Se on marraskuun viimeinen päivä...

Se on marraskuun viimeinen päivä - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takan tulipesään tarvittaven puuannoksen. Päivemmällä käväisen hakemassa varasto- ja puukatoksesta korillisen puita, erimuotoisia ja -lajisia klapeja sisään kuivamaan/lämpiämään eli varsin tutut, totutut kuviot. Ei näytä olevan tänään lumitöitä. Pääosa aiemmin sataneesta lumesta on sulanut, toivottavasti osa sentään säilyy. Toivottavasti lähestyvä Joulu on sentään valkoinen. Kemissä ei rakenneta Lumilinnaa tälle vuodelle, ehdottomasti oikea ratkaisu. Facebook-foorumilla näytetään muisteltavan sitä ensimmäistä Maailman Suurinta Lumilinnaa vuodelta 1996. Täytyy myöntää, onhan se nostalgista ja kyllähän siellä avajaisissa käytiin sekä myöhemminkin. Se oli aikanaan upea oivallus ja voimannäyte. Mikäli oikein muistan, ensimmäisen Lumilinnan suunnitteli arkkitehti Tero Eloranta "oman työn ohessa". Taisipa hän suunnitella muutaman senkin jälkeisen rakennelman... Tämä päivä taitaa mennä oleskellessa.

Miksi sinä et kuulu siihen ja siihen - minulta usein kysytään...

Miksi sinä et kuulu siihen ja siihen - minulta usein kysytään - kyllä näin on... Olen joutunut selittämään, miksi en todellakaan kuulu siihen ja siihen. Yleisesti ottaen en ole koskaan kuulunut enkä pyrkinyt = tehnyt itseäni tykö mihinkään sellaiseen yhteisöön, joka sääntöjensä perusteella täydentää itse itseään niin sanotulla kutsumenettelyllä. Tähän astisen elämäni aikana se on sopinut minulle toistaiseksi hyvin. Edellä mainittuun kategoriaan ei luonnollisestikaan kuulu eri yhdistysten normaalit - esim. syyskokouksien yhteydessä toteutettavat henkilövalinnat, joissa saatetaan joutua jopa äänestämään ehdokkaina olevista henkilöistä. Toistaiseksi sekin on ollut hyvin harvinaista...

1. Adventtisunnuntai ja kaikki hyvin...

1. Adventtisunnuntai ja kaikki hyvin... Ainakin siltä osin, että pitkään aamulla nukutun yön jälkeen oli mukava käynnistää perinteiset askareet. Perinteisten aamutoimien jälkeen katselimme tuoreen haastattelun Seppo Kääriäisestä televisiosta. Oli mukava kuunnella ja katsella hänen painavaa muistelua, kerrontaa. Kerroin vaimolleni, että olen tavannut hänet livenä silloisen europarlamentaarikon Paavo Väyrysen järjestämässä tilaisuudessa Keminmaalla. Seppo Kääriäinen oli siihen maailman aikaan puolustusministerinä. Sittemmin olen ollut hänen kanssaan sähköpostiviestinnässä. Eräässä vaiheessa yritin psyykata häntä lähtemään mukaan Keskustan puheenjohtajakisaan... Käväisimme pihalla lumitöissä. Täysin nuoskalunta. Onneksi ymmärsin lumikolalla ottaa pieniä kuormia. Nyt lähden pistämään päärakennuksen takkaan tulet. Sen jälkeen "tv-urheilua".

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Vilkaisin hetki sitten viikolla tulleen KEMI-TORNIO-ilmaisjakelulehden antia toistamiseen. Viimeisellä sivulla oli Keskustan mainos, jossa oli puheenjohtajan Annika Saarikon toteamana teksti: Olisiko nyt sinun vuorosi loistaa?Tämä on kutsu hommiin! Lähde ehdolle kuntavaaleihin 2021. Juuri näin - alkaa olla oikea aika harkita kuntavaaliehdokkuutta. Itse olen ottanut viimeisen vuoden aikana aika moneen tuntemaani kemiläiseen henkilöön yhteyttä ja toivonut heidän suostumusta kuntavaaliehdokkaaksi. Toistaiseksi ei ole ollut havaittavissa ehdokasryntäystä, mutta arvelen optimistisesti monen mietiskelevän tykönään: Jospa minä sittenkin...

Marraskuun viimeinen viikonvaihde - kyllä...

Marraskuun viimeinen viikonvaihde - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen tutut kuviot: Päärakennuksen takkapesään puut valmiiksi ja uusien puiden hakeminen - korillinen - varasto- ja puukatoksesta. Kevyt aamuverryttely. Sain eilen uuden seurattavan eli Lapin Kansan digilehden. Näyttää olevan paljon samaa materiaalia kuin paperisena tulevassa Kaleva-lehdessä. Aamulehteä hakiessani postilaatikosta oli mukava aistia kevyttä pakkasaamua. Tämä päivä menee todennäköisesti vain oleskellessa...

Jutustelua marketin kassajonossa...

Pitkästä aikaan pääsin/jouduin kuuntelemaan mielenkiintoista keskustelua supermarketin kassajonossa. Vaikka turvaväleistä huolehdittiin ja kasvomaskit olivat kaikkien käytössä, keskustelijat olivat sen verran äänekkäitä, että kailotus taisi kuulua vähän kauemmaksi. Minulle jäi keski-ikäisten mieshenkilöiden keskustelusta sellainen tunne, että parivaljakko psyykkasi toisiaan elvistellen pörssiosakkeillaan. Ilmeisesti he tunsivat toisensa hyvin... "Minulla on nykyään kymmenen suomalaisen pörssiyhtiön osakkeita." toinen keskustelijoista totesi ja lisäsi:"Voisin mennä pääkaupunkiseudulle moneen osakeyhtiökokoukseen niin halutessani ja elellä herroiksi hotelleissa." "Vai niin - minulla on nykyään kahdenkymmenen yrityksen pörssiosakkeita. Olen ostanut muutamia uusiakin, viimeksi Finnairia. Harmi kun ostin niin vähän, irtorahaa olisi kyllä löytynyt ostoon." sanoin toinen, ilmeisesti iäkkäämpi keskustelijoista. Aistin selvästi ensin mainitun harmituksen. Keskustelu loppui kuin seinään ja em. keskustelija poistui vähin äänin takavasemmalle. Vanhempi keskustelijoista mutisi:"No mihin se nyt, minulla olisi ollut hyviä vinkkejäkin?" Minä olin turvaetäisyydellä muina miehinä...

