Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Katselin hetki sitten tämän illan Metsä Fibren biotuotetehtaan infon Kemin kulttuurikeskuksesta kotona netistä. Erinomainen info: Asiansa hallitsevat asiantuntijat, hyviä, asiallisia kysymyksiä/vastauksia, tästä on hyvä jatkaa... Parhaimmillaan meitä nettiseuraajia näytti olevan vajaa 150, paikan päällä todennäköisesti kymmeniä.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön ja lehtien - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakemisen jälkeen kadunvarren postilaatikosta aloin valmistella lähtöä rtg-tutkimukseen/-kuvaukseen Länsi-Pohjan keskussairaalaan. Muistaakseni en ole alla olevasta aikaisemmin kirjoittanut mutta lyhyen kaavan mukaan: Työssä ollessani - kauan sitten - silloinen työterveyslääkärini Erkki Kaukoniemi totesi katsellessaan lonkastani otettua rtg-kuvaa:"Sinulla on oikeassa lonkassa kulumaa. Sen kanssa pärjäät varmaan vielä vuosia." Niin pärjäsin hiukan sinnitellen. Myöhemmin otettiin uudet kuvat ja niihin liittyvänä hyvin tuntemani henkilö, Willigin Reeta kuvia katsellessaan totesi vapaasti muisteltuna:"Kyllä tuo oikea lonkka leikkausta vaati, mutta vasen tulee perässä. Mietippä, jos molemmat leikataan yhtä aikaa." Eipä sitä tarvinnut paljoa miettiä. Lonkkani leikattiin syksyllä vuonna 2012. Kivut jäivät leikkaussaliin. Oululainen kirurgi Reetta Koivunen hoiti homman Kemissä ammattitaitoisesti. Vapaamuotoisessa sairaalakeskusteluissa sain infoa, että uusille nivelille ainakin kahdenkymmenen vuoden takuu on luvassa... Kymmenen vuotta on kulunut ja hetki sitten otettiin rtg-kuvia uusilla, upeilla laitteilla. Totesinkin kahdelle rtg-hoitajalle, että tunnen olevani kuin tieteiselokuvassa. Olen aikanaan vastannut Omavointi-kyselyyn, että ongelmia ei ole ollut ja tänä aamuna otetut rtg-kuvat lääkäri, ortopedi analysoi. Jos on tarvetta, minut kutsutaan "jatkosyyniin". Että tällainen aamupuhde. Olen saanut erinomaista palvelua Länsi-Pohjan keskussairaalasta. Onneksi tähän saakka hyvin harvoin. Asiasta toiseen, tämän illan Metsä Fibren biotuotetehtaan infon Kemin kulttuurikeskuksesta katselen kotona netistä...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kirjoitin eilen muun muassa: Vaimoni kävi päivällä kaupoilla ja kirjastossa. Hän on aktiivinen kirjastossa kävijä, kirjalainaaja ja lukija. Hän oli ottanut muun muassa Matti Ylipiessan uuden teoksen Kemi ja Peräpohjola 1905-1918 I OSA Vuoden 1905 suurlakosta syksyyn 1917. Hän sanoi lainanneensa sen minua varten, joten aloitin sen lukemisen illansuussa. Niin - eilen luin viitisenkymmentä sivua, tänään päässen sivulle 250 noin 350-sivuisesta kirjasta. Joka vähääkään on kiinnostunut paikallishistoriasta - suosittelen. Kirjaa lukiessani ei oikein meinaa muistaa ja ymmärtää, että olimme Venäjän vallan alla rapiat toistasataa vuotta sitten...

Elämä on pääasiassa sattumaa - kyllä...

Elämä on pääasiassa sattumaa - kyllä... Sattumaa, johon ei aina voi kovinkaan paljoa vaikuttaa. Tänään luin Lapin Kansasta, että hyvin tuntemani henkilö - Ilmari Kärkkäinen - oli kuollut 94-vuoden ikäisenä. Tapasin hänet ensimmäisen kerran loppukesästä vuonna 1962 käytyäni Veitsiluoto Oy:n työvoimatoimistossa ja saatuani työhönottajalta Pentti Rauanterältä vinkin, että sulfiittisellutehtaan laboratoriossa oli niin sanotun laboratoriopojan paikka auki. Menin laboratorioon, jonka laboratoriopäällikkönä Ilmari Kärkkäinen siihen maailman aikaan oli - sain paikan ja aloitin työskentelyn edeltäjäni - Markku Huttulan - ohjauksessa. Muistelen, että ohjausaika oli aika lyhyt. Tehtäväni oli pääasiassa näytteiden hakeminen ja perusliuosten teko. Myöhemmin yhtiössä sattumiini vaikuttivat erityisesti laboratoriomestari Pentti Toivonen ja valkaisulaitoksen työnjohtaja Lauri Möykkynen, jonka "peukalon alla" olivat myös kemikaaliasema ja vesilaitos. Oli ollut aikanaan myös pirtutehdas, josta olen kuullut/kirjoitellutkin monia mielenkiintoisia tarinoita... Jos edellisiä henkilöitä en olisi aikanaan tavannut, en varmasti istuisi tässä tätäkään tekstiä kirjoittelemassa.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään odottamaan huomista sytyttämistä. Aamupäivällä jatkan hetken aikaa eilen aloittamani kirjan lukemista. Kyllä Matti Ylipiessa: Kemi ja Peräpohjola 1905-1918 kirja tuntuu imaisevan minut 1900-luvun alkupuolelle. Mielenkiintoista luettavaa muun muassa työväenliikkeen orastavat yhdistyskuviot ja suhtautuminen lähetyviin maailman suuriin kysymyksiin. Käy väistämättä mielessä: Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan... Tänään ei ole oikeastaan mitään tärkeää tekemistä. Voi olla, että lähden käväisemään kaupoilla lähestyvään Jouluun liittyvissä asioissa. Katsotaan, miten päivä etenee.

Marraskuun viimeinen ja joulukuun ensimmäinen viikko käynnistyi - kyllä...

Marraskuun viimeinen ja joulukuun ensimmäinen viikko käynnistyi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta olin aistivinani pikkupakkaspäivän alkamisen. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole ainakaan pöytäkalenterissani mitään merkintää, joten antaapa ajan kulua. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Olipa mielenkiintoinen loppuviikko - kyllä...

Olipa mielenkiintoinen loppuviikko - kyllä... Varsinkin perjantai 25.11.2022, jolloin oli kaksi tapahtumaa, joihin loppujen lopuksi en kumpaankaan osallistunut. Toisen tapahtuman osalta pistin henkilökohtaista yhdistyselämääni uuteen asentoon. Se ei ole ensimmäinen kerta. Todennäköisesti viimeinen tai ainakin viimeisimpiä, vaikka koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. On kerta kaikkiaan seestynyt olo, kun olen latonut palikat uuteen järjestykseen. Sellaisen tuntee, kun on mielestään tehnyt syvällisen pohdiskelun, analyysin jälkeen hyviä ratkaisuja/päätöksiä. Samalla lähitulevaisuuden/lähivuosien pöytäkalenteriini jää mukavasti tyhjää tilaa. Tosin tyhjä tila pyrkii täyttymään. Jospa se tässä tapauksessa täyttyy vain henkilökohtaisella, täysin ansaitsemallani lisävapaa-ajalla. Mene ja tiedä. Käänsin pöytäkalenteristani uuden viikon esiin. Joulukuu alkaa puolen viikon jälkeen. Sitä ennen keskiviikkona 30.11.2022 yksi tarkistuskäynti ja illansuussa Metsä Fibren infotilaisuus biotuotetehtaasta kulttuurikeskuksessa. Jos paikan päälle ei tule lähdetyksi, infoa voi seurata netistäkin. Torstaina eli 01.12.2022 on Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n syyskokous yhdistyksen toimitilassa Vinssissä Meripuistokadulla illansuussa klo 18.30 alkaen. Sinne olen ajatellut lähteä, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole... Näitä odotellessa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään. Hain saman tien puu- ja varastokatoksesta korillisen koivuklapeja sisälle lämpenemään. Tänään 1, adventtisunnuntaina ei oikeastaan ole mitään suunniteltuja aktiviteetteja. Katsotaan, miten päivä etenee. Voi olla, että seurailen hiukan Keskustan puoluevaltuuston kokousta Kuopiosta niin kuin eilenkin.

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Että mitäkö mietin? Kävi mielessä lastenlapsien taannoiset kysymykset: "Pappa, uskotko sinä Joulupukkiin?" Vastasin:"Kyllä minä uskon." Tunnustan uskovani Joulupukkiin vieläkin. Kertakaikkiaan on mukava tunne, kun televisiossa Joulupukki lähtee Korvatunturilta liikkeelle poron vetämässä ahkiossa Joulun alla. Joulusta tulikin mieleen kysäistä vaimoltani, joko hän on kirjoittanut toivelistan Joulupukille... Postiin sitä ei ehkä ainakaan vielä kannata pistää, kun tuo postin kulku on epävarmaa - toistaiseksi. Toki myöhemminhän siellä on kovan luokan tonttujoukko avittamassa ratkaisuun pääsemisessä. Emme ole juurikaan ostaneet - toisillemme - joululahjoja. Vastikään erään aamukahvittelun yhteydessä päätimme, että ostamme toisillemme yhden yllätyslahjan. Toisottavasti se onnistuu - se yllätysmomentti...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavantuntuisen alkutalven pakkasaamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei oikeastaan ole mitään tärkeää tekemistä. Pihallakaan ei vielä tarvitse lumikolaa käyttää. Katsotaan, miten päivä etenee.

Olen pyörittänyt muutakin kuin tahkoa - kyllä...

Olen pyörittänyt muutakin kuin tahkoa - kyllä... Pääsen aina silloin tällöin irrottelemaan edellä olevalla toteamuksella. Olin edellisessä elämässäni, elämänvaiheessani eli työssä ollessani mukana myös aktiivisesti ammattijärjestökuvioissa. Aktiivisin kausi oli vuosina 1975-1995. Tosin olin mukana vähin vielä 2000-luvun alkupuolelle saakka. Insinööriliitto IL/AOI ja Opetusalan Ammattijärjestö OAJ/AOO tulivat tutuiksi. Valtakunnantason toimintaa. En koskaan ajatellut lähteä mukaan politiikkaan, puoluepolitiikkaan mutta... Niinhän siinä kävi, että vuonna 2000 lähdin kunnallisvaaleihin Kemissä sitoutumattomana ehdokkaana. Sittemmin olen ajautunut hiukan syvemmälle kuntapolitiikkaan Keskustan ryhmässä. Käyn aina silloin tällöin itseni kanssa keskustelua tyyliin, onko tässä mitään järkeä? Iskeä päätä jatkuvasti seinään vaikeiden ja vieläkin vaikeampien asioiden kanssa. Kiitoksen sanaa hyvistäkään päätöksistä ei juuri kuule. Tähän saakka olen saanut itseni vakuuttuneeksi, että on tässä ainakin hitusen järkeä. Tämä on yhteisten asioiden - Sinun ja minun - asioiden hoitamista. Uskoni edelliseen on ollut vahva, vaikka sitä jatkuvasti koetellaan. Kemin taloudellinen tilanne on äärimmäisen vaikea. Edelleenkin jokainen kemiläinen kuntapäättäjä joutuu psyykkaamaan itsensä selviytymistaisteluun. Muuta mahdollisuutta ei ole, tämä valtuustokausi on vasta vajaassa puolessavälissä. Valitettavan moni tämän valtuustokauden luottamushenkilöistä on luopunut tehtävistään, syitä lienee monia. Jo vuosia sitten aistin, että ei minusta tule tosipoliitikkoa. Pitäisi olla suunapäänä ja rajua pyrkyä. Lisäksi pitäisi olla valmis menemään sine tänne tuonne ja ajella pitkiä pimeitä kokousmatkoja. Minun on hyvä olla täällä Kemin Haukkarin Kainuunkadulla vaimoni kanssa. Touhuta kotitontilla ja Selkäsaaressa mökillä sekä vähin kalastella. Siinä on elämää ihan nokko. En kaipaa muuta. No ehkä vielä yksi kaupunkiloma tai neljäs, uusimuotoinen Inter Rail- matka olisi kova sana. Katsotaan, miten asiat etenevät. Annetaan ajan kulua...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Edelleen viikot etenevät kuin siivillä. Aamun lehden haettuani pistin puut päärakennuksen takkapesään - ensimmäistä kertaa kesän jälkeen ostopuita eli lyhyitä koivuklapeja. Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin yllättä vaimoni paistamalla Pirkka-vehnäpullia. Huoneistossa on tällä hetkellä mukava pullan tuoksu. Aamukahvittelun yhteydessä pohdiskelimme tämän päivän ohjelmaa. Kemin taidemuseolla olisi iltapäivällä seminaari Historian elävöittäminen - tulevaisuusperintöverstas. Voi olla, että jätämme sen väliin. Kalenteriini on merkittyKeskustan Kemin kuntayhdistyksen syyskokous. Olen ollut aikeiessa osallistua, mutta juuri tällä hetkellä tilanne on vielä avoin... Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan.

