Kyllä! Pohjoismaissa ovat monet asiat hyvin, mutta mistä ihmeestä kumpuaa kuitenkin ihmisten jatkuva narina ja räksytys. Ilmeisesti siitä, että mikään ei riitä, pitäisi olla vielä paremmin...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Soitimme Kanadaan onnellisuusprofessorille: Miksi kaikista maailman kolkista juuri Pohjoismaat onnistuvat melkein kaikessa?
Pohjoismaiden kruununpäät ja valtionjohtajat kokoontuvat Helsinkiin ensi torstaina juhlistamaan satavuotiasta Suomea. Maaviisikko on maailmalla sellainen poikkeus, että kaikilla osallistujilla on syytä onnitella toisiaan.
Norja on maailman onnellisin maa. Suomi on maailman vapain, vakain ja turvallisin maa.
Tanska on vähiten korruptoitunein, eikä missään muualla planeetallamme sananvapaus ole niin vahvaa kuin siellä.
Ruotsi on maailman paras paikka olla tyttö. Islannissa sukupuolten välinen tasa-arvo on pisimmällä.
Kilpailukykyvertailussa Ruotsi ja Suomi sijoittuvat kymmenen parhaan joukkoon. Kööpenhamina on paras kaupunki houkuttelemaan huippuosaajia.
Ja niin edelleen. Listaa voisi vielä jatkaa.
Kuinka meistä, Euroopan reunamilla ja hyytävän talven kourissa, on tullut maailman onnellisin kolkka, hyvinvoinnin suurvaltoja? Ja onko onnemme kestävää? Kantaako se vielä seuraavan sadan vuoden päähän?
Näitä asioita pohditaan epäilemättä myös torstaina, kun Tanskan kuningatar Margareeta II, Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia, Norjan kuningas Harald V ja kuningatar Sonja sekä Islannin presidentti Guðni Thorlacius Jóhannesson puolisoineen saapuvat Helsinkiin kilistelemään satavuotiaalle Suomelle presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion kanssa.
"Kaikki se, missä onnellisuudessa ollaan onnistuttu Pohjoismaissa, voidaan toistaa yhtä hyvin missä tahansa"
On soitettava onnellisuusprofessorille. Kanadassa puhelimeen vastaa John F. Helliwell. Taloustieteen emeritusprofessori johtaa maailman onnellisimpia valtioita listaavaa ja YK:n tukemaa kansainvälistä tutkimusta, joka julkaisee vuosittain ranking-listansa, Maailman onnellisuusraportin.
Viiden kärkeen mahtui keväällä julkaistussa listauksessa neljä Pohjoismaata.
Helliwell kertoo viettävänsä parhaillaan aikaa luonnon keskellä, jossain Vancouverin lähellä.
– Toteutan täällä itse pohjoismaista onnellisuutta: olemme luonnossa keskellä ei mitään, talomme toimii aurinkoenergialla, ikkunoista näen kauniin merimaiseman, hän naurahtaa.
Kuulostaa idylliseltä. Mutta mitä Helliwell ajattelee siitä, että epäilijät ovat toisinaan vähätelleet Pohjoismaiden onnellisuus- ja hyvinvointimenestystä kuittaamalla, että poikkeukselliset pikkumaat nyt vain painivat omassa, korkeiden verojen ja konsensuspolitiikan sarjassaan?
Onko Pohjoismaissa jotain erityistä ja ainutlaatuista?
– Kaikki se, missä onnellisuudessa ollaan onnistuttu Pohjoismaissa, voidaan toistaa yhtä hyvin missä tahansa. Historia ei sitä mitenkään ennalta määrää, Helliwell uskoo.
Jotta Helliwelliä ymmärtäisi paremmin, on syytä kurkistaa tarkemmin pohjoismaisen hyvinvoinnin rakentumiseen.
Pohjoismaat poikkeavat muista nyt vähemmän kuin vielä 20-30 vuotta sitten. Muut maat ovat seuranneet sosiaalisten uudistusten tiellä, roolimalliensa perässä.
Avainhetkenä pohjoismaisen hyvinvointivaltion synnyssä pidetään 1930-lukua. Työväenluokka siirtyi ajamaan etujaan demokratian keinoin.
Seurasi sosialidemokraattisten puolueiden nousu. Laaja tasa-arvoajattelu tuotti hedelmää. Tuli kansaneläkejärjestelmä, äitiysavustuksia, työttömyysvakuutus.
Sukupuolten tasa-arvon eteneminen kasvatti työvoimaa ja lisäsi kulutuskysyntää, vauhditti talouskasvua ja vaikutti siten muun muassa koulutukseen panostamiseen.
Yhteiskunnan tasa-arvoajattelu on Helliwellin mukaan yksi keskeisistä onnellisuutta lisäävistä tekijöistä. Helliwellin tutkimuksessa onnellisuutta tarkasteltiin eri valtioissa paitsi kyselytutkimuksen myös arvojen ja erilaisten vaikuttimien kautta.