Mitä tänään - BLACK FRIDAY - päivänä tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli taas tuttu ja turvallinen tunne, että tänään ei ole pakollista tekemistä. Lukuunottamatta sitä, että pistän päärakennuksen takkaan tulet ja katselen, mitä maailmalla on tapahtunut. Kyllä tuo kirtottu Koranavirus-ongelma on voimakkaasti esillä mediassa. Kukaties liikaakin, mutta sitä ei ole syytä aliarvioida - Suomessakaan... Hetki sitten menin niin sanotusti halpaan! Nettiä selaillessani sähköpostiini lävähti Lapin Kansan mainos digilehdestä. Kolme kuukautta yhden hinnalla. En ole näihin BLACK FRIDAY-juttuihin aikaisemmin reagoinut millään tavalla, mutta nyt sen tein. Digilehti maksettu ja kävin lukaisemassa välittömästi lehden. Paperiversiona Kaleva tulee meille 21.12.2020 saakka. Ilmeisesti se jää tällaiseksi spontaanikokeiluksi. Seuraava vaihe lienee Helsingin Sanomat...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Käväisin tänään Kemin keskustassa vastikään ensimmäistä kertaa puhelimen välityksellä yhteydessä olleen uuden tuttavani luona päivätorttukahvilla. Vaimoni pisti mukaan pienen muovirasiallisen pipareita. Kyllä olivat mukavanrennot porinat, ei kahta sanaa. Oli puhetta, että jatkamme jutustelua Haukkarin Kainuunkadulla sitten aikanaan. Kyllä sitä aina silloin tällöin huomaa, että on paljon asioista, joista ei ole ollut tietoinen. Isäntä esitteli erään harrastuksensa tuotoksia. Kyseessä on rahojen keräily. Hän kysyi: "Olenko nähnyt 0 euron seteleitä?" "No en, en ole kyllä koskaan asiasta kuullutkaan." totesin hiukan pöllämystyneenä... Hänellä oli siisti kansiollinen - pääasiassa suomalaisia 0 euron seteleitä - niitä oli kymmeniä. Joukossa oli myös ulkomaalaisia keräilyharvinaisuuksia. Hän kertoi, että Imatraan liittyvä 0 euron seteli oli jouduttu painattamaan uudestaan. Miksi? Siksi, että ensimmäisestä versiosta puuttui hotelli - Valtionhotelli. Setelikuvia katsellessani totesin: "Olisi syytä painattaa vielä kolmannen kerran, koska Valtionhotelli on väärällä puolella koskiuomaa ja kilpamoottoripyöräilijä ajaa väärään suuntaan." Kerroin, että asuimme Imatralla vuosina 1973-79 ja että nuorempi pojistamme Timo syntyi joulukuussa 1973 Imatralla. Vanhempi pojistamme Tommi syntyi toukokuussa 1971 Tampereella. Mukava juttutuokio.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin pihalle lumitöihin. Lehden postilaatikosta aamulla hakiessani totesin sataneen/kovettuneen lumen alla olevan aika kosteaa = raskasta lunta. Tätä kirjoittaessani pääosa lumista on kolattu eli päärakennuksen autotallinedusta sekä kakkosliittymän kautta lumikolan levyinen aukko päärakennuksen terassille sekä Pikkupuolelle. Huomasin aamulla, että kännykkääni oli tullut eilen illansuussa kaksi puhelua samasta numerosta. Puhelimeni oli jäänyt äänettömäksi kokouksen jäljiltä. Soitin kyseiselle henkilölle hetki sitten. Sovimme, että käväisen häntä jututtamassa torttukahvittelun merkeissä päivällä. Iltapäivällä todennäköisesti lumityöt jatkuvat...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Alan vähitellen orientoitumaan tarkastuslautakunnan kokoukseen, joka pidetään Kemin kaupungintalolla valtuustosalissa - väljästi... Kyllä tuo kirottu Koronavirus-ongelma rassaa Suomessa nyt aivan kohtuuttomasti, Kemissäkin, sen kanssa saa ja on syytä olla varppeilla ja noudattaa annettuja ohjeta, määräyksiä. Havaintojeni mukaan, joillakin tuntemillakin ihmisillä on eräänlainen harhakuva, että tämä asia ei koske minua - käsittämätöntä...

Kemin kaupungin Konserni- ja suunnittelujaosto...

Kemissä on vuosia pohdittu, ihmeteltykin: Mikä ihmeen Konserni- ja suunnittelujaosto? Päätöksenteon avoimuuuteen ja läpinäkyvyyteen on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota. Kemin kaupungin kotisivuja on täydennetty - hyvä niin... Tässä se nyt sitten on: Kaupunginhallituksen alaisena toimii valmistelevana toimielimenä konserni- ja suunnittelujaosto. Se koostuu neljästä jäsenestä ja valitaan kaupunginhallituksen toimikaudeksi. Jaoston puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja valitaan kaupunginhallituksen varsinaisista jäsenistä. Jaoston esittelijänä toimii kaupunginjohtaja, joka kutsuu tarvittaessa asiantuntijat kokoukseen. Jaosto on päätösvaltainen, kun saapuvilla on enemmän kuin puolet jäsenistä. Konserni- ja suunnittelujaoston jäsenet Puheenjohtaja Jouko Pasoja, varajäsen Matti Kettunen Varapuheenjohtaja Pirita Hyötylä, varajäsen Pekka Tiitinen Jäsen Marko Leskio, varajäsen Tytti Kumpulainen Jäsen Tuire Kourula, varajäsen Ritva Sonntag Em. ryhmittymä on mielestäni eräänlainen "supernyrkki", jolla on kiistatta vaikutusvaltaa päätöksenteossa...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme tehdä lähtöä Kemin keskustaan. Käymme ottamassa influenssarokotukset uudessa terveyskeskuksessa Täiköntorin varrella, jonne varasimme taannoin ajat tälle aamulle klo 09.15... Kyllä - siellä käytiin. Rokotuspalvelu toimi erinomaisesti ja aikataulu piti kutinsa. Minulta kysyttiin lisäksi - liittyen jäykkäkouristusrokotukseen - uusitaanko. Se oli pistetty vuonna 2010. Samalla käynnillä sekin toteutettiin. Oli puhetta rokotusten kestoista. Tietokoneen ääressä oleva sairaanhoitaja totesi optimistisesti: "Kymmenen vuoden päästä sitten uudestaan." Mukava aamurupeama. Ajelimme sisäsataman kautta kotiin. Teimme vielä pienen sightseeing-ajelun Haukkarinkadun/Erkinkadun kautta Kainuunkadulle. Katunaapurille vaihdettiin uutta Turner-lamelliovea "kaikilla mausteilla" eli lähinnä kauko-ohjauksella. Sitä on kyllä pakko käydä sitten katsomassa... Tänään on "Veera-päivä". Vaimoni käy hakaemassa Veeran meille päivällä. On kuulemma koeviikko menossa. Tänään ei kuulemma ole illansuussa Musiikkiopistolle menoa. Kävin hetki sitten uteliaisuuttani katselemassa em. lamellioven asennusta. Hyvännäköinen rakennelma. Voi olla, että käväisen Kemin K-Raudassa jututtamassa tuttua myyntitykkiä, Kuuselan Teuvoa asiaan liittyvänä...

Mitä tänään tähän asti...

