tiistai 12. kesäkuuta 2018

Katiskoilla tänään...

Soitin aamupäivällä kalakaverilleni, onko hänellä kiinnostusta ja mahdollisuutta lähteä käväisemään katiskoja kokemaan Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle. Kyllä oli, sovimme, että lähdemme rantaan klo 13.30.
Näin teimme ja ajelimme hiljalleen, lähes tyhjäkäynnillä Weke-katiskan luo. Tiesin edelliseltä päivältä, että siellä on ahvenenköriläitä, vonkaleita. Kyllä oli mutta...

Kuinkahan monta kertaa olen nostanut Weken vuosikymmenien aikana veneenkylkeen - oikein?
"Voi elläimen käsi!" olisi entinen opettajakollega todennut toimintaani. Jostain syystä ajatuksissani nostin katiskan nielu veneen laitaa vasten. No senhän tietää, miten siinä käy!
Juuri se komein=suurin ahven ehti molskahtaa takaisin mereen ennenkuin havahduin tilanteeseen...

Onneksi katiskassa oli muitakin ihan hyvän kokoisia ahvenia. Lisää saimme Ahti-katiskasta, joten kahdelle perhekunnalle saimme kyllä savustuskalat.

Saattaa olla, että viikon kiroilukiintiöni tuli em. hetkellä täyteen. Tietääpä ainakin, että merestä - tälläkin alueella - löytyy ihan hyvän kokoista ahventa. Jospa tuo veteen molskahtanut ahvenenköriläs, vonkale on seuraavalla kerralla kiinnostunut jigiongestani/-koukustani ja/tai pilkistäni...

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Tätä järjettömyyttää minä en ymmärrä...

Tätä järjettömyyttää minä en ymmärrä, en totta tosiaan, vaikka ymmärrän mielestäni erittäin hyvin alla mainitun artikkelin perustelut eri osapuolten näkemyksistä. Kuitenkin eikö kymmenien vuosien vihanpidolle löydy loppua?

Suora nettilainaus Yle-Uutiset sivuilta hiukan tuunattuna:

Gazan ja Israelin rajalla kuolee jatkuvasti mielenosoittajia – Tiesitkö tämän konfliktista?

Gazan levottomuuksia ruokkii epätoivo ja vakava humanitaarinen kriisi.
Gazan kaista
Mielenosoittaja Gazan puolella.
Gazalainen mielenosoittaja lähellä Israelin rajaa kesäkuun 2018 alussa.EPA
Tuhannet palestiinalaiset marssivat tänään perjantaina kohti Gazan ja Israelin erottavaa rajaa. Heitä vastassa on raskaasti aseistettuja israelilaissotilaita.
Jos tapahtumat etenevät kuten aiempina viikkoina, osa mielenosoittajista ei selviä hengissä. Israelin sotilaat ovat surmanneet maaliskuun lopussa alkaneissa mielenosoituksissa ainakin 115 mielenosoittajaa.
Yle selvitti, mistä Gazan väkivaltaisuuksissa on kyse.

Mitä Gazan ja Israelin rajalla on tapahtunut?

Gazan palestiinalaiset ovat järjestäneet koko kevään mielenosoituksia Israelin vastaisen raja-aidan edustalla. Mielenosoituksia järjestää joukko palestiinalaisjärjestöjä. Israelin mukaan mielenosoitusten takana on Gazaa hallitseva Hamas-järjestö.
Israel vartioi rajaa tarkasti. Se on määritellyt raja-aidan edustalle 500 metrin vyöhykkeen, jolle astuvat ihmiset ammutaan kysymyksiä kysymättä. Lisäksi Israelin asevoimat on ilmoittanut, että voi ampua mielenosoittajien joukosta Hamas-järjestöön kuuluvia yllyttäjiä.
Valtaosa mielenosoittajista on pysytellyt loitommalla rajasta. Osa on kuitenkin lähestynyt rajaa polttopulloja ja kiviä heitellen. Israel on vastannut kyynelkaasulla, kumiluodeilla ja ampumalla kohti mielenosoittajia.
Israel on surmannut yli sata mielenosoittajaa kevään aikana. Lisäksi noin 10 000 palestiinalaista on haavoittunut.
Israelin asevoimat ovat selvinneet tappioitta. Israelilaissiviileille on koitunut aineellista vahinkoa, kun mielenosoittajien Gazasta lähettämät palavat leijat ovat sytyttäneet peltoja tuleen.
YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Rupert Colville on kutsunut Israelin voimankäyttöä ylimitoitetuksi.

Kartta Gazan alueesesta.
Yle Uutisgrafiikka

Miksi juuri nyt on levottomuuksia?

