sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Älä usko silmiäsi...

Tämä on erinomainen artikkeli - kertakaikkiaan...

Suora nettilainaus Halsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Älä usko silmiäsi
Professori Bengt Holmström kertoo Saska Saarikoskelle, miksi ei kannata luottaa siihen mitä näkee, ja miksi terve järki tuntuu usein olevan väärässä. Toimittajallakin on tarjota nobelistille sentään yksi ajatus.

Saska Saarikoski keskusteli Bengt Holmströmin kanssa tämän työhuoneessa MIT:ssa.
AJATTELE Kopernikusta”, sanoo professori Bengt Holmström yliopiston avarassa kulmahuoneessa, jonka ikkunasta aukeaa upea näköala Bostonia halkovan Charles Riverin yli.

”Koeta asettaa itsesi Kopernikuksen asemaan, kun hän tajuaa, että aurinko ei kierräkään maapalloa. Kopernikuksella oli valtavia vaikeuksia miettiessään, miten saada ihmiset ikinä uskomaan hänen teoriaansa.”

Bengt Holmström on ajatellut Kopernikusta paljon. Hänen mukaansa taloustiede on täynnä tilanteita, joissa asiat ovat juuri päinvastoin kuin miltä ne näyttävät.

EN ole varma, mistä Kopernikus tähän putkahti, mutta sellaista keskusteleminen Holmströmin kanssa on. Välillä ollaan tähtitaivaalla, heti perään syöksytään sienimetsään kantarelleja etsimään.

Professorin pää toimii nopeasti eikä suukaan ole hidas – ja hänellä on hauska tapa konkretisoida ajatuksiaan värikkäillä vertauksilla.

Se on kokeneen luennoitsijan tapa havainnollistaa asioita, jotka eivät aina ole aivan yksinkertaisia. Kuulija onkin kiitollinen siitä, että asiat tarjotaan kielikuvina eikä esimerkiksi niinä kaavoina, jotka täyttävät professorin työhuoneessa olevan tussitaulun.

Holmströmin tiedeura on kestänyt tasan 40 vuotta, sillä hän jätti väitöskirjansa Stanfordin yliopistoon vuonna 1978. Sen jälkeen hän on toiminut taloustieteen professorina ensin Yalen yliopistossa ja vuodesta 1994 alkaen Bostonin kupeessa toimivassa MIT:ssä, jota pidetään maailman johtavana teknillisenä korkeakouluna.

Miten saada ihmiset uskomaan tutkijaa eikä omia silmiään?
Holmström on tutkinut epäsymmetrisen informaation vaikutusta ihmisten toimintaan. Se tarkoittaa esimerkiksi neuvottelua, jossa yksi tietää enemmän kuin toinen. Holmströmmäisesti yksinkertaistaen voisi sanoa, että professori on kehittänyt teoriaa luulemisesta.

Ja hyvin onkin. Kaksi vuotta sitten Holmström sai yhdessä Oliver Hartin kanssa Ruotsin keskuspankin myöntämän taloustieteen palkinnon eli niin kutsutun talous-Nobelin.

Keskustelussa Holmström osoittaa monta tietoa luuloksi. Professori kutsuu tällaisia asioita ”Kopernikus-ongelmiksi”.

Kun tutkija törmää tällaiseen ongelmaan, hän on samassa tilanteessa kuin puolalainen tähtitieteilijä 1600-luvun alussa.

Miten saada ihmiset uskomaan tutkijaa eikä omia silmiään?

KUN saavuin komeaan kivirakennukseen, jonka uumenissa professorin työhuone sijaitsee, kysyin alaovella Bengt Holmströmiä.

”Holmstrom? Hän, joka sai juuri Nobelin?” tutkijan näköinen partamies kysyi.

”Yksi ja ainoa”, minä vastasin.

Mies katsoi minua pitkään.

Myöhemmin huomasin, että MIT:n tutkijat ovat saaneet 63 Nobelia. Suomeen Nobeleja on tullut laskutavasta riippuen neljä tai viisi.

”Olen miettinyt paljon, miksi niin on”, Holmström vastaa ihmettelyyni.

”Pohjoismaat edustavat korkeaa koulutasoa, mutta yliopistot ovat olleet katastrofaalisia, koska siellä lähdetään siitä, että yliopistossa saa olla vapaa.”

”Ajatellaan, että luovuus tulee vapaudesta. Se on se fundamentaalinen harhakäsitys. Luovuus syntyy haasteista, rajoituksista ja kysymyksistä.”

Luovuus ei synny vapaudesta vaan rajoituksista! Siinä taisi jo tulla keskustelumme ensimmäinen kopernikus.

HOLMSTRÖM kertoo ohjaavansa omia opiskelijoitaan hyvin tarkasti. Professori voi katsoa kahdessa minuutissa kännykästään, mitä kukin on viikon varrella tehnyt. Opiskelijat eivät pidä seurantaa valvontana vaan välittämisenä.

