sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Privet Kerstin Kronvall Moskova...



Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:


Yle maailmalla: Moskova  | 

Privet: Niin makaa kuin petaa, sanoo Venäjä länsimaille pakolaiskriisistä

Venäjällä pakolaiskriisistä puhutaan Euroopan ongelmana. Katsotaan, että länsimaat ovat itse aiheuttaneet pakolaistulvan ja että sen seurauksena EU ajautuu poliittiseen hajaannukseen, kirjoittaa Kerstin Kronvall Moskovasta.


Viikonloppuisin mikään tilaamistani paperilehdistä ei ilmesty. Siksi piti oikein ottaa esille eiliset lehdet uudestaan, kun epäilin, etten ollut huomannut kaikkea pakolaiskriisistä. Kyllä olin.

Täällä ei kirjoiteta ihmisten hädästä vaan Euroopan maiden kykenemättömyydestä hoitaa pakolaistulvasta johtuvia ongelmia.
Tämä on Schengenin loppu, kirjoitti Rossiskaja Gazeta, kun Nezavisimaja Gazeta puolestaan otsikoi, että pakolaiskriisi hajottaa Euroopan.
Paikallisissa lehdissä en ole edes odottanut törmääväni tietoihin Venäjän sotilaallisesta läsnäolosta Syyriassa.
Brittilehti The Telegraph kirjoittaa, että presidentti Putin olisi vahvistanut, että Syyriassa on sotilasneuvonantajia.
Venäläinen uutistoimisto Ria Novosti on puolestaan aiemmin tällä viikolla kertonut, että Venäjä ja Yhdysvallat olisivat löytämässä yhteistyömahdollisuuksia Syyrian suhteen.

Presidentti Putin on sanonut, että tilanne on ollut odotettavissa. Venäjä on sitä mieltä, että ulkomaat, jotka ovat asettuneet Syyrian presidenttiä Assadia vastaan, ovat itse aiheuttaneet pakolaistulvan. Putinin sanoin pakolaiset eivät pakene Assadia vaan Isisiä.

Entä mitä sanovat venäläiset kaduilla pakolaiskriisistä? Useimmin olen kuullut kuin kaikuja Kremlistä: kriisi on länsimaiden syytä.
On ihmeellistä, miten sellaisetkin, jotka selvästikään eivät ole kovin hyvin perillä kansainvälisestä politiikasta, osaavat kertoa, miten hyvä presidentti Syyrian Assad on.

Tuntuu, että monelle pelkkä ajatus aidosta kansannoususta maan johtajaa vastaan on mahdoton.
Ihmettelen sitä joskus ääneen, ja saan vastaukseksi, että vakaus on tärkeämpi kuin mikään muu.
Siksi kenenkään ei pidä tukea niitä, jotka osoittavat mieltä oman maansa hallitsijaa vastaan, sanotaan.
– Mistä voi tietää, että mielenosoittajilla on rehelliset aikeet, kysyi eräs nainen.

Eräs mies vertasi tilannetta Syyriassa Irakiin. Hänen mielestään ei olisi koskaan pitänyt syrjäyttää Saddam Husseinia. Hussein oli miehen mukaan enkeli verrattuna nykyisiin johtajiin Irakissa.

Minua hämmästyttää, miten nopeasti ihmiset haluavat puhua muusta kuin pakolaisista ja heidän kärsimyksistään. Ihan kuin kuolevat ja kärsivät ihmiset olisivat vain sivuasia.
Lisäksi Venäjän retoriikassa Syyrian oppositiomielenosoittajat ovat terroristeja siinä missä Isiskin. Melko huikea ajatus: aseettomat siviilit ja äärimmäisen hyvin varustettu sotajoukko samalla viivalla.

Syyrialaisia pakolaisia on myös Venäjällä, mutta heitä ei ole paljon. Venäjän maahanmuuttoviranomaisen mukaan maassa olisi nyt noin 12 000 syyrialaista, joista osa pakolaisia. Osa heistä on jatkanut matkaa Schengen-alueelle Norjan kautta.

– Eivät he halua jäädä tänne, sanoi nuori moskovalaisnainen leveästi hymyillen.

Hänkään ei halunnut puhua siitä, mitä tapahtuu kiikkerissä veneissä Välimeren aalloilla, vaan EU:n sisäisistä kiistoista.

Sekava, sekasortoinen ja näköalaton > toivoton tilanne...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Ulkomaat  | 

Miksi he pakenevat, eivätkä taistele?

Miksi ihmiset jättävät kotinsa? Miksi Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta halutaan juuri Eurooppaan? Miksi syyrialaiset eivät puolusta omiaan? Ulkomaantoimittaja Jenny Matikainen kokosi syyt.


Pakolaisia ylittämässä jonossa rajaa.
Pakolaiset ylittävät Makedonian ja Kreikan rajaa. Suurin osa on tulossa Syyriasta Turkin kautta. Kuva: EPA

Koska Syyriassa on sota. Koska Irakissa ei ole turvallista. Koska Somaliassa ei ole tulevaisuutta.
Selitykset tuntuvat yksinkertaisilta, mutta sitä ne eivät monen mielestä ole. Eihän sotaa lähdetä pakoon, sodassa taistellaan. Puolustetaan omiaan ja omaa maataan.
Suomalaiset ajattelevat talvisotaa. Pakolaisia on verrattu evakkoihin. Suomalaisetkin ovat olleet sotaa paossa, muistutetaan. Mutta silloinhan miehet taistelivat. Nyt he ovat laivoissa ja asemilla, paossa hekin.
Miksi he pakenevat, eivätkä taistele?

Isänmaata ei ole

Monissa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan konflikteissa ei ole yksiselitteistä vihollista.
Syyriassa kansa nousi neljä ja puoli vuotta sitten itsevaltaista presidenttiä vastaan. Kansannousu riistäytyi veriseksi sisällissodaksi hallituksen ja eri kapinallisryhmien välillä. Sodan jatkuessa ääri-islamistit ovat vallanneet yhä suurempia alueita. He taistelevat sekä hallitusta että kapinallisia vastaan.
Irakissa väkivalta on jatkunut vuosia. Saddam Husseinin kukistamisen jälkeen maassa on ollut vain harvoja rauhallisia kausia. Viime vuosi oli pitkään aikaan väkivaltaisin. Pommi-iskut ovat olleet arkipäivää 12 vuotta.
Entä jos ei enää ole maata, jota puolustaa?

Syyrian hallituksen joukot heiluttavat Syyrian lippua.
Syyrian hallituksen joukot heiluttavat Syyrian lippua Deir al-Adasissa Daraassa. Kuva: EPA

Turvaa ei ole

Kukaan ei ole turvassa ääri-islamistisen Isis-järjestön silmittömältä väkivallalta. Isis on päässyt kasvamaan ja vahvistumaan konfliktien keskellä Syyriassa ja Irakissa. Järjestö on vallannut alueita eritysiesti Länsi-Irakissa ja Pohjois-Syyriassa.
Moni vanhempi pelkää lapsensa tulevan värvätyksi.
Entä jos Isis on tulevaisuuden ainoa vaihtoehto?

Lapsisotilas tähtäilee rynnäkkökiväärillä.
ISIS-järjestön värväämä lapsisotilas harjoitteli rynnäkkökiväärin käyttöä Afganistanissa 30. heinäkuuta. Seinässä lukee 'Islamilainen valtio - Kurasanin paikallisosasto'. Kuva: Ghulamullah Habibi / EPA

Tulevaisuutta ei ole

Yhteensä lähes kuusi miljoonaa syyrialais- ja irakilaislasta ei käy tällä hetkellä koulua.
Unicefin mukaan Irakin väkivaltaisuuksissa kuoli viime vuonna 700 lasta. Kouluja on otettu asuinkäyttöön kodittomaksi joutuneille perheille.
Lähi-idässä ja pakomatkoilla varttuu sukupolvi lapsia, jotka eivät saa lainkaan peruskoulutusta.
Keitä heistä kasvaa?

Syyrialaispoika katsoo ikkunasta.
Syyrialaispoika katselee pakolaiskeskuksen ikkunasta Serbiassa. Kuva: EPA

Vaihtoehtoa ei enää ole

Suurin osa syyrialaispakolaisista on paossa maan sisällä tai lähialueilla. Naapurimaiden kantokyky on tullut vastaan ja pakolaisten olot kurjistuvat Turkissa, Jordaniassa, Libanonissa ja Egyptissä.
Libanonissa tämänhetkisestä asukasluvusta arviolta neljännes on pakolaisia.
Minne mennä, kun naapurissakaan asiat eivät ole paremmin?

Syyrialaismies keittää teetä pakolaisleirillä Turkissa.
Syyrialaismies keittää teetä pakolaisleirillä Turkissa. Kuva: EPA

lauantai 5. syyskuuta 2015

Uuden ajan reaalipoliitikko ja pelisilmää vaikka muille jakaa...

