VIITTASIN huhtikuisessa kolumnissani ”suomalaiseen paradoksiin”. Kysymys ansaitsee lisäpohdintaa: Miksi tämä hyvien edellytysten maa pärjää huonosti?
Perusasiat ovat Suomessa kansainvälisesti vertaillen varsin hyvällä tolalla. Silti taloutemme on jo vuosikymmenen ajan kehittynyt verrokkimaihin nähden surkeasti. Mistä kiikastaa?
1. Tämä nyt vain on ”uusi normaali”. Vanhenevan väestön talouskasvu on vaivaista.
Tähän voi sanoa että pessimisti ei pety, mutta tuo asenne ei ole hedelmällinen.
2. Suomi on ajopuu maailman myrskyisillä vesillä, vailla mahdollisuuksia vaikuttaa omaan kohtaloonsa.
Fatalismi on sekin perusteeton asenne: kätemme ovat globaalitaloudessa monelta osin sidotut, mutta emme ole aseettomia.
3. Työvoimakustannukset ovat edelleen liian korkeat.
Kenties, mutta niiden vaikutus vientiin ei ole järin iso. Toki kiky-sopimus oli tarpeen, kuten palkkamaltti jatkossakin.
4. Työmarkkinat ovat jäykkiä ja palkkojen yleissitovuus myrkkyä. Sitä ei ole iloisesti porskuttavassa Ruotsissa.
Siirtyminen paikalliseen sopimiseen on oikea suunta, mutta ei pidä liioitella. Suomen ja Ruotsin työmarkkinoiden erot eivät ole niin suuria kuin usein annetaan ymmärtää.
5. Teemme liian vähän T&K-panostuksia. Innovaatioissa on tulevaisuutemme.
Kenties, mutta on yksioikoista kuvitella ongelmien ratkeavan julkisia panostuksia lisäämällä. Niiden taso ei ole hälyttävän matala.
6. Hyvinvointivaltio passivoi kansalaisia ja tukahduttaa yrittäjyyttä. Pitäisi jo ymmärtää, että meillä ei ole moiseen varaa.
Liika on liikaa, julkisia menoja pitäisi tehostaa ja leikata. Yritystuista voisi aloittaa. Mutta hyvinvointivaltion alasajo ei lisää talouden toimivuutta.
7. Politiikka on rikki. Vaaleissa emme pääse valitsemaan selkeiden vaihtoehtojen välillä. Koalitiohallitusten ohjelmat ovat mössöä ja/tai hallituksilla ei ole kansalaisten vaaleissa antamaa mandaattia rohkean ohjelman toteuttamiselle.
Tässä voi olla vika, mutta sitä on vaikea korjata. Ja kaksipuoluejärjestelmä voisi ruokkia vastakkainasetteluja siinä määrin, että välttämättömiin kompromisseihin yltäminen käy mahdottomaksi.
8. Meillä on huonot yritysjohtajat. He haluavat lisää rahaa omiin taskuihin, mutta heiltä puuttuu rohkeutta panostaa tulevaisuuteen.
Yritysjohtajiamme on vaikea verrata ulkomaisiin, ,utta Suomessa tämän päivän yritysjohtajat ovat paljon osaavampia kuin edeltäjänsä vuosikymmenten takaa (oma arvio).
9. Edellisessä kolumnissani pohdin, onko ongelma korviemme välissä. Meiltä ei löydy riittävästi uutta luovaa yrittäjyyttä, jonka ambitiona olisi maailman valloittaminen. Emme ole rohkeita vaan enemmänkin pelkureita.
Näin siksi, että historiassa on aina pitänyt pelätä taivaan putoavan niskaan. Onneksi olosuhteet ovat entisaikoja vakaammat ja nykynuoret vanhempiaan etevämpiä ja rohkeampia, mihin heitä myös tulee kannustaa.
10. Tai olisiko sittenkin niin, että kyse on lähinnä huono-onnisuudesta ja sopeutumisen hitaudesta. Talouden ulkoinen ympäristö on jo vuosikymmenen ajan ollut maamme kannalta erityisen epäedullinen (Nokian romahdus, paperiteollisuus, Euroopan ongelmat, Venäjä). Kanveesista noustaan, mutta taloudessa se vaatii aikansa, joskus paljonkin aikaa.
Tämä näkemys ei ole perusteeton, mutta se on optimistinen ja vaarallinen. Se tarkoittaisi, että ongelmat ratkeavat ajan ja Euroopan elpymisen myötä. Tätä voi toivoa mutta siihen ei pidä luottaa, vaikka siitä nyt onkin merkkejä.
Lisäksi tulisi siirtyä enemmän paikalliseen sopimiseen työehdoista. Julkisia menoja tai niiden kasvua tulisi rajoittaa, palvelutuotantoa tehostaa.
Politiikassa soisi puolueiden etsivän yhteisiä tavoitteita jo ennen vaaleja.
Edelleen meidän kaikkien tulisi kotona ja koulussa sekä työpaikoilla kehua ja rohkaista toisiamme terveen itseluottamuksen vahvistamiseksi. Se ei ole maan tapa, mutta ei siitä haittaakaan voi olla.
Näin pärjäisimme toivon mukaan paremmin taloudellisesti, kenties myös jääkiekossa.
100-VUOTIAS Suomi on suuri menestystarina. Mutta olemme rämpineet suossa kovin pitkään. On aihetta pohtia suomalaisen paradoksin syitä.
Kirjoittaja on taloustieteen emeritusprofessori ja pitkän linjan talousvaikuttaja.
- Suomen talousSeuraa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti