tahansa herra Pääministeri, missä tahansa päin maailmaa, jos ei tutki Sipilän tekemisiä ja mieti, mitä voisin tältä herralta oppia.

Suomen mittakaavassa Sipilä on nousemassa suuurten valtiomiesten luokkaan – aivan Urho "Urkki" Kekkosen rinnalle.

Pasila! Porilaisten marssi!

Terrafamen toimitusjohtajaksi Joni Lukkaroinen...

Niin - kysymyksessä on entinen ja nykyinenkin Talvivaaran kaivoshanke Sotkamossa. Alla olevassa artikkelissa on varmaan tarkoituksellisesti "unohdettu" Talvivaara-nimi. Toisaalta ehkä hyväkin aloittaa niin sanotusti puhtaalta pöydältä mutta...

Tuo Terrafame (Nälkämaa) ei oikein taivu kansan karttuisassa suussa, joten jatkossa voinee käyttää nimeä Uusi Talvivaara. Eihän tuossa Talvivaara nimessä mitään vikaa ole...

Uudelle toimitusjohtajalla Onnea ja Menestystä!

Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:

Terrafamen toimitusjohtajaksi Joni Lukkaroinen

8.1.2016 11:38

Nimitykset Teollisuus Kaivokset Työelämä

Terrafamen toimitusjohtajaksi Joni Lukkaroinen

KUVA: TERRAFAME

Lukkaroisen mukaan Terrafame ei ole tyypillinen kaivos.

Terrafame Oy:n toimitusjohtajaksi on nimitetty Joni Lukkaroinen, 50.

Lukkaroinen aloittaa tehtävässään 15. helmikuuta ja raportoi yhtiön hallitukselle.

Diplomi-insinööri Lukkaroisella on kokemusta prosessiteollisuudesta kemian- ja metsäteollisuuden aloilta.

Hän on työskennellyt muun muassa itävaltalaisen Kronochemin johtajana,Metsäliiton Timber and Upgrades -divisioonan johtajana sekä Dynea Panelboard Nordicin toimitusjohtajana. Viimeksi hän oli Extron Engineeringin toimitusjohtaja ja osakas.

Terrafamen hallituksen puheenjohtaja Lauri Ratia kommentoi tiedotteessa, että Lukkaroisella on vakuuttavat näytöt vaativien muutostilanteiden johtamisesta.

"Terrafame ei ole tyypillinen kaivos. Sen ympäristön kannalta kestävä ja taloudellisesti kannattava toiminta edellyttää poikkeuksellisen vahvaa tuotannollisten ja kemiallisten prosessien johtamista sekä kansainvälisten hyödykemarkkinoiden tuntemusta", Lukkaroinen kommentoi.

Yrjö Rautio, olet harvinaisen oikeassa - taas kerran...

Juuri eilen illalla totesin vaimolleni iltauutisia katsellessani:"tuosta on kyllä aivan pakko kirjoittaa!"
että mistäkö?
siitä, että suomen eri viranomaistahot - lähinnä poliisi-instanssit - rapauttavat heihin kohdistuvaa luottamusta.

Kolumnisti yrjö Raution kirjoitus osui asian ytimeen. Siitä ei ole kahta sanaa...

Juuri hetki siten vilkaisin Ylen nettisivuilta, että nykyinen työ- ja oikeusministerimme on liittynyt asiaa vähättelevään laulukuoroon. Toivottavasti laulu raikaa oikeilla nuoteilla eikä riitasointuja - yhteentörmäyksiä - ala ilmaantua.

Suora nettilainaus helsingin sanomista hiukan tuunattuna:

KOLUMNI

Suomen poliisi tuhoaa itse luotettavuutensa

Ylin poliisijohtaja puhuu katupartioista kuin ne olisivat tavallisten lainkuuliaisten harmitonta ja hyödyllistäkin vapaaehtoistyötä. Sitä ne eivät totisesti ole, kirjoittaa Yrjö Rautio kolumnissaan.

POLITIIKKA 7.1.2016 16:30 Päivitetty: 7.1.2016 20:24

Yrjö Rautio

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen lausunnot hämmästyttävät. Rasisti- ja fasistijärjestöt ovat perustaneet useille paikkakunnille katupartioita. Ylin poliisijohtaja näyttää toivottavan ne tervetulleiksi ja pitävän niiden toimintaa ”kansalaisten vapaaehtoisena talkootyönä, jota tarvitaan vaikeina aikoina”.

Kolehmainen on näköjään ihan pihalla asioista, jotka kuuluvat hänen oman tehtäväalueeseensa ytimeen. Hän ei tunnu ollenkaan ymmärtävän, millainen vihanlietsonta on meneillään tässä yhteiskunnassa.

Hän ei ilmeisesti lainkaan tiedä, mistä puhutaan, kun puhutaan tämän päivän katupartioista. Hän puhuu niistä kuin ne olisivat tavallisten lainkuuliaisten harmitonta ja hyödyllistäkin vapaaehtoistyötä. Siitä ne eivät totisesti ole.

Katupartioita harjoittavat useissa kaupungeissa kansallissosialistinen Suomen vastarintaliike ja valkoista valtaa ajava Soldiers of Odin -joukkio. Nämä organisaatiot ovat osin yhtä ja samaa sakkia. Esimerkiksi Odinin sotureita Kemistä johtava mies on myös Suomen vastarintaliikkeen aktiivi ja jäsenvärväri.