Kyllä pääministerimme teki erinomaisen avauksen, vaikka hän avoimesti tunnustaakin, että ajatus oli alunperin hänen vaimonsa. Se ei himmennä avauksen painoarvoa - päinvastoin...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Turvapaikanhakijat  | 

Sipilä vieraili vastaanottokeskuksessa Oulussa: Ajatus kodin tarjoamisesta oli vaimon

Pääministeri Juha Sipilä kertoi, että monet ihmiset ovat ottaneet häneen yhteyttä ja tarjonneet omaa kotiaan turvapaikanhakijoille.

Pääministeri Juha Sipilä vieraili Heikinharjun vastaanottokeskuksessa Oulussa lauantaina.
Pääministeri Juha Sipilä vieraili Heikinharjun vastaanottokeskuksessa Oulussa lauantaina. Kuva: Markku Ruottinen / Lehtikuva
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) vieraili lauantaina vastaanottokeskuksessa Oulussa ja taustoitti samalla päätöstään avata vähällä käytöllä oleva Kempeleen-kotinsa turvapaikanhakijoiden käyttöön.
– Se oli vaimon ajatus. Siitä on perheen kanssa keskusteltu, ja olin sitten Kempeleen kuntaan yhteydessä, että voisiko se olla osa ratkaisua ja sieltä tuli vihreää valoa, hän sanoi.
– Kun tulijoita on päivittäin näin paljon, niin vastaanottokeskukset ovat tietenkin pääroolissa, mutta kyllä vapaaehtoisuutta ja sen osoitusta, että nämä ihmiset ovat tervetulleita ja että me välitämme heistä ja otamme heidät vastaan, niin tätä viestiä me nyt tarvitsemme sekä Suomena että Eurooppana.
Sipilä sanoi, että monet ihmiset ovat ottaneet häneen yhteyttä ja tarjonneet omaa kotiaan tai tilojaan turvapaikanhakijoiden käyttöön.
– Mutta nyt paine on vastaanottokeskuksissa ja tähän meidän täytyy löytää ratkaisuja ensisijaisesti, mutta kyllä varmaan tulee sijaa sillekin, että yksityisten kotien ovet kun avautuvat, niin se on osa ratkaisua.

Nostalginen veneily lähivesillä tänään...

Tulimme juuri hetki sitten nostalgiselta veneilyltä lähivesiltä. Sanoin illansuussa vaimolleni:"Mitäs sanot, jos lähdemme ajelemaan huvia lähivesille, kun on tuo ilmakin niin hyvä, tuulee tuskin ollenkaan?" Kerroin hänelle reitin ja niinpä lähdettiin...

Ajoimme Hahtisaaresta sisäsataman ohi Laitakarin pohjoispäätyyn, Kalkkinokan ja Juurakon ohi Kraaselin sillan alta Siikalahdelle.
Siellä jyrkkä käännös etelään uuden Rivikarin sillan alta Stora Enson Veitsiluodon konttorirakennuksen ohi, vanhan Rivikarin sillan alta Veitsiluodon sataman ohi pätkä isoa väylää pitkin metsittyneen "jätevuoren" kohdalle.

Miksi tätä voi kutsua nostalgiseksi veneilyksi? 

Siksi, että vaimoni on asunut Veitsiluodon saarella ikävuodet 1-18, ollut myös siellä töissä useaan otteeseen myöhemminkin.
Minä sitä vastoin olen ollut Veitsiluoto Oy:n aikaan töissä saarella sellutehtaalla eri osastoilla ammattitöissä vuosina 1962-1968 ja opetustyön aikana tehnyt yhteistyötä Veitsiluoto Oy:n>Enso Oyj:n>Stora Enso Oyj:n sekä sellu- että paperitehtaan kanssa vuosina 1981-2008. Toisin sanoen aika tuttu saari, joka on valtavasti muuttunut esim. 1960-luvulta lähtien...

Yritimme mereltä paikallistaa ensisen itäosan asuinalueen, se oli aikanaan jotakuinkin valtavien puupinojen alla...
Ilmeisesti kuuluisa - Veitsiluodon Vastuksen kotikenttä - oli aikanaan hyvin näkyvissä olevien varastorakennusten kohdalla, jne. ...

Veitsiluoto Oy:n aikaan saaressa olivat "avoimet ovet", siellä saattoi liikkua aika vapaasti. Nyt tilanne on toinen ja hyvä niin, sillä maailma on radikaalisti muuttunut.

