torstai 29. maaliskuuta 2018

Putin ulkoistaa Syyrian sodan ja jääkiekon...

Hmmmmm - niinpä - näin se vaan on...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Mielipide    |   Kolumni

Putin ulkoistaa Syyrian sodan ja jääkiekon

Venäjällä on uskottavuusongelma, kun Vladimir Putin käyttää sodassa ja jääkiekossa lähipiirinsä rahoittamia bulvaaneja.



VENÄJÄN kansainvälistä toimintaa arvioidaan tällä viikolla hermo­myrkkykriisin valossa. Länsimaiden johtajat ovat tulleet laajalla rintamalla vakuuttuneiksi, että Venäjän hallitus on vastuussa Britanniaan luovutetun venäläisen kaksois­agentin ja hänen tyttärensä myrkyttämisestä hermo­myrkyllä.

Venäjällä on vakava uskottavuusongelma, kun se kiistää osuutensa myrkytyksiin. 
Ongelmaa voi valottaa esimerkeillä siitä, miten Venäjä muuten toimii.

Venäjän presidentti Vladimir Putin käyttää toiminnassaan bulvaaneja. 
Muiden kirjoittajien tavoin olen aiemmin kutsunut järjestelyä eräänlaiseksi feodalismiksi. Lähipiirille jaetaan arvokkaita läänityksiä, joista korvauksena he tekevät palveluja ruhtinaalle. Jos tuottaa pettymyksen, menettää läänityksen.

ESIMERKKEINÄ tästä toimintamallista käyvät jääkiekkosarja KHL, jossa helsinkiläinen Jokerit pelaa, ja Syyrian sota. Aloitetaan sodasta.

Putin oli jo pariin otteeseen ilmoittanut Venäjän vetäytyneen Syyriasta, kun helmikuun alkupuolella jopa 200 venäläistä sotilasta kuoli epäonnistuneessa hyökkäyksessä Yhdysvaltojen tukemia syyrialaisia kapinallisia vastaan.

Venäjä ei protestoinut, vaikka sen sotilaita kuoli Yhdysvaltojen vasta­iskussa, mutta maa myönsi lopulta, että ehkä viisi ”omasta aloitteestaan” Syy­riaan sotaan mennyttä venäläistä oli kuollut.

Itsenäisten venäläisten tiedotusvälineiden mukaan sotilaat kuuluivat yksityisarmeijaan nimeltä Wagner, joka on osallistunut myös sotaan Ukrainassa ja joutunut siitä Yhdysvaltojen pakotelistalle.

YHTEISTÄ Wagnerilla ja Jokereilla on rahoitusmalli.

Wagnerin rahoittaja on ”Putinin kokkina” tunnettu pietarilainen liikemies Jevgeni Prigožin.

Jokereiden rahoittajia ovat olleet Putinin lähipiiriläiset Gennadi Timtšenko ja Rotenbergin perheen jäsenet, joista osalla on Timtšenkon tavoin Suomen ja Venäjän kansalaisuus. Erikoisuus Jokereiden kohdalla on seuran suurin omistaja ja kokoomuksen kansanedustaja Harry Harkimo, jonka seuran miljoonatappioita maksetaan Putinin lähipiiristä.

Rahoitusvastuun jakaminen Putinin linnanherroille sekä KHL:ssä että Syyrian ja Ukrainan sodissa ovat keinoja käyttää valtaa ja kiistää Putinin oma rooli.

Torjuakseni etukäteen kimmastuneita Jokereiden faneja myönnän, että Jokerit pelaa ihan oikeaa jääkiekkoa. Ja Syyriassakin käydään ihan oikeaa sotaa.

Kirjoittaja on HS:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimittaja.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Kemin Selkäsaaressa tänään...

Kävin edellisen kerran Selkäsaaressa maanantaina 19.03.2018 kalakaverini kanssa.

Käväisin tänään keskiviikkona 28.03.2018 yksin saaressa ajatuksena mökin itäterassin lumenluonnit.
Hiihtelin alkumatkan sisäsatamasta tehtyjä latuja pitkin, jonka jälkeen oikaisin taas kerran moottorikelkkauria pitkin saaren pohjoisrantaan.

