torstai 31. tammikuuta 2019

Syömme väärin, koska emme aina tajua, mistä nälkä johtuu

Hmmmmm - vai niin - mielenkiintoinen artikkeli, syytä lukea ajatuksen kanssa.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Ruoka

Syömme väärin, koska emme aina tajua, mistä nälkä johtuu – kun tunnistat nämä yhdeksän nälkätyyppiä, alat syödä terveemmin

Tuoksunälkä on sitä, että alitajunnasta nousee pullamuisto mummolasta tai muisto croissantin syömisestä Pariisin katukahvilassa. Nälkänä kokemamme halu palvelee usein jotain muuta tarvetta kuin konkreettista ravinnon puutetta, sanoo Leena Putkonen.


TIETOINEN SYÖMINEN on esimerkiksi sitä, että lopettaa syömisen, kun tuntee olevansa kylläinen. Ruokaa voi jättää lautaselle. Ravitsemusterapeutti Leena Putkonen pohtii aihetta tuoreessa kirjassaan Superhyvää keholle. Tee rauha ruoan kanssa (Otava 2019).

Putkonen kuvaa kirjassaan, miten nälkänä kokemamme halu palvelee usein jotain muuta tarvetta kuin konkreettista ravinnon puutetta. Se on hyvä ymmärtää. Yksi keino on tunnistaa erilaiset nälkätyypit, joita Putkonen luettelee kirjassaan yhdeksän.

”Nälkätyypit ovat keino avata, miten kehon viestejä ja nälkää voi ymmärtää”, Putkonen sanoo.

Näl­kä­tyy­pit o­vat pe­räi­sin a­me­rik­ka­laisel­ta las­ten­lää­kä­ril­tä 
Jan Chozen Baysiltä, jol­ta on suo­men­net­tu kir­ja Tietoinen syöminen (Viisas elämä 2011). Peltosen mukaan kyse on vähän samasta asiasta kuin mindfulnessissa, läsnäolon taidosta.

”Keskitytään aisteihin ja esimerkiksi ruokamuistoihin”, Peltonen kuvaa asiaa.

1. MUISTINÄLKÄ 

Muistinälkä on Putkosen oma lisäys nälkätyyppeihin. Sen avulla havainnoidaan esimerkiksi, miten paljon on päivän aikana jo syönyt.

”Jos lounaan syö kiireessä, voi olla vaikea rekisteröidä, paljonko on syönyt”, Putkonen selittää.

Jos ruokailusta ei jää muistijälkeä, ei siitä myöskään tule kylläiseksi. Putkosen mukaan tulee syötyä enemmän, jos syöminen ei jää muistiin.

”On hyvä tiedostaa ja ymmärtää omien mielihalujen taustalla vaikuttavat asiat.”

2. NÄKÖNÄLKÄ

Annoksen tekeminen houkuttelevan näköiseksi on hyvä asia. Putkosen mielestä sitä tulisi käyttää hyväksi esimerkiksi vihannesosastolla, jonka väriloisto on upea ympäri vuoden.

Kun keskityt katsomaan mitä syöt, et tule ahmineeksi vain vatsan täytettä, vaan keskityt ruokailuun. ”Näkönälkä auttaa ruoansulatuksessa ja toki ilahduttaa syöjää esteettisesti”, Putkonen sanoo.

Kun keskityt katsomaan mitä syöt, et tule ahmineeksi vain vatsan täytettä, vaan keskityt ruokailuun.


3. TUOKSUNÄLKÄ

Tuoksuja nälän herättämiseen käyttävät esimerkiksi kauppojen paistopisteet. Tuoksunälkä yhdistyy monesti muistinälkään. Alitajunnasta nousee pullamuisto mummolasta tai muisto croissantin syömisestä Pariisin katukahvilassa. Tuoksunälän kohdalla on usein kysymys mielikuvasyömisestä eikä aina nälän tunteesta.

Kun kohtaa hyviä ruokatuoksuja, on Putkosen mukaan hyvä pysähtyä miettimään, tunteeko todella nälkää vai herättääkö tuoksu vain tunteen. Läheskään aina kyse ei ole nälästä vaan siitä, tuoksu herättää muiston jostain mukavasta tunteesta. Toki tuoksun takia voi joskus ostaa pullan ja syödä herkullisen korvapuustin.

4. SUUN NÄLKÄ

Ruoan rakenne vaikuttaa siihen, miten sen makumolekyylit irtoavat suussa ja miten ne aistitaan. Ihmisten makumieltymykset eroavat toisistaan. Joskus, kun ruoka maistuu oikein hyvältä, on vaikea kuunnella kehon muita viestejä. Eli vaikka vatsa olisi täynnä, tulee syötyä liikaa.

”Hyvää ruokaa syödessään voi keskittyä ajattelemaan, että tätä voin syödä joskus uudelleenkin”, Putkonen sanoo.

Toisaalta esimerkiksi monien vanhusten ruokahalu on heikentynyt. Silloin maku on korvaamaton apu, jotta ihminen saadaan syömään riittävästi.

5. KUULONÄLKÄ

Osa ruokailuun liittyvistä äänistä herättää ruokahalun. Tuore vihannes esimerkiksi rouskuu ja herättää mielikuvan tuoreudesta ja raikkaudesta. Ruoanlaittoon liittyvät äänet ovat monille osa ruokahalun herättelyä.

Kuulonälkä ei Putkosen mielestä ole kovin keskeistä silloin, kun syödään tiedostaen, mutta se voi olla hauska lisä.

”Osa ei pidä keitetyistä vihanneksista, vaan he kaipaavat pureskeltavaa. Raakojen vihannesten lisääminen ruokavalioon voi silloin olla keino lisätä kasvisten syömistä”, Putkonen sanoo.

Terveellä aikuisella saattaa tulla tarve napostella jotain, jos ei ole saanut ruokaa tiettyyn aikaan päivästä. Silloin voisi pysähtyä miettimään, onko oikeasti nälkä.


6. MAHANÄLKÄ

Mahanälkä on osittain opittua. Mahan kuristellessa suolisto puhdistuu. Se on suoliston oma pesujärjestelmä, joka kuuluu, kun viimeiset ruoan rippeet edellisestä syömiskerrasta siivotaan pois. Se ei selitä fysiologista nälkää, mutta kurinan voimakkain osuus osuu yksiin sen kanssa, että ateriasta alkaa olla useita tunteja.

Ihmiset syövät lounaan tiettyyn aikaan, koska ovat tottuneet syömään silloin.

”Terveellä aikuisella saattaa tulla tarve napostella jotain, jos ei ole saanut ruokaa tiettyyn aikaan päivästä. Silloin voisi pysähtyä miettimään, onko oikeasti nälkä”, Putkonen sanoo.

Monille ei ehdi tulla nälkä päivän aikana ollenkaan juuri mahanälän takia. Silloin kannattaa opetella, miltä nälkä tuntuu. Ja mitä se aiheuttaa? Toisaalta, jos ei koskaan syö liikaa, voi myös kokeilla, miltä tuntuu syödä vatsansa ihan täyteen.

7. MIELEN NÄLKÄ

”Oikein syöminen” on tämän päivän vitsaus. Ihmiset eivät kuuntele enää omaa näläntunnettaan vaan jatkavat tarkkoja ruokailuohjeita, vaikka olo olisi miten huono.

”Yksikään kalorilaskuri ei pelaa paremmin kuin kehon omat nälänsäätelymekanismit”, Putkonen sanoo.

Nälkä on välttämätön mekanismi, joka suojaa elämää. Jos syömistä ohjaisi pelkkä fysiologia, makuvalinnat olisivat luultavasti hyvin monipuolisia. Itsekuri ei voi toimia syömisen säätelymekanismina, sillä ihminen väsyy itsensä kurissa pitämiseen ennen pitkää.

Mielen nälkä on parhaimmillaan sitä, että valitsee tietoisesti ruokia, joista tulee hyvä mieli ja hyvä olo. Putkosen mielestä olisi hyvä miettiä, miksi esimerkiksi jaottelee ruokia oikeisiin tai vääriin valintoihin.

Toisaalta mielen nälkä on tiedon nälkää, ja on hienoa, että ravitsemustieto auttaa meitä voimaan paremmin ja elämään terveempinä.

Osa ihmisistä hakee syömissääntöjen kautta henkistä selkeyttä.


8. SYDÄMEN NÄLKÄ

Tunnesyöminen on esimerkiksi lohduttautumista hyvällä ruoalla huonon työpäivän jälkeen. Moni myös palkitsee itsensä syömällä. Ja aivan yhtä moni syö suruun, yksinäisyyteen tai tylsyyteen.

Sydämen nälkä pitää sisällään asioita, jotka eivät ratkea ruokalautasella. Kurja päivä ei välttämättä muutu paremmaksi syömällä.

”Olisi hyvä tiedostaa, että jokainen pieni arkinen notkahdus ei ratkea syömällä”, Putkonen sanoo.

Ruokasuhde on hänen mielestään pulmallinen silloinkin, kun tunteita turrutetaan syömällä eikä käsittelemällä ja tuntemalla niitä.

Pahimmillaan sydämen nälkä johtaa ahmintahäiriöön tai muuhun syömishäiriöön. Se sisältää ajatuksen, että tunteita voi käsitellä ruokaidentiteettinsä kautta.

”Osa ihmisistä hakee syömissääntöjen kautta henkistä selkeyttä.”

9. SOLUNÄLKÄ

”Jos eläisimme luonnon armoilla, osaisimme tunnistaa meille sopivia ja tarpeellisia ruokia”, Leena Putkonen kirjoittaa kirjassaan.

Monen makeannälkä johtuu siitä, ettei saa päivän aikana tavallista ruokaa lautasmallin mukaisesti. Luonnostaan valitsisimme monipuolisia ruokia, jos keho saisi valita. Putkosen mukaan ihminen valitsee esimerkiksi liikuntasuorituksen jälkeen monipuolisen aterian karkkipussin sijasta.

Tietoinen syöminen on myös sitä, että kuuntelee, mitä keho tarvitsee. Syöminen on taito, jonka jokainen voi oppia.

Kuinka sitten tunnistaa aidon nälän näläksi pukeutuneiden halujen joukosta?

Erilaiset tunteet ja halut hallitsevat nälän tunnetta, mutta nälkä on oikeasti myös fyysinen tarve. Leena Putkosen mukaan fyysinen nälkä on erilainen kaikilla. Jollain se tuntuu mahassa tyhjyytenä, joillakin taas keskittymiskyvyn menetyksenä. Joku taas alkaa kiukutella, ja työt takkuavat. Osa uuvahtaa, ja kehon valtaa voimattomuus.

”Fysiologinen nälkä lähtee ruoalla”, Putkonen toteaa.

Rysky Riiheläisen kolumni: Trump saattaa rikkoa Naton...

Hmmmmm - niinpä - Trumpin temput tunnetaan...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:

Rysky Riiheläisen kolumni: Trump saattaa rikkoa Naton

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin tapa nähdä maailma nollasummapelinä on myrkkyä liittolaisuuksille ja voi synnyttää sekasortoa Eurooppaan, kirjoittaa Rysky Riiheläinen.
Nato