Vaatiminen on välittämistä! Siinä toinen kopernikus.

Holmströmin mukaan ohjaajan tehtävä on panna opiskelijalle silmälaput kuin hevoselle.

Bengt Holmström on tutkinut epäsymmetrisen informaation vaikutusta ihmisten toimintaan.

”Joskus sanotaan, että pitää ajatella laatikon ulkopuolella. Mutta ei laatikon ulkopuolellakaan voi ajatella ilman laatikkoa.”
”Tohtoriopiskelijoilla on paljon ideoita, he miettivät sitä, tätä ja tota. Sanon: valitse yksi niistä. Poistan heiltä oikeuden miettiä kaikkia muita asioita. Se on osoittautunut hyvin tehokkaaksi.”

Professori paljastaa pelaavansa tietokoneellaan sanapeli Scrabblea ”pitääkseen aivonsa toimintakunnossa”.

”Tyhjät kirjaimet ovat paljon hankalampia kuin valmiit kirjaimet, koska ne avaavat niin paljon eri vaihtoehtoja”, Holmström huomauttaa.

”Joskus sanotaan, että pitää ajatella laatikon ulkopuolella. Mutta ei laatikon ulkopuolellakaan voi ajatella ilman laatikkoa. Vain laatikko voi inspiroida menemään joskus myös sen laatikon ulkopuolelle.”

Ajatuslaatikosta Holmström siirtyy nopean assosiaation kautta vauvan laatikkoon. Sanoinko jo, että Holmströmiä on hauskaa kuunnella?

”Vauvakin pannaan kapaloihin tai pieneen laatikkoon, koska se tuntee itsensä fyysisesti turvattomaksi laajalla alustalla. Kun opit lisää taitoja, laatikkosi laajenee. Mestarit pystyvät tekemään itselleen oman laatikon. Heitä kutsutaan johtajiksi, eikä heitä ole hirveästi.”

YHDYSVALLOISSA yliopistot kilpailevat asiakkaista kuin tavaratalot. Se tarkoittaa hyvää opetusta, viihtyvyyttä, tieteellistä tasoa ja jopa työpaikan etsimistä opiskelijoille. MIT auttaa opiskelijoitaan pääsemään uralla eteenpäin, sillä epäonnistunut alumni on yliopistolle huonoa mainosta.

Mutta kun opiskelijoille antaa paljon, heiltä voi paljon myös vaatia.

”Sama sopimus kuin urheilussa: minä lupaan, että sinusta tulee hyvä, ja sinä lupaat tehdä, mitä minä pyydän. Et sano, että tänään ei huvita hiihtää. Teet enemmän kuin haluat, koska sinusta ei koskaan tule hyvää, jos sinua ei pakoteta ylittämään rajojasi.”

”Voin vaikka vannoa, että Sibelius-Akatemian Jorma Panula vaati aika paljon opiskelijoiltaan, eivätkä he protestoineet.”

Suomalaisen korvissa tuo kuulostaa juuri siltä amerikkalaisuudelta, joka puristaa elämästä mehut.

”Kyllä minä ymmärrän, että eurooppalaisten mielestä olisi kiva istua ja juoda punaviiniä ja katsoa Välimerta ja pohtia elämän tarkoitusta. Tykkään minäkin siitä.”

”Mutta vaikka amerikkalaiset olisivat eurooppalaisten silmissä liian aggressiivisia, niin samalla tavalla kiinalaisten mielestä amerikkalaiset ovat hitaita – ja Eurooppa toivottoman hidas.”

”Ei meillä ole varaa siihen, että nuoret alkavat 30-vuotiaina pikkuhiljaa valmistua.”
Holmström muistelee vierailuaan kiinalaisessa verkkokauppayrityksessä Alibabassa, jonka finanssiosaston työntekijöiden keski-ikä oli 26 vuotta – ja yli puolet heistä oli naisia.

”Ei meillä ole varaa siihen, että nuoret alkavat 30-vuotiaina pikkuhiljaa valmistua. Tätä yritetään puolustaa sillä, että heistä tulee elämäntaitoisia tai muuta, mutta kyllä tämä maapallo on tulossa vaiheeseen, jossa joutuu tekemään enemmän työtä, jotta saa ruokaa pöydälle.”

Kerron Holmströmille amerikkalaisista naapureistani, jotka viettävät vuodessa viikon kesälomaa ja tarkastavat silloinkin joka päivä työsähköpostinsa.

”That’s life. Eivät eurooppalaiset voi pysäyttää kelloa. Tutulla kantarellipaikalla käy nyt muitakin, ja joudut kilpailemaan niistä sienistä.”