Paavo Väyrysen blogitekstit sen kun pahenevat - kyllä...

Paavo Väyrysen blogitekstit sen kun pahenevat - kyllä... Luin hetki sitten Paavo Väyrysen kaksi viimeisintä blogitekstiä. Mielestäni ymmärrän suomenkieltä ja olen jopa opetellut lukemaan rivien välistä. Murheellista todeta, että hän on jäänyt/jättäytynyt omalle asemalleen. Toistaa samaa paatosta. Olen aikaisemminkin todennut/kirjoittanut, että onneksi hänen tekstejään ei juuri muut lue kuin minä. Arvelen, että minäkin alan vähitellen poisoppia senkin. Ei kohta kerta kaikkiaan jaksa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani totesin mukavantuntuisen talviaamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Eilistä iltakokousta muistellessani/kerratessani kävi mielessä, että avoimista, asiapitoisista ja asiallisista kokouksista jää hyvä jälkimaku... Kukaties käyn päivällä pistämässä tulet myös Pikkupuolen takkapesään. Tänään ei oikeastaan ole mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavantuntuisen kevytpakkasaamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit päärakennuksen takkapesään ja hain korilisen puita lämpenemään puu- ja varastokatoksesta. Nyt alkaa ostokoivuklapien poltto. Eilen päiväkahvittelun yhteydessä pohdiskelin vaimoni kanssa Selkäsaaresta puiden tuontia kapealla, pitkällä lasikuituahkiolla saaressa käydessämme. Mökin kupeessa on aikanaan kaadettujen kuusien metrin mittaisia jonkin verran. Täytynee mittoa ahkiota ja Mersun takakonttia. Voi olla, että pohdiskelut/toteutus jätetään kuitenkin ensi kesän toimiin... Tänään ei ole muuta kuin illansuussa yksi kokous. Sitä odotellessa on joutilasta aikaa seurata maailman menoa. Pöytäkalenteriani vilkaistessani osui näkökenttään merkintä, että Koulutuskuntayhtymä Lappian eläkeläisten perinteiseen jouluateriaan, tapaamiseen on huomenna torstaina 24.11.2022 viimeinen ilmoittautumispäivä. Itse tapahtuma on Torniossa siitä parin viikon päästä eli 08.12.2022. Samalla reissulla voisi käydä toki Haaparannallakin. Asia on vielä omalta osaltani harkinnassa.