Ennen rantaan saapumista vastaani tuli minulle tuntematon kemiläispariskunta, sanoivat tulevansa majalta saaren länsipuolen kautta. Tuli puheeksi saaren lähitulevaisuus. En malttanut olla kehumatta kaavoitettuja, hyväpuustoisia ja edullisia mökkitontteja.

"Saareen pitäisi saada sähkö ja vesijohto." sanoi mieshenkilö. "Ihmiset vaativat valot ja suihkut." hän lisäsi. 
Kerroin, että meillä on uusi mökki saaren pohjoispäässä ja että ollaan tultu hyvin toimeen ilman em. "ylellisyyksiä". Tosin suunnitelmissa on ollut aurinkopaneleitten asennus.
"Pengertien rakentamisen yhteydessä sähköt, vesijohdot ja viemärit olisi helppo toteuttaa." totesin omana näkemyksenäni. 
Se tuntui olevan heille "myrkkyä", sillä he ajavat purjeveneellä Kojukallion ohi kulkevalla väylällä kesäisin Ruotsin suuntaan. Emme alkaneet vääntää kättä asiasta enempää. Taisinpa todeta, että Selkäsaareen pääsee tulevaisuudessa kävelemällä, toki siihen menee vielä jonkin aikaa. Sitä emme ole näkemässä...

Rantaan tultuani otin sukset jalasta ja jatkoin rinteeseen moottorikelkkauraa/entisiä jälkiä pitkin. 
Mökin ympäristössä oli hiihdelty. Terassille päästyäni huomasin tuolinjalan alla Kemin kaupungin infoa. 

Tekninen palvelukeskus
"Olemme tehneet tontillanne kartoitusmittauksia. Tästä ei aiheudu Teille toimenpiteitä." 
Kemin kaupunki
Maankäyttö- ja mittaustoimi

Saattaa olla, että kaupungintalolla käydessäni käväisen kysäisemässä kartoitusmittausten tarkoituksen...

Terassilla totesin Sports Trackerin tiedot: Matka Haukkarin Kainuunkadun kotiportilta mökin terassille 5,21 km, käytetty aika18 min 24 sekuntia, jne. ...

Mökin sisälle tupaan päästyäni vähensin hiukan vaatetusta ja menin itäterassille makuukamarin kautta.
Lunta oli "napaa myöten" ja pöytien/tuolin päällä vielä enemmänkin. Ensimmäisen rupeaman aikana otin kolmasosan puhtaaksi lumesta. Sain pikkupöydän ja tuolin esiin. Siinä oli mukava kevätauringon paisteessa nauttia ensimmäiset itäterassimurukahvit.

Kahvit juotuani loin loput lumet itäterassilta. 

Mutta kyllä oli hiljaista. Ainoastaan Ruutinsaaresta kuului uuden rivitalorakentamisen työn ääniä, niitä oli mukava kuunneella.

Tulin takaisin lähes samaa reittiä. Ilma oli erinomainen! Väkeä oli kohtuullisesti liikkeellä! Ihan mukava pikakäynti taas kerran.

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Vihkiraamattu ja virsikirja...

Otin talteen edemenneen veljeni kirjahyllystä hänen vihkiraamattunsa ja virsikirjan. Hän ja hänen kihlattunsa menivät naimisiin vanhoilla päivillään.
Olin aikaisemmin löytänyt hänen tekstinsä, joka liittyi hänen vaimonsa kuolemaan Länsi-Pohjan Keskussairaalassa. Ilmeisesti viimeisenä elinpäivänä hänen vaimonsa oli jo "muissa maailmoissa". Vaikea sairaus otti armottomasti omansa...
Veljeni oli usean liuskan kirjoituksessaan kuvannut seikkaperäisesti vaimonsa viimeistä elinpäivää ja omia tuntojaan. 
Muun muassa varsinaisen kuoleman hetken hän mielestäni on kuvannut hyvin lohdullisesti toivoen vielä tapaamista myöhäisemmässä vaiheessa, Ne hetken ovat olleet viime viikkoina käsillä. 
Kyseinen vihkiraamattu - täydennettynä veljeni kuolinpäivällä - on tallella kirjahyllyssäni ja em. kirjoitusliuskat sen välissä. Minne lie vielä joutuvatkaan... 

Place du Tertre...

Pätkä Wikipediatekstiä:

Place du Tertre


Katutaiteilijoiden kojuja Place du Tertrellä.
Place du Tertre on aukio Pariisin Montmartren kaupunginosassa. Sen yhteydessä on paljon kahviloita ja ravintoloita, ja se on Montmartren turismin keskus. Aukio sijaitsee Montmartren kukkulan laella, Pariisin korkeimmalla maastonkohdalla, vain parin korttelin päässä Sacré-Coeur-kirkosta. Nimi Tertre tarkoittaa kumpua. Place du Tertre tunnetaan sitä kansoittavista turisteja palvelevista katutaiteilijoista, kuten muotokuvapiirtäjistä ja varjokuvien leikkaajista. Myös monet 1800- ja 1900-luvun maailmankuulut taiteilijat ovat asuneet aukion läheisyydessä. Aukiolla on nykyään 149 katutaiteilijoille varattua yhden neliömetrin suuruista työskentelypaikkaa.
Place du Tertre on entisen Montmartren kylän pääaukio. Se avattiin jo vuonna 1635. Aikanaan itsenäisen Montmartren kunnan ensimmäinen kaupungintalo rakennettiin vuonna 1790 aukion laidalle. Aukion varrella toimi myös vuonna 1920 perustettu ”Montmartren vapaa taiteilijakommuuni”.
Niin - miksi yllä olevan lainasin netistä?
Siksi, että haltuuni joutui öljyvärimaalaus, jonka takana lukee Place du Tertre. Taulun maalaajan yritän selvittää.
Toisaalta asia kiinnostaa, koska olen vaimoni kanssa käynyt muutaman kerran Pariisissa.
Tavoitteena on vielä vastedeskin siellä käydä, sillä niin paljon on jäänyt sieltä näkemättä.


Dokumenttiprojekti: Uhrit 1918 ...


Katselin alla olevan dokumenttiprojektin elokuvan. Tuli murheellinen, oikeastaan erittäin ahdistava, paha olo.
Kyllä 100 vuotta sitten tapahtui kiistattomia ylilyöntejä. Niistä olisi vältytty, jos vihantunteille - puolin ja toisin - olisi annettu edes hiukan aikaa tasaantua.
Hyvä asia on sentään se, että em. tyyppisistä erittäin traumaattisista asioista on viimeinkin osattu/uskallettu puhua. Toivottavasti niitä ei kuitenkaan jauheta seuraavaa 100-vuotiskautta...


Dokumenttiprojekti: Uhrit 1918 

  • 52 min
  • 5 kk 20 pv
  • 24766 katselua
Vuoden 1918 sisällissodan aikana ja sen jälkeen teloitettiin tuhansia suomalaisia. Elokuva kertoo tästä kauhun ja terrorin ajasta kahden sodan uhrin, teloittajan ja teloitetun kautta. O: Seppo Rustanius T: Illume Oy

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Pistäytyminen Bukowskis-sivuilla, huutokaupassa...

Pätkä mainostekstiä nettisivuilta:

Bukowskis - Arvotaidetta ja designia

Bukowskis on tarjonnut pian 150 vuoden ajan korkealaatuisia huutokauppoja myyjille ja ostajille ympäri maailman. Vastaamme kasvaneeseen kiinnostukseen taidetta, designia ja antiikkia kohtaan pätevillä asiantuntijoilla ja erinomaisella kokoelmalla – ja lisäksi uusilla palveluilla, jotka räätälöidään asiakkaiden tarpeiden ja toiveiden mukaan. Perinteisten huutokauppojen ohella Bukowskis tarjoaa myös suosittuja verkkohuutokauppoja, kokonainen koti -konseptin sekä erilaisia palveluita arviointiin ja räätälöityyn kaupankäyntiin.
_____________________________________________________________

Olen pistäytynyt silloin tällöin uteliaisuuttani Bukowskis-vasarahuutokauppa ja online(verkkohuutokauppa)-sivuilla...
Onhan siellä tavaraa tarjolla ja hintahaarukka on laaja: Sadoista euroista, tuhansiin, kymmeniintuhansiin jopa satoihintuhansiin euroihin.
Erityisesti kiinnostukseni kohteena on ollut kuvataide.
Sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä. Muun muassa maalausten kauneus ja hintataso eivät välttämättä korreloi keskenään. Teoksen tekijän nimi näyttää olevan hinnanmäärityksessä/-määräytymisessä olennaisessa roolissa...

