Kekkonen ja minä - kyllä...

Kekkonen ja minä - kyllä... Kekkonen oli tulossa meille vierailulle. Hän oli käynyt paikalla aikaisemminkin. Yli viisikymmentä vuotta sitten ja nauttinut perässähiihtäjiensä kanssa ison, tontin kulmalla olleen savusaunan löylyista sekä talon antimista. Häntä luonnollisesti odotettiin huolellisesti valmistautuen Haukkarin Kainuunkadulla. Elettiin vanhan talon aikaa. Laitakarin sahan lankunpätkistä rakennettu 3-huoneinen talo kuisteineen, pihakaivo ja pitkä talousrakennus olivat paikoillaan. Kekkonen tuli, oli poliisisaatuetta ja runsaasti avustajia. Kaksi avustajista vei kaksi isoa susiturkkia sisälle lämpiämään. Kuinka ollakaan Kekkonen lähti menemään vanhaa savusaunaa kohti eikä päärakennukseen. Minä ja vaimoni olimme ihmeissämme. Minä lähdin perään. Oli talviaika. Kekkonen oli kömpinyt sisään muistellen läsnäolijoille menneitä tapahtumia, josta oli tehty SF-filmin toimesta uutispätkäkin. Sanoin Kekkoselle:"Herra Presidentti, Teitä odotettaan päärakennuksessa, jota ei vielä silloin täällä aikaisemmin käydessänne ollutkaan. Sopiiko, että lähdemme sinne, kun on kovin kylmäkin." Silloin huomasin Kekkosen todellisen kunnon. Häntä avusti, tuki kaksi henkilöä, ilmeisesti toinen henkilökohtainen lääkäri. He eivät loppujen lopuksi tulleet päärakennukseen, vaan näimme heidän menevän pitkän talousrakennuksen keskellä olevaan navetanporstuaan. Näytti siltä, että kyseessä oli jonkinlainen lääkitysprosessi, mene ja tiedä. Jatkosta en loppujen lopuksi tiedä mitään, sillä heräsin mielenkiintoisesta unesta tänään aamulla kahdeksan korvilla... Liekö tällainen uni lähtenyt liikkeelle nähdessäni Paavo Väyrysen istumassa Facebook-päivityksessä Kemin Keskustan toimistopöydän ääressä eilen aamulla. PV ja UKK olivat kavereita.