Minulla oli höyrykännykkäni hälytys päällä klo 06.30, mutta heräsin jo hiukan aikaisemmin. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin ajelemaan Keminmaan Paakkarille/Auto Patulle. Kyllä - Land Roveriin vaihdettiin yksi nivelen suojakumi ja etupäähän vakaajan yhdystangot eli ns. koiranluut. Jäin odottelemaan liikkeeseen kasvosuojain päällä. Kaikilla varaosamyyjillä oli myös kasvosuojaimet päällä. Liikkeessä käyvillä asiakkailla ei ainakaan sen tunnin aikana kenelläkään, jonka odottelin... Kävipä tuossa hetki sitten mielessä, mitä tähän autoomme - vm. 2000 Land Rover Freelander, mittarissa 163.000 km - on osia vaihdettu meillä olon eli yhdentoista vuoden aikana. Mikäli oikein muistan, niin edellisten lisäksi ainakin kytkinlevy, kytkimen hydraulisarja, pakoputki, bensiinitankin suojalevy, lämmittimen moottori/puhallin, akku, pari pyöränlaakeria, niveliä, jarrupaloja, tms. lisäksi autoon on ostettu sekä talvi- että kesärenkaat ja tukeva kattoteline. Yleensä vanhoissa autoissa on lisäksi pikkuvikoja, jotka eivät ajoa hidasta eivätkä turvallisuutta vaaranna. Luettelin nuo lähinnä siksi, että monet meistä tuskailevat - minäkin välillä - vanhojen autojen remonttien kanssa. Nyt on pakko lähteä käymään Karjalahdella kierrätyspisteellä: Muovia, lasi- ja pienmetallitavaraa on taas kertynyt.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen vähäistä lumityöfiilistelyä, jonka jälkeen lähdin tankkaamaan Land Roverin Hahtisaaren Nesteelle. Edellisen kerran se on tankattu 08.10., joten emme ole sillä jatkuvasti liikkeellä. Ajelin Hahtisaaren venesataman ja sisäsataman kautta Lumilinna-alueelle. Miksi? Siksi, että kävin tarkastamassa projektiveemme suojapeitot. Veneet olivat siististi maissa ja aluetta oli myös aidattu - hyvä niin. Kotiin ajellessani kävi mielessä eilinen kahvipöytäkeskusteluni vaimoni kanssa. Hän kysyi:"Mitä sinä haluat joululahjaksi?" "En mitään, minulla on kaikkea, mitä tarvitsen." sanoin ja jatkoin puolitosissani "Oikeastaan uusi auto olisi mielenkiintoinen." "Meillähän on piha täynnä autoja." vaimoni totesi ja tuo Land Roverhan on ihan hyvä. "Kyllä - kunhan sitä jaksaa laitattaa." sanoin. Edelliseen liittyvänä menen maanantaina heti aamulla Keminmaan Paakkarille/Auto Patulle. Autoon vaihdetaan etupäähän niin sanotut koiranluut ja yksi nivelen suojakumi.

Kuntavaalit ovat asia erikseen...

Kuntavaalit ovat asia erikseen - kyllä... Keskustan ryöpytystä alkaa tulla joka tuutista. Taloustutkimuksen Oy:n tekemät vaalipiirikohtaiset kannatusmittaukset paljastavat, millaisissa asetelmissa puolueet ovat menossa kohti kevään kuntavaaleja. Iltalehti on tätä analyysia varten kerännyt syksyllä tehtyjen mittausten tietoja eri lähteistä. Vaikkakin kannatuskyselyissä mitataan puolueiden eduskuntavaalikannatusta, antavat ne hyvää osviittaa myös kuntavaaleja silmällä pitäen. Pitää kuitenkin muistaa, että kuntavaaleissa hyvin ratkaisevaa on ehdokasasettelu: ehdokkaiden määrä ja laatu. Puolueiden kannatusta vaalipiireittäin tutkittaessa tilanne on tämä: SDP on suosituin viidessä vaalipiirissä, perussuomalaiset neljässä, kokoomus, RKP ja vihreät yhdessä, keskusta ei yhdessäkään. Viime eduskuntavaaleissa 2019 keskusta oli suurin puolue neljässä vaalipiirissä, SDP neljässä, kokoomus, vihreät, perussuomalaiset ja RKP yhdessä.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien aikana kahvitellessamme keittiöpöydän ääressä totesimme, että aamuinen itätaivas oli upeassa väriloistossa. Samanaikaisesti televisiouutisten säätietoennusteessa todettiin, että iltapäivälle olisi tulossa lumisateita ja myrskytuulta. Sen aika näyttää... Tämä lauantaipäivä taitaa mennä oleskelun merkeissä. Maailmanuutisia selaillessa tulee murheellinen olo lähissä USA:ssa meneillään olevasta vaalidemokratian alennustilasta. Ainoa lohtu on siinä, että se kestää onneksi vain aikansa. Jokainen "kiukuttelupäivä" on kuitenkin liikaa...

Hörönlörö-sähköpostiviestejä pukkaa...

Näitä alla olevan tyyppisiä sähköpostiviestejä tulee aina silloin tällöin - valitettavasti... Olen Tekin Tufan, Vakif Bankin henkilökunta Turkissa. Otan sinuun yhteyttä kuolleeseen asiakkaaseen, joka kuoli auto-onnettomuudessa Istanbulin valtatiellä vuonna 2003. Hän oli merkittävä asiakkaani. Ennen kuolemaansa asiakkaani talletti (36 000 000,00 dollaria) rahoituslaitokseni holkkiin täällä Turkissa, näitä tapahtumia koskevat asiakirjat osoittavat, että vaateita voi esittää vain hänen Next of Kin. Valitettavasti hänellä ei ollut tahtoa kuolemansa aikaan. Kaikista tehdyistä ponnisteluista ei käynyt ilmi yhteyttä mihinkään hänen perheenjäsenensä. Uusi EU: n perintölaina / saatavat / rahasto osoittaa kuitenkin ajanjakson, jonka kuluessa tällaiset saatavat voidaan sietää. Rahoituslaitos on valtuuttanut minut esittämään lähimmät sukulaiset, jotka hakevat varoja, ja jos vastaaminen tähän ultimaatumiin antaisi laillisesti rahoituslaitokselle oikeuden ilmoittaa nämä varat EU: n keskuspankille vaatimattomina varoina. Minä ja kollegani olen asettanut kaikki tarvittavat vaatimukset näiden varojen vapauttamiselle, ja aion esitellä tämä mahdollisuus sinulle edunsaajana. Huomaa, että minulla on laillisesti kaikki tarvittavat tiedot / asiakirjat tästä rahastosta. Palaa mielipiteesi ystävällisesti lähettämällä vastauksesi tähän sähköpostiosoitteeseen: tekinaydinfan84@gmail.com

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet. Tätä kirjoitellessani ja ulos työhuoneeni ikkunasta katsellessani mietiskelen, josko lähtisin fiilistelemään ulos vähäisten lumihommien kanssa. Maailmanuutisia selaillessani en voi ymmärtää, miten äärettömän typerästi voi ihminen käyttäytyä. Kysymys on luonnollisesti vielä hetken aikaa USA:n presidenttinä olevavasta Trumpista ja hänen lakimiespelleporukastaan. Toivottavasti he eivät aiheuta käyttäytymisellään korvaamatonta tuhoa Amerikan vaalidemokratialle. Voi olla, että käyn läpi tänään noin 30 vuoden takaisia kirjoituksiani tietokoneen korpuilta, joista osan olen säilyttänyt. Siellä on monia mielenkiintoisia aiheita. Muun muassa Kemin Lämärit Hockey Team ry, jonka puheenjohtajana olin siihen aikaan, kun Kemin jäähallia väännettiin liikkeelle. Jo kauan sitten luovutin silloiselle Kemin Lämärien puheenjohtajalle , Pekka Tiitiselle, aikamoisen määrän em. ajankohdan aineistoa, mm. jäähallisuunnitelmia ja kirjeenvaihtoa monien vaikuttajatahojen kanssa. Jäähalli toteutui aikanaan harjoitushalliversiona Jungon alueelle...