Suomalaisautoilijat näpräävät ratissa verkkopankkia, WhatsAppia, Tinderiä ja pelaavat jopa Pokémon Go -peliä...

Olen kirjoittanut aikanaan useaankin kertaan autoilevista superjonglööreistä. Siihen maailman aikaan kirjoitin mm. autoilijoista, jotka autoa ajaessaan näpräävät mm. radion, kasettisoittimen, tupakansytyttimen ja kännykän kanssa. Tällaisia havaintoja itsekin tein aikanaan. 

Nyt näemmä touhutaan uusia asioita. 

Itselläni on täysi työ keskittyä ajamiseen autolla, jossa on leveät tuulilasin sivupalkit varsinkin talviaikaan, kun lumipenkat risteyksissä ovat korkeita. 

Näitä nykyajan jonglöörejä olen havainnut tuleva vastaan tämän tästä...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna: 

Suomalaisautoilijat näpräävät ratissa verkkopankkia, WhatsAppia, Tinderiä ja pelaavat jopa Pokémon Go -peliä

Älypuhelimia käytetään liikenteessä piittaamatta liikenneolosuhteista, paljastaa Jyväskylän yliopiston tuore tutkimus.
Autoilijat
Suomalaiset näpräävät ratin takana jopa Tinderiä.
Suomalaiset näpräävät ratin takana jopa Tinderiä.Naomi Woods
Kognitiotieteen tutkijoiden tutkimuksen mukaan älypuhelinsovelluksia käytetään eniten kaupunkialueella, jossa autoileminen vaatisi kuljettajalta jalankulkijoiden ja risteysten vuoksi eniten tarkkaavaisuutta. Maanteillä sovelluksia käytettiin harvemmin, mutta käyttö kesti kauemmin kerrallaan.
Tutkimuksessa seurattiin 12 viikkoa vapaaehtoisia suomalaisia, jotka autoilevat runsaasti ja käyttävät älypuhelinta säännöllisesti. Tutkimukseen osallistui 30 autoilijaa vuonna 2016. Tutkijatohtori Tuomo Kujalan mukaan tutkimustulokset ovat suuntaa antavia ja tuloksia ei voi yleistää.

Jopa 481 kosketusta ruutuun tunnissa

Tutkimuksen mukaan autoilijat koskettivat älypuhelimensa ruutua keskimäärin 41 kertaa tunnissa. Määrä vaihteli merkittävästi autoilijoiden välillä: enimmillään kuljettaja koski puhelimeensa 481 kertaa tunnissa.
Tutkimuksessa autoilijat käyttivät useimmin puhelimensa yhteystietosovellusta. Toiseksi eniten käytettiin WhatsAppia ja kolmanneksi eniten puhelimen musiikkisovellusta.
WhatsApp-viestisovellusta käytettäessä tehdään moninkertaisesti kosketuksia näyttöön.
TUOMO KUJALA
Suosituimmista sovelluksista WhatsApp-sovelluksen yksittäinen käyttö kesti selvästi pisimpään ja sisälsi eniten kosketuksia.
– Puhelimen käyttäminen on aina riski liikenteessä, mutta myös sillä on väliä, mitä sovellusta käyttää, ja miten. Esimerkiksi navigaattorisovellukset on suunniteltu usein niin, että ne vaativat käyttäjältä vain vähän kosketuksia puhelimeen. Sen sijaan vaikkapa WhatsApp-viestisovellusta käytettäessä tehdään moninkertaisesti kosketuksia näyttöön, sanoo tutkimusta johtanut tutkijatohtori Tuomo Kujala Jyväskylän yliopistosta.