EPÄSYMMETRISEN tiedon teoria auttaa Holmströmin mukaan ymmärtämään myös amerikkalaista nykypolitiikkaa. Presidentti Donald Trump on jatkuvalla twiittaamisellaan luonut illuusion suuresta avoimuudesta. Presidentti näyttää sanovan kaiken, mitä ajattelee, vaikkei sano juuri mitään.

Jos haluaa ymmärtää ihmistä, pitää tietää, keneltä hän odottaa aplodeja.
Professorin mielestä Trump tuntuu aidolta silloinkin, kun ei puhu totta, kun taas muut poliitikot tuntuvat teeskentelijöiltä, vaikka puhuisivat totta.

”Trumpin rehellinen epärehellisyys toimii paremmin kuin muiden poliitikkojen epärehelliseltä tuntuva rehellisyys”, Holmström arvioi.

Tämä taisi olla jo kolmas kopernikus.

Holmström on ajatellut Kopernikusta paljon.
Holmström lähtee siitä, että olemme kaikki ihmisiä elämän näyttämöllä. Jokainen näyttelee jollekin yleisölle: lapset vanhem­milleen, nuoret kavereilleen, työntekijät pomoilleen, toimittajat lukijoilleen ja tutkijat tiedeyhteisölle. Jos haluaa ymmärtää ihmistä, pitää tietää, keneltä hän odottaa aplodeja.

Poliitikolle esiintymisestä on tullut kokoaikaista. Se johtuu Holmströmin mukaan ennen kaikkea sosiaalisesta mediasta. Politiikasta on tullut professorin mielestä aivan liian läpinäkyvää. Se on vaarallista.

BENGT Holmström varoitti avoimuuden riskeistä jo viime kesänä Kultarannassa pidetyssä tasavallan presidentin seminaarissa. Nyt hän on asiasta vielä vakuuttuneempi.

”Miksi kaikkialla muualla kuin ehkä Kiinassa valitetaan nyt politiikasta? Ihmisten perushypoteesi on, että kentälle on tullut huonompia poliitikkoja, mutta sen voi sulkea lähes varmuudella pois. Jokin siis kannustaa poliitikkoja toimimaan eri tavalla kuin ennen. Siinä tullaan tähän nykyiseen läpinäkyvyyteen.”

Politiikasta on tullut läpinäkyvää, koska avoimuuden on uskottu lisäävän luottamusta politiikkaan. Mutta onkin käynyt juuri päinvastoin: luottamus poliitikkoihin on romahtanut. Sipilän hallitusta esimerkiksi piti huhtikuisessa kyselyssä hyvänä vain kuusi prosenttia vastaajista.

”Kansa on lähtenyt sille linjalle, että sen pitää saada nähdä enemmän ja päättää enemmän asioista. Uusi Harry Harkimon projekti on tästä hyvä esimerkki: pitää saada kansan ääni kuulumaan. Luullaan, että läpinäkyvyys on ratkaisu ongelmaan, mutta minä väitän, että se on osa ongelmaa.”

Holmströmin mukaan politiikan läpinäkyvyys on aina pelkkä illuusio. Kun asioita twiitataan tai vuodetaan julkisuuteen, ihmiset kuvittelevat näkevänsä todellisuuden, mutta oikeasti he kurkistelevat pikkuruisesta avaimenreiästä.

”Se kanava on hirveän ohut. Ihmiset eivät näe kontekstia eivätkä kokonaisuutta, mutta vaarana on, että he kuvittelevat tietävänsä kaiken tarvittavan.”

Tietämättömiä mutta vaativia äänestäjiä mielistelevä poliitikko ei tee välttämättä kaikkein parhaita päätöksiä – tai mitään.

Holmström vertaa tilannetta amerikkalaiseen lääkäriin, joka voi jättää vaikean leikkauksen tekemättä, jotta ei joudu vastuuseen hoitovirheestä.

”Sympatisoin hyvin paljon poliitikkoja. Se on kiittämätön tehtävä. Aika vähästä lentävät ihmiset nyt ulos viroistaan.”

Toinen läpinäkyvyyden ongelma on se, että se polarisoi politiikkaa palkitsemalla ehdottomuudesta ja rankaisemalla kompromisseista.

”Kompromissin tekeminen on ollut hirveän olennainen osa järkevää politiikan tekoa. Jos minä tykkään omenista ja sinä appelsiineista, voimme sopia, että sinä annat minulle omenia, jos minä annan sinulle appelsiineja. Taloustieteen mukaan se on ihan hyvä tapa.”

HOLMSTRÖMIN mielestä sote-uudistus on esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun monimutkaista uudistusta yritetään tehdä jatkuvassa julkisuuden valokeilassa.

”Se, että kansa seuraa koko ajan, kun makkaraa tehdään – ei siitä mitään tule. Pitäisi odottaa, että makkara on valmis, ja katsoa sitten, maistuuko se vai ei.”

Mutta eihän niin isoista asioista voi sopia salaa kabineteissa!