Lähde kuntavaaliehdokkaaksi - nyt...

Lähde kuntavaaliehdokkaaksi - nyt... Olen pitänyt tätä lähestyvää kuntavaaliasiaa esillä jo toista vuotta. Kuntavaaleihin on anää aikaa viisi kuukautta - kyllä - ne ovat kohta. Kerron lyhyen kaavan mukaan kertauksena oman "kuntavaalihistoriani". Ennen vuotta 2000 en ajatellut koskea politiikkaan, en edes kuntapolitiikkaan pitkällä kepilläkään. Lähdin kuitenkin vuoden 2000 kuntavaaleihin mukaan enkä ole katunut päätöstäni. Olen ollut mukana vuoden 2000, 2004, 2008, 2012, 2017 kuntavaaleissa ja tavoitteeni on olla mukana myös 2021 kuntavaaleissa 18. huhtikuuta. Olen asiaan liittyvänä tehnyt monia valmisteluja. Olen ollut Kemissä koko ajan varavaltuutettuna, se on minulle sopinut ja riittänyt toistaiseksi. Olen ollut useiden lautakuntien jäsen. Tällä hetkellä olen sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä tarkastuslautakunnan jäsen. Molemmissa lautakunnissa on ollut mielestäni erinomainen yhteishenki. Harvoin on jouduttu/päästy äänestämään... Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että en ole ollut toistaiseksi niissä lautakunnissa jäsenenä, joihin koulutukseni ja työelämäkokemukseni ovat vahvimmillaan. Totean yksiselitteisesti, että kukaan ei synny kuntapäättäjäksi. Tosin Kemissä on muutamia sukuja, joissa politiikantekeminen kulkee verenperintönä/äidinmaidossa. Olen henkilökohtaisesti ottanut moniin potentiaalisiin kemiläisiin yhteyttä ja toivonut/vedonnut heidän lähtevän kuntavaaliehdokkaiksi. Se aika alkaa olla nyt käsillä.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien aikana - istuskellessani keittiön pöydän ääressä kahvittelemassa - totesin kevyttä nuoskalunta satelevan. Toinen lumipeite on kukaties tulossa tälle alkutalvelle. Television sääuutisissa todettiin, että Etelä-Suomessa on myrskyä, mahtaako yltää tänne Perämeren pohjukkaan. Tänään ei taida olla muuta kuin polttopuuhuoltoa, ei välttämättä sitäkään. Taidanpa siirtyä tästä katselemaan Helsingin Sanomia, Kauppalehteä ja Tekniikka&Talous-lehteä - kukaties muitakin lehtiä sekä Ylen sivuja...

Lounais-Lappi-lehti tänään keskiviikkona 18.11.2020...

Lounais-Lappi-lehti tänään keskiviikkona 18.11.2020 - pienoinen uutispommi - kyllä... Kyseisessä ilmaisjakelulehdessä oli päätoimittaja Taina Nuutinen-Kallion artikkeli liittyen lähestyviin kuntavaaleihin. Valtuutetuille oli lähetetty kysely osallistumisesta huhtikuun 18. päivänä 2021 pidettäviin kuntavaaleihin. Läheskään kaikki valtuutetut eivät olleet vastanneet ja osa oli vielä harkitsemassa ehdokkuuttaan. Osa valtuutetuista oli ilmaissut reilusti näkemyksensä - hyvä niin... Luonnollisesti Kemin osuus oli kiinnostava. Kyllä pienoinen uutispommi oli se, että muun muassa Keskustan 7-hengen valtuustoryhmästä moni ilmoitti jättäytyvänsä sivuun lähestyvissä kuntavaaleissa. Perustelut olivat asialliset ja selkeät. Osasta olin toki tietoinen mutta siltikin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen oli pakko hetkeksi aikaa pysähtyä ihailemaan aurinkoista marraskuun puolenvälin aamua. Ruoho vihertää täällä Perämeren pohjukassakin - mielenkiintoista. Mikäli säätiedoitukset pitävät paikkansa, muutaman päivän päästä tilanne on toinen - lunta ja pakkasta luvassa. Pistin joutessani päärakennuksen takkaan tulet. Niinkuin olen aiemmin kirjoittanut, lämmitän takkaa nykyisin aikaisemmasta poiketen lyhyemmillä puilla ja pienemmällä puumäärällä. Se on toiminut ainakin toistaiseksi erinomaisesti. Pitkästä aikaa kävi Selkäsaari mielessä. Lähinnä siksi, että onkohan kaivinkonemies käynyt mökkitontillamme siirtämässä muutaman kiven paikasta A paikkaan B ja C... Niin - niinhän siinä kävi, että huomasimme kohta olevamme pihalla kadunpuolen orapihlaja-aidan tiputtamia lehtiä haravoimassa ja kärräämässä tontinkulmalle matopellon päälle. Tämä oli ajatus tehdä vasta ensi keväänä. Onpahan sieltä pois tehtynä. Lehtiä haravoidessamme pohdiskelimme, josko rakentaisimme orapihlaja-aidan tilalle perinteisen puuaidan. Sitäkin on syytä harkita...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävin hetki sitten minikävelyllä. Uteliaisuuttani kävelin Möylyntien ja Haukkarinkadun risteykseen, jossa on menossa Haukkarin vesi-ja viemäriputkiuusinta. Kaivinkone, kuorma-auto ja pari asentajaa syvällä montussa täydessä työn touhussa. Etäämpänä toinen kaivinkone tasoitteli kaivantoja. Seuraavana ilmeisesti Kurikankatu ja aikanaan Kainuunkatu - hyvä niin... Edellä mainitussa risteyksessä on yhä edelleen vesiposti. Siitä olen kärrännyt vesikärryillä aika monta tynnyrillistä vettä 1950-1970-luvulla. Jopa 1980-luvun alkupuolellakin muuttaessamme takaisin Kemiin ja asettuessamme aluksi asumaan vanhaan kotitaloomme. Puusee, kompostoiva sellainen viriteltiin etelästä mukana tuomaamme pieneen hirsimökkiin. Ränsistyneen ja yhä edelleen ränsistyvän, asumattoman pienen omakotitalon ohi kävellessäni mietiskelin, olisiko tuo vielä pelastettavissa asuinkäyttöön...

Mitä tänään tähän asti...

Päätin eilen, että vien Karjalahdelle vajaan peräkärryllisen risuja, katkottuja pensaiden oksia. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin liikkeelle. Lähestyessäni tasoylikäytävää näin punaiset valot palavan ja Ajoksesta päin veturin lähestyvän. Hiljensin vauhtia ja pysähdyin odottelemaan. Kaupungista päin oli kaivinkone myös pysähtynyt odottelemaan veturin ohiajoa. Kuinka ollakaan kaivinkoneen ohi ajoi valoitta tummanpunainen henkilöauto ja heti sen perään jonkin yrityksen vaalea umpipakettiauto. Hurjaa menoa. No toki olihan viimeksi mainitun ja veturin väliä vielä parikymmentä metriä mutta siltikin... Sain kuorman vietyä asiallisesti. Siirsin peräkärryn odottamaan ensi kevään mahdollisia siirtotarpeita. Nyt saa kyllä jo talvi tulla. Säätietojen mukaan se kukaties tulee jo viikonvaihteessa...

Jo 47. viikko käynnistyi...

Jo 47. viikko käynnistyi - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen vilkaisin pöytäkalenteriani. Tälle viikolle ei ole yhtään merkintää - hyvä niin, vaikka entuudestaan tiedän, että jotakin sinne varmasti vielä ilmaantuu. Tänään näyttää olevan Kemin kaupunginvaltuuston kokous. Ensi viikosta tiedän varmuudella, että tiistaina menemme - minä ja vaimoni - uuteen Kemin terveyskeskukseen aamulla ottamaan flunssarokotuksen. Ensi viikon keskiviikkona minulla on tarkastuslautakunnan kokous... Nyt pistän päärakennuksen takkaan tulet.

Veikkauksen Live-vetojalkapalloa...

Katselin hetki sitten aika lailla mitäänsanomatonta jalkapallo-ottelua Veikkauksen Live-pelikuvioissa. Tosiaan hollantilaiset joukkueet SC Cambuur - Almere C pelailivat. Tilanne muutamaa minuuttia ennen loppuvihellystä oli kotijoukkueen hyväksi peräti 7-1 . Yleensä tällaisessa tilanteessa veikkaan alakynnessä olevan joukkueen tekemään maalin. Nyt en veikannut niin vaan ottelua katsellessani kotijoukkueen kahdeksas maali "roikkui ilmassa". Niinpä veikkasin yhden euron panoksella niin ja suljin pelikuviot. Hetki sitten katsoin tilannetta uudestaan: Peli oli päättynyt 7-2 tilanteeseen. Toisin sanoen perinteinen veikkaukseni olisi antanut hyvän kertoimen. Tällaista se jalkapallo on... Lisättäköön sen verran, että olihan tänään monta mielenkiintoista UEFA-karsintaotteluakin, joissa tehtiin loppuminuuteilla - "lisäajalla" - useita maaleja. Niitä olisi pitänyt osata veikkailla.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli taas tunne, että tänään ei taida olla mitään kummempaa tehtävää, joten ollaan vaan. Totesin hetki sitten, että yöllä on ollut sen verran tuulta, että Mersun päältä oli suojapeitto kääriytynyt sivuun. Sen käväisin oikomassa. Voi olla, että virittelen päärakennuksen takkaan tulet viimeistään alkuillasta... Niin - kysyvä ei tieltä eksy, sanotaan. Tiedustelin Kaleva-lehden asiakaspalvelusta hetki sitten sunnuntain lehden tilanteen. Sain välittömästi tiedon, että se jaetaan yhteislaatikkoon Oklaholmankatu 1 tai maanantain päiväpostin yhteydessä. Pyysin siirtämään maanantaille ja katselemme alustavasti - niinkuin tähänkin asti - sunnuntain lehden netistä näköislehtenä. Hyvää asiakaspalvelua, ei kahta sanaa. Lähdemme kohtapuolin autolla liikkeelle, joten haemme lehden tällä kerralla em. yhteislaatikosta. Tuli kuitenkin hiukan tekemistä tällekin sunnuntaipäivälle...

Myönteisen palautteen antaminen...

Myönteisen palautteen antaminen on suomalaiselle perinteisesti äärimmäisentuskallisen vaikeaa. Olen asiasta kirjoittanut monesti aikaisemminkin. Muun muassa omaan työuraani liittyvänä olen todennut, että lähes viisikymmentä vuotta työelämässä olleena, sain jotakuinkin kerran kymmenessä vuodessa myönteistä palautetta. Vaikka painoin hommia - omasta mielestäni vähintäänkin 100, välillä 110 lasissa. Siis sellaista palautetta, että sen aisti aidoksi palautteeksi eikä miksikään sananhelinäksi... Jo kauan sitten päätin itse, että annan myönteistä palautetta aina, kun se on vähääkään mahdollista ja aiheellista. Näin 70+ -ikäisenä olen useinkin mietiskellyt, olenko itse lähimmäsilleni - rajattuna vaimooni ja aikuisiin poikiimme - antanut riittävästi myönteistä palautetta. Siihen olen jäävi sanomaan yhtään mitään mutta... Poikiimme liittyvänä minulla on tunne, että me - minä ja vaimoni - olemme ylpeitä heidän ammattitaidoistaan omilla osa-alueillaan, jonka olemme avoimesti tuoneet kyllä esiin.

Se on taas viikonloppu...

Se on taas viikonloppu - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen kävi mielessä, että on tämäkin marraskuuta - ei yhtään lunta maassa. Työhuoneeni ikkunasta katselen lumetonta Kainuunkatua, jossa liikenne on aikamoista. Muistuu mieleeni viime viikkoinen lautakuntakokous, jossa eräs kaupunginvaltuutettu pohdiskeli Kemin keskustaalueen hiljaisuutta iltasella - autoja ei liiku juuri ollenkaan. En malttanut olla kommentoimatta, että Haukkarin Kainuunkadulla - minun havaintojeni mukaan - liikkeellä on kuorma-autoja, pienkaivinkoneita, pakettiautoja, henkilöautoja, moottoripyöriä, kevytmoottoripyöriä, mopoja, pölkupyöräilijöitä, rollaattoreilla-liikkuvia, hölkkääjiä, kävelijöitä, koirantaluttajia, jne. melkein minuutin välein... Onneksi sitä kevytmoottoripyörällä liikkuvaa älypäätä, "keulijaa" ei ole ollut viime aikoina liikenteessä. Pakoputkiremonttia kaipaavia autoja tuossa tuntuu liikkuvan. No oli niin tai näin, taitaa tämä lauantaipäivä mennä pelkässä oleskelussa. Ei se sekään ole hassumpaa.

Mitä tänään tähän asti...