Tänään perjantaina monissa arabimaissa ja Iranissa vietetään Israelia ja palestiinalaisalueiden miehitystä vastustavaa Jerusalem-päivää. Tämänpäiväiset mielenosoitukset ovat kuitenkin jatkumoa koko kevään ajan järjestetyille mielenosoituksille.
Niiden taustalla on historiallinen merkkipäivä. Toukokuun 14. päivänä tuli kuluneeksi 70 vuotta Israelin valtion perustamisesta. 
Holokaustista selvinneille juutalaisille Israelin valtio tarkoitti historiallisesti luvattua maata, jossa juutalaiset olivat turvassa vainolta.
Palestiinalaiset tuntevat vuoden 1948 tapahtumat nimellä al-Nakba eli katastrofi. Yli 700 000 palestiinalaista pakeni tai karkoitettiin vastaperustetun Israelin alueelta. Osa heistä päätyi Gazan kaistaleelle.
Nykyään Gazan noin 1,6 miljoonasta asukkaasta noin miljoona on YK:n rekisteröimiä pakolaisia.
Kevään mielenosoituksissa Gazan mielenosoittajat ovat marssineet rajalle ja vaatineet oikeutta palata sukujensa asuinalueille nykyiseen Israeliin.
Toukokuun vuosipäiväksi mielenosoittajat järjestivät symbolisen marssin kohti Jerusalemia, jota palestiinalaiset kaavailevat maansa pääkaupungiksi. Marssi pysähtyi rajalle, ja Israelin joukot surmasivat 60 palestiinalaista.
Palestiinalaisten katkeruutta on lisännyt se, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trump päätti siirtää maansa suurlähetystön Jerusalemiin ja järjestää sen avajaiset Israelin perustamispäivänä.

Kuva Gazasta.
Gazassa on paljon tuhoutuneita rakennuksia. Kaistaleella vallitsee humanitaarinen kriisi, sillä juomavedestä, ruoasta ja lääkkeistä on huutava pula.Mohammed Saber / EPA

Millaista Gazassa on elää?

Gazan levottomuuksia ruokkii epätoivo ja vakava humanitaarinen kriisi.
YK:n hätäaputoimiston mukaan(siirryt toiseen palveluun) Gazan vesivarannot ovat lopussa ja pohjavedet saastuneet. Huhtikuussa gazalaiset saivat sähköä keskimäärin neljän tunnin ajan päivässä. Myös lääkkeistä on jatkuvaa pulaa.
Gazan ikärakenne on nuori, mutta väestöä vaivaa massiivinen nuorisotyöttömyys: Maailmanpankin mukaan vain 41 prosenttia 15–29-vuotiaista harjoittaa jotakin elinkeinoa.
Taustalla on Israelin ja Egyptin asettama saarto, jonka takia Gazaa on kutsuttu maailman suurimmaksi avovankilaksi. Israelin joukot vetäytyivät yksipuolisesti Gazasta vuonna 2005 vuosikymmeniä jatkuneen suoran miehityksen jälkeen.
Israel on sulkenut kaistaleen maa- ja merirajat länessä, pohjoisessa ja idässä. Etelässä Egypti rajoittaa kulkua Rafahin raja-aseman kautta.

tulipalo
EPA

Mikä on Hamasin rooli?

Gaza on tiukasti islamistisen Hamas-järjestön hallinnassa. Israelin mukaan se on järjestänyt mielenosoitukset ja yllyttää mielenosoittajia väkivaltaan.
Palestiinalaiset ovat korostaneet, että mielenosoituksia on ollut järjestämässä useat tahot. On kuitenkin selvää, ettei mielenosoituksia voisi järjestää ilman Hamasin vahvaa tukea.
EU, Yhdysvallat ja Israel luokittelevat Hamasin terroristijärjestöksi. 
Radikaali järjestö nousi 2000-luvun palestiinalaisten kansannousun myötä etenkin kansallismielisten palestiinalaisten äänitorveksi.
Järjestön peruskirjassa vaadittiin viime vuoteen asti Israelin valtion tuhoamista, eikä Israel pidä poliittisia neuvotteluja Hamasin kanssa mahdollisina. Hamas ja Israel ovat ottaneet yhteen useasti 2000-luvulla.
Hamas on kuitenkin myös poliittinen puolue, joka nousi Gazassa valtaan demokraattisilla vaaleilla vuonna 2006.
Vuotta myöhemmin Hamas karkotti väkivaltaisesti kilpailevan palestiinalaisjärjestö Fatahin Gazasta. Viime vuodesta lähtien järjestöt ovat kuitenkin sovitelleet välejään.

Israelin turvallisuusjoukkojen sotilas USA:n konsulaatin edessä Jerusalemissa 13. toukokuuta.
Yhdysvaltain suurlähetystö siirrettiin Tel Avivista Jerusalemiin toukokuussa 2018. Kuva: Ahmad Gharabli / AFPAhmad Gharabli / AFP

Miten Israel perustelee voimankäyttöään?