– On tärkeää huomata, että Pohjoismaiden menestys ei johdu Pohjoismaiden hyvinvointimallista. Syitä sijoittumiselle ovat eräät Pohjoismaille tyypilliset asiat, mutta ne eivät ole ainutlaatuisia vain siellä, Helliwell huomauttaa.
Helliwellin tutkimuksessa keskeisiä arvoja olivat tasa-arvon lisäksi vapaus tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja, riippumattomuus, luottamus ja oikeudenmukaisuus. Vaakakupissa painoi myös odotettavissa oleva terve elinikä, bruttokansantuote henkeä kohden, anteliaisuus ja muista välittäminen.
Raporttia varten ihmisiltä 155 maassa kysyttiin näkemystä heidän onnellisuudestaan. Vastaajien piti antaa kokonaisarvio elämästään ja pohtia, kuinka lähellä he ovat parasta tai huonointa mahdollista elämää.
Vaikka Pohjoismaiden malleissa on suuria maakohtaisia eroja esimerkiksi siinä, miten ne suhtautuvat yksityisten palvelujen käyttöön julkisella rahalla, perimmäinen arvopohja on sama.
Järjestelmä, joka takaa yksilöille yhtäläiset mahdollisuudet, tuki tutkimuksen mukaan arvojen toteutumista.
Esimerkiksi onnellisuusvoittajasta Norjasta tutkijat kirjoittavat, että se pitää hyvän sijoituksensa öljytuloista huolimatta, ei niiden ansiosta. Öljytuottojen kanavointi yhteiskunnan hyvinvointiin on vaatinut korkeaa keskinäistä luottamusta, yhteistä tavoitetta, anteliaisuutta ja hyvää hallintoa, raportti kuvaa.
"On hyvin tärkeää voida tuntea, että muut auttaisivat sinua"
Tärkeintä on, että yhteisön jäsenet haluavat huolehtia toinen toisistaan ja tekevät yhteistyötä, Helliwell sanoo.
– Hyvinvointi ja onnellisuus ovat uhattuina, kun lakkaamme auttamasta toinen toisiamme, Helliwell sanoo.
Tunne siitä, että lähellä on joku, joka huolehtisi ja auttaisi vaikeina aikoina on Pohjoismaissa vahva. Eniten näin kokivat islantilaiset.
– On hyvin tärkeää voida tuntea, että muut auttaisivat sinua ja että vastaavasti itse voit olla muille avuksi. Ihmiset haluavat tuntea, että heitä arvostetaan, Helliwell sanoo.
Helliwellin mukaan tavallisesti kuitenkin aliarvioimme, kuinka pitkälti tuntemattomat olisivat valmiita auttamaan. Se on harha, jota tutkijoidenkin on vaikea murtaa.
Maailman suurkaupungeissa auttamishalua on todistanut esimerkiksi Reader’s Digest- eli Valitut palat -lehden toimittajien koe, joka selvitti, missäpäin maailmaa kadulta löytynyt tuntemattoman henkilön lompakko todennäköisemmin palautetaan omistajalleen. Helsinki vei kokeessa voiton: löytäjät palauttivat 12 lompakosta 11.
Auttamisvalmiutemme juuret ovat todennäköisesti vielä syvemmällä historiassa kuin vain hyvinvointivaltion arkkitehtien työpöydällä.
Kesä alkaa näyttää parhaita puoliaan myös Vancouverissa, mutta kanadalaisena Helliwell epäilemättä tuntee myös ankarat talvet.
Ottiko hän tutkimuksessa lainkaan huomioon ilmasto-olosuhteita ja sitä, että talvi näillä leveysasteilla on pitkä, pimeä ja monille kovin yksinäinen?
Helliwellin mukaan evoluutio tarjoaa todisteita siitä, miten ihmisten synnynnäiset vaistot yhteistyön tekemiseen ovat olleet hyvin tärkeitä ihmiskunnan selviytymisen kannalta.
"Onnellisuutta pystytään löytämään jopa erittäin vaativista olosuhteista"
Palautetaanko hyisissä pohjoismaisissa pääkaupungeissa enemmän lompakoita omistajilleen siksi, että olemme tulleet herkemmiksi sille, että ilman yhteistyötä emme voisi pysyä hengissä? Ehkä.
Helliwell ottaa esimerkiksi Kanadan pohjoisosan inuiittiyhteisöt. Eri heimojen ja sukujen välillä on hänen mukaansa ollut historiassa erittäin vähän jos lainkaan sodankäyntiä.
– Se johtuu ankarasta ympäristöstä. Eloonjääminen vaatii jakamista, toisista huolehtimista. Onnellisuutta pystytään siksi löytämään jopa erittäin vaativista olosuhteista, hän sanoo.
Vuodenaikojen vaihtelu, pitkät yöt ja lyhyet päivät vaikuttavat lähinnä päivittäiseen mielialaan.