Olin pistänyt höyrykännykän (NOKIA LUMIA 800) hälytyksen päälle vähän jälkeen sianpieremän. Miksi? Siksi, että olin lähdössä viemään Land Roverin kytkinlevyn vaihtoon Keminmaahan Paakkarille/Auto Patulle. Perinteisten aamutoimien jälkeen näin teinkin. Olihan outo ajella aamun pimeydessä. Paljon oli autoja liikenteessä tänään sateentihkuisena aamuna. Ajattelin ensin seurata remontin edistymistä. Kuultuani remontin vaatiman ajan päätin ottaa tarjotun asiakasauton käyttöön ja ajella kotikulmille. Menin You Tubesta katselemaan videonpätkiä em. kytkinlevynvaihdon vaiheista... Sitä tehdessäni menivät sähköt poikki. Ilmeisesti Haukkarissa toteutettavan vesi- ja viemäriuusimisen yhteydessä sähkökaapeli oli tarttunut kaivinkoneen kauhannokkaan - mene ja tiedä. Viitisentoista minuuttia ja sähköt tulivat takaisin. Niin - kuuluiko em. tapahtuma - perjantai ja kolmastoista päivä - otsikon alle. Lähden iltapäivällä hakemaan auton remontista. Jos vaihdettu kytkinlevy kestää saman kuin edeltäjänsä - 160.000 km ja 20 vuotta - niin ei sovi moittia.

Ikuistetut hetket...

Katselimme hetki sitten Ylen Areenasta alla olevan ruotsalaisen elokuvan. Kyllä herätti voimakkaita tunteita... Ikuistetut hetket (12) 2 h 5 min la 7.11.2020 26 h 10447 katselua (Maria Larssons eviga ögönblick, Ruotsi 2008) 1900-luvun alussa työläisnainen voittaa arpajaisissa kameran, joka mullistaa hänen elämänsä. Perustuu tositapahtumiin. O: Jan Troell. N: Maria Heiskanen, Mikael Persbrandt. LINKIT JA ARTIKKELIT Yle Teema: Naisia kameran takana -teemalauantain 05.04.2014 esittely Naisia kameran takana: Vivian Maier ja Maria Larsson Teemalauantain tähtinä Näytä lisätiedot

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen laadin ensimmäisen sormiharjoitelman henkilökohtaisesta kuntavaalimainoksesta > Kuva ja teksti. Kyllä - tiedän, että kuntavaalit ovat vasta sunnuntaina 18.04.2021 ja ennakkoäänestys vähän sitä ennen. Niinkuin aikaisemmin olen todennut, kuntavaalien mainosbudjettini on ollut vuodesta 2000 alkaen maksimissaan 100 euroa. Siitä on mennyt puolet Keskustan Kemin kunnallisjärjestön yhteismainontaan, kukaties nyt poikkeusoloissa vähän enemmänkin... Olen tosiaan hyvissä ajoin liikkeellä. Tavoitteeni on nimenomaan ostaa paikallisen ilmaisjakelulehden Lounais-Lapin mainostilaa. Todennäköisesti mainosbudjettini moninkertaistuu. Eiköhän tästä löydy ihan kelpo ratkaisumalli.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aanutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet. Sitä viritellessäni pohdiskelin, kuinka pitkälle puukatoksessa olevat puuklapit riittävät. Ne on tehty pääasiassa pihapuista. Samalla muistelin eilistä päivää, jolloin aamupäivällä Land Roveriin vaihdettiin Tommin toimesta takaäänenvaimennin. Kytkimen luistaminen on ollut jonkin aikaa havaittavissa, joten Tommi varasi ajan Keminmaan Paakkarille. Heli on tilannut uuden kytkinlevyn, joka vaihdetaan perjantaina aamusella - hyvä niin. Kytkinlevy kesti parikymmentä vuotta... Niin - seurailinhan minä eilen myös Finnairin pörssiosakkeen hurjaa nousukiitoa - mielenkiintoista. Niin - teinhän minä Fortumin kanssa sähköön liittyvän jatkosopimuksenkin, sähköä on tulossa ainakin seuraavat rapiat kaksi vuotta... Aamukahvittelun yhteydessä lueskelin Kaleva-lehteä, jossa oli muun muassa mielenkiintoinen kirjoitun Oulun kaupunginvaltuuston etäkokouksesta - pitkästä esityslistasta, tunteita kuohuttavista asioista ja kielenkäytöstä. Onko "Rääväsuu-Trump-sikailukielenkäyttö" rantautunut Ouluun - mene ja tiedä.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloin orientoitua tarkastuslautakunnan kokoukseen. Se pidetään iltapäivällä Kemin kaupungintalon valtuustosalissa - väljästi.Kukaties osa kokoukseen osallistuvista on etänä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Kävi hetki sitten mielessä - erään lehtiartikkelin ja siihen liittyvän yllättävän infon luettuani - että ihmisellä on tavallaan monta elämää: Lapsuus, nuoruus, aikuisikä ja eläkeikä... Itse olen ollut - mielestäni täysin ansaitsemallani eläkkeellä - vuodesta 2008 alkaen. Kirjoituksissani tuon usein esiin: Edellisessä elämässäni, jolla luonnollisesti tarkoitan aikuisikää = työelämä- ja ammattijärjestöaikaa. Tuo lehtiartikkeli oli Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren info, jonka mukaan hän on ottamassa irtiottoa politiikasta. Se on kova isku pääkaupunkiseudun Kokoomukselle, edessä kuntavaalit, eduskuntavaalit, presidentinvaalit, jne. ... Oletettavasti tuo viimeksi mainittu kuitenkin Jan Vapaavuorta saattaa kiinnostaa, jos pyytäjiä on ihan jonoksi saakka... Niin - lehtiartikkelissa Jan Vapaavuori toteaa, että ihmisellä on yksi elämä, tarkoittaen koko elinkaarta, joten olisi aika tehdä vielä jotain muutakin kuin politikoida. Oletettavasti hänet nähdään vielä yritysmaailman ja kukaties urheilumaailmankin huipulla.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet ja lähdin käväisemään Kemin entisen kaatopaikan kupeessa Holstinharjulla. Miksi ihmeessä? Siksi, että siellä alkoi klo 9 Savaterran tuotantolaitoksen katselmus. Paikalle saavuttuani totesin paikalla olevan parikymmentä asiasta kiinnostunutta - pääasiassa lähialueen asukkaita - yrityksen ja median edustajia. Katselimme, kuuntelimme ja haistelimmekin tuotantolaitoksen toimintaa turvallisen välimatkan päästä. Yrityksen edustaja selosti pääpiirteittäin tuotantolaitoksen toimintaa. Pääosa prosessista selostetaan Kemin keskustassa Scandic-hotellissa, jossa läsnäolevilla on mahdollisuus esittää tuotantolaitoksen toimintaan liittyviä kysymyksiä. Viimeksi mainitun mahdollisuuden jätin itse väliin. Sen asemesta printtasin netistä kyseisen yrityksen aineistoa: Ympäristö - ja laatujärjestelmät. Täytyypä tutustua.

Elokuva: Jali ja suklaatehdas...

Katselin eilen toistamiseen alla olevan elokuvan. Jali ja suklaatehdas (Charlie and the Chocolate Factory) on vuonna 2005 ensi-iltansa saanut Tim Burtonin ohjaama draamaelokuva. Se perustuu Roald Dahlin samannimiseen romaaniin vuodelta 1964. Elokuvan pääosissa ovat Johnny Depp ja Freddie Highmore. Olen aikaisemmin kirjoittanut, että pidän tarinoista, hyvistä tarinoista. Muun muassa tämä elokuva on mielestäni ehdottomasti sellainen.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme valmistautua - meille poikkeukselliseen aikaiseen - operaatioon, tapahtumaan, josta kirjoitan sitten aikanaan lisää... On aivan pakko kirjoittaa vielä tuosta USA:n presidentinvaalista, jonka lopputulosveikkauksesta sain eilen Facebook/Messengerin kautta onnittelut. Sen verran vilkaisin tuota Bidenin pitämää puhetta, että se sisältää juuri oikeita elementtejä jatkon suhteen. Voitto on niin selvä, että tällä hetkellä näyttää siltä, että pelätyt levottomuudet, rähinät jäänevät taka-alalle. Kahtia jakautuneessa USA:ssa toivottavasti lähdetään hakemaan yhteistyötä, jota nyt kipeästi tarvitaan. Jossakin julisteessa vilahti teksti: MAKE AMERICA NORMAL AGAIN

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen siirryin tarkistamaan, mitä USA:n presidentinvaalirintamalle kuuluu. Jo pari päivää on ollut selvää, että Joe Biden on Yhdysvaltain seuraava presidentti. Lopullista voittajaksi julistautumista hän ei ole kuitenkaan tehnyt, koska ääniä on vielä laskennassa. Kukaties on hyvä, että häviäjille ei heitetä bensiiniä liekkeihin, vaan annetaan totutella ajatusta vaalitappioon. Mediatietojen mukaan osa Trumpin takana olleista pintavaikuttajista on alkanut ottaa etäisyyttä nykyiseen presidenttiin - hyvä niin. Trumpin toilailut muun muassa äänetenlaskennan epärehellisyydestä on yleisesti tuomittu maailmalla myös Suomessa. Suomessa Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on näemmä kommentoinut, että USA:ssa ei äänestetty "älykkäästi" - voi järjen valo... Oli niin tai näin Joe Biden saanee yli 300 valitsijamiestä/-naista, se on hänen kannalta erinomainen lopputulos. Toivottavasti selvääkin selvempi jakautuneisuus hiukan tasoittuu ja toivottavasti vaalitulokseen mahdollisesti liittyvät oikeustoimet eivät aiheuta ääriainesten rähinöintiä. Niin - tämä näyttää päättyvän lukemiin: Biden 306 - Trump 232 Ja jossittelu alkaa muun muassa suomalaisessa mediassa. Asiantuntijat ja "asiantuntijat" naama punaisena huutavat varmaan muutaman päivän ajan: "Jos pandemiaa ja sen tuomaa talouden heikkenemistä ei olisi tullut, Trump olisi valittu jatkokaudelle." Enpä menisi tuosta takuuseen. Minun käsitykseni mukaan amerikkalaiset olivat totaalisesti kypsyneet, kyllästyneet vajaan neljän vuoden uhosekoiluun...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien aikana pistin päärakennuksen takkaan tulet. Tulia viritellessäni katselin ja kuuntelin televisiosta uutisantia USA:n presidentinvaaleista. Nehän ne ovat hallinneet uutisointia jo muutaman päivän. Kyllä on pakko taas todeta, että tunnen suurta myötähäpeää USA:n kansalaisia kohtaan, että heillä tällä hetkellä on totaaliarvaamaton ja supermäntti johtaja. Supermäntti, joka koko USA:n vaalijärjestelmän kyseenalaistaa vaalitappion häämöttäessä lähitunteina ääntenlaskennan edistyessä vielä laskematta olevissa osavaltioissa. Saattaa olla, että katselen em. asiaan liittyviä livelähetyksiä jonkin ajan kuluttua netistä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Ikärasismi-käsite on mielenkiintoinen - kyllä. Siihen törmää tämän tästä. Viimeksi tänään erään keskustelun yhteydessä se tuli esiin USA:n presidentinvaalien pääehdokkaiden osalta. Minulle annettiin selkeästi ymmärtää, että 74- ja 77-vuotiaat henkilöt ovat kertakaikkisen vanhoja em. tehtävään. Omana näkemyksenäni toin esiin, että kyseisillä henkilöillä on "suuri armeija" virkamiehiä ja asiantuntijoita heitä auttamassa. Olen vuosikymmenien saatossa oppinut lukemaan rivien/sanojen välistä. Arvelen, että kyseinen henkilö samalla ilmaisi voimakkaan näkemyksensä siitä, että 70+ ikäinen henkilö ei ole sovelias esim. kuntavaaliehdokkaaksi. Ikärasismiin törmäsin itse edellisten kuntavaalien yhteydessä vuonna 2017. Olin silloin jo 70+ ikäinen. Kukaties sen aikaiset tunnot aiheuttivat sen, että lähdin vielä kuntavaaliehdokkaaksi. Minulle ikä - ei muidenkaan ikä - ole ollut koskaan ongelma. Tärkeintä mielestäni on motivaatio, aktiviteetti ja kohtalaisen voimakas myötäelämisen kyky... Mutta - huomisesta päivästä emme tiedä mitään - onneksi niin.

USA:n presidentinvaalissa ratkaisun päivä ilmeisesti tänään...

USA:n presidentinvaalissa ratkaisun päivä ilmeisesti tänään - kyllä... Kyllä täytyy myöntää, että heti herättyään oli pakko pistää televisio auki ja vilkaista tekstiteeveeltä, joko ratkaisu on tapahtunut. Ei vielä, tilanne tällä hetkellä: Biden 253 - Trump 214 ja kuusi osavaltiota vielä laskematta. Kyllä Biden on nyt vahvoilla. Perinteisten aamutoimien jälkeen puuhuoltoa ja eläkeläisoloa, toistaiseksi kevyttä olemista vaan. Ilmeisesti päivän mittaan jotain aktiviteettia syntyy...

Mitä tänään tähän asti...

Tänään keskiviikkona 04.11.2020 heräsin hyvin nukutun yön jälkeen toiveekkaana, että maailmalta tulisi jotain myönteisiä uutisia. Television avattuani havahduin realimaailmaan. Joka tapauksessa perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan ja aloin orientoitua Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille lähtöön. Olin varannut ajan hiustenleikkuusta ja parran siistimisestä. Kyllä - hiuspysäkillä kävin. Olin tosiaan Leskion Leenan ja Appelgrennin Marjon ohjeistamana varannut ajan. Kittiläläislähtöinen Heidi hoiti varsinaisen työn erittäin jämäkin, varmoin ottein. Ei ihme, sillä ilmeisesti ammattiin valmistuminen alkaa olla jo näköpiirissä. Marjo ohjasi oppilastaan tutuntarkkaan tyyliinsä - hyvä niin. Tulihan nuo USA:n presidentinvaalitkin viimevaiheessa keskusteluissamme esiin. Mikäli oikein ymmärsin, olimme kaikki Bidenin faneja. En viitsinyt irrotella asialla enempää, tosin taisin todeta, että onhan tuo nyt aivan käsittämättömän sekava tilanne... Olimme kaikki varsinaiseen asiaan: Hiustenleikkaukseen ja parransiistimiseen tyytyväisiä. Pääsin taas sanomaan, että lopputulos on aivan liian siisti minulle, mutta äkkiähän tuo asia korjaantuu. Seuraavalla kerralla menen klassisen hiustenleikkuun/juhlakampauksen näyttömalliksi. Tuttuakin tutumpaa hommaa minulle ...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli taas tunne, että tänään ei taida olla mitään pakottavaa tarvetta tehdä yhtään mitään. Eilisestä sen verran, että lähetin Kalevan päätoimittajalle Sanna Keskiselle sähköpostiviestin, jossa tiedustelin lehden toimintakulttuuria liittyen Meri-Lapin vähäiseen uutisointiin. Sain häneltä alkuillasta asiallisen vastauksen esittämiini asiakokonaisuuksiin - hyvä niin. Tänään on julkaistu Suomessa verotietoja, joista on joidenkin "raharikkaiden" tietoja jäetty pois heidän esityksestään. Monet mediatahot boikotoivat nyt toteutettua menettelytapaa. Oli niin tai näin, tällaisina hetkinäkin on syytä muistuttaa:"Viimeisessä palttoossa ei ole taskuja." Itse olen tuonut useisn julkisestikin esiin, että ei rahan määrällä ole erityisen suurta merkitystä, kunhan sitä on kulloiseenkin tarpeeseen riittävästi...

Historian kalleimmat kampanjat: Anna-Sofia Berner, Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja

Anna-Sofia Berner, Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Historian kalleimmat kampanjat valmistautuvat siihen, että rahaa tarvitaan myös vaalipäivän jälkeen Vuoden 2020 vaalikampanjoista on tulossa kaikkien aikojen kalleimmat. Vaalirahoitusta seuraava The Center for Responsive Politics arvioi viime viikolla, että kampanjoiden yhteiseksi hintalapuksi on tulossa huimat 14 miljardia dollaria eli noin 12 miljardia euroa. Summalla voisi rahoittaa Suomen valtion opetus- ja kulttuurimenot sekä puolustusmenot koko ensi vuodeksi. Tämän vuoden vaaleista on tulossa yli kaksi kertaa niin kalliit kuin edellisistä vaaleista vuonna 2016. Kaikki raha ei mene presidentinvaaleihin vaan samaan aikaan vallasta taistellaan niin kongressissa, osavaltioissa kuin paikallisestikin. Open Secrets -sivuston mukaan pelkästään presidentinvaaleihin tuhlataan kuitenkin 6,6 miljardia dollaria, kun vuonna 2016 kisaan käytettiin 2,4 miljardia. Istuva presidentti Donald Trump lähti vaalivuoteen kampanjakirstut täynnä rahaa, mutta lopulta Joe Biden onnistui kasvattamaan kassansa suuremmaksi. Sivuston mukaan Bidenista on tulossa historian ensimmäinen ehdokas, joka on kerännyt yli miljardi dollaria kampanjaansa. Lokakuun puoliväliin mennessä Trump oli kerännyt 600 miljoonaa dollaria. Yhdysvaltain vaalikampanjat ovat aina olleet kalliita, mutta summat räjähtivät vuoden 2010 jälkeen. Silloin korkein oikeus rinnasti yritykset kansalaisiin ja totesi, että yritysten antaman vaalirahoituksen rajoittaminen rajoittaa sananvapautta. Yritysten ja miljardöörien lisäksi myös tavalliset kansalaiset lahjoittavat kampanjoihin entistä enemmän. Open Secretsin mukaan 22 prosenttia kaikesta kerätystä rahasta oli peräisin alle 200 dollarin lahjoituksista. Sekin on kaikkien aikojen ennätys. Rahankeruu ei näytä loppuvan vaalipäivään. Politico uutisoi maanantaina, että Joe Bidenin kampanja on siirtynyt pyytämään rahaa mahdollisiin oikeudenkäyntikustannuksiin siltä varalta, että vaalitulos ei selviä nopeasti. The New York Timesin mukaan myös Trump kerää rahaa samaan tarkoitukseen. Voi siis olla, että yhtä amerikkalaista ilmiötä eli kallista vaalikampanjointia seuraa toinen: kallis oikeustaistelu.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien aikana istuskellessani kahvittelemassa keittiönpöydän ääressä havahduin auton suojapeitteiden "poiskääriytymiseen". Kyllä - talviparkissa olevan Mersun päältä oli yöllä tuuli repinyt suojapeiton pois. Kävin hakemassa peiton pesuhuoneen lattialle kuivumaan. Pyydän vaimoani kiinnittämään irronneen suojaremmin toisen pään uudelleen peittoon. Kun auto on nurkan takana framilla, käytän sitä hiukan samalla. Lueskelin hetki sitten uutta/uusiutunutta KEMILÄINEN 2-3/2020 Kemin kaupungin tiedotuslehteä. Mukavia juttuja. Varsinkin tuo artikkeli uudesta terveyskeskuksesta Täiköntorin reunalla...

Se on sitten jo marraskuu...

Se on sitten jo marraskuu - kyllä... Perinteisten aamutoimien aikana kävi mielessä, että käyn uteliaisuuttani netissä läpi 22.-31.10. välisen ajanjakson Kaleva-lehden näköislehdet. Sateisena päivänä en oikein muutakaan tekemistä äkkiseltään keksinyt. Niin - lähinnä minua luonnollisesti kiinnostaa, miten hyvin Meri-Lappi ja nimenomaan Kemi on edustettuna Kaleva-lehden uutistarjonnassa. Edellä mainitun ajanjakson aikana minun näkökenttääni osui kolme (3) artikkelia: Yksi Kemin teatterista, yksi Metsä-Fibrestä ja yksi käräjäoikeuden nikotiininuuskaoikeudenkäynnistä. Voi todeta, että tyhjää parempi, mutta on aivan pakko tunnustaa, että Kaleva on Oulu-painotteinen aivan samalla tavalla kuin Lapin Kansa Rovaniemi-painotteinen. Kemi-Tornion teollinen kokonaisuus on ainutlaatuinen koko Suomessa ja sen viennin arvo on noin 8 % koko Suomen viennistä ja Meri-Lapin bruttokansantuote on noin 2/3 koko Lapin bruttokansantuotteesta. En ymmärrä, että voimakas teollisuusalue on uutistarjonnassa/-palvelussa jäänyt niin vähälle huomiolle. Erikseen on pakko kirjoittaa, että paikalliset ilmaisjakelulehdet ja Yle Kemi paikkaavat kiitettävästi tätä vajetta...