”Läpinäkyvyyttä pitää olla tarvittava määrä. Se on instrumentti. Sanotaan, että auringonvalo on paras basillien tappaja, mutta sillä on negatiivinenkin puolensa.”

”En usko, että näitä järjestelmiä on alkujaan tehty sellaisiksi kuin ne ovat, jotta pahat ihmiset saisivat tehdä salaa pahoja asioita.”

Kun valokeila ei koskaan sammu, poliitikkojen pitää näytellä koko ajan. Niinpä he näyttävät huonommilta ja epärehellisemmiltä kuin vanhoina hyvinä aikoina.

Mutta taas kerran silmät pettävät. Ihmiset vertaavat nykytilannetta menneisyyteen, jolloin tietoa oli tarjolla vähemmän. Esimerkiksi John F. Kennedyllä oli skandaalimainen yksityiselämä, mutta yleisö sai kuulla siitä vasta paljon myöhemmin.

”Se on klassinen ongelma. Samasta syystä ihmiset kuvittelevat, että rikollisuus on lisääntynyt, kun tilastointi on parantunut.” Moneskos kopernikus tämä oikein olikaan?

HOLMSTRÖM siis väittää, että liiallinen avoimuus tuottaa huonoa politiikkaa. Hän on asiasta niin varma, että on valmis kutsumaan sitä ”matemaattiseksi tosiasiaksi”.

Voisiko olla niin, että ulkoinen uhka sai ihmiset aiemmin hyväksymään politiikan takahuoneneuvottelut?
Kun katson tussitaululla olevia kaavoja, en tunne pienintäkään halua alkaa väitellä asiasta nobelistin kanssa, en, vaikka saan palkkani asioiden tuomisesta julkisuuteen.

Mutta ehkä tarkastelukulmaa voisi laajentaa? Avoimuuden ja suoran vaikuttamisen vaatimukset alkoivat voimistua kaikissa länsimaissa 1990-luvulla heti kylmän sodan päättymisen jälkeen. Voisiko olla niin, että ulkoinen uhka sai ihmiset aiemmin hyväksymään politiikan takahuoneneuvottelut? Ja jos niin on, voisiko Kiinan ja Venäjän uhka tuoda länsimaissakin uudestaan valtaan vahvempia johtajia? Sauli Niinistön suosioluvut saattaisivat kertoa sellaisesta.

Holmström kaivaa taskustaan ryppyisen paperipalan ja tekee siihen muistiinpanon pienellä käsialallaan. Kun hän avaa suunsa, käy ilmi, että hän on jo prosessoinut ehdotukseni osaksi yhtälöään.

”Tuo ajatuksenkulku, jonka toit esiin, on akateemisesti mielenkiintoinen. Asiat voivat mennä oikein väärästä syystä.”

Holmström päättelee, että karismaattiset johtajat voivat tosiaan olla yksi ulospääsy tilanteesta, jossa kansa kaipaa johtajuutta mutta on menettänyt uskonsa edustukselliseen demokratiaan.

”Kansa ei varmasti ajattele sitä näin syvällisesti, mutta se voi olla funktionaalisesti järkevää.”

”Niinistö on ottanut selvästi lujemman otteen presidenttiyteen, ja siitä on tullut merkittävämpi hänen aikanaan. Varsinkin suljettujen ovien takana hän on hyvin analyyttinen ja pohtiva henkilö.”

KUN Kopernikus kuoli vuonna 1543, hänen pääteoksensa oli juuri tullut painosta. Kului kuitenkin vielä monta sukupolvea ennen kuin ihmiset alkoivat uskoa, ettei aurinko nouse eikä laske vaan maapallo pyörii.

Kolme tuntia kestäneessä haastattelussa Holmström on hahmotellut oman poliittisen pyörimisliikkeensä: liika avoimuus tuottaa huonoa politiikkaa, huono politiikka lisää poliitikkojen arvostelua, ja poliitikkojen arvostelu saa ihmiset vaatimaan lisää avoimuutta.

Tätäkään Kopernikus-ongelmaa ei ole helppo ratkaista.

”Se on yksi läpinäkyvyyden ongelma: sitä on hyvin vaikea kääntää taaksepäin. Ajatellaan, että jos et kerro kaikkea, sinulla on jotain salattavaa. Ensimmäinen askel on kuitenkin diagnosoida asia oikein.”

”Usein se menee niin, että tulee diktaattori tai muuta, ja sen jälkeen lähdetään taas nollatasolta. Kyllä se jollain tavalla ratkeaa, mutta kysymys on siitä, ratkeaako se hyvällä tavalla vai voimanmittelytavalla.”

Jospa ihmiset lukevat tämän haastattelun ja päättävät parantaa tapansa?

”Niin, voi kysyä, onko tällaisesta haastattelusta jotain hyötyä. Se nähdään sitten.”

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Trump hämmensi perusteellisesti Britanniaa, eikä vanhaan kumppaniin voi enää luottaa...

Supertwiittaaja, populisti, narsisti, diilimies, valeuutisuhoaja, noitavainoremuaja ja niin -  Yhdysvaltain presidentti on totaaliarvaamaton poukkoilija. Saapa nähdä, mitä Suomessa tapahtuu, kun hän tapaa vertaisensa patologisen valehtelijan...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Ulkomaat    |   Lontoon-kirjeenvaihtajan kommentti

Trump hämmensi perusteellisesti Britanniaa, eikä vanhaan kumppaniin voi enää luottaa

Kukaan ei tiedä varmasti, mitä Yhdysvaltain johdolta voi odottaa seuraavaksi. Edes britit eivät ole turvassa arvaamattomuudelta, kirjoittaa HS:n Lontoon-kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä kommentissaan.

LONTOO

ENSIMMÄISET runsaat 24 tuntia presidentti Donald Trumpin Britannian-vierailua ovat takana, ja vieras on totisesti tehnyt lähtemättömän vaikutuksen.

Virallinen Britannia tuntui uskovan viimeiseen asti, 
että Britannian ja Yhdysvaltain erityissuhde kantaa, ja että Trump ei ole briteille yhtä Trump kuin muille.

TOIVE osoittautui turhaksi.

Trump antoi The Sun -sensaatiolehdelle yllätyshaastattelun, jossa hän arvosteli pääministeri Theresa Mayn pehmeää brexit-linjaa ja uhkasi vapaakauppasopimuksen menetyksellä. Trump kehui myös Mayn vastustajaa, maanantaina eronnutta ulkoministeriä Boris Johnsonia. Trumpin mielestä Johnson olisi hyvä pääministeri.

Voiko Mayta enemmän loukata?

Kyllä voi: Tieto haastattelusta tuli julkisuuteen torstai-iltana, eli juuri kun May emännöi juhlaillallisia Trumpin kunniaksi smokkiasuisen vierasjoukon edessä.

Perjantaina tiedotustilaisuudessa Trump oli kuitenkin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän ei ollut hämmentynyt, eikä hämillään, eikä pahoillaan. Hän jopa kehui Johnsonia uudelleen.

May seisoi vieressä ja kuunteli. Pääministeri ei juuri hymyillyt.

TOKI Trump kehui Britannian ja Yhdysvaltain erityissuhteen ”ylimmäksi erityistasoksi”. Myös Mayta hän ylisti monin laatusanoin.

Britannia saattoi vetää tästä kaikesta kuitenkin vain yhden johtopäätöksen: Suhde Yhdysvaltoihin on todellakin muuttunut, eikä vanhaan kumppaniin voi enää luottaa samalla tavalla kuin ennen.

Edes totutut korrektit ja vakiintuneet tavat puhua ja käyttäytyä eivät enää päde. Kukaan ei tiedä varmasti, mitä Yhdysvaltain johdolta voi odottaa seuraavaksi. Edes britit eivät ole turvassa arvaamattomuudelta.

ON Britannian kannalta traagista, että suhde Yhdysvaltoihin on ongelmallisempi kuin miesmuistiin juuri nyt, kun Britannia tekee eroa EU:sta. Se jättää Britannian ikävään välitilaan, jossa luotettavat kumppanit käyvät yhtäkkiä vähiin.

Se, että Trump arvostelee Saksaa toistuvasti kovin sanoin, ei ole Britannian etu. Manner-Eurooppa pysyy brittien naapurissa brexitistä huolimatta. Yhteistyötä Euroopassa tarvitaan edelleen, vaikka EU-maiden lukumäärä väheneekin ensi vuonna yhdellä. Tämän kaiken tietää myös May.

TRUMPIN pariskunta tapasi perjantaina kuningattaren. Sotilaat marssivat, ja Yhdysvaltain kansallislaulu soi. Näytelmä oli täydellinen.

Lontoon keskustassa rauhaisat mielenosoitukset jatkuivat pitkälle iltaan. Trumpit puolestaan jatkoivat matkaansa viikonlopuksi Skotlantiin.

Ulkoisilta puitteiltaan vierailu on ollut pitkälti aivan niin kuin mikä tahansa tärkeän kumppanimaan tärkeän päämiehen vierailua. Poikkeukselliseksi sen tekevät päävieraan lausunnot ja toiminta.

Briteiltä voi mennä aikansa, ennen kuin he toipuvat hämmennyksestä.

Ruotsin Haaparannalla tänään...

Olemme viimeksi käyneet Haaparannalla maanantaina 04.06.2018. Päätimme aamulla lähteä pistäytymään siellä.

Ajelimme todella upeassa kesäsäässä tällä kerralla jotakuinkin sallittua maksiminopeutta. Meitä kiireisimpiä ohittajia ei löytynyt kovinkaan monta...

Poikkeuksellisesti kävimme menomatkalla Torniossa vaatekaupassa.

Jälleen perinteinen ICA MAX- käynti tuttuine ostoksineen. Yksi jokakertainen pravuuriostos on ollut tähän saakka "kaksipistekasi" tumma janojuomaolut. Nyt sitä en ostanut, sillä se oli hyllystä loppunut. Asiaa kysäistyäni sain tiedon, että uuttaa tulee tunnin kuluttua, en jäänyt odottelemaan. Intouduin ostamaan kaksi sixpackiä uutta vaaleaa. 

Käväisimme myös Fjällräven erikoismyymälässä. Kyllä tavaraa on, mutta ei aivan prikulleen sitä, mitä olimme hakemassa. Täytyy katsella netistä...

Sitten Systembolaget ja muutama viinipullo. Tällä kerralla emme käyneet pikakäyntiä IKEA:ssa. 

Haaparannan Barents Centerin rakentaminen ei ole vieläkään käynnistynyt. 

Samat murheellisen näköiset betonipaalut olivat pystyssa kuin viimeksi käydessämme. Monttu oli täynnä vettä. Kaupparakennuksen, monitoimiareenan ja Haaparannan lukion rakentajaksi aikoinaan valittu rakennusliike on ainakin kertaalleen vaihtunut ja aikataulut paukkuvat edellen oikein kunnolla...

Ajelimme "vihreässä aallossa" suoraan moottoritielle.

Kromimalmirekat olivat liikenteessä niin kuin aina. Niin - todettakoon, että ajelimm takaisin poikkeuksellisesti sallittua maksiminopeutta. Ohittajia löytyi muutamia...


Mukava pistäytyminen taas kerran.




maanantai 9. heinäkuuta 2018

Selkäsaaressa eilen ja tänään...

Olemme käyneet viimeksi Selkäsaaressa torstaina 21.06.2018. Olimme päättäneet lähteä eilen eli sunnuntaiaamuna saareen, koska ilmat eivät juuri tästä parane.
Eilen oli helppo rantautua, vaikka vesi oli aika alhaalla, mutta leppoisa tuuli oli "oikeasta suunnasta".

Rantauduttumme romppeet taas ylös mäkeä vesikärryillä, istahtaminen hetken aikaa pihaterassilla ja hommat käyntiin. 

Haloin loputkin puupökäleet ns. Kiinankirveellä ja fiilistelin hiukan Fiskarssilla. Ladoimme yhdessä pilkotut puut ison kuusen alla olevaan puuvarastoon ja loput tulistelupaikan katoksen alle. 
Nyt ei tarvitse vähään aikaan polttopuiden kanssa murehtia, niitä on parin, kolmen vuoden tarpeeseen.

Kävin polttamassa rannan tulistelupaikalla risuja ja toin katiskat - Weke- ja Ahti-katiskan tontille puuvaraston taakse. Tuunaan niitä jossakin vaiheessa.

Lämmitimme saunan, söimme iltapalaa ja kyllä uni maistui. Vaimoni sanoi aamulla käyneensä yöllä ihailemassa auringonnousua ja ottaneensa valokuvia. Hienoja kuvia, vaikka kuulemma sitä upeinta hetkeä hän ei saanut ikuistettua...

Tänään aamupäivällä oli trimmerihommia ja pikkukivien siirtelyä. Päätimme iltapäivällä hiukan siistiä venettä, joka "katiskoinnin" jäljiltä oli hiukan nuhraantunut.

Söimme välipalana kotoa tuomiamme savustettuja ahvenia. On pakko todeta, että eipä kala voi - mielestäni - juuri paremmalta maisua...
Terassilla istuskellessamme totesimme, että nyt ei tällä kesälle ole mitään aivan pakollista tekemistä.

No lähestyvä marja-aika on asia erikseen.

Oli mukava, tälle kesälle ensimmäinen yön yli saaritapahtuma. Päätimme lähteä taas kotiin lepäämään...


lauantai 7. heinäkuuta 2018

Vipukirves - kyllä jos puita vielä enemmälti tarvitsen...

Kävipä hetki sitten mielessä, että vuosikymmenien aikana olen aika monta pöllinpätkää halkaissut.
Halkaisuvälineinä ovat olleet tavalliset kirveet ja kiilat. Käytössä ovat olleet myös ns. Kiinankirveet ja viime aikoina koneellinen halkomalaite.

Vipukirves - kyllä jos puita vielä enemmälti tarvitsen. Vipukirves on suomalainen, patentoitu keksintö...

Mainostekstiä:

LEVERAXE®-vipukirveen tehokkuus perustuu vipuavaan vääntövoimaan, jolloin halkaisuvoima on moninkertainen tavalliseen halkaisukirveeseen verrattuna. LEVERAXE®-vipukirvestä on turvallinen käyttää. Pitkä varsi antaa hyvän lyöntinopeuden sekä osumatarkkuuden ja vähentää riskiä osua jalkaan. Vipuvarren terä pysähtyy lähes aina halkaistavan puun päälle. Turvallisuutta lisää terän iskuvaimennin sekä turvakynsi. 

LEVERAXE® -vipukirveellä puiden halkominen on nopeaa, sillä puut halkeavat pääsääntöisesti ensimmäisellä lyönnillä eikä terä juutu kiinni puuhun.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Käsintiskausta - mahtavaa...

Tiskasin hetki sitten mahtavan ison tiskin - mahtavaa! Työssä ollessani ammatillisella sektorilla kerroin vuosittain oppilailleni, että pidän käsintiskauksesta - kyllä ja se on taivahan tosi.
Muistan hyvin oppilaitteni epäilevät ilmeet, joissa oli osittain havaittavissa eräänlaista sekoitusta epäuskosta ja/tai säälistä.
Saattoipa joku kysäistäkin:"Miksi ihmeessä tuo käsintiskaus on sinulle niin mieluinen?" 

Musitaakseni aina vastasin ja vastaan edelleenkin, että siinä näkee välittömästi työnsä tulokset.
Muun muassa opetustyössä sitä havaintoa ei ollut aina - ainakaan välittömästi - aistittavissa.

Muistaakseni sanoin myös, että yllättäkääpä joskus äitinne tai isänne sanomalla:"Saanko minä tällä kerralla tiskata?"

Olisi mukava näin jälkikäteen tietää, noudattiko monikaan toivomusohjettani ja toisaalta intoutuiko joku kukaties jatkossakin käsintiskauksesta.

Nykyisin kun tuo ekologisuus pursuaa joka tuutista ulos, olisi hyvä jos kansalais- ja/tai työväenopistoissa pidettäisiin pikakursseja käsintiskauksesta.

"Vai niin!" kuulen ainakin muutaman lukijan "tuskailevan"...

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Kesälomavieraita...

Viime viikolla meille saapui kesälomavieraita Etelä-Suomesta, tarkemmin Helsingin Vuosaaren Aurinkolahdesta - Timo, Lauri ja Anna.
Sanoin eilen heille - katseltuani säätiedotuksia - että vien teidät mielelläni merelle, lähivesille ajelemaan.
Hain hetki sitten Pikkupuolen varastosta ylimääräiset pelastusliivit esille varmuuden vuoksi, josko ehdottamani asia käytännössä tapahtuu.
Niin - kävin myös tonkaisemassa muutamia matoja tontinkulman matopellosta.

Minun on joka tapauksessa käväistävä katsomassa, kokemassa Ahti-katiska Kojukallion kupeessa... 

No hetki sitten käväisin vilkaisemassa Ahti-katiskan > ei mitään, ei kerta kaikkiaan mitään. Siirsin sen kaikesta huolimatta - vielä kerran - Lehmikiven karikon kupeeseen mutta...
Olin sammuttanut moottorin ja mitä ihmettä, sitä käynnistäessäni ei kuulunut mitään! Avasin takaistuintason ja huomasin, että akun plusnavassa oleva tuleva kiinnike oli halki, lohjennut...
Sain sen verran palaset kohdalleen, että onnistuin käynnistämään moottorin.
Hahtisaaressa otin vielä tilannekuvan ja ajelin City-Motoriin.


Näytin kuvaa myyjälle, joka totesi:"Onpahan tiukkaan kiristetty!" Ostin molemmat kiinnittimet, täytynee ensi tilassa väännellä paikoilleen...

No niin ja jatkoa edelliseen: Kävin parin tunnin fiilistelyajelun aivan lähivesillä Timon, Laurin ja Annan kanssa. 
Ilma oli mitä parhain ja veneitä paljon liikenteessä. Ajelimme sisäsataman rannan tuntumassa väylää pitkin ihaillen Lumilinna-alueen rakennuksia etäältä. 
Ajoimme Laitakarin ja Syväleton välistä ja käännyimme Laitakarin ja Juurakon välistä entiselle puunhinaus-/uittoväylälle, Käännyimme Kraaselin suuntaan, ajoimme sillan alitse Siikalahdelle ja käännyimme takaisin.
Anna esitti toivomuksen onkimisesta. Onneksi madot olivat mukana. Pysähdyimme Laitakarin kaupunginpuoleiseen päätyyn lähelle merimerkkiä rannan tuntumaan. Meillä oli kaksi pilkkiä ja yksi jigionki pyytämässä. 
Eivät olleet kalat liikkeellä. Pari pientä ahventa, jotka päästettiin kasvamaan. Pääsin taas toteamaan, että ilma oli aivan liian kaunis kalastamiseen.

Ajelimme takaisin Hahtisaareen osan matkaa lähes täysillä, mukavaa kyytiä ja mukava reissu kaiken kaikkiaan...

Kävimme Annan kanssa vapauttamassa madot takaisin matopeltoon. Sieltäpä niitä löytyy, jos on vielä onkimiskiinnostusta.





perjantai 29. kesäkuuta 2018

Kaidi Finlandin uudeksi toimitusjohtajaksi Olli-Pekka Viljakainen...

Minulta on usein - aivan viime aikoinakin - kysytty:"Toteutuuko Kaidin biojalostamo Kemin Ajokseen?"

"Kyllä toteutuu!" olen aina sanonut. Miksi? Siksi, että kaikki tähänastinen em. projektiin liittyvänä on edennyt myönteisesti. 

Ainoa särö, josta on viime aikoina kovastikin kirjoitettu, on Kaidiin liittyvät taloudelliset vaikeudet. Itse en aio lähteä pessimismin raiteille. Totta kai jos kaikesta huolimatta kyseinen hanke ei toteudu, olen erittäin pettynyt niin kuin varmaan pääosa kemiläisistä ja koko tämän talousalueen ihmisistä...

Suora nettilainauus Yle Kemi-sivuilta hiukan tuunattuna:

Kaidi Finlandin uudeksi toimitusjohtajaksi Olli-Pekka Viljakainen

Olli-Pekka Viljakainen seuraa tehtävänsä jättävää Carl Haglundia. Yhtiö ei ole vielä tehnyt lopullista investointipäätöstään Kemin biojalostamosta.
Kaidi Finland
Kaidin Kemin tontin ilmakuva.
Kaidin Biojalostamolle kaavailtu tontti Kemin Ajoksessa.Kaidi Finland
Kemiin biojalostamoa suunnittelevan Kaidi Finlandin uusi toimitusjohtaja on insinööri Olli-Pekka Viljakainen.
Viljakainen seuraa tehtävässä toimitusjohtajan paikkansa jättävää Carl Haglundia.
Viljakaisen on määrä aloittaa Kaidi Finlandin toimitusjohtajana 10. elokuuta.
Nyt kuin lainsäädäntö ja luvitus-asiat ovat tulleet tähän pisteeseen on luonnollinen ajankohta vaihtaa Kemin hankeen vetäjä. Hankeen seuraava vaihe on hyvin tekninen ja tähän Viljakainen tuo välttämätöntä osaamista, Haglund toteaa tiedotteessa.
Viljakainen osallistui myös Vapon ja Forest Btl:n hankkeisiin, kun yhtiöt suunnittelivat biojalostamon rakentamista Kemiin. Nämä hankkeet eivät kuitenkaan toteutuneet.
Kiinan johtaviin bioenergiatoimijoihin kuuluva Kaidi ilmoitti helmikuussa 2016 suunnittelevansa miljardiluokan biodieseljalostamon rakentamista Kemiin.
Kaidi on saanut ympäristö- ja vesitalousluvan Kemin biojalostamolle. Lopullista investointipäätöstä biojalostamon toteutumisesta ei kuitenkaan ole vielä tehty.

Filmi: Pelastakaa sotamies Ryan...

Katselin hetki sitten Suomen TV 4:n kautta alla olevan filmin. Olen katsonut sen aikaisemminkin, kertakaikkiaan upea, koskettava filmi...


Pätkä Wikipediatekstiä:


Pelastakaa sotamies Ryan

Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Pelastakaa sotamies Ryan
Saving Private Ryan
Saving Private Ryan poster.jpg
OhjaajaSteven Spielberg
KäsikirjoittajaRobert Rodat
Tuottaja
SäveltäjäJohn Williams
LeikkaajaMichael Kahn
Pääosat
Valmistustiedot
ValmistusmaaYhdysvaltain lippu Yhdysvallat
TuotantoyhtiöAmblin Entertainment
DreamWorks SKG
Paramount Pictures
Ensi-iltaKanadan lippu 24. heinäkuuta 1998
Suomen lippu 25. syyskuuta 1998
Kesto170 min
Alkuperäiskielienglanti
Budjetti70 000 000 $[1]
Tuotto481 840 909 $[1]
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie
Pelastakaa sotamies Ryan (engl. Saving Private Ryan) on vuonna 1998 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen sotaelokuva, joka sijoittuu toiseen maailmansotaan. Elokuvan on ohjannut Steven Spielberg, ja sen pääosissa näyttelevät Tom HanksTom SizemoreEdward BurnsBarry PepperAdam GoldbergJeremy DaviesVin DieselGiovanni Ribisi ja Matt Damon.
American Film Institute valitsi elokuvan vuonna 2007 sadan parhaan amerikkalaiselokuvan listalla sijalle 71.[2] Vuonna 2014 se arkistoitiin Yhdys­valtojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteetti­sesti, historialli­sesti tai kulttuuri­sesti merkittäviä amerikkalais­elokuvia.[3] The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4]