Jo Soldiers of Odin -joukkion nimi kertoo sen yhteydestä pohjoismaiseen äärioikeistoon. Myös norjalainen joukkomurhaaja Anders Behring Breivik vannoo norjalaislehtien mukaan Odinin nimiin. Hänkin on siis näitä Odinin sotureita.

Molempia organisaatioita voi pitää perustellusti äärioikeistolaisina ja rasistisina. Monet niiden johtajista on tuomittu rikoksista, muun muassa rasistisesta väkivallasta. Kun Kolehmaiselta kysyttiin näistä äärioikeiston partioista, hän sanoi, ettei ”ota kantaa, onko jokin parempi kuin toinen”.

Kolehmainen näyttää näin uskovan, että myös partiot, joiden ainoa motiivi on rasistinen muukalaisviha, parantavat turvallisuutta. Todellisuudessa nämä natsipartiot vain lisäävät kaikkien, niin maahanmuuttajien kuin kantasuomalaistenkin, turvattomuutta.

Partiot tuovat väkivallan kotikaduillemme. Tätä viestiä ovat lähettäneet myös kuntapäättäjät ja poliisit paikkakunnilta, joilla partiot toimivat. Ilmeisesti viesti ei ole poliisijohtoa saavuttanut.

Miten mahtaisi poliisijohto suhtautua, jos maahanmuuttajat perustaisivat turvakseen omia partioitaan? Niillä olisi yhtenäiset univormut, joiden selässä lukisi vaikka ”Allahin armeijakunta”, ja ne etsiskelisivät kaduilta riidanhaluisia kantasuomalaisia. Olisiko sekin ”positiivista kiinnostusta lähialueiden turvallisuudesta”?

Onneksi Suojelupoliisi ja sisäministeri Petteri Orpo (kok.) sentään ymmärtävät mistä on kyse. Suojelupoliisi on huolestunut katupartioista ja näkee niiden yhteyden äärioikeistoon.

Orpo sanoo Suomen Kuvalehdessä, että katupartioinnissa on piirteitä, jotka eivät ollenkaan lisää turvallisuutta, vaan pikemminkin kärjistävät vastakkainasettelua.

Juuri näinä ”vaikeina aikoina” on pidettävä erityisen tarkasti huolta, että ääriryhmät eivät ota oikeutta omiin käsiinsä. Jos ja kun natsipartiot sallitaan, ne synnyttävät väistämättä vastapartionsa. Olemme pian samassa tilanteessa kuin esimerkiksi Saksa, jossa poliisi joutuu tämän tästä kahden väkivaltaisen ääriliikkeen yhteenottojen väliin.

Suomalaiset ovat luottaneet tähän asti poliisin puolueettomuuteen ja lahjomattomuuteen lähes ehdottomasti. Nyt poliisi horjuttaa itse tätä luottamusta.

Se on suhtautunut vähättelevästi vastaanottokeskuksiin tehtyihin polttopulloiskuihin. Kolehmaisen lausunnot vahvistavat ikävästi kuvaa, että joko poliisi ei ymmärrä mistä puhuu tai on valinnut puolensa.

Oikeusvaltion kulmakiviä on, että viranomaiset vastaavat kansalaisten turvallisuudesta. Vain poliisilla on oikeus voimankäyttöön. Olemme heti vaarallisella tiellä, jos tästä periaatteesta tingitään. Jos poliisin resurssit eivät riitä, niitä on lisättävä, vaikka se vaatisi verotuksen kiristämistä.

Se on aina parempi vaihtoehto kuin epämääräisten joukkioiden omankädenoikeus.

torstai 7. tammikuuta 2016

Jatuli XXXIII: "Venäjäkuume" 1930-luvun alun Kemissä...

Vaimoni otti pyynnöstäni Kemin kaupunginkirjastosta lainaksi Kemin Kotiseutu- ja museoyhdistyksen julkaisun Jatuli XXXIII.
Miksi?
Siksi, että tiesin etukäteen siinä olevan - taas kerran - mielenkiintoisia artikkeleita.

Erityisesti kiinnostukseni kohteena oli Matti Kamulan kirjoittama artikkeli nimellä: Valaja ja hänen valimonsa, K.A.Puron rauta- ja metallivalimo.

Toinen mielenkiintoinen artikkeli on Matti Ylipiesan kirjoittama artikkeli nimellä: "Venäjäkuume" 1930-luvun alun Kemissä.

Artikkelin johdannossa todetaan mm. että Kemi oli Kymeenlaakson ohella keskeisiä Neuvostoliittoon 1930-luvulla suuntautuneen muuttoliikkeen lähtöalueita.
Kun Neuvostoliittoon meni tuolloin Suomesta noin 12.000-15.000 henkilöä, arvioidaan Kemistä lähtijöitä olleen 400-500.

Syitä lähtöön oli artikkelin perusteella monia: Muilutetut, "koulutettavat" > Suomeen palaavat henkilöt, poliittiset-/aatteelliset näkökohdat, työttömyysnäkökohdat, ammattimiehet ilman aatteellista vakaamusta, "seikkailijat", jne. ...

Mielenkiintoiseksi artikkelin tekee se, että itse tunnen/luulen tuntevani muutamia henkilöitä, joiden vanhemmat tai isovanhemmat ovat kuuluneet em. joukkoon. Varmasti he ovat suurin odotuksin matkalle lähteneet.
Monet ovat karvaasti pettyneet uudesta "Onnelasta" ja pyrkineet takaisin Suomeen. Muutamille se on onnistunutkin, mutta valitettavan monet ovat joutuneet työleireille ja/tai tulleet ammutuiksi.

Murheellista faktaa...