Israel on syyttänyt väkivallasta Hamasia ja vetoaa oikeuteensa puolustaa rajojaan. Israelin mukaan sen voimankäyttö on oiketettua, koska mielenosoituksissa on kyse Israelin ja Hamasin välisestä aseellisesta konfliktista.
Pääministeri Benjamin Netanjahu kutsui torstaina mielenosoituksia väkivaltaisiksi hyökkäyksiksi Israeliin.
– He yrittävät murtautua raja-aidan läpi sieppaamaan ja murhaamaan israelilaisia, jotka asuvat sadan metrin päässä, Netanjahu sanoi yleisradioyhtiö BBC:n mukaan.(siirryt toiseen palveluun)
Netanjahun mukaan Israel pyrkii välttämään väkivaltaa ja kuolonuhreja. Israel on selittänyt siviilien surmia sillä, että Hamas käyttää mielenosoittajia ihmiskilpinä.
Israel on syyttänyt levottomuuksista myös Hamasia tukevaa Irania, joka pyrkii sen mukaan kasvattamaan alueen jännitteitä oman vallantavoittelunsa takia.
Artikkelia varten on haastateltu Ulkopoliittisen instituutin vanhempaa tutkijaa Olli Ruohomäkeä.
Lisää aiheesta:
Vain pieni tovi sähköä päivässä – gazalaiset joutuvat järjestämään arkensa sähkökriisin keskellä
Hamas luovutti Gazan rajat – Kovia kokeneet gazalaiset toivovat nyt helpotusta arkeensa
BBC Guide: Why are Israel and the Palestinians fighting over Gaza?(siirryt toiseen palveluun)
Vox: Everything you need to know about Israel-Palestine

Mielenkiintoinen Selkäsaaressakäynti tänään...

Päätimme käydä tänään maanantaina 11.06.2018 Selkäsaaressa. Hahtisaaresta lähtiessämme oli lähes tyventä.
Viimeksi kirjoitin:
Kyllä asia on niin, että Weke nostetaan seuraavalla kerralla rannalle paikattavaksi. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että Weke ei ole ollut iskussa.

Ajelimme Weken luo aikeissa viedä se tosiaan rantaan mutta...

Katiskassa oli kaksi tosi isoa ahvenenkörilästä, vonkaletta ja muutkaan eivät aivan sinttejä olleet. Päätimme takaisin tullessa kokea katiskat, koska saareen oli suunniteltu täysi ohjelma. Siihen ei sopinut kala-asiat.
Takaraivossani kävi mielessä ajatus, että päättikö Weke näyttää meille, että täältä pesee - mene ja tiedä. Weke jäi veteen toistaiseksi...

Rantauduttumme romppeet ylös mäkeä vesikärryillä, istahtaminen hetken aikaa pihaterassilla ja hommat käyntiin. En edes kehtaa luotella, mitä kaikkea teimme työrupeaman aikana, mutta olimme molemmat tyytyväisiä aikaansaannoksiimme.

Tuuli oli voimistunut ja pois lähtiessämme mietimme, että kannattaako tuonne edes lähteä. 

Meidän kannalta pahin mahdollinen tuulensuunta eli luoteen ja pohjoisen suunnasta ja lisäksi vedenpinta alhaalla. Kaiken lisäksi kolme vuotta sitten ruoppauttamamme väylä on "mulinut" > hiekkapohja on jotakuinkin tasainen, aaltojen muokkaama.
Lähdimme yrittämään. 
Niinhän siinä kävi, että vastatuuleen ei kerta kaikkiian jaksanut soutaa korkealaitaista, tuulta ottavaa venettä. Hyppäsin veteen venettä taluttamaan/vetämään ja vaimoni avusti airolla työntämällä. Vedin venettä niin kauas, että uskalsi koneen käynnistää. Sitä ennen olin vienyt ankkurin etäälle veneestä veteen, onneksi se kovasta aallokosta huolimatta piti. 
Veneeseen nousu kumisaappaat täynnä vettä ja vaatteet yli polvenkorkeudelta märkänä olikin temppu sinäänsä. Toisella yrittämällä se onnistui. Ensimmäinen päätyi siihen, että olin vyötäröä myöten vedessä. Muuten veden lämpötila näytti olleen +15 astetta Celsiusta.

Ei tehnyt mieli enää lähteä katiskoita kokemaan. 

Kotiin tultuamme katselin uteliaisuuttani sääennusteita, niissä tuulen voimakkuus on taatusti alakanttiin. Tosin puuskissa mainitaan olleen 10 m/s, minusta enemmän...

Olemme kokeneet em. tyyppisen tilanteen aikaisemminkin, silloin kastuimme molemmat. Nyt päätimme, että tämän päivän tyyppisillä tuulilla emme yritä lähteä saaresta liikkeelle, jos ei ole aivan kertakaikkinen pakko...

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Pyykkö, Pyykkönen ja Pyykönen sukuseura ry. ...


Sain eilen alla olevan sukuseuran kirjeen ja pankkisiirtolomakkeen. Olen ollut jäsenenä muutaman vuoden. Asia erityisesti tänä vuonna kiinnostaa, sillä sukuseuran sukutapaaminen on Ristijärvellä. Kyseinen paikkakunta mainitaan meidänkin sukuhaaran alkutaipaleella.
Olemme pohdiskelleet jopa pistäytymistä - ensimmäistä kertaa - sukutapaamisessa 22.07.2018 Ristijärvellä...

Pyykkö, Pyykkönen ja Pyykönen sukuseura ry


Kainuun Pyykköset

Pyykkösten ensimmäinen tunnettu asuinpaikka on Oulujärven etelärannalla oleva Koutaniemi ja siellä Toukanlampi. Saman niminen saari on Oulujärvessä. Samassa kohden on vieläkin talo kartassa nimeltä Pyykkölä ja vieressä lampi nimeltä Pyykkölänlampi. Täällä löytyy 1600-luvun kartoista useita Pyykkölöitä. Samat talot löytyvät veroluetteloista. Kirjoitustapa vain vaihtelee alkuaikoina kirjoittajan ja käsialan mukaan.
Kainuun Pyykköset voivat mahdollisesti olla kahden veljeksen jälkeläisiä.  Paavon ja  Matin, Paavo Paavonp.Pyykön s. n. 1550 poikia.
Mitään kirjallista todistetta ei ole löytynyt sille että Matti olisi Utajärven Ahmakselta. Mutta Dna tiedot todentavat sen että tällä sukuhaaralla on yhteinen esi-isä Ahmaksen Paavo Pyykön. s. n. 1520 haaran kanssa. Kainuun haaraan kuuluu dnatutkimuksen mukaan Juuan Esko Pyykönjälkeläiset, joka voi olla sama kuin alla Mattsin perheessä mainittu Eerik.
Kainuun Pyykkösiä tutkii Eero Pyykkönen, hän on tutkinut Pyykkösiä etenkin Paltamon, Puolangan, Ristijärven ja Suomussalmen osalta. Jos haluat tarkistaa löytyykö tietosi häneltä, tai haluat tietoa esivanhemmistasi, saat hänen yhteystietonsa: kpyykko(at)gmail.com. Alla olevat tiedot ovat peräisin Veli Holapalta.
Eeron saamien tietojen mukaan (mm. tutkijat Jorma Keränen ja Kimmo Kemppainen) nimi Pyykkönen on muodoltaan itäsuomalainen, mutta Savossa se oli 1500-luvulla harvinainen. Vain Pellosniemellä ja vuosisadan lopulla Tavinsalmella sitä esiintyy.

Pistäytyminen Kemin Selkäsaaressa tänään...

Päätimme käydä tänään lauantaina 09.06.2018 Selkäsaaressa. Hahtisaaressa totesimme, että monet muutkin ovat veneilemässä, sillä autoja oli laiturien kupeessa aika paljon.

Rantauduttumme romppeet ylös mäkeä vesikärryillä, istahtaminen hetken aikaa pihaterassilla ja aloin valmistautua puiden halkomiseen. 
Tuttua hommaa - asia hoitui hyvin Fiskarsilla ja järeällä Kiinankirveellä/halkomakirveellä. Halkomistahti oli lähes stahanivilainen, joten päätin jättää hiukan halottavaa seuraavaankin kertaan.
Vaimoni teki maastolenkin ja laittoi hiukan purtavaa. Pois lähtiessämme suunnittelimme jo seuraavan käynnin askareita, vaikka työleiriä emme aio perustaakaan saareen...

Kävimme tulomatkalla vilkaisemassa katiskat. Kyllä asia on niin, että Weke nostetaan seuraavalla kerralla rannalle paikattavaksi. Ahti-katiskassa oli paljon pientä ahventa, ne "kipattiin" takaisin mereen.

Voi olla, että alan poisoppia tai ainakin vähentää "katiskahulluttelua" ja keskittyä kesäpilkkimiseen ja jigiongintaan - sitäkin vain silloin tällöin...


perjantai 8. kesäkuuta 2018

Onkimisharjoittelu tänään...

Kaivoin aamulla toistakymmentä matoa tontin kulmalta ns. matopellosta. Olin päättänyt lähteä toteuttamaan pienimuotoisen onkimisharjoittelun. Puoleltapäivin ajoin autolla Hahtisaareen ja edelleen veneellä suoraan keskelle ei mitään Selkäsaaren pohjoispäätyyn. 
Hiukan sivuun Kojukallion suunnasta Ajokseen suuntaan kulkevalta väylältä. 

Oli mukavan tuntuinen luoteesta puhaltava tuuli ja aurinkokin välillä pilkahteli. Myöhemmin tuuli oli hiukan puuskittaista ja siirtyi lännen puolelle. Onneksi tällä kerralla vaatetukseni oli riittävä.

Ankkuri veteen ja aloitin onkimisharjoittelun. Yksi pilkki ja kaksi jigionkea veteen. Otin tavoitteeksi ainoastaan saada jokaisella pyyntivälineellä vähintään yhden kalan. Kyllähän kala söi, mutta pieniä olivat, ainoastaan yksi savustuskokoinen ahven, senkin päästin loppujen lopuksi takaisin mereen. Yksi lokki oli aiemmin saapunut seuraamaan onkimisharjoitteluani.

Tavoite toteutui. Jokaisella pyyntivälineellä tuli vähintään yksi kala, vaihdoin jigionkia, sillä kohot olivat liian suuria ja aallokossa oli vaikea havaita pikkukalojen "nypläystä". "Kesäterässä" ovat vielä minun onkimistaitoni. 
Muun muassa pilkin osalta "salamannopea veto" oli täysin hakusessa. Toisaalta minulla ei ollut tuttua "tappamisen meininki"-henkeä. Miksi? Siksi, että pakastimessa on katiska-ahventa ihan nokko...

Jähti näytti tulevan Laitakarin suunnasta sisäsatamaan moottovoimin vastatuuleen.

Valmistauduin lähtöön. En viitsinyt edes katiskoita kokea tällä kerralla. Käväisin uteliaisuuttani katsomassa Kojukallion ohi menevän väylän kupeessa sinisen Lohi-nimisen laivan touhuja. Jotain väylämerkkeihin liittyvää siinä taisi olla työn alla...

Selkäsaaren pohjoisrantaan rantautuminen helpottuu, vedenpinta on hiukan noussut - hyvä niin.

Mukava merelläkäynti, maltoin olla vain parisen tuntia, koska madot loppuivat.




torstai 7. kesäkuuta 2018

On tämä kummaa aikaa - kertakaikkiaan...

On tämä kummaa aikaa! Kyllä! Tavallisista "normisuomalaisista" saa mediassa jauhaa mitä tahansa. Jauhaa täyttä paskaa, panetella eikä siihen puutu kukaan, mutta...

Auta armias jos joku erehtyy sanomaan oman mielipiteensä, henkilökohtaisen näkemyksensä mm. homoista, lesboista, sukupuolineutraalista avioliitosta, jne. niin johan alkaa tapahtua. 
Media kuohuu ja on täynnä herkkähipiäisiä maailmanparantajia, kaikenymmärtäväisiä haihattelijoita, joiden vaikutuksesta kohta organisaatiot säikähtyneinä toitottavat: " Tämä ei kuulu meidän arvoihimme!" 

Lähinnä viime aikoina on kohistu lööpeissä ulkoministerin ja erään kesätapahtuman johtoon valitun henkilön kannanotoista.
Niihin liittyvänä mm. Kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsänen kertoo asettuvansa tukemaan kohujen keskellä olleita henkilöitä.
– Eikö Suomessa ole tilaa kristilliselle vakaumukselle ihmisen elämän arvosta ja miehen ja naisen välisestä avioliitosta? Rohkaisen kristittyjä entistä vahvemmin käyttämään perustuslakiin pohjautuvaa sananvapauttaan ja oikeuttaan vakaumukseen. Vaikeneminen vain kaventaa tilaa uskonnonvapaudelta.

Edelliseen liittyen luin, että eduskunta-avustaja Janne Kaisanlahti toteaa: Ahtaaksi käy kristittyjen elämä tässä maassa. Sananvapaus ja omantunnonvapaus kuuluvat kaikille. 

Keskustelu velloo mm. Facebook-foorumilla aika intensiivisesti.

Mistä tässä on loppujen lopuksi kysymys? Rahasta! Ainakin tässä kesätapahtumaprosessissa, joka on jossakin Porin suunnassa...

Ja omantotuudenpuhuja on saanut kenkää ehtimättä tehdä päivääkään työtä valintaansa liittyneessä organisaatiossa, koska raha=kesätapahtumien lipputulot ajavat ohi kaiken, siis raha ratkaisee... 

Näin se menee:

”Kohut ovat arsenikkia maineikkaille brändeille”


Yritysten kyky tehdä tulosta on yhä useammin riippuvainen siitä, saavatko ne osakseen huomiota ja siitä, millaista mainetta ne itselleen rakentavat.



Tekniikka&Talous-lehti > erinomainen, kyllä ei kahta sanaa...

Minulle on tullut vanhasta tottumuksesta Tekniikka&Talous-lehti, vaikka olen ollut eläkkeellä jo kymmenisen vuotta. Toisin sanoen maksan erään ammatillisaatteellisen, opetusalan yhdistyksen eläkeläisjäsenmaksun lähinnä em. lehden vuoksi.

Tekniikka&Talous-lehti on erinomainen lehti, kyllä, ei kahta sanaa.

Olen tänään käynyt läpi, selaillut aika nivastan kyseistä lehteä ja ottanut keskiaukeaman Supergraafi-sivut talteen. Näin olen menetellyt vuosikausia. Tavoitteeni on jossakin vaiheessa käydä Supergraafi-sivut läpi vielä kertaalleen "ajatuksen kanssa"... 

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Upeantehokas Selkäsaaressakäynti tänään...


Olin jo keväällä käynyt sähköpostiviestintää entisen oppilaani ja talkoomieheni Särkelän Mikon kanssa Selkäsaaressa käynnistä ahventen kutuaikaan.
Samalla oli tavoitteena sahata vähän puita polttopuumittaan. Sain Mikolta taannoin viestin, että lähdetään pistämään puille kyytiä. 
Se tapahtui tänään keskiviikkona 06.06.2018. Mikko tuli Antti-poikansa kanssa Hahtisaareen klo 9 pinnassa.

Lähdimme ajelemaan virallisia väyliä pitkin. Koujukallion kohdalla totesimme, että vesi oli matalalla ja tuuli navakan puoleista. Rantaa kohti käännyttyämme totesimme uuden pienen hiekkapankin syntyneen kuin tyhjästä. Jouduimme jättämään veneen kaus rannasta ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Kahlasimme rantaan...

Mökille päästyämme sahausoperaatio eteni järjestyksessä seuraavasti: Ensin kaksi noin kolmen metrin kuivunutta, paksua kuusipölliä sahattiin 30 cm pätkiksi, sitten tulistelupaikan neljä istumapölliä lyhennettiin, yksi pieni kuusi  ja pari pientä koivua kaadettiin ja karsittiin. Ne sahattiin  myös  polttopuumittaan. 
Läheisyydessä kulku-uralle kolmisen vuotta sitten kaatunut kuusi katkottiin aluksi vesikärryllä kuljetettavaan mittaan. Kuusipöllit kärrättiin tulistelupaikan läheisyyteen ja katkottiin polttopuumittaan.

Mikko hoiti metsurihommat todeten pikku paussin jälkeen: "Lähtäänpä taas ulkoiluttamaan sahaa!"
Antti tutki lähimaastoa ottaen valokuvia ja Tuula hoiti ruokapuolen.
Kävin Mikon ja Antin kanssa kivirakalla, pirunpellolla, josta vanhan hyppyrimäen kohdalta laskeuduimme alas talviselle latu-uralle ja sieltä takaisin mökille.

Ruokailtuamme aloimme tehdä lähtöä. Ähelsimme porukalla veneen ajokelpoiseen vesisyvyyteen.
Kävimme katiskat kokemassa. Wekessä oli yksi savustukokoinen ahven, Ahti-katiskassa useitakin ja ihan hyvän kokoinen hauki. Pienet ahvenet päästettiin takaisin mereen. Muutaman läheisyyteen ilmestynyt lokki onnistui nappaamaan...
Olimme sopineet, että vieraamme ottavat tarvitsemansa kalat, joten Mikolle tuli perkattavaa.

Hahtisaareen saavuttuamme totesimme yhdestä suusta: "Olipa mukava reissu!"

Polttopuun pilkkomista riittää joksikin aikaa, se on hyvä se, sitten on hyvää/kuivaa polttopuuta ainakin kahden-kolmen vuoden tarpeiksi...





tiistai 5. kesäkuuta 2018

Kuuntelin ja katselin räppäripopparia hetki sitten netistä...

Teen aina silloin tällöin jotain sellaista, jota en ole aikaisemmin tehnyt. Silloin kun on havillista aikaa. 
Tänään päätin kuunneella ja katsella räppäripopparia, joka on muutaman vuoden aikana ollut julkisuuden valokeilassa monella eri tavalla.
Hän esiintyi ulkoilmakonsertissa, joka liittyi YleXPop-juttuun ja jossa paikalla oli pääasiassa nuorta tyttöyleisöä. Heitä oli varmaan tuhansia. 
Artisti sai hyvin yleisön mukaansa demonstaatioesityksin ja huudoin: Kädet, kädet, kädet! Pitkän konsertin aikana lavalla kävi kaksi muutakin artistia, jotka olivat minulle täysin tuntemattomia.
Konsertti huipentui pääartistin tatuoidun ylävartalon paljastukseen, värikäs kesäpaita sai väistyä sivurooliin.
Ihan mielenkiintoinen konsertti, jonka tunnustan aistineeni vain pieninä pätkinä.

Kieltämättä muutaman pätkän kuunneltuani ja katseltuani tuli mieleen vaimoni kanssa käynti Prahassa ja nimenomaan pistäytyminen kuuluisassa Reduta Jazz Club`issa. Suunnilleen neljännen biisin jälkeen totesin vaimolleni:"Minulla alkaa tulla tunne, että he soittavat samaa kappaletta." 
Siirryimme lähellä olevaan baariin nauttimaan toisen oluen, jonka hinta oli murto-osa edellisen tilan vastaavasta.

Niin - tämänpäiväiseen musiikkiesitykseen palatakseni: Ilmeisesti artistin pääsanoma oli sanoissa, nimenomaan nuorille suunnatuissa sanoissa. Niitä minunkin pitäisi syventyä kuuntelemaan/lukemaan, jotta pääsisin paremmin sisään asiaan...

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Sananparsia/elämänviisauksia...

"Minkä voit tehdä tänäänälä jätä sitä huomiseksi." kansan karttuisassa suussa todetaan. Siinä on ainakin ripaus elämänviisautta. Olen kirjoittanut aikaisemminkin, että viime vuosina itse olen noudattanut em. sanonnan filosofiaa - yhä enenevässä määrin. 
Jopa niin voimakkaasti, että se itsestäkin välistä tuntuu lähes (hätävarjelun)liiottelulta. Elettävä elämä on jatkuvaa priorisointia. 
Toivottavasti itselläni pysyy aina kirkkaana, kristallisoituneena jatkossakin mielessä, että me emme voi tehdä kuin yhden asian kerrallaan. Tehtävät asiat ovat ja pysyvät jonossa, vaikka muuta aina silloin tällöin kuulen väitettävän...

Tyypillinen esimerkki oli tänään maanantaina. Kävin aikaisin aamulla viemässä veneeseen Hahtisaareen kaksi viiden litran kanisteria bensiiniä keskiviikon saarireissua varten - varmuuden vuoksi.

Olimme päättäneet lähteä huomenna tiistaina Haaparannalle. Kotiin tultuani leikkasin ensimmästä kertaa tontin reunoilta nurmikkoa. Vaimoni antoi kerrostalossa asuvalle naapurille kukantaimia istutettaviksi.
Päätin keittää kahvit. Siinä samalla iski päähän ajatus, että voisimme oikeastaan lähteä kahvittelun jälkeen Haaparannalle. Kerroin asiasta vaimolleni, hän hysäksyi ajatuksen ja niin lähdimme.

Oli hyvä, että lähdimme, sillä huominen päivä "säästyi" moniin muihin toimiin, joita mökkiläisillä kyllä riittää. 
Jatkamme ruohonleikkuuta myös trimmerillä. Saattaapa olla, että uteliaisuuttani käväisen vilkaisemassa, onko katiskoissa uudessa paikassa kovan tuulen jälkeen yhtään ahventa jäljellä, jne. ...

Välitä ainoastaan asioista, joihin voit vaikuttaa ja unohda muiden odotukset: näin toimii maailmalla supersuosioon noussut ”ihmisten konmaritus”

Niinpä - itse olen alla olevan artikkelin luettuani ja tarkemmin ajateltuna - viis veisannut pääsääntöisesti koko tähanastisen elämäni. Ehkä sen vuoksi elämäni - ainakin omasta mielestäni  - on ollut ja on edelleenkin aika lailla yksinkertaista ja helppoa, kukaties monien mielestä yksioikoista/tylsää...  

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Elämä
Välitä ainoastaan asioista, joihin voit vaikuttaa ja unohda muiden odotukset: näin toimii maailmalla supersuosioon noussut ”ihmisten konmaritus”

Kaukaisen sukulaisen häät tai ikävä työtehtävä saattavat viedä energiaa, aikaa ja rahaa. Pahimmillaan ärsytyskynnys nousee ja asia tekisi mieli jättää huomiotta. Mutta voiko niin tehdä?







TEKISIKÖ mieli jättää kaverin kalliit polttarit väliin, skipata kaukana järjestettävät häät tai vähät välittää kaukaisen sukulaisen rippijuhlista?

Uutuuskirja Viis veisaamisen mullistava taika (Art House) kehottaa jättämään turhat huolenaiheet. Maailmalla huippusuosittu kirja on nyt suomennettu.

Teoksen tehnyt Sarah Knight kirjoittaa, kuinka ”lakkaat tuhlaamasta aikaa, jota sinulla ei ole, ihmisten kanssa, joista et pidä, asioihin, joita et halua tehdä”.

Knightin mukaan viis veisaamisen tarkoituksena on vapauttaa energiaa asioihin, joilla on todella merkitystä sekä säästää aikaa ja rahaa. Lopulta viis veisaamisen on tarkoitus johtaa omia arvoja vastaavaan elämään, Knight kirjoittaa.
MUTTA onko se niin yksinkertaista? Voiko sukulaisen häät jättää väliin, vai katkooko se ihmissuhteita? Loukkaako päätös tai käytös muita?

Knight kokeili viis veisaamista omassa elämässään: hän jätti osallistumatta tilaisuuksiin, jotka eivät tuntuneet mukavilta ja lakkasi tekemästä asioita, jotka eivät tuottaneet iloa.

”Pikkuhiljaa minulla alkoi olla parempi ja vähemmän kuormittunut olo. Olin rauhallisempi. Löin luurin korvaan puhelinmyyjille, kieltäydyin viikonloppureissusta, jonne oli tulossa mukaan taaperoikäisiä, lakkasin katsomasta True Detectiven kakkoskautta heti ensimmäisen jakson jälkeen.”

”Erota toisten ihmisten mielipiteet heidän tunteistaan.”
MEILLÄ kaikilla on elämässämme velvollisuuksia ja asioita, joita emme välttämättä haluaisi tehdä. Ne voivat aiheuttaa stressiä ja huolta, jotka vievät energiaa asioilta, joihin todella haluaisimme käyttää voimavarojamme.

Knightin mukaan asiaan on yksinkertaiselta tuntuva ratkaisu:

1. Knight kehottaa ensin päättämään, mistä huolenaiheista todella piittaat.

Huolenaiheet kannattaa jaotella sen mukaan, aiheuttavatko ne ärsytystä vai tuovatko ne iloa.

Esimerkiksi loman suunnitteleminen voi tuntua raskaalta, mutta tuo lopulta iloa. Lomasään murehtiminen etukäteen sen sijaan tuo vain ärsytystä. Samoin se, jos mietit jo etukäteen, loukkaantuuko tätisi, jos et osallistukaan suvun kesäjuhlille.

”Tärkeintä on muistaa, että sinun kannattaa välittää ainoastaan niistä asioista, joihin voit vaikuttaa, eikä ensinnäkään niistä joihin et voi vaikuttaa”, Knight kirjoittaa.

2. Kun olet päättänyt, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä, voit vähät välittää muista asioista, Knight kirjoittaa. 

KYSE on siis priorisoinnista: siitä, mikä todella on merkityksellistä eikä lisää stressiä. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan olla ilkeä muille tai loukata ympärillä olevien ihmisten tunteita.

”Jos se vaikuttaa myös muihin, sinun on ihan ensimmäiseksi viis veisattava siitä mitä toiset ihmiset ajattelevat – vasta sen jälkeen voit toden teolla viis veisata käsillä olevasta asiasta. Jotta tämä onnistuisi, erota toisten ihmisten mielipiteet heidän tunteistaan”, Knight sanoo.

TÄSSÄ ristiriita usein piileekin, sanoo psykologi Satu Kaski:

Ihmisillä on tarve ottaa huomioon muiden mielipiteet ja ne vaikuttavat usein päätöksiimme – halusimme tai emme.

”Ihminen on yhteisöllinen eläin, joka toivoo olevansa pidetty ja hyväksytty yhteisössään. On inhimillistä, että miettii mitä muut sanovat teoistaan tai sanomisistaan”, Kaski sanoo.

Meillä on Suomessa tapana ottaa muiden mielipiteet vahvasti huomioon, Kaski sanoo.

”Vaikka yksilöä korostava kulttuuri onkin nostanut päätään, olemme lähtöisin hyvin yhteisöllisestä kulttuurista. Asioista, velvollisuuksista ja muiden mielipiteistä viis veisaaminen voi siksi olla vaikeaa”, Kaski huomauttaa.

”Huolehdimme liian usein asioista vailla minkäänlaista kaukokatseisuutta. Pysähdy. Laskelmoi.”
USEIN eniten harmitusta aiheuttavat tilaisuudet ja asiat, jotka nielevät sekä aikaamme, energiaamme että rahaamme.

Knight kehottaa miettimään tarkkaan, kannattaako suostua menoihin, jotka siintävät kaukana tulevaisuudessa. Syyskuussa vietettävät mökkitalkoot saattavat nyt kuulostaa asialta, joka kyllä hoituu kädenkäänteessä. Syksyllä talkoot saattavat tuntua uhraukselta, joka vie viikonlopun, bensarahat ja nostaa ärsytyskynnystä.

”Huolehdimme liian usein asioista vailla minkäänlaista kaukokatseisuutta. Pysähdy. Laskelmoi. Ja mieti tarkkaan, ennen kuin vastaat myöntävästi mihinkään”, Knight ohjeistaa.

Knight kehottaakin tarkkailemaan ärsytysbudjettia: Minkä arvoinen kyseinen asia on? Onko sinulla varaa olla piittaamatta kyseessä olevasta asiasta?

Jos jo nyt tunnistat, että mökkiviikonloppu tuo todennäköisesti enemmän stressiä kuin iloa, kieltäydy kohteliaasti.

Knightin mukaan viis veisaamista ei tarvitse pyydellä anteeksi, kun kieltäytymisen ilmoittaa kohteliaasti.

Sen jälkeen on viis veisattava reaktioista, joita mahdollinen kieltäytyminen aiheuttaa.

AINA se ei kuitenkaan ole niin helppoa, Kaski sanoo. Kieltäytyminen voi herättää erilaisia tuntemuksia, kuten syyllisyyttä tai ahdistusta. Tunteet voivat olla hyvinkin voimakkaita.

”Syyllisyys on tunne siinä missä mikä tahansa muukin tunne. Se herää usein, kun kokee tehneensä jotakin väärää. Silloin voi peilata, kuinka ’väärin’ oikeasti toimi ja onko syyllisyyden tunteminen todella aiheellista”, Kaski sanoo.

Hankalista ja itselle haitallisista velvollisuuksista voi kieltäytyä jämäkästi ja ilman suurempia selittelyitä, Kaski sanoo.

”Se voi tuntua radikaaliltakin vedolta, mutta joskus irrottautuminen vaatii sitä. Se on myös terveen itsekästä”, Kaski sanoo.

Totaalinen piittaamattomuus voi pahimmillaan loukata ja katkoa ihmissuhteita.
Kaski muistuttaa kuitenkin, että teoilla on myös seurauksia.

”Teoilla ei ole vain pelkkiä syitä, niillä on myös seurauksia. Seuraamuksena voikin olla, ettei sukulainen tai ystävä saavukaan juhliisi, jos olet aiemmin kieltäytynyt heidän juhlistaan,” Kaski sanoo.

TOTAALINEN piittaamattomuus voi pahimmillaan loukata ja katkoa ihmissuhteita. Knight toteaa, ettei se ole viis veisaamisen tarkoitus.

Knightin mukaan kyse on lopulta itsensä ja omien rajojen tunnistamisesta. Kun tiedät, mistä pidät, osaat myös erottaa, haluatko välittää käsillä olevasta asiasta tai ongelmasta.

”Pääset lopulta rytmiin, jossa sinun ei tarvitse arvuutella omia mielipiteitäsi – ja se taas huomattavasti vähentää päätöksentekoon tuhraantuvaa aikaa ja ahdistusta. Epäröinti (ja ahdistus) merkitsee aina turhia ärsytyksen aiheita.”

TURHISTA huolenaiheista viis veisaavat ihmiset eivät ole joustamattomia tai hankalia, vaan huolettomia ja voimaantuneita, Knight kirjoittaa.

Omat rajansa tunnistavia ihmisiä pidetäänkin usein positiivisina ja reiluina, lifecoach Heidi Alamikkelä totesi aiemmin Helsingin Sanomille.

”Heihin suhtaudutaan hyvin. Heillä on tahtotila ja hyvä asenne. On positiivista asettaa omia rajoja ja tällaisten ihmisten kanssa on kiva olla. Tulee tunne, että heillä hommat on hallussa”, Alamikkelä sanoi.

Myös Kaski kehottaa pitämään omat rajansa itselle tärkeissä asioissa.

”On hienoa, jos ihminen uskaltaa elää oman näköistään elämään, kunhan ei tietoisesti loukkaa toista”, Kaski sanoo.