– Aineistomme perusteella se ei hetkauta ihmisten arvioita heidän koko elämästään, Helliwell sanoo.
Kun lukuisia kansainvälisiä mittareita katsoo, voisi olla helppoa tuudittautua uskomukseen, että nyt Pohjolassa on kaikki vallan hyvin. Yhteiskuntamme ovat valmiita.
Joten on kysyttävä vielä Helliwelliltä: kai hän on kuitenkin kuullut siitä, että vanhuksemme usein viettävät viimeiset vuotensa laitoksissa ja hoitokodeissa? Että muuttoliike on katkonut lähisuvun tarjoamaa perinteistä turvaverkkoa samalla, kun olemme ulkoistaneet julkiselle vallalle niin paljon huolenpidosta kuin mahdollista?
Moni sinnittelee yksin. Eikö se vaikuta onnellisuuteen?
Helliwell on hetken hiljaa.
Ensinnäkin, hän huomauttaa, sukupolvien välistä suhdetta voi tarkastella myös niin, että kyse ei ole velvollisuuksista vaan mahdollisuuksista.
Varsinainen onnellisuutta haittaava ongelma on kuitenkin vasta se, että läheisiämme hoitavat laitokset eivät ole järin inhimillisiä, lämpimiä tai kodinomaisia.
Helliwell kertoo esimerkin Tanskasta alzheimerpotilaiden hoitokodista. Asukkaat elivät pidempään ja tiettävästi onnellisempina kuin verrokkihoitokodeissa, kun henkilökunta luopui työasuistaan, eri sukupolvia sekoitettiin keskenään ja asukkaat saivat hoitaa pieniä vastuullisia tehtäviä, kuten astioidenpesua.
Lisäksi koko hoitokoti lomaili toisinaan keskenään ja vietti aikaa yhdessä hoitokodin ulkopuolella.
– Tapaturmien tai kadulle eksymisen välttäminen ei ole elämää. Vapauden ja osallisuuden tunne sitä vastoin on tärkeää, Helliwell sanoo.
Hoitokodissa toteutettiin kumppanuutta, joka lisää yhteenkuuluvuutta yhteiskunnassa.
Hyvinvointimalli on ollut toistuvasti koetuksella. Markkinaliberaalit ovat varoittaneet, että globaalissa kilpailussa tehokkain yhteiskunta- ja kansantalousmalli vie voiton.
Meilläkin suurin herätys tapahtui 1990-luvun alun lamassa. Toinen murrosvaihe on menossa nyt, kun säästöpaineet, väestön ikääntyminen ja suhtautuminen maahanmuuttoon testaavat pohjoismaista arvopohjaa.
Maahanmuuttajia kohdellaan jo osassa Pohjoismaita eri tavoin kuin kantaväestöä, vastoin vanhaa periaatetta kaikkien maassa asuvien yhteisestä sosiaaliturvasta.
Hyvinvointimallia ei kuitenkaan olla purkamassa. Päinvastoin, hyvinvointi on noussut keskeiseksi mantraksi kansainvälisesti jopa talousfoorumeilla, jotka ennen vaalivat valtion talouskasvua ensisijaisena kehityksen mittarina.
"Pohjoismaat voisivat onnellisuusprofessorin mielestä ottaa jo hieman löysemmin rantein"
Pohjoismaat ovat esikuvia, joihin viitataan ulkomaisissa vaalikampanjoissa.
Entä onko onnellisuusprofessorilla jokin viesti 100-vuotiaalle Suomelle?
Helliwell uskoo, että tulevaisuudessakin parhaiten pärjäävät matalien hierarkioiden yhteiskunnat.
Pohjoismaat voisivat hänen mielestään kuitenkin ottaa jo hieman löysemmin rantein. Valoisa kesäyömmekin on vaarassa muuttua synkäksi erilaisine säädöksineen vaikkapa terassien aukioloista.
Turhauttavia ja liikaa kahlitsevia sääntöjä olisi karsittava.
– Seuraukset löyhemmistä rakenteista todennäköisesti yllättäisivät myönteisesti. Ihmiset yleensä aliarvioivat muiden luotettavuuden ja halun käyttäytyä hyvin, Helliwell muistuttaa.
Juttuun on haastateltu myös Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professoria Heikki Hiilamoa.
Muut lähteet: The Fund for Peace: Fragile States Index 2016; World Economic Forum, The Travel & Tourism Competitiveness Report 2017; Freedom House: Freedom in the World 2017; Transparency International, Corruption Perceptions Index 2016; Eurostat; World Economic Forum, Global Gender Gap Index 2016; The Economist, The Glass-Ceiling Index 2017; Save the Children, Every last girl: Girl’s opportunity index; Forbes: Best countries for business 2016; World Economic Forum: The Global Competitiveness Report 2016-2017; INSEAD, Global Cities Talent Competitiveness Index 2017 Rankings
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti