perjantai 22. heinäkuuta 2016

Antti Rinteestä ei tullut Sdp:n uutta messiasta - ei niin mutta...

Minulla on sellainen tunne, että puoluejohtajilta odotetaan pääsääntöisesti liian nopeasti tuloksia. Kannattajakunta on liian herkästi antanut tuomion mielipidekyselyjen - aivan liian tiheään toteutettujen mielipidekyselyjen - perusteella. Lisäksi niin sanottuja liikkuvia kannattajia, itselleen sopivaa ryhmittymää = puoluetta etsiviä kannattajia on entistä enemmän.

Olin itse paikalla Rovaniemellä, kun Juha Sipilä tuli valituksi Suomen Keskusta rp:n puheenjohtajaksi. Näin maallikon silmin, Keskustalla oli silloin rohkeutta ajaa osittain vanhoja vaikuttajia sivuraiteille ja hakea jotain uutta. 

Se oli hyvä puheenjohtajavalinta. Mies tuli framille politiikan pystymetsästä - jotakuinkin noviisina...

Tosin puheenjohtaja Juha Sipilä on itse ilmaissut näkemyksen, että jos ei tulosta synny, hänet on syytä vaihtaa. Ilmeisesti hän siinä tapauksessa itse siirtyy syrjään puoluejohdosta.

Minulla on itselläni tunne, että miestä ei tarvitse vaihtaa vähään aikaan.

Niin varsinaiseen alla olevan artikkelin aiheeseen totean, että Suomessa ei tarvitse olla kuin yksi vasemmistopuolue.
Minun mielestäni SDP ja Vasemmistoliitto olisi syytä pistää yhteen nippuun, silloin ryhmittymällä olisi sille kuuluva arvonsa. Nyt homma on populistista näpertelyä ja puuhastelua...


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Antti Rinteestä ei tullut Sdp:n uutta messiasta

Puolueissa ei osata määritellä, mitä johtajalta oikein halutaan.

PÄÄKIRJOITUS 
Teija Sutinen HELSINGIN SANOMAT
Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

EIHÄN siitä ole kuin hieman yli kaksi vuotta, kun Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen ei tuntunut osaavan tehdä mitään oikein.
”Urpilainen on jäänyt itselleni hirveän etäiseksi. Puoluevaltuuston kokouksessa huomasin, että toveri-sanan käyttökin tuntui olevan hänelle vaikeaa”, tilitti yksi Sdp:n rivijäsenistä, kun Helsingin Sanomat kyseli keväällä 2014 kenttäväen tuntoja.
Vastaajat muistuttivat myös, että Urpilaisen johdolla Sdp oli hävinnyt viidet vaalit peräkkäin.
Kävi kuten tunnettua: Urpilainen menetti kesän 2014 puoluekokouksessa täpärästi puheenjohtajan paikan Antti Rinteelle.
EI TULLUT sitten Rinteestäkään Sdp:n uutta messiasta. HS kertoi tällä viikolla, että puolueessa kuhisee jo ennen ensi vuoden puoluekokousta.
Rinne voi mennä vaihtoon. Perussyy on se, että Sdp:n tulos viime eduskuntavaaleissa oli historiallisen huono, 16,5 prosenttia. Sittemmin mielipidetiedusteluissa kannatus on ollut kohenemaan päin, mutta sekään ei enää riitä.
Rinne ei ollutkaan täydellinen. Hänen viakseen luetaan muun muassa se, että hän on takellellut julkisissa esiintymisissään ja jäänyt pienempien oppositiopuolueiden johtajien varjoon.
ODOTUKSET puoluejohtajia kohtaan ovat nousseet jo melkein epäinhimillisiksi.
Usein syyksi mainitaan puutteet ”johtajuudessa”, kuten Rinteen ja kokoomuksen Alexander Stubbin tapauksissa.
Johtajuus on käsitteenä vähän kuin pornografia: vaikea määritellä, mutta helppo tunnistaa, kun sitä näkee.
Puolueissakaan ei osata määritellä, mitä johtajalta oikein halutaan. Seurauksena on epämääräinen marina, joka alkaa pian sen jälkeen, kun johtajavalinnat on tehty.
Marisijoiden mielessä on jokin epämääräinen haavekuva johtajasta, joka valtaistuimeltaan palauttaa äänestäjien luottamuksen, inspiroi kenttäväen kiihkeään puoluetyöhön, debatoi televisiossa sulavasti ja halaa sylivauvoja. Näytöt on parasta antaa äkkiä, jos ei halua päätyä takaisin eduskunnan takariviin murjottamaan.
PUOLUEJOHTAJIEN vaihtoviikot kertovat samasta epävarmuudesta kuin viime viikolla julkistettu eduskuntavaalitutkimus. Yhteiskunta muuttuu, puolueet eivät pysy mukana. Valmentaja menee vaihtoon, vaikka koko joukkue tarvitsisi pöllytyksen.

Tappiot äärijärjestön sydänmailla ajavat Isisin maan alle – katso kartalta, kuinka kalifaatti murenee...

Toivottavasti Yhdysvallat/länsivallat ja Venäjä löytävät yhtenäisen näkemyksen Syyrian ja Irakin sodan ratkaisemiseksi. Helppoa se ei ole, sillä alueella on satoja eri kapinallisryhmittymiä, joista ilmeisesti kuitenkin merkittäviä, varteenotettavia tilanteen rauhoittumisen kannalta ainoastaan muutamia.

Eräässä aikaisemmassa artikkelissa todettiin: Yhdysvaltain ja Venäjän ulkoministerit John Kerry ja Sergei Lavrov päättivät ennätyspitkät neuvottelut Syyrian tilanteesta lauantain vastaisena yönä Moskovassa. Osapuolet kertoivat päässeensä yhteisymmärrykseen konkreettisista toimista Syyriassa mutta kieltäytyivät paljastamasta niitä.

Oletettavasti entistä tiiviimpää yhteistyötä on luvassa...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Tappiot äärijärjestön sydänmailla ajavat Isisin maan alle – katso kartalta, kuinka kalifaatti murenee

Yhteys Turkkiin on järjestölle elintärkeä, sanoo tutkija. Senkin se saattaa kohta menettää.

ULKOMAAT  
THAIER AL-SUDANI / REUTERS
Irakilaissotilaat juhlivat Fallujahin takaisinvaltausta Isisiltä heinäkuun alussa.
Irakilaissotilaat juhlivat Fallujahin takaisinvaltausta Isisiltä heinäkuun alussa.

ISLAMISTINEN äärijärjestö Isis näyttää nyt vahvemmalta kuin koskaan. Pelkästään kesän aikana hirviömäinen järjestö on ottanut nimiinsä useita terrori-iskuja, joissa on kuollut yhteensä satoja ihmisiä: Orlando, Istanbul, Bagdad, Nizza. Lohduton lista.
Viimeksi tiistaina afganistanilainen nuori mies hyökkäsi Saksassa lähellä Würzburgin kaupunkia junaan kirveen kanssa. Iskussa haavoittui vakavasti neljä ihmistä.
Mutta Isis sinnittelee henkitoreissaan, sanoo järjestöä tutkinut Columb Strack analyysiyhtiö IHS:stä. Ahtaalle ajetut jihadistit hakevat nyt epätoivoisesti uskottavuutta sieltä, missä iskut saavat eniten näkyvyyttä. Länsimaista.
”Vaikka Isis ilmoittautuu iskun tekijäksi, ei se tarkoita järjestön suunnitelleen iskua. Isis ilmoittautuu iskujen tekijäksi jotta se voisi näyttäytyä voimakkaana. Se haluaa ohjata huomion pois Irakista ja Syyriasta”, Strack sanoo.
KUN ääri-islamistinen Isis vuonna 2014 lähti väkivalloin rakentamaan Irakiin ja Syyriaan omaa islamilaista valtiotaan, oli tahti järisyttävä. Muutamassa kuukaudessa järjestö vyörytti Eufrat- ja Tigrisjoen rantoja kaupunki kaupungilta moninkertaistaen hallinta-alueensa.
Irakissa Isisin voimasta kaatuivat muiden muassa Fallujah, Mosul ja Tikrit. Syyriassa sen musta lippu nousi Raqqan, Deir ez-Zorin ja lopulta Palmyran ylle.
Siinä tiivistyi Isisin jumalallinen profetia: palauttaa islamilainen valtio maan päälle.
ISISIN KALIFAATTI on kuitenkin lähtenyt murenemaan melkein yhtä nopeasti kuin se nousikin. Puolessatoista vuodessa järjestö on menettänyt neljänneksen alueistaan Syyriassa ja Irakissa.