Myönteisen palautteen antaminen, vanhan tekstin päivittäminen - kyllä...

Myönteisen palautteen antaminen, vanhan tekstin päivittäminen - kyllä... Olen viimeisten vuosikymmenien aikana kirjoittanut n-kertaa myönteisen palautteen antamisesta. Lehtiinkin, silloin kun sinne vielä tekstejäni lähettelin. Myönteisen palautteen antaminen on suomalaiselle perinteisesti äärimmäisentuskallisen vaikeaa. Se on lähes mahdotonta. Mikä ihme siitä tekee niin vaikean? Muun muassa omaan työuraani liittyvänä olen todennut, että lähes viisikymmentä vuotta työelämässä olleena, sain jotakuinkin kerran kymmenessä vuodessa myönteistä palautetta. Vaikka painoin hommia - omasta mielestäni vähintäänkin 100, välillä 110 lasissa. Siis sellaista palautetta, että sen aisti aidoksi palautteeksi eikä miksikään sananhelinäksi... Sama pätee yhdistyselämässä. Armottomat puurtajat eivät välttämättä tule riittävästi huomioiduksi. Itseäni edellä oleva ei tällä hetkellä koske, koska olen ollut aktiivitoiminnasta sivussa, "säästöliekillä" jo tovin. Tulossa on tosin pari mielenkiintoista syyskokousta lähiviikkoina, joihin aion on osallistua. Syyskokouksethan ovat perinteisesti henkilövalintakokouksia, joita monet suorastaan välttelevät etteivät joudu valituksi mihinkään yhdistyksen tärkeään tehtävään. Toivottavasti edellä mainituissa kokouksissa on aktiivisia jäseniä läsnä, jotka haluavat tarttua kuvainnollisesti vallankahvaan ja päästä vaikuttamaan. Jo kauan sitten päätin itse, että annan myönteistä palautetta aina, kun se on vähänkään mahdollista ja aiheellista. Näin 75+ -ikäisenä olen useinkin mietiskellyt, olenko itse antanut riittävästi myönteistä palautetta. Siihen olen jäävi sanomaan yhtään mitään mutta...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen hakiessani aamun lehden kadunvarren postilaatikosta aistin kirpeänkirkkaan alkutalven pakkasaamun läsnäolon. Näyttää siltä, että talvi alkaa tosissaan kaatua päälle. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Vaimoni sanoi pistävänsä tulet myös Pikkupuolen takkapesään, josko viikonvaihteessa saamme yövieraan paikalle. Tänään ei oikeastaan ole mitään tärkeää tekemistä. Nyt ollaan vaan ja katsotaan, miten päivä etenee...

Harmittaako, kun et tullut valituksi, minulta kysyttiin...

