Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen siirryin pihalle, aluksi etupihalle, sillä tuuli oli kinostanut sen verran lunta, että hyötyliikunnalle oli tarvetta. Voi olla, että iltapäivällä intoudun vielä menemään takapihallekin. Sovin hetki sitten ajan Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille helmikuun alkupuolelle, tarvetta hiusten leikkaukseen ja parran siistimiseen on taas ilmennyt. Siellähän asia on viime vuosina/vuosikymmeninä pääasiassa hoitunut... Käväisin sisällä ja lähdin pihalle ajatuksena takapihan lumien kolaus kulku-urilta. Ulos astuessani kävi mielessä - perkele, suomalaisten suosituin kirosana. Aura-auto oli taas käynyt rapaamassa Kainuunkatua ja tietysti meidän liittymiin heittänyt kunnon mällit. Taannoin eli kauan sitten ohjeistin tuttua aura-autonkuljettajaa tyyliin: "Voisitko ajaa ensimmäisen ajokerran välillä toisinkin päin?" Hän ymmärsi tuskani. Silloin mällit olivat välillä monta kertaa suuremmat kuin nykyisin. Menin takapihalle saatuani liittymät - taas kerran - puhtaiksi. Vaimoni tuli kaupungilta kauppa- ja asiointireissulta ja tuli katselemaan touhujani. "Oletko sinä ollut lumihommissa koko ajan?" hän kysyi. Totesin, että en sentään mutta melkein. Hän kysyi lisäksi, tunnenko nykyisen aura-autonkuljettajan. Sanoin, että en mutta jos satun olemaan pihalla niin hyvä häntä olisi jututtaa ohi kulkiessaan... Voi olla, että iltapäivällä/illansuussa seurailen maailman tapahtumia. Tällä hetkellä tuntuu olevan rauhallista. Aivan kuin Euroopassa neuvotteluähkyn ja mediapullistelun sijaan vedetään henkeä...