Tinderiä seurataan kaikilla ajonopeuksilla

Näiden lisäksi autoilijat käyttivät ratissa muun muassa Facebookia, Instagramia, sähköpostia, Netflixiä, Tinderiä, verkkopankkia ja puhelimen kamerasovellusta.
Muutamat koehenkilöt pelasivat ratissa myös puhelimen kameraa käyttävää Pokémon Go -peliä. Pelaajat käyttivät Pokémon Go -sovellusta poikkeuksellisen intensiivisesti: yksi käyttökerta kesti keskimäärin yli kaksi ja puoli minuuttia. Peli julkaistiin tutkimuksen aikaan, mikä saattaa selittää sen suosiota. Pokémon Go -sovellusta lukuun ottamatta sovelluksia käytettiin lähes kaikilla ajonopeuksilla.
Jyväskylän yliopiston tutkimus on ensimmäinen, jossa on seurattu autoilijoiden älypuhelinsovellusten käyttöä todellisessa liikenteessä. Aiempien tutkimusten mukaan älypuhelinten näprääminen ratissa on yleistä, mutta aiemmin ei ole tutkittu, mihin ja miten autoilijat puhelimiaan käyttävät.
Kuljettajia tarkkailtiin laitteistolla, joka seurasi kuljettajan puhelimen näytön painalluksia ja tallensi auton sijainnin puhelimen käytön aikana. Seurantalaitteiston kehitti jyväskyläläinen ohjelmistoyritys Ficonic Solutions Ltd.
Juttua täydennetään tukijakommenteilla myöhemmin.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Mielenkiintoinen uni, oikeastaan etiäinen...

Kerroin vaimolleni aamukahvia juodessamme edellisen yön uneni: Olimme perustamassa Kemin ammattikoulun opettajayhdistyksen lentopallojaostolle säätiötä. Unessankin hiukan ihmettelin, mitä sillä on loppujen lopuksi merkitystä, mutta perustetaan nyt sitten, josko sille jotain käyttöä lähitulevaisuudessa löytyy...

Unessa tuli elävästi esiin paljon edesmenneitä opettajakollegoita ja joitakin vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissa olevia.

Aamukahvin jälkeen siirsin päärakennuksen vaatehuoneesta tauluja Pikkupuolen varastoon. 
Kuinka ollakaan viimeisenä putkahti esiin Kemin ammattikoulun aikanaan käytössä ollut niin sanottu "nappulataulu", jonka monta vuosikymmentä sitten pelastin lähes roskalavalta. Niitä oli aikanaan kaksi.
Mikä ihmeen nappulataulu? Se oli taulu, johon ammattikoulun jokainen osasto, opintolinjat ja opettajat merkittiin eri värisin nuppineuloin. 
Se oli siis lukujärjestyspohja. Siitä näki "yhdellä silmäyksellä" koko ammattikoulun lukujärjestykset. 
Pelastamani nappulataulu on sikäli merkittävä, että sen jälkeen siirryttiin tietokoneaikaan. Kyseisessä taulussa on jo siihen liittyviä A4-liitteitä.

On aivan pakko mainita, että edesmennyt apulaisrehtori Toivo Tapio oli ekspertti nappulataulun käytössä. Hän joutui sovittelemaan opettejien toiveita ja vaatimuksiakin, mielestäni hän onnistui siinä erinomaisesti.
Niin - Topi - oli myös kantavia voimia Kemin ammattikoulun opettajayhdistyksen lentopallojaostossa, jolle unessani olimme perustamassa säätiötä...

Sosiaalisen median pimeä puoli näyttäytyi jo 30 vuotta sitten...

Varsin asiallisia ja järkeviä näkemyksiä. Kuitenkin kaikki, suhtautuminen/reagoiminen some-maailmaan, on jokaisesta itsestään kiinni - onneksi...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Mielipide    |   Kolumni

Sosiaalisen median pimeä puoli näyttäytyi jo 30 vuotta sitten

Sosiaalinen media vaikuttaa ajatteluumme ja käyttäytymiseemme enemmän kuin todennäköisesti haluaisimme myöntää.



TIETO­KONEEN monitorille alkoi ilmestyä keskustelu­ketju tietokone­peleistä. Joidenkin nimettömien viestien sävy hätkähdytti koululaista. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt yhtä paljon kiroilua ja muiden silmitöntä haukkumista yksittäisiin virkkeisiin tiivistettynä.