Tulimme samaa reittiä kaupunkiin. Siikalahdella oli kaiken kaikkiaan kolme katiskaa - tuskin niitä kukaan siellä liottelee turhan takia.
Totesimme, että peililinjat eivät olleet kunnolla näkyvissä, risukkoa oli pukannut oikein kunnolla...

Mukava veneilyretki, jota tuskin tulee toistetuksi, mikäli ei ilmaannu siihen liittyvänä tosi asiaa...



Pikakäynti Haaparannalla tänään lauantaina 05.09.2015...

Kävimme hetki sitten Haaparannalla. Edellinen käyntimme oli siellä noin kuukausi sitten kesävieraidemme kanssa. Edellisestä vierailusta kirjoitin, että enpä muista, että olisin käynyt aikaisemmin yhtä rivakasti ulkomailla. 

Nopea oli tämänkin kertainen käyntimme, sillä hiukan oikaisimme perinteisestä kaavastamme >ICA Market>IKEA ja takaisin Kemiin...

IKEAssa vaimoni ostoskierrosta odotellessani totesin taas kerran, että en havainnut yhtään tuttua, en edes tutun näköistä asiakasta, vaikka suunnilleen joka toinen/kolmas sekunti joku tuli sisääsn tai meni ulos.

Ajelimme Barents Centerin kaivantojen ja murheellisen näköisten, osittain vinossa sojottavien betonipaalujen ohi. Toivottavasti tontilla alkaa vähitelle esiintyä kunnon rakentamisen ääntä ja liikettä. Lehtitietojen mukaan hanke viivästyy noin vuodella - hyvä edes niin.

Asiasta toiseen:

Yle Perämeren mukaan Haaparannan Cape Eastiin sijoitetaan sittenkin turvapaikanhakijoita, uutisoi SR Norrbotten. Ruotsin maahanmuuttovirasto ottaa paikat käyttöön, koska tarve turvapaikanhakijoiden majoittamiselle on kasvanut.
Entisestä kylpylähotellista löytyy majoitustilat 350 henkilölle. Ensimmäisten turvapaikanhakijoiden on tarkoitus saapua viikonloppuna.
Cape Eastiin suunniteltiin turvapaikanhakijoiden sijoittamista jo aiemmin keväällä, mutta sopimus peruttiin tuolloin odotettua pienemmän tarpeen vuoksi.

Henkilöt, jotka ovat em. sijoittamisesta paikan päällä vastuussa, ovat varmaan täystyöllistettyjä lähiviikot.



perjantai 4. syyskuuta 2015

Pikakäynti Selkäsaaressa tänään perjantaina 04.09.2015...

Tapasin eläköityneen Kemin kaupungin lakimiehen Matti Raskin eilen Kemin taidemuseolla taidenäyytelyn avajaisissa.
Keskustelussamme, jossa oli mukana myös Peter Brusila Kemin kaupungin maankäytön asiantuntijana, putkahti esiin Selkäsaari, jossa Matti sanoi kesällä käyneensä vain kerran. Talvella toki useinkin. Ehdotin hänelle, että menemme käväisemään saaressa. 

Sovimme tapaamisesta täksi aamuksi klo 09.00 Hahtisaaressa ja niin ajelimme pulpettieneellämme virallista väylää pitkin saareen ihaillen menomatkalla Kemin kaupungin/Sauvosaaren upeaa rantamaisemaa.

Ajelimme Selkäsaaren länsirannan tuntumassa jonkin matkaa ja palasimme pohjoispäätyyn meidän venerantaamme.
Selostin Matille puolipitkän kaavan mukaan meidän mökkiprojektimme syntyvaiheet ja esittelin "rannanteon ruoppauksineen" ja varsinaiset rakennukset.

Kävimme pienen, noin 1,5 km lenkin kivirakalla/pirunpellolla todeten entisen hyppyrimäen pilarit ja puuston voimakkaan kasvun. Matti kiinnitti huomiota eri puulajien "taisteluun" elintilasta.
Ihastelimme saaren hiljaisuutta ja palasimme mökkiterssille kahvittelemaan. Sain vieraaltani hyviä vinkkejä merimaiseman avartamisesta, täytyypä asiaa harkita...

Ajallisesti vajaan kolmen tunnin reissu oli leppoisan rento. Emme jostain syystä puhuneet kuntapolitiikkaa ollenkaan. Ymmärtääkseni olimme molemmat tyytyväisiä pikakäyntiimme saaressa.