Kun vielä tammikuussa 2015 arvioitiin, että Isis hallitsee noin 91 000 neliökilometrin kokoista aluetta, on alueen koko nyt noin 68000 neliökilometriä. Samalla järjestö on ajettu ulos useista tärkeistä asemapaikoistaan, viimeisimpänä Fallujahista Irakissa. Kaupungin menetystä pidettiin kovana iskuna Isisille, sillä se oli yksi järjestön ensimmäisistä vallatuista kaupungeista.
ALUEIDEN MENETYKSET Irakissa eivät ole Isisille merkittävä tappio, sanoo Strack.
”Isis huomasi, ettei se pysty taistelemaan usealla rintamalla, joten nyt se keskittää voimansa Pohjois-Syyriaan ja Turkin rajalle.”
Strack uskoo, että Isis menettää myös miljoonakaupunki Mosulin Pohjois-Irakissa vielä tämän vuoden puolella. Toisaalta Irakin armeija on osoittautunut uskottua tehokkaammaksi, toisaalta Isis tuskin keskittää kaikkia voimiaan Mosulin puolustamiseen, Strack sanoo.
”Vielä muutama kuukausi sitten en olisi uskonut, että Irak pystyy valtaamaan Mosulia, mutta nyt se näyttää mahdolliselta. Mosul on merkittävä, muttei Isisille elintärkeä.”
Isisin tavoitteleman hallintoalueen – kalifaatin – kannalta nimenomaan Turkin rajaseutu on elintärkeä. Ilman yhteyttä Turkkiin Isisin on liki mahdoton pitää elossa hallintoaluetta, sillä Turkin kautta järjestö saa sekä aseita että taistelijoita, Strack sanoo. Siksi se varmasti taistelee Pohjois-Syyriassa kaikin voimin.
”Siitä taistelusta tulee pitkä ja paljon hitaampi, kuin mitä olemme Irakissa nähneet. Mutta näyttää todennäköiseltä, että Isis häviää taistelun kalifaatista.”
ALUEIDEN MENETYKSILLÄ on Isisille kaksi merkittävää seurausta. Ensinnäkin alueiden mukana äärijärjestö menettää tuloja.
Yli puolet Isisin tuloista kerätään kaupungeista veroina, sakkoina ja pakkolunastuksina, Strack sanoo. Mitä useamman kaupungin Isis menettää, sitä vähemmän sillä on rahaa käytettäväksi oman islamilaisen valtionsa pyörittämiseen ja palkanmaksuun. Liittoutuneiden pommitusten takia myös järjestön öljytulot ovat pienentyneet.
Huhtikuussa IHS arvioi, että Isisin kuukausitulot olivat kuihtuneet vuodessa kolmanneksen 80 miljoonasta dollarista 56 miljoonaan dollariin eli noin 50 miljoonaan euroon. Sen jälkeen tulojen arvellaan kutistuneen entisestään.
Saat tarkempia tietoja kaupungeista ja kohteista klikkaamalla niitä kartasta:

Isis käy sotaa myös sydämistä, sanoo Strack, ja siinäkin se on tappiolla. Menetysten myötä yhä harvempi liittyy järjestöön ja useampi lähtee sen suojista pois.
”Kun kalifaatti ei toimi eikä tarjoa sitä, mitä aluksi luvattiin, vaihtavat sotilaat leiriä. Syyriasta löytyy kyllä kapinallisjoukkoja joihin liittyä.”
MITÄ ISISILLE sitten tapahtuu, jos ajatus kalifaatista hylätään?
”Järjestö painuu maan alle ja keskittyy isoihin iskuihin”, sanoo Strack.
Islamilaiset valtion hylkääminen tarkoittaisi myös, että Isis alkaisi toimimaan kuten muutkin terroristijärjestöt. Tähän asti Isis ja al-Qaida on nähty osittain vihollisjärjestöinä, sillä siinä missä Isis on nähnyt shiiamuslimit vääräuskoisina vihollisina, jotka pitää tappaa, ei al-Qaida katso muslimien tappamista niin hyvällä.
Strackin mukaan järjestöjen yhtäläisyydet ovat lopulta eroja tärkeämpiä. Suurin vihollinen löytyy vääräuskoisesta lännestä.
”On mahdollista, että Isis ja al-Qaida lopulta yhdistyvät ja keskittyvät iskemään länsimaihin.”
OMAR SANADIKI / REUTERS
Äärijärjestö Isis otti ensin Palmyran kaupungin valtaansa, mutta menettänyt sittemmin valtaansa alueella. Kuva on Palmyran historiallisen kaupungin raunioilta.
Äärijärjestö Isis otti ensin Palmyran kaupungin valtaansa, mutta menettänyt sittemmin valtaansa alueella. Kuva on Palmyran historiallisen kaupungin raunioilta.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Aleksanteri-instituutin johtaja: Sääntöjen noudattamatta jättäminen on Venäjän teema...


Venäjä, Venäjä, Venäjä - kyllä Venäjää nyt koetellaan ja ihan syystä. Taitaa jäädä Rion olympialaiset väliin.
Toisessa artikkelissa Ilkka Ile Kanerva toteaa: Doping-vyyhdellä on koko urheilumaailmalle kauaskantoiset vaikutukset, hän kuitenkin iloitsee. Ensinnäkin Venäjällä poliittisen johdon lausunnoissa on vastalauseista huolimatta sävy ja linja, että dopingsyytökset ja -seuraukset otetaan tosissaan ja käytännön toimia on tulossa. Myös kansainvälinen yhteisö tiukentaa otettaan kontrolloidakseen dopingin käyttöä.
– Kyllä siinä lehti kääntyy yleisurheilun pitkässä historiassa. Se on luonnollista ja välttämätöntä.
Pyrkimys on lopettaa asevarustelun kierre dopingissa, Kanerva sanoo.
– Kukaan ei kai niin lapsellinen ole, että kuvitteli vain Venäjän maailmalla käyttäytyvän näin.


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Ulkomaat 

Aleksanteri-instituutin johtaja: Sääntöjen noudattamatta jättäminen on Venäjän teema

Venäjän suurin ongelma on se, että yhteisistä pelisäännöistä ei välitetä, sanoo Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen. Tällaisessa järjestelmässä huijaaminen urheilussa ei tunnu kovin pahalta.



    Markku Kivinen

Kuva: Yle

Venäjää ravisteleva dopingskandaali ei tullut suuren yllätyksenä Helsingin yliopiston Venäjään erikoistuneen Aleksanteri-instituutin johtajalle Markku Kiviselle. Kivinen sanoi Ylen Päivän kasvo -ohjelmassa, että Venäjällä etsitään yleensä keinoja junailla asioita sääntöjen ohi.
–  Se on Venäjän todellisuutta. Se on Venäjän teema. Jos pelisäännöt saataisiin toimimaan, se olisi paljon kivempi yhteiskunta.
Kivinen muistutti haastattelussa, että Venäjä on yhteiskuntana läpikorruptoitunut. Esimerkiksi maassa voi ostaa melkein minkä tahansa tutkinnon, Kivinen sanoi.
– Jos tämäntyyppisiä järjestelmiä yhteiskunta on täynnä, urheilu voi tuntua sellaisessa järjestelmässä aika pieneltä huijaukselta.
–  Se on Venäjän todellisuutta. Se on Venäjän teema. Jos pelisäännöt saataisiin toimimaan, se olisi paljon kivempi yhteiskunta.
Kivinen muistutti haastattelussa, että Venäjä on yhteiskuntana läpikorruptoitunut. 
Esimerkiksi maassa voi ostaa melkein minkä tahansa tutkinnon, Kivinen sanoi.
– Jos tämäntyyppisiä järjestelmiä yhteiskunta on täynnä, urheilu voi tuntua sellaisessa järjestelmässä aika pieneltä huijaukselta.
Urheilu on aina ollut kansallisvaltiolle tärkeä osa kansakunnan rakentamista. Kivinen huomautti, että suomalaiset muistelevat vieläkin Helsingin olympialaisia historian käännekohtana. Pullistelemalla urheilussa valtio voittaa mainetta.
– Se (urheilu) on konkreettista kilpailua kansakuntien välillä ja symbolista kilpailua. Ja rauhanomaista kilpailua, sehän on positiivista.
Venäjän yhteiskunnan ongelmista huolimatta Kivinen on uskoo, että nyt paljastunut dopingskandaali puhdistaa venäläistä urheilua. 
Hän otti esimerkiksi Venäjän tupakoinnin vastaisen kampanjan, jolla alkuvaikeuksien jälkeen onnistuttiin kitkemään tupakointia.
– Sitten yritetään pärjätä vähän rehellisemmin niin kuin suomalaisessa hiihdossa. Ei pärjätä niin hyvin, mutta ollaan rehellisemmällä pohjalla.


