"Puhuttiinko teillä politiikkaa kotosalla?" minulta taannoin kysyttiin...

"Puhuttiinko teillä politiikkaa kotosalla?" minulta taannoin kysyttiin... Jostain syystä edellä mainittu kysymys käväisi hetki sitten mielessä. "Ei puhuttu." totesin kysyjälle. Kukaties vanhempani olivat silloisen SKDL:n ja ehkä SKP:nkin jäseniä. En varmuudella tiedä. Meille tuli lapsuudessani Kansan Tahto- ja Pohjolan Sanomat-lehti. Muistelen tulleen myös Rakentaja-lehti ja silloin tällöin Neuvostoliitto-lehti, isokokoinen julkaisu, josta minäkin muistan lukeneeni kokousedustajien mahtipontisia puhetekstejä Neuvostoliiton saavutuksista. Erityisesti on jäänyt mieleen teksteissä vähän väliä olleet lisämaininnat: Suosionosoituksia, jatkuvia suosionosoituksia, pitkään jatkuvia suosionosoituksia, jne. ... Pikkupoikana kävin katsomassa Ritikan vanhassa työväentalossa, Höpölässä mahtipontisia mustavalkoisia elokuvia itäisestä naapurista. Nyt videoaikaan tietää, mistä oli kysymys. Kukaan ei uskaltanut lopettaa ensimmäisenä suosionosoituksiaan, kätten reipasta läpsyttelyä. Minun kaveripiirini toki oli aika lailla työläistaustainen, mutta minulla oli myös kavereina porvarispoikia - minua iäkkäämpiä henkilöitä... Niin eipä tuota politiikkaa ole meilläkään oikeastaan koskaan puhuttu poikien kanssa. Itsekin olen eräänlainen "myöhäisherännäinen" kuntapolitiikan suhteen. Lähdin mukaan vasta vuonna 2000. Sitä ennen en koskenut politiikkaan pitkällä kepilläkään. Ehkä tuo keskustalaisuus hiipi sittemmin puseroon asuinpaikkamme, viimeinen pläntti isoisäni Aukusti Pyykön maista, mukaan. Tosin en tiedä oliko hän sen kummemmin maalaishenkinen...