Rysky Riiheläinen
Laura Railamaa / Yle



Donald Trumpin kampanjoidessa presidentiksi, sanottiin, ettei tarvitse välittää sanotusta, koska häntä ei valita. Valinnan jälkeen sanottiin, että kyllä hän presidenttinä käyttäytyy toisin. Kun hän presidenttinä on jatkanut linjallaan, niin on sanottu ministereiden ja hallinnon ammattilaisten pitävän hänet aisoissa. Aisoissa pitäjät vain ovat käyneet vähiin, varsinkin ulkopolitiikassa.
Trumpin ensimmäinen ulkoministeri Rex Tillerson keskittyi hallinnonalansa väen vähentämiseen, mutta vaikutti silti ihan pätevältä verrattuna seuraajaansa Mike Pompeohon. Loppuvuodesta lähti puolustusministeri James Mattis, joka oli liittosuhteiden innokas vaalija ja kannattaja. Viime viikolla erosi yllättäen Euroopan asioista vastaava apulaisulkoministeri Wess Mitchell. Ennen heitä on lähtenyt lukuisia(siirryt toiseen palveluun) näkymättömämpiä, mutta käytännön ulkopolitiikan kannalta keskeisiä pitkän linjan ammattilaisia. Tässä hallinnossa kykyjä ja osaamista tärkeämpää on lojaalisuus presidentille ja siksi Trumpin hallinto on liukunut yhä tiukemmin hänen kovien kannattajiensa käsiin.
Naton voima perustuu pitkälti nimenomaan Yhdysvaltojen kykyyn ja haluun käydä tarvittaessa sotaa.
Trumpin kerrotaan usein miettineen vakavissaan Yhdysvaltain eroa Natosta(siirryt toiseen palveluun). Nämä puheet on otettu niin vakavasti, että kongressi ainakin yrittää eri keinoin(siirryt toiseen palveluun) estää Trumpia lähtemästä Natosta. Puolustusliiton ydin, perussopimuksen viidenteen artiklaan kirjattu kollektiivinen puolustus, voi tosin menettää uskottavuutensa pelkästään Trumpin asenteen takia. Naton voima perustuu pitkälti nimenomaan Yhdysvaltojen kykyyn ja haluun käydä tarvittaessa sotaa.
Mikäli on arveltavissa, ettei Yhdysvallat ole tosissaan sitoutunut Nato-maiden puolustamiseen, tarkoittaa se epävakauden lisääntymistä myös Euroopassa. Jos Yhdysvallat tosiaan irtautuu Natosta, on tilanne paljon pahempi. Trumpin kaikille yllätyksenä tullut ilmoitus Syyriasta lähdöstä kertoo, että hän pystyy äärimmäisiin liikkeisiin.
Suomen turvallisuuspoliittisen linjan yksi keskeisiä asioita tällä hetkellä on Yhdysvaltain ja Ruotsin kanssa solmittu kolmikantainen aiesopimus. Se ei sido mihinkään, mutta kertoo allekirjoittajamaiden aikeista ja halusta syventää keskinäistä sotilaallista yhteistyötään. Kun sopimuksen solminut Mattis ja moni muukin keskeinen poliittinen viranhaltija Yhdysvaltain puolustusministeriössä ovat lähteneet, voi kysyä, että kuinka vahvoja aikeet enää ovat. Aiesopimuksessa poliittinen tahto ratkaisee tekemisen tason. Käytännössä tämä tarkoittaa, että presidentti Sauli Niinistön pilarimallin(siirryt toiseen palveluun) mukaan yksi Suomen neljästä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta pilarista heikkenisi. Silloin muita pilareita on vahvistettava.
Natoa tarvitaan tällä hetkellä Euroopassa estämään Venäjän pyrkimyksiä laajentaa väkisin valtapiiriään. Venäjä on vallannut tai muuten pitää asevoimin kontrollissaan naapurivaltioidensa alueita(siirryt toiseen palveluun) Ukrainassa, Georgiassa ja Moldovassa. Samaan aikaan se käy läntistä Eurooppaa vastaan muilla keinoilla kamppailua, jota nimitetään hybridivaikuttamiseksi tai jopa poliittiseksi sodaksi(siirryt toiseen palveluun).
Monien rakenteellisten ongelmiensa kanssa kamppailevalla(siirryt toiseen palveluun) ja heikkenevistä öljytuloistaan riippuvaisella(siirryt toiseen palveluun) Putinin Venäjällä, on vain hyvin rajallisesti aikaa pärjätä tässä vastakkainasettelussa. Jos Trump heikentää ratkaisevasti Natoa, niin se voi olla merkki Putinille, että nyt tai ei koskaan. Myös Yhdysvaltain ajautuminen halvaannuttavaan sisäpoliittiseen kriisiin Venäjä-tutkinnan tulosten takia voi aiheuttaa samanlaisen reaktion. Tätä pelätään varsinkin Kiovassa ja Minskissä, mutta varmaan myös muualla.
Toinen puoli asiasta on, että jos Yhdysvallat Trumpin johdolla päättäisi lähteä Natosta tai heikentäisi sitä ratkaisevasti, olisi eurooppalaisten maiden rakennettava pikavauhtia uudenlaisia ratkaisuja. Silloin asiasta kysytään Suomeltakin. Vaikkei tämä kehityskulku juuri nyt todennäköiseltä näytäkään, niin kyllä meillä pitää olla valmiina ajatuksia siitä, minkälaiseen sitoutumiseen ja keiden kanssa olemme valmiit.
Trump on todennäköisesti väliaikainen häiriö. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö hänen esillä pitämänsä teema Euroopan tarpeesta vastata enemmän itsestään olisi jatkossakin ajankohtainen. Trumpin häiriöluontoisuus ei tarkoita myöskään sitä, että hänen jossain vaiheessa poistuessaan näyttämöltä palaisivat asiat ennalleen. Rikottua puolustusliittoa ei saa korjattua ennalleen.
Joka tapauksessa Trump ja Venäjä ovat haasteina vasta lämmittelyä sille, kun meidän Euroopassa pitää kohdata Kiinan koko ajan hiljaisesti kasvava vaikutusvalta ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat seuraukset.
Janne "Rysky" Riiheläinen
Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.
Kolumnista voi keskustella 31.1. klo 16.00 asti.

Sano sanottavasi...

Jos Sinulla on sanottavaa, sano sanottavasi, mielipiteesi. Itse en ole ollut aina erityisen aktiivinen mielipiteeni sanomiseen.
Näin iän karttuessa sitä alkaa muistella menneitä niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut.

Itseäni on jäänyt hiukan vaivaamaan kaksi (2) tapahtumaa, joissa minun olisi pitänyt sanoa sanottavani.
Ensimmäinen oli 1960-luvulla opiskeluaikainen tapahtuma, jossa luokan kellokkaat, äänikellot sauhusivat erääseen opettejaan kohdistuvia koevastausprotesteja, että vastataan vain tiettyyn määrään koekysymyksiä. 
Heidän tavoitteena oli tasoittaa koetuloksia, kun laiskuuttaan eivät viitsineet paneutua asioihin=eivät viitsineet yksinkertaisesti lukea em. opettajan kiistatta runsaslukuisiin koekysymyksiin.
En puuttunut asiaan. En sanonut, että tämähän on aivan lapsellista ja typerää, jolla ei ole mitään järkevää jatkumoa. Lisäksi kyseiset protestit opettaja kyllä huomaa välittömästi.

Toinen oli eräässä 2000-luvun alun kuntapoliittisessa - oman ryhmän - tapahtumassa, jossa en saanut sanotuksi, että näin ei kannata kerta kaikkiaan menetellä. Koettakaa nyt vähän ajatella asiaa järkevästi.
Edelliseen liittyen kommentoin asiaa jälkikäteen sähköpostiviestin, kirjoituksen muodossa tapahtumassa olleille, se aiheutti kiistattomasti ja oikeutetustikin närää. Se sähköpostiviesti kukaties olisi ollut parasta jättää kirjoittamatta. Tunnustan, se oli sarjastamme "jälkiviisautta".

Saattaa olla, että joskus muulloinkaan en ole saanut suutani oikeassa paikassa auki, mutta sitä en tässä ja nyt muista.

Pääsääntöisesti nykyisin saan itse sanotuksi mm. kokouksissa oman mielipiteeni, jos katson sen tarpeelliseksi.

Kyllähän sitä aina silloin tällöin mietiskelee, onko syytä kaikkia kommentoida julkisesti. Onko tämäkään teksti loppujen lopuksi tarpeellinen...

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

On kohteliasta vastata asiallisiin sähköposteihin - välittömästi...

Olen aikaisemminkin useaan kertaan kirjoittanut, että minun "eläkeläistyökaluni" on sähköposti. Pääasiassa sen käyttö on ongelmatonta. Roskapostin tuloa en ole pystynyt toistaiseksi täysin estämään.
Itse lähetän tämän tästä sähköpostiviestejä. Väitän, että lähettämäni viestit ovat asiallisia ja niissä usein esitän jostakin asiakokonaisuudesta kysymyksen/kysymyksiä.

On kohteliasta vastata asiallisiin sähköposteihin - välittömästi...

Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä taas tänään...

Perinteisten aamutoimien ja alustavan etupihan lumikolauksen jälkeen lähdin Kemin keskustaan Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille.
Olin sopinut tulevani malliksi intialaiseen pää-, niska- ja hartiahierontaan sekä hiustenharjaukseen.
Edellinen käyntikertani oli 25.01.2019, jolloin minulle tehtiin juuri edellä mainittu intialainen pää-, niska- ja hartiahieronta sekä hiustenharjaus. 

Tänään oli siis em. prosessin uusinta.

Olin tänään parturituolissa klo 09.00-10.00 välisen ajan. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelija Viktoria kietoi minut lämpimään huopaan ja taustalla kuului psykedeelistä musiikkia. Ihan miellyttävä kokemus kaiken kaikkiaan tälläkin kerralla.

Em. käsittelyn jälkeen seurasi perusteellisen huolellinen hiustenpesu ja hoitoainekäsittely.
Sitten vielä hiuspohjan harjaus ja föönaus. Perusteellinen käsittely..
Kävi mielessä, että seuraavalla kerralla ehkä kiinnitän hiustenpesuun kotiolosuhteissakin hiukan enemmän huomiota.

Em. prosessin päätteeksi Tiina opettajan ominaisuudessa kävi vielä tarkistamassa työtuloksen ja kyselemässä kokemaani. Kerroin hänelle ja työn tehneelle opiskelijalle, että päänahkani on kyllä nyt ihmeissään - mikä ihmeen tehohoitopläjäys!

He haluavat pitää minut hetken aikaa lyhythiuksisena, siistinä ja ehdottivat seuraavaa hiustenleikkuuta jo ennen pohjoisen talvilomaa - katsotaan... 

Olin jälleen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. 

tiistai 29. tammikuuta 2019

Mikä ihmeen Darude?

Taas joudun tunnustamaan tietämättömyyteni. Suomen seuraava Euroviisuedustaja Israelissa on kuulemma joku Darude.

No netistä löytyy - onneksi. Pakko oli katsoa You Tubesta alla oleva videopätkä.

Darude - Sandstorm - YouTube

https://www.youtube.com/watch?v=y6120QOlsfU
Julkaistu2000
LajityyppiElektroninen ja tanssimusiikki
__________________________________________________________________________________

Edellistä kuunnellessani ajatuksiini tulvi takavuosikymmenien ranskalainen
JEAN MICHAEL JARRE
Hän piti valtavan suuria konsertteja ympäri maailman jumputtavan teknomusiikin ryydittämänä. Yksi mieleenpainuvimmista oli mm. vuonna 1995 Pariisissa Eiffel-tonin tuntumassa. Väkeä paikan päällä taisi olla 1-2 miljoonaa henkeä...

Kommentti: Esperi Caresta voi tulla viimeinen naula hallituksen sote-arkkuun...

Hmmmmm - vai niin - Suomi on pieni maa ja tänne mahtuu tunnetusti yksi asia kerrallaan riepoteltavaksi. Juuri kun olemme jollain lailla toipuneet mm. lapsiin kohdistuneista hyväksikäyttöasioista, keskustelu siirtyy toiseen ikäpäähän > vanhuksiin. Ei ole Suomen nykyhallituksella helppoa...

Esperi, Attendo, Mehiläinen, jne. nyt jokainen mediataho toimii kuin entisakaiset keltaisen lehdistön edustajat, kyllä nyt tongitaan ja kunnolla. Varmaan pääasiassa täysin aiheellista.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:
Politiikka


Kommentti: Esperi Caresta voi tulla viimeinen naula hallituksen sote-arkkuun – nyt hallituksen pitäisi pystyä perustelemaan, mihin yrityksiä tarvitaan

Oppositio puuhaa välikysymystä samaan aikaan kun sote-uudistus on kiikun kaakun. Jättääkö kokoomus keskustaministerin taas yksin puolustamaan valinnanvapautta?



LÄHETTÄÄKÖHÄN Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok) seuraavan virtuaalisen kukkakimppunsa Esperi Caren tiistaiaamuna eronneelle toimitusjohtajalle Marja Aarnio-Isohannille?

Vapaavuori tunnetaan hallituksen sote- ja maakuntauudistuksen armottomana kriitikkona. Viimeksi hän lähetteli kukkatervehdyksiä Twitterissä sinisten kansanedustajalle Maria Lohelalle, joka hyppäsi Hjallis Harkimon Liike nyt -joukkoihin ja ilmoitti äänestävänsä sote-uudistusta vastaan.
Kukkakimppu saattaa olla tarpeen siksi, että Esperi Caresta voi tulla viimeinen naula hallituksen sote- ja maakuntauudistuksen arkkuun. Kohu vanhusten hoivasta osuu herkkään hetkeen, kun sote- ja maakuntamalli on muutenkin kiikun kaakun eduskunnassa.

Oppositio puuhaa nyt Sdp:n johdolla välikysymystä vanhustenhoidon tilasta. Jos ja kun sellainen tulee, sen päätteeksi käytävä äänestys hallituksen luottamuksesta on eräänlainen koeäänestys myös sotesta.

ENNAKKOTIETOJEN perusteella kuulostaa siltä, että opposition kärkenä on vanhustenhoidon nykytilan lisäksi myös hallituksen sote-malliin kuuluva valinnanvapaus, ”markkinamalli”.

Sdp:n varapuheenjohtajan Sanna Marinin mukaan välikysymyskeskustelussa olisi hyvä käydä läpi myös sote-uudistusta.

Esperi Caren katsotaan osoittavan yleisemmin, että voittoa tavoittelevia yrityksiä ei pidä päästää sosiaali- ja terveydenhuoltoon siinä laajuudessa kuin hallitus on niitä päästämässä.

Kertauksen vuoksi: hallitus sopi syksyllä 2015 kompromissina, että keskusta saa 18 maakuntaa eli enemmän kuin kokoomus näki viisaaksi, ja kokoomus sai vastineeksi soteen valinnanvapauden, vaikka keskusta olisi halunnut toteuttaa sen vasta paljon myöhemmin.

Lopputuloksena on nyt maakuntamalli, joka harmittaa kokoomusta, ja sote-malli, joka on keskustalle vastenmielinen.

Kun näitä molempia on ajettu eteenpäin yhtä aikaa, uudistuksesta on tullut bonuksena jättiläismäinen ja monimutkainen. Eduskunta ei ilmeisesti edes ehdi käsitellä kaikkia siihen liittyviä lakeja.

JOS Sdp:n välikysymys toteutuu, hallituksen pitäisi kyetä jälleen kerran perustelemaan, miksi tällainen asiakkaan valinnan mahdollisuus tulee soteen ja miksi yksityiset yritykset päästetään entistä laajemmin julkisen rinnalle.

Talouspolitiikan arviointineuvosto antoi oppositiolle eväitä viime viikolla arvioidessaan, että talousteoria ei anna selkeää vastausta siihen, onko yksityisen palvelutuotannon laatu parempaa tai kustannukset matalampia verrattuna julkisen sektorin omaan tuotantoon.

”Ehdotettu valinnanvapausmalli luo kannustimia, jotka voivat johtaa tehottomuuteen, kuten kustannusten siirtoon yksityiseltä julkiselle sektorille”, neuvosto kertoi.

SIIHEN nähden, miten innokkaasti kokoomus on valinnanvapautta ajanut, sekin on aika huonosti pystynyt selittämään valinnanvapauden tarpeellisuutta.

Kokoomuksen markkinaliberaalein siipi, esimerkiksi kansanedustaja Elina Lepomäki, on päin vastoin kertonut sen johtavan täysin vääristyneeseen kilpailuun.

Markkinat keskittyvät hänen arvionsa mukaan muutaman suuren tuottajan ympärille, joilla on jatkossa kaikki valta. Pienillä tuottajilla ei ole valinnanvapausmallissa Lepomäen mukaan mitään jakoa.

Muitakin kriitikoita on. Jan Vapaavuori esimerkiksi on varoittanut, että kapitalisti on usein lainsäätäjää ovelampi ja juonikkaampi, joten valinnanvapauden toteuttaminen on erityisen vaativaa.

Välikysymyskeskustelussa tulee olemaankin mielenkiintoista nähdä, luikkivatko kokoomuksen kansanedustajat pois täysistunnosta ja jättävät keskustalaisen ministerin Annika Saarikon yksin opposition pommitukseen.

Tämä on ollut toimintamalli esimerkiksi silloin, kun oppositio ryöpytti hallitusta yksityisistä leikkauksista ja asiakasmaksuista. Saarikko on uskollinen hallituksen soturi ja pystyy kirkkain silmin puolustamaan valinnanvapautta, mutta voisi kokoomuskin vielä avata, mihin yrityksiä ja kilpailua tarvitaan.

ESPERI Caren tapaus ei suoranaisesti liity soten valinnanvapausmalliin, mutta se tuskin hillitsee oppositiota.

Sotessa kyse on siitä, että perusterveydenhoitoon – siis terveyskeskuksiin – tulee lisää tarjontaa, kun yksityiset voivat perustaa omia sote-keskuksiaan julkisten rinnalle. Hallitus haluaa siis ostaa yksityisiltä kapasiteettia, jotta suomalaiset pääsisivät entistä nopeammin vastaanotolle ennen kuin vaivat pahenevat.

Sen ohella kilpailua avataan myös asiakasseteleiden ja niin sanotun henkilökohtaisen budjetin kautta.

Sote-malli on armottoman monimutkainen siksi, että yritykset yritetään pitää julkisen sektorin hallinnassa ja renkeinä.

Kyse on siitä, uskooko oppositio ja uskommeko me suomalaiset esimerkiksi Esperi Caren esimerkin valossa, että tämä niskalenkki markkinavoimista onnistuu. Uskommeko me, että Esperi Care on yksittäistapaus, ”mätä omena”, kuten Saarikko luonnehti televisiouutisissa?

SINÄNSÄ hallituksen mallissa on myös paljon hyvää, erityisesti se, että vastuu sotesta siirtyy maakunnille.

Maakunnilla on ainakin teoreettisesti paremmat mahdollisuudet pitää yritykset kurissa kuin yksittäisellä kunnalla, joista monet ovat nyt ilmeisessä pakkoraossa päätyneet yhteistyöhön yritysten kanssa.

Mutta kuten tiedämme, syksyn 2015 poliittisen kompromissin takia toista ei tule ilman toista. Jos valinnanvapaus ei toteudu, ei tule maakuntiakaan.