Harmittaako, kun et tullut valituksi, minulta kysyttiin... Niin - vastikään pidettyjen seurakuntavaalien jälkeen minulta kysyttiin tuttu kysymys kuten aikaisempien - kuntavaalien - tulosten selvittyä. Vastasin kysyjälle:"Ei harmita ja olenhan minä varalla, saan todennäköisesti ensikertalaisena tietoa Kemin seurakunnan luottamushenkilöiden pääasiallisista päätösten aiheista." Lisäsin myös, kuten aikaisemminkin, että minun äänestäjäkuntani alkaa olla pääasiassa pari metriä multaa silmillä, eivät ole keskuudessamme muutoin kuin muistoina. Pääasiassa mukavina, myönteisinä muistoina. En ole ilmeisesti saanut uutta, nuorempaa äänestäjäkuntaa liikkeelle. Kävi mielessä taannoinen keskustelu erään Veitsiluodossa töissä olleen paperimiehen kanssa pankin kulmilla. Hän totesi - vapaasti muisteltuna - totisena:"Jos vielä lähdet ehdokkaaksi kuntavaaleihin, minä kerään sellaisen porukan, tukiryhmän, että menet sukkana läpi." Taisinpa hänelle mainita, että annetaanhan ajan kulua. Seuraavat kuntavaalit ovat vasta/jo vuonna 2025. Olisin silloin 81-vuotias, jos elinpäiviä riittää ja ymmärtäisin, missä mennään. Onneksi emme edes huomisesta tiedä yhtään mitään... Seuraavista kuntavaaleista alustavaa infoa: Aikataulut vuoden 2025 kuntavaaleissa Seuraavat kuntavaalit toimitetaan sunnuntaina 13.4.2025. Muut tärkeät ajankohdat ovat seuraavat: äänioikeusrekisterin tietojen poimintapäivä (missä kunnassa kukin on äänioikeutettu): 21.2.2025 ehdokashakemusten jättöpäivä: 4.3.2025 ehdokasasettelun (ml. ehdokasnumerot) vahvistaminen: 13.3.2025 äänioikeusrekisteri lainvoimainen 1.4.2025 kotiäänestykseen ilmoittautuminen päättyy 1.4.2025 klo 16 ennakkoäänestys kotimaassa: 2. - 8.4.2025 ennakkoäänestys ulkomailla: 2. - 5.4.2025 tulosten vahvistaminen: 16.4.2025 valtuustot aloittavat työnsä 1.6.2025.

Marraskuun viimeinen täysi viikko alkoi ja seurakuntavaalien tulokset on julkaistu - kyllä...

Marraskuun viimeinen täysi viikko alkoi ja seurakuntavaalien tulokset on julkaistu - kyllä... Äänestysprosentti 12,7% Ennakkoäänestys­prosentti 61,6% Ennakkoäänestysprosentti laskettu äänestäneiden määrästä 16-17-vuotiaiden äänestysprosentti 6,8% Uusia luottamushenkilöitä 48,8% Valituksi tulleiden keski-ikä 57 v. Tulokset saatu 316/344 seurakunnasta Kemin seurakunta Äänestysprosentti 13,5% Äänioikeutettuja 10639 Äänestäneitä 1435 Ennakkoäänestys­prosentti 70,8% Ennakkoäänestysprosentti laskettu äänestäneiden määrästä 16-17-vuotiaiden äänestysprosentti 5,9% Äänioikeutettuja 370 Äänestäneitä 22 Niin kuin olen aikaisemmin kirjoittanut - umpisurkea Kemin äänestysprosentti edellisistä vaaleista nousi lähes 1,5% ja on yli maan keskiarvon - hyvä niin. Itse lähdin mukaan ensimmäistä kertaa "joukon jatkoksi" ja olen tyytyväinen lopputulkokseen. Onnittelut valituille ja kiitokset minuakin äänestäneille. Aamun lehden hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin alkutalven tyynen pakkasaamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Viikko 47 pöytäkalenterissani avattu - kyllä...

Viikko 47 pöytäkalenteristani avattu - kyllä... Käänsin uuden viikon esiin pöytäkalenteristani. Maanantaina näyttää olevan Keskustan Kemin kuntayhdistyksen "telttailua" Kemin Prisman edessä. Paikalla on aluevaltuutettuja ja paikallisaktiiveja - ainakin perinteistä, takuuvarmaa ja maukasta grillimakkaraa saa maistaakseen. Kukaties lämmintä juomaakin. Keskiviikkona on illansuussa kokous... Torstaina viimeistään näemmä pitäisi ilmoittautua, mikäli alen aikeissa lähteä Ammattiopisto Lappian eläkeläisten jouluaterialle Tornioon torstaina 08.12.2022 klo 12- . Asia toistaiseksi mietinnässä... Perjantaina olisi Kemin taidemuseossa seminaaria iltapäivällä: Historian elävöittäminen - osallistumiseni toistaiseksi avoin. Perjantaina illansuussa on Keskusten Kemin kuntayhdistyksen syyskokous. Sinne aion mennä, vuosi sitten jätin väliin. Näyttää olevan viikoksi ohjelmaa ihan nokko.