Elettiin 1980-luvun puoliväliä. Olin hankkinut modeemin. Sillä saattoi yhdistää kaksi kotitietokonetta toisiinsa lankapuhelinlinjaa pitkin. Vastaanottajan koneessa oli ohjelmisto, jonka avulla saattoi esimerkiksi lukea muiden viestejä tai ”imuroida” ohjelmia omaan koneeseensa. Yhden megatavun lataamiseen olisi kulunut 7,5 tuntia.

Puhelinnumeroita näihin alkeel­lisiin palvelimiin löytyi tietokone­lehtien sivuilta. Bokseihin pääsi kerrallaan vain yksi käyttäjä puhelinlinjaa kohden.

SOSIAALISEN MEDIAN ja verkon keskusteluryhmien sittemmin tutuksi tullut pimeä puoli oli siis jo näkyvissä kolmekymmentä vuotta sitten. Digitaalinen viestintä tapahtui kuitenkin tuolloin vielä suljetussa ympäristössä.
Julkinen puhe oli säädellympää ja se perustui kunkin ajan käytösnormeihin. Kiroilua, uhkailua tai julmaa haukkumista oli julkisesti näkyvillä vähemmän.

Pienemmissä piireissä toki viis veisattiin häveliäisyydestä. Puhe oli varmasti yhtä rankkaa kuin nykyisin sosiaalisessa mediassa. Keskustelut jäivät silti yksityisen alueelle.

KAIKKI MUUTTUI. Onko digitaalisen viestinnän vallankumous kirous vai onni – siitä voi kiistellä loputtomiin. Muutokset ovat näkökulmasta riippuen sekä myönteisiä että kielteisiä.

Yksi johtopäätös näyttää jo nyt ilmeiseltä. Sosiaalinen media vai­kuttaa ajatteluumme ja käyttäyty­miseemme enemmän kuin toden­näköisesti haluaisimme myöntää. 

Somessa vietetyn ajan käyttöä on helppoa arvioida itse. Sen sijaan on vaikeampaa havaita teknologian vaikutuksia esimerkiksi oman maailmankuvansa rakentumiseen.

OMA LUKUNSA ovat suorat vaikut­tamisyritykset. Paljastukset Cam­bridge Analytica -yhtiön toiminnasta ovat herättäneet jälleen tarpeellisen keskustelun siitä, kuinka paljon esimerkiksi Facebookin käyttäjien ajattelua voidaan ohjailla kerätyn käyttäytymistiedon avulla.

Arviot vaihtelevat laidasta laitaan. Paljastukset ovat tärkeitä, koska ne havahduttavat ymmärtämään kerättävän tiedon määrää ja laatua.

ANALOGISESSA maailmassa kasvaneena toivoisi välillä, että sosiaalisen median saisi kytkettyä halunsa mukaan päälle tai pois. Somea ei kuitenkaan pääse pakoon.

Vaikka yksilö pysyttelisi alustojen ulkopuolella, valtaosa ympärillä olevista ihmisistä hahmottaa maailmaa yhä enemmän sosiaalisen median luomien todellisuuksien kautta. Nämä todellisuudet, eräänlaiset prismat, ovat hyvin erilaisia eri ihmisille. Kuplien sisällä voi olla yhä pienempiä kuplia. Toiselle isoina näyttäytyvät ”somemyrskyt” ovat toiselle näkymättömiä.

JUURI tästä syystä sosiaalisen me­dian kautta avautuvia näkymiä on lähes mahdotonta hahmottaa kokonaisuutena. Sen sijaan, että haki­simme yhtenäistä kuvaa, olisi olennaisempaa ymmärtää, miten nämä erilaiset todellisuudet vaikuttavat yksilöiden ja ryhmien keskinäisiin suhteisiin ja siten koko yhteis­kuntaan.

Eriytyvätkö ihmisten maailmat yhä enemmän toisistaan? Ruokkiiko sosiaalinen media meissä lyhytjänteisyyttä tai narsismia? Onko sosiaalisen median dynamiikassa mustavalkoisuutta tai naivismia edistäviä mekanismeja?

Onko olemassa riski, että oman päämme sisällä tapahtuvat muutokset ovatkin lopulta nakertamassa yhteiskuntaa koossa pitäviä ominaisuuksia – esimerkiksi kykyä kuunnella eriäviä mielipiteitä tai malttia perehtyä syvemmin asioihin?