Tätä päivää onnellista silloin muistakaa, kun ...

Tänään torstaina 21.07.2016 on tullut kuluneeksi 48 vuotta siita, kun menimme naimisiin. Yhdessä olemme olleet alkutalvesta 1964 alkaen eli tähän mennessä yhteensä 
yli 50 vuotta. 
Meidänkin matkamme varrelle on sattunut monenlaista päivää, joihin läheskään kaikkiin emme ole pystyneet vaikuttamaan. Välttämättä kaikkeen ei ole tarvettakaan puuttua mutta sittenkin...

Meidät vihki Kemissä Veitsiluodon kirkossa silloin nuori, nykyisin todennäköisesti edelleen nuorekas, Oulussa asuva eläkeläinen, pastori Seppo Ikonen.

Meillä on tallessa mielenkiintoinen onnittelusähkösanoma minun Betty-tädiltä Liedakkalasta. Betty Mäkimartti oli edesmenneen äitini Aino o.s. Sunnari vanhin sisko.
Betty oli naimisissa seppä Arvi Mäkimartin kanssa. Olin lapsena muutamana kesänä Liedakkalassa Mäkimarteilla "heinänteossa". Heidän kesäpaikkansa Mykänkoskella tuli minulle tutuksi...

En ole runoihmisiä, toki joskus lueskelen niitä yrittäen löytää runon pääsanoman. Alla oleva lyhyt runo on sellainen, jonka muistan ulkoa - ainakin toistaiseksi ja se puhuttelee edelleenkin...

Hääpäivämme runotervehdys, onnittelusähkösanoma:

Tätä päivää

onnellista

silloin muistakaa, kun tukkanuottaa leikitte ja silmät leimuaa.

Ennen oli tapana sanoa, että lyhyesti virsi kaunis. Mielestäni edellinen on sitä. Siinä on lisäksi ohjetta kenelle tahansa avioparille - miehelle ja naiselle - ihan nokko...

Todettakoon lisäksi, että jotakuinkin häiden jälkeen pakkasimme silloiset vähäiset romppeemme farmariautoomme ja lähdimme Tampereelle, jossa aloitimme - opiskelun ja työn

Olimme molemmat ensimmäistä kertaa maailmalla eli Kemistä niin sanotun Järpin ringin tuolla puolen. Ikävä Kemiin oli alkuvaiheessa sietämättömän kova...

______________________________________________________________________

Todettakoon, että soitin eilen velipojalleni ja tiedustelin maistuisiko huomenna = tänään kahvit. En puhunut hääpäivästämme mitään. 
Hain hänet ja hänen naisystävänsä kahville iltapäivällä. Naisystävä oli aavistanut merkkipäivän ja hänellä oli ollut jopa etiäinen eilisestä puhelinsoitostani.

Kahvit juotiin ja myöhemmin hoidettin porukalla kaupunkireissun yhteydessä käytännön asioita... 





Venevero tulee voimaan aiottua myöhemmin – lain valmistelussa käytetty rekisteri puutteellinen...

Suomessa on tuhansia erilaisia rekistereitä. Jokainen suomalainen on sadoissa, kukaties tuhansissa eri rekistereissä. Napin painalluksella meistä jokaisesta löytyy valtava määrä tietoa. Kuka sitten on em. napin painaja, se varmaan askarruttaa monia meistä - minuakin aina silloin tällöin...

Tuskin malta odottaa, että pääsen taas aivan upouuteen rekisteriin - veneverorekisteriin.

Nykyinen moottoriveneemme ei ole 5,5 m pitkä mutta perämoottorin teho tuon artikkelissa mainitun 15 kW eli 20,4 hv.



Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Venevero tulee voimaan aiottua myöhemmin – lain valmistelussa käytetty rekisteri puutteellinen

Venevero maksettaisiin kerran vuodessa ajoneuvoveron tapaan. Hallitus toivoo saavansa veneverolla 50 miljoonan euron lisän valtion kassaan.

KOTIMAA 
SAMI KERO / HS
Veron piiriin tulevat veneet ovat vesikulkuneuvorekisteriin kuuluvat, runkopituudeltaan vähintään 5,5 metriä pitkät purje- tai moottoriveneet, kuten myös vesikulkuneuvot, joiden moottoriteho on vähintään 15 kilowattia eli 20,4 hevosvoimaa. Kuvassa Suomenlinnan vierasvenesatama Helsingissä.
Veron piiriin tulevat veneet ovat vesikulkuneuvorekisteriin kuuluvat, runkopituudeltaan vähintään 5,5 metriä pitkät purje- tai moottoriveneet, kuten myös vesikulkuneuvot, joiden moottoriteho on vähintään 15 kilowattia eli 20,4 hevosvoimaa. Kuvassa Suomenlinnan vierasvenesatama Helsingissä.

Fakta

Mikä venevero?

 Venevero on hallitusohjelmaan kirjattu vero, jolla valtio tavoittelee 50 miljoonan vuotuisia verotuloja.
 Venevero koskee veneiden lisäksi pieniä moottoriajoneuvoja, kuten mopoja, mopoautoja ja moottoripyöriä.
 Lainvalmistelussa vielä oleva venevero tulee todennäköisesti olemaan kerran vuodessa maksettava ajoneuvoveron kaltainen könttäsumma.
 Venevero ei astu voimaan suunnitellusti alkuvuonna 2017, vaan viivästynee hieman.
HALLITUSOHJELMAAN kirjatun veneveron valmistelutyö on viivästynyt, ja laki tuleekin voimaan aiottua myöhemmin. Veneitä ja pieniä moottoriajoneuvoja, kuten mopoja, mopoautoja ja moottoripyöriä koskevan veneveron oli määrä tulla voimaan alkuvuonna 2017.
Turun Sanomat uutisoi aiemmin, että hallituksessa oltaisiin jopa harkittu veneveron perumista.
Valtiovarainministeriön vero-osaston lainsäädäntöneuvos Leo Parkkonen kertoo, että lain valmistelutyö on edennyt toivottua hitaammin aiemman, veneitä ja mopoja koskevan verotuksen puutteiden takia.
Hän ei kuitenkaan usko, että laki kuopataan.
”Laki on ihan normaalissa valmistelussa. Veneillä ja mopoilla ei ole ollut aikaisemmin mitään veroja, joten nämä ovat verottajalle kokonaan uusia tuotteita. Siksi lain valmistelu on haasteellista.”
VENEVERO olisi vuotuinen vero, joka maksetaan kerran vuodessa ajoneuvoveron tapaan. Veron piiriin tulevat veneet ovat vesikulkuneuvorekisteriin kuuluvat, runkopituudeltaan vähintään 5,5 metriä pitkät purje- tai moottoriveneet, kuten myös vesikulkuneuvot, joiden moottoriteho on vähintään 15 kilowattia eli 20,4 hevosvoimaa.
Koska veneistä ja mopoista ei ole päästötietoja kuten autoilla, hiilidioksidipäästö ei ole veron perusteena. 
Hallitus toivoo saavansa veneverolla 50 miljoonan euron lisän valtion kassaan.
Veron piiriin kuuluvia vesikulku- ja muita ajoneuvoja on satojatuhansia. Lain valmistelua on Parkkosen mukaan hidastanut se, että valmistelutyössä käytetty venerekisteri on osoittautunut puutteelliseksi.
”Venerekisteri on alun perin tehty eri asioita varten, ja nyt mietimme, miten saamme lakia varten riittävän tiedon ja varmuuden.”
VENEVERON valmistelussa on myös pohdittu sitä, tulisivatko sen hallinnolliset kustannukset niin korkeiksi, että tavoiteltu verokertymä jäisi merkittävästi pienemmäksi.
Parkkonen ei näe tällaista ongelmaa.
”Tämä on periaatteessa verotasokysymys. Tuotto saadaan, kun kerrotaan veron piiriin tulevat veneet ja ajoneuvot veron määrällä”, Parkkonen sanoo.
”Kun vero tulee aikanaan voimaan, kaikki rekisteröityneet veneet ja ajoneuvot saadaan veron piiriin.”
Hallitus käsittelee veneveron myöhemmin syksyllä lainvalmistelutyön päättymisen jälkeen. Parkkosen mukaan veneveron mahdollinen myöhästyminen alkuvuodesta ei ole oleellista.
”Kaavailtu vero olisi kerran vuodessa maksettava könttäsumma, joten se voisi tulla tarvittaessa voimaan keskellä vuottakin.”