Harva myöntää tätä omalta kohdaltaan, mutta moni saattaa nähdä eläviä esimerkkejä ympärillään.

AJASSA on myös myönteisiä piirteitä. Tiedonvälityksen monopolin murtuminen edellyttää esimerkiksi viestimiltä aikaisempaa suurempaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.

Nopea muutos vaatii itse asiassa kaikilta insti­tuutioilta uusiutumista, koska kansalaiset kysyvät, hakevat perusteluja ja odottavat vastauksia.

#metoo-tyyppiset kampanjat puolestaan voivat parhaimmillaan muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi hätkähdyttävällä vauhdilla.

Jarrupoljinta ei enää ole.

Kirjoittaja on HS:n vastaava päätoimittaja.

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Aamuautoilun katupysäköinnin ohjeistusta...

Kävin aamulla liikenteessä. Pysäköin autoni liikennesääntöjen mukaisesti kapean kadun varteen, ajoin jopa vasta aurattuun penkkaan oikean puolen renkaat antaakseni tilaa ohikulkijoille. Maastoautolla näin voi turvallisesti toimia. 
Käytyäni asioilla ja tullessani autoni viereen näin vastapäisen talon liittymästä farmariauton peruuttavan tielle. Vähän siinä renkaat sutivat, mutta auto tuli turvallisesti tielle...

Kuinka ollakaan kuskin puolen ovi aukesi ja nuori naishenkilö tuli ohjeistamaan minua auton pysäköinnistä "portin eteen". Hän sanoi hiukan tuohtuneena:"Näin ei saa pysäköidä portin eteen!" 
"Minkä ihmeen portin?" kysyin ihmeissäni. "Olen pysäköinyt täysin liikennesääntöjen mukaisesti. Tuskin enää montakaan kertaa liikun näillä kulmilla." lisäsin. Tosiaan autoni oli lähes autonmitan heidän liittymästään.

Nuori naisihminen lähti välittömästi liikkeelle. Mikäli oikein huomasin, hänellä oli kiireessä jäänyt autonlasit rapaamatta. 
Kyllä silloin saattaa auton peruutus olla vaikeaa kapealle, vasta-auratulle tielle pienen palteen yli, jonka reunaan olin pysäköinyt korkean maastoautoni...

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Mukava juttutuokio puhelimitse eilen...

Niin kuin olen usein kirjoittanut, puhun puhelimen välityksellä äärimmäisen vähän, oikeastaan vain jos on pakko. Olen lopettanut vastaamisen minulle tuntemattomiin numeroihin/puheluihin.

Eilen aamupäivällä sain tutusta numerosta puhelun. Kyseessä oli entinen oppilaani.
Hän tiedusteli avoimesti mielipidettäni hänelle tärkeään lähitulevaisuuden työasiaan. 

Kerroin hänelle asiaan liittyvänä näkemykseni. Juttelimme paljon muustakin: Jatko-opiskelusta, perheasioista ja elämän soljumisesta.
Itse olin juuri sillä hetkellä sisareni kanssa edesmenneen veljeni rivitaloasunnolla Kalkkinokalla järjestelemässä paikkoja...

torstai 22. maaliskuuta 2018

Eräs tekstini Facebook-sivultani tänään...

Tätä voi nimittää yltiöoptinistin ajatuksiksi: Kävin hakemassa vanhemman poikamme Tommin tyttären Veeran Hepolan koulusta, pistäydyimme Lallinperäntiellä hakemassa kitaran ja musiikkiaineistoa ja ajelimme mummolaan Haukkarin Kainuunkadulle.
Mummon tekemä makaroonilaatikko maistui. Sen jälkeen vein Veeran Kemin kulttuurikeskukseen Meri-Lapin musiikkiopiston tunneille.
Edellinen on realimaailmaa mutta...
Ajellessani Kemi tullin - tällä hetkellä totaalityhjän - teollisuusalueen ohi kävi mielessä, oikeastaan näin silmissäni alueen täyttyneen.
Kyllä! Kunhan Kaidi-päätökset tulevat, ne suorastaan räjäyttävät em. alueen Ajoksen satamaläheisyyden lisäksi täyteen toimintaan. Näin siinä käy, kyllä silloin on mukava olla kemiläinen/merilappilainen...